Agilityn alkeiskurssin loppu

Nyt on agilityn alkeet kurssi käytynä. Viimeisellä tunnilla kävimme ison A-esteen ja pöydän. Harjoittelimme myös hieman ohjausta, kun kouluttaja laittoi neljä perus hyppestettä ympyrän muotoon.

Iso A-este olikin monelle koiralle se vaativin este. Este tietysti on suht jyrkkä sekä korkea ja jos koiralla ei ole tarpeeksi vauhtia (tai se alkaa kesken kaiken epäillä) alkavat tassut hieman luisumaan taaksepäin. Seuraavaksi sitten esteen toisella puolella onkin jyrkkä alastulo. A-este kun on kontaktieste, piti ohjaajan saada koira hidastamaan esteen lopussa.

A-este oli sekä Lunalle että Lolalle tuttu ja en uskonut siinä olevan mitään muuta ongelmaa, kuin lujan vauhdin, mikä näkyisi hankalana, ellei mahdottomana, pysähtymisenä lopussa. Menimme Lunan kanssa ensin esteelle. Vein palkan heti esteen loppuun ajatellen, että tyttö hidastaisi tietäessään sen siellä olevan.  No idea toimi teoriassa, mutta käytäntö oli toinen. Ensimmäisillä kerroilla Luna yritti kiertää esteen päästäkseen makupalojen luokse, kolmannella tai neljännellä kerralla sain sen ohjattua ylittämään esteen. Alas tultiikin sitten niin vauhdilla että neiti juoksi herkkujen yli ja kääntyi sitten syömään ne. Päästin Lunan sitten remmistä irti ajatellen että saisin sen paremmin ohjattua esteelle.

Minulta ohjaaminen sujui heti paljon paremmin kun Luna oli irti, koska minun ei tarvinnut varoa etten vetäisisi vahingossa juostessani remmistä. Esteen ylitys lähti siis toimimaan, mutta tytöllä oli edelleen vauhtia kuin raketilla eikä loppuun pysähtyminen ottanut onnistuakseen vaikka yritin näyttää että herkkuja oli myös minulla kädessä.

Lolalla oli myös ongelmia vauhdin kanssa, mutta vanhempi neiti on sen verran persompi herkuille, että systeri pystyi tämän vauhtia hidastamaan.

Pöytä nyt sinällään ei ole mikään kunnon este. Ideana siinä on se, että koiran pitää hypätä noin 30cm korkeudessa olevan pöydän päälle ja pysyä siinä 5 sekuntia ennen matkan jatkumista. Luna hyppäsi pöydälle ongelmitta ja paikkakäskyn alla pysyi siinä siihen asti kunnes annoin luvan jatkaa. Pystyin lähettämään neidin pöydälle myös hieman kauempaa ongelmitta. Mietin kyllä että esteeseen tulee haastetta sitten kun tilanne on ”oikea” ja koira juoksee kovaa koko agility-rataa ja sitten se pitäisi saada siihen pysähtymään.

Lolan pöytäharjoitusta en nähnyt, kun olimme sillä hetkellä Lunan kanssa A-esteellä, mutta mielestäni systeri sanoi ettei siinä mitään ongelmaa ollut.

Lopuksi oli sitten ohjausharjoitus, jossa neljä estettä oli pystytetty niin että koiraa ohjattiin juoksemalla pienessä ympyrässä esteiden yli. Lola meni meistä ensimmäisenä ja kouluttaja totesikin että näki hyvin että vanhemman neidin kanssa oli agilityä jo jonkin verran harrastettu. Lola kun irtosi ohjaajasta pidemmälle esteet hypätäkseen, eikä systerin tarvinnut erikseen mennä osoittamaan jokaista estettä.

Lunallakaan ei mitään kummoista ongelmaa ollut. Esteet ylitettiin melko nätisti, tosin systeriin verrattuna jouduin itse menemään hieman lähemmäksi esteitä jotta sain Lunan ne varmasti hyppäämään. Siinä esteitä ylittäessä Luna kuumeni sen verran että alkoi itsekseen ärisemään juostessa. Olemme naureskelleet kun agilitykilpailuja olemme seuranneet, että melkein kaikki koirat haukkuvat rataa mennessään. Luna tulee ihan varmasti olemaan myös tällainen haukkujatyyppi, kun Lola taas ei päästä ääntäkään.

