HSKH Tokon möllikoe – avoin luokka

Ilmoitin Lunan tähän mölliin heti kun ilmoittautuminen avautui ei-jäsenille. Ajattelin että olisi hyvä käydä hieman kokeilemassa kokeenomaista treeniä ennen kuin lähdetään virallisiin. En ole pitkään aikaan tehnyt edes pidempiä palkattomuusharjoituksia, koska ollaan keskitytty vielä liikkeiden hinkkaamiseen. Se hieman kolkutti takaraivossa, kun mietin mitenköhän Luna reagoi siihen ettei nyt namia tipukaan jokaisen liikkeen välissä. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin rima minulla ei ollut erityisen korkealla. Meillä kun ei nuo hallikokeet ole menneet tähän mennessä koskaan putkeen, ja HSKH:n hallissa tehtiin noin vuosi sitten oikein pohjalukemat. Ajattelin, että yritetään tietysti parhaamme ja olisin tyytyväinen kunhan vire pysyisi hyvänä ja Lunan nenä pois maasta – vaikka sitten osa liikkeistä menisikin pieleen. Minä vaan olen kova stressaamaan ja täytyy sanoa että päivällä oli hieman semmoinen olo että pitäisikö meidän jättää koko juttu väliin. En kummikaan ole luovuttanut tähänkään mennessä, joten tälläkin kertaa otin Imodiumin suuhun vatsaa rauhoittamaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Vantaata.

Avoimen luokan oli arvioitu alkavan klo 17 ja paikalla piti olla vähintään puolta tuntia ennen. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja jätimme Lunan autoon odottelemaan kun kävimme ilmoittautumassa. Naureskelin lähtölistaa, kun kaikki muuta olivat vaihteeksi isompia rotuja. Olin Lunan kanssa numerolla 3(/6), mikä minusta oli todella hyvä. Tarpeeksi alussa että tilanne olisi nopeasti ohi, mutta pystyin kumminkin katsomaan ne pari suoritusta ennen minua. Varsinkin seuraaminen on vähemmän stressaavaa kun tietää suunnilleen minkälaisen pätkän liikkuri käskyttää.

Voi-luokan kisatreenit olivat vielä kesken, joten katselimme siinä odotellessa niitä sekä Alo-luokan möllejä. Otin myös pientä treenipätkää Lunan kanssa, pääasiassa jäävien liikkeiden erottelua. Varmistin myös kapulannoudon ettei Luna lähtenyt käskyttä perään. Olin ottanut palkaksi päivällä syömäni broilerinrippeet joita Luna oli kerennyt monta tuntia himoitsemaan. Broileri tuntui maistuvan Lunalle hyvin, ohikulkijoista ei välitetty eikä nenä pahemmin käynyt maassa.

Voi-kisaharkka venyi pitkäksi joten meidän möllikoe pääsi alkamaan vasta lähempänä kuutta. Koe aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka vaihteeksi oli se ensimmäinen stressinaihe. Onneksi Luna oli tänään hieman sosiaalisemmalla päällä kuin normaalisti.  Kun vein neidin tuomarin lähelle, se kyllä painautui minun jalkaani vasten, mutta antoi vieraan naisen hieman hipelöidä. Möllikokeen hyvänä puolena pääsin heti palkkaamaan Lunan tästä.

Kun ensimmäinen koirakko meni kentälle, systeri vei Lunan autoon keräämään kierroksia. Liikejärjestys oli sama kuin koekirjassa, jäävinä seisominen ja istuminen. Positiivisena asiana kierto oli vasta ruudun jälkeen, jos ne olisivat olleet toisin päin olisi meillä isompi riski nollata ruutu.

Kun toinen koirakko oli päässyt kokeensa alkuun, lähti systeri hakemaan neitiä autosta. Pian ne sieltä saapuivatkin Lunalla neliveto päällä. Riisuin Bot:in loimen ja hieman vielä innostin Lunaa näyttäen minulla olevan kourallinen broileria ja suurin elkein piilotin namit taskuun. Neidiltä panta ja hihna pois ja eikun kehään. 

Seuraaminen

Liike, jota pelkäsin vaihteeksi eniten, koska meidän pohjanoteerauskoe on edelleen hyvässä mielessä. Silloinhan Luna ei oikeastaan edes seurannut vaan haisteli koko seuruu pätkän. Nyt vire oli aivan eri ja neiti lähti nätissä seuruussa liikkeelle. Liike oli Lunan tasolla taas todella hyvää suorittamista. Peruutuksessa kävi pieni moka, kun neiti ennakoi ja peruutti ennen kuin edes kerkesin käskyä sanomaan. (Edit: Näin yön yli koetta pohtineena, luulen Lunan tässä reagoineen liikkuriin. Liikkuri sanoi "peruuta 2 askelta", ja neiti taisi peruuttaa tässä vaiheessa.) Neiti sitten tuli takaisin (vinoon) perusasentoon kun huomasi etten liikkunutkaan mihinkään ja sitten kun sanoin käskyn niin peruutus oli vino. No matka jatkui ja täyskäännöksen Luna hieman veti pitkäksi kun kontakti putosi, mutta tyttö korjasi tämän itse. Loppu meni ihan siedettävästi.

Luulen että pisteitä lähti tuosta pieleen menneestä peruutuksesta sekä neidin ajoittaisesta kontaktin puutteesta sekä löysyydestä.

Arvosana : 7

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Luna lähti liikkeelle hyvällä vireellä, mutta irtosi minusta turhan kauas. Käskyn kuultuaan hidasti, mutta stoppasi (seisomaan) vasta vajaan puolentoista metrin jälkeen. Tyttö pysyi paikallaan, kun kävelin ohi taakse ja palasin viereen. Istumaan mentiin hyvin vasta käskystä.

Tässä pisteitä varmaan lähti tuosta Lunan pitkästä seuruuvälistä sekä hitaasta pysähtymisestä.

Arvosana: 7

Luoksetulo

Lopun hyppyä lukuun ottamatta todella hyvä suoritus. Maahan mentiin ensimmäisellä käskyllä, ja luoksetulokäskyn kuultuaan tultiin kovaa luokse.

