Kallis kevät

Kevät, tuo ihana kevät. Ilmat lämpenevät ja lumi sulaa. Noukkimattomat koiranp*skat tulevat esiin ja lähtevät liikkeelle sulavan lumen mukana joka paikkaan. Ja tämä ”kevät” on nyt maksanut minulle noin 300 euroa Lunan vatsataudin muodossa.

Vatsatautihan on neidille aikalailla joka keväinen ongelma. Cockerspanielin korvat kun laahaavat maassa koiran haistellessa niin ne keräävät kaikki lilluvat bakteerit mukaansa. Sitten koira käy juomassa tai syömässä ne samat korvat lilluvat vuorostaan siinä kipossa. Lopputuloksen voinee arvata.

Okei, olisin voinut itsekin vaikuttaa asiaan ennaltaehkäisevästi kaivamalla Lunan korvahupun esiin ja pitämällä sitä vaikka toinen ei sitä rakastakaan. Mutta jotenkin kun ei tämä kevät ole kunnolla vielä kevät niin eihän sitä tullut vielä kaivattua.

Kaikkihan alkoi oikeastaan Larasta. Pikkuneidillä oli ripulia edellisellä viikolla, mutta ei kovin pahana. Yhtenä yönä sen piti päästä kesken nukkumisen ulos, muutan pidätyskyky oli tallella. Eli silloin kuin ulos mentiin niin vatsa oli löysällä, mutta muuta ongelmaa ei ollut. Ihmeteltiin sitä hieman, kun Lara on tähän mennessä ollut rautavatsa että miten se on saanut vatsansa sekaisin. Lunalla oli sillä hetkellä itse asiassa yllättävän kovalla vatsa.

Tein Laralle riisi-naudanmahasekoitusta ja aterioilla molemmat tytöt saivat Gefilus-kapselit. Hiljalleen lähti pikkuneidin vatsa kovettumaan.

Kun sitä ajatteli tilanteen olevan ohi, niin maanantai-tiistai välisenä yönä aloitti Luna. Neljän jälkeen Luna kävi vinkumassa portilla. Ajattelin neidin ensin reagoivan Laraan joka liikkui eteisessä ja kutsuin Lunan takaisin nukkumaan. Tyttö tuli sänkyyn, seisoi hetken tuijottaen minua ja palasi portille. Siinä vaiheessa totesin että nyt Lunalla on oikeasti hätä ja lähdettiin ulos. No vatsahan oli ihan kuralla.

Aamulenkillä vatsa oli edelleen sekaisin, joten päätin jättää Lunalle yksinolon ajaksi sanomalehden lattialle.  Pyysimme myös iskän käymään ulkoiluttamassa tytöt päivällä. Lunahan on sellainen että se pidättää viimeiseen asti ennen kuin tekee mitään sisälle.

Luna pärjäsi hyvin siihen asti että iskä tuli (n. 4 tuntia), mutta iskän mukaan neiti vinkui ja oli kiireellä menossa ulos. Mutta sitten aikaa iskän käynnistä systerin kotiin tuloon (taas n. 4 tuntia) Luna ei ollut kestänyt vaan oli joutunut käyttämään paperia. Onneksi Luna muisti nuoruusajoistaan sen, että paperille kuuluu tehdä tarpeet jos hätä on. Siinä nimittäin oli vaatekasaa ja mattoa ja sänkyä tarjolla.

Tätä jatkui sitten kolme päivää. Yöllä juostiin pariin otteeseen ulkona, iltalenkin ollessa noin kymmeneltä, Luna halusi ulos kahden ja kolmen välillä ja sitten neljän ja viiden välillä. Sitten taas seitsemän ja kahdeksan välillä. Voin sanoa että minulla on ollut tosi kivat työpäivät monen katkonaisen yön jälkeen.

Siirsin Lunankin melko nopeasti riisiseokselle. Aloitin myös heti ensimmäisenä yönä Inupektin annon tupla-annoksella ja tiistaina vielä ostin Canius-maitohappobakteereja. Tilanne ei kumminkaan tuntunut parantuvan, päinvastoin kakan mukana alkoi tulla verta. Tiesin suolen ärtyneen ja sen takia vuotavan verta, Lunalla on tätä ollut joskus aikaisemminkin. Neiti oli muuten aivan hyvässä kunnossa ja pirteä, ruoka maistui, mutta vettä ehkä meni hieman tavallista vähemmän. Sain Lunan kyllä juomaan lisäämällä nestettä riisiseokseen. En vielä ajatellut viedä neitiä lääkärille, kun muuta ongelmaa ei ollut kuin ripulointi. 3,5 päivän ripuloinnin jälkeen Lunalle ei oikein ruoka enää maittanut aamulla. Laitoin riisiseoksen kippoon ja neiti, joka normaalisti söi hyvällä ruokahalulla jäi vain tuijottamaan kuppiaan. Silloin totesin että pakko Luna on käyttää lääkärillä. Ruokahalun menetys ahneella koiralla kertoo jo että nyt on jotain enemmän vialla. Ja vielä pääsiäinen ja pyhät oli tulossa että kovin helposti ei neitiä saisi lääkärille jos akuutti tarve tulisi.

