Agilityn alkeisjatkot starttaa - takaaleikkaus

Eli meillä alkoi Piskitiskin agilityn alkeisjatkokurssi eilen illalla Keravan agilityseuran KAT-tilassa Tuusulassa. Koirat odottivat ensin autossa, kun kouluttaja antoi ohjeistuksen ja rakennettiin meidän pieni rata. Meidän alkeiskurssilla ei käyty kuin yksittäiset esteet läpi, mutta onneksi sekä Lolalla että Lunalla ja meillä on kokemusta ihan radoistakin. Niitä kun on treenattu omatoimisesti silloin, kun Salossa ollaan ja vuokrataan tunnin agilityhallivuoro.

Koirakeitaan ja Piskitiskin alkeiskurssit erosivat myös siinä, että Piskitiskillä ratojen lisäksi käytiin läpi näköjään ohjaustekniikoita. Meidän lisäksi kurssilla oli yksi uusi koirakko (joka minun ymmärtääkseni ei ollut käynyt heillä agilitykurssilla pitkään aikaan), joka sitten oli yhtä pihalla termeistä kun minä ja systeri. Kaksi kurssilasta oli jatkanut suoraan alkeiskurssilta ja sitten on viimeinen ohjaaja sheltin kanssa, joka ei tällä kertaa ollut paikalla.

Hahaa, minäkin sain kokeilla tätä ohjelmaa. :) Kuvassa meidän rata.

Tämän päivän aiheena oli takaaleikkaus. Kouluttaja selitti liikkeen, jonka jälkeen kävimme koko radan läpi. Takaaleikkaus sijoittui meillä siis kuvassa esteiden 2 ja 3 väliin. Eli esteet 1 ja 2 ohjataan koiraa niin että koira on oikealla puolella, esteen 3 kohdalla pysähdytään/hidastetaan ja ohjataan koira hyppäämään edestä esteen 3 yli. Ja kun koira on hyppäämässä, ohjaaja jatkaa matkaa ja koira jatkaa rataa ohjaajan vasemmalla puolella.

Tässä nyt vielä kuva siitä takaaleikkauksesta jos tämä selventää enemmän kuin minun teksti

 Sitten haimme koirat, ja me menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Tietysti kun KAT-tila oli meille aivan uusi halli, oli Lunan kiinnostus aivan jossain muualla kuin minussa. Se juoksi hajujen perässä ja meni esteitä siinä omaan tahtiin (hyppäsi pari estettä, juoksi putken läpi, kiipesi A-esteen…). Neiti ei meinannut myöskään ymmärtää miksi Lola oli kiinteän aidan toisella puolella, kun Salossa ollaan harjoiteltu niin että Lola odottaa radan reunassa. Alkusählinkien jälkeen aloitimme takaaleikkauksen harjoittelun. Liike ei nyt itsessään ollut niin vaikea, isoin ongelma oli 3 esteen jälkeen, jos minä en ollut lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, veti Lunan jonkun ihme pyörähdyksen siinä ennen jatkamista. Kun tämä oli todettu jotenkuten onnistuvan, menimme koko radan (poislukien ensimmäisen esteen). Luna kuuntelee hyvin sitten kun teemme rataa (vaikka ennen sitä juokseekin ympäriinsä) ja saimme koko radan puhtaasti läpi. Ainut mistä kouluttajakin huomautti, oli että neiti ei oikein eroa minusta, jolloin minun tietysti täytyy mennä lähemmäksi estettä jotta Luna sen hyppää. Eli pitää harjoitella neidin itsenäistä työskentelyä.

Tämän jälkeen vuoro vaihtui ja Lola meni radalle. Tästä ensimmäisestä radasta en oikein nähnyt miten se systerillä ja Lolalla meni, kun Luna piti omaa showtaan radan ulkopuolella. Tietysti kun oli vieras paikka, ei Luna osannut rentoutua samalla tavalla kuin esimerkiksi tokotunnilla, sitten neidin viretasot hyppäsi huipulle meidän treenien aikana ja tähän yhdistettynä vielä Lolan radalle meno, lopputuloksena oli vinkuva ja rauhaton cockeri. Yritin pitää neidin hiljaa, jotta muut koirat eivät siitä häiriintyisi, mutta se oli hieman hankalaa, kun edes namit eivät kelvanneet.  Olin siis kyykyssä itse koko ajan yrittäen rauhoittaa Lunaa, joten en nähnyt puolitoistametrisen aidan yli mitä Lola suorittaa, mutta äänistä päätellen vanhempi neiti veti suurimmaksi osaksi jotain omaa rataansa.

