SmartDog – kognitio

Yksi koiramessujen ostos tuli käytettyä tänään, nimittäin Lunalle tilaamani SmartDog -kognitio testi. Olin sitä jo pari-kolme vuotta pohtinut, mutta -20% alennuksesta huolimatta hinta on niin korkea, että on jäänyt käymättä. No, tänä vuonna sitten lopulta sorruin. :’D Alkuperäinen hinta oli siis 198€ ja nyt tarjouksessa 158€.

Eli varasin Lunalle ajan Hyvinkäälle, ensiksi tietysti sen takia että oli meitä lähin testipaikka mutta myös sen takia, että testaaja, Ruistola Ulla-Maija on cockeri-ihmisiä, tarkalleen käyttispuolen kasvattaja.

Meillä oli aika 13.30 ja olimme paikalla ohjeen mukaan kymmenisen minuuttia etuajassa. Jouduimme kumminkin odottamaan testivuoroamme neljäkymmentä minuuttia, mikä oli hieman outoa, kun mitään ilmoitusta myöhästymisestä ei tullut. Varmistin varmaan kymmeneen otteeseen sähköpostista että paikka ja aika oli oikea. Käyttäessäni Lunaa pissalla, kuulin kyllä hallista haukuntaa (ja ovessa oli SmartDogin kyltti) niin pohdin, että näinköhän edellisellä vaan on mennyt testi pitkäksi.

Siinä hieman vajaan puolen tunnin kohdalla laitoin Messengerissä viestiä SmartDogille ja siitä viiden minuutin päästä vielä tekstiviestin testaajalle, jonka numeron löysin sähköpostista. Siinäkin meni vielä se kymmenen minuuttia, ennen kuin testaaja vastasi viestillä, että kohta lopettavat.  Mielessäni ajattelin, että onneksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia testin jälkeen. Kognition arvioitu kesto oli 1,5 tuntia.

Lopulta pääsimme aloittamaan siinä about kymmentä yli kaksi. Alkuun täytin lomakkeeseen Lunan tiedot ja testaaja hieman selitti testin kulkua. Lunalle laitettiin aktiivisuusmittari pantaan kiinni ja neiti sai siinä alussa hieman tutkiskella testihuonetta.

Kognitio-testihän sisälsi kolme eri osa-aluetta, ELEET, MUISTI ja ONGELMA. Jokaista tehtävää hieman ensin treenattiin ennen virallista testin alkua.

Itsehillintä / Impulsiivisuus

Aloitimme lieriötehtävällä. Eli lieriön sisään laitetaan nami ja sen saa vain jommastakummasta lieriön päästä. Alkuun namia ei nähnyt vaan kartio oli peitetty pahvilla, mutta sitten alkutreenin jälkeen pahvi otetaan pois ja nami näkyy kirkkaan lieriön läpi.

Impulsiiviset koirat unohtavat miten sen namin sieltä sai ja yrittävät päästä lieriön läpi.

Luna: Pahvin poistamisen jälkeen neiti kolme kertaa muisti hienosti miten namin saa, mutta neljännellä kerralla tuli ajatuskatkos ja muutama sekunti meni ihmetellessä lieriötä. Mutta kyllä se lieriön pää löytyi kumminkin. Heti perään tuli toinen samanlainen tenkkapoo, mutta sen jälkeen nami löytyi ongelmitta. Lopputulos tästä osiosta oli 8/10.

Tässä kohti testaaja totesi että Luna on oikeasti todella ahne (jouduin kunnolla vetämään Lunan takaisin aloituspaikalle kun hän halusi tietenkin pysyä siellä missä lihapulla oli), mutta siitä huolimatta se ei ole niin impulsiivinen, että ei muistaisi miten sen namin sieltä sai.

Ei taida namia saada tästä läpi.

Eleet

Tässä osiossa testaajalla oli kippoja, joissa vain toiseen laitettiin nami. Sitten sitä oikeaa kippoa näytettiin erilaisilla ylä- ja alavartaloavuilla sekä katseella.

Luna: Ylävartaloapujen eri variaatiot meni kaikki todella hienosti, mutta sitten jalkoja Luna ei ymmärtänyt ollenkaan (meni aina oikeanpuoleiselle kipolle). Katsekin oli todella vaikea, oikeastaan vasta pari viimeistä yritystä onnistui, että ehkä se alkoi sitä hiljalleen hiffaamaan.

Tähän osioon kuului vielä kohta, jossa koiraa huijataan. Eli herkku tiputetaan koiran nähden kippoon, mutta testaaja näyttää väärää kippoa.

Tämä oli osio, josta en itse osannut alkuun arvata miten Luna reagoi. Koska se on ahne ja testaaja on vieras, en olisi ihmetellyt vaikka se olisi päättänyt mennä sinne kupille, mihin näki herkun laitettavan. Mutta sitten taas, me ollaan treenattu niin paljon mm. tokoa missä vieras käy näyttämässä oikean paikan, joten se voi yhtä hyvin mennä myös osoitetulle kipolle.

Luna kiltisti meni testaajan näyttämälle väärälle kipolle kummallakin kerralla. Eli vaikka ahneutta löytyy vaikka muille jakaa, neiti mieluummin luottaa ohjaajaan vaikka selvästi näki mihin nami tippui.

Testaaja totesi, että alakroppaa Luna ei seuraa oikeastaan ollenkaan, eli jos esimerkiksi ajattelisi agia lajina, olisi neidillä todennäköisesti se ja sama mihin jalkani osoittavat, kun vain käsillä näyttää mihin pitää seuraavaksi mennä. Ja jos koira tekee käsillä osoittamisen jälkeen pieleen, niin melko varmasti minä olen osoittanut väärin tai huonosti, koska Luna joka kerta meni sinne minne käsi näytti. 

V-aita

Tässä oli namit laitettu aidan sisälle tasolle ja koiralla oli kolme minuuttia aikaa löytää tiensä namien luokse. Tämä taas mittasi itsehillintää ja impulsiivisuutta, eli pyrkiikö koira aidan läpi koko ajan vai keksiikö se lähteä niitä kiertämään (eli ensin lähteä poispäin nameista).

Luna: Pari sekuntia se katseli aidan toisella puolella olevia nameja, jonka jälkeen vauhdilla kierrettiin aidat. Tähän meni kokonaisuudessaan 7 sekuntia. :’D

Mahdoton tehtävä

Tämä on osio, missä en usko tuloksen olleen aivan tosi.

Tehtävässä oli siis rasia, jonka sisältä Luna sai ensin syödä herkkuja, mutta lopuksi se suljettiin niin ettei sitä koira voinut saada auki. Jo alkuvaiheessa, jossa rasia oli auki, huomasin neidin varovan testaajaa, joka oli aivan rasian vieressä. Eli se pysytteli aina testaajaan nähden rasian toisella puolella ja enemmän kurkotti rasialle häntä alhaalla.

Lopputuloksena, Luna yritti alkuun itsenäisesti saada rasiaa auki, sitten pysähtyi katsomaan testaajaa, jonka jälkeen jatkoi taas itsenäistä työtä ja tämä vaihtelu jatkui. Ajallisesti neiti teki 50-50 itsenäisesti ja apua pyytäen.

Lunan eleitä seuraten, melkein uskaltaisin sanoa, että jos testaaja olisi ollut hieman kauempana, Luna ei olisi jännittänyt sitä niin paljoa, niin itsenäistä työskentelyä olisi aika varmasti ollut enemmän.