Ainoat vapaat ajan siinä vaiheessa oli tietysti enää niitä aikoja kun minä olin töissä. Onneksi äiti ja systeri pääsivät minua aikaisemmin ja pääsivät viemään Lunan Keravan Evidensiaan. Aika oli kello 16, mutta siinä noin klo 15 aikoihin alkoi Luna sitten vielä oksentaa. Lyhyen ajan sisään tyttö oksensi monta kertaa ja mukana tuli verta.

Yritä siinä sitten keskittyä töihin, kun kuulet että koiran vointi huononee koko ajan.

Vaivihkaa seurailin puhelinta aina kuin pystyin ja ensimmäinen viesti lääkäriajan alettua oli että Lunan sydämestä kuuluu pieni sivuääni. Tosi kiva, sekin vielä. Lääkäri tosin ajatteli sen johtuvan ihan neidin vatsataudista, mutta suositteli tarkastuttamaan sydämen vielä myöhemmin uudelleen.

Lunalta otettiin verinäytteet, jossa ei ollut isompia ongelmia. Pientä nestehukkaa oli havaittavissa, punasolut olivat hieman koholla ja Xsolut hieman alhaiset, mutta arvot olivat juuri ja juuri rajojen ulkopuolella ja todennäköisesti johtui verenvuodosta. Luna sai pahoinvoinninestopiikin sekä nesteytystä ihon alle paikanpäällä, kotiin saatiin Tylosin-antibioottikuuri. Olin aamulla antanut ohjeistuksen että en näe tarpeelliseksi antibioottia kun ei Luna muuten oireile kuin ripulilla. Olisin halunnut ennemminkin ottaa kokeiluun kaoliini-pektiinin. Mutta tilanne muuttui siinä vaiheessa kun Luna alkoi oksentaa verta, totesin että ehkä se antibiootti on tässä tapauksessa ihan ymmärrettävä.

Pääsin töistä niin että ajoin eläinlääkäriin maksamaan laskun, 266,14 euroa. Tähän mukaan jo ostetut lisäravinteet ja ruoat niin arviolta tähän vatsatautiin on mennyt se 300 euroa. Onneksi saan vakuutuksesta osan takaisin pyhien jälkeen. Kotiin lähti hieman aamuista virkeämpi Luna, jolla oli tosin mukavan kokoinen nestepussi niskassa.

Tässä neste on valunut niskasta jo osittain kaulalle (iso rinkula kaulalla kuvassa, en tiedä kuinka hyvin erottuu) ja illemmalla se oli valunut jo rintaan. Nukkumaanmennessä suurn osa oli jo imeytynyt, jäljellä oli sellainen noin nyrkin kokoinen patti. Aamulla enää puolet siitä.

Kotiin päästyämme yritin tarjota Lunalle hieman syötävää, koska neiti ei ollut syönyt mitään sitten aamun pienen riisiannoksen. Mutta mikään ei maittanut Lunalle. Tarjosin jopa vahvasti tuoksuvaa kanaa kissanruokapurkista, jonka olin ostanut kisojen loppupalkaksi, mutta sekään ei kelvannut. Ajattelin että odotetaan hetki, mutta jos ruokahalu ei palaisi, pitäisi minun lähteä ostamaan Nutri Plussan geeliä, jotta saan jotain energiaa Lunalle annettua.

Hetken päästä kävin tarjoamassa palan juustoa ja se meni ongelmitta. Siitä mentiin taas jonkun aikaa eteenpäin ja alkoi se kanankin lopulta maistua. Eli Lunan olo alkoi parantua eikä minun tarvinnut lähteä ostoksille.

Illalla käytiin vielä lenkillä, jolloin kakka oli melko tummaa ja edelleen ihan löysää. Ajattelin että mitenköhän seuraava yö sujuu, mutta yllättäen meillä nukuttiinkin koko yö todella sikeästi. Joko Lunan suoli tyhjeni kokonaan tai sitten saatu nesteytys, pahoinvointilääke ja antibiootti paransivat tilannetta nopeasti.  Luna ei nimittäin kakannut aamulenkillä sitten ollenkaan.

Ehkä tämä tästä lähtee nyt vihoin helpottaa ja voimme siirtyä pääsiäisen viettoon vaunulle kuten suunnitelma oli.

Lääkäristä tuleena Luna vetäyty hetkeksi omaan mökkiinsä kunnes olo alkoi parantua.