Tämä kurssi oli siis tässä ja systeri on etsinyt tiuhaan meille uutta kurssia. Mitään helppoa se ei ole ollut, kun ajattelee että sen pitäisi sopia kahden henkilön aikatauluihin (minun & systerin, tosin pääasiassa minun kun systeri ei ole töissä), kurssilla pitäisi siis olla kaksi vapaata paikkaa eikä se saisi olla mieluiten puolen tunnin ajomatkaa kauempana. Minullakin kun on vuorotyö, mutta oletuksena voisi ajatella että jos saan pyydettyä aamuvuorot harrastuspäiville, pääsen aikaisintaan kello 17, kotona siis noin 17.30. Eli kurssi saisi aikaisintaan alkaa kello 18 jolloin kerkeisin käydä kotona vain hakemassa porukat.

Lopulta Piskitiskiltä löytyi tammikuuhun kestävä alkeisjatkokurssi, joka pidettiin Tuusulan teollisuusalueella Keravan Agilityurheilijoiden KAT-tilassa. Kurssi alkaa 29.10, ja kurssin ainut huonopuoli oli ajankohta: perjantai-ilta kello 20-20.50. Me kun usein ollaan menossa viikonloppuna jonnekin, niin menee lähdöt aika myöhäiseksi. Mutta koska meidän asuntovaunu menee korjaamolle talveksi, ei meillä ole Inkoseen menoa ennen kevättä. Eli melkein ainut minne saattaisimme lähteä, on Saloon tädin luokse.  Sinne nyt sitten tulee lähdettyä myöhempään kuin tavallisesti.

Piti tuoda Lunalle uusi pahvilaatikko töistä kun edellinen alkoi olla niin säpäleinä. Hieman pienempi kuin edellinen
mutta kyllä tämäkin näytti kelpaavan. Ja anteeksi sekasotku, Luna on taas levittänyt lelunsa ympäri huonetta. :D

Tokossa puolestaan oli tänään estehyppy, kaukokäskyt ja paikkamakuu harjoituslistalla. Siinä on kolme liikettä mitkä meillä on melko vahvana. Estehypyssä ei ollut meillä ongelmaa kouluttajankaan mielestä, vauhti oli hyvä, hyppy puhdas ja Luna tulee hypyn jälkeen suoraan sivulle perustasentoonkin nätisti.

Kaukokäskyt ovat puolestaan liike josta Luna jostain syystä tykkää. Neidillä alkaa häntä heilumaan niin istuessa kuin maatessa ja ongelma onkin innostuneisuuteen liittyvä ennakointi. Tyttö ei aina odota että kerkeän sanomaan käskyn, vaan ennakoi sen jotenkin minun kasvoilta ja vaihtaa asentoa kun olen vasta avaamassa suutani. Tästä se tietysti jää palkatta ja yritämme uudestaan. Yleensä kun Luna muutaman kerran jää herkutta niin se tajuaa jo hieman jäädä odottamaan käskyä.

Paikkamakuu on meillä myös aika varma liike. Luna tykkää kyllä välillä vilkuilla ympärilleen, mutta siitä huolimatta pysyy paikallaan. Tällä kertaa lisähaastetta toi takana odottava ja piippaava Lola, joka vinkui aika kovaankin ääneen kun sillä alkoi mennä hermot siihen ettei se saanut yhtään herkkua. Mielessä kävi että Luna, joka muutenkin reagoi Lolaan välillä todella herkästi, menisi katsomaan mitä se siellä sohvalla vinkuu, mutta ei. Tyttö vain vilkaisi välillä vanhempaa neitiä ja kääntyi taas minua katsomaan. Myöskään muut koirat eivät häirinneet, vaikka siinä ohjaajat pysyttelivät lähellä ja palkkailivat omia koiriaan tiheämmin. Kouluttajakin teki hieman häiriötä kävellessään metrin päässä koirista, mutta edes siihen ei Luna reagoinut.

Tunti meni siis kaiken puolin hyvin meidän osalta.

Tuolla tunneilla isoin ongelma meillä on seuraamisen kanssa. Välillä Lunalla ei ole virettä siihen ollenkaan vaikka minä yritän kuinka innostaa sitä leluilla ja herkuilla ja tempuilla ja ties millä. Sitten kun pääsemme kotiin ja seuraavana päivänä käyn treenaamassa ulkona kentällä, niin se seuraaminen on niin vauhdikasta kuin olla ja voi.

-

Hirveää lukijamäärää tällä blogilla ei ole, mutta sattumalta blogi tavoitti kyllä naapurikunnassa asuvan Lunan veljen perheen. Sovimme treffit tähän meidän läheiseen koirapuistoon, mutta siitä yritän tehdä huomenna oman postauksen.