Rally-tokon seuramestaruuskisat 27.10.

Meidän seura järjesti rally-kisat, jotka samalla toimi seuramestaruuskisoina. Mestariluokassa oli kova tunku, kun 40 koirakkoa oli ilmoittautunut kisaamaan. Luokka oli jaettu kahteen ryhmään vaikka kisa oli vain yksi. Tällä kertaa olimme onneksi jälkimmäisessä ryhmässä, joten ei tarvinnut olla koko päivää hallilla. Sääkin oli jälleen oikein mukava, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja lämpötila oli siellä nollan tuntumassa. Eli ulkona oli kylmä, eikä sisällä 10-asteisessa hallissakaan oikein päässyt lämpiämään kun ulkona oli kerennyt kastua. Jostain kumman syystä, aina kun olemme omalla hallilla kisaamassa, niin ulkona on surkea sää. :’D Tosin taas ehkä positiivisena kääntöpuolena, aina kun ollaan oman seuran ulkokentällä kisaamassa, on ollut hyvä sää, että ehkä mieluummin näin päin.

Ensimmäistä kertaa oma ennakkojännitys oli yllättävän vähäistä. Välillä alan stressaamaan jopa viikkoa ennen kisoja ja monena yönä olen eksynyt radalla tai totean olevani kokonaan ilman koiraa siellä. Vähintään viimeinen yö menee pyörien ja kisoja miettien. Nyt en tiedä onko tässä ollut niin kiire kaiken muun tehtävän kanssa, että nukuin jopa viimeisen yön ongelmitta. Oikeastaan vasta pari tuntia ennen kisoihin lähtöä alkoi jännitys hiipimään ylle.

Pääsimme paikalle jälleen turhan viime tipassa, joten systeri lähti kävelyttää Lunaa, kun minä kävin ilmoittautumassa. Ilmoittautumisen jälkeen sain todeta, että ainoa vapaa paikka meidän tavaroille oli aivan ulko-oven vieressä. Kun oli ennestään jo kylmä, ei tehnyt hirveästi mieli seistä paikassa missä koko ajan kävi viima, mutta alueen uusinta skannaus kertoi että muita paikkoja ei tosissaan ollut. Joten purin meidän leirin siihen. Systeri sanoi tullessaan Lunan kanssa, että siinä ovessa lukee ulkopuolella ”ei läpikulkua” tms. mikä selvästi vähensi jatkuvaa ramppausta.

Tuomarina mestariluokassa oli Maria Riski. Sama tuomari oli ollut meillä helmikuussa kun aloitimme mestariluokan. Totesin jo silloin, että Riskin radat olivat mukavan selkeitä, ilman mitään hirveän kinkkisiä kohtia. Helmikuussahan tosin otettiin hieno nollatulos helpohkolta radalta.

Ratapiirros ei tälläkään kertaan aiheuttanut mitään kauheita vilunväristyksiä. Jälleen ratapohja oli todella selkeä, eikä siellä oikeastaan näkynyt kuin pari haastavampaa kylttiä.

Meidän ryhmän rataan tutustuminen pääsi alkamaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Siinä rataa läpikäydessä totesin ettei se oikeasti ollut tälläkään kertaan hirveän vaativa. Yksi meille hankalampi kyltti oli istu-askel vasemmalle-istu. Neiti kyllä osaa sivuaskeleet, mutta jos meidän ajoitukset ei natsaa niin se menee kyllä helposti pieleen. Toinen oli oikeastaan peruutus, mutta se nyt onneksi olikin vasemmalla puolella, jolloin onnistumisvarmuus on isompi. Katselin myös, että este oli sijoitettu niin, että esteen lähettyvillä olevat kyltit olivat sellaisia että äkkipikaisempi koira voisi kuvitella ohjaajan ohjaavan esteelle. Toisella puolella (este vasemmalla) oli koiran pyörähdys vasemmalla. Tässä meillä on esimerkiksi käsimerkkinä vasemman käden pyöräytys ja se käsi pyörähtää tietysti kohti estettä. Toisella puolella (este oikealla) oli takaa puolenvaihto oikealta vasemmalle. Jälleen heilutetaan oikeaa kättä kohti estettä.

