Kangasalan ryhmänäyttely 28.11.2015 sekä ShowHaun Match Show

Lauantaina kävimme Kangasalalla ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi Talvitie Marja. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ajelemaan kotoa Tampereen suuntaan. Näihin näyttelyihin lähdettiin kun systeri halusi viedä Lolan virallisiin. Vanhempi neiti oli käytetty trimmaajalla viikko takaperin, mutta siitä huolimatta sillä oli mahassa kunnon takut kun yritin niitä selvitellä edellisenä iltana.

 Näyttelyt pidettiin ratsastustallin maneesissa ja voin sanoa että se on yksi näyttelypaikka mistä minä en tällä kertaa oikein välittänyt. Ensinnäkin autot jätettiin tallin vieressä olevalle pellolle, ja kun sää oli sateinen voi arvata että niin se pelto, kuin tiet maneesille oli aivan kurasia. Sitten kun päästiin sisälle maneesiin, niin maneesin pohjahan on semmoista pehmeää hiekka-multa-mitälie-seosta, joka kuivanakin tarttuu kenkiin ja vaatteisiin. Laitappa sinne juuri pihalla kastunut koira kävelemään. Edellisen illan koristekarvojen pesut menivät kyllä hukkaan kun märkä turkki oli kuin kärpäspaperia hiekalle. Ja maneesissa kun oltiin, niin hevosen lanta haisi koko ajan nenään.

Moni on varmaan joskus käynyt maneesissa, joten ajattele että sinne laitetaan 8 kehää ja useampi sata koiraa, omistajineen ja häkkineen ja tuoleineen. Siellä oli lievästi sanottuna ahdasta. Yleensä näyttelyalueilla ihmiset varovat etteivät koirat hirveästi pääse kosketuksiin toistensa (varsinkaan vieraiden) kanssa, tuolla sellainen varominen ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kävelytilaa oli ehkä korkeintaan semmoinen metrin leveydeltä, jossa sitten oli liikettä molempiin suuntiin. Onneksi Lunaakin jännittää sen verran noissa isoissa koiratapahtumissa, että sekään ei ärise vaikka vieras koira tuleekin aivan liki. Neiti vaan haistelee nätisti. Yllättäen muutkaan koirat eivät näyttäneet pahemmin välittävän muista lähellä olevista koirista. Yhden ainoan tilanteen huomasin missä uros ärähti liian lähelle tulleelle toiselle urokselle.  Mikä on aika hyvin, kun ajattelee esimerkiksi Vantaalla pidettyä näyttelyä missä kävimme katsomassa, siellä osa koirista raivosi muilla vaikka vieras koira ohittikin parin metrin päästä.

Cockereita ei jälleen ollut kuin se parisenkymmentä. Luna meni ensimmäisenä nuorten kehään ja hetki ennen kehän alkua yritin puhdistaa enimmät hiekat pois turkista. Vedimme kehässä ympäri ja edestakaisen liikkeen, ja muutaman kerran piti muistutella että päätä pitäisi pitää ylhäällä. Maneesin hajut kun meinasi vetää tytön kuonon maahan. Seuraavaksi nostin Lunan pöydälle. Neiti selvästi arasti pöytää edelleen, mutta tällä kertaa ei onneksi rimpuillut. Nojasi kyllä koko 11 kilon painollaan minun kättäni vasten kun tuomari häntä tutki.

Kun laskin neidin pöydältä alas, se veti pienet hepulit ja juoksi muutaman kerran ympyrää. Sain sen lopulta rauhoitettua ja seisotettua tuomarin eteen. Seisotus meni muuten huvin, mutta Luna ei kyllä katsonut tuomaria ollenkaan vaan seurasi kehään tulevia avo-luokan koiria.

Jälleen kerran Luna sai arvosteluksi EH:n, mutta oli siitä huolimatta luokkavoittaja! …koska luokassa ei ollut muita koiria. :D Tämä tuomari tuntui olevan aika tarkka, kun kovinkaan moni ei ERIä saanut, joten olen ihan tyytyväinen tuohon neidin EH:hon.

Lunan arvostelu:

”Kovin ujosti esiintyvä. Hieman liian pyöreärunkoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Voimakas otsapenger. Kaula voisi olla pidempi. Löysähköt kyynärpäät. Aavistus ylös kiinnittynyt ja liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Hyvä karva. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella.”

Kuvia ei tällä kertaa saatu, kun systeri meni Lolan kanssa heti seuraavaan avoimen luokan kehään. Siinä kisaajia oli jo useampia. Minusta Lola kulki ihan nätisti (ei tosin niin hyvin kuin tiedän sen osaavan) ja pöydälläkin oli (varsinkin Lunaan verrattuna) todella hyvin. Vanhemmalla neidillä seisominen on yleensä se ongelma, kun se ei tykkää että kuonosta pidetään kiinni, mutta tällä kertaa sekin sujui hienosti.

Mutta kuten olen mielestäni aikaisemminkin maininnut, se iso ero on näyttelyiden ja mätsäreiden välillä, että näyttelyissä se on aivan sama miten hyvin koira esiintyy, jos siinä on tuomarin mielestä rakenteellista puutosta, ko. koira ei pärjää kovin hyvin.  Sekä minun että systerin yllätykseksi Lola sai tuomarilta vain H:n.

Lolan arvostelu:

”Lanneosaansa köyristävä edestä kovin niukasti kulmautunut. Kevyt ja pienipäinen tyttö. Hyvät silmät. Kovin löysät kyynärpäät mikä näkyy liikkeessä. Todella lyhyt rintalasta. Hieman liian lyhyt ja laskeva lantio. Niukahkot takakulmaukset.”

Tuomari oli siis tiukka. Ihmisenä kyllä mukava, kun Lunaakin siinä yritti rauhoitella kun tämä selvästi sitä jännitti. Ja hänellä tuntui nuo kyynärpäät olevan jotenkin painopisteenä. Lunallakin oli arvostelun mukaan hieman löysät kyynärpäät, mitä en oikein ymmärtänyt. Neidin kyynäräthän on kuvattu ja terveiksi todettu, joten mikä siellä oikein on löysää? No, ota ja tiedä.

Lolan arvostelu silti yllätti. Moni on kehunut tuota vanhempaa neitiä ja kysynyt käykö se ihan virallisissa näyttelyissä. Okei, kenelläkään ei ole ollut cockerspanieli tuomarin koulutusta, joten ovat sanoneet omat mielipiteensä, mutta en siltikään kuvitellut neidissä olevan noin paljoa rakenteellista puutetta. Tämähän nyt oli vain tämän tuomarin mielipide, pitää myöhemmin käydä uudestaan näyttelyissä ja katsoa mitä mieltä muuta ovat.

-

Sunnuntaina sitten lähdimme Vantaalle mätsäriin. ShowHau Center piti sekä lauantaina että sunnuntaina avajaismätsärin. Aluneperin shown oli tarkoitus olla ulkona, mutta onneksi muuttivat sään takia kehät sisälle. Sisälle mennessämme ihmettelin koirien vähyyttä. Ilmoittautuminen oli alkanut 10.00 ja me olimme paikalla varmaan 10.25, kehien oli tarkoitus alkaa klo 11. eikä sisällä ollut kuin muutamia kymmeniä koiria. Kun telkkarista on tullut Showhaun ohjelma, on heidän mätsäreissään aina hirveästi osallistujia.

Enkö ookki söpö?

Hiljalleen alkoi porukkaa lappaamaan sisälle ja hieman siinä systerin kanssa mietittiin että eikö ihmiset osaa lukea vai mitä, kun mätsäri-infossa mainittiin ilmottautumisen menevän kiinni 5 minuuttia ennen kehien alkua, eli loogisesti ajateltuna klo 10.55. Tästä huolimatta ihmisiä tuli vielä 11.15, jotka asettuivat ilmottautumisjonoon. Tämän takia sitten kehien alku myöhästyi (tosin, kehien myöhästyminen on enemmän tapa kuin poikkeus).

