maanantai 20. tammikuuta 2020

Jirka Vierimaan Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot


En muista puhuinko täällä, kun loppuvuodesta yritin päästä Jari Kantoluodon Harrastuskoiran koulutus-kurssille. Tarkoitus oli siis päästä jonnekin jossa saisimme apua meidän palkkaongelmaan. Nyt kun sitä ollaan enemmän ja vähemmän työstetty puolitoista vuotta, niin ehkä meidän oli aika mennä kurssille missä ei treenata mitään lajia vaan sitä palkkausta.

Valitettavasti Kantoluodon koulutus täyttyi hetkessä, emmekä jonosta päässeet mukaan.

Tammikuun alussa sitten huomasin Jirka Vierimaalla olevan kanssa palkkaukseen liittyviä kursseja ja Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot -kurssilla oli vielä tilaa. Hieman pohdin onko se Lunan tasoiselle ehkä liiankin ”alkeita”, mutta rehellisesti sanottuna, en ole koskaan kunnolla rakentanut Lunan kanssa oikeaa ja kunnollista palkkausjärjestelmää, joten ehkä se ei olisi pahitteeksi aloittaa täysin alusta. Rallitassun mukaan ryhmässä oli myös jo kokeneempia koirakoita, joten ilmoitin sitten Lunan mukaan.


Nyt on kurssin ensimmäinen tunti takana. ”Tunti” kestää todellisuudessa kaksi tuntia ja näin ensimmäisellä kerralla meni ensimmäinen tunti kahdesta esittäytymisiin sekä Jirkan selittäessä kurssin ideaa.

Siinä missä monella muulla tuntui olevan ongelma koiran palkkautumisessa (eli koiraa kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin palkka), niin totesin että Lunalla ei ole mitään ongelmaa siinä. Neitihän kyllä palkkautuu, mutta se tykkää siitä palkasta hieman liikaa. Eli mitä me haemme kurssilta, olisi sitä työintoa vaikka palkkaa ei tipu joka välissä.

Kävimme hieman läpi jokaisen palkkasanoja. Lunallahan on ”Jes” namipalkalle ja ”Jes Vapaa” jos namipalkka on takapalkkana. ”Vau” on ollut meillä sosiaalisen palkan sanana, mutta sosiaalinen palkkahan ei Lunalle kovinkaan hyvin uppoa. Kuten lelupalkka se on vain pakollinen paha ennen namia. Sanoinkin että olen yrittänyt opettaa Lunalle lelupalkkaa, mutta niin kauan kuin siinä lelussa ei ole ruokaa, kokee neiti sen pikemminkin yhtenä lisätehtävänä, jotta hän saisi palkan. Jirka totesi, että hän on kerran opettanut yhden koiran lelupalkalle, josta se ei aikaisemmin kiinnostunut. Kuulemma siihen meni melko pitkä aika ja hän joutui opettamaan koiralle leikin kestoa, koska sekin ymmärtääkseni lopetti ja jäi odottamaan ruokapalkkaa. Lopulta kun leikin kesto oli saatu 25 minuuttiin alkoi koira kuulemma unohtaa ruoan ja palkkautua siitä itse leikkimisestä. Eli totesi, että onhan se mahdollista saada koira opetettua lelupalkkaan, mutta onko se sitten loppupeleissä vaivan arvoista. :’D

Myös käytiin hieman läpi, miten palkkasanan kanssa pitäisi toimia. Eli pääasiassa siis ajoitusta. Palkkasana on tarkoitus ajoittaa niin, että koira tekee tehtävän, jonka perään sanotaan palkkasana, jonka jälkeen aletaan vasta kaivaa sitä namia taskusta. Eli sanan ja itse palkan saannin välillä on pieni viive. Ei niin että koira tekee tehtävän ja ohjaajalla on jo käsi taskussa sanoessaan palkkasanan, koska koira ei siinä vaiheessa enää kyllä kuuntele vaan sen kaikki aivotoiminta on kohdistettu taskussa olevaan käteen.

