Riitta Korrin koulutuksessa

Tänään oli meidän ensimmäinen tunti Riitta Korrin silmien alla. Onneksemme osui erittäin hieno päivä, aurinkoinen ja lämpöä hieman reilu kymmenen astetta. Treenit pidettiin pohjois-Paippisissa pienellä nurmettuneella hiekkakentällä.

Koska olin itse ensimmäistä kertaa Riitan opeissa, kävimme ensin hieman läpi meidän tilannetta. Totesin, että päätin siirtyä kesällä voittajasta evl-luokkaan tässä kesällä ja koska jäimme ilman kurssipaikkaa omasta seurasta, niin halusin jonkun katsovan että teemme jotain oikein.

Totesin meidän isoimmat treenikohteet olevan kiertohyppynouto, tyhjäänlähetys sekä ohjattu nouto. Plus palkkauksen kanssa on ongelmia. Sanoin ottaneeni käyttöön superpalkan kokeen päätteeksi, mikä sitten loi meille ongelman, että Luna mieluummin menisi palkan luo kuin tekisi minun kanssa hommia. Riitta siinä kysyi että onko minulla jokaisessa treenissä ympäri kenttää erilaisia namikippoja ja leluja, johon sanoin että ei. Yleensä jos vien namikippoja kentälle, niin olen päättänyt tehdä erikseen häiriötreeniä. Ja Luna erottaa todella hyvin milloin tehdään häiriötreeniä ja milloin on kisatilanne päällä. Riitta suositteli, että minun kannattaa treenatessa pitää melkein joka kerta jotain namihäiriötä mukana, koska se voi myös hiljalleen opettaa Lunaa oikeasti päästämään irti niistä.

Koska Riitalla ei ollut tietoa meidän tasosta, aloitimme näyttämällä liikkeitä. Otettiin ensin ohjattu nouto. Kävin näyttämässä merkin ennen lähetystä ja Luna löysi tiensä sille ihan hyvin. Ainut että normaalisti neiti tekee merkin kierron kaltaisesti, eli kaartaen vasemmalta. Tällä kertaa sille merkille ajauduttiin oikealta puolelta, eli hieman oli hakusessa että mitä tässä tehtiinkään, mutta oikealla suoritusalueella oltiin silti. Stopatessa Luna oli  vähän hassusti vinossa.

Hieman yllättäen meidän vaalean siniset kapulat katosi maastoon kunnolla. Minunkin oli hankala nähdä niitä vaikka tiesin missä ne oli. Lähetin neidin noutamaan vasenta kapulaa. Luna lähti oikeaan suuntaan, mutta joutui etsimään hetken että löysi kapulan. Lopulta se löytyi kumminkin ilman ylimääräisiä apuja ja se tuotiin vauhdilla takaisin.

Riitta totesi, että vaikka nyt ei ollut ihan täyden kympin suoritus, niin tästä näki että neiti kyllä osaa liikkeen ja tietää mitä tekee, kun se kääntyi oikeaan suuntaan vaikka ei nähnyt koko kapulaa.

Kun ei muuta videota ole, niin tässä meidän hieman aikaisemmista treeneistä video ohjatusta.

Seuraavana otettiin kiertonoutoa. Riitta kyseli että onko mulla usein kaikki vempeleet treenatessa mukana, johon totesin että itseasiassa ei. Usein tehdään vaan kiertoa kapuloiden kanssa, kun en tällä hetkellä omaa kahta estettä. Tällä kertaa treenasimme myös ilman esteitä. Totesin tässä olevan kaksikin ongelmaa; ensimmäisenä tietenkin se että Luna tykkää kapuloista, toisena neidin huonohko irtoaminen, mikä saa sen valitsemaan ennemmin kapulat tai esteet kuin kiertotötsän.

Otimme liikkeen koemaisena, niin että Riitta laittoi kapulat paikoilleen ja tötsä oli kaukana niiden takana. Pyysin Lunaa bongaamaan tötsän ja lähetin sen eteenpäin. Pieni vilkaisu tehtiin kapuoloihin, mutta neiti kumminkin juoksi koko matkan kierrolle asti.

Tämä tehtiin myös toistamiseen, jolloin vilkaistiin molempia kapuloita, mutta silti juostiin kierrolle. Riitta siinä naureskeli, että mikä se meidän ongelma tässä nyt olikaan.