Muutaman kerran kävelin radan läpi, jonka jälkeen palasin systerin ja Lunan luokse.

Olimme ryhmässä suunnilleen puolessa välissä, eli hyvin kerkesi vielä muutamia kertoja kertaamaan liikkeitä.

Lopulta meidän vuoro tuli ja siirryimme radalle. Luna selvästi edelleen tunnistaa milloin treenataan ja milloin on kisatilanne päällä, koska jälleen aloituspaikalla tuli pientä vinkumista. Onneksi se loppuu kun pääsemme liikkeelle, mutta en tiedä miten voisin tuohon puuttua.

Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja peruutus taaksepäin. Kentän reunalla Luna veti peruutukset enemmän tai vähemmän vinoon. Myös tuo vasemmalta eteentuleminen on hieman hankalampi ja helpommin vinoon jäävä kuin oikealta. Mutta nyt kyltti suoritettiin oikein mallikkaasti.

Kolmannella kyltillä meillä oli pieniä teknisiä ongelmia, koska Luna halusi lähteä peruuttamaan. Tätä hieman ihmettelin, koska olin varta vasten jättänyt kaikki peruutukset pois kun treenasin vuoroa odotellessa. Tiesin, että Luna lähtee sitten peruuttelemaan radalla.  Mutta Luna oli siis peruuttamassa jo matkalla kyltille ja kyltin kohdalla. Jouduin siis kutsumaan sen kunnolla sivulle ja tästä tuli sitten -1 TVÄ.

Siitä matka jatkui vauhdikkaasti mutta tarkasti. Itselleni ehkä voisin antaa noottia, että menin taas turhan lähelle kylttejä, vaikka rataantutustumisessa varta vasten ajattelin että jätän tilaa.

Kyltillä 6. eli istu, käännös oikeaan istu, Luna jäi ensimmäisessä istumisessa minun makuun turhan kauas, mutta tästä ei tullut miinusta. Tässä neiti myös ennakoi liikkeelle lähdön ja nousi seisomaan sekuntti ennen minun käskyä.

Puolenvaihto edessä onnistui hyvin, ehkä pienen pieni sivuun siirtyminen tuli, mutta tästäkään ei lähtenyt pisteitä.

Matka jatkui taas siivosti, kunnes tultiin kyltille 10. eli istu – askel vasemmalle – istu. Tämä oli kyltti jota epäilin eniten ja eihän se sitten onnistunut. Virhe itsessään oli hieman yllättävä. Luna aloitti liikkeen istuutuen, mutta tässä vaiheessa tuli erittäin tyytymätön örähdys. Kun minä siirryin sivulle, lähti Luna eteenpäin. Heilutin käsiäni kuin mitäkin ropellia, mutta en saanut tilannetta pelastettua vaan neiti kerkesi liikkumaan ja kääntymään ympäri. Pyysin Lunan siitä sitten sivulle. Vaikka aikaa ei varmaan kulunut kuin sekunti tai kaksi, niin kerkesin siinä pohtimaan uusimista. Lunan ääntely kyltillä oli sen verran tuttu, että osasin sanoa että neidillä alkoi mennä pinna palkkaamattomuuteen. Jos uusisin kyltin siltikään siinä onnistumatta, voisi Luna hermostua sen verran, että loppuradalla saattaisi tulla sitten enemmän mielenosoitusta. Toisekseen, Lunalla on taas koko radan ollut hirveä vauhti päällä ja olen sitä joutunut hidastelemaan. Tämäkin lisäsi uusintavirheen riskiä. Kolmanneksi, ajattelin että meillä on pohjalla jo sen verran vinouksia että valiotulokseen ei ollut mahdollisuuksia, joten päätin jättää uusimatta ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään virhettä olisi tapahtunut. Joten tästä -10 TVÄ (rintamasuunta).

Seuraavalla kyltillä vauhti oli taas sen verran kova, että Lunan istuminen jäi hieman kauaksi ja vinoon. Seisominen ja siitä taas istuminen tehtiin kumminkin yhdessä linjassa. Miten tuota vinoutta hetken, että onko se kuinka paha, mutta annoin sen olla. Ja onneksi, koska siitä ei mennyt kuin -1 Vino.