Treenit aloitettiin katsomalla koiran työintoa (tai miten asian kuvailisin.) Mutta idea oli siis se, että kuinka nopeasti koira palkan saatuaan ”palaa työmoodiin”. Koirilla on kuulemma usein palkan saatuaan nollaushetki, jolloin ne saattavat katsella ympärilleen tai esimerkiksi haistella mattoa. Nyt yritettiin selvittää kuinka pitkäkestoinen omalla koiralla oli tämä nollaus ja lähteekö aika lyhentymään kun koira tietää mitä pitää tehdä. Tässä kohdassa myös ennakointi katsottiin hyväksi, koska se kertoi, että koira haluaa tehtä töitä palkan saadakseen. (Tehtäväksi piti valita jokin koiralle helppo tehtävä (tai ainakaan ei sellaista jossa oli iso epäonnistumisriski). Aikalailla kaikki otti tehtäväksi sivulle tulon.

Halli jaettiin neljään lohkoon ja kaksi koirakkoa oli aina yhdessä lohkossa vuorotellen treenaten. Meille tuli pariksi dalmatiankoira.


Hieman uusi halli hajuineen oli alkuun kiinnostava, mutta kun Luna tajusi minulla olevan taskut täynnä nakkia (edelleen mennään hampaanpoiston takia pehmeällä ravinnolla), sai hajut jäädä sikseen. Alkuun siis aloitettiin sillä, että pyysin Lunan sivulle sanoin jes ja yritin olla työntämättä kättäni etukäteen taskuun. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota missä käteni on palkkasanan aikana ja nyt kun sitä seurasi, niin useimmiten se oli kerennyt sinne taskuun.

Luna oli erittäin innoissaan tekemässä, eikä sen reaktioaika namin syönnin jälkeen tapahtuvaan ”uudelleen kokoamiseen” ollut missään vaiheessa kovinkaan pitkä. Neiti jäi pari kertaa haistelemaan kyllä mattoa, mutta nämä tapahtui joka kerta kun nami tippuikin matolle. Eli se varmaan jäi etsimään että tippuiko niitä nameja useampia. Mutta heti sivu-käskyn sanoessani pää nousi ylös ja sivulle tultiin vauhdilla. Teimme noin 5-10 toiston sarjoissa (pari kertaa toistoja tuli useampia, kun Jirka puhui dalmiksen ohjaajan kanssa, kun dalmis ei oikein ollut innostunut työskentelemään). Siirryin sitten sivulle, kun he näyttivät olevan valmiita kokeilemaan uudelleen.

Toisena tehtävänä lähdettiin harjoittelemaan ”keep going” signaalia. Eli koiralle opetetaan jokin asia/sana, joka kertoo että koira tekee oikein, mutta vielä on jatkettava että saa palkan. Signaalin annon jälkeen tietysti pitää lopulta antaa koiralle palkka. Nyt aloitettiin sanallista signaalia ”hyvä” (totesin kyllä että minun on vaihdettava tämä sana kun tuo hyvä ei tule yhtään luontevasti… minulle helpompi olisi ”hienosti” tjsp.) mutta aloitettiin tuolla hyvä-sanalla.

Eli tehtävä oli sama kuin äsken, koira pyydettiin perusasentoon. Kun Luna piti kontaktia, sanoin ”hyvä” sanan, kun Luna edelleen piti kontaktia, sanoin lopulta ”jes” ja annoin palkan. Hiljalleen on siis tarkoitus pidentää tätä ”hyvän” ja ”jes”in välistä aikaa.

Tämä tehtävä oli Lunalle myös helppo, joten Jirka sanoi, että voin ihan hyvin ottaa mukaan pätkän seuraamista. Eli koira ensin sivulle ”hyvä” vihje, jonka jälkeen seuraa käskyllä liikkeelle. Toinen ”hyvä” kun koira seuraa kontaktissa ja siitä muutaman askeleen päästä ”Jes” ja palkka.

Tätä sitten treenailimme hetken, jolloin Jirka vielä kommentoi, että voin käyttää sitä ”Hyvä” sanaa myös osoittaakseni, että jokin osa menee todella hyvin. Esimerkiksi Lunan tehdessä hyvän käännöksen seuruussa, voin kertoa sen ”hyvä”llä. Tietysti näin alkuun tuo sanahan on merkityksetön neidille (eli en usko että se vielä kertoi Lunalle että kohta tulee palkka), mutta eipä se siitä häiriintynytkään. :D


Vihjehän voi olla tosissaan mikä tahansa muu kuin sana, se voi olla esimerkiksi jokin kehon liike tai mitä kukakin nyt keksiikään.

