Viralliset terveystutkimukset

Patukat ovat nyt käyneet jättämässä lottokupongit Kennelliitolle. Kismet kävi tiistaina Porvoon Avecissa, koska sillä oli samalla olan kontrolli. Kismethän leikattiin Urheilukoiraklinikalla, mutta koska Toijalan Tiiu siirtyi tässä välissä Porvooseen, meni systeri sitten sinne kontrolliin.

Vaikka lääkäri antoi maaliskuussa todella varauksellisen paranemisennusteen, on Kismet ehkä odotusten vastaisesti parantunut todella hyvin. Liikerata olkanivelessä oli normaali, röntgentutkimuksessa tuoreistettu alue oli alkanut täyttymään hyvin. Pieni alkava osteofytoosi löytyi olkanivelen takaosasta nivelkapselin kiinnityskohdasta. Nivelrikkoa ei vielä ollut.

Rally-tokoa saa treenata vapaasti ja agilityynkin tuli lupa aloittaa, toki seuraten Kismetin olkapään reaktiota. Jos näyttää sieltä, että olka lähtee oireilemana, niin sitten agi kannattaa jättää siihen. Kontrollikuvausta lääkäri suositteli kahden vuoden päästä, paitsi jos agility aloitetaan, niin sitten olisi hyvä jo vuoden päästä katsoa tilanne.

Kismetiltä tutkittiin siinä ohella virallisesti polvet, lonkat, kyynärät, selkä ja olat.

Nuolen kohdalla osteofytoosi, ympyröidyn alueella tuoreistettu alue

                                                               

Kennelliiton tuomio:

Polvet: 0/0
Lonkat: A/A
Olat: terve/sairas(operoitu)
Kyynärät: 0/0
Selkä: VA0, LTV0

Geisha sitten puolestaan pääsi ottamaan iltakännit seuraavana päivänä Vetsonilla. Järjestämäni joukkotarkastus täyttyi Magical Joyn koirilla ja Geishan lisäksi siellä oli kaksi kasvattajan koiraa ja kaksi muuta kasvattia.

Geishalle otin täyden lähes täyden kuvantamisen, eli neidiltä tutkittiin silmät, polvet, lonkat, kyynärät, olat, ja selkä.

Kävimme ensin tutkituttamassa silmät (kaikki ok) sekä polvet (0/0), jonka jälkeen neiti sai rauhoituspiikin pyllyyn ja menimme odottamaan takaisin aulaan. Varmaan ei mennyt kolmeakaan minuuttia, kun Geisha simahti totaalisesti.

Siinä odoteltiin hetki, että muiden silmät saatiin tutkittua ja sitten aloittivat röntgenkuvaukset. Täytyy sanoa, että tahti oli todella nopea. Muistan kun Lunalta kuvattiin lonkat ja kyynärät 2015, niin siihen meni melkein pari tuntia aikaa. Ja kun Laralta tutkittiin lonkat, selkä ja kyynärät 2018 joukkotarkissa, niin siinä menikin sitten koko ilta. En muista tarkkaan monelta sinne mentiin, mutta se oli kumminkin päivällä. Kävin Lunan kanssa pitkän lenkin ja oleskeltiin hetki koirapuistossakin, ja kun menin takaisin eläinlääkärille, oli vasta ensimmäinen koira mennyt kuvattavaksi. Jätin Lunan systerille ja menin käymään kaupassa. Sielläkin tuli pyörittyä tovi, kun en mistään löytänyt Frezzan kahvijuomia. Kun pääsin takaisin, taisi se ensimmäinen vasta tulla ulos. Meillä kumminkin meni tunteja, ennen kuin päästiin pois ja kuvattavia koiria ei tainnut olla sitä neljää-viittä enempää.