Spiraalissa jouduin sitten hidastelemaan Lunan vauhtia joka toisella askeleelle, kun neiti oli kirmaamassa jonnekin pitkälle eteenpäin.

Peruutukseen Luna ei jostain syystä päässyt ihan mukaan ja oli istumassa (?) alkuun, mutta onneksi tajusi lähteä peruuttaa ennen takamuksen osumista maahan. Myönnettävä on, että oma jalannosto unohtui johonkin, minkä olen yrittänyt pitää merkkinä peruutuksesta, joten syy voi olla ihan siinä. Peruutus itsessään meni vinoon, mutta ei onneksi kuin -1 Vino -arvoisesti.

Siitä jatkettiin ongelmitta maaliin.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt pisteitäni, muuta kuin sen, että ei me yli 95p saatu. Tiesin että uusimatta jättäminen oli lähes satavarmasti -10p ja muitakin vinouksia siellä tuli, joten oletin olevamme lähellä 80 pistettä. Positiivinen yllätys olikin kun pisteet ilmestyivät Virkkuun (meillä oli siis Virkun tulospalvelu käytössä) ja siellä näkyi 87p!

Eihän se edelleenkään ollut sitä mitä haettuun (95+p), mutta kun ajattelee siltä kantilta, että vaikka otin tietoisesti yhden -10p, niin meillä on muut virheet ollut todella vähäiset! Siinä sitten jouduttiin tietysti odottamaan palkintojen ja tulospaperien jakoon, jotta näin meidän tehneen 3 kappaletta -1 pisteen virheitä. Tästä myös nopeasti laski, että jos olisin uusinut 10. kyltin ja onnistunut siinä, olisi meidän pisteet jääneet kumminkin 94 pisteeseen. Joten ei jäänyt edes se harmittamaan. Verrattuna edellisiin kisoihin, niin pistesuunta on taas oikea.

Siitä sitten pakkasimme leirin kasaan ja lähdimme erittäin surkeassa säässä ajamaan kotia kohti.

Tässä kuvassa on pikkusnaapeli nääntymässä nälkään.

Rally-treeniä sekä Touhun ja Temmellyksen montulla

Torstaina minulla oli vapaapäivä, joten päivä alkoi aamupalan jälkeen treeneillä. Meillä siis on sunnuntaina oman seuran rally-kisat ja koska Luna koiratanssitreenien jälkeen on tarjonnut jokaiseen asiaan pyörähdystä, totesin että meidän on pakko käydä treenaamassa ennen kisoja. Tai me pyöritään meille hieno nollatulos.

Olimme siis ennen aamukymmentä jo hallilla ja saimmekin treenata aivan rauhassa. Ensin koko hallissa ei ollut ketään muuta, mutta jonkun ajan päästä ilmestyi muutamia aksaajia. Tokokentälle ei tullut ketään, joten minä sitten käytin ajan hyödyksi ja yhden ratatreenin sijasta teimmekin kaksi.

Molemmat oli Kirsi Petäjän ratoja, ensimmäinen oli 7.9. Haminassa kisattu rata jonka rakentaminen oli erittäin haastavaa. Jouduin rakentamaan radan kahdesti, kun totesin ensimmäisellä kerralla, että rata ei mahdukaan kentälle. Käänsin radan sitten ympäri ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan toisella yrityksellä, mutta jouduin kyllä hienosäämätään kylttien paikkaa moneen otteeseen.

Lopulta rata oli suoritettavassa kunnossa ja menin Lunaa hieman lämppäämään. Tein suorituksen kisamaisesti, joten palkkasin alkuun vain kentän reunalla ja menimme hihnan kanssa aloituspaikalle. Meidän ensimmäinen suoritus, no, sanotaanko että osasin hieman odottaa ettei se tule menemään kovinkaan hyvin. Irtoamista oli monella kyltillä, kiertotötteröä ei meinannut katsoa ollenkaan (tosin en tiedä häiritsikö siinä kun takana oli tokon hyppyestettä ja jotain muuta roinaa). Isoin ongelma oli 2x vasen täyskäännöksessä, jolloin Luna tarjosi sitten kunnolla kaikkea muuta kuin oikeaa pyörimistä. Tässä vaiheessa mietin että kannattaako meidän oikeasti mennä sunnuntaina kisaamaan, kun myönnettävä oli, oliko se siinä neljännellä vai viidennellä kerralla kun Luna ei seurannut minun käskytystä niin hermot petti ja tuli ärähdettyä. Saimme kumminkin radan loppuun vaikka ongelmia oli myös valkovuokossa.