Treeneissä

Tajusin etten ole kirjoittanut meidän viime viikon treeneistä taas ollenkaan. Yritän tässä nyt muistella mitä me nyt siellä tehtiinkään. :D

Ensin voin onneksi sanoa, että Lunan aivot ovat alkaneet taas raksuttaa ja suorittaminen sujuu. Aloitimme treenit tekemällä ruutua, jonka neiti bongasi hienosti. Ainut että ensimmäisellä kerralla se maahanmeno oli hieman hakusessa, johon tarvittiin tupla käsky. Toinen yritys oli jo paljon parempi, tosin kouluttaja totesi että minä kävelin väärin. Minun piti liikkeessä palata lähtöpaikalle, eli kävelen suunnilleen kolmion liikkuessa. Mutta minä lähdin ruudusta suoraan eteenpäin, enkä takaisin lähtöpaikalle kuten piti. Otettiin liike vielä kertaalleen, jotta minä suoriutuisin omasta osuudestani kunnolla. Luna meni ruutuun nätisti ja minä liikkeelle. Takaisin tullessa keskityin siihen että kävelen oikeaan suuntaan. Samaan aikaan ovi kävi ja kouluttaja jäi katsomaan kuka sieltä tulee. Minä kävelin eteenpäin odottaen Lunan kutsulupaa ja hetken päästä aloin vilkuilla kouluttajaa kun kentän reuna-aita läheni uhkaavasti. Jouduin lopulta hidastamaan vauhtia kun matkaa oli pari metriä. Tässä vaiheessa kouluttajakin tajusi mitä oli unohtanut ja antoi kutsuluvan. Luna tuli nätisti sivulle, vaikka minä tässä vaiheessa jo kävelin paikoillani. Kouluttaja naureskeli että no, ainakin tuli todettua että Luna ei ennakoi. :D

 Otettiin pätkä seuruuta, joka oli jo paljon parempi kuin pari viikkoa aikaisemmin. Ei se edelleenkään ollut aivan yhtä hyvää kuin mitä se on parhaimmillaan ollut, pari kertaa Lunan kuono meni maahan ja jouduin asiasta huomauttamaan. Mutta luulen tässä meillä olevan ihan harjoituksen puute, ollaan otettu seuraamista aika vähän tänä talvena niin on päässyt neidiltäkin unohtumaan sen kesto.

Otimme myös jäävät liikkeet, jotka oli tosi hyvät ja napakat. Luna ei myöskään ennakoinut liikkeelle lähdöissä pahemmin ollenkaan.

Loppuun otettiin paikallaoloja, Luna pysytteli nätisti maate vaikka minä siinä hieman hölmöilin yrittäessäni päästä sermin taakse piiloon. Joku olikin kasannut agilityesteitä eteen ja jouduin kiertämään koko sermin.

Rally-tokossa tehtiin taas avo:n rataa. Otimme myös ensimmäistä kertaa harjoitteluun käytösruudun.

Menimme heti ensimmäisenä radalle, minkä aiheutti alussa pientä ongelmaa kun Luna ei kerinnyt tajuta että nyt ollaankin treeneissä. Kun päästiin lopulta työmoodiin tuli yllättäen uusi ongelma. Luna alkoi ontumaan. Neiti könkkäsi vasenta etutassua muutaman askeleen, jonka jälkeen pysähdyin ja aloin tutkimaan tassua. Lunahan on könkkäämistä tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin sillä on ollut takku anturoiden välissä. Nyt ei ollut siitä kyse kun tunnustelin, en löytänyt yhtään mitään. Eikä Luna reagoinut mitenkään vaikka kuinka painelin tassua ja varpaita. Liikutin Lunaa hieman eikä ontumista enää tullut. Jatkettiin rataa, mutta myönnettävä on että oma keskittyminen oli täysin Lunan liikkeessä mikä toi pienimuotoisia virheitä (kävelin liian lähellä tötsiä ym.) Muutaman kyltin jälkeen ontuminen alkoi uudestaan ja taas kävin tassun läpi. Ontuminen loppui ja jatkettiin matkaa vain jotta ontuminen alkoi jälleen parin kyltin jälkeen. Kävin kolmannen kerran tassun läpi löytämättä mitään, ja kun jatkettiin matkaa niin ontuminen jälleen loppui. Pääsimme radan loppuun ja siirryimme käytösruutuun.

Käytösruutu tulee olemaan meille yksi aika hankala tehtävä sitten voittajaluokassa. Mikä on sinällään jännä, koska Lunallahan on paikallaolot tokossa melkein sata varmoja. Mutta Luna on ollut aina huono odottamaan lähellä, neiti helposti tarjoaa kaikenlaista muuta. Otin näin ensimmäisellä kerralla harjoitteluun edessä makaamisen. Alkuun Luna pysyi todella hienosti makuulla ja on myönnettävä tein virheen siinä että en seurannut aikaa itse. Nimittäin radalla olevalla koirakolla on monessa kyltissä ongelmia ja ne tekivät uudelleen ja uudelleen, joten luulen että vaadittu 2 minuuttia ylittyi reilusti. Lopulta Lunalta alkoi mennä hermot ja neiti alkoi nousta. Tässä vaiheessa tajusin että minun olisi pitänyt seurata kelloa ja palkkailla tiheämmin. Palkkailin sitten pariin otteeseen, kunnes vapautin Lunan. Mutta koska oli ohjeistettu että käytösruudusta ei poistuta ennen kuin edellinen koira on saanut radan tehtyä ja on kiinni, jäin sitten Lunan kanssa odottelemaan. Siinä odotellessa kaadoin Lunan kyljelleen ja aloin jälleen kerran käymään ontunutta tassua läpi. Mitään siitä ei edelleenkään löytynyt eikä Luna edelleenkään aristanut sitä yhtään.  