Nyt kun Geisha nostettiin sisälle, ei tainnut mennä varttiakaan, kun huudettiin että neidin voi tulla hakemaan ja sitten seuraava sisään. Hieman reilussa puolessa tunnissa oli koko poppoolta hoidettu sekä silmät/polvet että röntgenkuvaukset.

 

Siinä koirien heräämistä odotellessa, kävimme kuvat läpi. Geishalla ei ollut missään mitään sanomista. Kaikki pitäisi tulla terveenä takaisin.

Kennelliiton tuomio:

Silmät: OK
Polvet: 0/0
Lonkat: A/A
Olat: terve/terve
Kyynärät: 0/0
Selkä: VA0, LTV0

Siinä sitten vielä odoteltiin koirien heräämistä. Naureskeltiin Geishalle, että taas löytyi yksi piirre, joka on samanlainen Laran kanssa. Neiti sai nimittäin ensimmäisenä herätysaineen, mutta veti tyytyväisenä sikeitä vielä pitkään vaikka muut olivat jo heräilleet. Minä siinä yritin tasasin väliajoin herätellä Geishaa, mutta silmäluomet eivät liikahtaneetkaan. Seuraavaksi tullut colliejoukon omistajatkin naureskelivat ruususen unta nukkuvaa pikku bc:tä. Lopulta neitikin alkoi heräillä, yksi bortsuista oli jo poistunutkin ja kolme muuta makoilivat/istuivat jalkeilla.

Hetki vielä odoteltiin, jotta Geisha heräsi sen verran, että pystyi kävelemään autolle. Meidän aikamme alkoi klo 17 ja olimme ulkona hieman ennen klo 18. Eli oli erittäin nopeaa toimintaa, vahvat suositukset Vetsonille!

Riihimäki KR

 Riihimäki oli meidän syksyn viimeinen näyttely, koska totesimme että loka-marraskuussa pidettävät näyttelyt ovat yli neljän tunnin ajomatkan päässä, joten emme sinne asti jaksa lähteä. Seuraavan kerran paimenet pyörähtävät kehässä Messarissa.

Riihimäellä tuomarina oli Jari Laakso, ja bordercollieitahan oli ilmoitettu huimat 132 kappaletta. Näistä iso osa oli käyttölinjaisia, jotka tulivat hakemaan varmaa harrastus-H:ta. Mutta mahtui sitä mukaan mukavasti näyttelylinjaisiakin. Avo-luokan nartut oli siirretty Tammelin Tuula-Maijalle.

Magical Joyn kasvattaja oli kanssa ilmoittanut koiriaan, joten olimme sitten molemmat sitten hyvissä ajoin ennen urosten kehän alkamista paikalla. Minä pitelin meidän paimenia, kun systeri auttoi telttojen pystyttämisessä, jonka jälkeen pakattiin koirat telttaan. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin koirat tulivat toimeen,  Geisha ja Lara olivat isossa boksissa reunimmaisena, sitten oli turisti-Luna näyttelyrattaissa, sitten oli JJ (Tel Quessir Money Well Spent), sitten siitä metrin päässä oli kasvattajan Sina (MJ Quick Ibizoraya) ja Chaplin (Korsakov's Flash of Magical Joy) ja näiden vieressä rattaissa kasviksen Pipa (Korsakov's Artic Blast). Minä istuin Geishan ja Lunan edessä ja minun toisella puolella oli Charlie (MJ Flash of Quicksilver). Geishallahan on juoksut olleet noin viikon ja Kismetkin aloitti juoksunsa sitten tähän samaan torstaina/perjantaina. Mutta siitä huolimatta koira tulivat keskenään toimeen sen verran, että eivät välittäneet vaikka toiset tulivat ja menivät boksien ohi ja välillä oli pari-kolme-neljäkin koiraa bokseista ulkona samaa aikaa, kun piti vaihdella vauhdilla.