Itse ajattelin, että varsinkin tokossa tämä saattaisi ehkä toimia. Eli liikkeiden välissä kehuisinkin suullisesti ja tällä keep going -vihjeellä. Tosin seuraamiseen pitää keksiä jotain muuta kuin sanallinen vihje, koska se on yksi pahin missä palkan odotus kasvaa. Minullahan on jo huomaamaton äännähdys, jolla huomautan jos Lunan kontakti putoaa väärässä paikassa. Se on sellainen, että jos seisoisi suoraan minun vieressä, sen kuulee, mutta siitä kauempana olevat ei. Kun sen pystyy vielä päästämään ilman, että suu pahemmin liikkuu. Eli joku samanlainen voisi olla hyvä idea keksiä tuohon seuraamiseen.

Tietysti siinä on olemassa myös se riski, että palkan odotus nousee ylemmäs ja meillähän se palkan korkea odotus on se tämän hetkinen ongelma… Lunalla tuskin on ongelmana se, että se pelkää jäävänsä palkatta. Vaan se, ettei se jaksa odottaa sitä palkkaa. Mutta ehkä jos tämän tekee kunnolla, saan sitä kestoa paremmin harjoiteltua. Ota ja tiedä.

Tässä vaiheessa loppui tämä ensimmäinen tunti. Lunasta oli erittäin kivaa, kun helposti sai paljon nannaa. :’D
 
Niin paljon nannaa mitä ei saa vielä syödä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Treenit alkoivat jälleen

Postauksen järkkärikuvat on Siirin käsialaa, kun kävimme tuossa hetki sitten Touhussa ja Temmellyksessä tolleripoikien kanssa.

Tämän vuoden treenit ovat päässeet alkamaan. Meillähän jatkui sekä rally että koiratanssi samalla porukalla kuin syksyllä.

Loppiaisena kävimme aamupäivästä hallilla hieman treenaamassa rallya ja sitten Lunan kanssa vielä illalla oli ohjatut treenit. Täytyy myöntää, että neiti oli illan treeneissä todella mukavassa vireessä. Vire oli sellainen tasaisen rauhallinen, mutta kumminkin teki töitä hyvin.

Rata itsessään oli kiva ja Lunalle helppo. Ainoa ”moka” tuli merkinkierrossa, jonne Luna meni ensin esteen yli hypäten.


Nyt kun ollaan treenattu rallya ja koiratanssia vuoroviikoin hieman vajaan puolenvuoden ajan, on Luna alkanut erottamaan näitä lajeja. Rally-tokossahan on ollut hieman ongelma, että Luna on lähtenyt tarjoamaan esimerkiksi pyörimistä joka kyltillä. Nykyään se ei enää sitä tee. Ainakaan niin usein.

Tällä viikolla meillä oli sitten koiratanssitreenit. Otimme hieman kertausteemalla. Eli ensimmäinen tehtävä oli kävellä kentän ympäri tehden erilaisia temppuja. Tehtävä oli tarkoitus tehdä tanssivin liikkein, mutta minä en vain siihen vielä pysty. Joten minä ihan tyynesti kävelin (ehkä pari kertaa yritin hypähdellä) ja teetätin temppuja. Sekään ei ollut aivan helppoa keksiä lennosta temppuja mitä tehdä. Pääsimme kumminkin jotenkuten kentän ympäri erilaisilla pujotteluilla, pyörähdyksillä ja sivuaskelilla.


Kun kaikki olivat käyneet vuorollaan kiertämässä kentän ympäri, menimme yhdessä treenaamaan. Kouluttaja totesi, että minun voisi olla järkevä ottaa esitykseen jokin keppi käsiini, koska en oikeasti yhtään tiedä miten niitä käsiä muuten käyttäisin. Joten otimme sitten pujottelua yrittäen pitää käteni jotenkin järkevästi kepillä ja heilutella sitä pujottelun tahdissa. Hypytin neitiä myös muutamaan kertaan kepin yli ja pyörittiin sitä ympäri.

