Niin on minun ensimmäinen osa kesälomasta ohi. Luna on saanut loman aikana uida ja juosta vaunulla sekä kerjätä grillillä kunnolla vaikka välillä ollaankin kyyhetty sisällä sataessa kaatamalla. Vaunualue jostain syystä tuo Lunalla sen huonommat puolet paremmin esiin, esimerkiksi neiti omii alueet helpommin itselleen eikä sitten haluaisi muita (ihmisiä tai koiria) sinne. Alkuun tämä oli pahimmillaan grillillä kun jokainen grillille tulija piti murista. Kun tulija pääsi istumaan asti niin Luna ei enää välittänyt ollenkaan. Onneksi tämä lähti taas helpttamaan kun grillillä istuttiin useampana iltana, loppupäivinä neiti ei joko välittänyt tulijoista tai kävi vilkaisemassa onko heillä ruokaa mukana. :D
Koirat olivatkin sitten isompi ongelma. Neiti ei välittänyt muista koirista ollenkaan ja ne saivatkin kunnon irvistyksen tullessaan liian lähelle. Lunalla ei ole ongelmaa olla muiden koirien lähellä jos ne ovat nätisti ja rauhassa ja ymmärtävät neidin viestit, mutta useinmiten näin ei ollut. Tämä on asia mikä minua on jo mietityttänyt jonkun aikaa, miksi niin useat koirat eivät puhu "koiraa"? Luna ihan selkeästi viestittää ensin pienellä murinalla ettei halua tulijaa lähemmäs ja jos vieras koira silti lähestyy, muuttuu murina irvistykseksi ja siitä huolimatta monet koirat ovat tulossa innoissaan Lunan luokse! Tiedän että on koiria jotka hyvin ymmärtävät nämä viestit niin pennuissa kuin aikuisissa ja sellaisten kanssa neidillä ei ole yleensä mitään ongelmaa, niin miten on silti niin paljon koiria jotka ei tätä ymmärrä. Yksi näistä on kultanennoutajapentu Bemmi josta täällä laitoin kuvia jo aikaisemmin, se ei sitten yhtään ymmärrä Lunan murinaa vaan on sitä mieltä että neiti haluaa leikkiä. Jos Bemmi oli rauhassa eikä pyrkinyt neidin luokse niin ongelmaa ei ollut, molemmat pystyivät oleskelemaan toistensa lähettyvillä ihan nätisti. Kun Bemmi makoili niin Luna tuli varovaisesti jopa haistelemaan.
Meidän vaunualueella on kumminkin paljon koiria ja näistä ei kovinkaan moni puhu koiraa. Pakko vielä mainita että meillä on yksi vaunuilija joilla on useampi koira ja tämä tuli kolmen koiransa kanssa grillille. Eikä siinä mitään, kyllä grillille voi tulla vaikka Luna sen omiikin, mutta olisin kyllä toivonut että hän olisi pitänyt koiransa kiinni. Ne ovat kyllä ihan kilttejä koiria, mutta olisi ollut paljo helpompi kun minun ei olisi tarvinnut vahtia ettei ne tule Lunan luokse ja samalla yrittää rauhoittaa Lunaa joka irvisti heti kun joku koirista käveli kohti. Omistaja vaan totesi että "sen pitää tottua", joo, mutta se totuttelu olisi paljon helpompaa kun minun ja Lunan ei tarvitsisi pelätä että hänen koiransa oikeasti tulevat neidin iholle. Siinä tosin mielessäni mietin että jos joku kolmesta nyt minun vahtimisesta huolimatta joutuu Lunan puruetäisyydelle (neiti oli siis tässä vaiheessa jo sylissä kun sen pitäminen maassa ei vahtimisen kannalta onnistunut) niin siinähän kustansaa koiransa lääkärireissun kun niitä vapaana piti.
Tokoa ollaan lomalla treenattu hiukan. Kaukokäskyjen paikalla pysymistä tosin melkein päivittäin. Lähes aina ruokaa saadessaan tarjoan osan nappuloista tehden asennonvaihtoja ja täytyy myöntää että nehän lähtevät hiljalleen sujumaan. Aloitin käyttämällä Ikean lastenruokakippoja takatassujen alla targettina. Luna kyllä käyttää takajalkojaan todella hienosti, mutta ongelma on että neiti steppaa niitten kippojen kohdalla joten on todella hankala pysäyttää se siihen että ne molemmat takajalat ovat niillä kipoilla. Plus se steppaamalla saa kipot liikkeelle jolloin ne ovat joko liian lähellä tai kaukana toisistaan. S-M vaihto on nyt viime päivinä lähtenyt sujumaan paremmin ja paremmin, tai siis pääasiassa Luna useimmiten tekee hissilaskeutumisen vaikka minä olisin kauempana. S-I vaihto sitten tuo hankaluutta, neiti useimmiten liikuttaa sekä etujalkoja taaksepäin että takajalkoja vähän eteenpäin. Pitää siis vaan tehdä toistoja lisää.
Tokon suhteen meillä on syksy hieman auki, nimittäin emme jatka enää Koirakeitaan säännöllisessä ryhmässä ensi syksynä. Ja pois jääminen ei ole meistä kiinni vaan siirryttyämme voittajaluokkaan tuli tasoero liian isoksi kun muut ryhmäläiset eivät olleet korkanneet edes alokasluokkaa. Koirakeitaalta olivat sitä mieltä että menee liian vaikeaksi kouluttajalle suunnitella tunnit minulle ja muille. Sinällään ihan ymmärrettävää, mutta nyt sitten joudun etsimään uuden treenipaikan ja niitä ei jostain syystä täältä hirveästi löydy.
