Uudessa kodissa

Nyt alkaa olla muutto suunnilleen hoidettu alta ja elossa ollaan! Voin sanoa että se on aika väsyttävää puuhaa, varsinkin kun ohella käydään töissä ja Lunan treeneissä. Viime keskiviikkona jäätiin ensimmäisen kerran uudelle asunnolle yöksi. Neiti oli kulkenut asunnolla joka kerta kun mekin olimme siellä, joten talo oli tullut jotenkuten tutuksi. Ensimmäisenä yönä Luna ei liikkunut sängystä mihinkään, seuraavana yönä kävi hieman tutkimassa paikkoja (ja tässä vaiheessa totesin että meidän pitää saada matot lattialle mahdollisimman nopeasti. Kynnet pitivät oikein kivaa ääntä laminaattilattialla.) Seuraavat yöt nukuttiin taas ihan rauhassa.

Olin pudottanut naapureiden postilaatikkoihin ilmoituksen muutosta ja pahoittelin jo etukäteen että Luna saattaa yksinollessaan pitää enemmän tai vähemmän meteliä. Emme kumminkaan jättäneet neitiä heti yksin vaan keskiviikkona olimme systerin kanssa molemmat kotona, torstaina Lunalle tuli 20 minuutin yksinolo (jossa oli ulvonut ehkä pariin otteeseen semmoisia 15 sekunnin pätkiä), perjantai-lauantai systeri oli kotona. Sunnuntaina kävimme kummipojan synttäreillä, minkä takia Luna oli sitten pari tuntia yksin. Olin saanut Elisa Vahdin asennettua seinälle ja kameralla seurattiin että siellä se neiti ulvoi. Se ei ollut mitään paniikinomaista ulvomista vaan Luna kävi välillä ovella ja ulvoi hetken, sitten katosi jonnekin joksikin aikaa ja saattoi kymmenen minuutin päästä käydä uudestaan osoittamassa mieltään ulvomalla ulko-ovella. Kun haimme neidin synttärien jälkeen treeneihin niin näimme seinänaapurin joka sanoi ettei hän ole kuullut mitään. Siinä myöhemmin pohdimme että onkohan vanhempi herra hieman kuuro vaiko onko asunnossa oikeasti paksummat seinät, koska kamerasta se ulvonta kuului todella hyvin vaikka Luna olisi asunnon toisessa päässä.

Maanantai olikin sitten pohjanoteeraus yksinoloissa. Työt alkoivat klo 10 ja systerillä alkoi työharjoittelu Helsingissä yhdeksältä. Tein kaikki lähtötoimet heräämisestä ja aamupalasta lähtien samalla rutiinilla kun aikaisemmin ja Luna jäikin asuntoon tyynesti tyhjentämään täytettyjä aktiviteettileluja. Laitoin kameran päälle ajomatkan ajaksi ja kuuntelin että ensimmäinen puolituntia meni ihan ok, kerran taisi neiti käydä ovella huutamassa. Mutta tunnin jälkeen Lunan hermot eivät enää pitäneet vaan neiti alkoi kirjaimellisesti kiljua. Se oli pääasiassa ovella huutamassa ja yritti pitkään raapia tietään eteisen oven ali (äiti pohti että missä kunnossa meidän lattia on tämän jälkeen, mutta minä olin enemmän huolissani Lunan kynsistä). Hieman siinä pohdin myös naapureita, vaikka kumpikaan seinänaapuri ei tuntunut olevan moksiskaan vaikka ihan kasvokkain mainitsin että Luna voi ulvoa niin en tiedä osasivatko he odottaa ihan tällaista (tai kuinka hyvin tuo nyt oikeasti kuuluu naapuriin). Mummi käytti neidin ulkona yhden maissa, jonka jälkeen tilanne rauhottui hieman, edelleen Luna kävi tiheään ulvomassa ovella, mutta nyt alkoi olla jo pidempiä pätkiä hiljaa. Äiti oli sitten hakenut Lunan päästyään töistä.

Päätin sitten ostaa Lunalle töistä Adaptilin feromonipannan. Se toi jonkinlaista apua neidin pentuaikana, joten kokeillaan sitä nyt uudestaan. Minulla oli iltavuoro seuraavaksi, niin käytin Lunan tunnin lenkillä, josta puolet se sai kulkea metsässä ja otettiin vielä hieman noseworkia lenkin jälkeen. Jätin vielä neljä aktiviteettilelua seuraksi, mutta kun lelut oli tyhjennetty niin ulvonta alkoi. Jos voi jotain positiivista sanoa, niin oli tämä toinen päivä hieman rauhallisempi kuin ensimmäinen. Ulvontaa kuului kamerasta pitkin päivää, mutta oli siellä myös melko pitkiä pätkiä pelkkää hiljaisuuttakin. Ehkä se Luna tästä hiljalleen tottuu uuteen asuntoon.

