Vuoden ensimmäinen mätsäri sekä Laran kolmas tokokoe

Viime lauantaina Lemmikkitarvike Riemun Lahden toimipiste vietti 5-vuotissynttäreitä. Ulkona tuli vettä kaatamalla, joten mikäs oli sen parempi suunnitelma kuin vipata koirat autoon ja ajaa tunti ostoksille. :’D

Ainoa virallinen ostos mitä lähdettiin hakemaan, oli Laralle synttärilahjaksi samanlainen namipallo kuin Lunalla on. Koska nuorempi neiti on itkenyt Lunan pallon perään jo useaan otteeseen.

Matka sujui rauhallisesti ja sääkin selkeni ennen Lahteen pääsyä.

Sisälle mennessämme aulassa oli koirille kalastuspiste, eli kolme ämpäriä jossa oli reijitetty kannet. Koira sai valita niistä yhden ja sen sisällä olevan palkinnon. Laraa yritin saada ensin katsomaan ämpäreitä, mutta eihän se tajunnut mitään niiden päälle vaan kerjäsi rapsutuksia ämpäreiden takana olevalta myyjältä.

Päästin Lunan ämpäreille ja se sentään tajusi ihmetellä niitä. Ämpärit ei selvästikään haisseet vahvahsti millenkään, koska Luna olisi reagoinut jos siellä olisi ollut avonaisena nameja. Neiti kumminkin lähti tökkimään yhtä ämpäreistä. Kun kansi avattiin, sain selityksen miksi ei Luna reagoinut sen vahvemmin. Sieltä tuli pahvipaketti jossa oli sähköinen punkinkarkoitin (minä kun uskon niiden tehoon ihan täydestä :’D ), sehän ei tietenkään haissut miltään.

Päästin uudelleen Laran ämpäreille, eikä se edelleenkään ymmärtänyt niiden päälle hölkäsen pöläystä. Nuorempi neiti koki järkevämpänä pusutella kalastuspisteen työntekijää. Myös vierelle tullut kauppian sai osansa pusuista. Lopulta päädyttiin siihen kun Lara seisoi yhden ämpärin päällä pystyäkseen pussaamaan paremmin, että neiti nyt valitsi sen ämpärin. Sieltä tuli sitten pussi Rokan lohinameja.

Ennen liikkeeseen pääsyä piti tietysti vipata koirat vielä pallomereen. Tässä näki taas tyttöjen erot, en tiedä voiko puhua rotuerosta vai vaan luonne-eroista, mutta Luna hyppäsi altaaseen sen enempää miettimättä, kun tiesi siitä saavan namia. Lara puolestaan ei voinut ymmärtää, miksi pallomereen piti hypätä. Ei edes herkun takia. Lopulta sain molemmat työt pallojen keskelle kuvattavaksi.

Siitä sitten siirryttiin kauppaan, jossa olikin väkeä jo reilusti. Laran namipallo löytyi heti, jonka jälkeen kiertelin kauppaa ympäri. Pisin aika meni tietenkin treenitarvikehyllyllä. :’D Ilmoitin tytöt vielä valokuvaukseen, missä voi voittaa 50€ lahjakortin.  Molemmat ovat helppoja kuvattavia, joten meidän kuvaussessio oli nopeasti ohi.

 Lunan kuvaa pääsee äänestämään tästä:
https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303928846521834/?type=3&theater&ifg=1

Laran kuvaa taas tästä:

https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303925699855482/?type=3&theater&ifg=1

Siinä tehtiin vielä loput ostokset (tokon hyppyeste, cockerspanieliavainnaulakko) ennen kuin pakkasin ostokset ja koirat takaisin autoon ja lähdettiin ajaelemaan kotia kohti.

Myöhemmin samana päivänä sitten systeri kävi taas kokeilemassa Laran kanssa alokasluokkaa oman seuran kisoissa. Mietin Lunankin ilmoittamista, mutta en sitten viitsinyt ottaa riskiä juoksujen alkamisessa. Eihän ne juoksut sitten tietenkään alkaneet ja Luna tietenkin olisi ollut oikein mukavassa mielentilassa.

Siinä odotellessa kävin hieman viereisellä kentällä tekemässä Lunan kanssa, koska neiti selvästi odotti koko ajan koska hän pääsee tekemään. Ja oli kyllä oikeasti pirun hienoa tekemistä ja harmitti vielä enemmän etten ollut ilmoittanut neitiä kokeisiin.

Mutta sitten Laran kokeeseen:

Paikalla makaaminen 1min – 10

Ei moitittavaa

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10

Hyvä seuraaminen, vauhdikas maahanmeno.

Seuraaminen - 9

Pari pientä irtoamista. Viimeisessä täyskäännöksessä näytti että jäisi jälkeen enemmän, mutta en tiedä osuiko systeri jalallaan jotenkin Laraa kylkeen, koska se heräsi ja korjasi lopun.

Kaukokäskyt -10

Istumaan nousussa oli pienen pieni liike eteenpäin (Lara noustessaan veti hieman persuuta eteen). Maahanmenossa kuului haukahdus, mutta näistä ei näköjään miinustettu.

Luoksetulo - 9

Jääminen ja itse luoksetulo oli hyvä, mutta perusasento unohtui ja siihen joutui käskemään.

Noutoesineen pitäminen - 9

Kapulanpidosssa itsessään ei ongelmia, mutta ennen liikkeen loppua Lara hypähti hieman mistä miinus.

Estehyppy – 8

Tässä sitten Lara näki jotain häiritsevää. Ihan kuin tuomaria olisi tuijottanut. Mutta neiti aloitti haukkumaan ja se sitten hieman häiritsi suoritusta, eli systeri joutui kutsumaan sen uudelleen hyppäämään ja sivulle.

Kokonaisvaikutus – 9

Eli täten pisteitä 186p ja ALO1.  Tällä tuloksella systeri ja Lara sijoittuivan kokeen toisiksi.

Sunnuntaina sitten lähdimme tämän vuoden ensimmäiseen mätsäriin. Normaalisti tähän mennessä on mätsäreitä takana yleensä jo se kymmenisen kappaletta, mutta nyt on kaikki mätsärit osunut joko minun työpäiviin, Lunan kisapäiviin tai sukulointipäiviin. Ei olla siis koko lopputalvena tai alkukeväänä päästy osallistumaan yhteenkään. Joten nyt kun aikataulut antoivat myöten, halusin lähteä kisaamaan, kun mätsäri oli vielä tuossa kymmenen minuutin ajomatkan päässä naapurikunnassa. Ainut huonopuoli oli, että sääennuste lupasi kaatosadetta.

Siinä hetki ennen ilmoittautumisen alkua sää ei näyttänyt aivan kamalalta, joo vettä tuli, mutta ei mitenkään runsaasti. Joten lähdettiin kumminkin ajamaan (systeri taisi lähteä hieman nihkeästi, mutta lähti kumminkin).

Ajattelin että sade karsii osallistujia ja niinhän se ainakin osittain tekikin. Tai sitten että mätsäreitä oli tässä suht lähellä pari muutakin. Kun kävimme ilmoittautumassa, sai Luna numeron 3. Tässä vaiheessa ajattelin että sade karsi hirveästi osallistujia, koska me olimme paikalla ehkä 15 minuuttia ennen kehien alkua. Isoja aikuisia oli sitten enemmän, systeri sai numeron 15. Mutta loppupeleissä koiria taisi olla pienissä aikuisissa 12 ja isoissa n. 20 kappaletta, eli ei hirveästi.

Hienosti huomasi kuinka meillä on ollut hieman pidempi tauko näyttelykehistä, kun pienet aikuiset alkoivat ja menimme vuorollamme kehään (meillä oli tietenkin vastassa meidän pahin kilpailija käppänä), Lunan nenä ajautui maahan useammankin kerran. Joten en yhtään yllättynyt että saimme sinisen ruusukkeen (joo, tosissaan jokaiselle jaettiin joko sininen tai punainen ruusuke, taisi heillä olla hieman ylimääräisiä ruusukkeita).

Menimme hetkeksi odottelemaan kehänreunalle, että viimeiset koirat kävivät kehässä, jonka jälkeen palasimme sinisten värikehään. Tässä Luna jo hieman oli herännyt siihen että mitä me nyt tulimmekaan tekemään ja päästiin kierros ympäri niin että kuono kävi vain kerran maassa (hyvin tuomarin selän takana). Tuomari kätteli koirat järjestyksessä sijoituksille ja totesin että jos meno jatkuu tällaisena, ollaan Lunan kanssa kakkosia. Mutta sitten tuomari kävelikin suoraan meidän ohi, laittaen meidän edellä olleen sheltin kakkoseksi ja täten Lunan ykköseksi.

Tässä hienosti näkee kuinka vähän Lunalla loppupeleissä on koristekarvoja - kun kastutaan ne vähäisetkin katoaa olemattomiin.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten täysi kaatosade. Kävin nopeasti nappaamassa meidän palkintokassin, tosin Luna tuotti hieman ongelmia roikkuessaan kassin toisessa reunassa kiinni. Kun sain kaivettua kassista jotain neidille kannettavaksi, päästiin juoksemaan kehästä pois.

Tässä vaiheessa systeri oli käynyt Laran kanssa kehässä tullen punaisen ruusukkeen kanssa pois. Isoilla aikuisilla alkoi värikehät, joten me juoksimme Lunan kanssa äkkiä hakemaan autoa hieman lähemmäksi kun paikkoja alkoi vapautumaan. Sain neidin hetkeksi autoon lämmittelemään, kun se jo tärisi läpimärkänä.

Isojen aikuisten punaisten kehässä Lara lopusta sijoittui neljänneksi. Systeri karkasi autoon odottamaan tässä vaiheessa, kun me menimme Lunan kanssa vielä BIS-kehään. Täytyy sanoa että meillä kävi tuossa kehässä aivan mahdoton tuuri, kun kaksi tuomaria lähti läpikäymään koiria. Meidät jo arvostellut lähti oikealta juoksuttamaan yksitellen jokaista ja isoja aikuisia arvostellut lähti hiplailemaan koiria vasemmalta. Minä kun näin että tämä vasemmalta tuleva kumartuu pienten koirien ylle (pöytää ei enää ollut) kirosin mielessäni että Luna ei tykkää kumartuvista tuomareista. Tuo tuomari oli myös ollut tarkka siinä, että ei sijoittanut arkoja koiria. Tuuri meillä kävi siinä, että nämä tuomarit osuivat meidän kohdalle lähes samaa aikaan. Liikuttava tuomari kerkesi ensin ja lähdin liikkeelle. Luna liikkui tällä kertaa oikein hienosti, molemmat tuomarit katsoivat sivulla. Kun palasin paikoilleni, oli tämä tutkiva tuomari siirtynyt jo seuraavaan koiraan eikä koskaan tullut hiplaamaan Lunaa. Minä mielessäni kiittelin kaikkea mahdollista.