Arvosana: 10

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tässä avustin ehkä turhan paljon Lunaa, mutta koin itse pienemmäksi pahaksi pienen kroppa-avun annon kuin väärän liikkeen takia nollaamisen. Istuminen oli napakka ja neiti pysyi paikallaan liikkeen loppuun.

Pisteitä lähti aivan varmasti kroppa-avusta.

Arvosana: 8

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno

Sitten meidän toinen ongelmaliike. Hieman pohdin että ymmärtääköhän Luna ruutua kun merkkitötsät olivat erivärisiä kun kotona (meille siniset, tuolla oli pinkit). Yritin siinä liikkeessä innostaa neitiä kysymällä missä ruutu oli. Menimme aloituspaikalle ja siinä vielä käskin Lunaa etsimään ruudun. Neiti vilkaisi tötsiä, mutta jäi sitten katsomaan sivulle. Aloituskäskyn tullessa odotin pari sekuntia, mutta neiti ei palauttanut kontaktia joten tiesin ensimmäisen käskyn menevän kuuroille korville. Tämä kumminkin herätti Lunan horroksestaan ja toisen käskyn kuultuaan neiti pinkaisi vauhtiin – tosin kohti kaukana kehän reunalla kuvaavaa systeriä. Minä menin tästä aivan ymmälleni enkä edes tajunnut kutsua Lunaa takaisin ennen kuin tämä oli jo yli puolenvälin matkaa. Onneksi neiti teki täyskäännöksen kutsun kuultuaan eikä poistunut kehästä.

Totesin siinä liikkurille että liike kun nyt taisi mennä jo nollille niin voinko ottaa sen uudestaan hieman lyhyemmältä etäisyydeltä. Siirryimme noin puoleen väliin ja otin neidin uudestaan sivulle. Liikkuri antoi uudet käskyt, mutta minä siitä huolimatta pyysin neitiä bongaamaan ruudun vielä uudestaan. Kun olin varma että neiti oli oikeasti katsonut ruutua, annoin uuden ruutukäskyn. Luna lähti – taas kohti systeriä. Tällä kertaa tajusin antaa uuden ruutukäskyn ja omituisen pyörähdyksen jälkeen neiti juoksi kun juoksikin ruutuun. Huokaisin mielessäni helpotuksesta ja käskin neidin maahan. Liikkurin luvalla palasin Lunan viereen ja käskystä neiti nousi istumaan.

Nollaksihan se tietysti meni, mutta olin ihan tyytyväinen että saatiin kumminkin suht onnistunut suoritus lopulta. Pitää nyt alkaa treenata tota systeri-häiriötä tässä. :D

Arvosana: 0

Noutaminen

Luna oli ihan innoissaan lähdössä liikkurin perässä kun näki meidän kapulan hänen käsissään. Sain neidin kumminkin sivulle, mutta se tuijotti liikkurilla olevaa kapulaa kuin lumoutuneena. Sain kapulan ja samalla Lunan kontaktin. Heittoluvan saatuani tein pienen virheen kun heijasin kapulaa kerran. Olin jo heittämässä sitä, mutta tajusin että en ottanut liikkeeseen vauhtia ja jos olisin irrottanut, kapula olisi lentänyt korkeintaan muutaman metrin päähän. Joten pienen ylimääräisen liikkeen tein ennen kapulan heittämistä. Luna pysyi nätisti paikallaan ja lähti vasta käskystä. Minusta oli siisti nouto ja perusasentokin siedettävä.

Arvosana: 10

Merkinkierto

Ruudun jälkeen minä tosissaan pelkäsin tätä liikettä. Liike tehtiin vielä niin että systeri oli merkin takana, joten en ollut ollenkaan varma että Luna kiertäisi merkin. Otin riskin sanomalla ”missä kierto” siihen mennessäni, mutta voin sanoa kun käskystä lähetin Lunan menemään, en uskaltanut hengittää. Ajatuksissani laskin siinä että ”askel, kaksi, kolme, Luna oli merkillä, JES SE KÄÄNTYI!” Hieno kierto ja samalla vauhdilla takaisin perusasentoon.

En tiedä mistä lähti piste, oliko minulla sitten jokin kroppa-apu mukana?

Arvosana: 9

Kauko-ohjaus

Liike oli tällä kertaa suunniteltu 100-kertaa paremmin. Viimeksi olimme parin metrin päässä kehän laidasta ja siinä seisoi varmaan kymmenen ihmistä tuijottamassa, joten neitihän ei pystynyt silloin keskittymään. Nyt Luna oli selkä katsojia päin. Ensimmäisestä käskystä meni maahan ja jokaisen vaihdoin suoritti hienosti. Pelkäsin hieman että Luna reagoisi pari metriä tytön edessä seisovasta liikkurista, varsinkin kun se heilutti siinä käsiään, mutta ei, neiti katsoi suoraan minua.

Arvosana: 10

Estehyppy

Meillä oli sama estekorkeus kuin edeltävällä suomenlapinkoiralla(?). Liikkuri kysyi alkuun että onko korkeus sopiva, ja totesin sen käyvän. Korkeus oli arviolta ehkä 40cm. Luna jäi nätisti odottamaan toiselle puolelle ja käskystä hyppäsi hienosti yli. Pieni käsikosketus oli taas perusasentoon tultaessa.

Arvosana: 10

Tässä vaiheessa tultiin hihkuen pois kehästä. Joo ruutu meni pieleen, mutta muuten meillä oli minusta todella hieno suoritus ja Lunalla pysyi hyvä vire koko kokeen! Neiti sai kourallisen broileria palkaksi, mutta se ei selvästikään riittänyt kun tytön piti vielä tyhjentää maassa ollut herkkukippokin luvatta. Seurasimme viimeisten koirakkojen suoritukset, jonka jälkeen oli paikallaolot.

Paikalla istuminen 1 minuutti

Luna oli jostain syystä tässä vaiheessa hieman rauhaton, se piippaili sivulla ollessaan ja juuri, kun liikkuri huusi liikkeen alkavan, neiti nousi ja lähti kävelemään. Käskin sen uudelleen sivulle, jonka jälkeen tuli käsky jättää koirat.