 Seuraavaksi meni kolme muuta koirakkoa. Hieman mietin omalla vuorollani että ollaankohan me nyt ihan surkeita, kun Luna veti jotain ihan omaansa ennen radan alkua. Jotenkin oletin että muut varmaan ovat semmoisia supertottelevaisia koiria, jotka vetää radan kuten olen nähnyt agilitykisoissa koirien menevän. No, aika nopeasti tuli todettua että tämä tosissaan on vasta alkeisjatkokurssi. Muidenkin koirat menivät minne sattuivat ja ylittivät esteet vähän miten ylittivät. Itseasiassa jos voin sanoa näin kuulostamatta hirveen itsekehuiselta, Luna oli ainoa koirista, joka veti radan virheittä. Muut joko ohittivat aina jonkin esteen tai hyppäsivät väärään suuntaan. Mutta tämä saattoi johtua ihan siitäkin, että tietoisesti ohjasin koiran lähemmäksi estettä kuin mitä muut pakosti teki, jolloin Lunalla oli aika pieni riski suorittaa estettä väärin.

Sitten lähti toinen kierros samalla radalla. Nyt otin Lunan kanssa radan alusta alkaen, eikä meillä mitään isompaa ongelmaa siinä ollut. Radan jälkeen tein kyllä virheen kun yritin palkata lelulla, kun neidin viretaso oli huipussaan. Tyttö nappasi lelusta kiinni ja vetikin sellaisella voimalla että oma otteeni ei pitänyt ja lopputuloksena Luna juoksi ympäri hallia lelua tappaen eikä tullut käskyllä vahingossakaan niin lähelle että olisin saanut lelusta kiinni. Muutaman minuutin siinä yritin saada Lunaa tottelemaan, kunnes luovutin ja aloin isoilla elkeillä kävelemään kentältä poispäin. Siinä vaiheessa kun oli päässyt portille ja kutsuin Lunaa uudestaan, suostui neiti tulemaan luokse ja antamaan lelun pois. Tämän jälkeen menimme radan vielä kertaalleen ennen vuoronvaihtoa.

Lola meni jälleen meidän jälkeemme radalle, ja tällä kertaa Luna oli jo rauhallisempi. Kyllä se edelleen hieman vinkui ja yritti porttia raapia, mutta suostui lopulta istumaan ja namitin neitiä aina kun se oli hetkenkin ollut hiljaa.

Lolan toisesta radasta näinkin sitten jo enemmän. Vanhempi neiti oli aivan täpinöissään radalle pääsystä, minkä takia se ei sitten oikein kunnolla näyttänyt kuuntelevan. Ensimmäiset kaksi estettä meni ihan hyvin, mutta sitten kolmannella missä piti tämä takaaleikkaus tapahtua, Lola hyppäsi esteen, mutta saman tien hyppäsi sieltä takaisin. (Systeri sanoi että tämä johtui siitä, että edellisellä kerralla siellä oli ohjaaja ollut toisella puolella namin kanssa ja Lola ei sitä ollut ymmärtänyt. Lola siis piti tätä ohjaajaa esteenä ja todennut ettei pysty siitä jatkamaan ja tämän takia hypännyt sitten takaisin. Ja se oli sitten jäänyt muistiin.)

Systeri joutui siis ohjaamaan Lolan uudestaan esteelle. Sitten seuraava ongelma oli muuri, jonka ohi Lola juoksi. Kun systeri sitten yritti ottaa neitiä takaisin mennäkseen esteen uudestaan, hyppäsi tämä muurin väärään suuntaan. Tätä se sitten tarjosi melkein jokaisella yrityksellä. Loppuradassa ei sitten ollut enää ongelmaa.

Meidän jälkeen muut koirat menivät vuorollaan radalle ja tähän mennessä Luna oli jo hiffannut että siinä odottaessa voi jopa rauhoittua välillä. Ei se kunnolla maahan mennyt, mutta istui kumminkin hiljaa kontaktia ottaen ja minä edelleen namitin neitiä silloin tällöin tätä käytöstä vahvistaen. Luulen että tässä menee se pari kolme kertaa ehkä että tyttö tajuaa että siinä välissä joutuu odottamaan.