Mutta asunto itsessäänhän on isohko 67 neliön kaksio mukavan kokoisella pihalla. Tämä täytti melko hyvin kaikki vaatimukset mitä minulla tulevalle asunnolle oli. Jo ensimmäisellä käynnillä totesin että piha tarvitsee työtä, koska sitä on jostain syystä myllätty ihan mukavasti. Tässä lumien sulaessa olen saanut todeta että sitä työtä tulee olemaan hieman oletettua enemmän, koska piha on aikalailla kuollut nurmikkoa myöten. Pari kuollutta puskan oksaa näkyi yhdessä nurkassa ja toiseen nurkkaan oli kaadettu varmaan se puska ”maatumaan.” Sitten asia mitä minä en siedä ollenkaan, edelliset omistajat ovat antaneet koiriensa paskoa pihan täyteen. Siivosin varmaan 15 läjää jo pois ja saa nähdä monta sieltä vielä löytyy kun loput jäät ja lumet sulavat. Luna on jotenkin oppinut että tarpeet tehdään yleensä vain hihnassa, eikä täten itse tee kovin helposti mitään pihoille. Eikä myöskään koirapuistoon eikä metsään, vaan heti kun tullaan näistä pois ja laitan hihnan kiinni niin neidillä on kova kiire pissata. :D 

Tässä vielä hieman kuvia pääasiassa kohdista mistä löytää Lunan omaisuutta. Älkää välittäkö vallitsevasta sekasorrosta, tavarat vielä etsivät omia paikkojaan...

Tämä kuva on parin viikon takaa, lunta ei ole enää kuin kolmasosa tuosta.

Mutta pitää nyt alkuun istuttaa uusi nurmikko pihalle kun vaan säät sen sallii. Haluan pihasta mukavan oleskelupaikan niin ihmisille, koirille kuin kilppari Metellekin, mutta tällä hetkellä kun puolet pihasta on märkää mutaa ja toinen puoli kuollutta heinikkoa niin se ei oikein ole sitä.

Ps. Pienen viivästyksen (ell. lähetti kuvat ensin sairaslomalla olleelle lekurille) jälkeen Lunan kuvat tuli ortopediltä. Polvet oli hänestä siistit eikä irtopalaa ollut, lonkat edelleen löysät ja niissä näkyi pieniä nivelrikkomuutoksia.

Nivelrikko 3-vuotiaalla koiralla ei ole tietenkään mikään hyvä juttu, mutta rikon kehittyminen oli aikalailla ajan kysymys C-lonkkaisella harrastuskoiralla. Mutta se ettei kuvissa ortopedin mukaan näkynyt irtopalaa helpottaa asiaa siinä mielessä että Lunaa ei tarvitse viedä leikkauspöydälle nyt heti. Seurataan tilannetta nyt eteenpäin ja jos Luna alkaa oireilemaan 2-polveaan yhtään enempää niin sitten aletaan katsoa sitä leikkausta. Se kumminkin on jossain vaiheessa melkein pakosti edessä.

Uusilla metsäpoluilla

Muutto puuhissa

Kuten tuolla aikaisemmin jo mainitsin, niin ostin jokin aika sitten asunnon ja blogissa on hieman ollut hiljaiseloa viimeaikoina sen takia. Nyt viimeisen kolme päivää ollaan vietetty uudella asunnolla huonekaluja kooten ja tavaroita vieden. Onneksi matkaa vanhan ja uuden kodin välillä ei ole kuin vajaa pari kilometriä, joten automatkoihin ei kulu hirveää aikaa.

Luna varmistaa että hänet otetaan mukaan.

Luna on kulkenut joka kerta mukana jotta neiti saisi totutella uuteen asuntoon, vaikka luulen että yksinolo-ongelmia meillä tulee olemaan siitä huolimatta. Otimme vielä Lolankin mukaan viikonlopuksi, ajatuksena ettei Luna kerkeäisi omimaan asuntoa itselleen kokonaan vaan tajuaisi antaa Lolankin kulkea vapaasti. Luna oli enemmän takiaisena kiinni ja yleensä tutki mitä rakennettiin tai makoili samassa huoneessa. Lola puolestaan makoili sohvalla ja kävi välillä tarkastamassa että edelleen olimme asunnossa ja palasi sohvalle nukkumaan.