Täytyy sanoa että taas sai olla sydän kurkussa, kun pelkäsin neidin kyllästyvän ja lähtevän liikkeelle. Kun puoleen minuuttiin ei tapahtunut elettäkään uskalsin jo huokaista helpotuksesta. Lunan vieressä ollut belgianpaimenkoira meni maahan, mutta neiti vaan vilkaisi sitä ja jatkoi minun katsomista.

Lopulta saimme käskyn palata koirien luokse. Ensin mentiin tietysti pari metriä taakse ja siitä sitten viereen.

Suoritus oli alun liikkumista lukuun ottamatta täydellinen. Harmi vaan kun neiti päätti liikkua juuri siinä vaiheessa, kun liikkuri sanoi liikkeen alkavan, jos se olisi noussut viisi sekuntia aikaisemmin, niin siitä tuskin olisi rokotettu.

Arvosana: 8

Kokonaisvaikutus

Emme saaneet mitään suullista arviota.

Arvosana: 8

Eikun taas kehästä pois ja Lunalle BOT:ia päälle. Laskeskelin mielessäni pisteitä ja ajattelin että meillä olisi mahdollisuudet AVO1-tulokseen nollatusta ruudusta huolimatta, meillä oli myös todella hyvät mahdollisuudet sijoittua vaikka se nyt ei ollutkaan se osallistumisen päätarkoitus. Hetken odottelun jälkeen pisteet julkistettiin. Porukka oli melko tasainen, nimittäin kaikki saivat AVO2 tuloksen. :D Pisteet sitten olivat laidasta laitaan, pienimmät pisteet olivat muistaakseni juuri ja juuri 2-tuloksen puolella.  Kun päästiin kolmen parhaan joukkoon eikä meitä oltu vieläkään sanottu, varmistui meidän sijoittuminen. Emme olleet kolmansia, joten olin varma että olisimme toisena. Belgianpaimenkoira joka muuten oli vetänyt todella hyvin, ja jonka olin varma voittavan, menetti paljon pisteitä nollatessaan paikallaolot ja tippui tämän takia toiseksi. Eli me olimme Lunan kanssa ykkösiä! Pisteitä meille tuli 255, eli yhtä pistettä vajaa AVO1 tulos. Pieni cockeri näytti tällä kertaa isoille koirille kuinka tokoillaan. :D Palkinnoksi neiti sai paketin tennispalloja ja minä suklaalevyn, mikä tosin taitaa mennä systerin suihin.

Kun eilen povasin että tämä möllikoe menee joko todella hyvin tai täysin pieleen, niin onneksi se nyt taisi enemmän olla se ensimmäinen vaihtoehto. Jos olisimme onnistuneet ruudussa, olisi pisteet ylttäneet reilusti yli vaaditun. Ruutu on meillä lähtenyt sujumaan viime aikoina todella hyvin, joten harmi että kävi näin että niiden tötsien sijasta neiti lukitsi systerin kohteeksi. Tästä möllistä sain sen vahvistuksen, että kunhan neiti juoksee talvijuoksunsa (merkkejä alkaa olla että ne voi pian alkaakin), voimme keväälle alkaa katsoa koetta. Ja viime vuodesta poiketen, tämän päivän jälkeen uskallan ehkä jopa hallikokeeseen mennä uudestaan. :)

Huomenna mennään taas HSKH:lle mutta tällä kertaa mätsäröimään. Mutta täytyy sanoa että tämänpäiväinen mölli oli sen verran läpimurto meille että vaikka huominen menisi täysin pieleen niin olen silti Lunasta todella ylpeä. <3

 Tässä vielä video suorituksesta, valitettavasti se tosin loppuu merkinkiertoon kun systerin muistikortti meni keskenkaiken täyteen.

Uiden kohti viikonloppua

Meillä onkin tapahtumarikas viikonloppu tällä kertaa. Tänään perjantaina käytiin PetBrosilla uimassa tällä kertaa E:n ja Vanillan kanssa.  Näimme siinä julkkiksiakin samalla, kun E:tä odotellessa systeri kuiskasi että oliko tuo mies tuttu. Hetken siinä ihmettelin että kuka, kunnes tajusin kyseessä olevan Tullit –sarjan Mika, jolla on huumekoira Dani. Dani ei tällä kertaa ollut pulikoimassa vaan altaassa oli kuulemma 10 kuukauden ikäinen Pepi  (Danin seuraaja varmaankin?). Yleensä minä en tunnista näitä tv-julkkiksia, mutta Mikan kasvot nyt oli jäänyt mieleen todennäköisesti Danin takia. E. saapui paikalle Vanillan kanssa ja Mikan ja Pepin poistuttua isolta altaalta veimme koirat pesun kautta altaalle.

Luna ei tällä kertaa ollut niin innostunut pulikoinnista, mutta Vanilla löysi tällä kertaa sisäisen vesipetonsa. Olimme ottaneet uittajan bortsutytölle, ja parin ensimmäisen avustuksen jälkeen Vanilla tajusikin osaavansa uida. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin hieman houkutella että saatiin nuorempi neiti veteen. Vanillalla tosin oli ongelmaa hahmottaa nousurampin paikka, joten uittaja pysytteli vedessä ohjaamassa koiraa oikeaan suuntaan.

Tämä uittaja taas tuotti Lunalle ongelmia, vaikka tämä ei ollut edes kovinkaan lähellä. Tyttö ei uskaltanut tulla ramppia alas veteen kun parin metrin päässä olevaa vierasta piti vilkuilla. Useiden houkutteluiden kautta Luna lopulta tuli veteen ja alkuun uitiin allasta ympäri. Vaihtelimme uintivuoroja Lunan ja Vanillan välillä ja puoli tuntia kului nopeasti. Uittaja kehui Lunan rauhallista uintityyliä, neiti kuulemma näytti aivan kuin se liukuisi siinä vedessä.

Uinnin jälkeen molemmat tytöt suihkutettiin suihkukopissa ja Luna sai kylpytakin päällensä. PetBrosin virallisten avajaisten takia tarjolla on kahvia ja kakkua ja jäimmekin hetkeksi istuskelemaan pöydän ääreen. Luna oli kovasti sitä mieltä, että hänenkin kuului saada kakkua ja yritti moneen otteeseen nousta pöytää vasten katsomaan jäikö hänelle mitään syötävää. Myönnettävä oli että minä hellyin lopulta sen verran että neiti sai maistaa pienenpienen palasen kakkua. 