Mutta testaajan mukaan harrastuskoiralle tällainen 50-50 tulos on hyvä, jos se olisi liian itsenäinen, olisi koiran kouluttaminen hankalaa.

Looginen päättely

Tässä tehtävässä testaaja näytti Lunalle tyhjän kipon ja ajatus oli että koira tajuaisi että nami on siinä toisessa kipossa. Kuulemma 4% tajuaa tämän heti, vajaa 30% hiffaa sen muutamien yritysten jälkeen ja loput ei vaan tajua sitä. Eli voisi sanoa että normaalisti koira ei tätä tajua.

Ja eihän Luna sitä tajunnut, kuten osoitustehtävässä, neiti valitsi aina oikeanpuolisen kipon.

Muisti

Tässä nami piilotettiin koiran nähden kupin alle ja vedettiin verho eteen hetkeksi aikaa (1m, 1min 30s, 2min ja 2min 30s).

Lunallahan on hyvä muisti – se muistaa kyllä missä se nami viimeiseksi oli. Ja tämä osoittautui hieman ongelmalliseksi kun aloitettiin harjoittelemaan testiä varten, koska neiti meni monta kertaa sille edelliselle kipolle. :’D Totesin ettei tästä muistitestistä tule mitään, mutta yllättäen sitten kun aloitettiin tosi toimet, Luna otti 3 / 4:stä oikein! Ja se yksi kerta joka meni pieleen, Luna oli alkuun suuntaamassa oikealle, mutta menikö sitten nenänsä perässä väärälle.

Tosin neidin kauhistus oli se verho, kun näköeste tuli, alkoi hirveä vinkuminen mitä se ei tehnyt koko testin aikana. Testaaja tosin totesi että vaikka sen kierrokset oli todella korkealla, se muisti hyvin mihin piti mennä.

Do-as-I-do

Eli viimeisessä osiossa testaaja näytti miten namikoneesta saa nameja ulos muutamia kertoja. Tiedetään että koira oppii näkemällä toiselta koiralta (esim. pentu emolta), mutta ylittääkö tämä oppimiskyky eri lajien rajat, eli oppiiko koira ihmiseltä.

 Tämän jälkeen Lunalla oli jälleen kolme minuuttia aikaa keksiä, miten namit tulee ulos.

No, en tiedä jäikö Lunalla kierrokset korkealle edellisestä tehtävästä, mutta neiti pääasiassa päätyi haukkumaan testaajaa. Välillä konetta tutkittiin ja sitten taas haukuttiin. Kerran Luna vahingossa osui nappiin, mikä tiputti nameja, mutta oli niin kiihtynyt ettei osannut sitä yhdistää oikein. En tiedä aiheuttiko testaajan lähellä seisominen taas pientä jännitystä, koska Luna pääasiassa pyöri testaajasta katsoen laitteen toisella puolella (eli juuri väärällä puolella nappiin nähden).

Kun kolme minuuttia oli kulunut, testaaja näytti vielä kerran napin painamisen. Testaajan puuttuminen laski Lunan kierrokset alas ja tällä kertaa hän selvästi katsoi mitä tapahtui ja tajusi idean. Valitettavasti aika oli jo loppunut, mutta Luna sen jälkeen alkoi tyhjentämään pajatsoa.

Totesin tässä, että Lunalle taitaa olla sitten melko turha minun näyttää mitä tehdään (esimerkiksi minä juoksen ruutuun tokossa). Ainakaan jos kierrokset on korkealla.

Lopuksi käytiin tulokset läpi. Lunan luonteesta testaaja totesi, että on varautunut ja murisee testaajalle, mutta herkkuja syö ja antaa lopulta koskea. (Tähän hän totesi että on koiria, jotka ei anna koskea ollenkaan). Luna myös murisi minulle hieman testin alussa, kun jouduin sen pannasta vetämään takaisin aloituspaikalle, pois lihapullien luota.

Vieraisiin paikkoihin suhtautuu avoimesti ja Lunahan tutkiskeli huonetta ja sen hajuja myös tekstin päätyttyä.

Neiti myös on melko energinen (testaaja totesi, että cockerit ei yleensä ole kovin rauhallisia), vaikka kierrokset nousi kahdessa viimeisessä testiosiossa, testaaja totesi että se on silti valmis jatkamaan. Kuulemma meitä edeltävä koira oli alkanut nukkumaan. :’D Mutta Luna huoneen tutkimisten jälkeen meni istumaan testaajan eteen odottamaan lisää namia.

Kuulemma parin viikon sisään saan ”viralliset” tulokset ja pääsyn tietokantaan, jossa pystyy Lunan tuloksia vertaamaan muihin cockereihin ja muihin koiriin. Laitan näiden tulosten tullessa osan 2.

"Minäkö muka ahne?" - Luna

Hieman siinä myös sitten keskusteltiin testin jälkeen cockereista yleisesti, kun meidän jälkeen ei ollut tulossa enää ketään. Lunan luonteesta keskusteltiin, kun hänelläkin oli aikoinaan ollut samanlaisen luonteen omaava punainen näyttiscockeri. Olivat lopulta antaneet koiran pois tutuilleen ainoaksi koiraksi, kun heillä oli sillä hetkellä pieni lapsi ja koirien väliset tappelut olivat turhan yleisiä.

Hänkin sanoi että valitettavasti cockerspanieleissa vaan on myös tämän luonteisia koiria ja useimmiten se on sukurasitteena. Vaikka osa kasvattajistakin sen edelleen kieltää, koska heillä ei ole sellaista koiraa koskaan ollut vaan ovat sitä mieltä, että kyseisten koirien omistajat ovat koiransa pilanneet. Lunastakin hän totesi että selvästi se sieltä perimästä tulee (kun sanoin että Lunahan pelkäsi alkuun vieraita niin että pahimmillaan pissasi alleen pelosta) ja siihen vielä yhdistettynä mahdollisesti vähäinen sosiaalistaminen kasvattajalla.

Siinä testaaja sitten vielä katseli Lunan sukupuuta ja totesi sielläkin olevan taustalla ns. riskikoira.

Systeri sitten tutki kotimatkalla sukupuuta tarkemmin ja ehkä-ei-niin-yllättäen, sieltä löytyikin useampi koira, joka oli lopetettu noin 4-6 vuoden iässä aggressiivisuuden takia. Ja Luna on nyt kolmas sukupolvi, jossa huono luonne edelleen periytyy.

Cockeriyhdistyksellä on ensi vuonna teemana luonne, joten katotaan miten tähän lähdetään puuttumaan. 

Joulutanssi

Meillä piti olla huomenna tiistaina koiratanssitunti, jossa esitetään ja kuvataan jokaisen oma ”joulutanssi”. No, se tietenkin osui samaan päivään, kun joudun lähtemään sukulaisten kanssa musikaaliin ja jättämään treenit välistä.

Joten minä sitten olen pariin kertaan käynyt hallilla treenaamassa ja tänään lopulta saatiin yksi melkein onnistunut otos videolle.

Laitan videon tähän varuilta kahdesti, epäilen että YT saattaa vaimentaa musiikin toisesta.