Tunnista jäi itselle ainakin ihan positiivinen olo, nämä treenit tuntuvat jo enemmän oikeasti agilitytreeniltä verrattuna yksittäisiin esteisiin tutustuttaessa. Ja koiratkin tuntuivat tykkäävään kun molemmilla oli viretasot korkealla ja olivat menossa uudestaan radalle aina kun portti aukesi. 

Tätä sängynvaltaajaa minulla ei nyt hetkeen ole unikaverina ollutkaan.

Valokuvausta

Tuli käytyä vaihteeksi metsälenkillä Lunan ja kameran kanssa. Tässä ei ole hetkeen viittinyt metsään mennä kun on ollut sen verran kosteaa ja tuolla reitillä on metsätyökoneiden jättämiä oikein kurasia paikkoja. Lunahan ei siitä välitä, pikemminkin tykkää, mutta ihmisten on hankala kävellä kun välillä meinaa jalat upota kuraan polviin asti. Eli tämmöinen pieni pakkassää oli just hyvä.

Joku kolahti kauempaa

Onnistunut tokotunti

Nyt oli pitkästä aikaa tokotunti, jonka jälkeen oli erittäin tyytyväinen olo. Ei ne edellisetkään ole pieleen menneet ja ihan hyvissä fiiliksissä tunnilta ollaan lähdetty, mutta nyt tuntui liikkeet menevän normaalia paremmin ja Luna ei ottanut samalla tavalla häiriöitä muista koirista kuten ennen. Juuri ennen tokotuntia olin vielä ilmoittautunut heidän tammikuussa alkavaan jatkuvaan ryhmäänsä, kun huomasin että siellä oli enää 2 paikkaa vapaana.

Tunnilla keskityttiin pääasiassa seuraamiseen. Se meillä on alokasluokan liikkeistä se hankalin, joten olin ihan tyytyväinen harjoittelusta. Siinä seuraamien ohella sai sitten treenata koiran kanssa tasapainotyynyllä sekä kiertotötsillä.

Me aloitimme Lunan kanssa tasapainotyynyltä, joka oli puolipallon muotoinen ja lohikäärmekuosinen tyyny. Tämä tuotti haastetta ja Lunallekkin, toisin kuin aikaisemmin käytetty iso tyyny, johon neiti mahtui kevyesti jopa makaamaan. Tyttö kyllä ensin ihmetteli koko tyynyä ja pyöri muutaman kerran sen ympäri haistellen, kunnes alkoi uskaltaa laittaa tassuja siihen päälle. Meillä meni varmaan muutama minuutti että Luna uskaltautui oikeasti kiipeämään tyynyn päälle. Sitten se tärisikin kuin haavanlehti tuulessa. Isolla tyynyllä tätä ei tapahtunut, joten tässä Luna selvästi joutui käyttämään syviä lihaksiaan pysyäkseen tasapainossa. Oli tyyny kyllä ihan erimallinenkin.

Sain otettua jopa kuvia tunnilta! Luna tyylikkäällä taisapainotyynyllä.

 Siitä vaihdoimme tötsille. Tässä huomasin, ettei Luna hirveästi ottanut häiriötä muista, vaikka vieressä treenasi bokseri seuraamista, muutaman metrin päässä tötsästä oli keskikokoinen seropi tasapainotyynyllä ja takana dobermanni isolla tasapainotyynyllä. Neiti lähti kiertämään tötsää ihan nätisti. Vauhtia tosin olisi voinut olla enemmän, mutta nyt oli ylpeä jo siitä että tuo oikeasti kiersi sen tötsän vaikka etäisyyttä oli jonkin verran ja muita ympärillä. Aikaisemmin kun tyttö otti häiriötä, se pysähtyi parin metrin päähän ja kääntyi takaisin. Kyllä se nytkin muutaman kerran jäi katsomaan mitä naapuri tekee, jos siellä oli esimerkiksi käsky tullut hieman kovemmalla äänellä, mutta uudella käskyllä lähti kiertämään.

Tötsän kiertoa, edessä treenaa seropi(?) ja meistä oikealla on bokseri joka nyt ei näy kuvassa.