Otimme vielä yhden kierron, tällä kertaa niin että käskin Lunan kierron jälkeen maahan. No, neiti eteni aika monta metriä, mutta meni kumminkin maahan ilman toista käskyä. Siitä sitten noudettiin vasen kapula. Tässä tein itse virheen, sanoin käskysanana “vasen”, vaikka sen piti olla “ota.” Onneksi Luna seurasi ennemmin käsimerkkiä ja haki sen kapulan kumminkin.

Riitta kiinnitti huomiota siihen, että Lunan vauhti kiertoa kohti mennessä oli hitaampi kuin takaisin tullessa. Neiti kyllä laukkaa kierrolle, mutta sen vauhti vaan on rauhallisempi siinä vaiheessa.

Tähän saatiin kaksikin vinkkiä. Yksi oli, että jätetään koira lähtöpaikalle taakse ja itse ollaan  lähempänä kiertotötsää. Sitten ohjaaja kiertää tötsän hieman innostaen koiraa (joka siis edelleen pysyy paikoillaan) ja jää muutaman metrin päähän tötsästä rintamasuunta tötsää kohti ja lähettää koiran kiertoon. Tästä on hieno paint-piirros. Tämä toimi Lunalla oikein hyvin. Jätin neidin taaemmas ja lähdin itse kiertämään merkkiä ja jäin siihen lyhyen matkan päähän selkä Lunaa kohti. Sitten käsin neidin kiertoon. Sillä samalla hetkellä kun sanoin käskyn, tajusin että mitä jos se neiti tuleekin suoraan sivulle. Hieman yllätti että ei tullut, pientä hidastusta oli minun kohdalla mitä sivusilmällä näin, mutta Luna kyllä kiersi tötsän ennen sivulle tuloa. Riitta totesi, että se kyllä joutui oikeasti miettimään siinä että mitä hänen käskettiinkään tehdä. Mutta se vauhti, jolla mentiin kiertoon oli jo paljon parempi.

Toinen vaihtoehto, mikä tukisi myös palkkahäiriötreeniä, olisi laittaa palkkakipot merkin eteen. Kipot toimisivat myös “ohjureina” ja niillä pystyisi muuttamaan kiertokulmaa jos sellaiseen olisi tarvetta, mutta Luna kuulemma kiertää todella nätisti. Tässä on häiriötreenin lisäksi takapalkkavaihtoehto, eli kun koira on kiertänyt sekä tötsän että herkkukipot, voi tehdä pysäytysliikkeen ja vapauttaa herkkukippotakapalkalle. Tässä tietysti Lunaa ajatellen voi tulla hankalaksi, kun se kerran pääsee takapalkalle, niin sen palkan ohi ei varmaan ihan helposti juosta toista kertaa...

Kolmantena sitten katsottiin tyhjäänlähetystä. Totesin, että tämän Luna on ehkä hiljalleen lähtenyt ymmärtämään, mutta siinä on meillä tullut pieni kaarros aina eteenmenossa. Vein targetin paikoilleen ja menin Lunan kanssa lähtöpaikalle. En tiedä vaikuttiko vieras paikka, vai se että targettia ei nähnyt yhtään, mutta lähettäessäni neidin, tämä lähti vinoon oikealle. Kutsuin Lunan takaisin, kävin erikseen näyttämässä targetin. Tämän jälkeen neiti teki enemmän meidän tasoisen suorituksen. Mukaan tuli jopa meidän pieni kaarros, josta sanoin treenin alussa.

Totesin siinä ennen treeniä jo, että en tiedä onko se kaarros sellainen että siihen kannattaisi puuttua. Koska oikeasti jos ajatellaan että minulla on halkaisijaltaan 2 metrin ympyrä ja pieni koira joka kaartaa parikymmentä senttiä, niin se aika isolla todennäköisyydellä on edelleen siellä ympyrän sisällä. Riitta totesi suorituksen jälkeen, että hän on samaa mieltä, että noin pieneen kaarrokseen hän ei Lunalla lähtisi puuttumaan. Varsinkin kun targetti oli jälleen arviolta siellä 15 metrissä, niin neiti juoksi kyllä ensimmäiset 10 metriä suoraan ja aivan parilla viimeisellä metrillä kaarsi. Joten se ei todennäköisesti sitä kaartoa tule tekemään.