Videosta valitettavasti puuttuu pari ekaa kylttiä, kun en taas millään saanut mahtumaan videolle.

Toisella yrityksellä sitten olikin aivan eri meininki. Pieniä vinouksia parissa kyltissä, mutta pääasiassa suoritettiin aivan eri mielentilassa!

Koska kaksi ensimmäistä suoritusta oli palkattomia, otin vielä kolmannen kierroksen, jossa sitten palkkasin hieman eri kohdissa rataa.

Koska tässä vaiheessa kukaan ei ollut tullut tokopuolelle, päätin ottaa vielä toisen radan. Nappasin Petäjän aikaisemman radan, joka oli paljon mukavampi rakentaa. Plus, Luna oli tässä vaiheessa herännyt jo hienosti siihen mitä tehdään ja työskenteli jälleen hyvällä vireellä koko radan jälleen palkatta.

Toinen kierros otettiinkin sitten lelupalkalla. Luna pitkästä aikaa innostui leikkimään, joten annoin sen sitten hetken rallatella sen lelun kanssa siihen treenien lomassa. Hieman oli tuo oikealla istuminen hakusessa ja sitä siinä lopuksi muistuttelin ja kun tuli oikein nappi-istuminen, päätin radan siihen.

Otin lopuksi vielä pikkaisen tokoa, mutta Luna oli selvästi tässä vaiheessa jo väsynyt, joten ne treenit jäi aika lyhyeen.

Mutta, toivottavasti sain näillä treeneillä hieman parannettua meidän mahdollisuuksia hyväksyttyyn tulokseen seuraavia kisoja ajatellen. Nyt varmistan, että nämä viimeiset päivät emme tee mitään pyörähdyksiä vaan pelkkiä rally-tokoliikkeitä.

Keräsimme kimpsut ja ajoimme kotiin, jossa kerkesimme levätä noin tunnin verran, jonka jälkeen auto starttasi kohti Siiriä ja Cooperia ja sieltä sitten Touhun ja Temmellyksen uutta ”Metsämonttua”.

Kyseessä on siis vähän Kivakoiran metsän tapaan kokonaan aidattu alue. Kivakoiraan verrattuna alue on isompi (n. 5ha) ja se on paljon luonnollisempaa aluetta mäkineen ja erilaisina maastoineen, kun taas kivakoirassa puut tuntuvat olevan istutettu viivottimen kanssa. Hintaa 1-3 koiralla oli 40€/h, joka näköjään on aikalailla sama Kivakoirassa tällä hetkellä. Kun tämän jakoi kolmelle (minä, Siiri ja systeri) niin se teki 13,33€ /hlö mikä ei sitten enää ole niin paha.

Luna oli ihan tööt autossa, joten hieman tuli pohdittua että näinköhän se jaksaa mitään rallattaa enää. Mutta kyllä neidistä virtaa löytyi siinä vaiheessa kun remmi irroitettiin.

Mäkeä ylös

Ja alas...

Tästä alaspäin on Siirin ottamia kuvia.

(c) Siiri Markkanen

(c) Siiri Markkanen

Cooper oli hieman ulkopuolinen, kun Luna ja Lara juoksenteli pääasiassa kahdestaan. Plus taisi nuorta herraa hieman jänskättää kun pikkuspanieli oli porukan pomo eikä isäpappa ollut tukena. Jos Luna seisoi keskellä polkua, jäi Cooper ihmisten taakse piiloon. Vaikka ei noilla kahdella mitään isompia ongelmia ollut, pari kertaa Luna taisi pörähtää, kun Coops juoksi kovaa liian läheltä ohi.

Monttu oli todella mäkinen, joten voisi kirjaimellisesti sanoa että se on monttu. Syvä keskeltä ja korkea reunoilta. Lunalle ainakin tuli paljon hyvää takapäätreeniä kun se juoksi mäkiä ylös alas. Maasto oli myös helppokulkuista ihmisille.

