Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.

Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.

Sisko ja sen sisko