Kouluttajan kanssa pohdittiin että olisiko Lunan tassuun osunut kentästä esimerkiksi ulkoa kulkeutunut kivi. Tai kentällä olevaa kumirouhetta olisi jäänyt jotenkin huonosti anturoiden väliin. Sinällään molemmat kuulostaa hieman hassulta, jos kivi olisi pistänyt niin miksi Luna olisi ontunut muutamassa kohdassa. Eikä kumirouhe ole koskaan aikaisemmin jäänyt neidin karvoihin kiinni häiritsevästi.

Minähän siinä jo pelkäsin että Lunan löysät ranteet olisi nyt jo alkanut oireilemaan ja kuvittelin meidän uran loppuneen siihen. Menimme siitä vielä tekniikkaharjoitukseen, jossa sanoin tälle toiselle kouluttajalle että katsotaan mitä me pystytään tehdä kun Luna ontui radalla. Hän siinä kysyi että olisiko Luna liukastunut ulkona ja sen takia ontui, mutta mielestäni mitään liukastumistakaan ei ole tapahtunut. Ja näkyisikö se tuollaisena satunnaisena ontumisena?

Tekniikkatreenissä oli oikealla puolella seuraaminen. Teimme ensin pujottelua, mikä sujui todella hienosti. Sitten tulikin ongelmana kun piti alkaa tekemään tehtäviä siinä oikealla puolella. Maahanmeno ja sivulletulot olivat mukavan vinoja. Saimme kotiläksyksi treenata näitä, vaikka kouluttaja olikin sitä mieltä että tuskin ihan hirveää työtä Lunan kanssa tarvitsee tehdä. Lunalla on kumminkin selvä aavistus mitä siltä halutaan.

Tässä treenissä Luna ei sitten ontunut ollenkaan, päinvastoin hyppi ja pomppi minkä kerkesi. Eli mihinkään ei näyttänyt sattuvan.

Olen nyt tämän viikon seurannut Lunaa tarkasti koko ajan neidin liikkuessa eikä merkkiäkään ontumisesta ole näkyvissä. Myöskään mitään merkkiä kivusta ei ole näkynyt kun tytöt ovat leikkineet keskenään, vaikka Lara on aika kova puremaan Lunan tassuja. Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että kyseessä ehkä nyt olikin jokin kivi tai kumirouhe, mikä vaan osui jotenkin huonosti neidin tassuun. Voin siis ehkä huokaista helpotuksesta ja todeta, että meidän kisaura ei ehkä ollutkaan vielä tässä.

Virvon varvon

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa teille, palkka meille!

Tänään tuli kuvattua meidän palmusunnuntai ja pääsiäiskuvat. Metsästin pajunkissoja kuvia (ja kukkaistutusta) varten, mutta monet löytämäni oli todella pieniä. Varmaan nämä säät ovat tehneet sen ettei pajunkissatkaan vielä kukkineet kunnolla. Onneksi viimeisestä luottopaikasta sitten löytyi, tosin jalanjälkien runsaudesta päätellen parhaimmat oli jo viety. 

Täytyy sanoa että kahden koiran saaminen kuvaan ja kuvan onnistuminen on huomattavasti hankalampaa verrattuna yhteen koiraan. Okei, tässä oman haasteensa tuo Lara, joka ei vielä ole tottunut kuvauksiin ja pitämään milloin mitäkin suussaan. Luulen kun pikkuneiti hommaan tottuu niin helpottuu kuvaaminenkin. 

Ensin harjoiteltiin Lunan kanssa poseeramista. 

Metallikiposta ja puutarhanarusta askarreltu kori, kun en mistään saanut tähän hätään oikeaa koria.
Mutta minusta siitä tuli aika kiva. :D 

Sitten yritin ottaa pari otosta Laran kanssa. Pikkuneiti olikin haastavampi tapaus, kun hän oli kauhuissaan jo pelkästä huivista. Huivi päässä meni ihan perus istu-käskykin ylivoimaiseksi. Saati sitten että jotain olisi pitänyt ottaa suuhun.

Laran mielipide pukemisesta. :'D

Yhteiskuvat taas toivat saman ongelman kuin aikaisemmin. Tyttöjen väriero on niin iso, että kamera ei oikein osaa tarkentaa kuin toiseen kerrallaan. Eli aina jompi kumpi on sumeana.

Lara: Plääh!

Jos mä vähän nuuskutan tätä kukkaa...