Muutto tapahtuu nyt todennäköisesti ensi keskiviikkona jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Koin keskiviikon parhaimmaksi päiväksi, kun itse olen vapaalla. Torstaina Lunalel tulee todella lyhyt yksinolo, kun minä menen töihin klo 12 ja systeri pääsee samaan aikaan koulusta. Perjantai-lauantai välillä systeri on vapaalla eli Luna ehkä kerkeää hieman tottumaan että koti on muuttunut ennen maanantain pidempää yksinoloa. Pitää kyllä laittaa lappu vielä ulko-oveen ja ehkä naapureiden postilaatikkoihin ja pahoitella jo ennalta Lunan mahdollista kiljumista. Neitihän ei nykyään pahemmin ääntele yksinollessaan, todella harvoin saattaa kuulua muutaman sekunnin ulvomista kun tytöllä on tylsää. Ja sekin on loppunut lyhyeen kun siihen ei ole tullut mitään reagointia.

Mutku toiki makaa täällä! - Luna

Luna auttaa tuolien kasaamisessa

Tätä naurettiin pitkään, Luna löysi hyvän petipaikan tyhjästä laatikosta. :D Iskä kävi ovella ja neidin piti nostaa päätään nähdäkseen.

Kyllä se silti sattuu vaikka sitä osasi odottaa

10.3. olin varannut Lunalle ajan viralliseen polvitutkimukseen, tällä kertaa Järvenpään Evidensiaan. Keravalla ei ajat sopineet ollenkaan omiin aikatauluihini. Halusin samalla kuvauttaa neidin lonkat, polvet ja ranteet. Lunalla on melko pienestä pitäen ollut hieman pompottava laukka ja neiti myös nakertelee silloin tällöin varsinkin polviaan ja ranteitaan.

"Mähän en lähde yhtään mihinkään"

Meidän aika oli klo 10.10 ja aamu oli Lunalle aika hankala kun neiti ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi se ei saanut aamuruokaa. Minä ja systeri syötiin ja Luna joutui vain kuolaamaan vieressä. Lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Järvenpäätä, koska olen tässä muutaman vuoden työmatka-ajolla oppinut että parhaimmillaan matka kulkee nopeasti, mutta jos eteen osuu mopoauto tai traktori niin sitten körötellään pitkä matka hiljakseen. Olimme kumminkin paikalla melkein varttia ennen sovittua aikaa joten kerkesimme hyvin pissattamaan Lunan ja sitten odottelemaan aulassa. Järvenpään Evidensia oli pienempi verrattuna Keravan rakennukseen ja jostain syystä siellä ei mielestäni haissut eläinlääkäriltä. Sen takia Lunakaan ei vielä tässä vaiheessa tuntunut stressaavan (vaikka jotain se varmasti aavisti, kun automatkalla oli tyhjentänyt anaalirauhasensa), neiti ei tainnut tunnistaa paikkaa eläinlääkäriksi.

Meitä ennen kävi vielä yksi pentu rokotuksilla, jonka jälkeen meidän kutsuttiin vaa’an kautta sisään. Lääkärin kanssa siinä alkuun hieman keskusteltiin yleisesti Lunan voinnista ja oireista. Mainitsin Lunan laukkapompotuksen ja lääkäri sanoi että se ei pakosti vielä kerro mistään, jotkut koirat vaan oppivat pompottavan laukan. Siinä sitten otettiin alkuun perusterveystarkastus ja lääkäri katsoi korvat, silmät, suun ja kuunteli sydämen, missä ei ollut mitään vikaa. Kuulemma ihan minimaalisesti oli hammaskiveä kertynyt ienrajaan, mutta ei niin että sille tarvitsee mitään tehdä.

Sitten lääkäri aloitti polvien kopeloinnin. Hän pian totesi vasemmasta polvesta että sen edelleen saa pois paikoiltaan. Ell. jatkoi polven kääntelyä ja vääntelyä eri suuntiin ja aloitti sanomaan ettei se kumminkaan tunnu lähtevän spontaanisti pois vaan se tarvitsee sen väännön, mutta kesken lauseen polvi kuulemma muljahti itse pois paikoiltaan. Polvi meni itse takaisin paikalleen ja lekuri yritti saada sitä menemään pois uudestaan, mutta ei onnistunut. Hän katsoi sitten vuorostaan oikeaa polvea ja totesi että se on huomattavasti tiukempi, mutta senkin hän sai otettua pois paikoiltaan. Lääkäri tutki vasemman vielä uudestaan, mutta ymmärtääkseni polvi ei mennyt enää itsenäisesti sijoiltaan.

2 vuotta sitten Luna sai polvitutkimuksesta puhtaan oikean polven ja vasen oli ykkönen, tällä kertaa molemmat oli huonontuneet. Oikea polvi oli nyt sen 1 ja vasemman tuomioksi tuli 2, koska se oli sen yhden kerran lähtenyt itsenäisesti sijoiltaan.