Uroksissa Charlie luokkansa toinen ERI-SA:lla. Chaplin oli veteraanien ykkönen ERI-SA:lla ja Vet-Sertillä. Parasuroskehässä Charlie tuli jälleen toiseksi ja otti SERTin. Chaplin otti kolmannen sijan ja oli lopulta VET-VSP.

Sitten alkoi nartut. Junnunarttuja oli 11 kappaletta, joista neljä oli käyttölinjaisia. Sieltä tuli EH-ERI asteikkoa ensimmäisille nartuille ja Kismetkin otti ERIn, vaikka liikkeessä oli hieman ongelmia nenän mennessä maahan useampaan kertaan.

Kismet:

”12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, eturinta saa täyttyä iän myötä, hyvä raajaluusto, kaunis pää, erinomaiset sivuliikkeet, hyvät takaliikkeet, edessä vielä nuoren koiran löysyyttä.”

JUN-ERI

Sitten menimme Geishan kanssa. Pikkuneiti nykyään seisoo tosi hyvin paikoillaan, kunhan satunnaisesti tulee namia nassuun. Tuomari kävi kopeloimassa todella nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kehä oli jälleen hieman pienehkö, mutta pysyin Geishan perässä suht hyvin. Ensimmäisen ympyrän jälkeen tuomari viittoi jatkamaan ja käski lisäämään vauhtia. Ajattelin jo juoksevani kovaa, mutta kiristin siinä vielä kumminkin hieman vauhtia. Geisha ravasi edelleen hienosti, mutta alkoi nyt vähän vilkuilla taaksepäin. Pitänee harjoitella näköjään useamman kierroksen juoksemista. Edestakaiset liikkeetkin sujuivat melko hyvin, mitä nyt G meinaa kiihtyä käännöksessä.

Geisha:

” 12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, erittäin lupaava etuosa, tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä, kaunis nuoren nartun pää, erinomaiset liikkeet,”

JUN-ERI

Lopulta kilpailuluokassa oli kumminkin seitsemän junnunarttua ja palkintosijat menivät paremman tilavuuden omaaville nartuille.

Joten sileää ERIä tällä kertaa, mutta arvostelut olivat hyvät. Enkä tosissaan itsellä ollut isoja odotuksia muutenkaan, joten tämä on ihan hyvä.

Avo-nartuissa Sina oli ERI-SA, luokkansa toinen ja lopulta sai vara-Sertin. Valioissa Lara oli ainokainen, saaden ERI-SA, mutta ei sijoitusta PN-kehässä.

Lara:

” 5v, tasapainoinen narttu jossa kaikkea voisi olla hiukan enemmän. erinomaiset liikkeet”

VAL-ERI, VAK1, SA

Hieman naureskeltiin, että mikä Laran arvostelussa oli SA:n arvoista. Tuomari kuulemma kaipasi ihan pikkuisen korkeutta lisää, sekä luustoa sekä jotain muuta.

Purimme leirin tässä välissä ja kävin heittämässä tavarat autolle. Lara ja Sina osallistuivat vielä junior-handleriin vaihtokoirina, joten menimme Geishan ja Lunan kanssa kehänreunalle odottelemaan. Lunahan on todella tottunut näyttelyissä/tapahtumissa kävijä, ja vaikka ne normaalisti inhoaa vieraita koiria, niin näissä se ei muista kiinnostu. Geishassa taas sitten on aina alkuun sitä energiaa liiaksikin, joten minulle on helpompi, että Luna matkustaa vaunuissa, joten pystyn keskittymään Geishaan ja tavaroiden roudaamiseen.

Laran suoritus oli nopeasti ohi ja palasimme autoille. Päivä oli ollut pitkä, lähdimme seitsemän maissa kotoa ja palasimme kuuden jälkeen. Nyt sitten odotellaan ja toivottavasti joulukuussa olisi jo hieman massaa kehittynyt Messaria varten.

Team Patukat 1-vuotta!