Rally-Toko on tainnut syrjäyttää perus-tokon monessa paikassa. Plus ensinnäkin minä mieluiten treenaisin sisätiloissa, ettei treenejä jäisi pakkasten takia väliin ja pakkasella muutenkin on hankalampi treenata kun omat sormet jäätyy kun yrittää palkata koiraa. Toisena haluaisin treenipaikan olevan korkeitaan n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Ja kolmantena siellä tietysti pitäisi olla Voi-luokan treeniryhmä.
Ainut paikka tietääkseni joka täyttää ehdot on Hakunilan seudun koiraharrastajat. Siellä kyllä olisi ryhmä (ainakin mitä joskus aikoinaan katselin) mutta siellä taisi olla kokeet ryhmään pääsyyn (vai oliko että aktiivisyys yhdistyksessä ratkaisee kurssipaikan). Ei innostaisi maksaa jäsenmaksua ja joutua talkootöihin vain todetakseni etten pääse kurssille. Onneksi tässä nyt on vielä aikaa, josko minä jonkun ohjatun treenipaikan jostain löytäsin (vinkatakin saa jos tietää jonkun).
Loppuun muutama tokovideo vielä, pahoittelen tunnari-videon laatua. Minulla on näköjään puhelimen kamera sanomassa sopimusta irti ja se tekee koko ajan tarkentaa-ei tarkenna-tarkentaa häiriötä.
Koe oli samalla Suomen neljäs virallinen NW koe. Koepaikkana
toimi ShowHau Center. Koiria tähän oli ilmoitettu 40 kappaletta ja meidät oli
jaettu kahteen ryhmään 20 aamulla ja 20 iltapäivällä. Ryhmät oli jaettu niin
että lähellä asuvat olivat pääasiassa aamuryhmässä ja he jotka tulivat kauempaa
sitten iltapäivällä, koska aamuryhmäläisillä tuli aikataulun mukaan pitkä
tauko. Aamuryhmän oli tarkoitus loppua ennen kello 13 ja palkintojenjako olisi
vasta iltapäiväryhmän jälkeen klo 17 eteenpäin. Eli tällä välillä sai sitten
mennä vaikka kotiin odottelemaan. Nämä ryhmät olivat vielä jaettu A ja B
ryhmiin, joista toiset aloittivat sisäetsinnöillä ja toiset ulkoetsinnöillä.
Me kuuluimme aamuryhmän B-porukkaan. Aamuryhmällä
ilmoittautuminen alkoi klo 7.30 ja alkupuheet klo 8.00. Oli siis aikainen
herätys sunnuntaiaamuna, onneksi ajomatka ei ollut hirveän pitkä. Olimme
paikalla arviolta 7.45 ja systeri lähti lenkittämään Lunaa kun minä menin papereiden
kanssa sisälle ilmoittautumaan. Ilmoittautuessa tosin piti ollakin Luna mukana
sirun tarkistusta varten, mutta juuri kun olin soittamassa systerille tuli tämä
tarkastaja paikalle joka sanoi että ei tarvitse kun heidän laitteensa ei toimi.
Jätin kilpailukirjan sinne ja otin numeroni (olimme
numerolla 15) ja sitten mentiin hetkeksi autolle vielä odottamaan. Ilma oli
onneksi pilvinen ja tuuli sen verran että koirat uskalsi jättää autoon
odottelemaan kun menimme alkuinfoon. Infossa selitettiin nopeasti kokeen kulku
ja todettiin että ulkoetsinnät alkavat todennäköisesti myöhässä kun autoja ei
saada koealueelle lukitun portin takia. He myös pahoittelivat etukäteen että
koska tämä on vasta neljäs järjestetty koe Suomessa niin jotain yllättäviä
tapahtumia voi tulla. Kävimme kilpailualueet läpi (sisällä laatikko- ja
sisätilaetsintä) sekä ulkona vain ulkotilaetsintä koska autot odottivat portin
takana. Siinä myös kerrottiin mikä oli sillä alueella käytettävissä oleva
maksimiaika. Tässä infossa menikin aikaa yli 45 minuuttia.
Sitten lopulta koe
lähti käyntiin. Meille oli perustettu WhatsApp-ryhmä, johon aina päivitettiin
tilannetta että mikä koirakko oli missäkin. Sisätilaetsinnät lähtivät nopeasti
käytiin, mutta ulkoetsinnöistä ei tullut mitään päivitystä. Näin autosta että
koealueelle liikkui pari autoa joten totesin heidän varmaan viimein saaneen
portin auki. Siinä sitten tuomari päätti että rakentavat ajoneuvoetsintäalueen
myös valmiiksi. WhatsAppiin tulikin lopulta ilmoitus että nollakoira käy vielä
tsekkaamassa ajoneuvoetsintäalueen ja haju vaihdetaan, tämän jälkeen piti vielä
odottaa 15 minuuttia eli ulkoetsintä pääsi käyntiin vasta kello 10.
Ja aikaa kului, sisäetsinnät olivat A-ryhmältä nopeasti ohi,
mutta ulkoetsinnöissä kesti. Tunnissa kerkesi 3-4 koiraa käymään hajua
etsimässä riippuen hieman koirakoiden nopeudesta. Hitaimmillaan joillakin meni
15-20 minuuttia alueella, ja haju kun vaihdettiin kerran tunnissa ja joka kerta
joutui odottelemaan vaihdon jälkeen 15 minuuttia ennen koiran pääsyä alueelle. Kävimme sisällä harjoitusalueella kun meillä
oli vielä yksi koirakko ennen meitä. Mieltä ei kovin paljoa kohottanut huomata
että Luna ei meinannut löytää tiskin alareunaan piilotettua hajua vaan lähti
lopulta arvailemaan tyhjää. Toisella yrityksellä haju lopulta löytyi.