Lopulta Lara voitti huivipelkonsa ja pystyi jopa istumaan ja pitämään pajunoksia suussaan! Ainut harmi tässä on Lunan kori joka on vinossa, mutta ei sitä kaikkeen pysty.

Eikä meillä edes käynyt virpojia, vaikka olin heihin varautunut, joten suklaamunat meni omiin suihin.

Lahti KV

Lara pääsi ensimmäistä kertaa käymään virallisissa näyttelykehissä, kun systeri oli ilmoittanut pikkuneidin Lahteen. Tuomarina oli bulgarialainen Kostadin Shankov, joka ymmärtääkseni arvosteli ensimmäistä kertaa Suomessa bordercollieita. Joten kenelläkään ei ollut oikein tietoa minkä tyyppisistä bortsuista tuomari pitää.

Luna jäi kotiin monien aktiviteettilelujen kanssa, kun lähdimme yhdeksän jälkeen Laran kanssa ajamaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin kun kehässä meni vielä australianpaimenkoirat. Purimme leirin ja lähdin pikaisesti käymään myyntikojuilla kun tajusin jättäneeni tassusakset kotiin. Kävin sitte pikaisesti ostamassa uudet sakset ja mukaan tarttui vielä pikkuruinen karsta. Pääsin takaisin paikalle ja aloin siistimään Laran tassukarvoja, jolloin sain todeta että halvalla ei saa hyvää. Ne 8 euron sakset eivät leikanneet ollenkaan.

Bordercollieurosten alkaessa tuli todettua että arvosteluja tuli laidasta laitaan, hylästystä erinomaiseen. Sitten alkoivat nartut, Lara oli junnunartturyhmän neljäs. Siinä rivissä tuli todettua että pikkuneiti on tosissaan pikkuinen. Eivät muutkaan mitään isoja olleet, mutta kumminkin isompia kuin Lara. Laralla taas oli turkkia porukasta eniten.

Junnut eivät selvästikään ollut tämän tuomarin mieleen, kun sekä urosten että narttujen junnut saivat EH:n. Yksi uros sai HYLyn.

Lara esiintyi ihan hyvin, liike oli pääasiassa sujuvaa, mitä nyt häntä oli tapansa mukaan liian korkealla. Seisominen sujui Laralla minusta parhaiten, kun vertasi muihin junnuihin. Yksi oli koko ajan istumassa tai makaamassa, toinen taas ei meinannut pysyä paikallaan.

Kilpailuluokassa oli siis kaikki junnunartut. Koirat juoksutettiin vielä ympäri ennen sijoitusta. Lara osoitettiin eteen ja sitten vielä yksi koira siirrettiin eteen, joten neiti jäi toiseksi.

"Very good type. Good size. A little bit light in head and bones. Nice format. Correct body substance. Needs more energy in movement. Very well presented." ja täten EH JUK2.

Koska Lara ei jatkanut tästä eteenpäin, kävimme vielä ostamassa pussillisen luita myyntikojuilta ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Oltiin juostu taas mätsäreissä tätä  näyttelyä ajatellen, viime viikolla oltiin lauantaina ShowHaulla (Luna pun3. Lara pun ei sij.) Illalla katselin että sunnuntaina oli mätsäri Hämeenlinnassa ja koska ei meillä ollut parempaakaan tekemistä, lähdimme aamulla ajelemaan sinne (Luna pun3. Lara pun ei sijoitusta) ja viime perjantaina olimme taas ShowHaulla (Luna pun ei sijoitusta, Lara sin ei sijoitusta). Lunalla on jostain syystä ollut nyt hirveästi kierroksia ja se on näkynyt mätsäreissä siinä että vanhempin neiti ei ole meinannut pysyä pakoillaan. Sinällään kiva kun toisella on hauskaa, mutta pitää taas hieman alkaa huomauttamaan, että sitä pitäisi myös keskittyä. 

Cockerspanielin trimmaus

Tämä on aihe joka rehellisesti jakaa cockeriharrastajat ja –kasvattajat kahtia. Cockerspanieli kuuluu niin kutsuttuihin turkkirotuihin ja vaikka se ei tietysti ole lähelläkään mitään lhasa apsoa, niin tämänkin rodun turkki vaatii aikaa ja työtä. Uskoisin että jokaisen kasvattajan mukaan antamassa pentuoppaassa on ohjeistus pennun ja aikuisen cockerspanielin turkin hoitoon.