Joo, ihan reilusti annoin käsi ja kroppa-apuja. Meillä oli tuossa vaiheessa takana jo tunti liikkeiden hinkkausta enemmän ja vähemmän osissa ja siellä tuli muutamia ongelmia esille. Isoimpana ehkä se, että alku jo loppupyörimisten sijasta Luna olisi paljon mieluummin mennyt renkaiden sisään pyörimään ja kun se ei kelvannut, niin tonttuja lähdettiin kiertämään. Voin myöntää, että pinna paloi muutamaankin otteeseen (vaikka eihän sitä saisi) kun Luna lähti viidettä vai kuudetta kertaa kesken ympäripyörimisen kohti renkaita. Onneksi neiti ei ole säikähtävää sorttia, saattoi se pari sekuntia seistä paikoillaan tekemättä mitään vaikka pyysin, mutta sitten houkutus palkalle kasvoi liian suureksi ja päästiin yrittämään uudelleen. :'D

Luna alkoi myös selkeästi väsymään, mikä näkyi mm. hyppyjen laiskuutena. Joten ajattelin että kunhan saataisiin kerran siedettävästi alusta loppuun esitys, niin ihan sama kuinka paljon apuja Luna tarvitsisi.

Jouduin myös kesken treenien vaihtamaan yhden liikkeistä, pujottelun jälkeen oli alun perin tarkoitus tulla Lunan peruuttaen pyörimistä, mutta mitä enemmän sitä treenattiin, sitä kauheammaksi peruutus kävi ja aloin miettiä, että ottaako se Lunan polviin jotenkin (noin suurissa treenimäärissä). Joten vaihdoin sen sitten kahdeksikon tekemiseen, vaikka pujottelua oli jo aika paljon.

Kouluttaja totesi videon nähtyään että eikun vaan kisailmoa menemään, mutta tuli todettua että ei nyt kumminkaan ihan vielä. Jos kokonaiseen suoritukseen menee tunti ensin lämmitellä, niin me ei todellakaan olla valmiita onnistumaan ensimmäisellä yrittämällä kisoissa.

Mutta pitäisi varmaan alkaa nyt hiljalleen suunnitella sitä omaa ohjelmaa siihen Vaianan musiikkiin koska Luna tulee tarvitsemaan paljon ohjelman rutiinitreeniä.

Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois. 

Luopumistreeniä x2 sekä keppitanssia

Koiratanssin toinen tunti aloitettiin luopumisharjoituksella. Naureskelin mielessäni, että tämän nyt pitäisi teoriassa olla Lunalle helppo homma, koska jätä-käsky on tuttu. Olen myös ottanut härkää sarvista viimeisen vajaan viikon ajan ja ottanut kotona treeniin (jälleen kerran) iltaruoalla treenaamisen.

Luna oli niin söpössä asennossa että piti ottaa kuva, neiti itse vaan ei niin arvostanut kuvailua.

Iltaruokahan on meillä asia, joka nostattaa kierrokset todella korkealle ja välillä molemmat tytöt laulavat duettona odottaessaan ruoan kippoon laittamista. Olen muutamia kertoja yrittänyt ja ajatellut, että jos saan Lunan tekemään töitä iltaruoan kanssa, saisimme ehkä vinkumista pienennettyä – koska iltaruoka on se päivän paras palkka. Voisi ainakin kuvitella, että jos pääsisi siihen vaiheeseen, että iltaruoan eteen pystytään tekemään töitä hiljaa, ei kokeissa/kisoissa olevan palkan ”jättäminen” olisi mitään. No, totuushan on, että tähän mennessä kaikki yritykset ovat menneet puihin todella nopeasti, kun Luna ei pysty edes istumaan hiljaa kun on iltaruoasta kyse. Plus, kuunteleminen loppuu kokonaan.

Nyt päätin ottaa eri lähestymistavan. Laitan ruoan valmiiksi ja kipon lattialle ja käsken Lunaa jättämään sen. Syömään pääsee vasta, kun ruoka on oikeasti ”jätetty”, eli pääasiassa haluan neidin rentoutuvan jonnekin muualle ja selvästi jättämään ruokakipon. Tämä voisi olla helppo tehtävä ei niin ahneelle koiralle, mutta Lunalle, jolle ruoka on elämä, on viimeinen viikko ollut varmaan yhtä helvettiä. Alkuun olemme kuunnelleet yli puolituntia äänekästä vastalausetta. Lunahan osaa käyttää kyllä ääntään, ollaan kuultu varmaan kaikki ääniskaalat bassosta sopraanoon. Pitäisi joskus oikein nauhoittaa tuota ääntelyä, se on sen verran mielenkiintoista kuunneltavaa. :’D Mutta joo, ensimmäisenä päivänä meni varmaan lähemmäs 45 minuuttia, että neiti oikeasti rauhottui. Kyllä se hiljeni muutamaan otteeseen, mutta kroppa oli täysin jännittyneenä valmiina ponkaisemaan kipolle, niin en voinut sanoa sen jättäneen sitä ruokaa. Lopulta Luna siis hyppäsi sohvalle makaamaan, siinä vielä vinguttiin jonkun aikaa, mutta lopulta kuului syvä huokaus jonka jälkeen hiljennyttiin.

Joka päivä tuo valittamisaika on lyhentynyt hieman ja koska neiti selvästi on alkanut hiffaamaan mitä tässä haetaan, olen myös tuonut lisähaastetta tehtävään. Eli kun ensin Luna on selvästi rauhoittunut, en enää päästä sitä suoraan syömään, vaan pyydän sivulle istumaan. Otamme pari askelta lähemmäs kippoa ja pyydän taas istumaan. Näin lähennymme ruokakippoa hiljalleen, jos kuuluu ääntäkään, siirrymme kauemmas kiposta ja lähdemme taas hiljalleen lähestymään.

Vaikka alkuun tämä tuntui lähes toivottamalta, niin toissa päivänä Luna rauhoittui viidessä minuutissa! Ja eilen, kun ruokailu meni treenien takia puoli kymmeneen, en viitsinyt naapurien takia ottaa huutokonserttia, niin otimme pelkästään kippoa kohti kävelemisen, istumisen ja maahanmenon. Yhden ainoan kerran jouduimme siirtymään kupista poispäin pienen ääntelyn takia, mutta muuten neiti teki töitä aivan hiljaa. Eli olemme selkeästi jo edenneet.

Mutta palaten koirantanssitreeneihin, meillä ei tietenkään ollut mitään näin vaativaa. Lähdettiin niinkin alkeista, että laitettiin nami käden sisään ja koiran piti jättää se. Minähän alkuun sanoin tässä Jätä-käskyä, kunnes kouluttaja tuli sanomaan, että koiran pitäisi omaehtoisesti jättää nami, eli ei mitään käskyjä. No – tämähän ei ollutkaan sitten ihan niin helppohomma. Varsinkin kun meillä on välillä ollut ihan ajanvietteenä odotellessa tai jos minun on pitänyt saada Lunan huomio jostain itseeni, tapana antaa hamuilla herkkua nyrkistä. Eihän neiti siis alkuun meinannut ollenkaan tajuta kyseessä olevan luopumistehtävän. Ja Lunahan ei hamuile pelkällä suulla vaan tassuilla välillä raapien, joten voin sanoa, että minulla oli käsi naarmuilla nopeasti.

Oikea-aikaisesti palkkaamalla Luna lopulta alkoi hiffata tehtävänantoa, tosin niin että hänen on koskettava kättä hetki ja sitten jätettävä se jotta palkka tulee.