 On kulunut kokonainen vuosi, kun Team Patukat putkahtivat maailmaan keskipäivällä sunnuntaina. Se päivä jäi hyvin mieleen, kun edellisenä yönä ei tullut nukuttua Laran läähättäessä korvanjuuressa koko samperin yön. Aamupäivällä sama meno jatkui ja yritimme systerin kanssa saada synnyttäjää kiinnostumaan pentulaatikosta, kun tuleva mamma halusi oleskella mieluiten tutussa paikassa takan alla. Systeri oli kasvattajaan yhteydessä, joka sanoi että vielä on pitkä matka synnytykseen, eli olkaa ihan rauhassa. Systerin eläinlääkärikaveri E. piti tulla meille myös ja odotti soittoa, että milloin alkaa tapahtua. Yhtäkkiä lorahti kasa nestettä ja me olimme systerin kanssa aivan varmoja, että synnytys on alkanut, mutta kasvattaja oli edelleen sitä mieltä että tuskin on. Tästä ei sitten mennytkään kauaa, kun Lara alkoi ponnistella, jolloin sitten tulikin kiire soittaa sekä E:lle että kasvattajalle, että kyllä se nyt vaan synnyttää.

E. hyppäsi autoon ja hurautti Helsingistä meille parissa kymmenessä minuutissa ja juuri sopivasti auttaakseen ensimmäisen patukan maailmaan. Kasvattaja puolestaan lähti Espoosta vanhempiensa luota ja oli puhelinyhteydessä koko matkan ajan. Hän kerkesi paikalle hetki ennen toisen ja viimeisen patukan syntymää.

Seuraavan yöt olivat aika unettomia, kun Lara oli synnytyksen jälkeen kipeähkö ja ensikertalaisella kesti muutama päivä päästä jyvälle, mitä ne pennut oikein ovat. Mutta siitä se sitten lähti ja vuosi on nyt kuljettu näiden hulivilien kanssa.

Parinviikon päästä käydään jättämässä lottokuponki Kennelliitolle, jotta pystymme tekemään lopulliset jatkosuunnitelmat harrastusrintamilla.

Geisha – säkä n. 44-45cm, paino 13,5kg

Pikkuneiti, josta toivoin niin medikokoista, valitettavasti kasvoi kumminkin hieman rajan yli. Ainakin näin kotimittauksissa.

Geisha on treenannut minun kanssa pentukursseilta päästyämme ohjatusti pääasiassa rally-tokoa. Tokoa olen ottanut sitten itsenäisesti. Neiti on todella taitava, rallyssa osataan aikalailla kaikki alo- ja avo-luokkien liikkeet, eikä ylemmissä luokissakaan ole montaa opetettavaa liikettä. Toki, alempien luokkien liikkeissäkin on pari jotka vaativat vielä hienosäätöä. Seuraaminen on ehkä se isoin haaste. Geisha osaa seurata, sen seuruupaikka on treenatessa vaan puolisen metriä liian edessä, aiheuttaen sen, että potkin neitiä polvella päähän suurimman osan ajasta. Omituista on, kun G tarjoaa seuruuta ihan lenkillä, paikka on täysin oikea. Mutta sitten treeneissä se siirtyy eteen. Tätä työstetään koko ajan, onneksi olen suunnitellut kisat vasta ensivuodesta alkavaksi. Ja tarvitsemme toki myös palkattomuustreenejä.

Systeri sitten on tehnyt agilityn alkeita Geishan kanssa, kun Kismetin agi-ura on edelleen hieman vaakalaudalla. Parinviikon päästä on Kismetin olkapääkontrolli ja sitten tiedetään enemmän.

Luonteeltaan Geisha on (onneksi) edelleen näistä se hiljaisempi, mutta helpommin kierroksia keräävä. Varsinkin, jos Lara tai Kismet on mukana. Jos sisko tai emä kiihtyy, kiehahtaa Geishalla heti yli ja sen rauhoittaminen on hankalaa. Yksinollessaan nämä kiihtymiset eivät ole niin pahoja ja huomattavasti helpommin rauhoitettavissa.

