Onnistunut tokotunti

Nyt oli pitkästä aikaa tokotunti, jonka jälkeen oli erittäin tyytyväinen olo. Ei ne edellisetkään ole pieleen menneet ja ihan hyvissä fiiliksissä tunnilta ollaan lähdetty, mutta nyt tuntui liikkeet menevän normaalia paremmin ja Luna ei ottanut samalla tavalla häiriöitä muista koirista kuten ennen. Juuri ennen tokotuntia olin vielä ilmoittautunut heidän tammikuussa alkavaan jatkuvaan ryhmäänsä, kun huomasin että siellä oli enää 2 paikkaa vapaana.

Tunnilla keskityttiin pääasiassa seuraamiseen. Se meillä on alokasluokan liikkeistä se hankalin, joten olin ihan tyytyväinen harjoittelusta. Siinä seuraamien ohella sai sitten treenata koiran kanssa tasapainotyynyllä sekä kiertotötsillä.

Me aloitimme Lunan kanssa tasapainotyynyltä, joka oli puolipallon muotoinen ja lohikäärmekuosinen tyyny. Tämä tuotti haastetta ja Lunallekkin, toisin kuin aikaisemmin käytetty iso tyyny, johon neiti mahtui kevyesti jopa makaamaan. Tyttö kyllä ensin ihmetteli koko tyynyä ja pyöri muutaman kerran sen ympäri haistellen, kunnes alkoi uskaltaa laittaa tassuja siihen päälle. Meillä meni varmaan muutama minuutti että Luna uskaltautui oikeasti kiipeämään tyynyn päälle. Sitten se tärisikin kuin haavanlehti tuulessa. Isolla tyynyllä tätä ei tapahtunut, joten tässä Luna selvästi joutui käyttämään syviä lihaksiaan pysyäkseen tasapainossa. Oli tyyny kyllä ihan erimallinenkin.

Sain otettua jopa kuvia tunnilta! Luna tyylikkäällä taisapainotyynyllä.

 Siitä vaihdoimme tötsille. Tässä huomasin, ettei Luna hirveästi ottanut häiriötä muista, vaikka vieressä treenasi bokseri seuraamista, muutaman metrin päässä tötsästä oli keskikokoinen seropi tasapainotyynyllä ja takana dobermanni isolla tasapainotyynyllä. Neiti lähti kiertämään tötsää ihan nätisti. Vauhtia tosin olisi voinut olla enemmän, mutta nyt oli ylpeä jo siitä että tuo oikeasti kiersi sen tötsän vaikka etäisyyttä oli jonkin verran ja muita ympärillä. Aikaisemmin kun tyttö otti häiriötä, se pysähtyi parin metrin päähän ja kääntyi takaisin. Kyllä se nytkin muutaman kerran jäi katsomaan mitä naapuri tekee, jos siellä oli esimerkiksi käsky tullut hieman kovemmalla äänellä, mutta uudella käskyllä lähti kiertämään.

Tötsän kiertoa, edessä treenaa seropi(?) ja meistä oikealla on bokseri joka nyt ei näy kuvassa.

Meidän vuoromme seuruussa oli toiseksi viimeisenä. Seuraaminen oli ehkä parasta, miten se on tähän mennessä ollut tuolla. Palkka kyllä oli Lunan superherkkua: kalkkunafileesiivuja. Otimme ensin seuraamista niin että minulla oli palkka kädessä ja tyttö seurasi nätisti, välittämättä ollenkaan muista. Seuraavaksi kouluttajan ohjeistuksella jätin herkun taskuun. Suoraan taskusta palkkaaminen on minusta jotenkin paljon hankalampaa, kun ajattelen että siinä menee sitten ajoitus pieleen. Tietysti ajatushan on se, että koira saa sen palkkion palkkiosanasta(/naksuttimesta), joka meillä on ”JES”, joka sanotaan oikeassa kohti ja sitten vasta annetaan nami. Siitä huolimatta musta tuntuu että herkku tulee liian myöhässä, kun alan sitä taskusta kaivelemaan.

Isoin ongelma tällä kertaa seuraamisessa oli Lunan jätättäminen silloin kun minulla ei ollut namia kädessä. Neiti seurasi siis niin että sen kuono oli suunnilleen jalkani kohdalla, jolloin en tietysti nähnyt sitä kun katsoin itse suoraan.  Kouluttaja totesi että minun oma vireeni (jälleen) laski, kun nami ei ollut kädessä. En tiedä miten siinä oikein onnistun, mikä ero siinä minulle on onko mulla herkkua kädessä vai ei. Onko minulla joku alitajuntainen ajatus, että Luna seuraa hyvin kun herkku on lähellä, ja kun herkkua ei ole, ajattelen, että ei tämä kumminkaan mene hienosti, jolloin vire laskee. Kouluttajan mukaan ei se pieni jätättäminen niin paha ole (verrattuna siihen että koira menee reilusti edellä), mutta hän käski kiinnittää huomiota meidän perusasentoon. Luna kuulemma myös siinä jää välillä hieman taakse, jolloin tietysti siitä seuruuseen lähtiessä on neiti jo valmiiksi liian takana.

Kokonaisuudessaan meidän tunti meni minusta todella hyvin, joten olin myös hyvillä mielin, kun tuli ilmoittauduttua sille jatkuvalle kurssille. Olin marraskuulle suunnitellut osallistumista ensimmäisiin tokokokeisiin, mutta jätetäänkin ne väliin kun vaikuttaa että neiti on aloittamassa juoksua. Ainakin tutut pojat ovat huomattavasti enemmän kiinnostuneempia neidin peräpäästä ja yrittävät selkäänkin hyppiä normaalia enemmän. He oletettavasti haistavat jonkin verran aikaisemmin mahdollisen juoksun. Kun tässä nyt 2 edellistä juoksua laskeskeli, niin marraskuulle sen pitäisikin osua. Onneksi kurssille saa osallistua juoksuissa, kuhan on pöksyt jalassa eli ei tule taukoa treeneihin.

Ensi perjantaina meillä nyt sitten alkaa agilityn alkeisjatkokurssi, joten sitä innolla odottaen. J