Meidän vuoro koitti lopulta n. klo 11.30 - 3,5 tunnin
odottelun jälkeen.
Ulkotilaetsintä –
maksimiaika 4min 30sek
Alue oli melko iso ja sinne oli ripoteltu imuria, pesukonetta,
puulavoja, puutarhatottua… Tuomarin luvalla lähdin Lunan kanssa etsimään. Luna
etsi todella nätisti, se haisteli tarkkaan tavaroita yksi kerrallaan. Mutta
vaikka kuinka kävimme tavaroita läpi niin hajua ei löytynyt. Kärryjen kohdalla
Luna oli haistellut paljon tarkemmin ja minä jo ajattelin hajun olevan siinä
mutta neiti ei vaan vaihteeksi sitä merkannut, joten kuljimme kyseisten
kärryjen ohi muutamaan kertaan, mutta edelleenkään Luna ei mennyt maate.
Jatkoimme vielä matkaa ja juuri kun olin jo mielessäni ajatellut että meiltä
loppuu aika, teki Luna yllättäen äkkikäännöksen ja alkoi haistella rajanauhaa
paikallaan pitävää pyörätelinettä tarkasti. Häntä lähti heilumaan kovemmin ja
neiti pisti maate.
Nostin käden ylös ja sanoin ”täällä”. Tuomari nyökkäsi
löydön oikeaksi. Sain pienen huomautuksen kun minun piti sanoa ”löytö” eikä ”täällä”
mutta siinä kun jännitti niin enhän minä sitä muistanut.
Kulunut aika: 3min 49sek
Pisteet 25/25 Virhepisteet: 0
Tuomarin arvostelu:
Nice detailed search. Very happy dog and handler. Remember to allow the dog to search outside
are to sweep for scent. Fantastic indication.
Ajoneuvoetsintä –
maksimiaika 2min 30sek
Tällä alueella oli 2 autoa sekä 1 mikälie.
Pohdin siinä järjestystä missä kävisin ajoneuvot läpi,
aloitanko oikealta vaiko vasemmalta. Kun annoin Lunalle luvan, se lähtikin
vetämään kohti keskimmäistä autoa joten aloitettiin siitä. Neiti tutki taas
todella nätisti kun kierrettiin auto. Tämä ensimmäinen ajoneuvo ei tuonut
mitään isoja reagointeja vaikka yhtä pölykapselia haisteltiin tarkemmin.
Siirryimme seuraavalle autolle, jossa Luna alkoi heti haistella etuovea
tarkemmin. Neiti heilutti häntäänsä siinä hieman tiheämmin ja minä jo ajattelin
että haju on siinä, mutta sitten tyttö vain vilkaisi minua ja jatkoi
tutkimista. Jatkoimme eteenpäin autoa sen toiselle puolelle ja taas neiti jäi
haistelemaan enemmän etuoven rakoa.
Palasimme takaisin auton toiselle puolelle ja Luna meni taas
etuoven raon kohdalle ja tällä kertaa laittoi maate. Nostin käteni ja sanoin ”Tääl-löytö!”
Tuomari näytti kohdan oikeaksi ja sain palkata Lunan.
Kulunut aika: 1min 13sek
Pisteet 25/25 Virhepisteet: 0
Tuomarin arvostelu:
Really nice searching on vechiles. Fantastic
indication and call by handler. Remember “Löytö”, ei “täällä”. :)
Eli arvosteluistakin voi päätellä että tuomari tykkäsi
meidän työstä ja siitä että Lunalla häntä heilui kokoajan. Ulkotilaetsinnästä hän totesi että hän
kauhulla katsoi kun en mennyt kertaakaan pyörätelineen kohdalle missä haju oli,
mutta Luna pelasti tilanteen saadessaan ilmavainun. Ajoneuvo-osuudessa taas hän
sanoi että tiesinkö että haju oli siinä missä Luna pysähtyi ensimmäisen kerran.
Totesin että arvasin sen olevan siinä, mutta koska Luna ei mennyt maahan niin
en ollut aivan varma, minkä takia sitten päätin palata siihen kohtaan hieman
myöhemmin.
Siirryimme siitä sitten sisätiloihin. Meitä ennen oleva
berhandilainen ei ollut kerinnyt aloittamaan laatikkoetsintää, joten jäimme
sitten istuskelemaan odotustilaan.
Laatikkoetsintä –
maksimiaika 1 min 30 sek
Minun istuin pelko näistä osioista, Lunalla kun on paha tapa
kiivetä laatikoiden päälle tai yrittää työntää pää sinne sisälle tai sitten
niitä lennätetään muuten vaan. Positiivisena puolena nämä laatikot olivat
hieman isompia kuin kotona olevat, joten toivoin että ne ei lentelisi aivan
yhtä helposti.