Syömingin jälkeen vaihdoin Lunan kylpytakin BOTin loimeen ja lähdimme vielä ulos pissattamaan koiria lyhyesti. Kävelimme umpinaista tietä, joten uskalsimme päästää koirat remmeistä hetkeksi riehumaan. Luna taas näytti omituisuutensa mennessään edelleen kosteana pyörimään lumihankeen. Edelleenkään en voi ymmärtää että lämpimän uinnin jälkeen hieman kosteana lumessa pyöriminen olisi kovin mukavaa, varsinkaan kun ulkona oli muutama aste pakkasta. Mutta Luna pyöri hangessa moneenkin otteeseen. Välillä kirmailtiin Vanillan kanssa ja sitten taas hankeen pyörimään. Vanilla ei ymmärtänyt tätä hangessa riehumista, mutta yritti osallistua siihen kumminkin kaivamalla Lunan vieressä hankea. Meidän neidillä lähti kierrokset hieman ylikin ja se alkoikin hieman ärsyyntyneenä kivahtelemaan Vanillalle, joka sitten tietenkin vastasi samalla mitalla takaisin. Yksi kunnon kieltokarjaisu ja molemmat olivat kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Luna siinä vaiheessa tosin totesi ettei jaksanut enää juosta vaan päätti haluta treenitaskussa olevia nameja mieluummin ja täten tuli sivulle seuraamaan todella täydellistä seuruuta. Mielessäni naureskelin, että näissä tilanteissa näkee että Luna oikeasti osaa seurata todella hyvin, kun se vaan itse niin päättää.

Lenkin jälkeen heitin Lunan lämpenevään autoon odottamaan, kun systeri yritti paria liikettä tokoilla Vanillan kanssa. Käsiapujen kanssa bortsuneiti teki todella hyvin, mutta saatiin päivän repeämiset kun näiden parin liikkeen jälkeen Vanilla meni omatoimisesti autoon häkkiinsä piiloon. Se selvästi päätti että joo kiitos tämä riittää. :’D

Lähdimme siitä kotia kohti. Luna ei meinannut kotona suostua rauhottumaan, joten lopulta käskin sen sohvalle maate. Makuulle menon jälkeen ei mennyt varmaan minuuttiakaan kun neiti tuhisi silmät kiinni, joten taas en voinut ymmärtää miksi toinen ei voinut itsekseen rauhoittua. Oliko sitten kierrokset jostain syystä vielä niin korkealla, että Luna tarvitsi selkeän käskyn rauhoittuakseen. Yleensä on siis riittänyt että sanoo ”loppu” tai ”nyt riittää”.

Toivottavasti tämänpäiväinen ei imenyt tuosta kaikkia mehuja, koska huomenna on tarkoitus mennä Ojankoon Avo-luokan möllikokeeseen, joka minun arvauksen mukaan menee joko todella hyvin tai todella huonosti. Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta ajattelin ainakin yrittää ottaa möllikokeen enemmän treeninä kuin ”oikeana” kokeena, joten jos se nyt ei ihan nappiin mene niin sitten se ei vaan mene.

Sunnuntaina on vielä mätsäri samassa paikassa ja illalla sitten tokotreenit, joten tekemistä meillä riittää.

Kameran ulkoilutusta

Käytiin iltapäivästä metsälenkillä. Se on kiva kun valoa on vielä sen verran myöhään, että ei tarvitse aamupäivästä keretä metsään että siellä näkee jotain. Sen verran oli kyllä jo hämärtynyt että kuvaaminen oli todella hankalaa. Taivaalla oli hienot värit kyllä ja yritin saada näitä näkymään, mutta aika taiteilua se vaati, varsinkin kun kuvista yli puolet oli sitten joko tärähtäneitä tai tarkennut oli jossain aivan muualla kun Lunassa. :D Valoa oli vielä kun lähdettiin, mutta kotiin päästyä oli jo todella hämärää.

Otin myös Photoshopin kokeiluun. Tähän mennessä olen värejä ja kontrasteja korjannut Gimpillä ja ajattelin kokeilla onko Photoshop oikeasti tässä parempi ja kyllä on todella että on. Esimerkiksi ihan yksinkertaisesti kuvan kirkkauden säädössä sen huomasi parhaiten, Photoshop oikeasti kirkasti kuvaa kun Gimp vaan muuttaa sitä valkoisemmaksi. Tykkään kumminkin kuvata, joten tässä nyt pohdin kehtaanko käyttää n. 13e kuukaudessa tuohon Photoshoppiin. Harmittavaa kun enää ei ohjelmia osteta kertamaksulla omaksi vaan niissä on kuukausimaksut. Tietysti tämä takaa aina ajantasaiset ja uusimmat ohjelmat, mutta esimerkiksi en varmaan tarvitse Photoshopin ominaisuuksista kun pienen murto-osan.

Aina ei vaan suju niin kuin haluaisi

Rally-tokossa meillä on maanantain teemana käännökset. Aloitettiin ihan käännöksistä vasemmalle ja oikealle, siitä edettiin täyskäännöksiin (molempiin suuntiin) ja viimeisenä oli saksalainen täyskäännös, jota emme ole Lunan kanssa koskaan tehneet. Käännöksethän ovat periaatteessa neidille peruskauraa, mutta huomasi hyvin että ollaan vaihdettu täyskäännös taas oikealle menevään, niin vasemmalle kääntyminen olikin vaihteeksi paljon hankalampaa. Pienellä käsiavulla saimme liikkeen kyllä onnistumaan, mutta en siinä treenatessa keksinyt mitä käskyä käyttäisin siinä. Meillä on käytössä jo käskyt ”takaa” (=kiertää oikealta takaa perusasentoon), ”bäkki” (= temppuna peruuttaa minun ympäri), ”kierrä” (= tötsän kierto), enkä edelleenkään ole keksinyt mitä sanaa siinä käyttäisin. Mitä käskyjä muut käyttää? Teoriassa sehän voisi olla ihan mitä vaan, vaikka ”aapinen”, mutta tietysti haluaisin sellaisen sanan mikä jotenkin liittyy liikkeeseen, jotta sen voi muistaa. :D En halua kulkea sanakirjan kanssa ja pohtia mitä käskyä käytän millekin liikkeelle.