Tässä taas video aikaisemmista treeneistä. Tarkkasilmäinen voi nähdä maassa piirretyn ympyrän (keskellä tummempi läntti) ja ympyrän takana oleva toinen läntti on targetti.

Yritin ottaa liikkeen loppuun, mutta hyvin näki ettei ole taas hetkeen otettu ruutua tähän yhdistettynä. Viimeksi kun treenasin näitä yhdessä, alkoi neiti nopeasti ennakoimaan ja juoksi kohti targettia ja tehden oman kaarroksen ja jatkaen suoraan kohti ruutua. Joten päätin keskittyä ensin tähän pelkkään tyhjään lähetykseen.

Nyt kun yritin lähettää neitiä ruutuun, oli tämä aivan pihalla mitä piti tehdä. Joten yritin ottaa ruudun voi-tyylillä, mutta neiti bongaili vaihteeksi kaikkea muuta kuin sen ruudun. Kiertotötsä, systeri, kentänreunalla oleva merkkitötsä oli helpommin bongattavia kuin suoraan edessä oleva ruutu. Joten kävin näyttämässä ruudun paikan, jonka jälkeen lähetin Lunan sinne. Vauhti oli hyvä aivan ruudun etureunalle (tosin näytti alkuun, että nyt mennään kyllä sivusta sisään), mutta siinä etureunalla sitten kuono valui maahan. Vauhti tyssäsi, mutta neiti jatkoi kumminkin ruutuun asti ja käskyttäessäni maahan, oli siinä muutaman sekunnin viive.

Riitta totesi, että tässä hän lähtisi jo hiljalleen kokoamaan liikettä yhdeksi. Eli siis yhdistäisi ruutuun menon tyhjään lähetykseen. Sanoinkin, että alkuun olin näin tehnytkin, mutta ennakoinnin alkaessa, jätin sitten ruudun pois. Mutta nyt varmaan pitää taas alkaa ottaa sitä ruutuakin hiljalleen mukaan.

Loppuun Riitta halusi nähdä vielä meidän häiriötreenin. Joten otimme merkinkierron niin, että laitoin pari metriä merkin eteen kippoon lihapullan. Sanoin Lunalle kerran “jätä” -käskyn ja menimme lähtöpaikalle. Otimme nyt hieman lyhyemmältä matkalta (ihan sen takia että jos Luna päättääkin syödä pullan, pystyn paremmin puuttumaan siihen). Lähetin neidin kiertoon. Luna vilkaisi lihapullaa, mutta juoksi kumminkin ohi kiertoon. Vauhti yltyi kierron jälkeen ja suunta vaihtui kohti namia, jolloin jouduin asiasta huomauttamaan. Neiti vaihtoi suunnan kohti minua ja sai tästä kunnon kehut.

Otimme liikkeen uudelleen ja tällä kertaa pullan ohi juostiin kumpaankin suuntaan, tosin edelleen vilkuillen.

Riitta totesi, että Luna tosissaan selvästi tietää mitä tässä tehdään ja tekee työt vaikka nami houkuttaakin. Mutta lihapullan vilkuili kertoo, ettei se kumminkaan aivan täysin pysty päästämään siitä irti, minkä takia häiriötreeniä olisi hyvä tehdä vaan lisää.

Otimme kierron vielä kolmannen kerran, mutta tällä kertaa niin että stoppasin neidin lihapullan jälkeen ja vapautin sitten syömään sen takapalkkana.

Siihen loppui meidän puolintuntinen. Riitta totesi että Luna on todella hyvässä vaiheessa, meidän vaan pitää nyt tehdä niitä kokonaisuuksia enemmän ja sitä häiriötreeniä. Eihän me nyt ihan hetkeen olla EVL:lää korkkaamassa, mutta sain ainakin itse kuvan, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Systeri oli Laran kanssa toisen puolituntisen.

Laran luonnetesti

Systeri lähti Laran kanssa Suomen bordercolliet ja kelpiet ry:n järjestämään luonnetestiin viime sunnuntaina. Minä en saanut lähteä mukaan, koska pikkuneiti on vähän sitä tyyppiä että jos se paineistuu riittävästi, se mieluummin lähtee sitten muiden tuttujen luokse. Joten tämä postaus on tehty videon ja systerin kommenttien perusteella.

