Ei kevättä ilman vatsatautia

Vahvasti näyttää siltä että koko keväänä emme pääse ohjattuihin treeneihin. Pidetään peukkuja kesän treenien alkamisesta.

Meillä on myös perinteisesti vietetty vatsatautikevättä. Hieman yllättäen, Lara aloitti tällä kertaa. Yleensä tämän on yksinoikeudella Lunan hommaa. Eli tuossa muutama viikko takaperin Laralla oli vatsa kuralla. Tukihoidosta huolimatta (Inupekt tupla-annoksella, Dia-Tab, ruokana riisi-sei-seos) kakka ei vaan ottanut kiinteytyäkseen. Pikku-bc muuten voi hyvin, söi hyvällä ruokahalulla (ei tosin arvostanut riisiä, yritti onkia pelkät seit) ja jaksoi liikkua. Ongelmaksi hänellä tosin tuli jatkuva takamuksen peseminen ulkoilujen jälkeen, kun tietysti sitten housukarvat oli siinä itsessään. Vaikka kuinka yritti pestä vain karvoja, niin silti iho alkoi ärtymään ja oli välillä todella punainen. Neidillä oli myös vaikeuksia istua. Joten lääkäriinhän sitä lopulta tie vei. Ja sieltä sitten tylosiinikuurin kanssa poistuttiin. Jälleen kerran tylosiini näytti voimansa, kun ensimmäisen tabletin jälkeen ripuli loppui kuin seinään.

Pari viikkoa saimme viettää ripulivapaata, kun sitten Luna päätti aloittaa vuorostaan. Alkuun ajattelimme, että punaisen neidin vatsa reagoi stressiin, kun Luna vietti lauantaina kuutisen tuntia oikeasti yksikseen. Lunallahan on aina ollut ongelmia yksinolon kanssa. Saimme sen siihen opetettua vanhassa asunnossa lopulta, sitten muutimme tähän neljä vuotta sitten ja taas jouduimme totuttelemaan yksinoloon. Sitten tuli Lara, jonka jälkeen Luna ei kovin usein ole oikeasti yksin. Satunnaisia lyhyitä yksinoloja tuli treenien pyöriessä, kun systeri lähti Laran kanssa treeneihin, saattoi Luna olla tunnin kaksi yksikseen ennen kuin itse tulin iltavuorosta töistä. Joten niitä yksinoloja ei oikeasti ole kovin usein. Ainoastaan kun systeri satunnaisesti lähtee Laran, E:n ja Vanillan & Dalian kanssa lenkille.

Luna oli saanut maanantaista alkaen Zylkeneä ja suihkutin huoneeseen vielä PetRemedyä ennen töihin lähtöä, mutta kamera ilmoitteli siihen tahtiin liikkeestä ja ääntelystä, että totesin etteivät rauhoitteet olleet auttaneet ollenkaan. Olin jättänyt vielä radiokin päälle.

Mutta tosissaan, ajateltiin että lauantai-illan pieni löysävatsaisuus johtui tuosta yksinolon stressistä. Annoin varuilta Inupektiä. Sunnuntaina vatsa on lenkeillä löysä, mutta neiti hyvin pidätti aina seuraavaan lenkkiin asti. Sitten sunnuntai-maanantai yönä jouduin juoksemaan muutamaan kertaan ulkona Lunan kanssa. Taas, Luna pärjäsi päivän ihan hyvin ilman jatkuvaa ulkona ramppausta. Kotona vaihdoin Inupektin Kaopektiin, mutta tilanne ei parantunut ollenkaan. Maanantai-tiistai yö meni taas ulkona juostessa melkein 2-3 tunnin välein. Mutta taas tiistaipäivällä Luna pärjäsi ihan hyvin 5 tuntia sisällä (olin jättänyt varuilta paperit lattialle). Tosin kun tulin kotiin niin neiti pomppi ulko-ovea vasten, eli kiire ulos oli kova.