Teimme myös seuruusta pysähdyksiä. En tiedä mikä liikkeen oikea nimitys on, mutta siis otimme askeleen eteenpäin ja pysähdys, koiran piti istua, sitten kaksi askelta – pysähdys, kolme askelta – pysähdys. Eteenpäin mentäessä Luna jäi jotenkin kauemmaksi istuessaan, neiti kyllä korjasi heti tajutessaan jääneensä väärään kohtaan. En tiedä häiritsikö hihna jotenkin, mutta Luna jäi kauemmaksi lähes joka kerta ja täten joutui korjaamaankin lähes joka kerta. Kouluttaja ihmetteli tätä Lunan hyppyliikettä ja totesin sen korjaavan asentoaan. Tämähän kuulemma ei rallyssa käy, vaan siitä tulee 10 pisteen menetys. Kuulemma se paikka mihin Luna jää on kumminkin ihan hyvä ja sallittu rally-tokossa, eikä se siinä kohti menettäisi pisteitä ollenkaan.  Neiti siis oli ehkä arviolta vajaan puolen metrin päässä minusta. Jännä sinällään kun ajattelee tavallista tokoa, niin me menetettäisiin pisteitä Lunan ollessa liian kaukana. Mutta tähän mennessä kukaan ei ole vienyt pisteitä siitä että Luna itse korjaa paikkansa oikeaksi. Koska toko on meidän päälaji, en aio hyväksyä sitä että Luna jää liian kauaksi mukamas perusasentoon, niin joudun kiinnittämään enemmän huomiota siihen että tyttö oppisi tulemaan kerralla oikeaan paikkaan.

 Teimme myös samaa tehtävää, mutta niin että minä peruutan ja Luna tuli edessä mukana. Niin kauan kun pidin namikättä suunnilleen navan kohdalla, Luna tuli suoraan ja nätisti istumaan (välillä tosin vähän turhan lähelle). Kun yritin pitää käsiä tavallisesti alhaalla, lähti neiti kääntyilemään.

 Loppuun otimme vielä kolmen liikkeen lyhyttä rataa. Radat olivat suht samanlaiset, ensin oli kääntyminen oikeaan, sitten perusasennosta maahan ja lopuksi täyskäännös vasempaan. Toisessa radassa käännökset oli päinvastaisiin suuntiin ja keskimmäisellä kyltillä vain istuttiin. En tiedä olimmeko tehneet jo Lunan mielestä tarpeeksi, kun kontakti putoili seuratessa, mikä sitten teki hieman hankaluuksia käännöksissä.

Näistä treeneistä kotiläksyksi jäi tuo askel-stoppi –liikkeen perusasennon hinkkaus sekä saksalainen että vasen täyskäännös.

Fb:n Koirat ryhmässä oli munahaaste, jota meidän piti tietysti kokeilla. Luna ei ollut oikein tyytyväinen kun treenaaminen aloitettiin juuri ennen iltaruokaa. Kymmenen minuutin harjoittelun jälkeen sain tämän kuvan otettua, mutta seuraavalla sekunnilla neiti irrotti otteensa. Kokonaisuudessaan tässä menetti henkensä kolme munaa.

Koiria maalta –blogissa oli tullut DIY-postaus koirien herkuista. Olen aina silloin tällöin miettinyt että pitäisi Lunalle tehdä joskus itse treeninameja. Päätin sitten postauksesta innostuneena käydä ostamassa kaupasta sisäelimiä. Täytyy sanoa että paras aika ostoksille ei ole 15 minuuttia ennen töiden alkua, kun vielä jouduin etsimään mistä löydän kyseiset tuotteet. Oletin elinten sijaitsevan samassa paikassa lihatuotteiden kanssa, mutta eivät ne olleetkaan. Citymarketissa missä kävin oli vielä järjestystä muutettu lähiaikoina, joten tuotteet olivat muutenkin hukassa. Löysin lopulta elimet pakastimesta missä oli äyriäisiä ja erikoisempia kengurun ym. lihoja.

Äiti keitti siskonmakkarasoppaa siinä vieressä. :D 

Munuainen pilkkoutui hyvin

Kotona sitten heitin munuaiset kattilaan ja annoin ohjeen mukaan kiehua noin puolisen tuntia. Keittämisen jälkeen otin ne pöydälle hetkeksi kuivumaan ilman pilkkomista. Tunnin kuivumisen jälkeen sitten pilkoin munuaiset pieneksi kuutioiksi. Täytyy sanoa että ne pilkkoutuivat melko hyvin, aivan siellä keskellä oli vaaleampi osuus mikä oli sitkeähköä. Jätin vielä kuutiot keskelle pöytää paperille kuivumaan, varmistin että tuolit ovat hyvin pöytää vasten ettei neiti pääse niitä pitkin pöydälle kiipeämään. Kävin pariin otteeseen katsomassa että ne on edelleen siellä pöydällä. 

Kahdeksan jälkeen systeri lähti viemään Lunaa ulos ja minä menin keittiöön pussittamaan nameja vain löytääkseni tyhjän pöydän. Paperi jonka päällä palat olivat, oli pöydän alla. Ei siinä voinut muuta kuin kirota. Yksi tuoleista oli liikkunut varmaan Lunan seistessä pöytää vasten, joten se oli varmaan sen avulla saanut hamuttua paperin tassuillaan alas. Olivat olleet todella herkulliset munuaiset.

Meillä kumminkin oli varattu omatoimitreenit seuraavalle aamulle, niin en voinut kun lähteä kiertämään Keravan kauppoja sisäelinten toivossa, mutta sanottava on että ne eivät taida kuulua tämän kaupungin ruokalistalle. Ainoa mitä oikeastaan löysin oli broilerin maksa, mitä halusin alun perin välttää A-vitamiinin takia. Toinen vaihtoehto oli kokonainen possun sydän, jolla Keravalla oli hintaa huimat 8e, kun Järvenpäässä oli 350g pakkaus 2,3€. Otin sitten tämän maksapaketin.