Meidän vuoromme seuruussa oli toiseksi viimeisenä. Seuraaminen oli ehkä parasta, miten se on tähän mennessä ollut tuolla. Palkka kyllä oli Lunan superherkkua: kalkkunafileesiivuja. Otimme ensin seuraamista niin että minulla oli palkka kädessä ja tyttö seurasi nätisti, välittämättä ollenkaan muista. Seuraavaksi kouluttajan ohjeistuksella jätin herkun taskuun. Suoraan taskusta palkkaaminen on minusta jotenkin paljon hankalampaa, kun ajattelen että siinä menee sitten ajoitus pieleen. Tietysti ajatushan on se, että koira saa sen palkkion palkkiosanasta(/naksuttimesta), joka meillä on ”JES”, joka sanotaan oikeassa kohti ja sitten vasta annetaan nami. Siitä huolimatta musta tuntuu että herkku tulee liian myöhässä, kun alan sitä taskusta kaivelemaan.

Isoin ongelma tällä kertaa seuraamisessa oli Lunan jätättäminen silloin kun minulla ei ollut namia kädessä. Neiti seurasi siis niin että sen kuono oli suunnilleen jalkani kohdalla, jolloin en tietysti nähnyt sitä kun katsoin itse suoraan.  Kouluttaja totesi että minun oma vireeni (jälleen) laski, kun nami ei ollut kädessä. En tiedä miten siinä oikein onnistun, mikä ero siinä minulle on onko mulla herkkua kädessä vai ei. Onko minulla joku alitajuntainen ajatus, että Luna seuraa hyvin kun herkku on lähellä, ja kun herkkua ei ole, ajattelen, että ei tämä kumminkaan mene hienosti, jolloin vire laskee. Kouluttajan mukaan ei se pieni jätättäminen niin paha ole (verrattuna siihen että koira menee reilusti edellä), mutta hän käski kiinnittää huomiota meidän perusasentoon. Luna kuulemma myös siinä jää välillä hieman taakse, jolloin tietysti siitä seuruuseen lähtiessä on neiti jo valmiiksi liian takana.

Kokonaisuudessaan meidän tunti meni minusta todella hyvin, joten olin myös hyvillä mielin, kun tuli ilmoittauduttua sille jatkuvalle kurssille. Olin marraskuulle suunnitellut osallistumista ensimmäisiin tokokokeisiin, mutta jätetäänkin ne väliin kun vaikuttaa että neiti on aloittamassa juoksua. Ainakin tutut pojat ovat huomattavasti enemmän kiinnostuneempia neidin peräpäästä ja yrittävät selkäänkin hyppiä normaalia enemmän. He oletettavasti haistavat jonkin verran aikaisemmin mahdollisen juoksun. Kun tässä nyt 2 edellistä juoksua laskeskeli, niin marraskuulle sen pitäisikin osua. Onneksi kurssille saa osallistua juoksuissa, kuhan on pöksyt jalassa eli ei tule taukoa treeneihin.

Ensi perjantaina meillä nyt sitten alkaa agilityn alkeisjatkokurssi, joten sitä innolla odottaen. J

Tokotunti ja koiran ennakointi

Sunnuntain tokotunnilla harjoiteltiin muutamaakin asiaa. Tunti aloitettiin yhteisseuruulla, eli kuljettiin ringissä ja kouluttaja huusi käskyjä (seis, juoksuun, hidasta, täyskäännös…) joita sitten piti yrittää tehdä. Luna otti taas tavalliseen tapaansa häiriötä muista ja seuruussa ajautui vähän väliä jopa puolentoista metrin päähän, mutta ei sentään jäänyt tuijottamaan muita vaikka bordercollie uros aloitti tavalliset rähinänsä. Kiitos tästä ehkä kuuluu palkkioksi otetuille kalkkunafileille.