 ”Uutena” otettiin edessä kävelyä minusta poispäin. Olen tätä yrittänyt kosketuskepillä harjoitella kotona, mutta Luna väistää sitä keppiä ja kulkee vinossa. Nyt otimme pidemmän esteriman kosketuskepiksi. Kuten tavallisenkin kosketuskepin kanssa, Luna ymmärtää sen nenäkosketuksen, mutta nenän pitoa kiinni kepissä ei ymmärrä. Neiti lähtee tarjoamaan kepin suuhun ottoa. Kumminkin kun pidin keppiä sitten sen verran korkealla, ettei Luna sitä saanut laitettua suuhun, se osasi seurata kepin päätä melko hyvin. Hieman tuotakin keppiä väistettiin, mutta aina kun neiti osui oikeaan liikkumispaikkaan (eli suoraan kepin alle), se sai siitä palkan. Yritin heittää namin aina Lunan eteen, mutta neiti varmaan näki jotenkin sivusilmällä heittoliikkeen ja kääntyi samalla sekunnilla katsomaan minua kun minä heitin namin. Eli 99% kerroista, Luna ei huomannut namin lentävän ylitse.

Mistä löydät cockerin? Luna on selvästi sitä mieltä että hän saa tällä hetkellä liian vähän ruokaa.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Hammaskeijulla kylässä


Kun marraskuisesta korvan hiivatulehduksesta ja korvien raapimisesta päästiin eroon ei mennyt kauaa, kun Luna alkoi raapimaan kuonoaan.

Seurailin sitä jonkun aikaa ja totesin että se oikeasti raapii naamaansa. Alkuun pohdin kun tässä oli jouluvapaat, että olenko vain ollut kotona enemmän minkä takia näen enemmän päivittäisiä rapsutuksia, mutta lopulta totesin että kyllä se vaan rapsuttaa tavallista enemmän.

Tutkin muutamaankin kertaan Lunan naaman ihoa ja huulia, mutta en nähnyt niissä mitään omituista. Sitten pohdin että aiheuttaako kasvavat naamakarvat kutinaa (olin trimmannut ne lyhyeksi jonkin aikaa sitten ja nyt karvat alkoivat taas olla pitkähköjä), joten trimmasin ne jälleen lyhyeksi. Raapiminen ei loppunut siihen.



Olin kurkannut suuhunkin pariin kertaan, enkä mukamas nähnyt siellä mitään. Ja kun Luna söi ruokaa ja luita ihan normaalisti, niin en uskonut suussa olevan vikaa. Kunnes sitten taas yhdellä tarkistuskerralla huomasin ylä-takahampaasta puuttuvat palasen. Vertasin oikean ja vasemmanpuoleisia hampaita toisiinsa ja totesin että siitä kyllä oikeasti puuttuu palanen. Se ei kumminkaan vaikuttanut erityisen kipeältä kun hammasta hiplailin.

Rapsutus kumminkin jatkui ja sitten kiinnitin huomiota Lunan hampaita harjatessani, että neiti vetää päätään pois kun harjaan siltä puolelta missä lohjennut hammas oli. Joten päädyin sitten varaamaan hammaslääkäriajan.

Keravan Evidensiassa on hieman hölmösti usein nämä ”erikoislääkärin” palvelut, ja tälläkin kertaa kaikki hammaslääkäriajat oli kello 14 päivällä. No, minähän olen töissä ja seuraava arkivapaa on vasta loppukuusta, joten systeri piti sitten vapaapäivän ja vei Lunan perjantaina hammashoitoon.
Aikaa varatessani pohdin, että varaanko suoraan hampaiden täysihoidon (eli nukuttamalla tarkastus, hammaskiven poisto, koko suun röntgenkuvaus ja tarvittaessa hampaidenpoisto) vai mennäänkö vain tarkastukseen että tarvitseeko tehdä jotain. Juteltuani hoitajan kanssa, päädyn varaamaan täysihoidon kumminkin, koska hampaasta selvästi puuttuu palanen. Hoitaja totesi, että se pelkkä tarkastus maksaa kumminkin noin 80 euroa eikä lääkäri pysty sanomaan siinä siitä hampaan kunnosta mitään muuta kuin sen minkä minäkin silmin näen. Eli oli erittäin iso todennäköisyys, että joutuisin kumminkin varaamaan ajan täysihoitoon.

Eli systeri vei sitten Lunan kello 14 lääkärille. Voin sanoa että se aamu oli erittäin hankala, kun ruokaa ei saanut antaa 8 tuntiin ennen operaatiota. Systeri antoi Lunalle aamupalan noustessaan ennen viittä, mutta kaikki meidän muut syömisrutiinit jäivät aamulla välistä. Ja neiti ei tietenkään ollut kovin tyytyväinen ettei hän saanut totuttuja syömisiään.