(c) SM

(c) Siiri Markkanen

Laitoimme koirat myös juoksemaan yhtä mäkeä edestakaisin. Yllättäen Luna oli innokkain juoksija. Alkuun juoksi kaikki kolme koiraa pari kertaa, jonka jälkeen Coops jätti homman kesken. Sitten Luna ja Lara juoksi vielä pari kertaa, jonka jälkeen Lara päätti tehdä muuta. Lopulta sitten vain Luna juoksi innoissaan ylös ja alas namien perässä. Tiedä sitten onko siitä vain kivaa juosta vai onko se vaan niin herkkujen perään, että kaikki tekeminen käy. :’D

Kiersimme aluetta ympäri ja lopulta jäimme keskelle hiekkamonttua vielä kuvailemaan.

Koiratanssin alkeiskurssi alkaa

Tiistaina meillä alkoi HSKH:n ensimmäinen koiratanssikurssi, läpikäymme siis sekä Freestylea että Heel Work to Musicia. Alkuun käydään aivan alkeita, mutta hiljalleen aletaan rakentaa omaa esitystä.

Ensimmäiselle tunnille meille oli otettu aiheeksi kehään menot sekä tempuista pyörähtäminen ja pujottelu.

Viime keväänä ostettu vilualusta on päässyt viimein käyttöön.

Aloitimme Lunan kanssa. En ole miettinyt meille sen isommin mitään aloitusasentoa, mutta ajattelin että otetaan nyt jotain vaativampaa kuin perus istuminen tai makaaminen. Joten päätin itse polvistua ja laittaa Lunan pupuistuntaan tassut minun käsivarrellani.

Itse kehäänmeno onnistui hienosti, Luna tuli nätisti kontaktissa, vaikka selvästi teki vähän mieli lähteä nenänperässä seikkailemaan. Tervehdin ensin kouluttajatuomaria ja menin sitten aloituspaikalle. Sain Lunan hyvin aloitusasentoon vaikka asennon päätin vasta muutamaa minuuttia ennen kehään menoa. Mutta yllätykseksi käden nostaminen sai Lunankin nousemaan pupuistunnasta seisomaan takajaloille. Jouduin pariin kertaan ottamaan käden noston uudelleen, jotta neidin persuu pysyi maassa.

Tuli ihan mieleen aika kun aloitettiin rally-toko, jolloin Luna reagoi kouluttajatuomarin ”Ole hyvä” -kommenttiin, kun se on ollut ruoalle vapautuskäsky. Eipä enää nykyään ole korvaansa sille lotkauttanut.

Menimme hetkeksi kehästä ulos ja omalla vuorolla takaisin sisälle. Toisella kierroksella tämä sujui jo paremmin, mutta edelleen meinasi se takamus lähteä nousemaan käden mukana. Aloituksen jälkeen piti tehdä koiran kanssa 1-2 temppua ja sitten palkata. Myönnän, että minun olisi pitänyt ehkä suunnitella kunnolla mitkä temput teen ennen kuin menen kehään ja kun siinä siten viimeisellä sekunnilla päätin laittaa Lunan pyörimään, ei neiti selvästikään päässyt oikein mukaan.

Kun toinen kierros oli saatu loppuun, siirryttiin temppuihin.

Ensimmäisenä otettiin pyörähdystä. Mentiin oikein oppikirjatyylisesti, eli ensin 5 toistoa avuilla, sitten pieni miettimistauko. Sitten uudet viisi toistoa, mieluummin hieman pienemmillä avuilla, taas tauko. Pyörähdys on liikkeenä Lunalle kyllä tuttu, mutta näköjään se vaati hieman muistuttelua varsinkin kun yritin heti alkuun näyttää sitä ilman käsiapuja. Parin muistutteluavun jälkeen, pyörähtäminen sujuikin hyvin. Vaikeutin tehtävää sitten sen verran että laitoin Lunan pyörähtämään kummallakin sivulla. Luna oli siis oikeasti pari metriä siellä sivulla, eikä siis rally-tokomaisesti vieressä pyörähtäessään. Tämäkin vaati alkuun pienen käsiavun, mutta aika nopeasti siitä päästiin irti.

