Lara 1v

Lara täytti tänään jo vuoden. Minulla oli vapaapäivä, joten synttäreitä vietettiin kevyesti lenkkeillen, uimassa käyden, puutarhahommia tehden sekä kakkua syöden kun systeri tuli töistä.

Lahjaksi neiti sai ison viilennysalustan (minulta) sekä systeriltä lelun ja luita. Luna puolestaan on osoittanut rakkauttaan liiankin tiiviisti ja pikkuneiti onkin esitellyt purukalustoaan useasti. Lunan juoksut on siis edennyt taas siihen vaiheeseen että nyt vanhempi neiti tarjoaa itseään Laralle vähän väliä. Eikä se ymmärrä miksi Lara ei tee mitään vaikka hän kuinka yrittää kertoa suoraan. Larakin yrittää kertoa suoraan että mene kauemmaksi, mutta Luna ei puolestaan ymmärrä sitä. Molemmilla on siis ymmärryksessä ongelmia.

Lara ei lämmennyt Lunan lähentelyille ja Luna ihmettelee että miksi ei. :D

Synttäritkakut, jotka sisälsivät pääasiassa jauhelihaa sekä broileria. Kuorrutukseksi oli laitettu kissanruoka lohipateeta, pentunappuloita sekä kynttiläksi HauHaun kanatikku. Molemmille maistui hyvin.

Nomnomnom

Laran kennelpäivä - paimennusta

Toukokuun toisena viikonloppuna lähdettiin tyttöjen kanssa Saloon sukuloimaan. Osasyynä oli sunnuntaina pidettävät kennelpäivät Paraisilla, johon systeri osallistui Laran kanssa. Kyseessä oli siis Magical Joy:s kennelin kasvattien päivä, mutta Lara pääsi mukaan kummilapsena. Salosta ei ajanut kuin noin tunnin Paraisille ja Lunan pystyi jättämään tädin luo hoitoon siksi aikaa. Matka Kerava-Parainen-Kerava olisi vienyt paljon enemmän aikaa. Tämän takia perjantaina töiden jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin kohti Saloa.

Meni tietenkin iltaan ennen kuin olimme perillä, joten kannoimme tavarat pikaisesti sisälle. Luna piti tavanomaisen äänekkään shown saksanseisoja Topin tullessa tervehtimään, mutta neidin matka jatkui todella nopeasti keittiöön katsomaan löytyykö sieltä ruokaa. Ja minähän juoksin perässä koska totesin rouskeen kuuluessa että Luna ahmii kitaansa Topin nappuloita minkä kerkeää.

Lara olikin sitten yllätys, koska se irvisteli Topille heti ovesta tultuaan. Pikkuneitihän oli ollut Salossa pariin otteeseen, mutta edellisestä kerrasta oli melkein puoli vuotta aikaa. Topihan on todella kiltti uros, mutta todella innokas eikä ymmärrä ettei kaikki koirat halua hänen työntävän kuonoaan naamaan. Eikä Laran murina, irvistely ja napsiminen tuntunut myöskään vievän viestiä aivan perille.

Lara päättikin viettää sen illan maaten huoneessa, johon heitimme tavaramme. Ja jos pikkuneiti tuli (tai haettiin) esille, sitä joutui vähän väliä kieltämään napsimasta Topia joka vain kulki ohi. Luna oli puolestaan yllättävän ymmärtäväinen ja antoi Topin jopa haistella korviaan muutamaan otteeseen ilman että tuli murinaa tai edes irvistystä.

Meillä oli myös uusi tilanne edessä, nimittäin koirat nukkuisivat samassa tilassa vapaana ensimmäistä kertaa. Kotonahan meillä on tytöt erotettuna niin että Luna nukkuu minun kanssa ja Lara aidan toisella puolella eteisessä ja systerin huoneessa. Ja ensimmäisellä kerralla kun Lara oli Salossa, neiti nukkui isossa häkissä ja toisella kerralla eri huoneessa. Olin ajatellut ottavani varuilta kompostikehikkoa mukaan jos tytöt pitäisi erottaa, mutta enhän minä sitä sitten siinä töiden jälkeen enää muistanut.

Onneksi Laralla on tuota turkkia sen verran, että pikkuneiti on enemmän lattialla nukkuvaa tyyppiä kuin sängyllä. Luna puolestaan nukkuu sängyllä, niin pelkäsin että Lara päättäisi yllättäen yöllä hypätä sänkyyn. Luna kun on tyyppiä joka reagoi ensin ja miettii sitten, voisi varsinkin unenpöpperössä säikähtäessään käydä päälle. Onneksi tämä oli turha pelko, Lara pysytteli nätisti koko yön lattialla. Silti yöunet jäivät melko vähäisiksi, kun Lara vaihteli paikkaa lähes koko ajan. Yritä siinä nyt sitten nukkua, kun toinen ramppaa vartin välein ja samalla seuraat että yrittääkö se hypätä sänkyyn.

Lauantaina koirat pääsivät metsään juoksemaan. Olen varmaan aiemminkin maininnut, niin täti omistaa vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Koskella metsää. Sinne he ovat sitten rakentaneet mökkiä ja ulkovessaa ja terassia ja mitä kaikkea heillä nyt oli suunnitelmissa. Koirat saivat juosta keskenään rauhassa, mitä minä nyt pelkäsin mahdollisia kyykäärmeitä alueella. Alueella oli myös kivoja ojia, missä molemmat tytöt kävivät pulahtelemassa. Puuvajan takaa löytyi myös hieman isompi pikkulampi (arviolta 5 metriä halkaisijaltaan, mutta sen verran syvä että siinä Topikin pystyi uimaan).

Ainut huonopuoli alueessa oli että siinä on tehty siistimistä. Eli oksia ja puita kaadettu reilusti. Ja Lunan turkkihan sitten oli magneetti näille katkenneille risuille ja havunneulasille. Jossain vaiheessa aloin tutkimaan neidin turkkia ja totesin että en saa sormia osumaan ihoon sen oksamäärän läpi, mikä oli kiertynyt karvoihin. Hetken jouduin niitä siitä repimään ja kiroamaan että olisi pitänyt tajuta laittaa tytölle haalari päälle.

Jonkun aikaa juoksenneltuaan koirat pääsivät vielä uiskentelemaan. Vähän matkan päässä metsässä oli isompi lampi. Topi ja Lara ottivat ilon irti ja polskuttelivat lammessa ja noutivat leluja ja keppejä. Luna oli enemmän hienohelma, kyllä neiti nouti hänelle heitetyt kepit (olettaen että Lara ei kerennyt ensin), mutta Luna teki sen omassa rauhassa.