Eläinlääkäri tutki vielä lonkat venyttäen jalkoja eri suuntiin sekä etujalat, joita Luna on myös nakerrellut, mutta niistä ei löytynyt minkäänlaista aristusta. Alun perin ajattelin kuvauttaa myös neidin ranteet, mutta eläinlääkäri sanoi ettei hän näe tarvetta, koska hän sai taivuttaa niitä oikeasti kunnolla eikä Luna reagoinut yhtään mitään. Eli siellä tuskin on mitään huolestuttavaa ja nakertaminen on todennäköisesti johtunut kyllästymisestä tai ollut muuta sijaistoimintaa. Polvet hän kumminkin suositteli edelleen kuvauttamaan, joten Lunalle laitettiin rauhoitepiikki jalkaan ja me jäimme odottelemaan valojen sammumista. Hetken aikaa tyttö kierteli huonetta tuoleja tutkien, mutta muutaman minuutin päästä alkoi jo humalaisaskellus. Käskin neidin tulemaan lattialle levitetylle viltille maate.

Onko pakko jos ei halua? - Luna hieman huppelissa

No ei tää viltti nyt niin huono juttu ollutkaan...

Lopulta kroppa petti alta

Yllättävän nopeasti Luna rauhoittui tällä kertaa. Edellisillä kerroilla neiti on viidenkintoista minuutin jälkeen ollut valmis lähtemään liikkeelle, nyt vajaassa kymmenessä minuutissa kroppa oli jo menettänyt voimansa. Silmät kyllä liikkuivat edelleen eläinlääkärin tullessa neitiä noutamaan. Me menimme aulaan odottamaan, mikä oli sinällään yllättävää koska Keravalla on kuvauksissa mennyt aina enemmän aikaa ja meidät on käsketty palaamaan aikaisintaan puolentoista tunnin päästä. Nyt join kupin kaakaota siinä odotellessa, aikaa meni arviolta 15 minuuttia, jonka jälkeen lääkäri toi huopaan käärityn edelleen unisen Lunan syliin. Kävimme katsomassa kuvia. Lonkat olivat edelleen samanlaiset kuin aikaisemmin eli löysyyttä näkyi mutta ei muuta. Oikeassa polvessakaan ei näkynyt mitään muutoksia, mutta vasemmassa oli epämääräisyys jota lääkäri epäili irtopalaksi. 

Nivelrikkomuutoksia ymmärtääkseni siinä ei ollut ainakaan mitään isompia. He lähettävät vielä kuvat ortopedin lausuttavaksi ja ilmoittavat sitten kun saavat tulokset, että miten tässä olisi kannattavaa jatkaa. Lunalla kun oireilu pääasiassa jää siihen pieneen pompottamiseen laukassa, niin pohdin kannattako sen takia lähteä leikkauttamaan polvea, mutta jos sieltä se irtopala löytyy niin sitten taitaa pakosti olla leikkaus edessä.

Eläinlääkärille mentäessä olin varautunut siihen että tulokset eivät ehkä ole sitä mitä haluaisin, mutta kyllä sitä silti harmitti kuulla että Luna saattaa joutua leikkauspöydälle.

Jäimme vielä odotusaulaan istumaan ja odottelemaan Lunan heräämistä sekä lääkärin papereiden kirjoittamista ja vakuutusyhtiön vastausta korvauksiin. Neiti siinä hiljalleen alkoi reagoida enemmän ohi kulkeviin ihmisiin ja lattialla seisoi huterasti jaloillaan. Kävin siinä Lunan kanssa pikaisesti ulkona, kun systeri ajatteli sillä olevan kakkahätä, mutta sillä mikään hätä ollut. Pikemminkin sitä kutitti korvasta, mutta jalkojen liikuttaminen ei vielä oikein onnistunut. Neiti kyllä istahti ja nosti takajalkaa päätä samalla kallistaen mutta se itse rapsuttamisliike oli hakusessa. Kun pahimmat kutinat oli saatu ohi, alkoi neiti pyörimään hangessa. Tai ainakin se yritti, ei rauhoitusaineen alainen kroppa meinannut kyetä siihenkään. :D Menimme takaisin sisälle ja hetken jouduimme vielä odottelemaan vakuutusyhtiön vastausta. Lopulta vastaus tuli, virallinen polvitutkimus meni tietysti omaan piikkiin, mutta röntgenkuvat menivät vakuutukseen. Olisin kyllä ihmetellyt jos ne eivät olisi niitä korvanneet. Mutta oli päivän positiivisin asia oli, että maksettavaa minulle jäi noin 130 euroa, kun olin varautunut pahimmassa tapauksessa vajaan 400 euron laskuun.