Toisena temppuna otettiin jalkojen välistä pujottelun. Tämä nyt varsinkin oli Lunalle tuttujuttu ja pujottelu onnistui heti ilman minkäänlaista käsimerkkiä. Tässä oikeastaan oli kädet muuten ongelma, pujottelu onnistui, jos kädet roikkuivat tylsästi sivuilla tai jos pidin niitä selkäni takana. Mutta jos yritin niitä muuten heilutella tai pidellä esillä, alkoi Luna seurata käsiä ja lähti pyörimään. Luna satunnaisesti äänteli treenien aikana, mutta tässä vaiheessa ääntely paheni todennäköisesti, kun hän ei tiennyt mitä nyt haluttiin. Olen jo rally-tokossa todennut että neiti seuraa pääasiassa antamiani käsimerkkejä, ei niinkään suullisia käskyjä. No, koiratanssissahan se tulee olemaan ongelma. Pitää varmaan rallyssakin hieman muuttaa toimintatapaa enemmän suullisiin käskyihin, mutta odottakoon nyt seuraavien kisojen yli.

Mutta siis Luna pyöri ja pyöri vaikka kuinka yritin saada sitä pujottelemaan. Pitää varmaan aloittaa tämäkin jostain todella alkeista, vaikka ensin vain yksi käsi ylhäällä tai koukussa tai jotain. Se että molemmat heiluu sekoitti selvästi pienen spanielin pään. 

Kouluttaja vielä neuvoi, että minun kannattaisi lisätä omaan askellukseen ”jotain”, jotta se olisi hieman näyttävämpää kuin perus käveleminen. Siinä hän ehdotti pientä pomppausta toiselle jalalla. No, mehän kokeiltiin ja se onnistui niinkin hyvin että joka kerta tallasin Lunan takajaloille. Neiti ei sitä oikein arvostanut jostain syystä :’D. Pitää varmaan katsoa hieman enemmän pujottelua tanssivideoilta, jotta näen miten se oikeasti tehdään jollain hienommalla askellajilla.

Loppuun otettiin hieman HTM:ää. Pääasiassa siis valitsimme yhden uuden position, jota lähdemme treenaamaan. Lunallehan tuttuja seuraamispaikkoja on nyt vasen ja oikea nassu eteenpäin position (kuinka hyvin se pysyy oikeassa paikassa, onkin sitten toinen juttu). Sivuttaissuuntaiset positiot tuntuivat olevan hankalimpia (eli siis minun edessä tai takana sivuttain oleminen). Päädyin sitten jalkojenvälissä kuono eteenpäin positioon ja tähän valikoitui käskyksi ”Väli”.

Tämä olikin Lunalle yllättävän helppo ja selkeä positio. Paikka alkoi hahmottua nopeasti vaikka alkuun taas tarjottiin sitä pyörimistä ja sivulle tuloa aika reilusti. Kun paikka jotenkuten hallussa lähdin liikkumaan eteen- ja taaksepäin ja pahus, Lunahan pysyi hienosti jalkojenvälissä! Myös peruuttaessa, jolloin normaalisti lähtee niin vauhdilla taaksepäin, että minä jään jälkeen, niin tässä se peruutti oikein nätisti. Myös sivuaskelet sujuivat jotenkuten.

Naureskelin itsekseni, kun kouluttajan ohjeistaessa meitä kaikkia, laitoin neidin maakaamaan jalkoihin. Ja yllättäen, vaikka muuten ääntä tunnista löytyikin, niin Luna oli hiljaa odottaessaan! Neiti varmaan totesi, että tämän hän osaa ja ymmärtää, niin oli sitten hiljaa. :'D Vaikka tokossa meillä on ongelma juuri se odottaessa ääntely.

Siihen loppui ensimmäinen tanssitunti, kotiläksyksi tuli pääasiassa käsiavuista pois pääseminen.

Katsaus erikoisvoittajaluokkaan

Jos en ole ollut kovin ahkera tokon treenaaja kesällä, niin syksy ja talvi vähentää sitä innostusta ennestään. On märkää, kylmää ja tulee pimeää aikaisemmin. Nyt lopulta otin sunnuntaina itseäni niskasta kiinni ja kasasin kaikki kamat ja Lunan autoon (koska olin sen verran laiska etten lähtenyt kaikkia tavaroita raahaamaan kentälle asti).