Minä siirryin töissä takatöihin, jotta olisin puhelimen päässä jos lääkäri soittaisi. Toivoin yhteydenottoa jos joutuvat jotain isompaa tekemään, jotta tietäisin hieman millaiseen summaan varautua. Hinta-arviohan oli pelkälle täysihoidolle ilman mitään poistoja noin 400€. Siihen sitten mahdollinen hampaanpoisto päälle, niin summa kipuaisi mukavan korkealle.

Systeri laittoi viestiä jätettyään Lunan hoitoon, jonka jälkeen jäimme odottelemaan. Lunan limakalvot oli ollut lekurin mielestä hirveän vaaleat (tosin oli todennut itsekin että voi johtua pelosta), joten ottivat vielä verikokeet siinä samalla (tulokset oli ok).

Kuljin lähes koko ajan töissä puhelin kädessä, jotta huomaisin kun lääkäri soittaa. Mutta tietenkin se soitto osui juuri siihen kolmeen minuuttiin, kun jouduin laskemaan puhelimen kädestä kaivaakseni jumiin jääneen lääkepaketin. Otettua puhelimen takaisin käsiini, totesin että ei piru, juuri missasin puhelun. He olivat kumminkin laittaneet tekstiviestiä perään, että hampaat on muuten todella hyvässä kunnossa, mutta yksi yläposkihammas (108) on murtunut niin että se on poistettava.

Se oli juuri se hammas, mitä olin katsonutkin, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Mielessäni ajattelin, että varmaan oli myös kallein hammas poistaa. Totesinkin töissä että tämä on hieman kaksipiippuinen juttu, tietenkin toivoin ettei siellä hampaissa olisi mitään ongelmaa, mutta jos siellä ei olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että jatkuva naaman raapiminen on oire jostain muusta. Eli minun olisi pitänyt viedä Luna sitten uudelleen lääkärille, jotta olisimme alkaneet selvittää miksi se naama kutisee.

Alun perin oli ajatus, että systeri hakee Lunan kun lääkäri ilmoittaa olevansa valmis, mutta operaatio venyi kumminkin niin pitkälle, että minäkin kerkesin pääsemään töistä. Ajoin sitten suoraan klinikalle odottelemaan Lunan valmistumista. Ajoitus oli sen verran hyvä, että he olivat juuri lopettelemassa.

Hoitajalta kysyin hinta-arviota, jotta osaisin nostaa kortin maksurajaa. Arvio oli sillä hetkellä sellainen reilu 800€. Kysyin että olisiko sitä mahdollista kokeilla laittaa vakuutukseen. Pääasiassahan hammasjutut eivät mene vakuutukseen, mutta LähiTapiolan vakuutuksessa on kohta, jossa se korvaa tapaturmasta johtuvat hammasoperaatiot.

Kuten eläinlääkärillekin varmaan systeri sanoi, isoin todennäköisyys minkä takia hammas on saattanut murtua, on se, että Luna on kantanut jotain suussaan ja törmännyt johonkin. Eli jonkun tullessa kotiin, neiti nappaa suuhun jotain (kengät, hanskat, lelut, luut) ja juoksee olkkari-eteinen väliä edes takaisin. Ja siinä välissä on esimerkiksi metallinen koiraportti, johon se on saattanut sen luun kanssa kolahtaa.

Hoitaja lähetti Lunan laskun vakuutusyhtiölle ja minä pääsin hoitohuoneeseen odottelemaan neidin heräämistä.

Yleensä nukutuksesta heräävä koira on hieman säälittävä näky, mutta tällä kertaa meinasin revetä nauramaan. Luna nosti päätään kun kuuli puhetta, ja oli ihan tyylillä mikä maa mikä planeetta. Eli täysin kuutamolla. :’D


Istuin siihen lattialle neidin viereen. Kuten tavallista, Luna yritti olla mahdollisimman hereillä, mutta eihän se kroppa totellut. Eli alkuun neidin pää heilui oikealle nykäyksittäin (luulen että poistettu hammas tuntui oudolta). Sitten lähdettiin mukamas liikkeelle, vaikka oikeasti Luna ryömi kuin mato lattialla eteenpäin.

Meni siinä varmaan vielä vartti, ennen kuin Luna muisti että miten niillä jaloilla kävellään. Siitä pääsimme kassalle, jossa kuulin että vakuutusyhtiö suostui korvaamaan hampaanpoiston. Joten 850€ loppulaskusta minulle jäi maksettavaa noin 270€.