Luoksepäästävyys 

No, Larahan on kaikkien kaveri. Tätä ei ollut videolla, mutta voisin olettaa että se on istuutunut testaajien eteen rapsutettavaksi.

Taisteluhalu 

Lara lähti innolla leikkimään testaajan kanssa heti alkuun. Pikkuneidillä vaan välillä on tapana antaa pusuja kesken leikkien ja niin se oli antamassa tälle testaajallekin, joka tietysti säikähti naamaa kohti hypähtävää koiraa ja huitaisi Laraa. Tätä huitaisua taas pikkuneiti hätkähti eikä enää oikein innostunut leikkimään uudelleen. Kyllä se kävi varovaisesti ottamassa lelusta kiinni, mutta päästi sitten melkein heti irti. Lelua vaihdettiin pariin otteeseen, mutta varominen säilyi.

Pulkka 

Pulkkatestissä Lara alkaa haukkumaan lähestyvälle kelkalle ja yrittää juosta taaksepäin (hihna tosin estää). Pysyy hihnan mitan päässä pulkasta, jopa silloin kun systeri lähtee kävelemään pulkkaa ympäri. Lopulta menee varovaisesti muutaman kerran nuuskimaan. Hetken päästä kävelee pulkan ohi vilkaisemattakaan sitä.

Hyökkäys 

Hyökkäystilanteessa systerin kanssa Lara alkaa haukkumaan hyökkääjälle heti, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs, pikkuneiti väistää. Hyökkääjän ottaessa hupun pois, Lara menee silitettäväksi. Ai että minä naureskelen noille hyökkääjille kun niitä katsoo videolta, tulee mieleen jotkut 15 vuotta vanhat pleikkapelit, jossa “hyökkääjät” kulkivat juuri samalla tavalla. :’D

Haalari ja tynnyri 

Haalaria Lara säikähtää, mutta ei mene kumminkaan paniikkiin. Rymisevää tynnyriä lähtee myös karkuun, mutta tynnyrin pysähtyessä ei enää siitä välitä. Tässä vaiheessa kyllä jo näkee pientä paineistumista.

Pimeä huone 

Pimeässä huoneessa Lara ei kuulemma oikein ollut tiennyt, että mitä etsiä. Se kulki huoneessa ja muutaman kerran aivan systerin ohi, noteeraamatta tätä mitenkään. Kuulemma oli mennyt tuomarien luo istumaan. Systeri oli tuomarin pyynnöstä yskäissyt pari kertaa, ensimmäisellä kerralla Lara luuli tuomarin yskäisseen ja meni sitä katsomaan, toisella kerralla oli etsinyt sitten taas hieman mutta ei löytänyt. Toinen tuomareista oli sitten näyttänyt hieman taskulampulla valoa systerin suuntaan, jolloin pikkuneiti löysi tiensä oikeaan paikkaan. Ainut, että Lara ei näyttänyt minkäänlaista merkkiä, että se olisi oikeasti löytänyt systerin vaikka koski tämän jalkoihin.

Hyökkäys vol 2 

Seuraavassa vaiheessa kun Lara jäi yksin hyökkäävää tuomaria vastaan, ei pikkuneidillä ollut minkäänlaista puolustushalua. Se istui paikoillaan (voin kuvitella että korvat alhaalla, hännänpää varovaisesti vipattaen ja huuliaan lipoen) aivan hiljaa yrittäen näyttää mahdollisimman pieneltä. Pariin kertaan paikkaa hieman vaihdettiin, mutta silti istui mahdollisimman pienenä. Kun tuomari lopetti hyökkäyksen, sitä tervehdittiin varovaisesti.

Laukaukset 

Viimeisenä oli laukaukset. Lara oli tässä vaiheessa jo selvästi sitä mieltä että homma saisi jo loppua. Ensimmäiseen laukaukseen hieman käännettiin päätä, toista ei sitten enää edes huomattu.

Toimintakyky:+1b Kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävyys, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
= 140+++p 

Eli hyväksytty tulos ja koska näyttelyistä on sertit kasassa, Larasta tuli Suomen muotovalio.

Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.

Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.

Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.

Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.

Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D