Ehkä vuoden viimeinen saarireissu

Pitkästä aikaa pääsimme käymään vaunulla. Täytyy myöntää että en oikein tiennyt mitä odottaa viikonlopulta. Luna oli viimeisen viikon ollut hieman kärttyisemmällä päällä eikä oikeastaan edes leikkinyt Laran kanssa. Ja nyt ne joutuisivat olemaan pienessä ahtaassa asuntovaunussa yhdessä.

Pääsimme lähtemään melko myöhään, minkä takia olimme Inkoossa vasta lähempänä kymmentä. Eipä siinä kerinnyt kuin heittää tavarat vaunuun, antaa koirille ruoat ja sitten lähdettiinkin loppuiltaa viettämään grillille. Kulttispoika Bemmi olikin jo grillillä ja hän ei ollut yhtään tyytyväinen että kaksi kaveria käveli vain ohi ja pääsi ihan grillin viereen kun hän joutui olemaan kauempana penkkiin sidottuna! Lara oli ihan innoissaan kun tajusi grillillä olevan muita ihmisiä ja Luna puolestaan pääsi heti kerjäämään ruokaa katseellaan.

Grillailun jälkeen käytiin pienellä iltalenkillä ja Luna oli vähän turhankin täpinöissään. Alue on ollut hiljaisempi kesän jälkeen ja sehän on tehnyt sen että saaren peuralaumat ovat tulleet lähemmäksi laiduntamaan. Luna, jolla on identiteettiongelmia eikä se tiedä onko se cockeri vai hirvikoira, oli menossa jokaisen löytämänsä hajun perään. Laraa taas selvästi hieman jänskätti kun oli pimeää ja alue täynnä outoja uusia hajuja.

Käytin Laran vielä erikseen pissalla hetki ennen nukkumaanmenoa ja meitä vastaan tuli noin vuoden ikäinen ja pieni (on siis Laraakin pienempi kooltaan) sekarotuinen Lucky poika. Nuori neiti oli alkuun hieman epäileväinen kun pimeydestä ilmestyi toinen nelijalkainen, mutta aika pian hän hiffassi että siinähän on kiva kaveri. Toinen oli myös innokas leikkimään joten koirat vetivät pienet hihnajuoksupainit siinä tiellä.

Lara tapasi myös kk saksanseisojapoju Tazzin

Vaunussa olemisessa olikin sitten omat haasteensa, mitä myös eniten pelkäsin. Onneksi Luna ei ole ollut Laran kanssa sellainen pomo kuin mitä Lolan kanssa. Lola jos vaunulla (tai kotona) liikuttaa häntäänsäkään niin Luna on vieressä vahtimassa että mihin toinen luulee liikkuvansa. Lara sai siis aika vapaasti liikkua vaunussa, mutta ihan turvallisuus syistä vahdin etteivät tytöt vahingossakaan joudu vastakkain vaunun kapeimmalla osalla. Nukkumisjärjestelyjäkin jouduttiin tekemään, systeri nukkui Laran kanssa vaunun perällä ja aitasimme pienen tilan kompostikehikon palalla. Minä ja Luna sitten nukuimme vaunun keskellä (jos joku ei ole asuntovaunussa käynyt niin meillä on vaunun perällä sänky, keskellä ruokailuryhmä jonka saa sängyksi sekä keulassa isompi ruokailuryhmä mikä myös avautuu pediksi). Systerin ja minun sängyn välisessä seinässä on pieni ”ikkuna” josta normaalisti Luna hyppii edestakaisin. Nyt tietysti jouduimme sen sulkemaan ja ensimmäisenä yönä Luna olikin ihmeissään kun ei päässyt vaihtamaan sänkyä. Punainen neiti kävi alkuyöstä useaan otteeseen kokeilemassa, josko luukku aukeisi raapimalla.