Metsäreissun jälkeen Laralla ja Topilla sujui paljon paremmin sisälläkin. Taisi tyttö tajuta että toinen onkin ihan mukava poika, vaikka kokoa ja intoa riittää 8-vuotiaalla herralla.

Sunnuntaina sitten lähdettiin kohti Paraisia. Luna jäi tädin hoitoon (myönnettävä on että minun on todella vaikea jättää sitä mihinkään), mutta kun systeri joutui keskittymään Laraan ja minä valokuvaamaan niin olisi se ollut hankala pitää Lunaa mukana.

Kennelpäivässä oli paimennukseen tutustumista, rally-tokoa sekä uimista. Päivä oli todella nätti, ehkä vähän turhankin aurinkoinen ajatellen että minä seisoin suurimman osan päivästä laitumella lampaiden kanssa ilman minkäänlaista varjoa.

Paikalla olevista bordercollieista oikeaan vain yksi taisi olla treenannut paimennusta aikaisemmin, kaikki loput olivat vasta-alkajia. Ja se teki omalla tavallaan seuraamisesta paljon mielenkiintoisempaa, kun ei tiennyt koskaan että lähteekö koira lampaita karkuun vai niiden perään.

Ensimmäistä kertaa lampailla olevat koirat laitettiin ensin ohjaajineen pieneen aitaukseen missä oli 4-5 lammasta. Ajatuksena oli että koira oppii että se saa ne lampaat liikkeelle. Eli ensin koiran piti ajaa lampaat liikkeelle ja sitten vaihdettiin suuntaa, lampaat pysäyttäen ja saaden ne kääntymään ja lähtemään taas liikkeelle. Lampaat tosin eivät olleet ehkä vasta-alkajille niitä kiltimpiä. Ne nimittäin huomasivat nopeasti jos koira oli epävarma ja käyttivät sitä hyväkseen yrittäen pukata koiraa.

Siinä kuvatessa tuli tosissaan nähtyä erilaisia suorituksia. Osa koirista pysytteli visusti ohjaajan ja aidan välissä ja hieman taaempana. Tällöin se ohjaaja pikemminkin sai ne lampaat liikkeelle eikä koira. Osa taas olisi lähtenyt perään niin innokkaana että mietin että nappaisiko ne lampaista oikeasti kiinni jos ne pääsisi liinasta irti. Yksi koirista taas meni aitaukseen, seisoi lampaiden kanssa vastakkain varmaan viisitoista sekuntia, kunnes päätti aloittaa leikkiinkutsun. :D 

Lara kuului tähän hieman varovaisempaan porukkaan. Lampaat selvästi kiinnostivat, mutta turvallisempi oli kumminkin pysytellä systerin jaloissa. Lara sitten siirrettiin isompaan aitaukseen toisen lammaslauman kanssa. Ajatus oli kun lampaat oikeasti isommassa aitauksessa juoskevat karkuun, se herättäisi koiran kiinnostuksen eivätkä olisi niin pelottavia. Tämä toimi Laralla sekä parilla muulla aremmalla koiralla. Pikkuneidillä alkoi hiljalleen tulla perään lähtöjä ja ihan kuin pientä pysäytys yritystäkin oli näkyvissä.

Hieman jänskätti

Paimennuksen jälkeen koirat käytettiin vähän matkan päässä saunarannassa uimassa. Lara oleskeli vedessä lilluen, kun muut juoksentelivat edes takaisin.

Uinnin jälkeen oli ruokailua, jonka aikana koirat odottelivat ja lepäilivät autoilla. Pikkuneiti oli Lunan kevythäkissä auton takana varjossa ja yllättävän hyvin se siellä odotteli. Kävi siinä kyllä mielessä että näinköhän Lunalla on tämän jälkeen enää ehjää häkkiä, mutta se pelko oli turha.

Tauon jälkeen otettiin ryhmäkuvat ja sitten oli toisen paimennuskierroksen vuoro, jossa kaikki olivat isossa aitauksessa. Kuumuus oli saanut osasta jo mehut pois ja meno oli paljon laiskempaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Silti siellä edelleenkin oli suorituksia missä ajattelin koiran käyvän lampaiden kimppuun jos vain pääsisi irti. Ja osaa ei sitten enää näyttänyt kiinnostavan pahemmin ollenkaan.

Toisella kierroksella oli jo hieman eri meininki

Systeri ja Lara kävivät myös kokeilemassa rally-rataa, kun eivät olleet paimennusvuorossa. Hieman oli jo neidin mielenkiinto ja keskittyminen muualla, eikä heinäpaaleihin laitetut kyltit ainakaan parantanut keskittymistä.

Jäimme vielä seuraamaan ja kuvaamaan muiden harjoituksia. Lara oli tässä vaiheessa jo aivan naatti ja makoili vain maassa. Hetki ennen lähtöä kävin käynnistämässä auton ja laitoin sen puhaltamaan viileää ilmaa täysille. Muutaman minuutin jälkeen kävin vippaamassa neidin autoon ja sinnehän se teki heti kooman penkille.

Kennelpäivän oli arvioitu kestävän noin neljään, mutta siinä meni kyllä reilusti yli viiteen. Lähdettiin sitten lopulta ajelemaan takaisin kohti Saloa. Tädillä vielä juotiin kahvit ennen kotimatkaa. Luna kuulemma oli aluksi ollut ihan kiltisti, mitä pientä mielenosoitusvinkunaa oli pitänyt. Kun tädin mies lähti Topin kanssa metsään, oli Lunan volyymi muuttunut kunnon kiljunnaksi. Oli se siitä sitten kuulemma jossain vaiheessa taas rauhoittunut. Mutta ehkä on hieman edistynyt kun viimeksi tädin luo jäädessään neiti ei ollut poistunut sängynalta. Nyt se oli silloin tällöin mennyt piiloon, mutta ymmärtääkseni oli myös pysynyt esillä.

Voittajaluokan kisaharkka sekä Alokasluokan möllikisa

Keskiviikkona oli HSKH:lla taas tokon möllikisat ja kisaharkka. Lunan kanssa tietysti mentiin voittajan kisaharkkaan ja systeri osallistui Laran kanssa Alon möllikokeeseen. Päivä oli kuuma ja olisin halunnut käyttää koirat uimassa ennen lähtöä, mutta aikataulu oli niin tiukka että jouduin lähtemään töistäkin hieman etuajassa, jotta kerkesimme paikalle. Eli koirat saivat tyytyä suihkuun.

