lauantai 28. toukokuuta 2022

Rallitellaan

 Meillä alkoi Geishan kanssa oman seuran rally-toko treenit tuossa kolmisen viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että hieman mietin, että mitä siitäkin tulee, kun treenit siirtyivät ulkokentille. Neidin keskittymiskyky välillä rakoilee jo pelkästään omalla kentällä olevien koirakoiden kanssa ja ulkokentällä aitojen läpi näkee muutkin kentät.


Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, kun ensimmäisellä treenikerralla jätin Geishan odottamaan kentänreunalle. Neiti istui ihan rauhallisesti ja joko katseli missä minä menin tai välillä vilkaisi aidan toisella puolella ohi kulkevia koiria.

Alokasluokassa koira onneksi on kytkettynä, koska kentällä olevat muut koirat olivat ainakin alkuun haaste. Pahin rynniminen on onneksi alkanut väistymään, mutta edelleen jos toinen koirakko kulkee läheltä (muutaman metrin päästä) ohi, niin sinne Geisha saattaa yrittää.

Mutta sitten taas itse treenatessa pikkuG keskittyy lähtökohtaisesti melko hyvin. Sanotaanko että muutos hallista kentälle vaikuttaa vähemmän Geishaan kuin mitä Lunaan. Lunalla meni aina pari kolme ensimmäistä treenikertaa siihen, että se saattoi jäädä tuijottamaan muilla kentällä olijoita tai haistelemaan tuulen mukana tulevia hajuja. Pentu tosissaan keskittyy näistä huolimatta todella hyvin.

Meillä on treeneissä ollut nyt aina yksi rata (alo-avo-tasoa) sekä pari kolme muutaman kyltin treenipätkää. Alokasluokasta Geishalla eniten työtä tarvitsee askel oikealle. Siinä on jo hyvä alku, mutta liikkeessä se ei vielä onnistu. Myös 360 vasemmalle on työn alla. Neiti kyllä osaa sen, siinä oikeastaan ongelmina on 1) neiti kääntyy niin tiiviisti että se pyörähtää paikallaan, eikä minun ympäri tai 2) se kerkeää laittamaan takamuksensa maahan lopuksi.

Maailman älykkäin koirarotu(ko?)


Sitten myös seuraaminen vaatii edelleen töitä. Vaikka kuinka olen ollut tarkka siitä, että palkkaan vain Geishan ollessa oikeassa kohdassa, niin pikkuneiti edistää. Geishan seuraaminen on muuten todella tiivis (juuri naureskelin, että Lunan kanssa tuli tuomareilta usein tokopuolella kommenttia, että on hieman väljä seuruu. Geishan kanssa saa ehkä pelätä päinvastaista). Mutta koska se on tiivis ja neiti tuppaa vielä edistämään, tapahtuu se, että Geisha vähän niin kuin kääntyy minun eteen ja sitten siihen kompastuu. Hidas kävely sujuu tällä hetkellä ehkä parhaiten, koska pentu joutuu siinä keskittymään. Juokseminen taas… no yleensä Geisha on siinä vaiheessa jossain aivan muualla kuin seuraamispaikassa. Tähän on toki saattaa vaikuttaa se, että ollaan nyt treenattu paljon näyttelyravia, jossa Geisha ravaa jonkun matkaa minun edessä. Joten pitää alkaa erotella näitä juoksemisia.

Meillä on myös houkutus edistynyt jotenkuten. Toisella treenikerralla oli meille aivan liian vaikea houkutus juosten, mutta kolmannella treenikerralla näkyi selvää edistystä. Mitä nyt se oli alkuun vaativa, kun häiriöiksi oli laitettu koira- ja kissapehmolelut. Geisha ei huomannut niitä ennen kuin olimme vieressä tekemässä ohjaajan ympäri -kylttiä. Tämä aiheutti hetken stopin ja leluja tuijotettiin erittäin epäileväisenä. Pääsimme tästä vielä jatkamaan matkaa, mutta kun muutaman kyltin jälkeen menimme kohti houkutusta, häippäsi Geisha tutkimaan mustaa lelukoiraa. Sitä ensin tuijotettiin erittäin epävarmana lyhyen matkana päästä ja kouluttaja naureskeli, että neiti irvisteli myös sille. Hetken ihmettelyn jälkeen lelua sitten lopulta uskallettiin mennä katsomaan ja koskemaan, jonka jälkeen todettiin että se tosissaan oli lelu. Muutaman kerran treenattiin sitten siinä lelujen ympärillä, jonka jälkeen Geisha ei niistä oikeastaan välittänyt enää ollenkaan. Vaikka kouluttaja kävi heittämässä pehmolelujen juureen vielä lisää leluja.


