Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.