Alokasluokka oli laitettu alkamaan klo 17.30 ja voittaja vasta tuntia myöhemmin, joten Luna sai odotella kevythäkissä jonkin aikaa. Ja ihan tyytyväisenä se siellä odottelikin, kun pohjalla oli viilennysalusta ja silloin tällöin tippui lihapullapaloja katosta. Systerihän ei ole koskaan ottanut Laran kanssa kunnolla kisamaista suoritusta, joten ajatus oli että jos näyttää siltä että Lara ei jaksa/kykene palkattomuuteen niin systeri palkkaa sen. Silloin ei tietenkään olisi mukana enää kilpailussa, mutta arvostelun kumminkin saisi.

Alokasluokka alkoi paikkamakuulla, joka oli aika rauhaton. Viisi koiraa rivissä, Lara oikealta toinen. Pikkuneiti meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta nousi hetken päästä ylös, jolloin systeri käskytti sen uudelleen maahan. Keskellä oleva mäyräkoira lähti rivistä melkein heti ohjaajien käännyttyä ympäri. Toinen vasemmalta nousi istumaan mäykyn lähdettyä ja aloitti haukkumisen. Ohjaaja lähti takaisin koiransa luokse. Puolen välin jälkeen aivan vasemmalla reunalla oleva pikkupaimen lähti ohjaajansa luokse.

Lara ja oikealla reunalla oleva pysyi maassa koko paikallaolon. Laralle annettiin tästä 10, kun se pysyi hienosti paikallaan vaikka häiriötä oli.

Yksilöliikkeissä oli ensimmäisenä seuruu. Lähtö oli hieman tahmea, Lara bongasi minut kentän reunalta. Neiti myös hieman harhaili sivummalle ja haisteli maata. Juoksuun siirtymisen jälkeen Lara heräsi ja teki hyvän seuruun loppuun asti. Tästä tuli 8.

Seuraavana oli liikkeestä maahan. Pientä harhailua seuruussa, mutta maahan meno oli nätti. Tästä 8.

Sitten oli luoksetulo, jossa ei ongelmaa. 10

Kapulanpidossa Lara tuijotti liikkuria koko ajan, mutta silti oli nappisuoritus. 10.

 Liikkeen jälkeen neiti jäi hieman liikkuriin kiinni katseellaan. Kaukokäskyt oli seuraavana ja vaikka Lara ei katsonut systeriä, se reagoi kumminkin käskyihin ja meni maahan ensimmäisestä käskystä. Vaihdot olivat nopeat, vaikka edelleenkin huomio oli liikkurissa. 10

Viimeisenä oli estehyppy. Tässä Lara karkasi katsomaan mitä esteelle tehdään, kun sitä hieman nostettiin. Systeri kutsui sen sivulle. Itse suoritus oli taas hyvä, joten sieltäkin tuli se 10.

Hieman rakoilua oli näkyvissä neidin keskittymisessä, mutta silti Lara pärjäsi koko kokeen palkatta. Tässä hyvin huomasi Lunan ja Laran eron, Luna ei olisi pystynyt keskittymään vajaa vuoden vanhana kokonaiseen suoritukseen palkatta. Laran työntekokyky on aivan eri tasoa kuin Lunalla. Onhan tietysti pohjakin hieman eri, Laran kanssa on tehty pieniä tokotreenejä aivan pennusta toisin kuin Luna oli varmaan yli puolivuotias ennen tokoon tutustumista. Minä esimerkiksi opetin Laralle todella nopeasti perusasennon ja tietysti pystyin pikkuneidillä keskittymään heti oikeaan paikkaan. 

Perusasento on nykyään Laralle niin kiva että se tarjoaa sitä välillä monta kertaa päivässä tuosta noin vaan. Lara on myös saanut häiriötreeniä alusta asti kun Luna on ollut mukana treenaamassa. Lunahan taas on treenannut paljon yksin.

Näillä pisteillä ei ollut yllätys että systeri ja Lara voittivat möllikisan.

Kerkesimme siinä hetken aikaa vielä odotella ennen Lunan voittajan alkua. Alokkaassa kun oli rotukirjoa mukavasti, niin voittajassa sitä ei ollut. Lunan lisäksi luokassa oli kolme bordercollieta.

Olimme kolmansina vuorossa, eli kerkesin hieman kerrata tunnaria ja ohjattua kehän reunalla.

Lopulta lähdimme suorittamaan.

LUOKETULO

Aloitimme luoksetulolla. Tätä hieman pelkäsin ensimmäisenä liikkeenä, koska Luna oli odottanut sen verran kauan, että ajattelin sen olevan kuin raketti aluksi kentällä. En siksi uskaltanut nostaa neidin kierroksia liikaa ennen omaa vuoroa.

Luna jäi nätisti maahan ja pysytteli siellä hyvin kun siirryin kentän toiselle reunalle. Jouduin vielä varmistamaan että mihin minun piti neiti pysäyttää. En tiedä vaikuttiko lämpö vai vähäinen virittely, mutta Luna ei onneksi lähtenyt rakettina luokse, koska en olisi saanut sitä pysäytettyä. Vauhti oli meille juuri hyvä, se oli hieman nopeampaa kuin neidin hidas laukka, mutta ei liian nopeasti. Stoppi oli minusta todella hieno! Luna ei myöskään ennakoinut liikkurin käsky-sanaan, vaan odotti luoksekutsun ja jatkoi samalla vauhdilla viereen.

Tämä meni minusta todella hyvin.

L-LIIKE

 Jäävinä maahan ja istu. Maahanmenossa oli jokin puolensekunnin viive, mutta neiti meni kyllä maate. Hienosti jaksoi odottaa seuraa-käskyä. Meidän talvinen ennakointiongelma liikkeelle lähdössä on kadonnut jonnekin (*koputtaa puuta*).

Istumisessa koin kentänlaidalla vuoroa odotellessa ahaa-elämyksen. Olen tähän mennessä aina sanonut Lunalle istumisen nopeasti ”istu”-käskyllä ja joutunut käyttämään nytkähtävää kroppa-apua. Keksin treenatessa että sanoessani käskyn ”Issstu” -tyylillä, Luna ei tarvitse sitä kroppa-apua. Silti näköjään videolla hieman nojaan Lunan suuntaan, mutta luulen että voin saada nyt tuon kroppa-avun kokonaan pois.

Mutta Lunan istuminen oli hieno ja taas lähdettiin yhdessä nätisti liikkeelle.

Sain huomautuksen että menin aivan turhan läheltä merkkitötsää lopuksi. Siinä kuulemma pitäisi olla noin puolen metrin väli, koska jos koira kiertää merkin se nollaa suorituksen. Minä en ollut tuosta koskaan kuullutkaan, eikä kukaan muu ollut asiasta koskaan maininnut vaikka olen mielestäni aina ollut lähellä merkkejä. Mutta hyvä tietää, että siinä saa olla väliä.

Suoritus oli minusta taas todella hyvä.