Lauantai menikin lenkkeillessä ja treenatessa. Noin puolenkilometrin päässä asuntovaunualueesta oli PokeStoppi jossa sitten juoksin joko kummankin koiran kanssa tai vuorotellen jommankumman (useimmiten Lunan).  Treenattiin myös hieman luoksetuloja, ohitustreenejä, häiriönsietoa ja seuraamista. Kulttis Bemmi kun tarvitsi häiriötreeniseuraa niin treenasin siinä sitten molempien tyttöjen kanssa (toinen oli aina odottamassa systerin kanssa sivulla). Lunalla ei häiriötreeni (Bemmi ja ympärillä olevat ihmiset) tuottanut ongelmia, mutta hän onkin tottunut treenaamaan vaunualueella. Laralla sitten onkin siinä vielä työtä. Bemmi oli Larasta hieman pelottava, kun iso urospentu teki yllättäviä nykäsyjä ja tuli luokse. Meidän ohitustreenit menivätkin sitten niin että yritin saada Laran kulkemaan lähellä eikä kiertämään Bemmiä niin kaukaa kun pääsi.

Luoksetuloja otettiin myös häiriöllä, eli meillä Bemmi istui lähellä ja tytöt joutuivat juoksemaan siitä ohi. Lunan luoksetuloissa otin myös pysähdystä ja yritin pysäyttää neidin suoraan pojan kohdalle. Lunalle on tässä hiljalleen alkanut se pysähtyminen tulla tutuksi, joudun tosin aina ennen treeniä vetämään pientä peruutus-stoppiharjoitusta ja tällöin sanoa seis-käskyn käsimerkin ohella. Siitä seuraavat sujuvatkin pelkällä käsimerkillä. Yhä useammin alkaa myös tulla todella nättejä stoppeja eikä valuta viittä metriä eteenpäin kuten alussa. :D

Olen treenannut Laran kanssa sivulle tuloa ja pikkuneiti on hiffanut sen idean melkein täydellisesti. Välillä tulee pieniä aivopieruja ja perusasentoon tullaan jalkojenpäälle istumaan (niska taittuu yli 90 astetta kun tuo yrittää pitää kontaktia) kokonaan seläntaakse tai oikealle puolelle selkä menosuuntaan päin :'D Mutta sivulle tullaan niin nätisti että Lunakaan harvoin tarjoaa niin nättiä perusasentoa (tosin Lara tulee kyllä kirjaimellisesti ihan kiinni).

Laran jäädessä lenkin jälkeen vaunuun nukkumaan systerin kanssa, lähdettiin Lunan kanssa saaren toiseen päähän lenkille kera äitin, äidin miehen, vaununaapurin ja tämän 5 kuukauden saksanseisojauroksen Tazzin kanssa. Mentiin neidin kanssa vähän edellä pitkässä liinassa kun poju olisi innoissaan halunnut tehdä tuttavuutta Lunan kanssa, joka puolestaan on sitä mieltä että yli-innokkaat pennut voisi kadota maanpäältä. Luna pääsi pulikoimaan uimarannalla pariin otteeseen.  Kun päästiin takaisin olikin taas aika käyttää Lara pissalla.

Käytiin myös meidän rannassa katsomassa ja kerran siellä oli hiljaista päästettiin tytöt hieman rallattelemaan. Luna juoksu suoraan mereen pulikoimaan ja Lara lähti tutustumaan laituriin. Pikkuneiti oppi aika nopeasti että laiturilla kannattaa kulkea varoen, se nimittäin juoksi siellä sellaista vauhtia että lopputuloksena pentu putosi reunalta mereen kun ei se vauhti pysähtynytkään niin nopeasti tai reuna pääsi yllättämään. Onneksi uiminen oli pennelille jo tuttua, joten Lara vaan ui rantaan ja siitä eteenpäin osasi varoa laiturin reunoja. Ei se mitään kauhua saanut tilanteesta, laiturille kyllä mentiin uudestaan ongelmitta ja uimaankin mentiin useaan otteeseen. Pääasiassa tytöt juoksivat hiekalla ja rantavedessä. Olen täällä varmaan maininnutkin, mutta jos Laralla olisi motto, se olisi ”I belive I can fly!” mikä taitaa olla bortsuilla aika yleistä. Rannan reunalla on pientä kalliota joiden takaa Luna lähti juoksemaan ja pentu meni tietenkin perässä. Luna tuli nätisti kallion toiselta reunalta alas, mutta Lara päätikin hypätä kalliolta. Pudotusta oli reilu metri, mutta onneksi pohja oli pehmeää hiekkaa. Naamalleenhan tuo tuli, mutta siitä se vaan nousi ylös ja jatkoi matkaa.