Mun sohvakaveri

Harjoittelimme myös hieman paikkamakuuta sekä siinä ennen olevaa luoksepäästävyyttä. Lunahan tapansa mukaan ei mennyt kuin hieman nuuskimaan ”kouluttajatuomaria”, mutta ei antanut tämän koskea. Kouluttaja ohjeisti että aran koiran kanssa kannattaa tulla mieluummin sivusta tuomarin luokse kuin kävellä suoraan, kun kylki edellä lähestymistä koira ei pidä niin uhkaavana. Kouluttaja myös totesi että vaikka koira ei antaisi ollenkaan koskea, saa se osallistua kokeeseen. Aika varmasti arkuus kuulemma pudottaa kokonaisarvosanaa, mutta ei kaada koetta. Aggressiivinen käytös estää kokeeseen tulon. Tämä oli itselle helpotus. Kun luoksepäästävyys oli omana liikkeenään mielessä kävi, että se on yksi aika iso riski saada nollatulos, mutta nyt, jos se ei pudota kokonaisarvosanapisteitä nollille, on meillä mahdollisuus möhliä jossain muussakin liikkeessä ja silti saada ALO1 tulos.

Koko tunnin ongelma meillä oli Lunan ennakointi. Kun olimme paikkamakuu rivissä, oli Luna koko ajan menossa maahan ilman että kerkesin sitä käskyttää. Ja kun kouluttaja tuli kohdalle ja Luna lopulta sai mennä maahan, alkoi se nousta istumaan vähän väliä. Palkkaamalla todella tiheästi sain sen pysymään alhaalla, mutta jos palkkausväli tuli edes sekunnin kaksi pidemmäksi nousi tyttö itse ylös. Paikkamakuussa myös katsottiin reagoiko koira muiden ohjaajien käskyihin. Luna ei kuunnellut muita kyllä sen enempää kuin tuntui kuuntelevan minuakaan.

Seuraavaksi otettiin noutokapulat treeniin. Näytin ensin kouluttajalle Lunan kapulanpidon, missä me molemmat tiesimme ettei siinä ole ongelmaa. Seuraavaksi kouluttaja halusi nähdä kapulan noudon. Laitoin Lunan perusasentoon ja tein pari huijausheittoa, nähdäkseni onko tyttö lähtemässä heti kapulan perään. Kun olin varma että neiti pysyy paikallaan, heitin kapulan noin 5 metrin päähän (tilaa ei siis ollut siinä enempää). Käskystä Luna haki kapulan, aluksi laukaten, mutta pian vauhti laski raviin ja tyttö palautti sen minulle ravissa suoraan perusasentoon. Kouluttaja totesi että teknisesti kaikki menee hyvin, mutta vauhtia voisi olla enemmän.   Kun treenaamme ulkona Lunalla noutaa laukalla ja aika usein palauttaakin kapulan laukaten.

Kouluttaja ohjeisti jos yrittäisin palkata lelulla Lunaa niin, että kun tuo ottaa kapulan ja on palaamassa takaisin, lähtisin lelun kanssa riehuen karkuun. Luna jostain syystä vaan välillä palkkautuu tosi huonosti lelusta ja niin se oli tälläkin kertaa. Neiti vaan ravasi kapula suussa minun perässäni. Tuntui että ryhmän muut koirat olisivat paljon innostuneempia lähtemään mun ja lelun perään.

Meillä oli myös kutsumaton vieras treeneissä. Minä treenasin Lunan kanssa noutoa kun kouluttaja oli muiden luona, kun parikin kertaa olin näkeväni liikettä silmäkulmassa. Minulla on huono kaukonäkö joten en reagoinut liikkeeseen ensin sen enempää, kunnes sitten olin hieman lähempänä ja näin kuin hiiri juoksi seinänviertä pitkin. Kun osoitin nelijalkaisen vieraan kouluttajalle, tämä pysytteli lopputunnin kaukana kyseisestä seinästä. :D

Viimeisenä harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Tässä Lunan ennakointi oli kyllä jotain ihan kamalaa. Tyttö ei kuunnellut yhtään mitä minä siltä pyysin vaan arvasi mitä saatoin olla käskemässä. Kun pyysin neidin sivulle, se meni jo maahan. Nostin tytön takaisin ylös ja tämä meni uudestaan maahan ennen käskyä. Tässä vaiheessa itse pyöritin silmiäni ja Luna innostui sen verran että se jo hyppi maasta istumaan ja takaisin maahan varmaan kolme tai neljä kertaa ilman että sanoin yhtään mitään. Kouluttaja ja muut kurssilaiset jo nauroivat kun tällä häntä heiluu ja tekee ihan innoissaan itsekseen liikkeitä. Kouluttaja kysyikin oliko Lunan kanssa harjoiteltu sheippaamista, mihin vastasin kieltävästi.