Kuivauksessa

Olimme yhdeksän jälkeen kotona ja kello oli 20 vaille kymmenen ennen kuin sain maksan kiehumaan. Siinä sitten meni tunti odotellessa elimen kypsymistä. Suunnilleen yhdeltätoista otin maksapalat kattilasta ja jätin pöydälle (tällä kertaa painavaan kulhoon jota Luna ei saa alas) jäähtymään. Puolentunnin päästä lähdin pilkkomaan paloja, vain todetakseni että ne olivat todella kosteita. Kyllä ne palasiksi menivät, mutta nämä palat myös murustivat ja muussaantuivat. Laitoin sitten uunin vielä lämpenemään ja heitin pilkotut maksapalat 45 minuutiksi noin 100-asteen lämpöön. Tämä kuivatti palat sen verran että ne olivat kuivia päältä ja käsiteltävissä ilman murenemista, mutta pehmeitä sisältä. Ennen pussittamista vein palaset vielä hetkeksi parvekkeelle jäähtymään.

Lueskelin netistä että vähänkään kosteiksi jätetyt maksapalat homehtuvat helposti, mutta ajattelin että pussitan ne niin, että siitä riittää yhteen treenikertaan ja heitän pussit pakastimeen. 300g broilerin maksasta tuli lopulta 3 kappaletta noin 40g namipussia.

Molemmat maistui Lunalla kyllä todella hyvin, mutta sanottava on että munuaisista tehdyt kuutiot olivat helpompia ja heti tarpeeksi kuivia.

Puoli yhden maissa yöllä päästiin Lunan kanssa lopulta nukkumaan. Täytyy sanoa että hieman oli huono olo kun petiin pääsin. 6 tuntia olin haistellut keitetyn munuaisten/maksan hajua ja se haju tietysti pysyi nenässä pitkään yöhön.

Sitten maksat pääsivät kattilaan

Luna oli sitä mieltä että hänelle maistuisi vielä lisää.

"Enkö mä nyt oikeasti saa syödä niitä?" 

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen treenaamaan Piskitiskin tiloihin. Voin jo nyt suoraan sanoa että vaihteeksi oli sellaiset treenit että teki tunnin päätteeksi heittää hanskat tiskiin. Positiivisena asiana voin sanoa että seuraaminen sekä kapulan nouto olivat minusta todella hyviä. M-I-M kaukot sujuivat ihan siedettävästi, ainoastaan ensimmäisellä M-I vaihdolla Luna teki liikkeen jotenkin jännästi seisomalla puolisekuntia välissä. Otin loppuun vielä M-S vaihtoja, joissa neiti oli alkanut todella hyvin oppimaan ettei siinä ole tarkoitus liikkua eteenpäin. Isoin ongelma onkin tässä maahanmeno, kun Luna lysähtää suoraan alas ja täten liikkuu joka kerta arviolta 15cm eteenpäin. Otin kaukojen loppuun ihan pelkkiä maahanmenoja palkaten vain pelkästä hissilaskeutumisesta

.

Jäävistä liikkeistä meillä oli ongelmia istumisessa. Seisominen ja maahanmeno sujuivat vaihteeksi hyvin, mutta istuminen mitä Luna yleensä taas nykyään tarjoaa turhankin usein ei ottanut onnistuakseen. Jouduin monta toistoa tekemään ja Luna vaan kerta toisensa jälkeen tarjosi seisomista. Lopulta helpotin liikettä että annoin ihan kunnon kroppa-avun, jolloin se pehva laskeutui maahan.

Loppuun otin ruutua ja pari kertaa kiertoa ja tässä vaiheessa tuntui sitten menevän kaikki pieleen. Minusta Lunalla isoin ongelma on se että se ei vaan hahmota sitä ruutua niin kuin kuuluisi. Tässä on tavat mitä olen käyttänyt yrittäessäni opettaa liikettä:

1. Namitargetti. Luna menee täysillä kyllä ruutuun, syö namit. Tuo vaan on niin ahne, että se jää etsimään lisää herkkuja siitä ruudusta, varsinkin kun jätän namit pois niin sitten se varmasti jää etsimään mihin olen herkut piilottanut ja muut käskyn menee ihan kuuroille korville.

2. Tassutargetti. Eli ruudussa on silikonipatalappu, jonka päälle Lunan on tarkoitus mennä etutassuillaan. Tämä on meillä ollut ehkä se tällä hetkellä toimivin.

3. Juoksen kilpaa ruutuun, kunnon lelu- tai namipalkkaus ruudussa.

4. Lähetän Lunan ruutua kohti ja heitän lelun sen pään yli.

Näissä on ongelmana se, että Luna ei hahmota sitä ruutua ollenkaan, se bongaa ainoastaan targetin jos siellä sellainen on ja jos teen pari toistoa ruudun ollessa samassa kohdassa se oppii sen paikan mistä tulee palkka. Tässä vaiheessa kun siirrän ruudun paikkaa, niin Luna parhaimmillaan juoksee päinvastaiseen suuntaan ja siihen kohti missä se ruutu viimeksi oli.

Kolmannessa kohdassa Luna ei edes vilkaise ruutumerkkejä, se vaan juoksee vierellä ja ottaa palkan kun pysähdytään. Neloskohdassa taas neiti nyt ei tunnu ymmärtävän yhtään mitään, se menee kyllä ruutua kohti, mutta selvästi vain sen takia että se odottaa lelun lentävän.

Viime kesänä ruutu alkoi sujua ihan kohtuu hyvin tuossa meidän läheisellä hiekkakentällä, mutta nyt taas tuntuu ettei tytöllä on mitään hahmotuskykyä tähän liikkeeseen. Lisävaikeutta tuo merkinkierto, koska Luna pitää sitä paljon helpompana liikkeenä niin tyttö lähtee myös kiertämään ruututötsiä vaikka ne ovat ihan eri näköiset (ruututötsät siniset pienet painavat, kiertotötsä iso punainen) ja meillä käskyt on ihan eri painolla olevat.

Sitten kun olen saanut neidin edes hieman tajuamaan ruudun ideaa, meillä toinen ongelma on sitten se paikka siinä ruudussa. Jos teen esimerkiksi 10 toistoa, joista 9 kerralla ruudun takareunassa on targetti ja tällä yhdellä kerralla ei, niin Luna jää tällä targettittomalla kerralla joko ruutunauhan eteen, tai menee juuri ja juuri ruutunauhan taakse ja stoppaa itse tähän. (Eli kyllä se jotenkin ymmärtää sen ruudun mutta kumminkaan taas ei) En haluaisi käskeä maahan heti kun tuo on ruutunauhalla kun se vaan vahvistaisi sitä eteenjäämistä minkä tuo tekee jo itsekin.