Mietin jo tiistai-iltana, että pitää varata Lunalle lääkäriaika, mutta missään lähilääkäreissä ei näyttänyt olevan vapaita aikoja sellaiseen aikaan, että saisin neidin sinne kuljettettua. Tiistai-keskiviikko yö vietettiin taas ulkona juosten. Aloin keskiviikkoaamuyöstä jo ihmetellä, kun Luna yritti ulkona kakata, mutta en nähnyt mitään tulevan ulos. Eikä maassakaan pimeässä näkynyt mitään. Myöhemmin aamulla kun oli valoisempaa, totesin ulkona, että ei ihme ettei yöllä näkynyt kuin pelkkää nestettä tulee pihalle. Ja se oli muuttunut punertavaksi.

Aloin tässä vaiheessa etsiä uudelleen sitä eläinlääkäri aikaa, vain todetakseni että aamuaikoja ei löytynyt oikeastaan mistään mistä katsoin. Ja sentään yritin tutkia Kerava-Mäntsälä-Nurmijärvi-Helsinki-akselilta. Systerillä oli pitkä päivä töissä ja itselläkin oli 11-19 vuoro. Joten selvittelin voisiko äiti viedä Lunan lääkärille päivällä, jos jättäisin oman autoni hänelle. Mutta äidilläkin oli kokous pidettävänä 13-16 välillä, kun Keravalla oli ensimmäinen vapaa aika klo 14.

Varasin sitten lopulta ajan Malmille klo 17. Siinä aamutoimia tehdessä totesin, että Lunalla oli selvästi huono olo, koska se ei tullut aamuruoalle mökistään. Myöskään kun tein omaa aamupalaa, minulla ei ollut totuttuun tapaan jaloissa pyörivää ja häsläävää spanielia. Kävin antamassa neidille hieman ruokaa mökkiinsä, mutta ei se niihin koskenut. Tämän takia sitten se tietysti oksenteli muutaman kerran vaahtoa (tyhjää vatsaa). Pienen pienen palan juustoa Luna lopulta suostui syömään. Pohdin siinä että lähdenkö hakemaan Nutri-Plussaa apteekista, kun se vaan aukeaa. Kun aloin syömään omaa leipää, ilmestyi Luna mökistään. En tiedä oliko rutiini vaan niin vahva, koska siinä se istui edessäni kerjäten, mutta siitä huolimatta kun tarjosin leivän palaa, tippui se neidin suusta sohvalle. Ihan pari pientä palaa lopulta meni alas asti.

Juostiin taas tässä välissä ulkona, jolloin uloste oli jo ihan pelkkää veristä nestettä. Siinä kello kahdeksan maissa mietin, että varattuun eläinlääkäri aikaan on ehkä turhan pitkä aika kun tilanne on tämä. Mentiin takaisin sisälle ja Luna kävi juomassa. Mielessäni ajattelin, että hyvä että neiti sentään juo niin ei varmastikaan kuivu. Menikö siitä puoltakaan tuntia, kun vesi lensi kaaressa suoraan olkkarin matolle. Mukana tietysti ne kaikki pienet ruokapalat mitä olin saanut neidin syömään. No, aloin sitä vesioksennusta siivoamaan. Luna meni eteiseen ja tuli sieltä piakkoin pois. Kun kävin heittämässä oksennuspyyhettä pesuun, näin eteisen lattialla kunnon verilammikon. Aloin sitä siivoamaan, niin kuulin, että Luna oksensi taas olkkarissa. Heitettyäni verisen pyyhkeen (koska yksinkertaisesti talouspaperi oli loppu enkä viitsinyt nenäliinoilla siivoamaan), kylppäriin menin sitten taas siivoamaan oksennuksia. Luna kävi sillä välin juomassa, meni mökkiinsä ja oksensi taas vedet sinne mökkiin.

Tässä vaiheessa totesin, että nyt me lähdetään sinne lääkäriin. Olin Tammistoon soittanut jo aamulla ja sovittu, että jos en saa aikaa minnekään ja tilanne näyttää siltä, niin lähdemme sinne päivystykseen (koska aikoja ei ollut heilläkään). Joten eikun Luna kainaloon ja lähdettiin ajamaan kohti Tammiston Evidensiaa.