Arviolta parikymmentä laatikkoa oli levitelty ympäri
aluetta. Tuomarin luvalla lähetin Lunan etsintöihin ja onneksi neiti ei
rynninyt niin että laatikot vain lenteli. Aika nätisti tutkittiin ensimmäisiä
laatikoita (oliko odottaminen sitten väsyttänyt jotenkin?) ja käveltiin ohi jos
hajua ei löytynyt. Kovinkaan montaa laatikkoa ei keritty tutkimaan kun neiti
alkoi osoittaa hajun löytymisen merkkejä ja meni kuin menikin änkemään päänsä
pahvilaatikon sisälle. Lopulta neiti suostui tuomaan päänsä esille ja meni
maate laatikon eteen, jonka tuomari merkkasi oikeaksi.
Kulunut aika: 23,62 sek
Pisteet: 25/25 Virhepisteet: 0
Tuomarin arvostelu:
Tarkkaa työskentelyä,
tarkentaa hyvin. Ilmaisu voisi olla nopeampi.
Sisätilaetsintä –
maksimiaika 1 min 30 sek
Sisätilaetsintään siirryttiin heti laatikkoetsinnän jälkeen.
Tätä ei valitettavasti ole videolla kun
tuomarit jostain syystä päättivät että tätä osiota ei saa kuvata. Sisätilaetsintä
oli pienen pienessä huoneessa (varmaan muutaman neliön pinta-ala) jossa oli
pari hyllyä täynnä tavaraa sekä lattialla imuri. Luna haisteli jo oven suusta
huoneeseen ja luvan kanssa lähdettiin etsimään viimeistä hajua. Neiti ensin
haisteli seinää ja imuria, mutta todella nopeasti nenä löysi hajun edessä
olevan hyllyn välistä. Hajua tutkittiin kahdesta suunnasta ennen maahanmenoa.
Kulunut aika: 14,53sek
Pisteet: 25/25
Virhepisteet: 0
Tuomarin arvostelu:
Koira työskentelee
tarkkaan. Tarkennus on hyvä, mutta ilmaisuun kiinnitettävä huomiota.
Kokonaispisteet 100/100
Virhepisteet 0
Kokonaisaika: 5min 41sek Sijoitus: 6/22
Ja täten oli meidän ensimmäinen Nose Work -koe suoritettu
kunnialla loppuun. Odottelimme vielä hetken aikaa keskustellen lähellä
odottaneen toisen koirakon kanssa joka aikanaan oli samassa agilityryhmässä
meidän kanssa. Sattumalta iltapäiväryhmässä oli vielä tolleri Hilde jonka
kanssa oltiin taas samassa tokoryhmässä. :D
Palkintojenjaon piti alkaa klo 17, mutta meidän lähtiessä
puoli yhden maissa ei aamun A-ryhmä ollut edes aloittanut ulkotilaetsintää. Eli
palkintojenjako pakostikin siirtyisi. Lähdimme siis kotiin kuluttamaan aikaa ja
syömään. Whatsappiin tuli edelleen tilannepäivityksiä joten oli helppo seurata
missä vaiheessa koe menee. Kello tuli yli kolme eikä kaikki A-ryhmäläiset
olleet edelleenkään päässeet ulkotilatetsintään. Neljän maissa tuli sitten
ilmoitus että palkintojenjako alkaa aikaisintaan klo 20. Jatkoimme kotona oleskelua
kunnes viiden maissa tuli ilmoitus että muuttuneen tilanteen takia palkintojenjako
olisikin klo 17.45. Meiltä ei onneksi aja kuin sen reilu parikymmentä
minuuttia, joten kerkesimme rauhassa tehdä lähtöä.
Siinä ajaessa tuli pohdittua ajansiirtoa, ei toinen ryhmä
ole voinut olla niin nopea että olisivat saaneet kokeen kaikki osiot käytyä 1,5
tunnissa kun meidän ryhmällä meni aikaa kokonaisuudessaan 7 tuntia. Toinen mitä
mietin että onko moni jättänyt tulematta tai jättänyt kesken pitkän odotuksen
takia. Tai sitten tuomareilla oli jotain muuta menoa eivätkä pystyneet jäämään
enää kauemmin tuomaroimaan.
Pääsimme paikanpäälle ja menimme sisälle odottelemaan muiden
kanssa. Suunnilleen kuudelta tuotiin kasa koekirjoja ja arvostelulomakkeita.
Aamuryhmä sai myös selityksen palkintojenjaon aikaistamiselle, he alkoivat
laskea aamuryhmän jälkeen että jos toisella ryhmällä menee yhtä kauan, venyisi
tapahtuma yli ilta kymmenen. Tuomarit olivat olleet paikalla aamukuudesta eivätkä
varmaan pystyisi arvostelemaan koiria yhtä tasapuolisesti jos töitä pitäisi
tehdä yhteensä 16 tuntia. Tämän takia kokeen järjestäjät olivat päättäneet
keskeyttää iltapäiväryhmän kokeen, he saivat tehdä sisäetsintäosiot, mutta
ulkoetsintäosiot siirtyisivät toiseen ajankohtaan. Muutama ihminen oli vetänyt tästä herneen
nenään, minkä ymmärrän sinällään, mutta tarvitseeko aikuisen ihmisen alkaa
v*ttuilla kokeenjärjestäjille jotka ovat vapaaehtoistyönä kokeen järjestäneet
ja työskennelleet jo yli 12 tuntia?