Offtopic // Tämä luopumistreeni meillä tuli myös muutaman päivän päästä Korrin tokotreeneissä (jotka meni ihan persiilleen nätisti sanottuna), kun Luna sitten vinkui minkä kerkesi. Tässä otettiin lisäksi vaatimus, että jättämisen lisäksi on tarjottava kontaktia. Koska neiti jäi treenatessa sellaiseen transsiin odottaessaan palkkaa (tuijotti tyhjään sitä kohtaa missä palkka oli), ettei kyennyt tekemään yhtään mitään. 

Joudutte nyt tyytymään kotivideoihin.

Tämän jälkeen siirryimme temppuilemaan. Meitä oli pyydetty ottavan kepit mukaan apuvälineiksi.

Olin jo kotosalla treenaillut hieman kepin kanssa, yllättyen että ensimmäinen mitä neiti lähti omatoimisesti tarjoamaan kepillä, oli keppiin tassulla tarttumista. Muistan, että taidettiin harjoitella tätä hetki silloin vuoden takaisella yhden päivän tanssikurssilla, joten todella ihmettelin että tämä oli ensimmäinen asia minkä Luna muisti.

Valitsemani keppi ei tietenkään ollut helpoin tartuttava, sileää kiiltävää muovia, joten Lunan tassuhan liukui reilusti sen yrittäessä napata siitä kiinni.

Treenasimme siis kepin pyörimistä, siihen tarttumista ja sen yli hyppäämistä. Hypyt on neidille ollut aina melko hankalia ja ei ne tälläkään kertaan mitään loisteliaita olleet. 

Otimme myös hieman liikkeitä musiikin tahtiin, mutta täytyy myöntää että kun oli hieman vieraampi musiikki, oli siihen liikkeiden keksiminen lennosta yllättävän vaikeaa. Kun siis yritti keskittyä sekä musiikkiin, Lunaan että omaan liikkumiseen (ja tämän lisäksi tietysti vielä niin, ettei mennyt liian lähelle muita koirakoita).

Eikä tilanne paljoa helpottanut vaikka kouluttaja laittoi paljon tutumman musiikin pyörimään. Siihen nyt kerkesi jo hieman miettimään mitä voisi tehdä tietyssä kohdassa jonka tiesi tulevan.

Kouluttaja sanoi, että miettiessään tekemistä musiikin tahtiin kannattaa laskea mielessä neljään (tietysti riippuen musiikista), jos musiikki menee niin, että neljännellä koiran pitäisi olla tekemässä jotain temppua, pitäisi käskytys antaa jo kolmannella. Joten kouluttaja sitten laski meille siinä musiikin tahdissa 1-2-käsky-4, kun aikalailla kaikki me oltiin koko ajan autuaan myöhässä. :D

Siinä saatiin myös ohje, että kun mietitään omaa esitystä, niin ei kannata joka ”neljänrytmillä” vaihtaa tekemistä, koska se saa esityksen näyttämään todella sekaiselta. Tekee vaikka kaksi neljän pätkää, jotta meno hieman rauhoittuu.

Saimme myös tehtäväksi hieman alkaa miettiä sitä omaa musiikkia. Totesin, että minulla ei ole vielä mitään hajua minkä musiikin otan. Pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista ja mieluiten valitsisin jonkun sieltä, jos vain löydän sopivan. Minkään aivan hidastempoinen se ei voi Lunalle olla, joka kumminkin suorittaa pääasiassa liikkeet aika vauhdilla. Pitää oikeasti alkaa tätä pohtimaan.

EVL:n kisaharkka

Olin ilmoittanut Lunan seuran järjestämään kisatreeniin, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa EVL-luokkaan. Eihän me kisavalmiita olla, tiedän sen hyvin, mutta ajattelin, että saataisiinpa liikkuroitua treeniä. Se kun yksin treenattaessa on pienoinen ongelma, itse joudun viemään kapulat, itse joudun käydä näyttämässä törppöä jos tarvis ja kun sitten kun oikeassa kokeessa toimittaan eri tavalla (liikkuri vie) niin se on Lunalle on hieman oudohko tilanne.

Yllättäen olimme ainoa koira EVL:ssä. Hieman joutui selvittelemään paikkamakuuta, olin ilmoittanut että jos näyttää siltä, että Luna on korkeissa kierroksissa ja saattaisi jäädä huutamaan. Tämä oli siis ennen kuin tiesin, että olemme yksin koko luokassa. Järjestäjää (HSKH:n pikkutehis) kyselikin että haluanko tehdä paikkista, he kyllä hankkivat koiria paikkikseen jos tarve. Saimme sovittua, että systeri tulee Laran kanssa tekemään jonkinlaisen paikallaolon. Ajattelin, että jos Luna jää vinkumaan, niin Lara ei siitä välitä.

Menimme siis kahden koiran kanssa paikalle noin kello 15. Ilmoittautumisessa naureskelivat, että nyt on innokkaan näköistä porukkaa. Totuushan oli että näytin varmaan pikemminkin valmiilta nukkumaan kuin kisatreenaamaan. Olin aamupäivällä tehnyt sateessa 4 tuntia pihatöitä talonyhtiön talkoissa, pääasiassa kyykkien ja leikaten ylikasvaneita puskia matalaksi. Niin kauan kun pysyin liikkeessä oli ihan lämmin vaikka vaatteet oli märät, mutta kun pääsin sisälle ja syömään, alkoi kylmyys kalvaa sisusta. Enkä kerennyt lämmittelemään kuin tunnin, jonka jälkeen piti lähteä hallille.

Joten, joo olin varmaan todella hehkeänä paikalla. :’D

Sanoin siinä liikkurina toimivalle, että teoriassa voisi ajatella, että olemme vasta aloittaneet EVL:n treenaamisen. Vaikka päätös tuli tehtyä jo kesällä, niin kunnon treenikerrat voi melkein laskea yhden käden sormin. Joten pyysin että ”bongausliikkeissä” Lunalle näytettäisiin se bongattava, jotta varmasti saataisiin onnistuminen. Sanoin myös palkkaavani jos tarve on. Eli otetaan kisatreeni ennemmin liikkuroituna treeninä kuin oikeasti kisatreeninä.

Liikelistaan paikkikset oli laitettu loppuun, liikkui tosin oli elänyt ajatuksessa että ne on ensimmäisenä. Sovimme kuitenkin, että otamme ne loppuun, koska ajattelin Lunan siinä vaiheessa purkaneen pahimmat kierrokset ja onnistuneen paikkiksen todennäköisyys oli paljon isompi.

Liikkeiden videot on pätkissä ja systeri oikein taitavasti myöhästyi muutamilla sekunneilla lähes kaikissa niissä, joten ei kannata ihmetellä, että videot alkaa hieman hassusti kesken liikkeen.

Z -liike

Suoritus alkoi zetalla. En tiedä oliko merkkikyltit sijoiteltu hieman väärin, kun se tehtäväliikekyltti jäi aina selän taakse, mutta nyt mentiin tällä. Järjestys oli S-I-M. Seisominen sujui nätisti, mutta seuraavan kyltin kohdalla alkoi hirveästi kutittamaan, minkä takia sitten Luna istahti rapsuttamaan. Istuminen oli myös minusta hyvä. Seuraavan kyltin jälkeen nenä kävi pikaisesti maassa. Yllättäen maahanmeno jäi seisomiseksi. Siinä kävi kyllä pienen pieni nytkähdys, eli neiti selvästi oli menossa alas, mutta jostain mystisestä syystä jäi seisomaan kumminkin. Sanoin maa-käskyn uudelleen, jolloin Luna maatui.