Innostuttiin sitten treenaamaan oikein kunnolla ja aikaa vierähtikin varmaan puolitoista tuntia. Hienosti Luna jaksoi loppuun asti ja toistojakin useita.

Otin myös uuden kamerajalan testiin (edellinen halpa Honkkarista ostettu oli kadottanut osia eikä enää pysynyt pystyssä). Jalka itsessään toimi hyvin, mutta ärsyttää oman puhelimen videotoiminto, joka automaattisesti zoomaa kuvan melkein kaksinkertaiseksi. Tarkoittaen, että joudun viemään puhelimen oikeasti todella kauas, jotta pitkät EVL-liikkeet saadaan kokonaan kuvaan. Tai sitten pitäisi satsata ja ostaa se hökötin mitä facessa mainostetaan, mikä saa kameran seuraamaan kuvattavaa. Hintaa taisi olla useampi satanen…

Seuraaminen

EVL:än seuraaminen on Lunalle omalla tavallaan ehkä helpompi kuin alempien luokkien, koska siinä on enemmän eri suuntia mihin kulkea. Ja neidistä on paljon kivempaa mennä taaksepäin tai oikealle/vasemmalle kuin suoraan eteenpäin. Tosin, seuruun kesto kasvaa taas entisestään mikä voi olla isompi ongelma. Luna muuten seuraa ihan hyvin, välillä lähempänä ja välillä kauempana, mutta uskoisin meidän selviävän liikkeen alusta loppuun.

En edelleenkään näköjään osannut arvioida videon rajoja, joten älkää välittäkö että katoan videolta muutamaan otteeseen.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Meidän yksi varmimpia liikkeitä vaikkakin varmaan yksi tylsempiä liikkeitä. Istuminen edelleen vaatii vähän varmistamista (tai vaati ainakin tänään treeneissä, mutta tätä nyt ei olla ihan hetkeen treenattukaan, eli voi johtua ihan siitä.) Toinen pienen pieni ongelma on satunnaisesti käyvä ennakointi maahanmenosta liikkeelle lähdössä. Eli Luna nousee jo seisomaan minun ollessa ehkä hännän kohdalla, kun voisi odottaa vielä sen yhden askeleen. Yleensä kertamuistutus (eli pari kertaa kävelen vain ohi palkaten siitä, että Luna pysyy maassa), riittää.

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan

Luoksetulossa seisominen ja maahanmeno sujuvat kyllä hyvin, mutta valumista tapahtuu. Molemmissa näissä treeneissä valui arviolta metrin verran. Maahanmenossa se ei näyttänyt niin pahalta, koska se selvästi alkoi suorittamaan liikettä heti käskyn tultua, mutta ei tietenkään voinut heittäytyä maahan.

Eli joko pitää saada sitä Lunan vauhtia hieman hitaammaksi (tosin ei niin hitaaksi kuin meidän ensimmäinen yritys videolla, jossa neiti jäi takapalkkaan kiinni.) Tai sitten stoppeja napakammiksi. Ideoita?

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo

Tämä on tällä hetkellä liikkeistä yksi epävarmimmista. Tyhjäänlähetys vaatii edelleen treeniä ja ketjuttaminen meillä on aivan alussa.

Ensimmäisellä yrityksellä targettia ei löytynyt (siinä oli kasa lehtiä ympärillä), mutta jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna meni suoraan. Ja jos olisin ollut viisas, olisin pysäyttänyt neidin oikeassa kohti. Toisella yrityksellä sitten mentiinkin vinoon. Siitä seuraavat pari yritystä oli ihan hyviä. Kun sitten otin ruudun mukaan, näki selvästi että ketjutusta ei ole pahemmin tehty. Lunalla ei oikein ollut hajuakaan mitä pitää tehdä. Otin sitten ”tavallisen” ruudun eli mentiin targetille ja lähetin suoraan ruutuun. Kun tämä sujui, vaihdettiin siihen, että jätin Lunan targetille ja lähetin sen ruuduun seisoessani siinä parin metrin päässä.