Jos jollakulla on vielä neuvoja niin antakaa ihmeessä, koska minä olen ihan hetken päässä hakkaamassa päätäni seinään. Mikä on sinällään harmittavaa kun minusta ruutu on todella kiva liike ja tuo mukavaa vaihtelua, mutta kun tuo Luna ei edelleenkään reilun vuoden harjoittelun jälkeen ymmärrä sitä niin alkaa se mukavuus siitä kadota.

Rallittelua

Rally-Tokossa mentiin vielä toisellakin tunnilla täysin alkeita. Ensi alkuun hieman vahvistettiin vielä kontaktia, koiran ollessa ensin vasemmalla sivussa ja sitten oikealla. Seuraavaksi otettiin liikkeelle lähtöjä kontaktissa. Luna oli jälleen oikein innoissaan kuinka helpolla sitä palkkaa saakaan. Otimme liikkeelle lähtöjä Lunan ollessa ensin vasemmalla ja sitten oikealla puolella, eikä kummassakaan ollut isompaa ongelmaa. Neitihän on tottunut pääasiassa seuraamaan vasemmalla, mutta lenkeillä se usein seuraa myös oikealla. Eikä se ainakaan näillä lyhyillä matkoilla yrittänyt vaihtaakaan puolta vaan seurasi oikein nätisti myös sillä vieraammalla oikealla puolella. Minä yritin palkata Lunaa lelulla aina välillä ja kerran sitten lähdinkin peruuttamaan niin nopeasti, että loppupeleissä olin selälläni hallin lattialla kun tasapaino petti. Kouluttaja naurahti että koira tykkää kun omistaja on kunnolla mukana, joo no, en tiedä innostuiko neiti minun kaatumisesta vai kokiko se mahdollisuuden tulleen ja yritti viedä lelua minulta, mutta repiminen kävi kyllä kuumemmaksi. 

Sitten tuli jopa meille hieman vaativampaa, nimittäin eteentulot. Tokossahan Luna tulee aina suoraan sivulle, koska se vähentää epäonnistumisen riskiä. Rallyssa treenattiin sekä vasemmalta että oikealta sivulta eteensiirtymistä. Ollaanhan me Lunan kanssa eteentuloja joskus harjoitelleet huvikseen, eli ei se aivan vierasta ollut. Aloitimme treenin ihan peruuttamalla. Käsiavulla sain neidille palautettua muistista mitä se eteentulo tarkoittikaan, mutta tunnin päätteeksi tuli todettua että sitä paikkaa pitää näköjään vahvistaa aika reilusti. Noin yhdellä kerralla kolmesta Luna tuli kyllä eteen, mutta oli kylki minua kohti eli aivan vinossa. :D

Harjoittelimme myös vasemmalle perustasentoon tulemista, mutta takaa kiertäen. Tämä tuotti Lunalla hieman ongelmia. Ensin istutin tytön eteen ja siitä yritin kädellä ohjata neitiä minun taakse (ja remmi oli tässä oikeasti tiellä!) ja siitä sivulle perusasentoon, mutta joko Luna tarjosi sitä oikealla puolella perusasentoa tai sitten se luuli minun heittäneen jotain namia sinne taakse ja lähti niitä etsimään. Jouduin ihan kunnon käsi- ja namiavustuksella näyttämään, mitä halusin tytön tekevän. Kyllä se siinä hiljalleen alkoi hahmottaa mitä halusin, mutta sitten tuli seuraava ongelma eteen; takaa kiertäessä Luna jää vinoon perusasentoon.

Otimme loppuun vielä makaavan koiran kiertämistä. Eli koira ensin perusasennosta käskyllä maahan, jonka jälkeen kierrettiin koiran ympäri. Sitten pysähdys koiran viereen ennen yhdessä liikkeelle lähtöä. Tämähän taas ei ollut Lunalle ongelma. Ainoastaan alkuun tyttö tuntui hieman vierastavan suoraan maasta liikkeelle lähtöä, mutta kun se totesi että näin tässä tehdään niin liikkeelle lähtökin helpottui. Saimme vielä tyhjän kyltin häiriöksi tähän liikkeeseen ja kuten itse epäilin, niin Luna oli pariinkin otteeseen menossa tutkimaan kylttiä.

Tältä tunnilta kotiläksynä päätin vahvistaa tuota takaakiertoa perusasentoon sekä eteentulon paikkaa. 

Vuoden ensimmäinen tokotunti

Ja niin on vuoden ensimmäinen tokotunti takana. Täksi kaudeksi Koirakeitaalla oli yhdistetty tokoryhmät yhdeksi ryhmäksi ja hieman mietin ilmoittautuessani että onkohan ryhmä meille hyvä, kun kuvauksessa sanottiin ryhmän sopivan ”hieman tokoa harrastaneille”. Eli periaatteessa alkeisjatkoryhmä. Mehän Lunan ei ehkä enää kuuluta mihinkään alkeisiin, mutta muutakaan ei ollut joten laitoin ilmoittautumisen menemään. Kouluttajahan oli sama kuin syksyllä, joka tietää meidän tason ja suurinta osaa avo-luokan liikkeistä pystyy treenaamaan siinä missä muut tekee alokasluokan liikkeitä.  Tokotuntejahan meillä ei nyt ole kuin se pari kuukaudessa, mutta ajallisesti kerta on aina pidempi, 1,5 tuntia aiemman tunnin sijaan. Meidän ryhmässä oli syksyltä tuttu mitteli Onni, ja kaksi ryhmäläisistä oli syksyn alkeisryhmästä.