Pääsimme lopulta liikkeelle asti ja Luna jäi nätisti maahan käskystä. Kävelin pari metriä eteenpäin ja käännyin. Palatessani tytön luokse, nousi neiti heti kun olin viereen päässyt. Laitoin Lunan takaisin maahan ja otin taas muutaman askeleen poispäin. Tällä kertaa palkkasin sitä maahan tullessani, mutta kun kouluttaja käski sanoa käskysanan oli tyttö taas jo ylhäällä. Muutaman kerran jouduin ottamaan liikkeen uudestaan kunnes neiti suostui pysymään maassa siihen asti että sain käskyn sanottua.  Kouluttajakin sanoi  ”Käsky”-sanan kaksi kertaa ennen kuin minä sanoin omani, jolla varmistettiin ettei Luna ennakoinut kouluttajan sanaa.

Kotona olen nyt ottanut tämän ennakoinnin treeniin. Olen siis pyytänyt Lunan sivulle ja sitten alkanut latelemaan kaikenlaisia sanoja (yleensä mitä silmiin osuu) esimerkkinä ”lelu, sohva, tuoli, lautanen, roskis, pehmo, luu” ja sitten johonkin väliin laitan istu/maahan käskyn, jolloin tytön on vasta reagoitava. Aluksi oli ihan sama minkä sanan sanoin, kun neiti jo vaihtoi istumasta maahan tai toisin päin. Nyt kun pari päivää on treenattu, alkaa neiti taas jo kuuntelemaan niitä sanoja ja aika hyvin reagoi vasta oikeassa kohdassa. Vahinkojakin kyllä käy kun on joku samalla kirjaimella alkava sana. Ja välillä tuo nostaa persuun ylös ja kun toteaa että ei se ollutkaan käskysana, laskeutuu takaisin. 

Kouluttaja mainitsi että aikoi pitää meillä toiseksi viimeisellä tunnilla ihan harjoitustokokokeen. Minusta idea on hyvä (vaikka siellä osa hieman naureskeli omille taidoilleen), kun möllikokeitakaan ei ole hirveästi tarjolla. On kiva nähdä missä vaiheessa sitä oikeasti ollaan Lunan kanssa.

Kuvat ei nyt liity aiheeseen mitenkään, mut pelkkä tekstikin on tylsä. :D Tilasin Lunalle Petenkoiratarvikkeesta omat pelastusliivit, kun vaunulla olevat toiset on selvästi tarkoitettu paljon isommalle koiralle. Olivat -40% alennuksessa.

Spanieleiden erikoisnäyttely Hämeenlinnassa 17.10.2015

Lunan toiset viralliset näyttelyt oli Hämeenlinnassa Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallissa. Edellisenä päivänä oli koiran pesu ja harjaus. Herätys oli kello 6.00, Luna käytettiin pihalla, syötiin aamupala ja pakattiin auto ja lähdettiin huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.

Oli aika talviset näkymät aamulla.

Kehät alkoivat yhdeksältä ja meidän oli tarkoitus olla paikanpäällä hieman yli kahdeksan, mutta tiet olivat sen verran liukkaita, etten uskaltanut ihan täysillä ajaa. Olimme perillä siinä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Eipä siinä kiire tullut kun ketään ei ollut rokotustarkastusjonossa. Vapaata tilaakin oli heti kehän vieressä, johon sitten kasasimme leirimme.

Vaikka narttucockereita oli ilmoittautunut 50 kappaletta, ei nuorten kehässä ollut kuin 4 koiraa Lunan lisäksi. Näyttelyalueella tyttö oli melko rauhallinen kuten ennenkin. Ei piitannut kovasta metelistä tai ohittavista koirista. Neiti oli myös menossa haistelemaan useampaa koiraa ja antoi parin junnucockeritytönkin tulla yllättävän lähelle tuoleja ilman että se niille murisi.