Siinä sitten seistiin sateessa vielä jonkun aikaa, kunnes tuomarit valitsivat kuusi sijoitettavaksi. Luna pääsi jatkoon ja oli lopulta BIS5! Jokaisen sijoituspaikalla oli pitkulainen pahvilaatikko palkintona (sisältöä en vielä tiennyt), mutta Luna oli vahvasti sitä mieltä, että laatikko on tarkoitettu tasapainotteluun. Joten siinä sitten yritin saada neitiä pois laatikon päältä sijoituskuvaa varten.

Mutta ihan hyvä suoritus näin vuoden ensimmäiseksi mätsäriksi.

Palkinnoissakin kävi hyvä tuuri, Lunan palkintopussista löytyi Dia-Tab, mikä on uusimpia ripulinhoitovalmisteita. Olen pitkään jo töissä miettinyt että pitää ostaa paketti varuilta kotiin ja kokeilla miten se toimii (ainakin pakkausselosta antaa aika hyvän kuvan). Onneksi en ostanut, kun nyt sellainen voitettiin.

Luna voitti tyynyn, Dia-Tabin sekä kynttelikön.

Lara puolestaan pari rouheluuta ja Vetramilin tassuvoiteen.

Kun istuminen on täysin eri asia tokossa ja rallyssa

Viime maanantaina rallateltiin helteessä. Rakensimme sekä mestarin että voittajaluokan radan. Mestariluokassa teemana oli erilaiset jäävät kyltit, joten radalta löytyikin sitten sekä maahanmeno, seisominen ja istuminen. Lunallahan ei yleensä ole erotteluongelmia ja näistä maahanmenossa ja seisomisessa en uskonut olevan ongelmia vaikka ne oli melkein peräkkäin. Istuminen sitten taas...

Jos istuminen onnistuu tokossa tällä hetkellä 85% todennäköisyydellä, rallyssa se sama liike onnistuu ehkä 30% kerroista. En tiedä mistä pahuksesta tämä johtuu, olen yrittänyt käyttää samaa käskytapaa kuin tokossa (eli käsky tulee aina vasemman jalan kohdalla koiran kulkiessa vasemmalla), mutta siitäkään huolimatta se ei ota kunnolla onnistuakseen.

Mestari

 Mutta sitten radalle. Ensimmäinen kyltti menin ihan ok, mutta peruutuksen jouduin uusimaan. Luna otti häiriötä kurssitoverista joka juuri käveli meidän selän takaa eikä lähtenyt kunnolla peruuttamaan. Neiti ei ensin meinannut peruuttaa ollenkaan, mikä ei johtunut takanakulkijasta, mutta sitten kun peruutus alkoi niin stoppi tuli kun huomattiin jonkun olevan takana. Toisella yrittämällä tuli hieno peruutus.

Siitä päästiin hienosti taas eteenpäin, 360 astetta käännös oikeaan, kouluttaja totesi että teen käännöksen turhan lähellä kylttiä. Lunahan tekee käännökset normaalisti tosi tiiviisti eikä osu kylttiin, mutta olisi silti kuulemma ihan hyvä jättää enemmän tilaa. Koska se kerta kun käännös ei ole tiivis niin Luna tulee osumaan kylttiin.

Sitten puolenvaihto takana, kävi sama kuin viimeisessä kokeessa. Luna ei reagoi käskyyn yhtään mitenkään, vaikka annan sekä suullisen käskyn että käsimerkin. Hyvä jos neiti edes vilkaisi minua, hän vain seurasi vierellä katse edessä. Annoin kuulemma liian hätäisesti minun käsimerkin, ehkä annoinkin joo, mutta kun Luna ei edes katsonut minua, niin en usko että käsimerkki oli nyt syypää (varsinkaan kun Luna osaa liikkeen ihan pelkällä suullisella käskyllä kun sitä lenkillä käytän paljon). Jouduin uusimaan kyltin aika moneen otteeseen ennen kuin Luna tajusi että hei hänenhän piti tehdäkin tässä jotain.

Sitten tulikin se liikkeestä istu. Totesinkin kouluttajalle, että tämä on vähän mysteeri itselle, koska tokossa liikkeessä ei ole oikeastaan ongelmaa. Mutta  rallykisoissa Lunahan tekee tässä usein seisomisen. Nyt neiti pisti vielä paremmaksi, eikä tehnyt sitten yhtään mitään. Kuten takaa puolenvaihdossa, Luna vaan jatkoi seuraamista vierellä.

Treenasimme tätä muutamaan otteeseen eri tavoilla (erilaisilla käsiavuilla) ja muilla kroppa-avuilla, mutta silti onnistumisprosentti oli melko pieni. Kouluttaja alkoi pohtia että ottaako se sitten häiriötä kylteistä jotenkin, kun tokossa tosissaan tätä ongelmaa ei ole. Hän käski kotiläksynä treenata paljon ja niin että hiljalleen hivuttautuu kohti kylttiä.

Voittaja

Otimme pienen tauon ennen kuin lähdimme tekemään itsenäisesti voittajaluokanrataa. Voittajan radalla oikeastaan tuntui että Luna heräsi tekemään töitä. Ensin tosin jouduin yhden hypyn uusimaan, kun Luna ei hypännytkään ensimmäistä estettä.

Radalla ei sinällään ollut mitään hankalaa kylttiä, mutta Lunan keskittyminen hieman herpaantui juoksuun lähdössä ja nopealla vauhdilla pujottelemisessa. Neiti siis törmäsi jalkaan kun minä yritin kääntyä oikealle. : D

Näin jälkeenpäin mietittynä, helle saattoi aika vahvasti vaikuttaa Lunan tekemiseen. Toinen tekijä yhdistettynä helteeseen, oli palkka. Minähän olen käyttänyt hieman “tylsempää” palkkaa rallitreeneissä, kun Lunan kierrokset nousevat vähän turhan korkealle paremmalla palkalla, jolloin suoritustarkkuun kärsii. Mutta nyt kun oli muutenkin Lunasta vähän turhan kuuma, niin tylsempi palkka tietenkin vähensi suoritusinnokkuutta muutenkin. Jos mukana olisi ollut esimerkiksi lihapullia, olisi into voinut olla jotain aivan muuta.

Lara ja henkinen este ottaa sohvalle pudonnut nami

Tokossa meillä oli aiheena ohjattu nouto sekä jäävät.  Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin maanantaina ja tällä kertaa mukana oli myös parempi palkka.

Aloitimme jäävistä liikkeistä. Kuten tavallista, aloitettiin tilannekatsauksella. Sanoinkin että minusta meillä ei tässä ole isompia ongelmia, seisominen ja maahanmeno on 99,5% varmat liikkeet, istuminen sen 85%. Selitin myös, että olemme saaneet istumista paremmaksi käyttäessäni edellisellä kurssilla saanutta neuvoa, eli käsky tulee aina koiranpuoleisen (vasemman) jalan kohdalla.

Otimme sitten koemaisen suorituksen, asentoina seiso-istu. Hieman Luna otti häiriötä kouluttajasta, joka käveli vajaan parin metrin päässä meistä. Käsky -käskyn kuultuaan neiti vilkaisi kouluttajaa, enkä sinällään ihmettele koska niin olisin minkäkin tehnyt, jos en olisi askelista kuullut sen kävelevän aivan takana, kun käsky kuului aivan korvanjuuressa.

Odotin askeleen kauemmin ennen käskyn sanomista, jotta Luna sai taas keskittymisensä minuun, jolloin pysähtyminen oli oikein nätti. Siitä jatkettiin matkaa (yllättäen, Luna ei ennakoinut liikkellelähtöjä ollenkaan! ) ja istuminenkin oli minusta ihan hyvä. Kouluttaja halusi ottaa istumisen vielä uudelleen. Ensimmäisellä kerralla Luna sitten otti sen 15% todennäköisyyden ja seisoi, mutta kolmannella kerralla istuminen oli vahva. Kouluttaja totesi että se ihan ensimmäinen istuminen oli siinä ja siinä että oliko Luna hieman epävarma mitä piti tehdä.

Otimme vielä seiso ja maahan, jotka onnistuivat myöskin hienosti. Tosin seisomisessa Luna hieman ennakoi, vaikkakin teki kyllä todella näyttävän stopin, mutta en ollut kerennyt kunnolla käskyä sanomaan. Kouluttaja totesi että ei hän näe näissä mitään ongelmaa, että mitä me oikein haluttaisiin treenata. Totesin että jos otetaan hieman käsky-häiriötreeniä, koska neiti vilkuili kouluttajaa tämän puhuessa.

Joten kävelimme sitten L:ää edestakaisin ja joka toisella käskyllä tuli liike (eli joka toisella vain käveltiin suoraan). Ei Luna lankaan jäänyt ja aika piakkoin jätti kouluttajan käsky-käskyn kokonaan huomioimatta. Kouluttaja totesi siihen loppuun että meillä on oikeasti liike hänestä todella hyvin hallussa. Myönnettävä on, että tunnistusnoudon lisäksi, tämä on varmaan sellainen toinen lähes satavarma liike. Tietysti välillä tulee aivopieruja, mutta niitä nyt voi sattua kelle tahansa.

Siitä siirryimme sitten ohjattuun noutoon toisen kouluttajan luokse. Kun käytiin taas meidän tasoa läpi, totesin että yleensä tämä sujuu meillä ihan hyvin, varsinkin jos saan muistutella pari kertaa kehän reunalla. Virheet, joita tässä liikkeessä meille tulee, eivät yleensä tule osaamattomuudesta, vaan häiriöistä. Esimerkiksi merkki on samalla suunnalla ja Luna bongaakin sen. Toinen on seuruukaavion käännös, jos Luna bongaa siitä kapulan, on käännös löysä. Joten mitä olin ottanut treeneihin mukaan merkkejä häiriöksi.

Otimme ensin koemaisen suorituksen ja Luna joutui noutamaan kapulan vasemmalta. Neiti hienosti katsoi kun kapula vietiin ja seuruukaavio oli aivan super! Lihapulla palkkana näyttää toimivan ja käännökset oli todella tiiviitä. Myös noutoon lähdettiin innokkaasti.

Täytyy myöntää, että tuo suoritus oli omalla arvoasteikolla 9,5 ellei jopa 10 suoritus.