Siinä odotellessamme kävimme kuvauttamassa molemmat tytöt. Kuvaus oli ilmainen ja otetut valokuvat laitetaan ShowHau Centerin facebook –sivulle, jossa eniten tykkäyksiä saanut voittaa haluamansa Hurtta-tuotteen.

Käykää tykkäämässä kuvista nimeä klikkaamalla kiitos <3 LUNA ja LOLA

Lunan kuva ei minusta ole niin onnistunut, tiedän että neiti osaa olla söpömpikin.

Lolan kuvasta tuli hyvä.

Lopulta kehät pääsivät alkuun. Lola oli numerolla 205 ja Luna 213. Vanhempi neiti meni siis ensimmäisenä kehään, ja minun silmiini kehä näytti menevän hyvin. Mutta niin meni vastapuolellakin. Lola sai ensimmäisestä kehästä sinisen nauhan.

Hetken päästä menin Lunan kanssa kehään. Muuten meillä meni hyvin, mutta pöydällä neiti näytti epämukavuutensa. Onneksi kyllä, Luna ei rimpuillut eikä ihan hirveästi väistänyt tuomaria, mutta vilkuili tätä silmät pyöreenä ja hieman liikehti levottomasti. Vastapuolella kun ei ollut ongelmia pöydällä, saivat he punaisen ja me sinisen nauhan.

Sitten olikin odettelua ennen sinisten kehän alkamista. Siinä odotellessa ja tapahtumaa seuratessa tulee aina todettua itselle outoja asioita. Yksi on niinkin yksinkertainen asia kuin koirien ulkoiluttaminen ennen tapahtumaan tuloa ja tarvittaessa tapahtuman aikana. Tällä kertaa saldona oli 3 koiraa kakkaamassa kehään tai kehän ulkopuolella, pari pissasi sisämatolle. Eikö omistajille tule mieleen että jos se oma koira ei ole esim. sinä päivänä kakannut, se kannattaa käyttää ulkona ja kävellä niin kauan että se tekee ne tarpeensa. Kehien välilläkin kerkeää hyvin käymään tarvittaessa ulkona.

Systeri Lolan kanssa kehässä

Toinen mikä tänään ärsytti oli eräs omistaja koiransa (bullterrieri, mutta rotu nyt ei liity tilanteeseen mitenkään) päätti jäädä istumaan sohvanreunalle (meidän tuolien taakse). Se nyt sinällään ei ollut ongelma, mutta sohvan ja kehän välissä oli arvioiden metri tilaa, mistä ihmiset sitten kävelivät kuten kuuluikin. Tämä omistaja koiransa kanssa vei siitä metrin tilasta varmaan puolet ja kaiken lisäksi käski kaikkia ohikulkijoita pitämään koiransa kauempana hänen uroksestaan. Ei siinä ohikulkijat voineet muuta kuin väistää ja kävellä sitten koiriensa kanssa kehien läpi missä muut koirat parhaillaan yrittivät esiintyä. Meinasin jo muutamaankin otteeseen sanoa hänelle, että eiköhän voisi nyt sitten siirtyä jonnekin muualle koiransa kanssa kuin siihen keskelle kävelyväylää. Olisi päässyt itsekin helpommalla, kun hän nyt joutui parin minuutin välein kiljumaan, etteivät ohittavat koirat saa tulla hänen koiransa luokse.

Lopulta pääsi sinisten kehä käyntiin. Koiria oli aika paljon kehään nähden ja meidät juoksutettiinkin kahdessa osassa. Minusta meillä meni Lunan kanssa todella hyvin tämä jälkimmäinen kehä, mutta siitä huolimatta emme sijoittuneet. Eikä sijoittunut Lolakaan. Palkintoja ei siis herunut, mutta Luna sai kumminkin sitä hänelle tärkeää pöytätreeniä. 

Oli siellä pelottava Joulupukkikin, Luna haukkui pukin epäilyttävänä tyyppinä ja Lola yritti kiivetä sen syliin kun huomasi että korissa oli herkkuja tarjolla. :D

Mahatauti vai närästys

Luna on ollut hieman kipeänä tällä viikolla. Tiistaina se aloitti oksentelun, jolloin tyttö oli puklannut kahdesti sappinesteitä. Tässä vaiheessa kirosin että voi kun kiva toisen saada vatsatauti, kun perjantaina on agility, lauantaina näyttelyt ja sunnuntaina vuoden vika tokotunti. No ei siinä mitään voinut, jaottelin neidin ruoat neljään antokertaan (eli siis sekä aamu- että iltaruoka annettiin kahdessa osassa) ja lisäsin joukkoon Gefiluksen piimää sekä Gefiluksen maitohappobakteereja. Aloin seuraamaan lähteekö tuo paranemaan vai joudunko alkaa ilmoittelee ettei ollakaan tulossa tunneille tai näyttelyyn.

Systeri on tällä ja vielä ensi viikolla osan viikosta töissä, joten mummi on käynyt päivällä ulkoiluttamassa Lunaa. Tai ainakin yrittänyt. Edelleenkin Luna juoksee karkuun kun mummi tulee, mutta kun neiti toteaa ettei pääse minnekään piiloon, se antaa ihan nätisti ottaa kiinni ja lähtee ulos. Mummi on sitten antanut Lunalle aamupalan toisen osan. Tosin ensimmäisellä kerralla neiti oli kuulemma hotkaissut ruokansa joten mummi oli antanut ”nälkäiselle koiraparalle” lisää ruokaa. En sitten viitsinyt enää jälkeenpäin mainita että siinä oli ihan syy että ruokaa oli vähän.

Ihmettelin tosin kun Luna oli ihan pirteä, vatsa oli normaali, ruokahalu oli normaali eikä tyttö oksennellut päivällä tai illalla ollenkaan, että oliko nyt oikeasti kyse vatsataudista vai jostain muusta. Vielä parina seuraavana päivänä Luna oksensi, mutta joka kerta se ajoittui aamuyöhön. Aika tarkalleen siihen kello neljän maihin, ja loppupäivä olikin oksennusvapaa. Tästä aloin epäilemään että olisiko meidän neidillä pikemminkin närästystä. Oksennuskin oli minusta tyhjänvatsan puklua, kun ei joukossa ruokaa ollut.

Soitin meidän eläinlääkäriasemalle alun perin varatakseni Lunalle ajan virallisiin silmätarkastuksiin, mutta kysäisin samalla närästyksen oireista ja hoidosta. Ell.opiskelija selitti puhelimessa närästyksen kotihoidosta. Olin aikalailla tehnyt jo kaiken mitä närästyksen kotihoidossa voi tehdä: ruoan anto useammassa osassa, vatsaystävällisempi ruoka (olin vähentänyt nappuloiden määrää ja lisännyt joukkoon kanaa ja riisiä), piimän antaminen… Sanoin seuraavani tilannetta vielä viikonlopun yli ja jos tilanne olisi sama maanantaina kävisin neitiä näyttämässä. Perjantaina annoin iltaruoan tavallista myöhempään (normaalisti Luna saa ruoan siinä klo 19 maissa, nyt meni yli klo 22.) ja tällä kertaa meillä meni yö oksentamatta. Eli luulen ettei tällä kertaa kyse ollut vatsataudista, vaan närästyksestä tai jostain muusta vatsanärsytyksestä.

AGILITY

Agilitytunnilla teimme jälleen rataa. Päivän haaste oli esteet 2&3 (/9&10). Kouluttaja näytti parikin tapaa ohjata kyseiset esteet. Ensimmäisellä kierroksella ohjattiin koira ylittämään este 2 niin että ohjaaja jäi suunnilleen 3. esteen kohdalle ja siitä ohjaus kolmosesteelle. Toinen tapa oli juosta esteen 2. ohi ja tehdä valssiaskel kolmosesteen edessä ja siitä taas jatkaa matkaa.