Kehään mentiin sillä tavallisella innolla, mutta jo alku seisomisessa huomasin että tytön kiinnostus oli jossain muualla. En reagoinut siihen siinä sen enempää. Odotimme vuoroamme kehän reunalla ja kun tuomari piti edellistä narttua loppuseisonnassa, nostin Lunan pöydälle. Tämä oli meillä virhe. Luna kun muutenkin stressaa näyttelyiden pöytäosuutta, nyt se sitten oli siinä pöydällä ensin pari minuuttia keräten stressiä odottaessamme tuomarin tulevan. Ja kun se tuomari tuli, neiti päättikin että nyt riittää ja aloitti saman rimpuilun mitä se harrasti ensimmäisillä mätsärikerroilla. Se ei vaan halunnut antaa tuomarin koskea.  Myönnettävä on että siinä meni itselläkin pasmat sekaisin. Tuomarin ohjeistuksesta laskin koiran maahan ja teimme liikkeinä kolmion ja edestakaisin menon. Näissäkin Luna hieman hyppi ja pomppi, mutta lopulta sain sen kulkemaan nätisti. Sen jälkeen palasimme pöydälle ja nyt tyttö oli enemmän sellainen mihin olen viimeaikoina tottunut; eli se pysyi suht paikallaan, mutta mulkoili erittäin epäluuloisesti tuomaria. Alkurimpuilusta huolimatta paperiin tuli ”käsiteltävissä” kohtaan ruksi.

Siitä nostin koiran taas alas ja seisotin sitten tuomarin edessä. Tässä ei oikeastaan ollut enää ongelmaa, pari kertaa tyttö nykäisi pään irti otteesta, mutta suostui sitten vielä seisomaan sen tarvittavan hetken. Tuloksena tuli jälleen EH, vaikka pelkäsin meidän pöytäkäyttäytymisen sitä tiputtavan. Jotenkin en ole vielä sitä sisäistänyt, että virallisissa näyttelyissä on rakenne siinä melkein se pääasia. Koira voi rimpuilla pöydällä ja hyppiä juostessa ja silti saada Erinomaisen arvostelun. Me kun ollaan enemmän mätsäreissä juostu, missä taas kiinnitetään enemmän huomiota koiran ja omistajan yhteistyöhön ja koiran terveyteen kuin siihen kuonon paksuuteen.

Nuorten luokassa kokonaistuloksina tuli 3 ERIä sekä 2 EH:ta eli kilpailuluokkaan mennessämme totesin, että kisaamme tämän toisen EH:n saaneen kanssa neljännestä sijasta. Kiersimme kehän kertaalleen ympäri. Nyt Luna oli jo mielestäni päässyt siihen näyttelymielentilaan ja se kulki nätisti kierroksen ja sen jälkeinen seisominenkin sujui. Lopputuloksena meillä oli lopulta se EH4.

Tuomarin arvostelu:

” Ultra-feminine head. Would prefer better lay of shoulder and more forechest. Good topline. Short-coupled. Good turn of stifle. Would prefer more bone and substance. Steady on the move.”

Emme jääneet seuraamaan sen enempää muita kehiä, kun systerillä oli lähtö I love me-messuille myöhemmin päivällä. Kävimme hieman ostoksia tekemässä vielä poistuessamme. Lunalle tuli hankittua vihdoin hieman sopivamman värinen näyttelyremmi, kanapäällysteisiä luita, kuivatut siivet joista on tarkoitus tehdä dummy ensi kesää varten sekä vuoronumerolapulle klipsu, kun tuo olkavarteen laitettava malli on minun käsivarteen liian iso ja se valahtaa aina kehässä melkein ranteeseen asti. Niin ja ostin vielä cockerspanielikortin minkä ajattelin liimata työpaikalla mun kaapin oveen.

Pitää nyt treenata taas lisää tuota pöydällä oloa ja mätsäreissäkin namittaa enemmän siinä tilanteessa. En tosissaan osannut yhtään odottaa että neiti aloittaisi taas rimpuilut, kun nyt on sen viitisen kertaa vetänyt todella hyvin. 

Ostokset poislukien luut.

Vaikka Lunan ilma kertoo muuta niin minusta tämä näyttää paremmalta remmiltä verrattuna tumman punaiseen tai ruskeaan.