Sitten lähdimme lisäämään häiriöitä. Ensin laitoimme Lunan noutamaan oikeanpuoleisen kapulan, koska oikealla puolella oli kasa betonipainoja taustalla. Neiti ei niistä välittänyt, vaan haki kapulan nätisti. Sitten kouluttaja laittoi kaksi merkkiä kentän vasemmalle reunalle (kuten ne usein kokeessakin ovat) ja lähetin Lunan noutamaan vasemman kapulan. Ei taaskaan mitään ongelmaa, mutta neiti varmaan tässä vaiheessa jo tiesi että mitä tehdään. Viimeisenä merkit laitettiin vajaan parin metrin päähän oikean puoleisesta kapulasta. Tämä ehkä hieman hämäsi Lunaa. Neiti juoksi kyllä suoraan merkeille ja kapuloille, mutta joutui hieman katsomaan tarkemmin että mikä niistä hänen pitikään tuoda takaisin :’D kyllä se kapula sieltä kumminkin ongelmitta nousi.

Kouluttaja totesi, että Luna on todella taitava, siitä saa ja pitää olla ylpeä. Ja olenhan minä, Luna osaa oikeasti todella hyvin, kun vain saadaan meidän kehän ulkopuolinen palkkaongelma kuntoon. Olen ottanut treeneissäkin se käytännön, että palkka tulee pääasiassa kentältä tai juuri kentän ulkopuolella eikä treenilaukun luota.

Lopuksi meillä oli jälleen paikallaolot. Olimme tällä kertaa keskellä, ja palkkasin vaihteeksi hiukan tiheämmin, kun Luna ei reagoinut naapureiden käskytyksiin. Kunnollista piiloa meillä ei ollut kun olimme eri kentällä kuin viimeksi, joten kehäaitojen päälle levitettiin yksi ulkotakki, jonka taakse sitten kyykistyimme. Mielessäni ajattelin, että tuo piilo voi olla Lunalle hieman hankala, kun takin alta näki kumminkin meidän jalat. Mutta neiti kumminkin pysyi nätisti paikoillaan, ehkä hieman kurkotteli kaulaansa tavallista enemmän (siitä takin ali pystyi myös toisella silmällä hieman kurkkimaan). Lopussa annoin jälleen palkan siitä ettei neiti noussut naapurin käskyllä ylös.

Luna oli sitä mieltä että hän oli ihan ykkösen arvoinen treeneissä.

Tunnaria ja luoksetuloa

Tokossa meillä oli tällä kertaa aiheena tunnistusnouto sekä luoksetulo (ja pysäytys). 

Menimme ensimmäisenä tekemään tunnaria. Siinä alussa totesinkin kouluttajalle, että jos joutuisin sanomaan yhden liikkeen voittajasta, mikä onnistuu 99% todennäköisyydellä, se olisi tämä. Heti perään kyllä totesin, että edellisessä kokeessa kyllä nollattiin tämä liike jonkun omituisen aivopierun takia, mutta se laskettakoon siihen 1%:iin. 

Luna osaa liikkeen ja tykkää liikkeestä ja tässä tulevat virheet tulevat aivan jostain muusta kuin osaamattomuudesta. Usein jostain voittamattomasta hajusta.

Näytimme liikkeen kouluttajalle ja sehän meni kuten pitikin, hienosti nappiin. Luna nosti oman kapulan nätisti heti sen löytäessään. Kouluttaja totesi, että ei hänen mielestä ollut mitään mihin hän puuttuisi. Hän kysyi että nostaako Luna aina heti vai käykö koskaan tarkastamassa muita kapuloita. Siinä piti hetki miettiä, mutta todettava on, että aika usein Luna nostaa oikean heti. Oikeastaan jos vauhti on liian kova, saattaa neiti vauhdin takia valua seuraavalle kapulalle, mutta tällöinkin usein kääntyy siinä ja ottaa oikean. Aika harvoin se tarkastaa kaikkia jos on oikean löytänyt. 

Teimme liikkeen vielä uudelleen ja jälleen neiti nätisti toi heti oikean kapulan. Kouluttaja vaikeutti tehtävää lisäämällä kapuloita ja laittamalla ne ison ruksin muotoon. Lähetin Lunan noutoon ja puolet ruksista se tarkasti ennen oikean kapulan tuontia. Kouluttaja totesi, että kertaalleen se meni oikean kapulan yli, mutta vauhtia oli sen verran että se tuskin kerkesi sitä haistamaan. 

Kuten todettiin, Luna osaa tunnarin. Kouluttaja kyseli että mitä me halutaan tehdä, kun ei näissä ole ollut mitään moitittavaa. Minäkin siinä hetken mietin, kunnes totesin että jos siihen saisi jotenkin lisättyä häiriötä. Otimme sitten ohjatun noudon kapulat ja tein Lunan kanssa ihan tavallisen noudon väliin. Jätimme sitten kapulat näkyville aidan vierelle ja otimme tunnarin uudelleen niin että neiti joutui juoksemaan ohjatun kapuloiden ohi tunnareille. No, Lunahan totesi että ei hän tällaiseen huijaukseen jää ja teki liikkeen kuin mitään ohjatun kapuloita ei olisi ollut olemassakaan. 

Mulla on ihan hyvä asento - kiitos kysymästä.

// Tähän välikommenttina, ajattelin kotona sitten treenata palkasta luopumista ja työhön keskittymistä, kun siitä minulla mainitaan nyt vähän joka suunnasta. No, taisin sitten heittää meidän riman jonnekin Mount Everestin huipulle, kun ajattelin olevan hyvä idea yrittää tehdä tunnaria niin että ruokakippo on tunnarikapuloiden keskellä. No, aika nopeasti tultiin sieltä huipulta alas, koska Lunahan ei suostunut menemään lähellekään ruokakippoa ja täten tunnarikapuloita. Yritin monen monta kertaa, mutta lähin mitä pääsimme, oli kapuloiden ja ruokakupin kierto. Pääasiassa neiti yritti lähteä peruuttamaan tai tarjosi perusasentoa ja kiljui mieltä osoittavasti. 

Okei, ruokakuppi on kumminkin THE kuppi. Joten otin ruokakipon pois ja laitoin tilalle vain muutaman nappulan. Mutta eipä se tilannetta hirveästi helpottanut. Jouduin taas paljon houkuttelemaan, että sain Lunan menemään kapuloille ja kun se lopulta meni, niin sitten vain nostettiin joku kapula. Haistelusta ei tietoakaan. 

Voin sanoa että varmaan puoli tuntia tapeltiin sen tunnarin kanssa, välillä Luna ei suostunut hakemaan mitään tai sitten nostettiin randomilla vain joku, kertaalleen Luna jopa nappasi häiriöraksut keskeltä. Välillä sitten aivot toimi ja oikeasti Luna etsi sen oikean kapulan ja tästä se sitten sai kunnon palkan. Ainut että tuo onnistuminen ei tullut kertaakaan kahta kertaa peräkkäin, vaikkakin palkkaus saisin nenän toimimaan hiljalleen. Kun Luna näytti tajunneen mitä halusin, yritin vielä kertaalleen laittaa kapulat ympyrän muotoon ja pari raksua keskelle, mutta se ei edelleenkään onnistunut ollenkaan. Joten laitoin kapulat taas riviin ja raksut kapuloiden taakse. Ensimmäiselle yrittämällä nousi taas vain ensimmäinen kohdalle osunut kapula, toisella sitten haisteltiin ja tuotiin oikea. Tästä sai sitten loppuruoan palkaksi. 

Tässä taas näki kuinka pahasti Luna jää siihen ruokaan kiinni, tunnarikin on neidille oikeasti todella helppo ja kiva liike ja nyt oltiin kuin ei tiedettäisi yhtään että mitä pitää tehdä. Hyvä kun niitä kapuloita nähtiin. Kun ruoka oli syöty, otin vielä toiseen suuntaan kaksi tunnaria ilman ruokahäiriötä. Ensimmäisellä yrityksellä nousi oikea kapula, mutta Luna oli selvästi hieman epävarma. Kehuin, palkkasin ja otin vielä uuden, jolloin nousi oikea jälleen ja nyt se tuotiin jo vauhdilla takaisin. //

Ai miten niin mä nukun ihan oudosti tässä mökissä?

Palaten takaisin tokotuntiin, otimme seuraavaksi luoksetuloa toisen kouluttajan kanssa. Hän ensin kyseli meidän tämänhetkistä tilannetta liikkeen kanssa. Totesin, että Luna osaa tämänkin, mutta osaamisessa on enemmän ja vähemmän vaihtelua. Välillä neiti lähtee niin kovaa liikkeelle, että pysähtyminen valuu reilusti. Tai sitten toisessa ääripäässä, Luna ennakoi ja lähtee hitaasti tai hidastaa juuri ennen stoppia. Minulle ideaali suoritus on, kun neiti lähtee rauhallisella laukalla tulemaan, koska silloin myös pysähdys onnistuu hyvin.

Hän kysyi mitä teen näissä ns. ongelmatapauksissa. Totesin, että jos kyse on ennakoinnista eli Luna hidastelee, niin otan pelkkiä suoria luoksetuloja väliin useamman. Saatan myös tehdä karkuun lähtemistä tai palkkaamista kesken luoksetulon kun vauhti on hyvä. 

Jos vauhti on taas liian kova, minkä takia pysähdys valuu, otan käyttöön takapalkan. Tässähän on omat hyvät ja huonot puolensa, alkuun se toimi todella hyvin, kun Lunalla oli aina suunta eteenpäin, koska pysähdyksiä ei oltu harjoiteltu. Nykyään kun neiti tietää että pysähdys tulee tai voi tulla, niin takapalkka sitten aiheuttaa ennakointia. Eli sitä ei oikeastaan voi tehdä kuin ihan pari kertaa, jolla muistutan Lunalle siitä pysähdyksestä ja millaisena sen haluan. 

Tietysti takapalkassa voisin vähentää ennakointia vaihtelemalla pysäytyspaikkaa. Eli välillä pysäyttää heti, välillä vasta ihan parin metrin päässä minusta. Nyt olen pysäyttänyt Lunan aina siinä suunnilleen keskellä, koska olen kokenut sen reilumpana (ja helpompana) koiralle, että se tietää missä kohti noin tehtävä pitää tehdä. Okei, joo, tämä lisännee ennakointia, mutta tietysti on muistettava että treenailen cockerspanielin enkä paimenen kanssa. Vaikka Luna on oikeasti todella taitava ja tätä minulle toitotetaan monesta suunnasta (koska minä pidän sitä liian yksinkertaisena ja en uskalla vaatia siltä tarpeeksi) niin tässä(kin) tapauksessa ajattelen, että neiti menee sekaisin jos lähden hirveästi (mukamas turhaan) vaikeuttamaan tehtävää. 