METALLINOUTO

Tässä on ollut meidän yksi varma liike jo jonkin aikaa, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Luna lähti hyvin noutamaan heitettyä metallikapulaa ja hyppäsi nätisti sen kanssa esteen yli. Perusasentokin oli yllättävän suora! Tosin ehkä hieman takana. :D

RUUTU

Sitten meidän ongelma. Otin nyt tarpeeksi etäisyyttä, jotta kerkeisin Lunan kanssa kävellä kohti ruutua hetken aikaa ja kerkeisin kysellä ”missä ruutu”:a. Luna katseli aika hyvin eteenpäin. Tässä tosin ongelmaksi tuli jokin haju kentän ulkopuolelta. Luna oli jo L-liikkeen jälkeen lähdössä jonkin hajun perään ja jouduin kutsumaan sen takaisin. Sitten metallinoudon jälkeen neiti taas lähti omatoimisesti nenänsä perässä samaan suuntaan. Joten nyt kun ruutu oli sitten samalla reunalla kuin tämä houkuttava haju, niin voitta varmaan arvata lopputuloksen. Luna lähti hajun perään.

Positiivista oli että neiti lähti kyllä eteenpäin, mutta todella nopeasti se kaarsi oikealle. Kutsuin Lunan takaisin ja otettiin uudelleen. Sama juttu. Tässä vaiheessa totesin että nyt sen keskittyminen on jossain muualla kuin suorituksessa, joten karjasin sitten ”HEI!” kovaan ääneen. Luna pysähtyi ja jäi katsomaan että mitä minä siellä huudan. Käskin vielä uudestaan ruutuun, jolloin tyttö teki täyskäännöksen ja lähti ruutuun. Käskystä maahan, mutta taas haju jäi houkuttelemaan ja nenänperässä noustiin istumaan, joten jouduin käskemään toistamiseen maahan. Luoksetulo onnistui hienosti.

Liikkuri tässä totesi että kenttä on pienelle koiralle hankalampi ruutua ajatellen, kun ympärillä on aidat joista näkyy läpi. Eli kun katsoo Lunan tasosta niin ruututötsät näyttää todella samalta kuin aitojen jalat. Varsinkin kun aurinko paistoi suoraan sivusta hieman häikäisten. Itse olin nyt kyllä sitä mieltä että haju oli isompi ongelma, kuin ruudun näkeminen. Kun näki että neiti tiesi mikä se ruutu oli sitten kun se oli herätetty hajumaailmastaan takaisin kentälle.

OHJATTU NOUTO

Hieman yllättäen tämäkin meni pieleen. Luna ei vaihteeksi katsonut kun kapula vietiin paikalleen ja aurinko häikäisi sen verran että minäkään en meinannut nähdä kapuloita hiekkakentällä. Totesin siinä jo mielessäni että Luna ei löydä sitä kapulaa.

Lähdimme liikkeelle ja jos jostain positiivista voin sanoa, niin Lunan seuruu ja täyskäännös tässä oli hyviä. Pysäytys ok. Kun sitten lähetin neidin noutoon, en yllättänyt että Luna bongasikin sivusta punaisen merkkikartion. Yritin uudelleen ohjata sitä kohti kapulaa mutta neiti olikin sitten ihan pihalla lopulta että mitä piti tehdä. Otin sitten liikkeen kokonaan uudestaan pari metriä lyhyemmällä matkalla. Toisella yrityksellä Luna kääntyi kunnolla ja löysi kapulan.

Eli tässä nyt isoin ongelma oli häiriökartio sivulla. Luna kääntyi oikeaan suuntaan, mutta bongasi kartion ensin ja lähti sitten sen takia aivan pieleen. Pitää tosissaan alkaa treenaamaan sitä että piilotan kapulat ja Lunan pitää oppia että ne ovat siellä kun hän vain menee samaan suuntaan kuin aina aikaisemminkin. Ja voisin miinoittaa treenin merkkikartioilla.

Toinen mitä olen hieman miettinyt, on se että pitäisikö kokeessa sitten valita Lunalle ne isot kapulat. Olettaen että koon saa valita itse. Ne olisivat paremmin näkyvissä ja kumminkin sen kokoiset että Luna saa ne kumminkin hyvin otettua.

SEURAAMINEN

Tämä oli yllättävän hyvä! Olin varma että neiti haahuilee minne sattuu, kun oli kuuma ja hän ei ollut saanut palkkaa. Ainut mikä meni perseelleen oli peruutus. Siinä Luna veti aivan vinoon vaikka kuinka koitin sitä korjata ja ottaa uudelleen. Luna myös haukahteli tässä. Lopulta annoin olla ja jatkettiin liikettä. (Arvatkaa kuka osasi näyttää täydellistä peruutusta sitten kehän ulkopuolella…) Loppuseuruu meni taas todella hyvin, tosin viimeinen istuminen unohtui.

Olin ajatellut että pyrin olemaan palkkaamatta koko suorituksen. Mutta koin itse tässä välissä järkeväksi antaa neidille puolikaan lihapullan. Koska peruutusta lukuun ottamatta seuruu oli minusta todella hieno.

TUNNISTUSNOUTO

Tässä ei ollut ongelmaa. Luna odotti nätisti kun kapulat vietiin, lähti käskystä etsimään, haisteli rivin, nosti oman ja toi sen nätisti takaisin.

KAUKOKÄSKYT

Nämä viimeisenä meillä ei ole koskaan hyvä juttu. Mentiin lähtöpaikalle ja käytin ”takana” vihjettä sekä heilautin kättä taaksepäin (esittäen että heitän taakse jotain). Luna vaan ei katsonut minua ja jouduin sanomaan takana kolme kertaa. Hyvin meni ensimmäisestä käskystä maahan. Ensimmäiseen istumiseen tarvittiin tuplakäsky, kun neiti vaan nytkähti ensimmäisellä käskyllä. I-S vaihdossa toinen takajalka otti askeleen eteenpäin. S-M vaihto siedettävä. M-S vaihto oli hyvä, mutta paino oli niin edessä että S-I vaihdossa neiti sitten hilasi persuunsa eteenpäin. Eli eteenpäin tultiin, varmaan arviolta puolikas koiran mitta.

Mutta ensimmäistä tuplakäskyä lukuun ottamatta Luna suoritti vaihdot hyvin.

PAIKALLAOLOT

Itse paikkis sujui hyvin, mutta kaikilla oli ongelmia saada koirat maahan. Oliko helle ja oma suoritus sulattanut koirien aivot kun bortsut tarvitsivat kaksi käskyä maahanmenoon ja Luna kolme. Ensimmäisellä käskyllä neiti kääntyi katsomaan, toiseen se ei vaan reagoinut ja kolmannella mentiin maahan.