Nyt sitten vain odotamme ilmoitusta että mitä seuraavaksi. Jos kuvissa näkynyt epäselvyys ei ole irtopala niin jatkamme varmaan ilman leikkausta vielä. Mutta jos se on se, niin sitten taitaa olla parasta vaan leikata. Kauhistuttaa vaan ajatus jos leikkaukseen joudutaan että miten saan pidettyä Lunan rauhassa toipilasajan. Tai mitä jos leikkaus ei onnistukaan?

Vähäinenkin agility saa nyt jäädä Lunalta pois, mutta tokoa jatketaan normaaliin tahtiin. Siihenkin tietysti tulee pakostikin tauko, jos leikkaukseen joudutaan. Mutta sitä kai on vielä turha murehtia. 

Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo sen verran hereillä että piti aivotonta pehmoa
kannella.

Eikä lelusta irrotettu edes nukkuessa.

Match Show 5.3.2017

Pitkästä aikaa päästiin mätsäröimään. Näin talvella kun näitä kisoja ei ole kovinkaan usein, tai jos on, niin sitten olen töissä eikä sen takia päästä. Systeri haki Lolan tädin luota torstaina, jotta kerkeäisimme siistimään vanhemman neidin ennen mätsäripäivää. Hieman tosin tuli yllätyksenä, että täti oli vaihteeksi päättänyt itse trimmata Lolaa, mutta onneksi tädin siistimistyö rajoittui vain tassuihin. Hän oli vetänyt tassukarvat päältä aivan lyhyeksi, mutta melkein jokaisesta varvasvälistä tuli parisenttiä pitkiä hapsuja eikä anturoita nähnyt tassupohjien pitkiltä karvoilta. Lauantaina nostaessani Lolan trimmauspöydälle kiireisen työpäivän jälkeen totesin itsekseni että niitä tassuja ei kyllä enää kukaan pelasta. Tyydyin sitten vain poistamaan kaikki irtohapsut sekä siistimään jo ennestään todella lyhyitä karvoja. Jouduin myös lyhentämään karvoja pidemmältä etujaloista, koska se oli jopa hieman koomisen näköinen että tassut ovat erittäin lyhyttä karvaa, mutta heti ranteesta ylöspäin turkki olikin 5cm mittaista.

Ajattelin trimmauksen sujuvan melko nopeaan, koska yleensä näprään Lunalla tassujen kanssa pisimmän ajan, mutta kyllä tuohon vanhempaan neitiin sain silti kulutettua sen kaksi tuntia. Systeri oli vielä aikaisemmin siistinyt selkää coat kingillä, mikä vähensi minun työmäärää. Lähti Lolasta karvaa loppupeleissä kyllä sellainen iso leipäpussillinen. Minä olin muuten kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen (ja koska olen niin hyvä bloggaaja, en tietenkään tajunnut ottaa mitään ennen-jälkeen kuvia) ja systerikin totesi myöhemmin, että Lola oli muuten todella hyvän näköinen.

Lunan olin trimmannut edellisellä viikolla, joten neiti ei tarvinnut kuin pikaisen harjauksen. Säätkin ovat olleet sen verran hyviä, että tuo ei ole edes kurannut turkkiaan. Vettä ja märkää on ollut, mutta ei kurasta.

Lähdimme hieman viimetingassa ajelemaan kohti ShowHau Centeriä, missä sitten olikin ongelma löytää parkkipaikkaa. Hyvin näki että ei niitä mätsäreitä ole ollut tarjolla, kun osallistuja oli talon täydeltä. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen systeri kävi auttamassa E:tä, joka tuli myös kokeilemaan onneaan Vanillan kanssa. Purimme leirimme isojen koirien kehän kulmaan, josta oli hyvä näköyhteys pienten koirien kehään.