Kokeessa palkittiin nyt erikseen 2 koeosiota suorittaneet
sekä kaikki 4 osiota suorattaneet koirat. 2 osioita suorittaneiden jälkeen
jaettiin täydet 100 pistettä saaneiden koirakoiden koekirjat, joiden aika ei
riittänyt sijoittumiseen. Lunan koekirja oli näiden joukossa, mikä ei sinällään
tullut yllätyksenä kun meillä meni niin paljon aikaa ulkoetsinnässä. Saimme
kumminkin sen mitä haimme eli virheettömän suorituksen. :)
Toivottavasti tästä kokeesta järjestäjät ottivat hieman
oppia, vaikka aamun lukittu portti ei tietenkään ollut heidän vika, niin
minusta koiria oli kokeeseen otettua aivan liikaa. Muut osiot sujuivat suht
sujuvasti, mutta se ulkotilaetsintä oli sen verran vaativa, että nopeus oli
suunnilleen 3 koiraa tunnissa. Aikataulullisesti siinä oli taidettu ajatella
kerkiävän 5-6 koiraa tuntia kohden.
Nyt me Lunan kanssa vain odottelemme milloin seuraava koe
osuu lähettyville. Näiden 4 kokeen aikana 2 koiraa on jo saanut 3 virheetöntä
suoritusta kasattua ja näin nousivat 2. luokkaan, mutta se on kyllä vaatinut
jaksamista, koska muut kokeethan eivät ole olleet lähelläkään pääkaupunkiseutua
(1. koe Rovaniemellä ja 2 koetta Lappeenrannassa). Minä en todellakaan lähde
Rovaniemelle asti kokeen perässä. :D Niin kiire luokkanousuun meillä ei ole.
Lunan sairastelu ei nyt loppunutkaan edelliseen postaukseen kuten toivoin. Allergiaoireet päättivät vielä jatkua, kun keskiviikkoiltana huomasin neidin joko rapsuttavan tai yrittäen hieroa naamaansa koko ajan. Tarkemmalla tarkastelulla huomasin Lunan suunpielessä hieman erittävän, märkivän noin 1,5cm halkasijaltaan olevan patin. Putsasin kohdan ensin Betadinella ja sitten laitoin kunnon kerroksen Vetramilin hunajavoidetta siihen päälle. Koska yö menikin sitten vahtiessa ja kieltäessä aina kun Luna alkoi taas raapimaan pattia, päätin seuraavana päivänä mennä kauluriostoksille.
Keravan Jatapetistä löytyi lopulta joitain kaulureita, joista valikoiman "isoin" oli juuri ja juuri Lunalle sopiva. Tai siinä mielessä sopiva että se yltti sen verran pitkälle että neiti ei saanut suunpieltään raavittua. Seuraavat pari päivää menikin Lunalla opetellessa liikkumaan kaulurin kanssa. Vaikka se ei ollut mikään huippu pitkä, niin se osui milloin mihinkin ja tytöllä kesti jonkun aikaa että se tajusi ettei ollut siitä huolimatta kokonaan jumissa.
Mikä tää on?!
"Mä oon jumissa..."
Kun patin putsasi muutaman kerran päivässä (Betadinella/Aniwipella) ja laittoi kunnon kerroksen Vetramilia samalla estäen ettei neiti avaa pattia uudestaan, niin alue rauhoittui ihan parissa päivässä. Lauantaina kokeiltiin olla jo ilman kauluria, mutta pian huomattiin että neidillä oli noussut kuonon päälle myös useampia pieniä patteja jotka nyt sitten puolestaan kutisi ja Luna raaputtamalla tai päätä hieromalla sai ne vuotamaan. Samantapainen patti oli myös neidin oikeassa silmäkulmassa, ajattelin tämän ensin johtuneen pihan aitaan osumisesta (Luna lähti naapurin kissan perään aidan alle laitetun verkon läpi). Mutta jälkeen päin mietin patin olleen samanlainen kuin kuonossa. Kun kolmannen kerran putsasin parin tunnin sisään tytön veristä naamaa, päätin laittaa kaulurin takaisin kaulaan. Putsaaminen siis jatkui ja otin lisäksi vielä 1% hydrokortisonivoiteen jota levittelin 2-3 kertaa päivässä kuononpäälle. Se rauhoitti kutinaa selvästi. 3 päivää joutui Luna olemaan vielä kaulurin kanssa ennen kuin kuonon patit rauhoittuivat. Onneksi ne lähtivät itsehoidolla paranemaan, muuten olisi meillä ollut 5 eläinlääkärireissu edessä viikon sisään. Olin kyllä varuilta katsonut Inkoon lähimmän eläinlääkärin, kun olimme lomalla asuntovaunulla, mutta tällä kertaa pärjättiin ilman. Mutta kun patit lähtivät niin lähti karvatkin, arvatkaa keillä oli näyttely edessä ja koiralla kuono täynnä karvattomia laikkuja.
En tajunnut kuvata pahinta vaihetta, mutta tässä näkyy vielä hieman kuinka iho on rikki.
Kun kauluriin tottui niin ei se pahemmin enää elämää haitannut. :D
Luna pääsi taas kaivamaan pesää grillipöydän alle.
Tilanne torstaina, patit ovat poistuneet mutta karvattomat laikui jäi.
Uinnin jälkeen oli hyvä lämmitellä patidan alla.
17.6. lauantaina olikin sitten Kotka KV johon Luna oli ilmoitettu. Tulimme perjantaina kotiin jotta kerkesin pesemään ja puunaamaan neidin valmiiksi. Karvattomat laikui oli ja pysyi, täytyi vain toivoa ettei tuomari kiinnittäisi niihin ihan hirveää huomiota. Onneksi jos katsoin suoraan edestä niin ne eivät näkyneet niin pahasti, mutta sivusta tai takaa katsottaessa ne kyllä loisti. Näyttely oli kumminkin maksanut sen verran mukavasti niin päätin että käydään nyt hakemassa se arvostelu kumminkin.