Kokonaisvaikutus omasta mielestä

Jos ei lasketa ruutua, ohjattua ja peruutusta niin minusta meillä meni todella hyvin. Pitäisi päästä kokeilemaan tuota ruutua jossain muualla ja katsoa onnistuuko se paremmin. Nyt tosissaan jokin haju oli niin iso houkutus, että se kiinnosti enemmän kuin pelkkä ruutu. (Kun tein paikkisten jälkeen vielä ruudun kertaalleen, niin Luna veti aivan täysiä sinne ruutuun.)

Mutta vire pysyi Lunalla hienosti koko suorituksen ja häntä heilui lähes koko ajan. Verrattuna edelliseen kisamaiseen treeniin (joka oli tammikuussa rally-tokokisojen jälkeen samana päivänä), oli tämän jälkeen paljon parempi fiilis. Kyllä me kesällä voittajan kokeisiin mennään. Lunakin päätti lopulta aloittaa ne juoksunsa, joten kohta voi alkaa tutkimaan koekalenteria.

Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta voihan ruutu!

Olipahan taas tokotreenit, joissa en tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa. Sisäkausi siis loppui viimeviikolla ja siirryimme HSKH:n ulkokentille. Pääsimme jälleen Jennin oppiin Omat ongelmat vol3. kurssille. Olimme Lunan kanssa ensimmäistä kertaa näillä kentillä. Ulkokentät ovat seuran jäsenten vapaassa käytössä ilman lisämaksua kun kentillä ei ole tapahtumaa. Mutta viimesyksynä koin että turha ajaa Hakunilaan asti kun Lunan kanssa pystyy treenaamaan millä tahansa aidattomallakin kentällä. Talvella taas kentillä oli lunta kuten muuallakin eikä pienen koiran kanssa treenaaminen onnistunut.

Hallin sisäkenttiin verrattuna tilaa oli varmaan yli tuplasti. Aidat olivat matalat ja niistä näkyi läpi, eli ei ehkä häiriöherkälle koiralle paras asia.

Myöskin ”odotusalue” oli ihanan iso, vaikka siinä odotteli molemmille tokokentille menevät koirakot.

Ilma oli melko lämmin auringon paistaessa siniseltä taivaalta, mutta onneksi tuuli toi hieman viilennystä. Kentällähän ei tietenkään ollut oikeastaan varjoa, odotusalueella sitten pääsi hieman auringolta piiloon.

Luna oli ihan täpinöissään päästessään treenaamaan ja tuntui keskittyvän todella hyvin kun siinä odotellessa hieman treenailin. Kun pääsimme vuorollamme kentälle, totesin meidän isoimman ongelman olevan tällä hetkellä palkattomuus koemaisessa suorituksessa. Eli vire laskee kuin lehmänhäntä. Jenni tähän totesi että se voi tosissaan olla hieman hankala Lunalla, joka ei oikeastaan palkkaudu sosiaalisella palkalla. Hän kumminkin sanoi, että ei kokisi neidin kanssa turvalliseksi että palkka odottaa kentän reunalla, vaan se tulisi aina mieluiten minulta. Ajattelin mielessäni että dääm, olin suunnitellut harjoittelevani kentänreunapalkkaa koska se nostaa Lunan kierroksia ylöspäin ja vire ei laske yhtä helposti. Syy tähän on, ettei Luna lähtisi kehästä itse palkalle. Pääasiassahan neiti ei tätä tee, mutta myönnettävä on että jos esimerkiksi ruutu olisi sijoitettukin niin että palkka on samassa suunnassa, niin Luna todennäköisesti lähtisi palkalle päästyään tarpeeksi kauas. Tietysti tämä(kin) on treenattavissa, mutta en tiedä pystyisinkö koskaan aivan 100% luottamaan ettei Luna lähtisi omatoimisesti palkalle.

Jenni totesi että Lunan kanssa pitää vaan taas rakentaa sitä suorituskestoa, ensin tekee pari-kolme liikettä vaan putkeen ja siitä superpalkka. Ja muistaa vaihdella sitä palkan antoa, ettei se aina tule vain liikkeen jälkeen, koska se tekee siirtymiset koiralle tylsäksi. Eli välillä vaikka tekee liikkeen ja menee seuraavan liikkeen aloituspaikalle ja siinä palkkaa. Ja hiljalleen ottaa uuden ja uuden liikkeen mukaan. Mehän ei Lunan kanssa oikeasti olla treenattu palkattomuutta mitenkään hirveästi koskaan. Ollaan vaan menty kylmiltään kokeeseen ja ainakin avo-luokka vedettiin todella hyvällä vireellä alusta loppuun. Ja viime marraskuussa koetreenissä Lunalla oli todella hyvä vire, vasta nyt talven ja kevään aikana se on lähtenyt laskemaan.

Meidän piti treenata myös ruutua, joten Jenni käski ensin ottaa vaikka luoksetulon ja siitä heti perään ruudun. Otettiin ihan helppo avo-luoksari, jossa ei ollut ongelmia. Siitä mentiin sitten tekemään ruutua, josta alamäki alkoi. Siirtyessä kyselin ”missä ruutu?” ja saman kysymyksen toistin vielä lähetyspaikalla. Matkaa ruutuun ei tainnut olla kuin 10 metriä. Luna katseli taas hieman mihin sattui, mutta sivusilmällä minusta näytti että se kyllä katsoi sitä ruutuakin.

Lähetin neidin ruutuun. Tai ainakin yritin, Luna nimittäin pysähtyi parin metrin jälkeen vilkuilemaan ympärilleen kummastuneena. Sanoin ruutu-käskyn uudelleen, mutta ei, tyttö oli edelleen ihan pihalla. Otin liikkeen alusta uudelleen ja pyysin Lunaa katsomaan ruutua taas ennen lähetystä. Eikä se onnistunut vieläkään, nyt Luna lähti kyllä hieman enemmän eteenpäin, mutta kaarsi sitten heti oikealle ja ihmetteli sitten siellä.

Jenni totesi siinä että hän ei oikeasti nyt ymmärrä mitä Lunan päässä liikkuu. Me ollaan ruutua treenattu kumminkin jo kaksi vuotta ja hän tietää sen. Jenni ihmetteli että miksi Luna ei edes lähde suoraan, vaikka ei ruutua näkisi. Mutta neiti ei siis yhdistä ruutu = tässä piti juosta eteenpäin. Lopulta yrityksellä 123 (no ei kumminkaan ihan), Luna vahingossa löysi tiensä sinne ruutuun ja pääsin neidin palkkaamaan. Ihmettelin itsekin kun ei Lunan ruutu ole näin surkea ollut. Viime viikolla se löysi ruudun ihan hyvin sisähallista, että olisiko maiseman vaihdos voinut nyt vaan hämätä. Ruutu oli kumminkin sillä sivulla, jonka aidan toisella puolella oli rally-tokotreenit meneillään, eli ihmisiä ja koiria liikkui koko ajan ruudun takana.