Sitten alkoi se homman tutuin osio, eli odottelu. Pennut onneksi olivat aika loppusuoralla aloitettuaan tuntia ennen meidän saapumista, joten aika piakkoin saimme alkaa seurata aikuisia koiria. Positiivista oli, että sekä isojen että pienien koirien tuomarit olivat melko nopeita. Koiria nimittäin riitti, pieniä aikuisia oli 52 ja isoja muutama vähemmän. Me kun saavuimme ilmoittautumisen viimeisillä minuuteilla, niin olimme tietenkin aivan viimeisiä. Odottelu meni muuten nätisti, mutta yksi sydämenpysähdys tuli kun isojen koirien kehässä juossut tanskandoggi päättikin meidän kohdalla tulla tekemään tuttavuutta Lunan kanssa. Siinä ei oikein kukaan tajunnut pariin sekuntiin mitään, kun Luna katseli muualle ja minä tai doggin omistaja ei olettanut että uros yllättäen vaihtaakin suunnan kesken juoksun. Yllättäen se doggi vaan olikin siinä Lunan iholla ja minä säikähdin että kohta uroksella on reiät huulessa. Luna oli siis lyhyessä hihnassa ja istuskeli penkkien edessä, isojen kehään oli varmaan puolitoista metriä. En tiedä reagoiko Luna minun hätkähdykseen, mutta neiti kääntyi katsomaan ja säikähti kunnolla iholla ollutta vierasta jättisuurta koiraa. Neiti hyppäsi taaksepäin ja jos laukku ei olisi ollut heti selän takana, olisi Luna kaatunut selälleen lattialle. Nyt se rysähti laukun päälle. Doggin omistaja oli tietysti vetänyt koiransa jo pois, eikä koko tilanne tainnut kestää kuin muutaman sekunnin, mutta se siinä tuntui paljon pidemmältä ajalta. Lunahan ei muutenkaan ole ollut kovin innoissaan jättiroduista, joten saa nähdä miten se reagoi niihin tästä eteenpäin. Neiti halusi tapahtuman jälkeen tuolin alle piiloon eli ihan pienestä pelästymisestä ei ollut kyse. Luna nyt onneksi on aika hetkessä eläjä, kun systeri lähti hetkenpäästä E:n ja Vanillan ja Lunan kanssa ulos, ei tyttö enää tuntunut muistavan koko juttua.

Vanilla pääsi kehään ennen meitä ja bortsuneiti näytti vetävän tavalliseen tapaansa hienosti. Vastassa oli molossi, jonka tarkkaa rotua en nyt vaan saa enää mieleeni. Valitettavasti molossi oli enemmän tuomarin mieleen vaikka minusta Vanillan suoritus oli parempi, joten neiti sai sinisen nauhan. Positiivisesti ajateltuna, sinisten kehässä on hyvän koiran helpompi sijoittua, jos tuomari arvostaa yhtään hienoa esiintymistä.

Vanillan ryhmäkehätkin kerkesi alkaa ennen meidän suoritusta. Bc-neiti pärjäsi todella hyvin ja oli vielä mukana kun kehässä oli enää 6 koiraa, mutta sitten tuomari pudotti heidät. Isojen koirien kehässä alkoi punaisten värikehät, kun vihdoin oli minun ja Lunan vuoro. Tuomarina pienillä aikuisilla oli Kennel Finnskyn kasvattaja Carina Kitti, joka on meillä on varmasti ollut jossain muuallakin tuomaroimassa. En saanut mieleeni vain että missä ja mitä mieltä hän oli edellisellä kerralla Lunasta tai Lolasta ollut.

Kehässä vastassa meillä oli nuorempi tyttö maltankoiran kanssa. Alkuseisonnan jälkeen mentiin ensin kierros ympäri, sitten nostin Luna pöydälle. Seisotin tyttöä siinä hetken ja kun tuomari tuli lähelle laitoin ajatuksissani herkkukäden selän taakse, kuten vapaassa esityksessä. Tuomari heti kehui että ai kun ihanaa kun laitat herkun muualle, häntä niin ärsyttää kun kaikki pitää sitä namia koiran nenänedessä. Minä siinä en tajunnut kuin hymyillä ja nyökätä ja päätin pitää sen käteni siellä selän takana. :D

Neiti antoi katsoa hampaat ja pään todella nätisti, mutta tuomarin siirtyessä sivulle Luna painui hieman kyyryyn. Tuomari vaan siinä jutteli että vähän tämä taitaa jännittää, mutta on hyvää harjoittelua. Sitten sain luvan laskea tytön alas ja liikuttiin vielä edes takaisin kehässä. Seisotin Lunaa paikallaan ja sivusilmässä katselin maltankoiran menoa. Pöydällä heillä näytti sujuvan todella hyvin, joten mielessäni ja ajattelin että taidetaan se sininen nauha saada. Maltankoira palasi riviin ja otimme loppuseisonnan. Yllätyin kun tuomari ojensi meille kumminkin sen punaisen nauhan.

Systeri ja Lola menivät heti perään kehään ja palasivat sieltä myös punaisen nauhan kanssa. Odottelimme sitten vielä sinisten värikehän ennen meidän vuoroa. Täytyy myöntää että 26 koiraa pienessä kehässä sai aikaan aika tukalat olot eikä esittäminen onnistunut ihan niin kuin normaalisti. Yhteisjuoksutusta varten meidät jaettiin onneksi kolmeen ryhmään, mutta vaikka meitä ei ollut viimeisessä ryhmässä kuin 7 juoksemassa, niin tilaa kunnon liikkumiselle ei ollut. Tuomari valitsi siitä suoraan jatkoon pääsijät ja meidät osoitettiin Lunan kansa kehän keskelle. Systeri ja Lola putosivat tässä vaiheessa.