Siellä sitten ilmoittauduttiin infossa. Ilmoittautumisen jälkeen meidät lähetettiin autoon odottelemaan. Sanottiin että siinä on muutamia tullut ennen meitä, joten voi hetki mennä että hoitaja soittaa. No, emme varmaan kerenneet autossa olla varttiakaan kun puhelu tuli. Selitettyäni tilanteen, he päättivät että Luna tulee nesteytykseen heti. He ottavat verikokeet ja sitten katsotaan mitä tehdään. Tämä oli kymmenen maissa. Ilmoitin töihin että tuli paikalle heti kun tiedän miten tästä jatketaan, jääkö Luna sisälle vai saanko sen mukaan, jolloin se menee äidille hoitoon. No, pari tuntia sain odottaa lääkärin soittoa, joka sitten päätti soittaa tietysti juuri silloin kun olin päättänyt lähteä käymään kotona siivoamassa se veriset&oksennuksen täyteiset pyyhkeet pesuhuoneen lämmitetyltä lattialta. E. joka oli töissä samaisessa paikassa, oli huomannut meidän olevan siellä ja kävi katsomassa Lunaa töittensä välissä. Sieltä tuli kommenttia että ei ole yhtään Lunamainen, kun se ei heiluttanut häntää eikä edes murissut hänelle. Totesin, että se voi kyllä johtua myös siitä että se ei tykkää eläinlääkäriasemista ollenkaan ja on yleensä ”mallioppilas” koska ei uskalla tehdä mitään.

Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää. Luna ei ollut mitenkään merkittävästi kuivunut (tähän totesinkin, että se on kyllä juonut koko ajan hyvin Nutrisalilla höystettyä vettä, joten olisin ehkä hieman ihmetellyt jos se olisi ollut todella kuiva). Mutta koska veriripuli saattaa mennä nopeastikin huonommaksi (minusta jo aamulla mentiin nopeasti huonompaan), he päättivät pitää neidin tipassa ainakin neljään asti ja aloittaisivat antibiootti hoidon. Jos tilanne olisi parempi ja ulostamistiheys pienentynyt, voisi Lunan hakea neljältä. Jos ei, niin sitten he pitäisivät spanielin pidempään.

Päädyttiin siihen, että he soittaisivat jos Luna jäisi pidemmäksi aikaa, ja jos puhelua ei kuulu, voisin noutaa sen neljältä. Joten minä menin töihin muutamaksi tunniksi. Sain valokuvan kolmen jälkeen, että Luna oli selvästi piristynyt. Herkut maistuivat, häntäkin heilui ja ääntä löytyi.

Ja sitä ääntähän löytyi, kun varttia yli neljä pääsin Evidensian aulaan, kuului Lunan ulvonta hyvin aulaan asti. Hetki jouduttiin odottelemaan vakuutusyhtiön päätöstä, jonka jälkeen pääsin maksamaan ja erittäin pirteä Luna tuotiin, joka oli aivan valmista lähtemään mahdollisimman kauas ko. paikasta.

Saimme antibiootit kotiin. Yleensä tylosiini on auttanut Lunalla todella nopeasti, nytkin vahvasti näytti siltä että apu on hyvä. Eläinlääkäriltä päästyämme Luna kakkasi ensimmäisen kerran vasta illalla, tosin se oli edelleen löysää ja veristä. Ruoka maistui normaaliin, erittäin ahneeseen tapaan. Yö saatiin pitkästä aikaa nukkua hyvin ilman ulkona juoksemista. Torstaina uloste oli jo menettänyt punaisuutensa, mutta edelleen on ollut löysää. Ja illalla Luna kertaalleen pyysi takaisin ulos vaikka oli juuri tullut sieltä. Eli tällä kertaa tuo antibiootti ei ole auttanut niin nopeasti kuin aikaisemmin. Toivotaan, että se lähtee puremaan, koska tässä on nyt tietysti viikonloppu tulossa. Viettäisin sen mieluiten jossain muualla kuin palaamalla päivystykseen.