Seuraava ongelma olikin sitten kun palasimme samoille esteille eri suunnasta, sain ohjattua neidin hyvin kyllä 9. esteen yli, mutta jos yritin pikkaisenkin oikaista, enkä ohjannut Lunaa aivan 10. esteen kohdalle, ei tyttö tietenkään kyseistä estettä hypännyt. Yhden kerran onnistuimme vetämään virheittä tämän radan ja se minusta oli huippusuoritus. J Videoilla näkyy molemmat tavat suorittaa esteet 2. ja 3, toisessa teen sunnilleen jotain minkä pitäisi olla valssiaskel ja toisessa ohjaan suoraan. Valssiaskel-tapa oli minusta ehkä se hieman hankalampi, mutta kumpikaan ei nyt vaikea ollut ja molemmissa esteiden ylitys sujui hyvin. Ja kuten kuuluu, Luna ei oikein osaa olla hiljaa.

Systerillä ja Lolalla meni hieman enemmän sähläämiseksi rata, kun vanhempi neiti oli sitä mieltä että hän hyppää mieluummin niitä esteitä mitä haluaa. 

Voihan hepuli

AGILITY

Tällä kertaa tunti aloitettiin koirien kunto/temppuradalla. Pisteitä oli 5 ja jokaisessa treenattiin jotain tiettyä liikettä. Lunan kanssa aloitimme pisteeltä, jossa meillä oli maassa ison lautasen kokoinen tasapainoalusta. Siinä sitten piti koiran ensin olla etutassuillaan ja hakea tasapainoa ja kun tämä onnistui piti takajaloilla alkaa kiertämään lautaa ympäri.

Toisessa pisteessä oli sitten koiran pyöriminen, eli ihan perus kaikki tassut maassa ja itsensä ympäri. Lopuksi tästä piti tehdä venytysliike, eli koira pysyy paikallaan ja kääntää etukroppaansa niin kuin olisi tekemässä pyörimistä (eli kuono menee takamusta kohti).

Kolmantena oli peruutus. Koira seisoo ohjaajan edessä ja siitä lähdettiin taaksepäin. Lunalla ei tässä ollut mitään ongelmia joten yritin haasteeksi aina pidentää peruutusmatkaa. Neiti kun oli vähän väliä istahtatamassa alas.

Vanha kuva, mutta tästä siis piti koiran nousta seisomaan
takatassuilla.

Neljännessä pisteessä sitten tasapainoiltiin kahdella tassulla. Eli ohjaaja nosti kevyesti ensin vuorotellen yhden tassun ilmaan, jolloin koira tasapainoitteli kolmella tassulla. Sitten tehtävää vaikeennettiin ja nostettiin ristikkäiset tassut (eli esimerkiksi oikea etutassu ja vasen takatassu), jolloin koiran piti tasapainotella kahdella tassulla.

Viimeisessä sitten piti koiran pysyä ”pupuasennossa” eli mistä meillä puhutaan kerjäämisasennosta. Koira siis istuu takamuksellaan ja nostaa etutassut ylös. Kun tässä tasapaino löytyi, yrittettiin saada koira nousemaan tästä asennosta seisomaan suorille takajaloille, niin ettei se kumminkaan mene hyppimiseksi.

Temppuradan jälkeen otettiinkin sitten irtoamisharjoitusta.  Rata oli lyhyt, ensimmäisenä putki, sitten kolme perus hyppyestettä. Ohjaaja ohjasi koiran putkeen ja yli ensimmäisen esteen, mutta sitten piti koira saada hyppäämään kaksi seuraavaa estettä vaikka ohjaaja ei vieressä juossutkaan.  Radan lopussa oli kouluttaja herkkukipon kanssa houkuttimena.

Putkesta esteille. Ohjata
sai ensimmäisen hypyn
kohdalle.

Tämä ei sitten oikein sujunutkaan niin kuin piti. Enkä edelleenkään ymmärrä mitä siinä oikein tapahtui. Menin vuorollani Lunan kanssa kentälle ja päästi tytön irti, niin tuo sai hepulikohtauksen, mitä se nyt silloin tällöin on aina saanut. Eli tuo juoksi äristen kuin tuli hännän alla ympäri kenttää ja meni niitä esteitä yksin mitä eteen sattui. Eikä kuunnellut mitään. Pillillä sain sen tulemaan kyllä luokse lopulta, mutta kun lähetin sen tunneliin niin hepuli jatkui.

Jätettiin meidän kierros siihen, kun tuo ei suostunut kuuntelemaan. Tilanne oli kyllä jotenkin sen verran koominen että kaikkia vaan nauratti kun neiti juoksi kentällä kuin päätön kana.

Seuraavaksi meni systeri kentälle Lolan kanssa. Ja meidän molempien yllätykseksi, vanhempi neiti veti ihan samanlaiset hepulit. Sillä sentään ikää alkaa olla kohta 6 vuotta. Ymmärrän että tuo kohta 2 vuotias voi kuvitella itsensä pennuksi, mutta Lola, joka normaalisti on itse rauhallisuus. Kouluttaja jo nauroi että mitä niille oikein on syötetty, kun molemmat hepuloivat. Itsekin pohdin oliko systeri syöttänyt niille jotain kofeiinipillereitä tai jotain. Myös he joutuivat lopettamaan kierroksen kesken, koska systeri ei saanut Lolaa ollenkaan kuuntelemaan.

Kun odotimme seuraavaa vuoroamme, temppuilin neidin kanssa kentän ulkopuolella. Toinen kierros meni onneksi hieman paremmin. Kun menin kentälle, sanoin kouluttajalle että otan ensin hetken tokoa, jotta pystyn varmistumaan että neiti varmasti kuuntelee.  Kun kymmenisen metriä onnistunutta seuraamista ja kaukokäskyt onnistui, totesin että nyt voimme kokeilla uudestaan. Tällä kertaa Luna onneksi kuunteli, eikä lähtenyt hepuloimaan kertaakaan. Ongelman meillä sitten tuottikin se irtautuminen. Lunalla ei ollut hajuakaan mitä siltä haluttiin, vaan normaaliin tapaansa katsoi minua jokaisen esteen jälkeen. Otimme pelkkää este-osuutta yrittäen selventää neidille, että siellä kolmen esteen päässä odotti herkkukippo. Pian Luna sen kipon keksikin, mutta yritti oikoa esteitä hyppäämällä vain ensimmäisen ja kiertämällä kaksi viimeistä estettä. Yhden ainoan kerran sain Lunan hyppäämään kaikki esteet ja tällöin ohjasin sitä toiselle hyppyesteelle asti (eli periaatteessa neiti hyppäsi vain viimeisen esteen itsenäisesti).

Lola vuorollaan veti taas kerran hepulit, mutta lopulta kun tajusi että herkkuja oli tarjolla, suostui sekin hyppäämään rataa. Ja kunhan systeri ohjasi sen pannasta pitäen radan alkuun.

TOKO

Tokossa oli pääaiheena sosiaalinen palkkaus. Tarkoitus oli aloittaa pienellä viestijuoksulla, jossa koirat jaettiin kahteen ryhmään. Tarkoitus oli juosta hallin toisella puolella olevan tötsän luokse niin että koira pitäisi edes jonkinlaista kontaktia. Tötsän luona sitten innostettiin/palkattiin koiraa, jotta saatiin se leikkimään ja sitten juostiin takaisin. Idea oli sinällään ihan hyvä, me kerkesimme Lunan kanssa radan juoksemaan ja myös toinen narttu kerkesi, mutta sitten kun kaksi urosta juoksi (vaikka niiden välillä oli varmaan 5-7 metriä), kiihtyivät ne niin paljon että lopputuloksena kaikki kolme urosta (bordercollie, bokseri ja dobermanni) räyhäsivät toisilleen. No, kuten arvata saattaa, kisa loppu siihen. :D

Seuraavaksi yritettiin saada koirat rauhoittumaan ja otimme paikallamakuun. Tämä(kin) meni tytöllä ihan hyvin. Neiti ei välittänyt vaikka minä liikuin paikaltani, kävin välillä kiertämässä Lunan takaa ja palasin kauemmaksi. Myöskään vierelle tullut vierasihminen ei saanut tyttöä nousemaan, vaikka neiti sitä vilkaisikin.