Kiihtymiseen liittyy sitten myös napsimista. Tämä on onneksi tässä ajan kanssa vähentynyt, ainakin minua kohtaan, kun olen pyrkinyt nyt opettamaan, että huomiota saa kun istuu nätisti paikoillaan. Hyppimällä huomio loppuu. Mutta edelleen joutuu olemaan tarkkana, jos Geishan päästää tervehtimään muita. Varsinkin jos siinä on Kismet/Lara kiihdyttämässä vieressä.

Lenkeillä Geishalla on hirveä vauhti päällä, varsinkin jos ollaan systerin kanssa lenkillä, koska minä olen ilkeä enkä salli vetämistä, niin me G:n kanssa pysähdymme ja systeri katoaa Laran ja Kismetin kanssa kauemmas. Neiti osaa tulla takaisin vierelle ja matka jatkuu, mutta jos sillä on kiire muiden perään, niin voi olla että suurin osa lenkistä on pysähtelyä. Yksin tai kaksin Lunan kanssa, tätä ongelmaa ei oikeastaan ole. Ihan satunnaisia vetohetkiä toki tulee, mutta tällöin usein riittää se yksi tai kaksi pysähdystä, jonka jälkeen Geisha taas tajuaa mitä halutaan ja siirtyy kävelemään rauhallisemmin. Koirien ohituksessa on vielä työtä, mutta neiti ei onneksi rähise. Se aloittaa yleensä kovan vedon ja useimmiten vetää koiran ohi.

Kismet – säkä n. 49-50cm, paino 15kg

Kismet sitten. No, on ensinnäkin edelleen se äänekkäämpi. Jos asiat eivät tapahdu neidin haluamalla tavalla tai nopeudella, tulee yleensä äänekästä palautetta. Muuten väittäisin Kismet olevan näistä kahdesta se rauhallisempi.

Lenkeillä Kismet bongaa vähän kaikkea (mikä sitten kiihdyttää Geishaa), ja haukkuu helposti kaiken oudon mikä ulkona tulee vastaan. Vieraat koirat bongataan myös jo kaukaa ja yleensä aiheuttaa pomppimisreaktion.

Kismetillä sitten esiintyy ruokaan kohdistuvaa resurssien omimista, ainakin Geishaa kohtaan. Ongelma on se, että Geishalla ei tarvitse olla sitä ruokaa, vaan riittää että Kismet kuvittelee että Geishalla on jotakin. Yleensä tilanne lähtee siitä, että Geisha haistelee jotain. Se voi olla vain keittiön matto tai jokin roska. Kismet tämän huomaa ja syöksyy ja nappaa Geishaa naamasta muristen. Geisha yrittää väistää matalana ja pyrkii pois tilanteesta, mutta Kismet blokkaa poistumisen. En tiedä kuvitteleeko Kismet, että Geishalla on siinä vaiheessa jotain, jota G yrittää piilotella. Usein Geisha pääsee turvaan pöydän/tuolin alle, mutta välillä tulee myös tilanteita, jossa Kismet ajaa toisen paikkaan, josta vaan ei pääse piiloon. Kismet ei tässä vaiheessa reagoi mihinkään suulliseen komennukseen ja koskemalla K:hon se aloittaa tappelun. Geisha kuuntelee ja olen usein saanut neidin pujahtamaan portista turvaan yrittäen itse samalla blokata Kismettiä koskematta siihen. Mutta tappeluitakin on valitettavasti tullut, alkaen siitä että erottaja on osunut K:hon, joka hyökkää ja G sitten tietysti puolustautuu. Yleensä nämä ovat onneksi näyttäneet pahemmalta kuin mitä on lopputulos. Tappelut yleensä päättyvät siihen, että Kismet saadaan irti ja erotettua toiseen tilaan.