Tällä viimeisimmällä (kolmannella) kerralla uskalsin tehdä rataa jo Geisha vapaana. Meillä oli radalla estehyppy, joten totesin, että päästään helpommalla niin ettei neiti ole hihnassa. Hieman yllätyin, kuinka hyvin neiti pysyi siinä lähettyvillä vaikka muut koirat eivät olleet hirvittävän kaukana.

Myöhemmin toisella ratakierroksella sain pariin kertaan sydärin, kun kahteen kertaan toinen koirakko kävelikin meidän radan läpi. Olivat siis treenaamassa kentän toisella laidalla näitä muutaman kyltin treenejä ja sieltä poistuessaan kävelivät sitten sen meidän pitkän radan läpi. Meidän ryhmässä olevat kaikki muut ovat uudehkoja jäseniä seurassa, mutta toki en tiedä mikä näiden harrastustausta muuten on, mutta voisi kuvitella, että se olisi ihan perusasia, että radalla olevaa koirakkoa ei häirittäisi. Itse ainakin odotan aina joko niin, että radalla oleva koirakko on valmis tai jos rata on pitkä, niin että he ovat radan toisessa päässä, jolloin saatan siirtyä aidan reunaa pitkin pois. Mutta en mene keskeltä rataa. Näistä kahdesta toinen meni aivan sen kyltin takaa jolle olimme Geishan kanssa juuri siirtymässä ja toinen meni sitten parin kyltin päästä. Molemmilla kerroilla nappasin neitiä varuilta pannasta, kun se kiinnittikin huomion näihin läheltä meneviin koiriin.

No, ei se mitään, onnistui joku naapurikentälläkin, mistä kuului vihainen huuto, kun kaksi ihmistä koiransa kanssa käveli agilitykenttien läpi ja sen jälkeen vielä tokokentän läpi. Pahoittelivat kyllä ja sanoivat olevansa uusia niin eivät tienneet mistä tulla, mutta taas, voisi kuvitella että ensimmäisenä ei tulisi mieleen kävellä kentän läpi jossa on koira vapaana.

Mutta siis, kyllä tässä onneksi on edistymistä huomattavissa. Pitää vaan nyt saada se seuraaminen kuntoon.


Luna sitten taas on nyt virallisesti jäänyt sairaseläkkeelle. Kävimme lääkärillä hakemassa meidän puolivuotisen Cartrophen-kuurin, jonka saimme jopa kotiin. En tiedä tuliko viime kerralla valitettua tarpeeksi siitä, että heidän hoitajapistosajat ovat 12-15 välillä eikä näin 9-17/11-19 vuoroissa töissäkäyvä pääse sinne ollenkaan. Laitoin heille nyt etukäteen viestiä, että onko niitä mahdollista saada mukaan, koska Kismetille olemme niitä jos pistäneet ja hieman jopa yllätyin, kun vastaus oli että voivat antaa loput pistokset kotiin. 

Keskustelin myös lääkärin kanssa hieman kipulääkekokeilusta. Lunalla kun on ollut jo niitä merkkejä, että lonkkien nivelrikko saattaa hieman vaivata. Kuten hyppyvaikeuksia, istuessa paino on pois jaloilta ja talvella oli niitä aikoja, kun talouden veteraani ei olisi halunnut mennä ollenkaan ulos, vaikka normaalisti rakastaa talvea. 

Tulehduskipulääkettä en ensisijaisesti halunnut Lunan närästys ja veriripulitaipumuksen takia. Onsior meillä on tarvittaessa käytössä ja Luna sitä kestää ainakin muutamasta päivästä viikon kuuriin, mutta en sitten tiedä pidempiaikaisessa käytössä. 

Lääkäri ehdotti myös Liberaa, mutta sitä en nyt halunnut ottaa vielä kokeiluun ihan sen saatavuushäiriöiden takia. Ei se paljoa hyödytä jos saamme nyt pistoksen, mutta sitten kuukauden päästä sitä ei saisikaan. 

Joten ei meille jäänyt kuin gabapentiini. Luna sai siis paketin 100mg Neurontinia mukaan ja on nyt syönyt sitä parisen viikkoa 1/2 kapselia iltaisin. Täytyy sanoa kun Lunahan ei onnu, niin sitä tehoa on tosi hankala seurata. Mutta ehkä se on nyt päässyt olkkarin aitauksen rampin yli helpommin. Toinen mikä on saattanut muuttua, on juoksuhousujen repimisinto. Lunahan tuhosi edellisissä kaksissa juoksuissa paritkin housut. Ajattelin sen mahdollisesti johtuvan siitä, että housut painavat ikävästi lonkkia. Nyt nämä nykyiset housut ovat saaneet olla rauhassa, kun juoksut alkoivat tässä vajaa viikko takaperin. Pitää nyt seurailla ja annosta saa tarvittaessa nostettua jopa 1 kapseliin aamuin illoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)