Tunnari

Meillä edelleen treeneissä tämä onnistuu ongelmitta, mutta jostain syystä ”koetilanteessa” Luna on lähtenyt nostamaan väärää.

Alun odottaminen sujui hienosti ja hiljaa. Kapuloille lähti ensimmäisestä käskystä ja kävi kaikki kapulat kahteen kertaan läpi. Lopulta nosti viereisen kapulan. Sitä palauttaessa oli tulossa pieni pysähdys, jolloin itse tiesin että nyt on kyseessä väärä kapula (koska neiti usein pysähtyy jos tajuaa nostaneensa väärän). Luna kumminkin päätyi tuomaan tuon takaisin. Otimme liikkeen sitten uudelleen. Tällä yrityksellä Luna sitten löysi joltain tippuneen namin sen oikean kapulan vierestä, etsi ja söi sen ja oli tulossa takaisin. Joten käskytin sen vielä hakemaan sen oman kapulan, jonka se sitten lopulta toikin.

Ohjattu nouto

Tämä oli yksi liike, missä pyysin liikkuria näyttämään Lunalle merkin paikan. Ihan varmuuden vuoksi, jotta saadaan onnistunut liike.

Vinkumista tuli odotellessa, kun liikkuri vei kapuloita paikoilleen. Olen edelleen ihan dööd tätä kirjoittaessa näin seuraavana päivänä, että en muista käytiinkö törppö näyttämässä ennen vai jälkeen kapuloiden viennin. Kokonainen video olisi tässä helpottanut asiaa. Sen muistan, että kun pyysin Lunaa bongaamaan näytettävän törpön, oli neiti jo lähdössä matkaan. Eli jouduin kutsumaan sen takaisin sivulle.

Sitten luvan saatuani lähetin Lunan matkaan. Neiti meni hienosti törpölle ja pysähtyi jopa melkein oppikirjapaikkaan. Siitä lähetin noutamaan vasenta kapulaa. Luna kääntyi oikeaan suuntaan, mutta selvästi etsi kapulaa ensin lähempää. En tiedä vaikuttiko se, että kertasin kehän reunalla sille suunnat ja tällöin kapulat tietysti oli vain parin metrin päässä.

Onneksi neiti selvästi tiesi mitä etsiä ja katseli ympärilleen bongaten kapulan kauempaa. Loppu sujuikin taas nätisti.

Ruutu

Tämä meni ehkä pahiten pieleen näistä liikkeistä. Jälleen Lunalle käytiin näyttämässä tyhjään lähetyksen paikka ja vaikka sanoin että tässä riittää kun vaan ilmaa taputtaa siinä yläpuolella, liikkuri taputteli ilmaa melkein maantasolla. Ei siinä muuta, mutta tuolloin Luna kuvittelee, että sinne jätetään hänelle jotain ja niin taisi osittain käydä tälläkin kertaa.

Lähetin Lunan siis ympyrään ja sinne juostiinkin ihan hyvin, mitä nyt maassa olevat teipit ihmetytti. Tätä hieman pelkäsin ja osasin odottaa, kun joskus aikaisemmin avoimen tai voittajan kisatreenissä Luna on jäänyt samaisiin teippeihin kiinni ruutuun lähtiessään.

Neiti pysähtyi kumminkin käskystä renkaan sisälle. Kun siitä sitten yritin lähettää ruutuun jäi Luna pikemminkin etsimään jotain. En lähtenyt sen enempää yrittämään tässä vaiheessa ruutuunlähetystä, kun neiti selvästi ei tiennyt mitä tehdä. Joten kävelin Lunan luo ja otettiin ns. suora ruutuun lähetys loppuun. Ainut että neidille ei siinäkään ollut ihan selvää että mitä piti tehdä ja matkalla ruutuun löytyi jälleen teippi maasta. Lopulta se ruutu löytyi ja minä palasin lähtöpaikalle.

Ja sanotaanko, että jos minä en ollut vielä ihan selvillä kaikesta mitä EVL:ssä pitää tehdä (mm. ruudun liikekaavion katsoin ennen kotoa lähtö), niin ei ollut kyllä liikkurikaan aina ihan perillä. Nimittäin olin itse katsonut, että ruudun ollessa lähetyspaikasta katsottuna vasemmalla, minä kääntyisin kävellessäni ruudun edessä vasemmalle. Jos ruutu oli oikealla, niin sitten ohjaaja kääntyy oikealle. Ja liikkuri käski minua kääntymään oikealle vaikka ruutu oli vasemmalla.

Minä tässä vaiheessa pysähdyin, että oikeastiko minun oli käännyttävä oikealle. Mutta saatuani uudelleen oikealle käskyn, tein töitä käskettyä ja kävelin oikealle. Tämähän menee hölmöksi siinä vaiheessa, kun kutsuin Lunan luokse ja minä olin oikea kylki koiraa kohti. Neiti onneksi tuli juosten vasemmalle puolelle (antaessani käskyn jouduin katsomaan oikean olan yli, mutta Lunan lähestyessä katsoin vasemmalta ajatelleen, että Luna hiffaisi tulla vasemmalle). Koska neidillehän on myös oikein tulla oikealle puolelle rally-tokon puolelta.

Luoksetulo

Luoksetulossa oikeastaan ainut petrattava on pysäytysten vauhti. Liikkeet neiti teki oikein, mutta varsinkin seisomaan pysähtyminen valui reilusti. Mutta positiivista, Lunalla oli hyvä vauhti noin muuten.

Seuraaminen

Tämä oli taas voinut mennä hieman paremmin. (Tämän kirjoitin ennen videon katsomista, jossa se nyt ei näyttänytkään ihan niin pahalta kun se taas tuntui). Vinkumista tuli moneenkin otteeseen, mutta eritoten sivuaskelissa ja peruutuksessa.

Ensimmäinen istuminen jäi jonnekin. Sivuaskeleet oikealle sujui hyvin, vasemmalle taas ei ollenkaan. Peruutus oli siedettävä, mitä nyt Luna hieman irtosi taaksepäin.

Kaukokäskyt

Ajattelin ensin tämän olevan viimeinen liike ja pohdin, että jätänkö Lunalle takapalkan. Kun liikkuri totesi, ettei ollutkaan vielä viimeinen, niin päätin jättää laittamatta.

Yllättäen tämä sujuikin todella hyvin! Olin varma, että tarvitaan tuplakäsky ainakin ensimmäiseen nousemiseen, mutta niinhän se neiti vaan nousi sieltä. Ainut miinus oikeastaan perus Seiso-istu vaihto, jossa se takamus taas vedettiin eteenpäin. Myös viimeinen istu-seiso olisi voinut olla hieman vahvempi, mutta kyllä se takamus oli ilmassa siinä.

Kiertohyppynouto

Tässä jälleen hieman autettiin Lunaa näyttämällä kartion paikka. Ensin vietiin kapulat, jonka jälkeen käytiin taputtamassa hieman kartiota. Sain itse valita minkä jäävän Luna tekee kierron jälkeen ja päädyin maahanmenoon, mikä tällä hetkellä on vahvin. Seisominen onnistuu kyllä kanssa, mutta kuten luoksetulossa, siinä on isompi valumisriski.

Luna lähti hienosti kiertämään törppöä, mitä nyt hieman vilkuili kapuloita.