Otimme seuraavaksi pätkän seuruuta ja siirryttiin ruudun toisella sivulle. Käveltiin kohtisuoraa ruutua kohti ja kyselin taas ”missä ruutu”. Nyt Luna bongasi sen jo kesken seuruun ja lähti juoksemaan kohti ruutua. Hetken mietin jo että kutsun sen takaisin koska en antanut itse ruutu-käskyä, mutta totesin että ehkä tässä tapauksessa on parempi, että Luna kokee onnistuneensa ruudun löydössä joten annoin se juosta löydökselleen. Meidän vuoro päättyi tähän ja siirryimme takaisin odotusalueelle.

Otin omat ruututarvikkeet ja menin vapaalle tottiskentälle treenaamaan. Tein ruudusta taas hieman pienemmän, jos se helpottaisi Lunan hahmottamista. Sain useita todella hyviä toistoja jopa pitkältä matkalta, tai näin ainakin luulin. Minua alkoi hieman epäilyttää, joten lähdin siirtämään ruutua. Laitoin sen vain metrin sivummalle ja lähetin uudelleen. Luna juoksi suoraan siihen kohti missä ruutu oli ollut, eikä ruutuun. Ja tätä se teki useamman kerran peräkkäin. Sain taas todeta että ruututötsät ei näköjään merkitse neidille yhtään mitään.

Hiljalleen neiti alkoi hahmottaa että mitä siltä haluttiin, kun vaihtelin tötsien paikkaa joka kerta metrin jompaankumpaan suuntaan. Tosin, Luna jossain vaiheessa alkoi siirtyä sivulta tai takaa ruutuun, eikä etureunasta niin kuin kuului.

Minä olin siinä ihan ymmälläni, kun en tiennyt milloin ja miksi olimme vyöryneet meidän ruututreeni-ylämältä koko matkan takaisin alas.

Päätin että lähdemme jälleen kerran alusta treenaamaan ja jätän Lunalle palkan sinne ruutuun. Teemme todella monta toistoa palkan kanssa, jos se alkaisi taas palautua sieltä jostain muistin syövereistä.

Kerkesimme treeneissä vielä kerran tekemään ruudun kentällä. Otin nyt ruudun kolmannen sivun, josta en ollut vielä Lunaa lähettänyt. Nyt neiti lähti liikkeelle kohti ruutua, tosin vauhti loppui kesken ja laukka muuttui sipsutteluraviksi. Mutta tällä sipsuttelulla neiti meni koko matkan ruutuun asti.

--

Rally-tokossa meillä alkoi tokon tavoin uusi kurssi, eli nyt ollaan Lunan kanssa AVO-VOI tason kurssilla. Kouluttajat pysyivät samoina. Tänään meillä oli helppo voittajaluokan rata.  Olin sen verran ajoissa paikalla, että kerkesin rakentamaan radan kouluttajien kanssa ja tutustumaan siihen hyvissä ajoin ennen kuin muut kurssilaiset saapuivat paikalle. Rata käytiin vielä yhdessä läpi, jonka jälkeen kävin sen itsenäisesti vielä kertaalleen ennen kun palasin Lunan luokse. Siinä kun muut vielä tutustuivat rataan, kerkesin hyvin treenaamaan meille muutamaa ehkä vaikeaa kylttiä.

Menimme ensimmäisenä radalle. Luna oli aivan täpinöissään ja minä siinä alussa jo pohdin että mitäköhän siitäkin tulee. Nyt kun treenattiin ja oli meillekin uudehkoja kylttejä, päätin palkkailla aina muutaman kyltin jälkeen neidin, mutta myönnettävä on että se aina vähän katkaisi meidän liikkeen ja häiritsi ainakin minua.

Ensimmäinen palkka tuli spiraalin jälkeen, ennen kuin siirryttiin oikealle puolelle. Puolenvaihto jalkojen välistä sujui hyvin, mutta seuraavalla kyltillä kun piti oikealla puolella istua ja mennä maahan, oli Lunan paikka vinossa. Kuulemma oli vielä sallituissa rajoissa vaikka kouluttajatkin oli sitä mieltä että sitä kannattaa treenata. Käännös vasempaan oli ihan ok, mutta kyltillä 7. eli puolenvaihto takana Luna ennakoi niin että se vaihtoi puolen hyvissä ajoin ennen kuin tietoisesti annoin mitään merkkiä. Otettiin tämä uudelleen. Kouluttaja jälkeenpäin totesi että se voi olla että minulla tuli siinä pieni nytkähdys, minkä Luna luki sitten puolenvaihtokäskyksi. Itsekin olen tätä ajatellut, koska se on nyt muutamaan otteeseen vaihdellut puolta myös tokoseuruussa missä kädet vielä heiluvat vapaina sivulla. Pitää yrittää kiinnittää tähän huomiota ja kitkeä pois.

Matka jatkui ja seuraava ”virhe” tuli kyltillä 13. eli istu-käännös vasempaan-istu. Luna teki normaalin virheensä ja istui useamman kerran siinä siirtyessä. Tämänhän saan pois vain yksinkertaisesti rauhoittamalla Lunan ennen rataa, mutta nyt mentiin vain tyylillä että pidetään kivaa, joten en lähtenyt korjaamaan.

Lopuissa kylteissä nyt ei ollut isoja ongelmia. Vinoutta taas istumisessa kyltillä 17 jossa oltiin oikealla puolella, mutta ei niin paha kuin 5. kyltillä.

Maaliin päästiin siis ihan siedettävällä suorituksella. Molemmat kouluttajat totesivat että ei meidän tarvitse paljoa treenata, että voitaisiin mennä voittajaan kisaamaan. Toinen kouluttajista vielä kommentoi, että minun kannattaa miettiä kun marraskuussa on seuramestaruuskisat, että aiotaanko olla siellä voittaja- vai mestariluokassa. En kehdannut siinä sanoa, että jos mennään suunnitelmien mukaan, niin loppuvuonna oli tarkoitus olla mestariluokassa. :D Totesin vain että olin suunnitellut että syksyllä voisi katsoa voittajankisoja.