Cockereita oli ilmoitettu 33 ja Lunan kanssa avoimessa luokassa oli 4 muuta. Tuomari vaikutti ihan mukavalta mitä siinä helteessä yritti seurata, mutta arvostelun siirtyessä englanninsprinkuista fieldien kautta cockereihin tuli kyllä mieleen että olikohan cockerit jotenkin vähemmän suosiossa. Kaikki aikaisempien rotujen yksilöt saivat 1-2 poikkeusta lukuunottamatta ERIt, kun siirryttiin cockereihin olikin arvosanat 1-2 poikkeusta lukuunottamma EH:t. En siis pitänyt meidän lippua mitenkään korkealla. Menimme vuorollamme kehään ja minusta Luna teki ihan omantyylisensä suorituksen.
Arvosanana saimme EH:n (mikä nyt ei tullut yllätyksenä), kuten kaksi muutakin. Pienenä harmina olimme ryhmän viimeisiä. Ja saimme varmaan lyhyimmän arvostelun ikinä ja siitä tuli sitten pulitettua 42€ plus bensat.
Lunan arvostelu:
3 years. Good size, a bit long. Shot neck. A bit high tail carriage, could be wider(?) behind.
En tiedä huomasiko tuomari Lunan kaljuja länttejä, mutta eihän ainakaan niistä mitään kommentoinut.
Käytiin tämän jälkeen uittamassa Lunaa lähellä olevalla uittopaikalla ennen kuin jäimme odottamaan bordercollieiden kehän alkua. E. tuli Vanillan kanssa myös näytille ja paljon parmmalla menestyksellä. Nuori bortsuneiti sijoittui lopulta PN2 saaden Vara-Sertin ja Vara-Cacibin.
Jotenkin kun rahaa lähtee palamaan niin sitä palaa kerralla
enemmän. Luna oli alkanut pesemään alapäätään toistuvasti ja kun peseminen ei
muutaman päivän seuraamisen jälkeen alkanut loppua, niin takaraivoon iski
kauhuskenaario. Neidin edellisestä juoksustahan tulee se pari kuukautta täyteen
lähiaikoina, eli kohtutulehdusriski oli olemassa. Muita oireita ei oikeastaan
ollut, Luna pissasi ulkona tavalliseen tahtiin kerran tai pitkällä lenkillä
kaksi kertaa, juominen ei ollut merkittävästi lisääntynyt (Luna juo muutenkin
aina kerralla enemmän joten tätä oli kyllä hieman hankala seurata), neiti
jaksoi myös treenata ihan innoissaan eikä ruokahalussa ollut muutosta. Mutta
Luna ei normaalisti pese itseään oikeastaan olenkaan, ja nyt pesi sitten
useamman kerran päivässä.
Ihan oman
mielenrauhan takia varasin sitten ajan lääkärille. Saatiin aika
perjantaiaamulle, mutta ajassa oli pieni erikoisuus. Lääkärinä toimi kandi ja
paikalla kuvattiin samaan aikaan Ylen Kandit –ohjelmaa. Siihen kuulemma tosin
ei ollut pakko osallistua. Paljoa vaihtoehtoja minulla ei ollut kun oli
perjantai enkä halunnut enää viivytellä käynnin kanssa, niin otettiin sitten
aamu yhdeksän aika. Mietin siinä kyllä että opiskelijat voivat omalla tavallaan
tehdä tarkempaa työtä – varsinkin kun kamerat seuraavat vieressä.
Kun perjantaina päästiin paikanpäälle, ilmottauduttiin ja
katsottiin Lunan paino. Sitten istuttiin odottamaan. Tässä vaiheessa Ylen
ohjaaja tulikin kyselemään että haluanko osallistua heidän ohjelmaan. Minulla
ei sinällään ollut sitä mitään vastaan joten allekirjoitin kuvauslupapaperit.
Minähän yleensä stressaan ja ahdistun eläinlääkärikäynneistä jos kyseessä on
jotain muuta kuin pelkät rokotukset, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa ei
pystynyt ahdistumaan, kun enemmän joutui keskittymään ettei alkaisi nauramaan
kun esimerkiksi huoneeseen kutsu jouduttiin uusimaan pariin otteeseen. :D
Huoneessa kandi ensin kyseli perustietoja ja oireenkuvaa
ennen kuin nostin Lunan pöydälle. Kuten aina neidille tehtiin perustarkastus
eli hampaat, korvat, silmät ja sydän tutkittiin pikaisesti. Sitten mitattiin
kuume ja kandi tarkisti anaalirauhaset ettei oireilu johdu niistä (sanoin kyllä
että en usko niistä johtuvan, mutta sai tutkia kyllä siitä huolimatta). Välissä
kandi kävi konsultoimassa toista eläinlääkäriä ja he päättivät että vaikka
muita oireita ei ole niin ultrataan kohtu varmuuden vuoksi ja otetaan
virtsanäyte pissatulehduksen varalta. Kandi siinä kyseli että saako Lunan
karvoja ajella, jotta ultraaminen sujuisi tarkemmin. Pakkohan siinä oli lupa
antaa, kun ei se ultraaminen hyödytä jos he eivät kunnon kuvaa saa. Siirryimme
siitä toiseen huoneeseen, jossa kippasin neidin selälleen muotoiltuun
pehmusteeseen. Kandi ajeli varovaisesti Lunan alavatsan paljaaksi. Hoitaja piteli
Lunaa takajaloista kiinni ja minä oli pääpuolella yrittäen rauhoittaa
tilannetta. Luna tosin tuntui enemmän tässä vaiheessa ihmettelevän kameroita
kuin itse operaatiota.