Maahanmeno sujui hienosti ja käskyllä lähti hakemaan vasenta kapulaa, kuten oli tarkoitus. Sanoin hyppy-käskyn varuilta, mutta Lunalla selvästi oli kohde muutenkin esteelle. Hyppy lähti todella kaukaa, mutta onneksi yli päästiin ilman riman putoamista.

Tämä liike sujui minusta todella hyvin!

Kyllä sitä tästä huomasi, että vielä on tekemistä, mutta moni siinä kommentoi että kyllä se meidän meno näytti oikeasti hyvältä. Tietysti, palkkaamattomuustreeniä tarvitaan ja jotain mielentilahallintaa, että saadaan se vinkuminen pois (vaikka tähänkin sanottiin että eihän se edes pahemmin vinkunut). Tietysti se voi olla että minä siinä vieressä kuulen sen vinkumisen, mutta sitten ”tuomari” kymmenen metrin päässä ei pakosti erota sitä taustahälinästä.

Viimeisenä otimme paikallaolot. Tätä ei saatu videolle, kun systeri tuli tietenkin Laran kanssa mukaan. Luna onneksi oli päästänyt pahimmat höyryt jo aikaisemmin ja oli aika lailla hiljaa koko ajan. Systeri käski Laran makaamaan jo heti alkuun, jotta vältyttäisiin turhilta virheiltä. Kun molempien koirat tottelee molempia, niin olisi se epäreilua käskyttää vuorotellen maahan, kun on iso riski, että toinen menee ”väärän” käskystä myös.

Eli Luna jäi istumaan ja Lara makaamaan. Systeri päätti tulla myös piiloon (Laralle tällainen kevyt treeni, kolmen minuutin paikalla makaaminen ja vielä ohjaaja piilossa kaksi minuuttia). Hän oli päättänyt pitää Laran makaamassa vaikka alkuun oli pohtinut istumista, ettei liike mennyt pieleen jos Lara olisi päättänytkin valahtaa alas. Kehälaidalla ollut kilpailija hieman kommentoi meille mitä koirat tekivät (pääasiassa Lara joka hieman nuuski maata, laski ja nosti päänsä ylös). Luna kuulemma istui ihan paikoillaan.

Kahden minuutin jälkeen, siirryttiin näkyville. Liikkuri käveli koirien takaa, jolloin Luna sitä hieman vilkaisi. Kun liikkuri tuli takaisin meidän kohdalle ja antoi käskytysluvan, ei neitiä enää kiinnostanut. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä, tosin lonkalle. Hieman pohdin, että näinköhän sieltä noustaan ylös.

Minuutti mentiin rauhallisessa mielentilassa ja lopulta aika loppui ja liikkurin käskystä kutsuin Lunan luokse. Kyllä se neiti sieltä nätisti nousi ja tuli luokse, vaikka asento oli vähän turhankin rento.

Pyysin saanko ottaa vielä tyhjään lähetyksen uudelleen nopeasti ja luvan saatuani juoksin Lunan kanssa aloituspaikalle. Tällä kertaa Luna tiesi mitä tehdään. Se lähti vauhdilla eteenpäin ja stoppasi nätisti käskystä ympyrään. Siitä lähetin ruutuun ja ehkä ensimmäiset kaksi askelta oli hieman epävarmat, mutta sitten ruutu bongattiin ja sinne mentiinkin oikein vauhdilla ja käskystä heti maahan. Todella hienosti. Ei enää välittänyt maassa olevista teipinpalasista.

Kokonaissuoritus oli sellainen kuin osasin odottaakin. En uskonut taianomaisesti Lunan ääntelyn kadonneen mihinkään (toki, hieman petyin kuin edelleen vinguttiin :’D ), mutta töitä tehtiin kumminkin ihan hyvin. Verrattuna edelliseen oikeaan kokeeseen, Luna ei pyrkinyt kentältä pois vaan teki töitä kumminkin minun kanssa. Palkkaamaan jouduin hieman tiheämmin kuin olin ajatellut, mutta otin siinä kyllä yleensä pari liikettä peräkkäin ja vasta sitten palkkasin. Tietysti, EVL taitaa useimmiten olla kahdessa erässä, eli pitäisi pyrkiä ainakin siihen, että neljä liikettä pystytään tekemään palkatta. Mieluiten tietysti viisi, jotta Lunalle on kokeessa kiva yllätys että palkka tuleekin jo lyhyemmästä työstä.

Siitä sitten lähdettiin käymään noin tunnin lenkillä, jonka jälkeen istuskelin hallin lattialla aikalailla seuraavan tunnin, kun jouduimme odottamaan että päästään buffa sulkemaan. Sulun jälkeen kotiin saunaan ja Lunan pesuun. Loppuilta menikin turkkia selvittäessä, josta hyvin näki, että talvitakkikausi on alkanut. 

Koko päivä tuli siis tehtyä hommia ja arvatkaa vaan kellä on koko kroppa kipeänä näin päivä tuon jälkeen. 

Rally-tokon seuramestaruuskisat 27.10.

Meidän seura järjesti rally-kisat, jotka samalla toimi seuramestaruuskisoina. Mestariluokassa oli kova tunku, kun 40 koirakkoa oli ilmoittautunut kisaamaan. Luokka oli jaettu kahteen ryhmään vaikka kisa oli vain yksi. Tällä kertaa olimme onneksi jälkimmäisessä ryhmässä, joten ei tarvinnut olla koko päivää hallilla. Sääkin oli jälleen oikein mukava, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja lämpötila oli siellä nollan tuntumassa. Eli ulkona oli kylmä, eikä sisällä 10-asteisessa hallissakaan oikein päässyt lämpiämään kun ulkona oli kerennyt kastua. Jostain kumman syystä, aina kun olemme omalla hallilla kisaamassa, niin ulkona on surkea sää. :’D Tosin taas ehkä positiivisena kääntöpuolena, aina kun ollaan oman seuran ulkokentällä kisaamassa, on ollut hyvä sää, että ehkä mieluummin näin päin.

Ensimmäistä kertaa oma ennakkojännitys oli yllättävän vähäistä. Välillä alan stressaamaan jopa viikkoa ennen kisoja ja monena yönä olen eksynyt radalla tai totean olevani kokonaan ilman koiraa siellä. Vähintään viimeinen yö menee pyörien ja kisoja miettien. Nyt en tiedä onko tässä ollut niin kiire kaiken muun tehtävän kanssa, että nukuin jopa viimeisen yön ongelmitta. Oikeastaan vasta pari tuntia ennen kisoihin lähtöä alkoi jännitys hiipimään ylle.

Pääsimme paikalle jälleen turhan viime tipassa, joten systeri lähti kävelyttää Lunaa, kun minä kävin ilmoittautumassa. Ilmoittautumisen jälkeen sain todeta, että ainoa vapaa paikka meidän tavaroille oli aivan ulko-oven vieressä. Kun oli ennestään jo kylmä, ei tehnyt hirveästi mieli seistä paikassa missä koko ajan kävi viima, mutta alueen uusinta skannaus kertoi että muita paikkoja ei tosissaan ollut. Joten purin meidän leirin siihen. Systeri sanoi tullessaan Lunan kanssa, että siinä ovessa lukee ulkopuolella ”ei läpikulkua” tms. mikä selvästi vähensi jatkuvaa ramppausta.

Tuomarina mestariluokassa oli Maria Riski. Sama tuomari oli ollut meillä helmikuussa kun aloitimme mestariluokan. Totesin jo silloin, että Riskin radat olivat mukavan selkeitä, ilman mitään hirveän kinkkisiä kohtia. Helmikuussahan tosin otettiin hieno nollatulos helpohkolta radalta.