Alkuun kouluttaja kyseli hieman tilannetta, paljon ollaan treenattu tauolla ja mitä on suunnitelmissa. Hieman yllätyin kun hän kysyi että olinko suunnitellut Lunan kanssa osallistuvani SM:iin. Ei meillä sellaisia suunnitelmia ollut ollenkaan, vaikka kouluttaja totesi että Luna on kumminkin sen verran hyvä, että hyvin voitaisiin osallistua SM:n avoluokkaan vaikka sitten rotujoukkueessa. Cockereita ei taida osallistua niin paljoa että mitään joukkuetta saa kasaan, mutta eipä sillä, tuskin ollaan osallistumassa muutenkaan. :D Eiköhän ihan perus kokeet riitä meille. Luulen että meillä menee jo ihan näihin peruskokeisiin osallistuminen sinne keväälle, koska Lunalla pitäisi olla juoksut siinä helmi-maaliskuussa. Tosin niitä syksylläkin odotettiin se kuukausi, heinäkuussa niiden piti olla mutta tulivatkin vasta elokuussa. Ei vaan yhtään innosta ilmoittaa tota mihinkään ja sitten joutua perumaan jos ne juoksut alkavatkin.

Ensimmäisellä tunnilla aiheina oli seuraaminen, merkinkierto sekä paikallaolot.

Seuraaminen oli yllättävän hyvää ajatellen että ei olla tuolla käyty yli kuukauteen. Vire oli todella hyvä, mutta käännökset neiti sitten vetikin pitkäksi. Mutta kovin montaa kertaa nenä ei käynyt maassa. Kouluttaja siinä totesi että käännöksiä meidän pitää treenata ja tehdä niistä neidille superkiva juttu että sen kannattaa seurata niissä. Kouluttaja myös totesi että minun kannattaa myös huomauttaa Lunalle jos neiti on tekemässä liian löysää käännöstä. Eli heti kun näyttää siltä että Luna ei seuraa tiiviisti niin uusi seuraa -käsky tai kielennaksautus mitä lenkillä käytän (ja käytän näköjään myös treeneissä, en tätä tajunnut vain itse) jolla pyydän neitiä pitämään keskittymisen minussa. Pääasia kunhan huomautan asiasta jotain, enkä vain jatka matkaa toivoen että kyllä se koira sieltä perässä tulee. Myönnän itsekin että toivomista olen tainnut tähän mennessä harrastaa, eli otan itseä niskasta kiinni ja yritän pitää liikkeen mustavalkoisena, eli siitä vierestä ei poistuta. Peruuttaessa Luna lähti erkanemaan minusta. Peruutus on hieman meillä vielä hieman työnalla, nimittäin jos sanon neidille peruuta-käskyn, se ampaisee kuin raketti taakse. Suoraan menee kyllä, mutta Luna on sitten 0,5-1,5 metriä minun takana. Jos taas en sano käskyä vaan lähden vain menemään, niin silloin se joko erkanee, tai jos on pitänyt kunnon kontaktin niin voi mennä jopa suoraan taakse. Kouluttaja totesi, että tässä tapauksessa hän käyttäisi etupalkkaa, tai ainakin hänen koirallaan jolla oli sama täysillä taakse -ongelma, etupalkka hidasti vauhtia reilusti. 

Kierto sujui ihan hyvin myös vaikka kaikki teimme liikettä samaa aikaa omilla tötsillä. Matkaa meillä ei tosin ollut kuin viitisen metriä. Tässä meillä ehkä isoin ongelma on minun kroppa-avut, joista kouluttajakin huomautti. Ne olivat kuulemma sen verran selkeät, että niistä aika varmasti lähtisi pisteitä. Tiedän että myös ruutuun lähetyksessä minulla on sama ongelma. Kouluttaja käski minun seistä kantapäillä niin että varpaat ovat hieman ilmassa, näin en pystyisi tekemään eteenpäin nytkähdystä. Jouduin kumminkin keskittymään asentoon niin paljon, että taisin sanoa kierrä-käskyn aivan eri äänenpainolla kun tavallisesti, koska Luna ei liikahtanut ensin mihinkään ja vasta toisella käskyllä lähti epävarmasti kiertämään. Onneksi Piskitiskin tiloissa on iso peili, otan tämänkin syyniin kun sinne menen treenaamaan.

Viimeisenä olikin sitten paikallaolot. Minulle oli jäänyt edellisistä treeneistä joulukuussa pieni pelko, kun Luna oli useaan otteeseen mennyt makuulle paikkaistumisessa. Kun muut ottivat paikallamakuuta, niin Luna istui. Ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, tyttö istui koko ajan ihan nätisti. Kontaktikin pysyi minussa paremmin kuin perinteisessä paikalla makaamisessa, mitä Luna nyt välillä vilkuili hallissa liikkuvaa kouluttajaa. Otimme vielä uuden paikallaolon, jossa kouluttaja käski meidän kääntää selät koirille. Se olikin hieman pelottavampaa kun en tiennyt ollenkaan mitä Luna tekee, mutta nätisti se pysyi paikallaan. Istuessa koiran on kumminkin helpompi lähteä liikkeelle verrattuna makaamisen, jos se niin päättää.

Seuraava tunti onkin sitten vasta tammikuun lopulla, mutta tässä nyt saatiin taas hieman pureskeltavaa omiin treeneihin. Tammikuun lopulla on myös möllikoe Vantaalla, johon ajattelin Lunan ilmoittaa jos vaan mahdutaan mukaan.

Eikö me nyt voitas tehdä jotain...? -Luna

Pakkaspäivän kuvailut

Täällä Keravallakin pakkasta on ollut reilu parikymmentä astetta, joten innostuin tekemään Lunalle uuden loimen tuplafleecestä. Se sitten koettelikin hieman hermoja, kun oma ompelukone laittoi suhteen poikki heti alkuun. Muutaman tunnin tauon ja mummilta haetun ompelukoneen jälkeen pääsin jatkamaan ompelua, mutta iltaan se meni ennen kuin oli työhön jotenkuten tyytyväinen. Käyttettyihin tunteihin kuului monta oho, eikäku, miten tässä nyt näin kävi -tapahtumaa. Tänään päästiin kunnolla kokeilemaan sitä pellolla. Luna joka normaalisti nostelee tassuja jo seitsemän asteen pakkasessa, rallatteli uusi takki ja tossut päällä innoissaan koko peltolenkin ajan.

Kaikella vaatetuksella on tosin se huono puoli, että se takuttaa Lunan karvat, mutta jos turkin käy kammalla läpi lenkin jälkeen niin ei ne takut kerkeä kovin pahaksi muodostua.