Jotenkin hirveän vaikeaa tämä treenaaminen välillä. :’D 

Yö ja päivä

Näytin sitten meidän koemaisen suorituksen, joka onnistui oikein hienosti. Luna lähti ehkä hieman reippaampaa laukkaa, mutta ei tullut pikajunana luokse. Pienen pientä ennakointia oli havaittavissa suunnilleen puolessa välissä matkaa, mutta tyylillä jos siinä kohti olisi räpäyttänyt, olisi mitätön hidastus jäänyt näkemättä. Pysähdys oli minusta hyvä, valumista ei pahemmin ollut. Loppu luoksetulo oli myös hyvä.

Kouluttaja totesi, että hänestä oli todella hyvä suoritus. Hänkin oli huomannut sen pienen pienen ennakoinnin, mutta totesi että se oli oikeasti niin pieni, että tuskin olisi moni tuomarikaan rokottanut siitä. Alussa, kun kävelin koirasta poispäin, neiti kuono haisteli ihan sekunnin kaksi maata.

Hän suositteli tekemään pysäytyksiä myös muilla tavoin kuin koemaisena. Esimerkiksi kiertämällä jotain. Kokeilimme sitten kiertää esteen siivekettä. Ensin otin ihan pelkän kierron, koska Lunahan ei ole siivekettä aikaisemmin kiertänyt. Ensimmäisellä kierroksella otettiin seisominen mikä sujui ihan hyvin. Toisella kierroksella otettiin maahanmeno, jossa neiti valuikin sitten mukavasti. 

Kouluttaja suositteli että kannattaa aloittaa uudet pysähtymiset niin, että sanoo käskyn koiran ollessa lähellä ja auttaen kropalla, jotta siihen saadaan vauhtia. 

Loppuun otimme vielä yhden suoran luoksetulon pysäytyksettä. Tai olimme ottamassa, kun kouluttaja sanoi “käsky” niin Luna ennakoi ja pomppasi seisomaan. Neiti tajusi kyllä virheensä itsekin, koska se pysähtyi niille sijoilleen “oho”-ilmeellä. Minä käskin Lunan takaisin maahan, mutta kouluttaja totesi että otetaan koko aloitus uudelleen. Mieluummin kerrotaan koiralle näin että virhettä ei hyväksytä vaan pitää tehdä alusta loppuun kuten tahdotaan. Seuraavalla yrityksellä tuli enää mitätön nytkähdys, mutta muuten pysyttiin maassa. Kutsusta Luna tuli ihan hyvällä vauhdilla luokse, mutta palkkasin sen kumminkin “jes” sanalla ennen kuin se kerkesi hidastamaan yhtään.

Lopuksi otimme paikallaolot. Voin sanoa että ihana oli huomata, että Luna oli oikeasti pitkästä aikaa hiljaa. Palkkasin neitiä hieman tiheämmin kyllä, mutta siitä huolimatta neidin vire oli tasaisen rauhallinen. Olimme aivan oikeassa reunassa, mutta toinen kouluttaja tuli häiriöksi vielä seisomaan meidän toiselle puolelle ja liikkeen alkaessa sanoi haamukoiralleen maahankäskyn. Luna ei tähän lankaan jäänyt, joten siitä tuli palkka. Hetken päästä käskin neidin maahan. Menin vieressä olevan bortsun omistajan kanssa piiloon ja Luna tuntui jäävän rauhallisesti paikoilleen. Koko 2 minuuttinen sujui hyvin ja lopun yksitellen nousussakaan neiti ei ennakoinut. Nämä säännölliset paikkikset ja hieman tiheämmät palkkailut on selvästi rauhoittanut Lunaa taas mukavasti. Toisekseen, ylipäätään treeneissä vinkumista on ulkona tullut paljon vähemmän kuin sisällä.

Summer!

Rallysta minulla ei ole ihan hirveästi sanottavaa. Ratana meillä oli 27.4. Petäjän Kirsin mestarirata, jossa kolmen askeleen peruutus oli ainoa epävarma kyltti. 

Luna oli hyvässä vireessä, eikä ennakoinut oikeastaan ollenkaan tällä radalla. Palkkailin muutamaan otteeseen. Yllättäen jouduimme uusimaan edessä peruutuksen, kun Luna hanakasti stoppaili parin askeleen jälkeen. Toinen uusittava oli istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta-maahan –kyltti, kun Luna istui kun piti seistä. Tässä kouluttaja käski tekemään sen seisomisen onnistuneesti, ennen kuin lähdin uusimaan. Hän huomautti, että meidän kannattaa tätä opetella myös kisoissa tekemään. Olenhan minä tuosta ollut tietoinen ja sitä ajatellut, mutta kisoissa jännittää kumminkin sen verran paljon, ettei aivot aina ajattele kunnolla. Toisella yrittämällä liike sujui ongelmitta. 

Positiivista oli, että peruuttaen kolme askelta sujui nätisti.

Kouluttaja siinä totesi, että ei hänellä kyllä ollut tähän suoritukseen pahemmin mitään kehitysidoita. Ainut mitä hän pohti, oli Lunan edessä istuminen. Neidillä on välillä tapana istua ja sitten työntää itseään vielä hieman taaksepäin (nostamatta takamusta maasta), jos sattuu istumaan liian eteen. Tätä hän pohti että tuleekohan siitä virhepisteitä mestariluokassa. Sanoin että Luna on todella satunnaisesti tehnyt tuon kisoissa ja tähän mennessä siitä ei ole lähtenyt pisteitä. Tietysti pyritään pääsemään siitä pois, eli pitää vahvistaa eteentulopaikkaa. 

Training

Enpä ole tainnut taas hetkeen kirjoittaa tänne meidän treeneistä. Aika monta tuntia on tässä kerennyt jo olemaan, joten yritän käydä ne läpi lyhkäisesti. Kurssitkin on vaihtuneet jo kesänkursseihin.

Rally-tokossa meillä viimeisillä talvi-kevätkurssin kerroilla ei ollut oikeastaan mitään erikoisempaa. Ratoja tehtiin tuttuun tapaan. 

Koko kesäksi päästiin taas onneksi Heinin viikoittaiseen VOI-MES-ryhmään. Naureskelin hieman kun katsoin muiden kurssilaisten nimiä listassa, kaikki muut paitsi minä oli myös itse kouluttajia (mukana mm. Tämä meidän talvikurssin kouluttaja). Heini oli siis toinen kouluttajista, jonka kursseilta aloitettiin ja oltiinkin viime vuoden tammikuusta elokuuhun. Tämä toinen kouluttaja oli myös kurssilla, tosin nyt itse osallistumassa siihen.  Myönnettävä on, että Heiniltä on tullut usein hyviä ehdotuksia pieniinkin ongelmiin, kun taas nyt koko syksyn ja talven olen tältä edellisen kurssin kouluttajalta kuullut vain kuinka Luna on taitava. Kyllä me kaksi neuvoakin saatiin, mutta kumminkin aika vähäisesti.

Ensimmäisellä treenikerralla meillä oli neljä pientä rataa, tasoltaan alokkaasta mestariin. Heini katsoi yhden radan jokaiselta ja muita pikkuratoja sai treenata itsenäisesti. Alokas- ja avoradat suositeltiin tekemään koira oikealla puolella.

Aloitimme Lunan kanssa ensin, koska muut lähtivät hakemaan koiriaan autosta. Tuo äkkilähtö radalle ei oikein neidille sovi, ja niin sen näki nytkin että vire oli hieman liian korkea keskittymiseen. Aloitimme mestariluokan radasta, jossa ei oikeastaan ollut meillä muuta ongelmaa kuin edessä peruutus, jossa Luna yllättäen pisti pitkästä aikaa maahan. Joten sen jouduimme uusimaan. Teimme radan alun vielä uudelleen ensimmäisen kierroksen jälkeen, jotta saimme sen peruutuksen kunnolla tehtyä.

Koska muut ryhmäläiset eivät olleet vieläkään päässeet kentälle, kerkesimme vielä tekemään voittajan pikkuradan. Tässä vaiheessa Luna oikeastaan tuntui taas tajuavan kunnolla mitä tehtiin, joten Heini pääsi näkemään meidän tällä hetkellä ehkä isoimman ongelman – eli kyltille kiihdyttämisen.

Totesinkin, että tuo kiihdyttäminen on asia, mikä sitten tiputtaa minulta ohjat käsistä. Kun Luna lähtee kiihdyttämään, minä tietenkin joudun keskittymään siihen, että saan pidettyä neidin suurinpiirtein oikealla seuraamispaikalla. Eli joudun viljelemään tässä/seuraa käskyä. Tämähän tekee tietysti sen ongelman, että kävellessäni kohti seuraavaa kylttiä, en pysty kunnolla valmistautumaan itse siihen kylttiin ja se tuo ongelmia suoritukseen. Tietenkin myös Lunalla on ongelmia sitten erottaa oikeata käskyä, jos joudun sanomaan tyylillä “tässä, tässä, TÄSSÄ, tässä, kieppi, tässä, tässä”. Eli käsky saattaa mennä kokonaan ohi. Tietysti, jos en sanoisi sitä tässä käskyä, mutta sitten Luna huitelisi jossain metrin edellä eikä sekään oikein toimi.

Kouluttaja tähän totesikin, että meillä on tullut sama ongelma mikä hänellä on, eli koira tykkää tehdä ja tietysti haluaa mennä seuraavalle tehtäväpaikalle jotta pääsee tekemään. Tähän hän suositteli kaavoista irtoamista, eli välillä kävelläänkin vain kyltin ohi ja palkka tulee kyltin jälkeen. Välillä tehdään liike kylttien välissä. Ja hän suositteli tekemään vielä tempojen vaihtoja usein, jotta Luna joutuu keskittymään siihen kulkuvauhtiin.

Eli iskoistetaan ideaa että tehtävä (ja palkka) voi tulla missä vaiheessa rataa tahansa. Ettei kannata kiiruhtaa seuraavalle kyltille.

Tätä sitten treenailtiin siinä alo- ja avo-radoilla, muiden käydessä vuorollaan mes-ratapätkällä. Treenien jälkeen Heini totesi, että hän taitaa suunnitella seuraavat kerrat pääasiassa ratatreeninä, koska tekniikka oli suurimmalla osalla hienosti hallussa.

Siinä sitten pohdin illalla, että minun varmaan kannattaa hankkia rallyn kyltit myös itselle, jotta ihan oikeasti voin treenata niitä muutenkin kuin ohjatuissa treeneissä. Joten parin päivän päästä kävin tuumasta toimeen, tulostin kaikki kyltit, kävin ostamassa laminointikoneen kun sellaista ei löytynyt mistään läheltä lainaan ja pari iltaa sitten meni siinä kun istuin keittiön pöydän ääressä laminoiden.