Ratapiirros ei tälläkään kertaan aiheuttanut mitään kauheita vilunväristyksiä. Jälleen ratapohja oli todella selkeä, eikä siellä oikeastaan näkynyt kuin pari haastavampaa kylttiä.

Meidän ryhmän rataan tutustuminen pääsi alkamaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Siinä rataa läpikäydessä totesin ettei se oikeasti ollut tälläkään kertaan hirveän vaativa. Yksi meille hankalampi kyltti oli istu-askel vasemmalle-istu. Neiti kyllä osaa sivuaskeleet, mutta jos meidän ajoitukset ei natsaa niin se menee kyllä helposti pieleen. Toinen oli oikeastaan peruutus, mutta se nyt onneksi olikin vasemmalla puolella, jolloin onnistumisvarmuus on isompi. Katselin myös, että este oli sijoitettu niin, että esteen lähettyvillä olevat kyltit olivat sellaisia että äkkipikaisempi koira voisi kuvitella ohjaajan ohjaavan esteelle. Toisella puolella (este vasemmalla) oli koiran pyörähdys vasemmalla. Tässä meillä on esimerkiksi käsimerkkinä vasemman käden pyöräytys ja se käsi pyörähtää tietysti kohti estettä. Toisella puolella (este oikealla) oli takaa puolenvaihto oikealta vasemmalle. Jälleen heilutetaan oikeaa kättä kohti estettä.

Muutaman kerran kävelin radan läpi, jonka jälkeen palasin systerin ja Lunan luokse.

Olimme ryhmässä suunnilleen puolessa välissä, eli hyvin kerkesi vielä muutamia kertoja kertaamaan liikkeitä.

Lopulta meidän vuoro tuli ja siirryimme radalle. Luna selvästi edelleen tunnistaa milloin treenataan ja milloin on kisatilanne päällä, koska jälleen aloituspaikalla tuli pientä vinkumista. Onneksi se loppuu kun pääsemme liikkeelle, mutta en tiedä miten voisin tuohon puuttua.

Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja peruutus taaksepäin. Kentän reunalla Luna veti peruutukset enemmän tai vähemmän vinoon. Myös tuo vasemmalta eteentuleminen on hieman hankalampi ja helpommin vinoon jäävä kuin oikealta. Mutta nyt kyltti suoritettiin oikein mallikkaasti.

Kolmannella kyltillä meillä oli pieniä teknisiä ongelmia, koska Luna halusi lähteä peruuttamaan. Tätä hieman ihmettelin, koska olin varta vasten jättänyt kaikki peruutukset pois kun treenasin vuoroa odotellessa. Tiesin, että Luna lähtee sitten peruuttelemaan radalla.  Mutta Luna oli siis peruuttamassa jo matkalla kyltille ja kyltin kohdalla. Jouduin siis kutsumaan sen kunnolla sivulle ja tästä tuli sitten -1 TVÄ.

Siitä matka jatkui vauhdikkaasti mutta tarkasti. Itselleni ehkä voisin antaa noottia, että menin taas turhan lähelle kylttejä, vaikka rataantutustumisessa varta vasten ajattelin että jätän tilaa.

Kyltillä 6. eli istu, käännös oikeaan istu, Luna jäi ensimmäisessä istumisessa minun makuun turhan kauas, mutta tästä ei tullut miinusta. Tässä neiti myös ennakoi liikkeelle lähdön ja nousi seisomaan sekuntti ennen minun käskyä.

Puolenvaihto edessä onnistui hyvin, ehkä pienen pieni sivuun siirtyminen tuli, mutta tästäkään ei lähtenyt pisteitä.

Matka jatkui taas siivosti, kunnes tultiin kyltille 10. eli istu – askel vasemmalle – istu. Tämä oli kyltti jota epäilin eniten ja eihän se sitten onnistunut. Virhe itsessään oli hieman yllättävä. Luna aloitti liikkeen istuutuen, mutta tässä vaiheessa tuli erittäin tyytymätön örähdys. Kun minä siirryin sivulle, lähti Luna eteenpäin. Heilutin käsiäni kuin mitäkin ropellia, mutta en saanut tilannetta pelastettua vaan neiti kerkesi liikkumaan ja kääntymään ympäri. Pyysin Lunan siitä sitten sivulle. Vaikka aikaa ei varmaan kulunut kuin sekunti tai kaksi, niin kerkesin siinä pohtimaan uusimista. Lunan ääntely kyltillä oli sen verran tuttu, että osasin sanoa että neidillä alkoi mennä pinna palkkaamattomuuteen. Jos uusisin kyltin siltikään siinä onnistumatta, voisi Luna hermostua sen verran, että loppuradalla saattaisi tulla sitten enemmän mielenosoitusta. Toisekseen, Lunalla on taas koko radan ollut hirveä vauhti päällä ja olen sitä joutunut hidastelemaan. Tämäkin lisäsi uusintavirheen riskiä. Kolmanneksi, ajattelin että meillä on pohjalla jo sen verran vinouksia että valiotulokseen ei ollut mahdollisuuksia, joten päätin jättää uusimatta ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään virhettä olisi tapahtunut. Joten tästä -10 TVÄ (rintamasuunta).

Seuraavalla kyltillä vauhti oli taas sen verran kova, että Lunan istuminen jäi hieman kauaksi ja vinoon. Seisominen ja siitä taas istuminen tehtiin kumminkin yhdessä linjassa. Miten tuota vinoutta hetken, että onko se kuinka paha, mutta annoin sen olla. Ja onneksi, koska siitä ei mennyt kuin -1 Vino.

Spiraalissa jouduin sitten hidastelemaan Lunan vauhtia joka toisella askeleelle, kun neiti oli kirmaamassa jonnekin pitkälle eteenpäin.

Peruutukseen Luna ei jostain syystä päässyt ihan mukaan ja oli istumassa (?) alkuun, mutta onneksi tajusi lähteä peruuttaa ennen takamuksen osumista maahan. Myönnettävä on, että oma jalannosto unohtui johonkin, minkä olen yrittänyt pitää merkkinä peruutuksesta, joten syy voi olla ihan siinä. Peruutus itsessään meni vinoon, mutta ei onneksi kuin -1 Vino -arvoisesti.

Siitä jatkettiin ongelmitta maaliin.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt pisteitäni, muuta kuin sen, että ei me yli 95p saatu. Tiesin että uusimatta jättäminen oli lähes satavarmasti -10p ja muitakin vinouksia siellä tuli, joten oletin olevamme lähellä 80 pistettä. Positiivinen yllätys olikin kun pisteet ilmestyivät Virkkuun (meillä oli siis Virkun tulospalvelu käytössä) ja siellä näkyi 87p!

Eihän se edelleenkään ollut sitä mitä haettuun (95+p), mutta kun ajattelee siltä kantilta, että vaikka otin tietoisesti yhden -10p, niin meillä on muut virheet ollut todella vähäiset! Siinä sitten jouduttiin tietysti odottamaan palkintojen ja tulospaperien jakoon, jotta näin meidän tehneen 3 kappaletta -1 pisteen virheitä. Tästä myös nopeasti laski, että jos olisin uusinut 10. kyltin ja onnistunut siinä, olisi meidän pisteet jääneet kumminkin 94 pisteeseen. Joten ei jäänyt edes se harmittamaan. Verrattuna edellisiin kisoihin, niin pistesuunta on taas oikea.