Sunnuntaina sitten päästiinkin merelle ja grillisaareen. Ilma oli aurinkoinen mutta aika tuulinen. Lara pääsi ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin. Minusta tuntui ettei se ollut siitä moksiskaan - enemmän pikkuneitiä tuntui häiritsevän päälle puetut pelastusliivit, joiden kanssa se heittäytyi selälleen maahan ja totesi että hän ei kävele. Pidin Laraa sylissä ja istuttiin veneen keulassa, Lunan matkustaessa veneen perällä.

Saaressa Luna sai kulkea vapaana, mutta edellisestä päivästä viisastuneena Lara kulki pitkässä liinassa. Saari on kallioinen ja siinä on monessa kohtaa usean metrin pudotuksia joko toiselle kalliolle tai mereen. Pari kertaa Lara valui mereen loivasta kohdasta yrittäessään jahdata aaltoja ja joutuessaan veden liukastamalle alueelle. Niin kauan kun pudotus oli mereen, ainoin pennun kurotella kuten halusi. Oppiipahan hieman varomaan kun tarpeeksi monta kertaa molskahtaa uimaan. :D Aika hyvin pikkuneiti kyllä varoi korkeilla kallioilla, ei se tainnut kertaakaan edes yrittää hypätä niistä kohdista. Minua eniten arveluttivat tilanteet, joissa Lara kulki vauhdilla Lunan perässä kapeissa kohdissa missä oli korkeampi pudotus. Tytöt myös innostuivat rallittamaan kalliolla (Lara onneksi edelleen pitkässä liinassa, luulen että muuten nuorempi olisi löytynyt merestä).

Kävimme myös grillisaaren toisella puolella, johon ei sitten tuullut ollenkaan ja lämpötilat olivat kesäiset. Tällä puolella Luna yllättäen plumpsahti mereen. En tiedä menikö vanhempi neiti jonkun hajun perässä vai minkä, mutta Luna putosi kohdassa missä oli jyrkkä, mutta kaareva pudotus suoraan mereen. Kuulin vain molskahduksen ja hetken päästä punainen neiti seisoikin takatassut mutapohjassa ja etutassut kalliolla läpimärkänä. Kohta vain oli niin jyrkkä että eihän tuo sieltä itse ylös päässyt, eikä neiti suostunut uimaan kaislikon läpi matalammalle alueelle. Jouduin siis itse menemään tähän jyrkkään kohtaan vetämään neidin pannasta kalliolle. Laran kiusaksi Luna myös lähti omalle tutkimusmatkalleen rantaa pitkin. Vanhempi neiti pysyi kyllä näkösällä, mutta aika pitkälle se sai mennä kallioilla.

Hetken lämmittelyn jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin vaunulle. Lara oli jo niin naatti että meinasi jo nukahtaa veneeseen. Perillä sitten pakkasimme auton, siivosimme vaunun ja lähdimme ajelemaan kotia ja voin sanoa että molemmat tytöt olivat taju veks lähes koko automatkan. Eivätkä olleet ainoat, minä olin kanssa puolikuollut, systeri totesi että oli piristävää olla taas vaunulla, mutta hän ei juossutkaan kahden koiran kanssa koko aikaa. Pikemminkin vaan istui ensin vaunussa tai pihalla tai saaressa.

 

Aaltoja oli kiva metsästää

Täällä on selvästi ruokatarjoilu

Looppuun vielä tyylikäs kuva Larasta kun se löysi meidän Pokemonjahdilla lätäkön mihin piti puhallella ilmaa :D