Patukoille onneksi riittää, Kismet pidetään hetken erillään ja sitten ne voidaan taas vapauttaa samaan tilaan. Geisha saattaa hieman varoa ja seurata tilannetta pöydän alta, jolloin Kismet Lunamaisesti ihmettelee, että miksi toinen on tuollainen.

Kismetiltähän leikattiin toisen olan OCD maaliskuussa 22. Kuntoutusaika oli aivan kauheaa, kun joutui rajoittamaan silloin kuudenkuukauden ikäistä pentua, joka ei arvostanut asiaa sitten ollenkaan. Siitäkin päästiin onneksi yli ja fyssarien, jumppausten ja muun kuntoutuksen ansiosta elää tällä hetkellä normaalia elämää, vaikka leikanneen ortopedin mukaan ennusta oli erittäin varauksellinen. Kismet on myös päässyt hieman tekemään varovaisia agilitytreenejä, mutta jatko tosissaan riippunee nyt kontrollista.

Luna pääsi seuraneidiksi Geishan rallytreeneihin

Molemmat ovat aika puikeloita vielä rakenteeltaan, Geisha kyllä muuten valmiimpi kuin Kismet. Mutta hieman tässä on alkanut junnuvaliohaaveet kadota, kun aika loppuu kesken. Onhan meillä toki vielä puolivuotta aikaa, mutta talvella noita näyttelyitä kun ei pahemmin ole. Messariin on tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle ja sitten alkuvuodesta taisi olla Lahdessa ja Turussa näyttelyt. Siinä ne melkein olikin. Oli tässä loka-marraskuussa toki Keski-Suomessa pari näyttelyä, mutta tuskin nämä junnut nyt kerkeävät kuukaudessa rakenteellisesti aikuistumaan, että kannattaa lähteä yli neljän tunnin ajomatkan päähän. Toivotaan, että jos joulukuun mennessä olisi näkyvissä jotain kehittymistä. Olemme toki menossa Riihimäelle, kuten 130 muutakin, joten sieltä nyt ei ole odotettavissa mitään isompaa tulosta. 

Geisha aloitti ensimmäisenä näistä kahdesta juoksut päivää ennen 1-vuotissynttäreitä. Nyt jos Geisha seuraa Laran kaavaa, pudottaa se turkkinsa noin 4 kuukauden päästä kokonaan. Eli tämä ajottuisi tammikuun lopulle, eli vikan junnukehät vedetään sitten varmaankin nakuna. Toivottavasti kroppa olisi kehittynyt aivan täydelliseksi että karvattomuus ei siellä haittaisi.

Porvoo KR

Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.

Junnunarttuja ei ollut kuin viisi, joista yksi oli jo junnuvalio. Eli mahdollisuudet olivat ihan kohtalaiset, jos tuomari sattuisi tykkäämään jommastakummasta.

Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.

Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin paljon ja tuomari antoi tälle H:n.

Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla, jos G lähtee rynnimään.

Lopulta urokset olivat ohi ja nartut alkoivat. Naureskeltiin siinä rivissä ollessa, että ensimmäinen junnunarttu oli kunnon tukkajumala ja kaikki muut sitten ei-niin-turkikkaita. Kyllä Geishalla ja Kismetillä on pitkä pääliturkki, mutta pohjavillat puuttuvat. Kahdella muulla sitten oli pääliturkissakin hieman sanomista. Liikkeet meni minusta ihan hyvin, Geishalla oli toki vauhtia, mutta rynnimään se ei lähtenyt.

Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet meni kehään kolmantena.

” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”

JUN-H

Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.

” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti, mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”

JUN-H

Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä tasaista H linjaa. :’D  

Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin kuten monella muullakin.

Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista ja neljäs ei kummastakaan.

 Tällä tuomarilla tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.  Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut. Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut, koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki, olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin pohdintana.

Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin. Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).