Kuinka tehdä narulelu koiralle

Minulla jostain syystä likaantuu vaatteet (vasinkin paidat) jotenkin mystisesti niin, että ne eivät lähde enää millään puhtaaksi. Jotain outoja tahroja, mitkä näyttäisi siltä että olisin heittänyt kahvia päälleni, mitä en ainakaan myönnä. :D Tällaisia paitoja alkoi olla useampia ja olin heittämässä niitä roskiin, kunnes tajusin että kankaanhan voi vielä uusiokäyttää. Netin syövereistä sitten löysin ohjeet koiran narulelun tekemiseen. Kysykää jos jokin kohta ei aukea, osaa oli välillä todella hankala yrittää sanallisesti selittää.

Vaihe 1. Leikkaa 4 saman pituista palaa kankaasta. Leveyden voit päättää itse, mitä leveämpi pala sitä paksumpi lelu. Minä yritän leikata silmämääräisesti noin 4-5 cm paloja. Ensimmäisiä kertoja tehdessä, tekemistä helpottaa jos kangasta on kahta eri väriä.

Vaihe 2. Solmi palat yhteen toisesta päästä

Vaihe 3. Levitä kankaat kuvan osoittamalla tavalla (solmu on siis alla). Itsellä nyt siis yksi sini- ja vihreäraidallinen ylhäällä ja alhaalla. 

Vaihe 4. Seuraavaksi taita sekä ylhäältä että alhaalta toinen kangaspala menemään toisen yli. (Tässä siis sinivalkokangas menee vihreävalkoisen yli)

Vaihe 5. Käännä nyt tämä alle jäänyt kangas menemään vastakkaisen  ylimenevän kankaan läpi. (Eli vihreävalkoinen tekee U-käännöksen ja menee vastakkaisen sinisen alta) Kuva varaan selittää paremmin kuin minä...

Vaihe 6. Kiristä sitten vetämällä vuorotellen kankaan päistä niin että keskelle kiristyy pieni neliö.

Vaihe 7. Lopputulos pitäisi näyttää suunnilleen tältä Kiristäminen onnistuu paremmin kun solmusta pitää kiinni (minulla tapana pitää jaloilla).

Tämän jälkeen palaa vaiheeseen 4, Mutta nyt päällimäiseksi vaihtui vihreävalkoraidallinen kangas.  Jatka vaiheet 4-7 monta kertaa.

Lelun pitäisi alkaa näyttää tältä. Kun se on mielestäsi tarpeeksi pitkä tee vain solmu päähän ja leikkaa ylijäämä (jos sitä on) pois. Halutessaan voi nuo päihin jäävät 4 hapsua hapsuttaa pieniksi hapsuiksi.

Tämä lelu on siis tehty vanhoista paidoista ja kelpaa meidän Lunalle niin veto- kuin noutoleikkeihin. Lelun sisälle voi myös piilottaa nameja ja näin se on hyvä aktivointilelu. Minä jos tosin laitan herkkuja sisälle niin Luna silpoo koko lelun, jolloin se ei tietenkään ole kovin pitkäikäinen...

 Seuraavan lelun tein fleecestä, koska se vaatii hieman pidemmät kankaanpalat. Uskoisin että jostain pitkästä vaatteesta (hameesta? Jos joku kehtaa semmoista heittää pois) tämänkin lelun voisi tehdä. Fleeceä saa myös yleensä melkohalvalla (parhaimmillaan paria euroa per metri) kun hakee esimerkiksi Eurokankaan tilkkulaatikosta.

Luna on kovasti mukana tekemässä leluja.

Luna vahtii ettei tule leikattua liikaa.

Vaihe 1. Eli tähän leluun tarvitaan 3 kankaanpalasta. Minulla edelleen leveytenä 4-5cm, ja näiden pituus oli jotain  70cm luokkaa, mutta totesin että se olisi voinut olla vielä pidempi.

Vaihe 2. Letitä kankaat keskeltä, tietysti mitä enemmän letität sitä isompi rengas syntyy.

Tältä siis näyttää valmistuva rengas. 

Vaihe 3. Kun rengas on sopivan kokoinen letitä päät yhteen ja jatka haluamasi matka. Solmi lopulta päät yhteen. 

Vaihe 4. Lopputulos. Minä kun arvioin tarvittavan kankaan pituuden väärin tuli tästä hieman lyhyt, mutta tosissaan halutessaan siitä voi tehdä paljon pidemmän ja renkaankin isommaksi. Hapsuja voi myös lyhentää tai lisätä leikkaamalla, itse vielä lyhensin niitä hieman kuvan oton jälkeen.