Treenasimme myös luoksetuloa sosiaalisella palkalla. Tämä on varmaan yksi meidän varmimmista liikkeistä, Luna tuli nätisti luokse vaikka ensin annoinkin väärän käskysanan (sanoin ”sivuun” kun piti sanoa ”tänne”.) Sillä aikaa kun kouluttaja seurasi muiden luoksetuloja, treenasin neidin kanssa ohjattua noutoa. Tämä treeni tosissaan sujuu paljon paremmin kapuloiden (kuin makupalalautasen) kanssa. Laitoin videon meidän noudosta (sori en leikannut väliltä sitä tyhjää kohtaa pois kun palautan kapulan). Kuten näkyy, vasemmassa noudossa ei oikeastaan ole ongelmaa. Oikeassa Luna muutamaankin otteeseen haki kyllä oikean kapulan, mutta kävi sitten myös toisen kapulan luona (tämä näkyy videolla).

Melko helposti tuonkin sai korjattua, kun aloitin kehumisen/hihkumisen heti kun neidillä oli oikea kapula suussa ja otin pari askelta taaksepäin, tuli tyttö suoraan takaisin käymättä toisen kapulan luona.

Lopuksi otimme ”uutena” liikkeenä jäävistä liikkeistä seisomisen. Lunallehan liike oli tuttu kun vanhoissa säännöissä oli sekä maahanmeno että seisominen jo alokkaassa. Mutta tässä oli tämän päivän ongelma. Luna kyllä jäi seisomaan nätisti ei siinä mitään, mutta se tarjosi sitä seisomista ihan sama mitä minä pyysin. Minulla meni varmaan valehtelematta 10 minuuttia siihen kun yritin saada neitiä menemään maahan. Alkoi jo hieman oma pinna menemään, kun koko ajan neiti jäi vain seisomaan. Mietin että onko tässä nyt joku syy taustalla että toinen ei suostu makaamaan, mutta kun väliin kokeilin kaukoja (maahan-istu-maahan), niin niissä ei ollut mitään ongelmaa.

Helpotin liikettä sitten reilusti niin, että minäkin jopa pysähdyin kunnes Luna oli mennyt maahan. Muutaman tämmöisen toiston jälkeen alkoi neidin rusina-aivokin raksuttaa ja maahanmeno lähti sujumaan myös liikkeessä. Hihkuin yli-iloisesti palkkaukseksi joka kerta kun neiti meni maahan. Otin loppuun sekaisin maahan/istumaan/seisomaan jäämistä ja ne lopulta onnistui kaikki todella hyvin.

Hieman keskusteltiin kouluttajan kanssa jäävien ongelmista. Meillä sanoin yhden ongelman olevan, että neiti ei aina kuuntele mitä minä käsken vaan aika usein tekee sen liikkeen minkä olen viimeksi sillä teetättänyt. Kouluttaja sanoi, että osa koirista sekoittaa sanat ”istu” ja ”seiso”, kun niissä s-kirjain painottuu, että jos ongelma on näissä kannattaa toinen sana (vaikka seiso) siis muuttaa joksikin muuksi. En usko, että meillä ongelma on tässä (tämän hänelle sanoinkin), kun meillä yleensä ongelma on se, että nyt kun olemme alokasluokkaa varten treenanneet maahanmenoa, jos yllättäen pyydän jotain muuta, niin neiti olettaa sen olevan sama maahanmenoliike ja menee sitten makuulle. Eli se minusta ei yksinkertaisesti kuuntele.

Tähän kouluttaja sanoi että sitten pitää treenata sitä että sanoo mahdollisimman samankaltaisia sanoja, ja koira saa tehdä liikkeen vasta oikean sanan tullessa. Tätähän minä olen treenannut Lunan ennakoinnin takia, mutta myönnettävä on että sanat eivät ehkä ole olleet lähellekään saman kuuloisia. :D Olen pikemminkin sanonut sanoja mitä silmät ovat nähneet (eli esimerkkinä: ”televisio, lattia, kippo, pallo, lelu, maahan…”) kun se varmaan pitäisi olla ”matto, maapallo, matikka, maahan…”

Ensitunnilla onkin sitten pienimuotoinen alokasluokan koe. 

Lisää agilityä ja tokoa

Systeri osti Lunalle oman talon.

AGILITY

Kuva/rata 1

Agilitytunnilla keskityttiin tällä kertaa enemmän ohjaamiseen. Meillä oli kolme estettä peräkkäin ja ideana oli kuvien 1 ja 2 mukaisesti eteneminen. Eli vasemmalla kädellä ohjattiin ensin koira kiertämään ensimmäistä estettä ja oikealla kädellä ohjattiin sitten hyppäämään sen. Sitten piti taas kiertää kakkosesteen taakse ja yli.  Ohjaaja meni koko ajan esteiden oikealla puolella.

Seuraavalla kierroksella meni samalla idealla, mutta nyt ensin hypättiin este ja sitten kierrettiin taas samalle puolelle ohjaajan kanssa ja hypättiin taas.  

Kuva/rata 2

Nämä oli minulle ja Lunalle hieman hankalia. Luna oli niin vauhdilla menossa eteenpäin, ettei meinannut hypätä estettä yli, vaan juoksi suoraan siitä takaa. Lunalla oli vauhtiakin niin paljon että jos minä olin lelun kanssa sekunnin myöhässä, oli koira jo ohittanut esteen. Jälkimmäinen tyyli oli meille se helpompi jostain syystä, onnistuimme kerran menemään kaikki kolme estettä peräjälkeen, kun ensimmäisellä tyylillä tökkäsimme jo ensimmäiseen ylitykseen.

Tarkoitus oli kokeilla myös rengasestettä, mutta kouluttaja kysyi haluaisimmeko mieluummin jatkaa näiden esteiden treenaamista. Yhteismielin päätimme jatkaa.

Lolalla ei näyttänyt olevan isompia ongelmia näillä esteillä, mutta se nyt on treenannutkin agilitya Lunaa enemmän. Plus se on enemmän perso nameille, kun se näki että systerillä oli palkka tarjolla, ei se ei jää pohtimaan pitäisikö vielä tehdä jotain, vaan se tulee suoraa herkun luokse.

TOKO

Sunnuntain tokotunnilla meillä oli pieni kokeenomainen treeni alkuun. Kouluttaja oli valinnut 4 liikettä (paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyt) jotka suoritettiin ensimmäistä lukuun ottamatta putkeen.  Aloitimme paikkamakuulla; dobermanni, bokseri ja bordercollie (urokset) menivät yhdelle seinäsivulle, 3 metrin välein jotta eivät suoraan tuijottaisi toisiaan, kun Luna ja seropinarttu laitettiin puolentoista metrin päähän toisistaan uroksia vastaan. Molemmat tytöt makasivat hienosti sen minuutin ajan, vaikka me ohjaajat olimme salin toisessa päässä (n. 10metrin päässä). Pieni sydämenlyönti jäi välistä kun Luna vaihtoi makuuasentonsa lonkalle (takamus nousi hieman joten säikähdin että nyt se nousee), mutta onneksi neiti sitten vaan laski päänsä alas.

Olimme ”koevuorossa ” viimeisiä ja Luna odotti nätisti jaloissa omaa vuoroaan. Videosta näkee meidän suorituksen (kuva on hieman kaukana kun jätin puhelimen kuvaamaan sohvalle). Seuruu meni minusta todella hyvin. Palkkasin vain pysähdyksissä. Yhdessä kohdassa kuono tippui maahan, missä luulen että oli jotain namia lattialla, koska seropinarttu, joka yleensä seuraa todella nätisti, keskeytti myös seuraamisensa eikä meinannut kuunnella ohjaajaansa.