Kotiin lähti tokkuraisen koiran lisäksi Hexarinse -klooriheksidiini suuhuuhde, Metacamin kipulääke sekä purkki märkäruokaa. Lunallahan on nyt sitten 2 viikkoa annettava vain pehmeää ravintoa, ettei tikit vaurioidu. Luna kun on herkkävatsainen, eikä sen maha kestä märkäruokia, on ensisijainen tarkoitus pehmittää neidin omat nappulat. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei osa nappuloista vaan pehmenny vaikka niitä kuinka liottaa vedessä, joten otin yhden purkin Royal Caninin Gastrointestinalia varuilta. Ettei minun tarvitsisi enää illalla lähteä kaupoille jos Lunan raksut eivät pehmittyisikään.  Myös tietenkin luut ja leluilla leikkiminen on kahden viikon tauolla.

Kotiin päästyämme neiti jatkoi tapansa mukaan seuraavan muutaman tunnin ajan kauneusuniaan. Ei välittänyt vaikka me siinä söimme samalla. Kahdeksan maissa illalla kävimme lyhyellä herätyskävelyllä ja neiti sipsuttikin suht virkeästi koko lyhyen lenkin. Pari kertaa tuli sellainen stoppi jolloin tuijotettiin tyhjyyteen, mutta kutsumalla saatiin neiti takaisin maanpinnalle ja jatkamaan kävelyä. Mitään tarpeitaanhan Luna ei tehnyt, mutta se oli tuttua. Aikaisemmissa nukutuksissa, jolloin neiti on nukutettu aamusta, on tarpeet tehty vasta illemmalla vaikka koiraa oli käytetty ulkona parin tunnin välein.

Kotona jatkettiin nokosia.
Iltaruoan Luna sai siinä ennen yhdeksää, kun selvästi alkoi jo olla hereillä vaikkakin tietenkin väsyneen oloinen. Neidin omat raksut pehmittyivät, mutta vaativat pari tuntia vedessä seisomista. Eli arkiaamuina pitää ensimmäisen herääjän laittaa raksut lillumaan, jotta voin ne Lunalle antaa ennen töihin lähtöä.

Ruoan jälkeen mentiin suihkuhuoneeseen huuhtelemaan hampaat Hexarinsellä.
Luna oli hieman itkuinen siinä illalla ja nukkumaan mennessä, mutta rauhoittui sitten lopulta kun kaikki valot sammutettiin.

Aamulla oli jo paljon pirteämpi spanieli vastassa. Aamupalaksi jouduin antamaan ensin hieman märkäruokaa, kun vasta silloin laitoin raksut likoomaan. Aamupäivästä huomattiin että neiti kävelee hieman hassusti, seurasin sitä liikettä ja alkuun näytti että se oikoo vasenta etujalkaa omituisesti (siinä tosin oli kanyyli laitettu, joten se voi olla että se edelleen tuntui oudolta), mutta hetken päästä totesin sen ontuvan kumminkin oikeaa etujalkaa. Se käveli kyllä aivan aamusta mielestäni normaalisti, tai sitten sillä oli niin kiire syömään ettei se taas itse noteerannut että jalkaan sattuu.

Meillä on aika paljon mattoja lattialla, koska Lara on liukastelevaa tyyppiä, mutta keittiö-olkkarivälillä on lyhyt väli missä ei mattoa ole. Ollessani keittiössä ja Lunan tullessa perässä huomasin, että se varoi kunnolla juuri tässä matottomalla kohdalla. Joten tuli mieleen että kerkesikö se sitten jo liukastumaan siinä ja venäyttämään jalkansa. Toinen vaihtoehto on eläinlääkärillä yrittäessään nousta jaloilleen, Lunalta tietysti ne jalat liukui pois alta. Ja nyt alkaa varmaan hiljalleen siellä annettujen kipulääkkeiden vaikutus vähentyä.

Mitä tästä opimme? Emme mitään, kenkä lähti mukaan eteisestä.
Laitoin kopan päähän hetkeksi kun näytti alkavan rapsuttaa operoitua puolta. Mietin kyllä kun kyse on takahampaasta, että siinä on kyllä huulet niin edessä että tuskin se saisi kynsillä tikkejä auki, mutta varotaan nyt nämä pari ensimmäistä päivää vähän enemmän.