Sitten piti käydä vielä Ikeassa ostamassa sopivia kylttitelineitä. Joskus suositeltiin ikean servettitelineitä, mutta sattumalta sitten jostain myyntiryhmässä bongasin jonkun myyvän tablettitelinettä ja tajusin että hei, noitakin olen nähnyt käytettävän kylttitelineinä! (mm. Salon moukarinpäät hallilla oli juuri samoja “telineitä”). Ikea pelasti tässäkin asiassa, kun kyseiset telineet maksoivat vaan 1,99e/kpl, hieman sain muilta ostajilta ja kassalta ihmetteleviä katseita kun lappasin parikymmentä tablettitelinettä kassiin. :’D Minun piti ostaa vielä pyykkipoikia kylttien kiinnittämiseen, koska tuulellahan ne eivät tuossa pysy (m.o.t.), mutta ne unohdin kokonaan. Onneksi niitä nyt saa mistä melkein tahansa kaupasta.

Pitihän sitten uusia kylttejä ja telineitä lähteä kokeilemaan. Systerin talkoillessa seuralla, nappasin molemmat koirat mukaan ja menin tuohon lähikentälle treenaamaan. Ensin oli koko kenttä aivan tyhjä, mutta tottakai siinä kun aloin rataa rakentamaan, tuli paikalle lapsia pelaamaan palloa. Meitä pelaajat eivät häiritse, mutta mietin aina että mitäköhän tässäkin mukana oleva aikuinen tykkää että olen kentänreunalla treenaamassa koirien kanssa. Tällä kertaa onneksi aikuinen ei näyttänyt välittävän että olimme kentällä, päinvastoin osasi jopa sanoa pojille jotka ihmettelivät että ovat tainneet tulla treenaamaan.

Tuli nopeasti todettua, että ne pyykkipojat olisi olleet tosi kivoja. Kun toista kertaa nostelin kylttejä ylös, kasasin hiekkaa kyltin päälle, mutta tästä huolimatta sain kolmannen kerran käydä nostamassa niitä takaisin. Lopulta meni hermot ja laitoin kyltit telineiden alle, eipähän enää tuuli kaatanut ja lennätellyt niitä.

Olin ennen kotoa lähtöä etsinyt nopeasti valmiin kisaradan, missä ei ollut putkea tai hyppyä (koska en jaksanut raahata niitä mukaan, jo pelkät kyltit, kylttitelineet ja merkkitötsät painoivat paljon). Radaksi päätyi 3.3.19 Janakkalan Pia Heikkisen rata, pienellä muutoksella eli spiraali oikealle korvasin käännöksellä koska merkkejä ei riittänyt. Koska tein radan aivan kentän reunaan, tuli kylttien väleistä vähän turhan lyhyitä, mutta kyllä siinä tekemään pystyi.

Luna teki tapansa mukaan todella hyvin töitä ja tällä kertaa vire oli optimaali eikä kylteille karkaamista ollut sitten ollenkaan. Tein radan muutamaan kertaan neidin kanssa, ennen kuin vein Lunan sivulle ja muutin kyltit alokasversioon, jotta Larakin pääsisi tekemään.

Lara nyt ei oikein ollut aivan täpinöissään tekemässä, mutta kyllä se mukana tuli. Mitä nyt joutui välillä kutsumaan useasti mukaan kun jäi hieman haahuilemaan. Myös istuminen edessä oli jostain syystä tällä kertaa hankalaa ja vaati useasti monta käskyä.

Mutta nyt pääsee Larankin kanssa treenailemaan hieman useammin kun kyltit löytyy kotoa.

-

TOKO

Tokossa meillä vaihtui myös kurssi. Talven viimeisellä kurssilla keskityttiin taas Lunan palkkaongelmaan. Otimme siis jättämistreeniä. Eli jätin kippoon palkkanameja ja menimme kentälle tekemään kiertoa. Kouluttaja kävi vielä oikein kovaan ääneen hypistelemässä palkkakuppia ennen kuin lähetin neidin kiertoon. No, Lunahan ampaisi kierron ohi palkan luo, mutta sain sen stopattua juuri ennen kentältä lähtö kunnon karjaisulla.

Toinen yritys meni jo paremmin, vaikkakin Lunan vauhti katosi sen sileän tien. Kouluttaja totesi että nyt ei välitetä siitä vauhdista, vaan superpalkka siitä että neiti tekee mitä halutaan. Ja kunnon kielto jos huomataan ajatuksen olevan palkassa eikä siinä tekemisessä.

Otimme myös seuraamista niin, että palkka oli edelleen kentän ulkopuolella ja seuruutin Lunan sinne palkkakipolle. Kippoa ei saanut (tai ei olisi saanut) vilkuilla, ja huomauttamaan pääsin aika monta kertaa. Tehtiin erilaisia käännöksiä oikealle ja vasemmalle siinä ruokakipon vieressä ja sitten vielä niin että kouluttaja heitteli niitä nameja Lunan lähelle ja neiti ei saanut niihin reagoida. Täytyy myöntää, että vaikeaa oli pikkuspanielille kun sapuskaa lenteli sinne tänne.

Olin tunnin alussa sanonut, että minulla on ajatus yrittää jättää se odottava palkka taas kokonaan pois, eli totuttaisin Lunan taas siihen että se palkka tulee minulta. Tästä huolimatta kouluttaja oli sitä mieltä, että minun kannattaa treenata tätä palkasta irtautumista. Iskostaa Lunalle että ihan sama mitä tapahtuu, niin työ on tehtävä ja kunnolla. Neidin kanssa kun tätä vielä voi treenata siinä mielessä hyvillä mielen, että neiti ei ota nokkiinsa kielloista. Sen verran kovuutta löytyy, että vaikka joutuu kunnolla ärähtämään, on Lunan mielipide “aijaa no ei sitten” ja silti ollaan valmiita heti tekemään seuraavaa tehtävää.

Samana päivänä meillä alkoi vielä meidän kesäkurssi. Ensin oli tosin tunnin tauko, jonka aikana olin alun perin suunnittelut käyväni Lunan kanssa lenkillä. Suunnitelmat tosin muuttuivat siinä vaiheessa kun vettä tuli kaatamalla taivaalta. Ja meidän kesäkurssihan on ulkona. Eli tyydyin odottelemaan lämpimässä autossa.

Tällä uudella kurssilla meillä on kaksi (meille uutta) kouluttajaa, mikä sinällään on ihan hyvä, koska treeniä saa enemmän. Mutta kuten varmaan edellisenkin talvikurssin alkaessa totesin, uusien kouluttajien kanssa on aluksi aina vähän epävarmuutta kun toista ei tunne. Niin oli tälläkin kertaa. Sitten vielä kun sitä vettä tuli niskaan lämpötilan ollessa juuri ja juuri nollan yläpuolella, ja jo muutaman minuutin jälkeen tunto katosi sormista ja varpaista, oli oma keskittyminen treenaamiseen ja Lunan tekemiseen hankalaa kun joutui keskittymään ihan siihen että pysyi pystyssä.

Ensimmäisen kouluttajan kanssa katsoimme ruudun tilanteen. Sanoinkin että Lunalla ei ruudussa ole isompia ongelmia, kunhan se tajuaa mitä tehdään ja bongaa sen ruudun. Näissä treeneissä ruutu löytyi hyvin, isoin ongelma taisi olla maassa pysyminen, kun hiekka oli täysin märkää. Eli palkkasanasta Luna ponkaisi seisomaan.

Toisella kouluttaja meillä oli sitten seuraaminen. Totesin ennen treenin alkua, että seuruu on meillä ollut pitkään vähän sellainen noin 7 arvoinen liike.  Olen ollut tyytyväinen kun vain päästään alusta loppuun isommitta ongelmitta. Sanoin että meidän ongelmat seuruussa on hieman ulkoneva seuruupaikka sekä osassa käännöksistä neiti ajautuu vielä enemmän ulos.

Näytin sitten pätkän meidän seuruuta, jossa Luna hienosti näyttikin meidän ongelmakohdat. Kouluttaja käski sanomaan seuruu käskyn uudelleen juuri ennen käännöksiä, jolloin Luna tietysti korjasi tekemistään. Hän sanoi että ei tässä ole oikeasti meillä muuta ongelmaa, kuin se että minä pitäisi kriteereistäni kiinni (miten tämä kuulostaakin niin tutulta?). Eli mustavalkoisuutta kehiin tässäkin tapauksessa.

Se mikä minusta oli kiva, on että joka kerta otamme paikallaolot. Välillä ensimmäisenä ja välillä viimeisenä. Paikkistreeniä kun ei ole tullut oikeasti kunnolla otettua pitkään aikaan. Näin ensimmäisessä treenissä Luna sitten hienosti meni naapurin käskystä maahan, mutta muuten sujui ihan hyvin.

Toisella tokotunnilla sää onneksi oli paljon parempi, vaikkakin tuuli oli kylmä. Liikkeinä meillä oli metallinouto ja kaukokäskyt.

Metallinouto on taas liike, missä meillä ei ole isompia ongelma ellei kapulan ällöttävyyttä lasketa. Näytimme liikkeen kouluttajalle ja Luna teki taas tasaisen siistin suorituksen, jossa ei kouluttajan mukaan ollut oikeastaan mitään mitä hän lähtisi korjaamaan. Suositteli harjoittelemaan myös vinoja heittoja. Teimme näitäkin pari, ensimmäisellä kerralla Luna kiersi esteen hakiessaan kapulan, mutta hyppäsi takaisin tullessa. Toisella yrityksellä sitten hypättiin kumpaankin suuntaan.

Kerkesimme ottamaan myös hieman kiertonoutohypyn nouto- ja hyppyosuutta. Luna tosin oli erimieltä siitä hyppyosuudesta. Jätin Lunan siis esteen ja kapulan taakse ja pyysin noutamaan. Kapula kyllä napattiin vauhdilla matkaan, mutta se hyppy sieltä unohtui aikas usein. Totesinkin että vaikka tämä oli meidän ns. Helpompi puoli (Luna todennäköisemmin onnistuu vasemman puolen noutohypyssä kuin oikeanpuolen), niin treenaamattomuus näkyy hyvin. Varmaan ollaan viimeksi viime kesänä tätä treenattu kunnolla.

Kaukokäskyissä sitten ensimmäisen suorituksen Luna teki ihan hyvin takapalkalla. Aivan pienen pientä liikkumista ja häiriötä otti ympärillä treenaavista koirakoista, minkä takia jouduin pari kertaa hieman huomauttamaan, että hei, käsky tulee täältä suunnasta.