Sain neidin nopeasti siitä takaisin mukaan ja seuruu jatkui. Seuraavaksi oli maahanmeno, josta voin mainita että en muista milloin Luna on viimeksi mennyt niin nopeasti maahan. Hyvä etten pysähtynyt kesken liikkeen katsomaan, että menikö se ihan oikeasti maahan. Hyvä kun olin kerennyt sanoa käskyä loppuun, kun tuo neiti oli jo maassa.

Viimeinen, eli kaukot, menikin ihan penkin alle. Sain Lunan menemään maahan, niin minä olin ennakoimassa ja ottamassa asekelta ilman lupaa. No, tajusin sen kumminkin heti ja otin sen puolikkaan askeleen takaisin. Sitten en saanutkaan Lunaa oikein kuuntelemaan, se ennakoi vuorostaan ja otti häiriötä kouluttajasta joka oli meidän selän takana. Eli kun alku menee pieleen, menee se loppukin.

Kun sain neidin pysymään paikallaan ja siirryin parin metrin päähän, ei tyttö sitten noussutkaan ensimmäisestä eikä vielä toisestakaan käskystä. Lopulta sain Lunan nousemaan istumaan ja sitten otimmekin muutamaan kertaan maahan-istu-maahan-istu käskyn. Tämän jälkeen palasin neidin viereen ja pyysin sen sivulle. Kouluttaja totesi että pitää Lunan kanssa ottaa enemmän tämmöistä häiriötreeniä, koska se selvästi kiinnitti huomiota häneen.

Otimme myöhemmin uudestaan kaukokäskytreeniä, ja sillä kerralla Luna ei enää välittänyt ollenkaan takana seisovasta kouluttajasta. Tosin, Luna kyllä puolestaan nousi istumaan taas väärällä tavalla, eli se veti pehvan etutassujen luokse. Kouluttaja oli sitä mieltä, että pitää ottaa askel taaksepäin, eli ottaa kaukoja hieman lyhyemmällä etäisyydellä. Koska silloin neiti nousee oikein. Kouluttaja myös kehotti käyttämään käsimerkkiä istumisessa, koska sekin näytti lisäävän todennäköisyyttä oikeaan nousutapaan.

Olen kotona treenannut Lunan kanssa ohjattua noutoa ihan noutokapuloilla herkkulautasten sijaan. Siinä treenatessa huomasin, että meillä olevat pienet noutokapulat taitavat olla neidille liian pienet, koska tuo ottaa ne takahampailla suuhun ja aloittaa heti kunnon nakertelun.  Minähän aloitin ihan noutoharjoituksetkin pienellä ohjatunnoudonkapulalla kun tuo oli pentu (oli silloin sopivan kokoinen) ja siirryin normaaliin kapulaan kun huomasin että pikkukapula oli koko ajan puruleluna. Koulutuspaikalla on myös tarvikemyyntiä ja huomasin siellä olevan yhden keskikokoisen ohjatunnoudonkapulan. Kysyin tästä kouluttajalta, ja tämä totesi että hänellä saattaisi olla hyviä harjoituskapuloita autossa. Häneltä sitten löytyikin pari keskikokoista kapulaa, jotka hän antoi meille ilmaiseksi, koska ne ”olivat liian vinoja” myyntiin laitettavaksi. No, eivät ne minusta mitenkään liian vinoilta näyttäneet, todella hyvät kapulat meidän treeneihin.

Vasemmalla uusi keskikokoinen kapula, oikealla meidän vanha pieni.

Lola oli meillä tällä kertaa perjantaista maanantaihin, ja tytöt pärjäsivät tällä kertaa todella hyvin. Ainoastaan kerran Luna oli ärähtämässä Lolalle, siitä syystä että minä silitin juuri Lunaa kun Lola yritti tulla myös paijattavaksi. Mutta muuten pärjättiin ilman ärinoitä, mikä on siis todella hyvin.

Maanantaina käytimme Lolan trimmaajalla meidän Kangasalan näyttelyitä varten. Minä pesin sen heti aamulla ja systeri sitten selvitti turkin pesun jälkeen. Pari tuntia trimmaajalla ja vanhempi neiti oikein muutti väritystä.

Lola ennen (okei karvat on hieman pörhistetty) Kuvan ottanut trimmaaja

Lola trimmin jälkeen. Kuvan ottanut trimmaaja

Meidät on haastettu

Saimme haasteen Sinisukan blogilta. Eli pitää vastata 11 kysymykseen, jonka jälkeen pitää keksiä 11 omaa kysymystä ja haastaa 11 blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Cockerspanieleita on ollut meillä suvussa useita. Mummi hankki niitä kotiin silloin kun äitini oli pieni ja heillä oli narttuna ollut useampia. Kun äitini ja muut sisarukset muuttivat omilleen jatkoi tätini cockerilinjaa ja hänelläkin on nyt ollut jo 3 vai 4 cockerspanielia (yksitellen kylläkin). Jotenkin rotu sitten tuntui itselle sopivimmalta kun niitä olin nähnyt ja niistä niin paljon kuullut. Kyllä sitä moni muukin rotu kävi mielessä, mutta tähän sitten päädyin ja tyytyväinen olen.

2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Taisi olla ihan istuminen. Syytä tähän nyt en oikein osaa sanoa, se on ollut yleensä se ensimmäinen käsky mikä kaikissa kirjoissakin mainitaan ja mikä tulee sitten ensimmäisenä mieleen.

3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
 Minun mielestäni cockerspanieleiden kasvatus on mennyt hiljalleen parempaan suuntaan. Cockerspanielihan kuuluu PEVISAAn, eli siltä vaaditaan tietyt terveystarkastukset ja tietyt tulokset niistä. Esimerkkinä nyt siis lonkat joissa cockereilla on usein vikaa. Myös Cockerspanielit ry:llä on omat vaatimuksensa (tai ne taitavat pikemminkin olla ohjeistuksia?) joita suositellaan seurattavan. Tästä huolimatta cockerit ry:n pentulistalla näkee pentueilmoituksia, jotka eivät täytä ehtoja. Joillakin pentueilla siellä on usempi kohta (esimerkiksi vanhemman lonkat huonot, BLUP-indeksit, silmäsairauksia) mitkä ei täytä ehtoja. Silloin mietin, että mitäköhän siinä kasvattaja on oikeasti miettinyt.

Yksi mitä itse muuttaisin on juurikin tuo lonkkajuttu. Muistaakseni nyt hyväksytään C-lonkat vanhemmille, niin mielestäni sen voisi nostaa siihen B:hen.

4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä? 
Arkuus. Alusta alkaen Luna on ollut arka vieraita kohtaan. Alun perin pelotti vieraat koirat ja ihmiset, nykyään koirat ovat yleensä ok, mutta ihmiset on edelleen ongelma. Trimmaajan mukaan kyse on Lunan tapauksessa huonosta hermorakenteesta. Tilanne on kyllä helpottanut tässä ajan kanssa, mutta edelleenkin näkee että Luna ei vain välitä vieraista saati niiden kosketuksista. Neiti ei enää juokse karkuun niin pitkälle kuin remmi päästää vaan ottaa sen muutaman askeleen sivuun ettei vieras ylety koskettamaan.

5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
 Varmaan meidän viimeisimmästä mätsäristä sijoistus BIS2. Itse sijoitus oli siis todella upea, mutta enemmän olin ylpeä Lunan käytöksestä. Vaikka neiti on niin arka, se seisoi pöydällä koko tuomarin (todella pitkän) tutkailun ajan. Sitten vielä seistiin ja kuljettiin nätisti.


6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi? 
Tämä on itse asiassa ollut pohdinnassa jo jonkin aikaa. Sinällään houkuttaisi aloittaa cockerien kasvattaminen, kun mietin että olisi ihana ajatuksena sitten joskus nähdä kuinka ne omat kasvatit kasvavat ja osa pärjäisi kilpailuissa. Jättäisi tavallaan oman jäljen cockerimaailmaan. Jotkut sitten pitkän ajan päästä puhuisivat ”kennelin x” kasvateista (toivottavasti siis positiivisessa mielessä). Mutta ihan heti en tätä kasvatusta ole alottamassa, kun Lunasta ei jalostukseen ole. Sen huono hermorakenne ja lonkat ovat semmoisia joita en halua jalostaa eteenpäin. Jos Lunan hermorakenne olisi ok, niin olisin voinut jopa harkita (A-lonkkaisella uroksella), mutta kun ei niin ei. Tulevaisuudessa on suunnitelmissa hankkia toinen narttu (kunhan Luna on oikeasti kasvanut aikuiseksi ja jopa hieman vanhentunut), niin katsoo sitten onnistuisio sen kanssa.