Siitä sitten pakkasimme leirin kasaan ja lähdimme erittäin surkeassa säässä ajamaan kotia kohti.

Tässä kuvassa on pikkusnaapeli nääntymässä nälkään.

Rally-treeniä sekä Touhun ja Temmellyksen montulla

Torstaina minulla oli vapaapäivä, joten päivä alkoi aamupalan jälkeen treeneillä. Meillä siis on sunnuntaina oman seuran rally-kisat ja koska Luna koiratanssitreenien jälkeen on tarjonnut jokaiseen asiaan pyörähdystä, totesin että meidän on pakko käydä treenaamassa ennen kisoja. Tai me pyöritään meille hieno nollatulos.

Olimme siis ennen aamukymmentä jo hallilla ja saimmekin treenata aivan rauhassa. Ensin koko hallissa ei ollut ketään muuta, mutta jonkun ajan päästä ilmestyi muutamia aksaajia. Tokokentälle ei tullut ketään, joten minä sitten käytin ajan hyödyksi ja yhden ratatreenin sijasta teimmekin kaksi.

Molemmat oli Kirsi Petäjän ratoja, ensimmäinen oli 7.9. Haminassa kisattu rata jonka rakentaminen oli erittäin haastavaa. Jouduin rakentamaan radan kahdesti, kun totesin ensimmäisellä kerralla, että rata ei mahdukaan kentälle. Käänsin radan sitten ympäri ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan toisella yrityksellä, mutta jouduin kyllä hienosäämätään kylttien paikkaa moneen otteeseen.

Lopulta rata oli suoritettavassa kunnossa ja menin Lunaa hieman lämppäämään. Tein suorituksen kisamaisesti, joten palkkasin alkuun vain kentän reunalla ja menimme hihnan kanssa aloituspaikalle. Meidän ensimmäinen suoritus, no, sanotaanko että osasin hieman odottaa ettei se tule menemään kovinkaan hyvin. Irtoamista oli monella kyltillä, kiertotötteröä ei meinannut katsoa ollenkaan (tosin en tiedä häiritsikö siinä kun takana oli tokon hyppyestettä ja jotain muuta roinaa). Isoin ongelma oli 2x vasen täyskäännöksessä, jolloin Luna tarjosi sitten kunnolla kaikkea muuta kuin oikeaa pyörimistä. Tässä vaiheessa mietin että kannattaako meidän oikeasti mennä sunnuntaina kisaamaan, kun myönnettävä oli, oliko se siinä neljännellä vai viidennellä kerralla kun Luna ei seurannut minun käskytystä niin hermot petti ja tuli ärähdettyä. Saimme kumminkin radan loppuun vaikka ongelmia oli myös valkovuokossa.

Videosta valitettavasti puuttuu pari ekaa kylttiä, kun en taas millään saanut mahtumaan videolle.

Toisella yrityksellä sitten olikin aivan eri meininki. Pieniä vinouksia parissa kyltissä, mutta pääasiassa suoritettiin aivan eri mielentilassa!

Koska kaksi ensimmäistä suoritusta oli palkattomia, otin vielä kolmannen kierroksen, jossa sitten palkkasin hieman eri kohdissa rataa.

Koska tässä vaiheessa kukaan ei ollut tullut tokopuolelle, päätin ottaa vielä toisen radan. Nappasin Petäjän aikaisemman radan, joka oli paljon mukavampi rakentaa. Plus, Luna oli tässä vaiheessa herännyt jo hienosti siihen mitä tehdään ja työskenteli jälleen hyvällä vireellä koko radan jälleen palkatta.

Toinen kierros otettiinkin sitten lelupalkalla. Luna pitkästä aikaa innostui leikkimään, joten annoin sen sitten hetken rallatella sen lelun kanssa siihen treenien lomassa. Hieman oli tuo oikealla istuminen hakusessa ja sitä siinä lopuksi muistuttelin ja kun tuli oikein nappi-istuminen, päätin radan siihen.

Otin lopuksi vielä pikkaisen tokoa, mutta Luna oli selvästi tässä vaiheessa jo väsynyt, joten ne treenit jäi aika lyhyeen.

Mutta, toivottavasti sain näillä treeneillä hieman parannettua meidän mahdollisuuksia hyväksyttyyn tulokseen seuraavia kisoja ajatellen. Nyt varmistan, että nämä viimeiset päivät emme tee mitään pyörähdyksiä vaan pelkkiä rally-tokoliikkeitä.

Keräsimme kimpsut ja ajoimme kotiin, jossa kerkesimme levätä noin tunnin verran, jonka jälkeen auto starttasi kohti Siiriä ja Cooperia ja sieltä sitten Touhun ja Temmellyksen uutta ”Metsämonttua”.

Kyseessä on siis vähän Kivakoiran metsän tapaan kokonaan aidattu alue. Kivakoiraan verrattuna alue on isompi (n. 5ha) ja se on paljon luonnollisempaa aluetta mäkineen ja erilaisina maastoineen, kun taas kivakoirassa puut tuntuvat olevan istutettu viivottimen kanssa. Hintaa 1-3 koiralla oli 40€/h, joka näköjään on aikalailla sama Kivakoirassa tällä hetkellä. Kun tämän jakoi kolmelle (minä, Siiri ja systeri) niin se teki 13,33€ /hlö mikä ei sitten enää ole niin paha.

Luna oli ihan tööt autossa, joten hieman tuli pohdittua että näinköhän se jaksaa mitään rallattaa enää. Mutta kyllä neidistä virtaa löytyi siinä vaiheessa kun remmi irroitettiin.

Mäkeä ylös

Ja alas...

Tästä alaspäin on Siirin ottamia kuvia.

(c) Siiri Markkanen

(c) Siiri Markkanen

Cooper oli hieman ulkopuolinen, kun Luna ja Lara juoksenteli pääasiassa kahdestaan. Plus taisi nuorta herraa hieman jänskättää kun pikkuspanieli oli porukan pomo eikä isäpappa ollut tukena. Jos Luna seisoi keskellä polkua, jäi Cooper ihmisten taakse piiloon. Vaikka ei noilla kahdella mitään isompia ongelmia ollut, pari kertaa Luna taisi pörähtää, kun Coops juoksi kovaa liian läheltä ohi.

Monttu oli todella mäkinen, joten voisi kirjaimellisesti sanoa että se on monttu. Syvä keskeltä ja korkea reunoilta. Lunalle ainakin tuli paljon hyvää takapäätreeniä kun se juoksi mäkiä ylös alas. Maasto oli myös helppokulkuista ihmisille.

(c) SM

(c) Siiri Markkanen

Laitoimme koirat myös juoksemaan yhtä mäkeä edestakaisin. Yllättäen Luna oli innokkain juoksija. Alkuun juoksi kaikki kolme koiraa pari kertaa, jonka jälkeen Coops jätti homman kesken. Sitten Luna ja Lara juoksi vielä pari kertaa, jonka jälkeen Lara päätti tehdä muuta. Lopulta sitten vain Luna juoksi innoissaan ylös ja alas namien perässä. Tiedä sitten onko siitä vain kivaa juosta vai onko se vaan niin herkkujen perään, että kaikki tekeminen käy. :’D

Kiersimme aluetta ympäri ja lopulta jäimme keskelle hiekkamonttua vielä kuvailemaan.