Menimme seuraavaksi käytösruutua harjoittelemaan. Otimme edessä istumisen ja tällä kertaa muistin seurata kellosta aikaa. Luna istuskeli hienosti, ainut haaste oli kun läheltä meni ohi vanhahko bortsu jonka jälkeen neiti jäi haistelemaan. Se kyllä istui koko ajan, mutta toinen tassu ilmassa ja kuono pitkällä. Palkkailin tässäkin näin alkuun ensin 15 sekunnin välein, sitten 30 sekunnin välein.

Molemmat tytöt on nyt myös hierottu. Ajattelin että Lunalle pitää varata hieronta-aikaa, jolloin systeri totesi että Larakin voisi tarvita hieronnan. Pohdin että sitten on vähän huono varata PetBrosilta aikaa, jos molemmat koirat pitää hieroa. Ei innostanut istua kahta tuntia pikkukopperossa, eikä se olisi kovin kiva koirillekaan. Joten otin Googlen avuksi ja aloin etsimään hierojaa joka tulisi kotona käymään. Pari vaihtoehtoa löytyi, joista heti ensimmäiselle sopi sama viikko. Ajattelin että olisi hyvä saada hieronta mahdollisimman piakkoin kun Luna noita juoksujaan selvästi aloittelee.

Tmi Kirsi Sinda tuli sitten meille helatorstaiaamupäivästä hoitelemaan koiria. Hieman jännitti että miten tytöt reagoi, Lunallehan hieronta on tuttua, mutta ensimmäistä kertaa hieroja tuli kotiin. Laralla taas oli ensimmäinen hieronta kyseessä.

Yllättävän hyvin kyllä kaikki lopulta meni, hieman Luna osoitti epävarmuuttaan vieraalle ihmiselle, mutta kun neiti kipattiin kyljelleen se jäi siihen nätisti. Hieman jumia oli siellä täällä, takajaloissa, yläselässä sekä lapaluiden kohdalla. Lara yritti pariin otteeseen tulla kesken Lunan hieronnan pusuttelemaan hierojaa, mutta siirtyi käskystä takaisin takan alle nukkumaan.

Sitten tuli Laran vuoro. Hieman pikkuneiti jännitti tilannetta, mutta yllättävän hyvin sekin rauhoittui kyljelleen hierottavaksi. Laralla oli myös jumeja ja erityisesti vasenpuoli oli pahemmin jumissa. Hieroja myös totesi että Lara on varmaan loukannut jossain vasemman takajalkansa, koska sen käsittelyä pikkuneiti arasti kunnolla.

Mutta nyt on taas hierottu ja seuraava kerta taitaa olla siellä heinäkuussa.

Hieronnan jälkeinen rentoutus

RTK2

Lauantai 5.5. 

Suunnitelmat kävivät toteen ja päästiin Lunan kanssa sekä lauantain että sunnuntain kisoihin. Sunnuntaihan varmistui jo aikaisemmin ja lauantain ilmoitusta odottelin koko viikon, kunnes lopulta perjantaina kolmen jälkeen tuli sähköpostia että nyt olisi paikka vapaana. En myönnä vilkuilleeni puhelinta vähän väliä työpäivän aikana.

Varmaan ensimmäistä kertaa lähdimme vain minä ja Luna kisaamaan virallisiin. Yleensä on systeri ollut mukana taustatukena ja koiran pitelijänä. Ajattelin että meillä tuskin kumminkaan on ongelmaa, kun voin pitää Lunan autossa sen aikaa kun rataantutustuminen on. Paikanpäällä totesinkin sitten ongelman. Keravalla kylmä tuuli puhalsi, mikä piti ilman viileänä vaikka aurinko paistoi. 

Hyvinkäällä ei sitten tuullutkaan yhtään ja ilma oli läkähdyttävän kuuma. Sitten vielä olin väärällä autolla liikenteessä, systeri halusi ottaa minun autoni kun he lähtivät Laran, E:n ja Vanillan kanssa Tampereelle Nord-näyttelyyn (josta Lara oli JUK1 ERI SA) koska siinä kuuluu radio ja heillä oli pidempi matka edessä. Totesin että se radio ei ollut ainoa etu, äidin autossa ei toiminut ilmastointi. Oli oikein mukava ajaa moottoritiellä kun puhaltimet puhaltaa täysillä lämmintä ilmaa. Mutta se sentään sai ilman hieman liikkeelle, paljon pahempi olisi seisova ilma.

Jätin Lunan siksi aikaa autoon (ikkunat sen verran auki ettei tuo kipua niistä ulos), että kävin ilmoittautumassa ja vilkaisemassa radan. Myönnettävä oli että ratapiirros näytti paljon sekavammalta kuin mitä edellisessä kisassa, mutta kun tutkin itse liikkeitä niin ei siellä ollut mitään hirveän vaativaa. Vilkaisin kentälle ja tajusin tuomarin olevan sama, jonka kirjurina olin viimeksi talkoillessani rally-kisassa. Joten tiesin hänen olevan todella tarkka. Tämä ei tietenkään vähentänyt jännitystäni yhtään.

Palasin autolle ja käytin Lunan ulkona. Ilma oli todella lämmin ja aloin miettimään että en voi jättää neitiä autoon rataantutustumisen ajaksi, varsinkin kun en tiennyt että alkaako se edes ajallaan.  En voinut jättää ikkunoita niin paljoa auki, jotta Luna ei päättäisi hypätä niistä ja lähteä perään. Takakontin auki jättäminenkään ei onnistunut, kun neiti on oppinut hyppäämään selkänojan yli ja lähtemään ulos takakontin kautta. Myönnettävä on että olen pohtinut hankkivani takapenkin ja kontin väliin verkon, mutta enpä minä siinä verkoksi voinut muuttua. Kaikki kevythäkitkin olivat minun autossani Tampereella.

Kävin uudelleen hallissa ja onneksi siellä oli seinissä muutama koukku johon koiran sai omalla vastuullaan kiinnittää. Huokaisin helpotuksesta ja kävin hakemassa neidin viileään halliin.

Kerkesin hetken aikaa treenailla kunnes rataantutustuminen alkoi. Luna odotti nätisti paikoillaan koko sen ajan kun olin radalla. Muutaman kerran kävelin radan läpi, eikä se tosissaan vaikuttanut mitenkään mahdottomalta. Palasin Lunan luokse ja vuoroa odotellessa kerkesi liikkeitä vielä kertaamaan. Kaikki vaikutti todella hyvältä, neiti oli hyvin mukana ja suoritti liikkeet siinä todella nätisti.

Vuoron lähestyessä siirryin kehänreunalle ja Lunan huomio oli aivan jossain muualla kuin minussa. Lopulta meidän vuoro tuli ja jouduin jopa vähän vetämään neitiä mukana radalle. Lähdimme lähtökyltille ja luvan saatuamme liikkeelle.