7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia? 
Tällä hetkellä harrastuksena on Toko ja agility. Tokon aloitin kun Luna oli pentuna niin hankala, joten halusin parantaa sen tottelevaisuutta. No sitten huomasin että hei tämähän näyttää sujuvan ja sille tielle jäin. :D Kokeisiin olisi nyt tarkoitus mennä kuhan saan itseäni niskasta kiinni (ja odotan nyt Lunan juoksut ohi, jotka pitäisi näihin aikoihin olla).

Agility oli meillä se alkuperäinen suunnitelma ja nyt syksyllä olemme senkin lopulta päässeet aloittamaan. Se vaan on jotenkin niin ihanan vauhdikasta ja en ole vielä nähnyt koiraa joka siitä ei pitäisi. Meillä tosin ongelman tuottaa nuo Lunan C-lonkat. Sekä eläinlääkäri että kasvattaja sanoi ettei C-lonkat estä agilityn harrastamista, kunhan pitää treenit kohtuudessa ja menee koiran ehdoilla.

Minä olen harrastusten suhteen kaikkiruokainen ja innokas kokeilemaan mitä tahansa lajia kun vain tällainen mahdollisuus tulee.

8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
 Minkäköhän nyt sanoisin, Luna on tuhonnut kyllä aika paljon kaikenlaista. Jotenkin minä ymmärrän tuon ”pahin” sanan tässä semmoisena mistä olisin suuttunut tai muuten pahoittanut mieleni, mutta sellaisia ei oikeastaan ole. Mutta jos sanon vaikka arvokkaimmasta päästä, Luna on tuhonnut muutamat silmälasit (meidän moka kun jätettiin ne pennun saataville) ja muutaman tietokoneen laturin (tässä olen pikemminkin ollut huojentunut ettei koira ole sähköiskua saanut). Lasit minun oli tarkoituskin uusia, joten tyynesti kävelin Specseiversille uusia tilaamaan (vanhat pidin jesarilla kasassa) ja tietokoneen piuhoillekin vain kohautin olkia ja kävin ostamassa uuden.

9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen? 
kyllä sanoisin olevani suht tyytyväinen, mutta paremminkin voisi käyttäytyä. Meillä ehkä isoin ongelma on muiden koirien ohittaminen, kun neiti on menossa melkein jokaista nuuskimaan. Myös jotkut hajut saa tytön vetämään kunnolla. Muuten meillä esimerkiksi lenkit sujuu hyvin. Luna osaa kävellä keskellä kävelykatua missä menee muita ihmisiä, se osaa odottaa nätisti jos jonnekin jonotetaan.

Peruskäskyissä ei ole ongelmaa ja niitä totellaan myös ilman herkkuja. Tosin luoksetuloissa on vielä petrattavaa. Pääasiassa silloin jos Luna leikkii jonkun toisen kanssa, ei se meinaa tulla kutsusta luokse. Sanotaanko näin että meillä ei ole mitään isompia ongelmia, mitkä sitten tuottaisi vaivaa arkielämässä.

10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä? 

Olemme käyneet. Lunan kanssa ollaan mätsäreissä juosseet useastikin ja nyt uskaltautuneet jopa kahteen viralliseenkin näyttelyyn (kolmas tulossa tämän kuun lopulla).


11. Tämän vuoden paras hetki/muisto? 
Melkein sanoisin saman kuin tuohon viitoskohtaan (olen tylsä, tiedän), mutta se ylpeyden tunne mikä siitä päivästä jäi on varmaan kyllä pitkään vielä mielessä.


Sitten haastettujen kysymyksiin, sori mulla ei oikein ole mielikuvitusta näiden suhteen.

1. Miksi sinulla on juuri uros/narttu/molemmat? 
2. Mainitse yksi piirre mistä olet koirassasi ylpeä ja miksi juuri se.
3. Onko koirallasi jotain omaa (käyttäytymis)tapaa, minkä olet huomannut vain sen tekevän?
4. Mitä lajeja harrastatte?
5. Jos saisit valita niin mitä uutta lajia haluaisit koirasi kanssa kokeilla?
6. Mitä koirasi syö? Käytätkö jotain lisäravinteita (öljyjä, vitamiineja?)
7. Oletko kisannut koirasi kanssa missään lajissa? Jos olet, mikä on paras sijoituksenne?
8. Onko koirallasi jotain terveydellisiä ongelmia? Jos on vaikuttaako ne jotenkin arkielämiseen/harrastamiseen?
9. Mikä on koirasi paras herkku?
10. Onko koirallasi jotain lempilelua?
11. Arvioiden, paljonko luulet käyttäneesi rahaa koiraasi sen hankkimisen jälkeen?

Sitten minä haastan (kuvitelkaa että niitä on 11):
Herkkupaloja ja vinkuleluja
Koiramaista
Loving Luumu
Mäkiharjun Zupreme Surprise
Olipa kerran Priya
Tassunjälkiä sydämessä
Team LIMIMO

Agility- ja tokotunnit sekä Salossa käynti

Yritin kuvata hienoa punaista taivasta, niin joku muukin halusi kuvaan.

(Jos jollakulla on idea kuinka otsikoida tekstit niin voi antaa vinkkejä, oma mielikuvistus on aika loppu ._.)

AGILITY

Tämän kertaisella agilitytunnilla oli siis vain Luna, Lolan ollessa sairaslomalla. Joku vain unohti kertoa sen sairasloman Lolalle itselleen, kun äiti toi sen agilityhalliin puolessa välissä tuntia odottamaan, oli neiti koko ajan yrittämässä kentälle. Lähdimme suoraan tunnilta kohti Saloa.

Tunnin aiheena oli valssi(askel). Liike ei näyttänyt nyt niin hankalalta, kun kouluttaja sen näytti ja kun sitä siinä kokeiltiin. Mietin kyllä että tilanne on täysin eri, kun yrität juosten ohjata koiraa ja sitten tehdä valssin.

Tämänkertaisen tunnin rata, lähtö ja lopetus siis samalle esteelle.

Lunan kanssa mentiin radalle ensimmäisenä, kun muut eivät olleet vielä valmiita. Rata oli pidempi (11 estettä) kuin mitä muistaakseni olen Lunan kanssa koskaan tehnyt, joten ensimmäisellä kerralla jaoin sen kahtia. Eli ensin mentiin helppo osuus (esteet 1-4) ja palkkasin putken jälkeen. Sen jälkeen tulikin valssiosuus esteiden 6-7 välissä. Kuten olin ajatellut, nopeassa vauhdissa et hirveästi kerkeä ajatella miten ne valssiaskeleet oikein meneekään. Vaistomaisesti siinä kyllä sai jonkinlaisen kierroksen tehtyä ja kouluttaja radan jälkeen kyllä kehui että ensikertalaiseksi valssi oli todella hyvä.

Seuraavaksi kokeilimme koko rataa. Niin kauan kun ohjasin tarpeeksi lähelle esteitä, ei meillä ollut isompia ongelmia. Hankalin osuus oli esteet 4:sta 5:een. Minä jotenkin muutin rintamasuuntani esteen 4 jälkeen jo kohti valssia, jolloin Luna ei mennyt estettä 5, vaan juoksi sen edestä minun perääni. Tämä oli ongelma jokaisella kerralla. Keskityin niin siihen valssikohtaan että en vain osannut juosta tarpeeksi pitkälle koiran kanssa. Videossa on nyt meidän paras rata, missä virhe tuli tuossa 4-5 esteillä.