Luna nyt on muutaman päivän rauhallisella sairaslomalla, mutta pitää näköjään pitää lenkit ihan minimissä jos se tosissaan on jalkansa venäyttänyt.

Harmittavasti Lunalle tuli nyt reilun kuukauden kisakielto, eli emme pääse osallistumaan oman seuran rally-kisoihin helmikuun alussa. Rauhoitteet oli 28 vrk, jos lääkitys olisi jäänyt siihen olisi varoaika loppunut juuri päivää-kahta ennen kisoja, mutta Luna kun sai 3-5 vrk kipulääkekuurin jossa sama 28 vrk, niin menee se juuri parilla päivällä kisojen yli.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Perinteinen katsaus tavotteisiin

Tavoitteet vuodelle 2019 

Toko 

TK3 pysyy tavoitelistalla, nyt on hieman suunnitelmissa että alan heti alkuvuodesta katselemaan sopivia kokeita mihin Lunan ilmoitan.  

Oltiin niinkin ahkeria että yhdessä tokokokeessa käytiin ja sieltäkin nollatulos. :'D Meillä oli tokossa koko vuoden ja edelleenkin palkkaan liittyviä ongelmia. Eli joko Luna vinkuu koko ajan tai se on lähdössä kesken kokeen palkalle. Kesällä totesin, että jätetään voittajaluokka tähän ja aletaan treenaamaan mieluummin EVL:ää.

✗Tavoite saavuttamatta  

Rally-Toko 

Tässä tavoitteeksi otetaan RTK4. Pieni haave olisi ehkä jopa saada vaadittavat valiotulokset. Mutta pidetään nyt se RTK4 pelkästään tavoitteena. 

RTK4 saatiin keväällä 5 kisan jälkeen. Tuli myös koettua ensimmäiset rallyn alle 70p "tulokset". Yhtään valiotulosta ei saatu, lähin oli 91p. 9 kisaa kokonaisuudessaan tuli käytyä.
Tavoite saavutettu 

Bonustavoite
Pese treenitasku.

Pesin taskun jopa kahteen kertaan, mutta jälleen se on yhtä likaisen näköinen. :'D 

Tavoite saavutettu 


Vuoden 2020 Tavoitteet

Toko

Palkkaus kuntoon. En tiedä uskaltaako tässä tehdä sen enempää tavoitteita, ennen kuin tiedän, että Luna pystyy suorittamaan EVL-luokan kahdessa osassa hiljaa. Koska siinä missä ALO-VOI luokissa vinkumisesta voi saada huomautuksen tai oikeasti todella runsaasta vinkumisesta suoritus saatetaan keskeyttää (?) ymmärtääkseni EVL:ssä on paljon pienempi toleranssi vinkumiselle. Ei huvita maksaa koemaksua ja joutua ulosheitetyksi parin ensimmäisen liikkeen jälkeen (tai sehän riippuu mitkä liikkeet on kyseessä, Luna yleensä tekee alkuun hiljaa ellei ole kyse seuruusta). Voin laittaa varovaisen toiveen että käydään kokeilemassa EVL:ää ehkä loppuvuonna, toivottavasti saaden edes 3 tuloksen.

Rally-Toko

Jatkeataan valiotulosjahtia. Laitan tavoitteeksi ainakin yhden yli 95p tuloksen, mutta toiveissa tietysti kaikki kolme.

Koiratanssi

Sitten meidän uusi lajituttavuus. Tähän voi laittaa tavoitteeksi ensimmäisissä kisoissa käymisen.


------------------------

Laran tavoitteet lyhyesti

Toko

2019: TK1 - ✗Tavoite saavuttamatta  - Kolme koetta käytynä, mutta yksi 1 tulos jäi saamatta.
2020: TK1

Rally-Toko
2019: Alokasluokan korkkaus - Tavoite saavutettu - RTK1 tuli loppuvuodeseta
2020: Avoimenluokan korkkaus

Näyttelyt:
2019: Yksi Sert - Tavoite saavutettu - Valioksihan tuo lopuolta päätyi.
2020: Ulkomaalainen näyttely

Agility
2019: Koiralle varmuutta lajissa ja hyppykorkeuden nostaminen Tavoite saavutettu  
2020: Lähdössä pysyminen ja parempi irtoaminen esteille, ei kisatavotteita.