Juoksimme vielä jatkoon päässeiden kanssa kehää ympäri. Seisottaessa tuomari taas pudotti osan pois ja huomasin olevani vielä neljän viimeisen joukossa. Meidät siirrettiin seisomaan vielä kehän ”pitkälle” sivulle, josta tuomari lähti sitten sijoittamaan meitä. Lopputuloksena oltiin punaisten 3.

Palkinnoksi saatiin ruusuke, herkkupussi, Evidensian kansio sekä säkki RC:n penturuokaa, joka kyllä annettiin Vanillalle treeninameiksi.

ps. Lola on aina ollut todella huono syömään luita, mistä johtuen vanhemman tytön hampaat on aina todella kamalassa kunnossa. Ollaan saatu se opetettua hiljalleen syömään ohuita luita missä on kanafilettä kierrettynä päälle ja ne on kelvannut. Siitä sitten siirrytty hieman paksumpiin kierreluihin ja siitä sitten ihan ohkaisiin tavallisiin nahkaluihin ilman mitään herkkuja. Nyt viikonloppuna Lola sitten yllätti ja söi Lunan ihan normaaleja ”isoja” luita aivan itse. Jospa se nyt vihdoin olisi oppinut käyttämään hampaitaan. Eikä tähän mennyt kuin 7 vuotta.

Systerin ottama ei niin edustava kuvatodiste Lolan luunsyönnistä

Treenivideoita

Edellisellä tokotunnilla meillä oli aiheena hypyt (Lunalla tarkalleen ottaen hyppynouto), seuraaminen sekä kaukokäskyt.

Meidän alkutunti meni hieman odottamiseksi, kun kouluttaja laittoi kolmelle muulle ryhmäläiselle tavalliset avo- ja umpiesteet harjoiteltavaksi. Tein siinä odottaessa Lunan kanssa hieman jääviä liikkeitä ja neiti osasi erotella ne todella hyvin. Olen huomannut, että sanomalla ne käskyt hieman rauhallisemmin helpottaa Lunalla käskyjen erottelua.

Kun muut olivat saaneet hyppynsä suoritettua, me aloitimmekin Lunan kanssa kierrolla. Kouluttaja laittoi meille EVL:n kiertonoutotsydeemin tyylisesti kaksi estettä noin 4 metrin päähän toisistaan ja kiertotötsän hallin toiseen päähän. Ensimmäinen lähetys tehtiin aivan esteiden luota. Merkkitötsän bongaaminen oli Lunalla taas hakusessa, neiti mieluummin seurasi sivulle mennyttä kouluttajaa. Kouluttaja kävi taputtamassa merkkiä, jotta saimme pari onnistunutta bongausta. Sitten lähetin neidin kiertoon. Luna meni tasaisella hitaalla laukalla merkille ja siitä hieman nopeuttaen takaisin. Seuraavaksi siirryttiin metri taakse päin, mutta muuten samoin. Tällä kerralla Luna jäikin kesken kaiken haistelemaan maata ja unohti koko kiertämisen. Eikun takaisin perusasentoon ja uusi lähetys. Toinen yritys sujui jo paremmin. Otimme vielä kolmannen lähetyksen, tällä kertaa arviolta neljän metrin etäisyydellä esteistä. Luna lähti taas oikein nätisti, mitä nyt hieman vilkuili esteitä niiden ohi juostessaan.

Kouluttajalta tuli pientä noottia Lunan vauhdista (voisi olla kovempi), mutta positiivisena puolena totesi että neiti ei oikeastaan välittänyt esteistä ollenkaan. Tietysti esteet vaikeuttivat tehtävää tuomalla häiriötä, mutta osaltaan myös vahvistivat itse kiertoa kun neiti ei langennut häiriöön.

Sitten siirryimme hyppynoutoon. Ensin otimme metallikapulan, jonka Luna nouti ihan nätisti, mutta sen olemuksesta näki että se ei oikein ollut mieluinen. Matka kapulalle meni hyvässä vauhdissa, mutta palautus olikin ravissa. Vaihdoimme sitten puiseen kapulaan. Kouluttaja kävi vielä heiton jälkeen hieman hetsaamassa kapulalla ja heitti sen vielä pidemmälle, ennen kuin lähetin Lunan noutoon. Vauhtia oli tällä kertaa paljon paremmin myös palautuksessa. Treenasimme myös pelkkiä palautuksia niin että jätin Lunan hallin toiseen päähän, kapulan muutaman metrin päähän ja lähdin karkuun Lunaa kutsuen. Lopuksi vielä leikitin Lunaa esteen toisella puolella kun kouluttaja vei kapulan kauemmas ja kesken leikin lähetin neidin noutoon. Siinä vauhtia vasta riittikin, harmi kun systeri ei videoinut tätä osuutta. :D