Hieman oli radan alussa muutenkin sählimistä, kun systeri kuvasi radan reunalla ja Luna kun sen näki, meni tuo ihmettelemään kentän reunalle, ja olisi tietenkin halunnut mennä systerin luokse. Jouduin ratojen välissä aina useamman kerran kutsumaan neitiä ennen kuin se suostui tulemaan luokse.

Agilitytunnin jälkeen lähdimme sitten Saloa kohti. Perillä olimme vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla, jolloin siinä hetken aikaa istuimme tädin kanssa ja annoimme Topin ja Lolan ja Lunan taas ihmetellä toisiaan, etteivät ne aloita sitä ihmettelemistä keskellä yötä. Pientä ärinää oli Lunan puolesta kun Topi meni haistelemaan liian innokkaasti, mutta se oli kyllä todella pientä verrattuna siihen mitä se välillä oli. Lola katosi siinä istuessamme yläkertaan tädin miehen viereen nukkumaan, missä se sitten pysyikin koko yön. Kuulemma oli Topi siinä ihmetellyt että uskaltaako hän mennä sänkyyn nukkumaan, kun vanhempi neiti siellä jo oli.

Agilitytunnin jälkeen piti ängetä kilpikonnan matkustukoppaan nukkumaan.

Seuraavat päivät menivät koirilla jo ihan hyvin. Luna ei pahemmin ärissyt Topillekaan vaikka tämä koko ajan oli meidän neitiä haistelemassa. Lolakin oli rento oma itsensä, kun se tiesi että Luna ei pahemmin kiinnitä häneen huomiota. Luna kyllä edelleen vahti Lolan menemisiä niin, että jos vanhempi neiti juoksi keittiöön herkkujen toivossa, oli nuorempi heti kannoilla.

Sunnuntaina sitten käytiin serkun luona kahvilla vielä ennen kotiinlähtöä. Hänellä on kaksi erittäin vilkasta poikaa (oliko toinen 5 luokalla toinen 3.). Lolahan ei niistä välittänyt, vanhemmalla neidillä oli isompi tehtävä yrittää kahvipöytään. Aina kun serkku nousi komentamaan poikia, oli Lola hypännyt tämän paikalle. Lunakaan ei minun yllätykseksi välittänyt huutavista/tappelevista/juoksevista pojista. Meidän neiti kyllä siis väisti ja siirtyi johonkin pöydän alle, mutta se oli ihan hyvä. Mietin että se olisi saattanut alkaa peloissaan haukkumaan, kun ne pojat oli oikeasti aika kamalia. Toinen serkuista ei viittinyt tulla edes mukaan juurikin poikien takia, kun hän ei niitä kestä.

Kotimatkalla heitimme Lolan kotiinsa, jonka jälkeen käytiin heittämässä tavarat meidän kotiin ja siitä tokotavarat mukaan ja iskälle isänpäivää viettämään.

Lola on aina pöytäseurana

Meidän neiti pesi Topin tyhjän ruokakipon.

Lola ja Lunakin oli taas vierekkäin, vaikka Lola oli asiasta eri mieltä.

Lola siis änkesi myös serkun paikalle tädin miehen viereen jolta se yleensä saa herkkuja.

TOKO

Iskältä lähtiessä heitimme systerin kotiin ennen kuin suuntasimme tunnille.  Tokossa aiheena oli tällä kertaa pääasiassa ohjattunouto ja AVO-luokan hyppy, mutta harjoiteltiin myös paikkamakuuta häiriössä sekä ryhmäseuruuta.

Olen huvikseen yrittänyt opettaa Lunalle oikea/vasen käskyä koirapuistossa keppien avulla, mutta ei neiti minun opetuksesta ole mitään tuntunut sisäistävän. Voi myös olla että oma tapani oli tytölle huono, tuo kun on niin keppien perään, sen rusina-aivot on varmaan vaan hokenut ”keppikeppikeppikeppi” välittämättä huudanko minä oikeaa vai vasempaa.

Tunnilla avuksi otettiin herkkulautaset. Eli lyhyenmatkan päähän laitettiin kaksi lautasta ja vain toiselle herkku. Sitten koira pyydettiin sivuun niin että olimme selkä lautasia päin. Ohjaaja siirtyi eteen ja siitä sitten käsiavulla lähetettiin koira vasemmalle tai oikealle. Hetken aikaa meni, että meidän neiti tämän idean tajusi. Ensimmäisillä kerroilla tyttö juoksi suoraa sille lautaselle, missä se herkku edellisellä kerralla oli. Hiljalleen Luna alkoi kumminkin kuunnella (tai ainakin seurata) mihin päin minä sitä ohjasin. Herkuissa tietysti oli se ongelma, että aika usein neiti meni kyllä oikealle lautaselle, mutta siitä sitten kävi tarkastamassa oliko myös sillä toisella lautasella jotain. Eikä tullut heti takaisin kuten tarkoitus oli. Meinasin kouluttajalta pyytääkin että saisinko lainaksi pari ohjatunnoudonkapulaa, koska liike onnistuisi meillä todennäköisesti paljon paremmin kapulan kuin herkun kanssa. Tyydyin sitten tunnilla harjoittelemaan pelkillä herkuilla, kotona sitten kokeilin samaa kapuloiden kanssa ja se onnistui hyvin.

Tästä oli lähetys joko oikealle lautaselle tai vasemmalle lautaselle.

Ohjastusta noudosta siirryttiin AVO-luokan hyppyyn. Se nyt ei eroa ALO-luokan hypystä kuin muuten kuin este on erilainen. Eli esteenä oli tämä kiinteä puinen este, mikä oli jo ALO-luokan hypyssä vanhoilla säännöillä. Meillä ei siis ollut siinä oikeastaan mitään ongelmaa, kun este itsessään on ihan tuttu. Luna innostui esteestä taas enemmän ja hyppi sitä itsekseenkin silloin kun kouluttaja ohjeisti minua, mikä sitten nauratti muita ryhmäläisiä.

Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta häiriössä, eli yksi-kaksi koiraa meni paikkamakuuseen nurkkaan ja muut seuruuttivat ringissä koirissa. En tiedä onko edellisellä tunnilla viljelty nameja maahan vai mitä, kun koko tunnilla meillä oli hieman ongelmana Lunan lattian nuuskuttaminen. Seuruussa se häiritsi eniten, kun koira jäi vähän väliä (ja itse asiassa melkein aina samoissa kohti) haistelemaan maata (ja huomasin että aika usein se myös löysi jotain syötävää). Kun tyttö seurasi, se seurasi hyvin, mutta muuten sitä sai olla koko ajan kutsumassa luokse.

Paikkamakuuseen menimme toisen pienemmän koiran kanssa yhtä aikaa. Koirilla ei väliä ollut varmaan kuin metri, korkeintaan puolitoista, mutta molemmat tytöt makasivat nätisti ohi menevistä koirakoista huolimatta.

Seuraavalla tunnilla tehdään hieman kokeenomainen tunti, jolloin ketjutetaan useampia liikkeitä peräkkäin. Kuulemma silti saa palkita ihan omaan tahtiin eikä ihan kaikkia alokasluokan liikkeitä kumminkaan ketjuteta. Viimeisellä (tai toiseksi viimeisellä) tunnilla on sitten enemmän koemaisempi tunti.