Kandi tutki ultralla neidin vatsaa tovin ja totesi että hän
ei ainakaan näe mitään isompaa siellä, mutta pyysi vielä kokeneemman
eläinlääkärin katsomaan. Odottelimme hetken kunnes toinen lääkäri pääsi
paikalle ja aloitti tutkimisen. Hänkin sanoi että mitään akuuttia hänkään ei
näe, mutta paikka paikoin kohdun limakalvot vaikuttivat olevan hieman
paksuuntuneet. Hän sanoi että tässä vaiheessa on hankala sanoa onko se vielä
normaalia tässä vaiheessa juoksujen jälkeen vaiko ei, joten suositteli tulemaan
uudestaan viikon päästä jotta nähdään onko limakalvot sitten palautuneet
normaaliksi. Tämän kuuleminen helpotti minun oloa. Otettiin vielä lopuksi
virtsanäyte, kandi sanoi että voi antaa minulle tavarat mukaan jotta kun Luna
pissaa voin tuoda näytteen takaisin. Totesin siinä että Luna kyllä pissaa
käskystä varsikin kun edellisestä kerrasta oli viitisen tuntia, joten sain
saunakauhan käteen ja mentiin tytön kanssa ulos. Hieman mietin että saanko minä
metallista kauhaa Lunan alle kun neiti vielä hipoo maata pissatessaan, mutta
kauha olikin juuri passelin kokoinen ja näyte saatiin helposti.
Vietiin näyte sisälle ja jäätiin sitten odottelemaan aulaan,
että kandi sai potilaskertomuksen kirjoitettua. Siinä sitten menikin aikaa,
varmaan 20 minuuttia odoteltiin kunnes hoitaja ilmoitti että nyt olisi Lunan
paperit valmiina. Pääsin siihen tiskille ja hoitaja aloitti kertomisen kun Ylen
ohjaaja tuli siihen väliin ja käski ottamaan alusta kun kamerat ei kerennyt
mukaan. Siinä sitten odoteltiin pari minuuttia jotta kamerat ja mikit saatiin
päälle (hyvä etteivät hätistäneet hoitajaa pois, jotta hän voisi tulla
uudestaan takahuoneesta siihen tiskille). Potilaskertomus käytiin läpi ja kun
oli maksun aika jouduttiin vielä odottamaan kymmenisen minuuttia että
vakuutusyhtiöltä tulee vastaus korvaako se käynnin. Käynti korvattiin
(maksettavaa oli alun perin 201,67€, vakuutus maksoi 106,25€ eli minulle jäi
95,42€). Ylen ohjaaja halusi vielä ottaa loppuun lyhyen haastattelun ja mentiin
ulos sitä varten. Kun päästiin pihalle niin kuvaaja olikin sitä mieltä että
minä voisin tulla sisältä ulos kuvassa, joten jouduttiin Lunan kanssa palaamaan
takaisin (neidin arvostus oli tässä vaiheessa jo nollassa :D ). Odoteltiin
sisällä hetki kunnes saatiin lupa tulla ulos.
Siinä sitten ohjaaja kyseli vielä syytä miksi tultiin ja
mitä mieltä oltiin saamastamme palvelusta. Sekoilin siinä sitten vastauksissani
jotain kun en ollut saanut edes kuulla kysymyksiä etukäteen niin yritä siinä
sitten ex tempore keksiä jotain järkevää vastausta. Lopulta saatiin haastattelu
ohi siedettävillä vastauksilla. Näillä näkymin ollaan Lunan kanssa telkkarissa ensivuoden helmikuussa, ellei heille tullut hirveästi mielenkiintoisempia tapauksia kuvattavaksi.
Lähdin siitä kotiin antamaan Lunalle aamuruokaa. Kerettiin
varmaan reilu tunti olemaan kotona ja tehdä pihatöitä, kun huomasin puhelimeen
tulleen soiton Evidensiasta. Soitin takaisin ja saatiin käsky tulla takaisin.
Eläinlääkäri oli seuraavan potilaan kohdalla huomannut, että heidän
ultralaitteessa oli väärät asetukset (sanoi ihmetelleensä sitä siinä Lunaa
tutkiessaan, mutta ei tajunnut sitä vielä ennen kuin seuraavan potilaan kuva
oli kuulemma yhtä epäselvä). Lähdettiin sitten parin tunnin päästä uudestaan
näytille ja eläinlääkäri tutki neidin uudestaan. Hän sanoi että edelleen siellä
on jotain omituista, mutta hän ei ole niin erikoistunut ultrakuviin että osaisi
sanoa tarkemmin onko kyse tulehduksesta vai jostain muusta.
Saimme siis kolmannen ajan seuraavan viikon tiistaille, kun
paikalla oli enemmän ultrannut lääkäri.
Ihan kuin tämä juokseminen ei olisi ollut tarpeeksi, niin
Luna onnistui saamaan sunnuntaina allergisen reaktion. Olimme lauantaina serkun
ylioppilasjuhlissa ja siellä vieraat sitten antoi Lunalle maistiaisia
tarjoilusta. Neidillähän ei ole aikaisemmin tullut mitään mistään, joten olen
antanut heidän syöttää jotta Luna saisi positiivisia kokemuksia vieraista.