Silti sekä katukuvassa että facebookissa ja muualla netissä näkee kokonaan koneella lyhyeen karvaan ajettuja cockerspanieleita ja tämä saa monien tunteet kuumenemaan. Monen mielestä on melkein maailmanloppu, että cockerin kaunis turkki ajetaan alas ja tätä selitetään sillä, että kerran on tietoisesti turkkirodun hankkinut niin se turkki on hoidettava. Osa taas tuntuu olevan sitä mieltä että koira jopa kärsii turkistaan, kun se kantaa puolet metsästä mukanaan. Minä olen kyllä myös sitä mieltä, että jos turkkirodun hankkii niin se turkki olisi hoidettava, mutta jos se menee sitten siihen että se turkki on takussa ja likainen (krhm, kuten Lolalla) koko ajan niin kyllä minäkin sen sitten alas vetäisin. Ja tietysti esimerkiksi sterilisaation jälkeen monen cockerspanielin turkki menee ”piloille” ja huovuttuu, jolloin sen ylläpito voi oikeasti olla kuulemma jopa todella hankalaa. Näissä tapauksissa ymmärrän ettei turkkia pakosti kykene hoitamaan, mutta silloinkin itse suosin esimerkiksi ohennussaksilla siistiä lyhentämistä eikä koneella täyttä alasajoa. Totuushan on se että eihän se koira turkkiaan kaipaa. Lunan trimmaaja (joka myös on rodunkasvattaja) kuuluu näihin jotka eivät välitä onko cockeri pitkässä vai lyhyessä karvassa.

Jos ajatellaan hieman cockerspanielin käyttötarkoitusta (ylösajava lintukoira) niin myönnän että onhan tuo turkki mennyt väärään suuntaan jalostuksen myötä. Ero käyttölinjaisen ja näyttölinjaisen turkissa on hiljalleen kasvanut ja parhaimmillaan näkee näyttölinjan koiria joilla koristekarvat hipovat maata kuten amerikanserkulla. Mitä olen seurannut roturyhmän keskusteluja niin kasvattajistakin monet alkavat olla sitä mieltä että sitä karvaa alkaa nykypäivänä olla jo liikaa.

Käyn tässä läpi miten meillä hoidetaan Lunan ja Lolan trimmaus, eli jos sinua ei kiinnosta kuulla karvojen siistimisestä ja trimmausvälineiden esittelystä niin tästä eteenpäin ei tarvitse lukea. :D Ja tämä ei ole mikään virallinen ohjeistus, vaan ihan miten minä sen teen.

Aloittaen, kannattaa katsoa ohjeistus mikä löytyy Cockerspanielit ry:n sivuilta. En viitsi ottaa nyt kuvia tähän, kun en löytänyt nopeasti tietoa saako kuvia ottaa käyttöön vaikka mainitsisin tekijänoikeudet.

Pesu

Sääntö numero yksi, koira trimmataan puhtaana. Pääasiassa ihan sen takia etteivät kalliit trimmaussakset mene pilalle. Kukaan ei halua tuhota 70-120e saksia hiekkaiseen tai kuraiseen turkkiin. Ainut poikkeus on nyppiminen, jonka voi tehdä myös likaisella turkilla mutta selitän siitä myöhemmin lisää. Cockerspanielin turkki vaatii shampoon sekä hoitoaineen. Minä olen tässä muutaman vuoden sisällä kokeillut muutamia eri pesuaineita, mutta parhaimmaksi olen kokenut Isle of Dogsin Every Day Silky Coating –sarjan joka on ihan suunnattu hienolle, silkkisille ja helposti takkuuntuvalle turkille. 500ml pullo riittää yllättävän pitkään vaikka verrattuna moneen muuhun pesuaineeseen tätä ei kuulu laimentaa. Mutta ensin shampoolla pestään turkki puhtaaksi ja sitten hierotaan hoitoaine ja se jätetään vaikuttamaan muutamaksi minuutiksi. Pesun itse suoritan niin että levitän pesuaineet ensin siihen osaa turkkia missä sen pitää vaikuttaa pisimpään, eli jalkojen koristekarvoihin. Siitä sitten muut koristekarvat ja lopuksi selkä ja häntä. Kun koira on pesty, heitän sille kylpytakin päälle ja annan kuivatella hetken aikaa. Jos cockerin turkki on yhtään kihartuva, kannattaa koira totuttaa föönillä kuivaamiseen. Se hieman myös suoristaa karvaa. Lunahan pelkää fööniä sen verran, etten viitsi neitiä sillä kiusata, varsinkaan kun Lunan turkki on luonnostaan suorempaa mallia, niin se ei ole pakollinen.

Turkin selvitys

Sitten osuus jonka hankaluus riippuu ihan omasta harjaushistoriasta, jos turkkia hoitaa ja harjaa ahkerasti ei tämä osuus vie kauaa. Tai jos harjailee vain satunnaisesti, niin sitten onkin takkujenselvittelyä edessä. Minä aloitan harjaamisen kun koiran turkki on vielä reilusti kostea. Märän turkin takut aukeavat paljon helpommin kuin kuivan turkin. Myönnettävä on että en tiedä vahingoittaako märän turkin harjaus sitä jotenkin enemmän, mutta en viitsi kiusata koiraa sen enempää. Kerran takut aukevat paremmin märällä turkilla niin minä avaan ne märällä turkilla.