Toinen kerta sitten ilman takapalkkaa menikin ihan penkinalle, Luna ei kuunnellut oikein ollenkaan ja liikkui reilusti eteenpäin.  Totesin tämän liikkeen olevan vähän sellainen, että jos se on kokeessa viimeisenä, niin Luna lähes aina tarvitsee tuplakäskyn aloittamiseen. Totesimme, että voitaisiin ottaa sitten joku kerta koemainen treeni niin että otetaan ne kaukot siihen viimeiseksi.

Paikkamakuut meni tällä kertaa paremmin, Luna ei ennakoinut naapureiden käskytyksiä. Hieman häiriötä toi viereisellä kentällä olevat agilitytreenit, kun siellä oleva kouluttaja kiljui oikein kimeään ääneen “putkeen putkeen putkeen”. Sekä Luna että Lunan vieressä oleva malinois yrittivät kurotella päätä ylös ja katsoa mitä pahusta siellä tapahtuu.

Kumpikin kumminkin pysyi nätisti paikoillaan loppuun asti.

Lohjan Rally-tokon tuplakisat 4.5.

Kaksikuukautta sitten HSKH:n tuplakisojen jälkeen totesin itsekseni, etten ainakaan ihan hetkeen ilmoita meitä mihinkään tuplakisoihin. No, kuinkas sitten kävikään. Mutta voin taas yrittää todeta, että tuplakisat ei oikeasti ole meille ehkä vielä kovin hyviä.

Lähdin kisoihin sillä ajatuksella, että kunhan saadaan yksi hyväksytty tulos ja täten RTK4, niin olen tyytyväinen. Tietysti, olisin enemmän kuin tyytyväinen jos saadaan kaksi hyvää tulosta ja supertyytyväinen jos tulisi yli 95 pisteen tulos. Mutta yksi hyväksytty tulos oli se mitä lähdettiin hakemaan.

Yksi syy miksi en niin tuplakisoista välitä on se aika, siihen oikeasti kuluu koko päivä. Ensimmäinen kisa on yleensä aamusta ja toinen iltapäivästä ja monta tuntia vain oleskellaan. Varsinkaan kun sää ei ole kovin lämmin ja hallikin viileä. 

Tällä kertaa meillä oli hieman onnea mukana kisavuoroissa, molemmissa kokeissa oli mestariluokka jaettuna A- ja B-ryhmiin. A-ryhmän rataantutustuminen alkoi 8.30 ja B-ryhmällä 10.00, ja me olimme tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Ei tarvinnut siis herätä kukonlaulun aikaan, vaan seittemältä riitti hyvin siihen että koirat käytti ulkona, ruokki, söi itse ja siinä kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Lohjaa.

Ensimmäisellä radalla meillä oli tuomarian Tiia Hämäläinen. Yleensä hänen, ainakin alempien luokkien, radat ovat olleet ihan mukavia. Paperilla ratapiirrosta katsoessa rata näytti melko haastavalta ja pitkältä, mutta kun sitä tarpeeksi tutki ja rataantutustumisen jälkeen, ei se enää niin mahdottomalta vaikuttanut. Siellä oli pari kylttiä, mitä jännitti. Liikkeestä istuminen ehkä se pelottavin, kun siinä pystyi niitä virhepisteitä poimimaan reilusti.

Treenailin kentänreunalla hieman noita hankalampia kylttejä ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro koitti ja menimme radalle.

Täytyy sanoa, jos minulla oli hienosti kaikki ohjat hyppysissä vielä lähdössä, niin pudotin ne ennen ensimmäistä kylttiä. Pari ensimmäistä askelta kertoi minulle että olen pulassa, koska Luna oli taas menossa aivan liian kovalla vauhdilla eteenpäin. Se, että joudun koko radan keskittymään siihen että minulla on koira mukana, enkä pystynyt valmistautumaan tuleviin kyltteihin, teki tietysti radalla kulkemisen todella hankalaksi.

Mutta, heti ensimmäisellä kyltillä (istu, askel oikealle, istu) otimme yllättäen vain –1p kontrolli ja –1p tvä. Tämä ihan siitä että Luna oli menossa eteenpäin minun pysähtyessä ja joutui pomppaamaan takaisin perusasentoon. Pysäyttävä liike ensimmäisenä tällä mielentilalla ei sovi Lunalle alkuunkaan.

Seuraava liikkeestä seis, kierto koiran ympäri sujui hyvin, mutta kolmannella kyltillä (liikkeestä maahan) minä tein virheen. Olin nimittäin taas kiertämässä koiran ympäri. Tajusin onneksi pysähtyä sitten lopulta, mutta tästä -3 ohjaajavirhe. Neljäskyltti (istu, täyskäännös vasempaan, istu), Luna ei tullut käännökseen kunnolla mukaan, joten –10p tvä (rintamasuunta).

Siitä päästiin kyltille 7. mikä oli istu-seiso-maahan paikoillaan. Tästä saatiin –3 TVÄ, todennäköisesti koska Luna liikkui eteenpäin ja kääntyi seisomisessa.

Siitä kyltille 11, jos oli oikealta eteen , istu, vasemmalta oikealle, istu. Tästä -1 TVÄ, koska Luna ei meinannut istua takaisin oikealle palattuaan.

Kyltti 12. Täyskäännös oikealle (koira oikealla), Luna ei ollut nyt missään näissä peruttavissa käännöksessä mukana, vaikka se osaa ne kyllä todella hyvin (ja normaalisti oikein näyttävästi). Joten –10 TVÄ (liian laaja käännös).

Sitten tuli se pelottava istuminen. Luna istui kumminkin nätisti ja yllättäen minäkään en ottanut tästä mitään hidastusmiinuksia. Helpottuneena kutsuin seuraavalla kyltillä neidin luokse, tajuamatta kunnolla kertoa kummalle puolelle hänet haluan. Joten Lunahan tokokoirana palasi nätisti vasemmalle, vaikka piti tulla oikealle puolelle. Eli -10TVÄ (koira väärällä puolella). Tässä vaiheessa pysähdyin ja ajattelin että tämä pitää uusia. Onneksi aivot raksuttivat tarpeeksi nopeasti ja tajusin että tämänhän on kyltti jota en vain pysty uusimaan. Ei siis voinut kuin jatkaa matkaa.

Loppu sujuikin ihan hyvin, yhden –1 PY otettiin Lunan nenän käydessä maassa viimeisellä kyltillä ennen maalia.

Mutta pisteitä lähti siis reilusti, tulos jäi 60pisteeseen. Kehuja Luna sai edessä peruutuksesta sekä estehypyistä.

Eipä siinä voinut nyt sitten mitään. Odotimme sen aikaa että saimme tulospaperit kouraan, jonka jälkeen lähdimme lenkille. Löysimmekin mukavan pienen (ja pitkän) hiekkatien, jossa saimme lenkkeillä aivan rauhassa. Ihmettelimme kyllä hieman, kun tielle kääntyessä oli varoituskyltit lapsista, mutta missään ei näkynyt talon taloa. Vaikka kartasta katselin niin mitään asumusta ei ollut monen kilometrin säteellä.

Palasimme lopulta takaisin hallille, jossa sitten odottelimme vajaa parisen tuntia seuraavan kisan alkamista. Tuo odottaminen on se tuplakisojen inhottavin kohta. Kun koko aikaa et voi tehdä koiran kanssa ettei se täysin kyllästy. Sitten kun ei sitä jaksa koko aikaa seistäkään, niin ei pysty seuraamaan muita suorituksia koko aikaa. Puhelintakaan ei huvita selata paria tuntia. Siinä tuli sitten vain istuttua, rapsuteltua Lunaa ja Laraa ja tuijotettua tyhjyyteen. Olimme vielä vähän hölmösti melko lähelle ulko-ovea, joten siitä vielä kävi kylmä viima koko ajan kun porukkaa lappasi ulos tai sisään.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, alkoi lopulta B-kisan rataantutustuminen. Tässäkin kisassa mestariluokka oli jaettu A- ja B-ryhmiin, ja tällä kertaa olimme Lunan kanssa A-ryhmässä. Tuomarina oli jälleen Leskisen Taru. Rata näytti paljon mukavammalta kuin Hämäläisen rata, mutta tuomarin tietäen, tiesin että miinuksia sieltä kumminkin satelisi. Meille hyvänä asiana oli, että pysäyttäviä oli vähän, eikä sellainen ollut heti ensimmäisenä kylttinä.

Mutta kunhan saataisiin tulos, ei väliä pisteillä, niin kaikki kelpasi. Tässä vaiheessa kun oma olokaan ei ollut enää mikään mukava, oli hieman kylmä, väsytti ihan sikana ja päätä jomotti. Nälkäkin varmaan oli, kun aamupalaleivän syömisestä oli reilu seitsemän tuntia aikaa, mutta tuo muu huono olo peitti sen nälän tunteen alleen.

Kävin radan muutamaan kertaan läpi ennen paluuta Lunan luokse.

Siinä hetken odottelimme että meitä ennen olevat koirakot kävivät radalla ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro tuli. Lunan energiataso oli laskenut mukavasti ja tällä radalla neiti oli paremmin kuulolla ja mukana.

Ensimmäinen tehtäväkyltti oli kieppi vasemmalla, josta itse otin –3 OV hetken hidastamisen takia. Liikkeestä seis oli hyvä, mutta 270 käännös oikealle, Lunan nenä kävi maassa ja siitä -1 PY. Sitten tuli taas tämä jäävä istuminen. No, tällä kertaa Luna ei istunut, ei edes useammalla käskyllä, joten uusin sen. Toisellakaan yrityksellä Luna ei istunut heti, mutta onneksi kumminkin toisella käskyllä. No, minähän taas sitten hidastin joten siitä -3 OV, uusimisestä -3 uusi ja vasta toisesta käskystä istumisesta –1 TVÄ. Mutta en sentään ottanut toista –3sta hidastamalla luoksekutsussa!

Siitä pääsimme taas etenemään ihan mukavasti, kunnes kyltillä 10. Eli istu (koira oikealla), askel vasemmalle, koira sivulle, tuli –3 TVÄ. Tämä varmaan siitä kun Luna ei tullut istumaan heti.

Siitä kyltille 14. Puolenvaihto edessä. Tästä tuli –3 OV. Nyt on myönnettävä että en ole ihan varma miksi. Mielestäni tässä kyltillä saa pysähtyä, koska eihän esimerkiksi isokoira pysty vaihtamaan puolta niin että omistaja ei pysähtyisi.