Jouduin kesken treenin mennä hetkeksi tekemään kaukoja, kun kaksi pikkulasta (arviolta ehkä 10v?) kulki aivan targetin takaa ohi ja niiden koirat sitten hyppi ja pomppi Lunan nähdessään. Eivät onneksi räksyttäneet, niin Lunakaan ei nostanut kierroksia vaan keskittyi treenaamaan nätisti.

Ohjattu noutaminen

Tämä on lähtenyt jo ihan hyvin alkuun. Otan aina ensin muutamia kertoja pelkkää merkille lähetystä. Paikka merkin kanssa on vähän niin ja näin, otollisinhan olisi jos Luna seisoisi suoraan merkin takana, mutta välillä se jää vinoon (mutta on kyllä merkin lähettyvillä eli pisteitähän tässä ei vinoudesta mene). Ihan hyvin Luna on lähtenyt hakemaan käskettyä kapulaa, vaikka olisi ollut helpompi kääntyä toiseen suuntaan.

Vasemman kapulan noudossa oli tällä kertaa treeneissä hieman ongelmia. Ensin haluttiin hakea se oikea kapula, mikä haettiin viimeksikin. Seuraavaksi siihen vasemman kapulan luokse tuli vieraita ihmisiä (kaksi lasta äitinsä kanssa), joten Luna sitten epäröi ja oli taas hakemassa sitä oikeanpuolista kapulaa. Hieman jouduin rohkaisemaan, että kyllä sen kapulan voi noutaa häiriöstä huolimatta.

Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten

Tämä on toinen liike, missä tällä hetkellä on riski nollautua. Otan alkuun pelkkää kiertoa, esteiden (tai nyt esteen) ollessa paikoillaan. Sitten lisätään kapulat. Molemmat tehdään ensin esteiden läheltä ja sitten esteiden takaa. Kun hinkataan pelkkää kiertoa, ei Luna jää yleensä este-kapula houkutuksiinsa. Mitä nyt välillä pitkä matka tötsälle saattaa häiritä.

Kun neiti kertaalleen saa ottaa kapulan mukaan ja hypätä, jää hän seuraavalla yrityksellä lähes 80% todennäköisyydellä kiinni.

Tunnistusnouto

Tämä on myös Lunalle vahva liike myös tässä luokassa. Tätä en tajunnut ottaa videolle, kun purin jo kameran pois tajutessani ettei oltu tätä tehty. Mutta tein tunnareita neljä kertaa, joka kerta kapulat eri muodossa ja hienosti oikea kapula tuli jokaisella kerralla. Yhdellä kerralla tosin napattiin ensimmäinen kapula vauhdissa suuhun ennen kuin meni haistelemaan muita, mutta vaihtoi kumminkin sen sitten oikeaan.

Kauko-ohjaus

Asennothan on jo voittajasta tutut eli sinällään niissä ei ole mitään uutta. Edelleen seiso-istu vaihdossa tulee helposti eteenpäin (tosin nyt treenatessa liikkui kyllä muutenkin eteenpäin). Tässä nyt edelleen on ehkä se isoin ongelma se, että jos liike on kokeessa viimeisenä saattaa meillä olla ongelmia siinä ensimmäisessä nousussa.

Paikallaolot

Paikkiksia on todella hankala treenata yksin, mutta pystyy ne sentään jotenkuten tekemään. Tein vähän lyhennettynä versiona, eli jätin Lunan istumaan ja menin itse puun taakse piiloon. Kumminkin niin, että näin hyvin ympärille ettei mistään hyppäisi ketään yllättäen kentälle. Luna nätisti istui minuutin, jonka jälkeen siirryin näkyville. Odottelin taas hetken, ennen kuin käskin neidin maahan. Tähän tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti taisi ihmetellä että tosissaanko tässä mennään maate. Siinä sitten odoteltiin taas jonkin aikaa, kunnes kutsuin Lunan luokse.

Illalla sitten nautittiin kauratyynyhoidosta. Tyynystä tuli vain turhan lämmin joten piti laittaa
vielä lisäkangasta väliin.

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.

Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.

Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?

Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.

Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.

Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.

Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.