Täytyy sanoa että melkein heti totesin että Luna ei ole aivan nyt mukana. Jouduin moneen otteeseen herättelemään sitä kun tyttö jäi jälkeen tai katseli aivan jonnekin muualle. Eli aivan eri tunne oli kuin edellisessä kokeessa. No, me jatkoimme rataa vaikka tajusin että tästä ei pakosti hyvää seuraa.

Ensimmäiset parikylttiä meni siedettävästi, kunnes kyltillä 5 (Istu – vasen täyskäännös) Luna yllättäen kaarsi käännöksessä todella paljon. Videolta katseltuna aloistusperusasento oli vino, minkä takia neiti lähti sitten vinoon. Mutta koska Luna sen itse korjasi jotenkuten, eli peruutti kumminkin koko matkan, en takertunut siihen (yllättäen tästä tulikin -10 TVÄ rintamasuunta, en tosin tiennyt sitä ennen tulospaperin saantia). Jatkoimme matkaa ja kylteillä 7&8 otettiin kummaltakin -1 vino perusasennosta. Tässä vaiheessa kirosin jo mielessäni että tämä ei voi mennä näin. Matka jatkui ihan hyvin (jälkeenpäin naureskelin kun 360 astetta vasempaan täyskäännös onnistui täydellisesti ja saatiin siitä vielä erikseen ”Hieno!” maininta paperiin), kunnes yllättäen helpolla kyltillä 13 (vasen täyskäännös) Luna kiersikin kyltin – ja vielä kahdesti! Eli jouduin uusimaan liikkeen kaksi kertaa ja kerkesin jo pelkäämään että tein uusinnat jotenkin pieleen ja saisimme hylyn sen takia. Kolmannella kerralla käännös onnistui ja pääsimme lopulta maaliin.

Myönnettävä on, en ollut kovin tyytyväinen suoritukseen. Mutta ainahan ei voi onnistua, meillä oli nyt takana 4 lähes täydellistä suoritusta, joten ehkä se ”epäonnistuminenkin” sallittaisiin. Odottelin tuloslistan lähettyville, kunnes lopulta kirjuri tuli kirjaamaan tuloksia. Saimme Lunan kanssa 82 pistettä, ei nyt meidän tasoinen suoritus, mutta huokaisin helpotuksesta, ettei tullut sitä hylättyäkään.

Pohdin mielessäni että kuinka paljon me tehtiin niitä virheitä, kun pisteitä ropisi noin paljon. Mutta ei voinut kuin odotella. Siinä sitten liikkeitä kerrattessa, Lunalla ei vaihteeksi ollut mitään ongelmaa tehdä radalla pieleen menneitä liikkeitä.

Lopulta kisaajat loppuivat ja hetken päästä palkintojen jako alkoi. Yllättävän monella oli pistemäärä 80-85 välillä. Sain lopulta tulospaperin käsiini. Tässä vaiheessa huomasin meille tulleen sen -10p 5.kyltiltä rintamasuunnan takia. Tästä oli hieman kaksisuuntaiset ajatukset, tietystikään -10p ei ollut hyvä juttu, mutta se selitti meidän vähäiset pisteet. Tämän lisäksi meille tuli ne 2kpl -1 vinoja sekä ne kaksi uusintaa eli 2x-3p. Eli toisesta suunnasta ajateltuna, ei meillä nyt ollutkaan niin montaa virhettä. Ja ne virheet tulivat minusta ihan Lunan nukkumisesta siellä radalla. Näistä huolimatta tuomarin kommenttina oli ”Todella mukavan näköinen suoritus!”

No hyväksytty tulos kuin hyväksytty tulos, vielä pitäisi seuraava päivä suorittaa mieluummin hieman paremmalla keskittymisellä ja se RTK2 olisi siinä.

Sunnuntai 6.5.

Meidän RTK2 yritys. Rata näytti omaan silmään helpommalta kuin edellisenä päivänä. Lunakin tuntui olevan hieman paremmin mukana kuin edellisenä päivänä. Rataantutustumisessa kävin radan pariin kertaan läpi, jonka jälkeen palasin Lunan luokse ja otin harjoituksena paria ensimmäistä kylttiä. Olimme neljänsinä radalla, joten vuoro tuli melko nopeaan. Tänäänkin sain pyydettyä toista kilpakumppania kuvaaman meidän suorituksen.

Kun vuoro tuli, lähdimme radalle.

Aika nopeasti huomasin että ei se Luna tänäänkään ole aivan terässä. Pääsimme lähtökyltin ohi ja tehtyä ensimmäisen pyörähdyksen, kunnes siirryttäessä toiselle kyltille neiti päättikin siirtyä oikealle puolelle. Joten uusinta (-3p). Sitten päästiin eteenpäin. Kyltiltä 6. (istu-askel oikealle-istu) tuli -1 ohjaaja virhe. Tätä yritin videolta tutkia, mutta en oikein keksinyt syytä. Hetken tarkkailun jälkeen ainut mitä keksin on hieman vino suorituspaikka.

Matka taas jatkui. Pääsimme kyltille 11. eli istu-askel-istu-kaksi askelta-istu… Tämä lähti ihan hyvin, mutta kolmannen ja viimeisen istumisen kohdalla, Luna jatkaakin vain eteenpäin. Neiti herää etten tule mukana ja kaartaa takaisin, mennen oikealle puolelle istumaan. Uusinta jälleen (-3p).

Palasimme takaisin ja otimme uudestaan, hetki tosin meni kun Lunaa alkoi kutkuttamaan kesken siirtymisen. Nyt Luna jäi toisessa liikkeelle lähdössä katselemaan muualle ja seuraa käsky meni ohi. Jouduin kutsumaan sen uudelleen seuruuseen. Saimme liikkeestä myös -3p ohjaaja virhe, jonka luulen johtuvan minun pysähtymisestä.

Kyltillä 13 tuli -1p puutteellinen yhteistyö, koska Lunan nenä veti maahan. Eli pisteitä jäi 89p jäljelle lopulta.

 Oli siis parempi suoritus kuin edellisenä päivänä ja myönnettävä on että neidin kontakti oli paljon parempi. Mutta jotain hassuja aivopieruja siellä radalla silti tuli.

Palkintosijoille näillä pisteillä ei päästy, mutta tuli meille silti se RKT2 mitä lähdettiin hakemaan. Kisapaperissa oli tuomarin kommentti: ”Hieno rata ja koiralla ihana kontakti. Hyvät uusimiset.” 

Eli nyt Luna on TK1 TK2 RTK1 RTK2 Isbahan’s Mystery.

Sinne pääsi koulari muitten joukkoon.
Jostain syystä tokon TK2 heijasti hirveästi otin kuvan sitten mistä kulmasta tahansa. :D