Siitä sitten taas muuten ongelmitta hyvän matkaa, mitä nyt Luna ensin oli edistämässä ja sen jälkeen jäi jälkeen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia (puolenvaihto takana) neidiltä meni käskyt täysin ohi, vaikka sanoin back-käskyn kolmesti. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmaan pitänyt sanoa Lunan nimi siinä ja herättää se horroksesta. Joten uusin liikkeen. Tässä vaiheessa itselle tuli totaalinen blackout varmaankin väsymyksestä johtuen. Nimittäin stoppasin siihen paikoilleni ja tajusin että enhän minä voi uusia, koska olen jo uusinnat käyttänyt! Hetken aikaa siinä aivot yritti sauhuta ja miettiä että mitä voin enää tehdä. Ajattelin, että jos oikeasti nyt uusin kyltin ja palaan edellisen kyltin suorituspaikalle, niin hyllytän meidän varmasti. Tässä vaiheessa aivot sitten lopetti toimintansa, ja totesin että aivan sama. Tehtiin se kyltti siinä paikoillaan ja siirryttiin maaliin.

Olin aivan varma että tuo minun uusinta sekoilu hyllytti meidät ja potutti. Palasin systerin luokse, todeten että se taisi mennä siinä. Systeri siinä pohti että enhän minä ollut uusinut kuin vasta kerran, ja tämä tarkistettiin vielä videolta. Tosissaan, minä olin sen istumisen uusinut vain kertaalleen, minä ajattelin uusineeni sen kahdesti. Eli tuo viimeinen uusinta olisi ollut sallittu. Tässä vaiheessa olin aivan varma että olin hyllyttänyt meidän kun sanoin uusivani, mutta en sitten uusinutkaan. Voin sanoa että oli piinaavat kymmenen minuuttia kun odotin kirjurin menevän kirjoittamaan pisteitä taululle. Lopulta se sinne meni kynän kanssa ja minä menin heti niskaan hengittämään. Tilannetta ei yhtään rauhoittanut se, että kirjuri joutui siinä hetken miettimään, että mitä pisteitä hänen nyt pitikään kirjoittaa. Mutta lopulta hänen muisti pelasi ja meidän kohdalle tuli pisteet – 70. Huokaisin helpotuksesta, en ollutkaan hyllyttänyt meitä! Ja mitä vielä, 70 pistettä oli hyväksytty tulos!

Tulospaperista myöhemmin näin että minun sekoilu oli vienyt meiltä 10 pistettä (tvä) ja tietysti se uusinta –3. Eli ilman omaa sekoilua olisi tulos ollut siellä 80 pisteessä. Mutta nyt en valita, tulos kuin tulos.

Jouduimme vielä odottelemaan tietysti oman ryhmän kisan loppuun ja sitten vielä sen B-ryhmän kisan. Joten parituntia tuli taas leikittyä kuollutta epämukavasti nojaten kevythäkkiin. Lunakin oli selvästi väsynyt, koska se nukkui sylissä jonkun aikaa. (Luna on sylikoira ainoastaan silloin kuin sitä väsyttää ja se haluaa lämpöä). Mutta väsymys alkoi sitten mennä siihen että neidin piti pöristä jokaiselle koiralle joka käveli liian läheltä (tämä vielä eskaloitui kuin neiti murisi hiljaa yhdelle terrierille joka tuli sisälle ja käveli vajaan metrin päästä meistä, terrierihän reagoi ja oli hyppäämässä päälle jolloin Lunakin oli tietenkin reagoi kovemmin.) Omistaja onneksi huomasi ja veti koiransa nopeasti pois ja minäkin pidin Lunaa pannasta kiinni että eihän se siitä sylistä mihinkään päässyt. Mutta tämän jälkeen Lunan piti tietenkin pöristä vähän kovempaa jokaiselle joka edes katsoi meitä päin. Käänsin sitten meidät niin että minä olin selkä tulijoita päin ja Lunakin joutui tuijottamaan pääasiassa kevythäkkiä. Edelleenkin koirat kävelivät neidin mielestä liian läheltä (mitä se nyt näki siitä sivusilmällä), joten vaihdoin sitten Lunan häkkiin ja otin Laran ulos. Lara onneksi on sen verran sosiaalisempi, että se vaan vilkuili ohi meneviä koiria pohtien miksei kukaan tullut leikkimän hänen kanssaan.

Lara ei taas oikein viihdy sylissä, joten minulla alkoi taas tulla kylmä kun Luna ei lämmittänyt sylissä. Kun vielä porukkaa katosi hallista niin hallikin alkoi viilenemään nopeasti.

Lopulta siinä viiden maissa toinenkin ryhmä oli suorittanut radan ja pääsimme palkintojen jakoon. Palkinnoillehan ei tietenkään noilla pisteillä päästy, mutta saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli RTK4 –koulutustunnuksen!

Täten saanen esitellä TK1, TK2, RTK1, RTK2, RTK3, RTK4 Isbahan’s Mystery!

Nyt vain pikkutarkkuutta tekemiseen (ja ehkä krhm, enemmän treeniä, nyt meidän treenit on ollut oikeastaan vain ohjatuissa treeneissä ja kotona satunnaisesti jotain pientä) ja sitten metsästämään niitä yli 95pisteen valiotuloksia. Mutta pidetään nyt hetken juoksutauko ja katsotaan sitten kesällä mitä tehdään.

Pääsiäinen ja tokokoe

Tulipahan käytyä taas tokokokeessa. Haettiin Lunan kanssa se ainoa “tulos” mitä meillä ei vielä voittajaluokasta ollut - nimittäin ei tulosta ollenkaan. Edellisissä virallisissa kokeissa viime syksyllä, meillä oli ongelmia vireen kanssa - välillä oltiin liian korkealla ja välillä liian matalalalla. Nyt ei niinkään ollut se vire ongelma, se oli ihan ok. Vaan nyt isoimman ongelman tuotti se, että Luna oli lähdössä kehästä palkalle. Tämä ongelmahan on meillä ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta tässä kokeessa se oli isoin häiriö kuin koskaan aikaisemmin. Normaalisti siis Lunan tyytymättömyys palkatta olemiseen on tullut ääntelynä ja siinä kun liikkeen jälkeen kehun neitiä, on Luna vapauttamassa itseään palkalle. Mutta itse liikkeet on aikaisemmin tehty kunnolla. Tällä kertaa Luna oli lähdössä melkein joka liikkeen kohdalla palkalle, mistä sitten tuli miinuksia reilusti (tietenkin ansaitusti). Tällä kertaa minä en näyttänyt mitään superpalkkaa (tai tarkalleen ottaen minulla ei ollut mitään superpalkkaa) ennen kentälle menoa.

Osallistuimme I-HAHin järjestämään kokeeseen ja ensimmäistä kertaa olimme ainoa koira koko voittajaluokassa. :’D

Paikkamakuu – 9 

Luna pääsi kahden bortsupojan väliin, jotka olivat tulleet nollakoiriksi meitä varten. Pientä vinkunaa oli jo siinä odottaessa liikkeen alkua, mutta se ei ollut mitään pahaa. Maahan mentiin ensimmäisellä käskyllä. Kuulemma pientä vinkunaa tuli minun ollessa piilossa, mistä miinus. Muuten loppu sujui kivasti ja Luna nousi ensimmäisestä käskystä ylös. Verrattuna edelliseen kertaan (kisamainen treeni omalla hallilla), olin suoritukseen ihan tyytyväinen. Tietysti vinkuminen harmittaa, mutta sitä oli tällä kertaa 95% vähemmän kuin viime kerralla.

Metallinouto – 9 

Tässä ei sinällään isompia ongelmia, mitä nyt kapula oli aivan erilainen kuin mihin Luna oli tottunut ja se tuotti hieman yök-efektin sitä nostaessa.

Tästä sitten lähti meidän alamäki.

Ohjattu nouto – 7,5

Luna oli vielä tässä alussa ihan hyvin messissä tekemässä. Pientä vinkumista taas odotellessa, mutta pieni shh sai neidin hiljenemään. Mielessäni kirosin kun Luna joko tuijotti minua tai se katseli kentänreunalle missä treenilaukku oli, mutta ei liikkuria joka vei kapulan.

Liikkeelle lähtö oli hyvä, mutta täyskäännöksessä Luna sitten irtosi. Se ei jäänyt kapuloihin kiinni, mikä on yleensä syy irtoamiselle, vaan se jäi katsomaan kentänreunaa.  Jouduin sitten sanomaan uuden seuruu-käskyn. Stoppi oli hyvä. Olin arponut meille oikean puolen, ensin ajattelin että jes, koska vasemmalla oli merkkitötsiä kapulan suunnalla ja ne usein hämää Lunaa. Mutta siinä pysähtyessäni takaisin aloituspaikalle, tajusin että oikea puoli on taas poismenon suunnalla.

Sanoin oikea-käskyn ja Lunahan lähti sipsuttamaan nätisti kohti ulosmenoa. Meinasin jo stopata neidin, kunnes se yllättäen taisi itsekin tajuta mitä tehdään ja lähtikin hakemaan kapulaa. Kapulan nosto ok, mutta paluumatkalla Luna taas vilkuili ja suuntasi hieman kentältä poispäin. Jälleen, onneksi, korjasi itse ja tuli kumminkin luokse. Perusasento oli hieno!

Tunnistusnouto - 0

Lunan bravuuri, mistä sitten alamäki lähti kunnolla. Aloitus oli taas todella hieno, Luna odotti nätisti ja mikä parasta, hiljaa. Käskystä neiti meni kapuloiden luokse, kulki ringin kertaalleen ja lopulta nappasi etummaisen kapulan. Totesin itsekin heti että nyt tuli väärä kapula, koska neiti nosti sen haistamatta. Melkein voisin arvata että oikea kapula oli sen vieressä, koska se oli ainoa mikä Lunalta oikeasti jäi haistamatta. Mutta siis se ei keskittynyt. Perusasento kumminkin oli ok.

Ruutu – 0 

Luna vilkuili aloituksessa tunnarien suorituspaikalle, joten jouduin ottamaan uudelleen lähtestymisen, jotta näin neidin oikeasti katsovan ruutua. Tästä huolimatta, ruutu-käskyn kuullessaan, Luna juoksi suoraan paikalle missä tunnari oli tehty. Huusin uuden ruutu-käskyn, mutta neiti vain etsi tunnarikapuloita, joten kutsuin Lunan sitten takaisin sivulle. Tuomari tässä jälkikäteen totesi että kai olin tietoinen että kutsuessani neidin takaisin, itse nollasin liikkeen. Totesin että joo, ei sen väliä, kun neiti ei selvästikään tajunnut mitä oltiin tekemässä niin olisin kumminkin ylittänyt käsky-määrän jos sittenkään saanut sitä lähtemään ruudun suuntaan.