Käytän kyllä hoitoainetta myös tässä vaiheessa. Suihkutan koko turkkiin Isle of Dogs –hoitosuihketta ja pahimpiin takkuihin levitän omille hiukselle tarkoitettua hoitovoidetta (tällä hetkellä Loreal Elvital öljyvoide) ja annan vaikuttaa hetken ennen harjausta. Sitten vain selvittämään. Minä käyn turkin läpi jalka jalalta, aloittaen eturaajoista ja lopettaen takajalkoihin. Ensin käyn selvitettävän osan läpi pehmeällä karstalla, joka hellävaraisesti avaa pahimmat ja päällimmäiset takut. Sitten tavallisella harjalla pääsen hieman syvemmälle karvoihin ja se avaa taas takut joihin karsta ei ole ylettänyt. 

Harjat, kammat, karstat ja näitä on tullut vielä lisää. Välineitä on hyvä olla reilusti, varsinkin jos on kuten minä ja kadottelee niitä koko ajan. :D

Lopuksi käyn vielä karvat tiheällä täikammalla läpi kainaloita myöten, ettei varmasti jää yhtäkään takkua jäljelle. Isompiin hieman huovuttuneisiin takkuihin käytän metallipiikkistä karstaa, koska se tuntuu aukaisevan ne parhaiten. Tämän kanssa tosin pitää varoa ihoa, metallipiikit raapivat ihon helposti rikki.

Nyppiminen

Cockerspanieli on osittain nypittävä rotu (mikä yllättää aika usean ei rotuihmisen).  Pää, selkä, reidet ja kyljet pääasiassa nypitään ja kun tämä tehdään kerralla oikein voi tulevaisuuden työmäärä vähentyä. Lunaltahan minun ei tarvitse oikeastaan kun nyppiä pää nykyään. Nyppimisen voi tehdä ihan sormin tai käyttää erinäisiä apuvälineitä (kuvassa). Jos haluaa helpottaa työtä vielä lisää, kannattaa tämä vaihe tehdä likaisella turkilla, koska likaisesta karvasta saa paremman otteen. Apuna voi vielä käyttää talkkia, joka parantaa sormiotetta lisää.

Vasemmalla yläreunassa talkki sekä talkkiharja, oikealla ylhäällä CoatKing, vasemmalla alhaalla nyppimiskumit, vieressä trimmauskivi, keskellä JackStripper ja nyppiä voi vaikka ihan kumihanskalla.

Karva irtoaa nyppimällä helposti kun se on ”kypsää” eikä koiraa satu. Eli kun aika ei ole oikea voi nyppiminen olla turhaa, karvat ei irtoa ja se voi tehdä jopa hieman kipeää koiralle. Itse olen aika hyvin oppinut Lunasta näkemään milloin karva irtoaa ja milloin ei.

Minä käytän nyppimisessä apuna kumista JackStripperiä sekä talkkia. Ensin levitän kunnon talkkikerroksen nypittäville karvoille ja sitten lähden nyppimään karvansuuntaisesti. Toisella kädellä kiristän ihoa ettei se veny nyppimisen mukana. Välillä karstaan karvat vastakarvaan jotta näen paljonko vielä on nypittävää ja samalla lisään talkkia.

Lunan pää alkuksi

Lunan pää talkittuna

Sitten nyppimään

Luna yleensä vetää sikeitä nyppiessä. Minä laiskana nypin sohvalla niin karvaa sitten löytyy vaatteista ja mustasta sohvasta

Pää nypittynä

CoatKing on hyvä apu varsinkin isoilla alueilla ja minä käytän tätä niska-selkäalueella. Lunalla myös olkavarren kohdalla. Cockerspanieleiden trimmausryhmässä jaettiin joskus video, missä coatkingillä käsiteltiin märkää turkkia. Kokeilin tätä Lolan pehkoon ja voin sanoa että se toimi kyllä paremmin kuin kuivalla turkilla.

Täikammalla saa myös hyvin selän irtokarvoja irti.

Tassut

Tassujen siistimistä varten kannattaa koira opettaa makaamaan kyljellään. Tassun pitäisi lopuksi muistuttaa kissantassua, eli sen pitäisi olla tiivis ja pyöreä tassu. Karvat leikataan lyhyeksi tassunpohjasta ja anturoiden väleistä, mutta ei varpaiden välistä. Myös kynnet kannattaa tuoda esiin.

Minä leikkaan ensin isommilla saksilla karkeasti karvat lyhyemmäksi että kynnet näkyvät, ja vasta sitten alan tasaamaan leikkausjälkeä. Moni vielä siistii ohennussaksilla lopuksi.

Tämän hetkinen saksikokoelma, ohennussakset,  kaarevat sakset, perus suoratsakset sekä tylppäkärkiset kaarevat tassu/naamasakset.

Ei tämä kovin pyöreätä vielä ole nähnyt, mutta idean varmaan jo näkee.