Sitten vuorossa oli seuraaminen. Otettiin ensin pätkä ohjattua seuraamista palkaten aina käännöksistä. Suorituksen jälkeen kouluttaja totesi että meidän vasemmalle käännöksissä on jotain outoa, mutta hän ei saa mitenkään mieleen että missä vika oli. Hän totesi että hänen on todella hankala keksiä miten liikkeen saisi korjattua kun ei tiedä missä se oikeastaan kiikastaa. Hetken miettimisen jälkeen kouluttaja käski ottamaan lyhyempiä askelia kääntyessä. Vasemmalle käännöksissä minä jotenkin harppaan eteenpäin, mikä on osasyy että Luna ei tee käännöstä oikein. Kokeilimme tätä sitten niin että tein neliön pelkkiä vasemmalle käännöksiä ja kouluttajan mielestä liike oli heti parempi. Teimme myös lyhyen seurausliikkeen niin että suoran liikkeen jälkeen tein käännöksen vasemmalle ja siitä lähdinkin heti peruuttamaan. Tällöin Lunan oli pakko kääntää takamuksensa nopeasti oikeaan suuntaan, jotta peruuttaminen lähti suoraan. Tämä sujuikin yllättävän hyvin, olin varma että minä sekoan askelissa ja neiti jatkaa tyynesti matkaa eteenpäin kun minä yritän peruuttaa. Mutta ei. Systeri jätti taas tämän kohdan juuri kuvaamatta, mutta minusta se tuntui menevän hyvin ja kouluttajakin sanoi sen onnistuneen ja käski treenata tällaisia sekä pelkkiä vasemmallekäännöspysähdyksiä lisää. Niissä Luna joutuu kunnolla käyttämään takapäätään, minkä se kuulemma osaa todella hyvin. Minä vaan omalla liikkumisellani teen sen ettei se pysty kääntymään oikein.

Loppuun otettiin vielä kaukokäskyjä ja ne olivatkin tällä kertaa se ongelmallisin osuus. Kouluttaja meni häiriönä kyykkyyn metrin päähän Lunasta ja neitihän ei sitten pystynyt tekemään mitään kun ”vieras” ihminen oli vieressä. Tyttö kyllä kuuli käskyt ja nytkähti, mutta ei noussut käskystä istumaan. Muutaman uudelleenaloituksen jälkeen saatiin maahan-istu-maahan vaihdot onnistumaan, mutta sitten tuli maahan-seiso vaihdoissa ongelmia (mikä nyt sinällään ei ollut yllätys, koska ne on edelleen meillä kesken).

Luna tarjosi välillä istumista seisomisen sijaan, eli pitää varmaan vahvistaa seisomaan nousemisen käsimerkkiä koska se on kumminkin ihan eri istumaan nousussa. Toinen ongelma kouluttajan mielestä oli se että Lunalla on sen verran himo palkan luokse (joka on minulla), että sen takia se liikkuu siirtymisessä eteenpäin. Eli minun pitäisi joko vaihtaa palkka taakse tai käyttää avustajaa, joka palkkaa neidin sivulta. Kouluttaja teki sitä tässä hetken ja totesi että heti tuli paremmat siirtymät kun Lunalla ei ollut tarve tulla minua kohti.

Olemme kotona yrittäneet treenata takajalkojen paikallaoloa kaukoissa, mutta meillä on hieman ollut ongelmana löytää sopivaa apuvälinettä jossa tuo pitäisi jalkojaan. Erinäiset kipot ovat olleet kokeilussa, mutta lähes kaikki on niin korkeita että Luna pienenä koirana ei yksinkertaisesti pysty pitämään jalkoja niissä paikoillaan liikevaihtoja suorittaessaan. Toinen ongelma on, jos nämä takajalkatargetit ovat yhtään kevyempiä, niin Luna stepatessaan potkii niitä liikkeelle ja tehtävä vaikeutuu entisestään. Olen miettinyt pitääkö tässä lähteä vaikka ihan rautakaupassa käymään ja ostaa joku kapeampi lauta. Se ei olisi liian korkea ja sitä neiti ei ehkä liikuttelisi ihan samalla tavalla. Onneksi tässä on vielä aikaa ennen VOI-luokkaan menoa. :’D

Tämä on nyt hieman videopainotteinen postaus, lisään tähän loppuun vielä meidän omatreeneistä videot.