Joten otin uuden perusasennon ja käsimerkin avustuksella lähetin ruutuun. Toisella yrittämällä mentiin jo oikeaan suuntaan, tosin ruudun sivulle(?), ruututötsä kierrettiin ja Luna oli tulossa takaisin. Annoin vielä uuden ruutu-käskyn, jolloin lopulta päästiin oikeaan paikkaan ja sain käskettyä neidin maahan.

Tein kävelyosuuden ja käskyn Lunan seuraamaan, mutta neiti tulikin vasemman sijasta oikealle puolelle... Ajattelin vain mielessäni että sekin vielä.

Jäävät (seiso – istu) - 8

Itse liikkeet sujuivat hienosti, istuminen oli minusta tosi hyvä. Mutta seisomisessa, Luna kääntyi?! Minun siirtyessä taakse. Ihan oikeasti, Luna ei ole koskaan jäävissä kääntynyt.

Luoksetulo –7 

Ensimmäinen maahan -käsky meni Lunalta ohi, mutta en kerennyt kunnolla aloittamaan toista käskyä (sain siis aloitettua “mm” tavun) kun Luna meni maahan. Siirryin kentän toiselle puolelle ja huusin käskyn.

Luna lähti todella hitaasti sipsuttamaan luokse, näytti siltä että oli jopa pysähtymässä jossain vaiheessa. Minä pyörittelin silmiäni siinä itsekseni. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin pysähtyminen oli hyvä kun vauhtiakaan ei ollut. :’D Pysäytyksen jälkeen sitä vauhtia löytyi lopulta hieman. Perusasento oli vino.

Seuraaminen – 5 

Tämä olikin sitten katastrofi, jos suunta oli vähäänkään portille niin Luna oli lähdössä sinne portille. Jouduin viljelemään seuraa-käskyä aika tiuhaan, mitä ei ole kyllä pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Varsinkin hitaassa kävelyssä Luna pysähteli ja irtoili. Kun lähdettiin kävelemään portista poispäin niin meno parani huomattavasti. Peruutus oli hyvä. Siitä jatkettiin hyvin siihen asti, kunnes taas käveltiin kohti porttia. Tässä vaiheessa alkoi jo oma pinna kiristyä ja seuraa käsky tuli vähän napakammin kuin normaalisti.

Kaukokäskyt - 5

Kaukot viimeisenä liikkeenä ei vaan sovi meille. Ja nyt Luna sitten vielä pisti ne oikein ranntaliksi. Ensin ennakoitiin maahanmeno, jonka jälkeen ei tietenkään voinut nousta ensimmäisellä seiso-käskyllä. Istumisessa sitten nätisti vedettiin persuu eteen. Pari seuraavaa vaihtoa oli ok, mutta sitten I-S vaihdossa, Luna ennakoi ja oli menossa maahan. Onneksi se korjasi ennen makaamista ja nousi seisomaan, tosin liikkuen pari askelta eteenpäin.

Kokonaisvaikutus: 9 

Eihän niitä pisteitä sitten tullut kuin 172,5p ja täten jäätiin reilusti alle 3 tuloksenkin. Hieman on siis laskusuhdanteinen tämä meidän voittajaluokkaura, mutta tästä oikeastaan ei enää alaspäin voi mennä (ellei sitten tule keskeytystä), joten voisi varmaan kuvitella, että tästä ei voi mennä kuin ylöspäin?

Luna oli tässä kokeessa palkassa kiinni pahemmin kuin koskaan, mutta tosissaan oli nyt lähdössä kesken liikkeen. Eikä liikkeiden välissä kuten aikaisemmin, ja ne liikkeiden välit oli minusta itseasiassa nyt ihan hyvät.

Tunnarin nolla oli ihan pelkästään Lunan kiirehtimisestä johtuva hölmöily. Ruudun nolla itseasiassa näin jälkeenpäin ajateltuna ei ollut iso yllätys. Kun hetken aikaa tässä on saanut rauhassa pohtia, palautui mieleen, että tätä ongelmaa meillä on itseasiassa ollut omissa treeneissäkin. Eli jos olen tehnyt noutoa, yleensä ohjattua, jossain ruudun lähettyvillä ja melkein heti noudon perään ruudun niin että Luna joutuu juoksemaan ohi sen paikan missä kapulat on ollut, on se saattanut juosta etsimään kapuloita. Sitä en tiedä liittyykö tämä neidin kapulanhimoon, mutta näköjään on asia mitä on treenattava. Aika harvoin nämä osuu näin kokeessa, mutta meillä kumminkin on EVL vielä edessä, niin ehkä paras yrittää nyt puuttua tähän.

Mutta tuo palkka on nyt oikeasti iso ongelma. Lunan keskittyminen menee siihen, että sen aivot on kehän ulkopuolella palkan luona. Vaikka tällä kertaa en mitään palkkaa neidille erikseen näyttänyt.

Systerin kanssa pohdittiin, että voisiko auttaa treenilaukun jättäminen esimerkiksi autoon. Koska nyt treenilaukku = palkka Lunalle, se juoksee aina heti laukun luokse. Eihän minulla yleensä meidän omissakaan treeneissä (paitsi hallilla) ole treenilaukkua mukana. Osaisikohan Luna yhdistää että ei laukkua = palkan pakko olla minulla?

Toinen mikä ehkä voisi toimia tähän yhdistettynä, olisi tuo ostamani palkkapallo. Jos käyttäisin palkkapalloa ainoastaan koemaisia treenejä ja itse kokeita tehdessä. Eli pallon sisälle jotain super hyvää ja näyttää pallon olevan minulla. Samalla saisin jotain pientä rutiinia, jolla kertoisin että hei, nyt tehdään palkaton suoritus.

Tietysti on tässä aina sekin mahdollisuus, että jätetään voittajaluokka sikseen, koska meillä on se yksi ykköstulos kumminkin, ja siirryttäisiin virallisesti treenaamaan EVL:lää varten. Moni kouluttajahan on ihmetellyt, kun olen todennut haluavani TK3:sen.

No, katsotaan nyt juoksut ensin ja vielä yksi koe, sitten päätän mitä tehdään.

Noin puolet kaurislaumasta mahtui kuvaan.

Pääsiäinen vietettiin vaunulla kuten tavallista. Koirat nauttivat kuin saivat lenkkeillä paljon, Luna tosin useimmiten pitkässä hihnassa, koska vajaa parinkymmenen yksilön kaurislauma pyöri vaunualueen ympärillä päivittäin.

Meressäkin pääsivät pulahtamaan (ja Luna ui melkein joka lenkillä jossain ojassa) vaikka vesi ei varmastikaan ollut mitään lämmintä.

Treenattuakin tuli, tokoa sekä hömppäaksaa.

Luna ei arvostanut, kun hänet käskettiin maahan radan rakentamisen ja Laran treenaamisen ajaksi,.

Systeri hieman treenasi Bemminkin kanssa.

Tarkkana seurataan Bemmin treenejä.

 Iso harmitus on hieman aikaisemmin muuttuneet säännöt. Meillä on alueella pieni grillikatos ja tähän mennessä (eli 12 vuoteen) porukoita ei ole haitannut että koirat ovat olleet siellä mukana. Pääasiassahan nuo on makoillut pöydän tai penkin alla. Mutta nyt on joku päättänyt ettei koiria enää sinne halua. Ongelma on, että näköjään eri ihmisillä on eri käsitys mistä he ovat yhdistyksen kokouksessa puhuneet.

Tieto mikä meille tuli, oli että koirat eivät saa olla enää grillin ympärillä (eli periaatteessa “jaloissa”), myöskään penkeillä koirat eivät saaneet istua viemässä ihmisiltä paikkoja. Joten jos grillillä on ollut muita, niin olemme pitäneet tytöt katoksen ulkoreunalla. Kun grillillä on ollut meidän lisäksi vain oikeastaan yksi toinen ihminen, ei koirat olleet ulkoreunalla makoillessaan kenenkään jaloissa.  Mutta osa on tainnut ymmärtää säännön niin, että koirat eivät saisi olla tyyliin 5 metriä lähempänä koko grillikatosta. 

Olipahan joku valittanut meillä olleen koirien penkillä, vaikka molemmat pääasiassa olivat makoilleet maassa. Ihan viimeisen kymmenen minuuttia Luna nukkui minun sylissä (olin itse siinä vaiheessa grillin ulkoreunalla), joten en tiedä tuliko valitus sitten siitä, vaikka eihän se kenenkään paikkaa siinä sylissä vienyt.

Tässä meidän koirat on "penkillä"

Tässä erittäin hieno paint-pohjapiirros meidän grillistä, ruskeat on penkkejä. Mittasuhteet eivät ehkä ihan pidä paikkaansa :'D Eli siis sininen alue on nyt siis se kielletty ja koirat oli oranssien ympyröiden alueella. Ja se ainut ihminen joka meidän kanssa grillillä oli, istui vasemmalla reunalla penkillä.

Kulttis Bemmihän on yleensä kiinni grillin ulkopuolella penkissä. Ongelmahan on, että tyttöjä ei voi samaan penkkiin sitoa ilman että on sota käynnissä koska Bemmi ei osaa jättää noita rauhaan. Toisekseen, siinä vaiheessa kun kolme koiraa vie yhden ison penkin, tulee aivan varmasti valituksia siitä kun siinä penkillä ei voi ihmiset istua. Toisekseen sateella koirat ei saisi mitään suojaa, en halua jättää helposti palelevaa, nivelvaivaista Lunaa sateeseen kovinkaan pitkäksi aikaa paikoilleen.

Noitahan ei voi oikein vaunuunkaan jättää, kun ei niitä ole koskaan opetettu pitkään yksinoloon siellä. Luna vielä eroahdistuskoirana varmaan tekisi oikein mukavaa jälkeä ja naapurit tykkäisi kuunnella kiljumista. Vielä kun grillillä ollaan usein useampi tunti. Toisekseen, kesäisin se vaunu on kuin sauna. Meillä vielä paistaa ilta-aurinko suoraan vaunuun, joten sisällä on helposti sellainen 30-40 astetta. Ei sinne oikein koiria voi jättää. Ikkunat saa tietenkin auki, mutta koirat tulevat hyttysverkon läpi ongelmitta.

En sitten tiedä onko tässä oikein muuta vaihtoehtoa kuin jättää vaan kohta 20 vuotta tapana ollut iltagrillailu pois. Täytyy sanoa, että meille tulee varmaan todella kiva juhannus, jos ilta pitää kykkiä vaunussa kun ei grilleille ole asiaa.

Mettekin pääsi ulkoilemaan, Luna vahti jos hänelle jäisi hieman ruokaa.

Luna oli ihan lomafiiliksissä