Korvat

Korvista ajellaan yläosa lyhyeksi. Minä vedän arviolta 1/3. On maku- ja taitoasia ajellaanko korva myötä- vai vastakarvaan. Myötäkarvaan otettaessa jälki on todennäköisesti kokemattomalla hieman siistimpi, koska vastakarvaan ajelu tekee karvasta todella lyhyen, jolloin pitää osata kadottaa pitkän ja lyhyen karvan siirtymä. Minä teen hieman sekä että, ajan pääasiassa korvan vastakarvaan, mutta aivan yläreunasta noin 1-2 cm myötäkarvaan. Näin minulla on hieman helpompi siirtymä ensin erittäin lyhyestä lyhyeen ja siitä päähän.

Ennen ajelua

Ajeltuna

Korva ajellaan takapuolelta samalta matkalta kuin etupuoleltakin ja itse siistin vielä korvansuuta tassusaksilla jos siihen jää pidempiä karvoja.

Sisäpuolelta ajeltuna

Sitten hankalin osuus on korvan ja pään siirtymän kadottaminen. Myönnän että minäkään en ole tässä vielä hirveän taitava ja ammattilainen saa paljon siistimpää jälkeä aikaiseksi. Ohennussaksilla pitäisi saada häivytettyä lyhyen ja pidemmän karvan väli luonnollisen näköiseksi siirtymäksi. Ohennussaksien teräpuoli on ihoa vasten.

Tässä yritin häivyttää siirtymää.

Pää

Viiksikarvat vedän koneella lyhyeksi. Ajelemalle myötäkarvaan vedän koneella oikeastaan koko kuonon korviin asti (tässähän ei ainakaan Lunalla ole luonnostaan pitkää karvaa eli karvat eivät ajelulla oikeastaan lyhene).  Huulipoimuissa olevat karvat on tärkeä vetää mahdollisimman lyhyeksi! Kuonon alta vedetään myös koneella myötäkarvaan kohti kaulaa.

Huulipoimukarvat vedetään niin lyhyeksi kun vain pystyy.

Kaula/rinta

Kaula ajellaan koneella lyhkäiseksi rintalastaan asti. Minä teen tämän yleensä myötäkarvaan. Tässä on kanssa sitten siirtymä pidempään karvaan pitää hävittää ohennussaksilla.

Kaulasta ajtetaan koneella ja siistitään sivuilta

Takamus

Peräpeili ajellaan koneella lyhyeksi (ja muistetaan taas siirtymän hävitys). Ohennussaksilla siistitään myös takajalan takaosa hännän kiinnityskohdasta melkein kintereeseen asti saksien sakset ylösalaisin.

Lähtökohta

Koneella ajettu peräpeili

Ohennussaksilla siistitty takamusta hännän alta noin kintereeseen. Lunalla on niin kauhea valkoinen pehko tuossa
normaalisti että näin kuin ei näyttelyihin olla heti menossa niin vedän vähän enemmän karvaa pois.

Häntä

Hännästäkin näkee paria eri trimmaustyyliä, osa vetää hännän kokonaan lyhyeksi kuten amerikanserkulla ja osa jättää häntään koristekarvaa. Minä jätän n. 1-2cm koristekarvaa häntään.  Suorilla saksilla yritän tehdä mahdollisimman tasasta jälkeä.

Ei niin paha lähtötilanne, välillä Lunalla on 10cm karvat hännässä.

Siistitty häntä

Koristekarvat

Koristekarvat rinnasta vatsaan ja siitä takajalkoihin pitäisi olla yhtenevät. Takajalasta kintereen kohdalta leikataan karvat hieman lyhyemmäksi jotta kinnerkulmaukset korostuvat. Etujaloissa teen kaarevan siirtymän kainalosta ranteeseen niin että ranteen kohdalla on lyhyempää karvaa ja mitä ylemmäs mennään niin koristekarva on pidempää.

Lunalta saatan vielä ohentaa jalkojen koristekarvoja Coatkingillä tasapainottaakseni ulkinäköä, koska neidillä on edelleen aika olemattomat vatsakarvat. Näyttä hieman hassulta jos jaloissa on karvaa vaikka muille jakaa ja se saa näyttämään vastakarvat vieläkin olemattomammilta.

Lopputulos

Vaikka Luna on melko vähäkarvainen, silti saan pelkkään trimmaamiseen kulumaan sen parisen tuntia. Siihen vielä pesu ja harjaus päälle niin koko työhön menee suunnilleen 3-4 tuntia.
Minun trimmijälki on vielä sellaista että tasailen sitä muutamana päivänä, kun yllättäen jostain puskeekin jotain ylimääräistä karvatuppoa esiin. Yleensä viikon-kahden jälkeen trimmi on parhaimmillaan, kun jälki on tasoittunut (pääasiassa siis siirtymäkohdat kasvavat huomaamattomiksi). 

Eihän se ulkomuoto nyt ehkä vastaa täysin montakymmentä vuotta cockereita trimmanneen jälkeä, mutta perus siisti siitä tuli.

Oonko mä jo valmis?