Lolan ja Lunan yhteiselon ongelmat

Lolalla ja Lunalla on mennyt yhteiselo nyt jo jonkin aikaa todella hyvin, mutta valitettavasti se päättyi viime lauantaina. Olin tullut töistä kotiin ja Luna tuli innoissaan eteiseen vastaan ja nappasi kengän kannettavaksi matkalla. No, Lolahan tuli perässä ja meillä kun eteinen on suht kapea, yritti Lola ohittaa kenkää pitelevän Lunan alle puolenmetrin päästä. Myönnettävä on, että itse kerkesin jo kauhistua tilannetta ennen kuin mitään oli edes tapahtunut (koska usein tuollaisessa tilanteessa Luna on käynyt päälle), joten luulen, että oli osittain omaa syytäni, että tilanne tällä(kin) kertaa kärjistyi. Luna siis kävi Lolan päälle jälleen kerran. Minä olin siinä onneksi puolenmetrin päässä joten sain napattua meidän neidin niskasta kiinni nopeasti ja vedettyä sen irti Lolasta. Koskaan aiemmin, vaikka Lunan hyökkäykset ovat näyttäneet todella pahalta, ei Lolasta ole verta tullut, mutta tällä kertaa meidän neidin kynsi oli näköjään osunut aiheuttaen haavan Lolan alaluomeen. Ensin säikähdin että oliko osuma vaurioittanut silmää (kun veri oli silmässä), mutta silmän huuhtelun jälkeen totesin sen olevankin vain luomessa. Verenvuotoa ei onneksi kestänyt kuin parikymmentä sekuntia. Siinä olikin sitten kiva etsiminen, mistä löydän lauantaipyhän iltapäivällä eläinlääkäriä, jotta saisin selville pitikö meidän lähteä heti ajamaan lääkärille silmää näyttämään vai mitä tehdä. Tuusulasta löysin sitten yhden eläinlääkäriaseman joka oli vielä auki, jonne sitten soitin. Heilläkin oli kuulemma ihan täyttä koko loppupäivä, mutta sieltä sanottiin että jos silmä ei vuoda ja koira ei sitä siristele niin sen voi käydä näyttää myös seuraavana päivänä. Luomihaavat kuulemma ovat harvoin sellaisia että niitä parsimaan aletaan (ja en nyt sitä olettanutkaan kun Lolan 2 haavaa oli leveydeltään ehkä 1mm ja pituudeltaan 2-3 mm). Lola ei silmäänsä siristellyt ollenkaan, eikä se sitä hirveästi arastellut eli antoi putsata ja huuhdella ihan nätisti, joten jäimme sitten seuraamaan tilannetta. Hieman se alaluomi näytti jossain vaiheessa turvonneelta ja luomi roikkui tavallista enemmän (joillakin cockereilla nyt luomet roikkuu muutenkin), joten huuhtelin silmän aina ulkoa tultaessa.

Ilmoitimme tilanteesta kyllä tädille ja kysyimme viemmekö me Lolan sunnuntaina eläinlääkärille vai haluaako hän viedä sen omalle eläinlääkärilleen. Täti oli sitä mieltä että seuraa sitä pari päivää. Kun palautin Lolan ennen tokotunnille menoa, yritin sanoa että se kannattaa käyttää edes näyttämässä. Oli täti sen sitten kumminkin lääkärillä käyttänyt ja Lola oli saanut antibioottitipat ja kipulääkekuurin. Seuraavalta agilitytunnilta joutuu olemaan pois.

Minä nyt toivon että nämä Lunan raivostumiset lopuisivat kun neidille tulee ikää lisää. Neidillä kun muutenkin on vahva reviiriajattelu, Lolalla ja Lunalla ei yleensä ole mitään ongelmaa jos ollaan jossain muualla kuin kotona (ulkona/vierailla käyttäytyvät aivan nätisti). Tosin jos se liittyy neidin heikkoon hermorakenteeseen niin tuskin näin käy. Ne ovat kumminkin vähentyneet jo huomattavasti verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen, jolloin Lola ei uskaltanut meillä liikkua ollenkaan. Joka kerta kyllä puututaan, jos Luna yrittää yhtään Lolaa dominoida tai ärisee sille, mutta Lola kun taas on niin herkkis niin se ajattelee että nyt häntä komennetaan ja loukkaantuu. Luna kyllä onneksi uskoo, kun kerkeän ärähtää sille kun se on vasta käymässä päälle ( tai vasta murina vaiheessa). 

-

Sunnuntain tokotunnilla treenien pääpaino oli noutokapulalla ja seuraamisen käännöksillä. Tuli sitä myös treenattua paikkamakuuta sekä omatoimisesti seuraamista. Käännöksillä aloitettiin. Tötsiä oli aseteltu silleen, että ensin mentiin 1,5 metriä suoraan, sitten käännös vasempaan, taas 1 metri suoraan, käännös oikeaan, hetki suoraan, käännös oikeaan, suoraan, käännös vasempaan. (Kuva ehkä selkeämpi kuin mun selitys).

Oranssit ovat nyt siis tötsiä.

Minusta tehtävä oli jotenkin hankala, kun välimatkat olivat niin lyhyitä. Silleen että sain Lunan juuri kunnolla seuraamaan, kun pitikin jo hidastaa käännökseen. Kouluttaja totesi että koira ei tee ihan kunnon käännöstä peräpäällään vaan sen käännös on hieman kaarevampi, mutta Luna ei kuitenkaan mene hirveän etäälle siinä, joten siitä tuskin lähtisi montaakaan pistettä kokeessa. Kun itse olen treenannut, olen kävellyt vähintään 5 metriä ensin suoraan ennen käännöstä, jolloin ne käännökset ainakin omasta mielestä menee ihan hyvin, mutta pitää varmaan pyytää jotakuta joskus kuvaamaan (tai hankkia kameralle jalka, jotta saan sen kentänviereen kuvaamaan treeniä) jotta näen miten ne nyt oikeasti menee.

Seuraavaksi treenattiin noutokapulaa. Lunalla ei tälläkään kertaa oikeastaan ollut vaikeuksia sen kanssa. Pito sujui hyvin ja noutokin onnistui. Vauhti siitä edelleen puuttui kun neiti haki ja palautti kapulan ravaten. Kouluttaja kysyikin sen jälkeen, että mikä meillä on alokasluokan liikkeistä se hankalin, mihin osasin suoraan vastata seuruun. Kouluttaja ohjeistikin että sitten meidän kannattaa siihen keskittyä enemmän, kapulaa on erikseen turha treenata hirveästi, kun koira kumminkin sen osaa ja tekee oikein. Sitä ei siis kokonaan tietenkään jätetä pois vaan treenaa noutoa pari kertaa ja sitten siirtyy muuhun.

Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa Lunalla ei myöskään ole ongelmaa. Neiti oli bokserin ja (muistaakseni) bordercollien välissä eikä tehnyt elettäkään noustaakseen. Välillä Luna kyllä katseli kun vieressä olevia koiria palkattiin paljon tiuhempaan ja niiden ohjaajatkin pysyivät remmimitan päässä, mutta aika pian katse palasi minuun. Tai sanotaanko että Lunalla ei ole ongelmaa itse paikkamakuu osiossa, hankaluus onkin ennakointi ennen ja jälkeen paikkamakuun. Neiti on siis menossa maahan ennen käskyä ja nousemassa sivulle ennen käskyä.

Harjoittelin myös kaukokäskyjä Lunan kanssa, missä nyt huomasin että neiti on muuttanut maasta istumaan nousun huonompaan suuntaan. Siinähän pitäisi nousta niin että etutassut viedään takatassujen luokse, jolloin koira ei liiku liikkeessä ollenkaan eteenpäin. Tyttö nyt nousee niin että se ensin ottaa pari askelta etutassuilla oikein, mutta sitten se vetää takamuksensa etutassujen luokse, jolloin se liikkuu kyllä vähintään parikytäsenttiä eteenpäin. Olen tähän nyt yrittänyt puuttua kotona harjoitellessa, mutta mitä kauempana koirasta olen, sitä useammin se tarjoaa tätä väärää nousutapaa. Tietysti jos olen lähellä ei Lunalla ole tilaa siirtyä eteenpäin, jolloin nousukin tehdään oikein.

Viikonloppuna oli alun perin tarkoitus olla kotosalla, jolloin mielessä kävi pitäisikö käydä kääntymässä lemmikkimessuilla, joihin olin saanut liput edellisestä näyttelystä. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja näillä näkymin lähdetäänkin Saloon Topia kiusaamaan. Sinne meno onkin sitten myöhäinen kun ensin meillä on agility yhdeksään asti.