Mutta sitten yön aikana tapahtui jotain, ja aamulla herätessäni näin
ensimmäisenä Lunan turvonneen naaman. Silmät oli vain puoliksi auki ja kuonolla
oli patteja. Luna oli kumminkin ihan pirteän oloinen eikä naamaa tuntunut
kutittavan joten käytin sen pikaisesti aamulenkillä. Etsin sitten kotoa
kyytabletit ja työnsin yhden neidin kurkkuun. Kun puolessa tunnissa tilanne
meni vain pahemmaksi jouduttiin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille joka
pyysi tulemaan näytille. Luna saattaisi tarvita vahvemman kortisonin.
Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti Nurmijärven kunnallista eläinlääkäriä.
Tässä vaiheessa Lunan vasen silmä oli melkein kokonaan turvonnut kiinni, oikea
pysyi vielä 1/3 auki.
Tässä tilanne vielä kun isoin turvotus oli kuonossa
Mutta sitten turposivat silmätkin, tässä Lunalla on silmät auki. Kuva hieman tärähti
Ajomatkalla Lunan oireet alkoivatkin sitten lieventyä ja kun
lääkärille päästiin niin oikea silmä oli auennut jo yli puolen, vasen oli
edelleen puolilleen auki, mutta kuonossa oli edelleen selkeä iso patti. Lääkäri
tutki neidin päällisin puolen (yritti tutki näkyikö mitään pistojälkeä missään)
ja mittasi kuumeen. Kun mistään ei muuten löytynyt mitään moitittavaa totesi
hän oireiden olevan aika varmasti allerginen reaktio johonkin. Ongelmana vaan
että meillä ei ole mitään tietoa että mistä se johtui. Oma arvaus on jokin
Lunan edellisenä päivänä saama ruoka. Tarjolla oli voileipäkakkua (en tosin
tiedä antoiko joku sitä Lunalle), mutta se on ainoa mitä Luna ei ole
aikaisemmin saanut. Siinä kun taisi olla katkarapuja niin se on ainakin
ihmisillä yksi melko yleinen allergeeni. Ota ja tiedä. Mutta eläinlääkäri oli
sitä mieltä että turha antaa Lunalle enempää kortisonia kun oireet olivat
selvästi laskemassa. Käski seurailemaan
ja tulemaan uudestaan jos oireet uusiutuu. Turvotukset laskivat kyllä melko
hyvin, saman päivän illalla oli vielä kuonossa ja vasemmassa silmässä pientä
turvotusta, mutta niin vähäistä että jos joku vieras oli katsonut se tuskin
olisi sitä nähnyt.
Tilanne illalla, kuvassa oikeassa silmässä oli vielä pientä turvotusta kuten kuonon päällä.
Tiistaina sitten mentiin kolmannen kerran käymään Keravan
Evidensialla. Tällä kertaa aika oli klo 8.10 ja suositus oli että vien Lunan
sinne ilman että neiti saa pissata jos pitää ottaa uusi virtsanäyte. Kolmannen
kerran Luna siis kipattiin selälleen ultralaitteen pehmusteelle. Hyvin huomasi
että tällä kertaa oli kokeneempi lääkäri ultran kanssa, ei mennyt kauaakaan kun
ell. totesi että kohtu Lunalla on ainakin jo kutistunut niin pieneksi että
siellä ei varmastikaan ole mitään. Eikä hän löytänyt mitään muutakaan
omituisuutta. Lopuksi yritettiin ottaa vielä uusi virtsanäyte, mutta se sitten
vähän kaatui siihen kun hoitaja tuli mukana ulos. Luna ensin stressasi hoitajaa
ja meni kauan ennen kuin suostui menemään pissalle. Ja lopulta kun neiti kyykistyi
niin hoitaja liikkui ja Luna sai shokin pompaten pystyyn. Eikä sitten enää sen
jälkeen suostunut pissaamaan.
Juttelin vielä eläinlääkärin kanssa ja hän totesi että voin
myös tuoda virtsanäytteen myöhemmin jos haluan, mutta hän ei usko siinä olevan
mitään. Jos kyse olisi ollut pissatulehduksesta niin Luna kyllä pissaisi paljon
tavallista enemmän. Tämä minullakin oli mielessä ja totesinkin että minulle
taitaa riittää, että tiedän ettei nyt ole kohtutulehduksesta kyse koska se
tässä pelotti eniten. Lääkäri ajatteli pesemisen johtuvan vaan pidentyneestä
juoksukierrosta, kun kuulemma neidin alapääkin oli vielä hieman turvonnut että
hän olisi asiasta tietämättä kysynyt onko Lunalla juoksu juuri ollut vaiko
alkamassa. Todennäköisesti asia on niin, koska mielestäni Lunan alapään pesut
ovat nyt rauhoittuneet eli ehkä selvittiin tästä vain säikähdyksellä.
Pisteet Evidensialle siitä että ainoa mistä meitä
veloitettiin oli perjantain ensimmäinen käynti, perjantain toinen käynti ja tämä
tiistain käynti olivat veloituksettomia.
Nyt vaan on enää seurattava tuota Lunan allergiaa, sillä
nimittäin nousi taas paukamat tiistaina kuonoon. Onneksi nämä näyttävät
laskevan ihan itsekseenkin, mutta outoa on että neiti ei ole syönyt mitään
omituista nyt lauantain jälkeen?! Patit olivat nousseet systerin ollessa Lunan
kanssa äitillä. En tiedä voiko tämä olla vielä jotain sunnuntain jälkioireita
tai jotain. Pitää nyt tätäkin seurailla, jos näitä patteja tulee ja menee niin
pitää varmaan jossain vaiheessa yrittää selvittää mistä ne oikeasti johtuu.
