Uiden kohti viikonloppua

Meillä onkin tapahtumarikas viikonloppu tällä kertaa. Tänään perjantaina käytiin PetBrosilla uimassa tällä kertaa E:n ja Vanillan kanssa.  Näimme siinä julkkiksiakin samalla, kun E:tä odotellessa systeri kuiskasi että oliko tuo mies tuttu. Hetken siinä ihmettelin että kuka, kunnes tajusin kyseessä olevan Tullit –sarjan Mika, jolla on huumekoira Dani. Dani ei tällä kertaa ollut pulikoimassa vaan altaassa oli kuulemma 10 kuukauden ikäinen Pepi  (Danin seuraaja varmaankin?). Yleensä minä en tunnista näitä tv-julkkiksia, mutta Mikan kasvot nyt oli jäänyt mieleen todennäköisesti Danin takia. E. saapui paikalle Vanillan kanssa ja Mikan ja Pepin poistuttua isolta altaalta veimme koirat pesun kautta altaalle.

Luna ei tällä kertaa ollut niin innostunut pulikoinnista, mutta Vanilla löysi tällä kertaa sisäisen vesipetonsa. Olimme ottaneet uittajan bortsutytölle, ja parin ensimmäisen avustuksen jälkeen Vanilla tajusikin osaavansa uida. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin hieman houkutella että saatiin nuorempi neiti veteen. Vanillalla tosin oli ongelmaa hahmottaa nousurampin paikka, joten uittaja pysytteli vedessä ohjaamassa koiraa oikeaan suuntaan.

Tämä uittaja taas tuotti Lunalle ongelmia, vaikka tämä ei ollut edes kovinkaan lähellä. Tyttö ei uskaltanut tulla ramppia alas veteen kun parin metrin päässä olevaa vierasta piti vilkuilla. Useiden houkutteluiden kautta Luna lopulta tuli veteen ja alkuun uitiin allasta ympäri. Vaihtelimme uintivuoroja Lunan ja Vanillan välillä ja puoli tuntia kului nopeasti. Uittaja kehui Lunan rauhallista uintityyliä, neiti kuulemma näytti aivan kuin se liukuisi siinä vedessä.

Uinnin jälkeen molemmat tytöt suihkutettiin suihkukopissa ja Luna sai kylpytakin päällensä. PetBrosin virallisten avajaisten takia tarjolla on kahvia ja kakkua ja jäimmekin hetkeksi istuskelemaan pöydän ääreen. Luna oli kovasti sitä mieltä, että hänenkin kuului saada kakkua ja yritti moneen otteeseen nousta pöytää vasten katsomaan jäikö hänelle mitään syötävää. Myönnettävä oli että minä hellyin lopulta sen verran että neiti sai maistaa pienenpienen palasen kakkua. 

Syömingin jälkeen vaihdoin Lunan kylpytakin BOTin loimeen ja lähdimme vielä ulos pissattamaan koiria lyhyesti. Kävelimme umpinaista tietä, joten uskalsimme päästää koirat remmeistä hetkeksi riehumaan. Luna taas näytti omituisuutensa mennessään edelleen kosteana pyörimään lumihankeen. Edelleenkään en voi ymmärtää että lämpimän uinnin jälkeen hieman kosteana lumessa pyöriminen olisi kovin mukavaa, varsinkaan kun ulkona oli muutama aste pakkasta. Mutta Luna pyöri hangessa moneenkin otteeseen. Välillä kirmailtiin Vanillan kanssa ja sitten taas hankeen pyörimään. Vanilla ei ymmärtänyt tätä hangessa riehumista, mutta yritti osallistua siihen kumminkin kaivamalla Lunan vieressä hankea. Meidän neidillä lähti kierrokset hieman ylikin ja se alkoikin hieman ärsyyntyneenä kivahtelemaan Vanillalle, joka sitten tietenkin vastasi samalla mitalla takaisin. Yksi kunnon kieltokarjaisu ja molemmat olivat kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Luna siinä vaiheessa tosin totesi ettei jaksanut enää juosta vaan päätti haluta treenitaskussa olevia nameja mieluummin ja täten tuli sivulle seuraamaan todella täydellistä seuruuta. Mielessäni naureskelin, että näissä tilanteissa näkee että Luna oikeasti osaa seurata todella hyvin, kun se vaan itse niin päättää.

Lenkin jälkeen heitin Lunan lämpenevään autoon odottamaan, kun systeri yritti paria liikettä tokoilla Vanillan kanssa. Käsiapujen kanssa bortsuneiti teki todella hyvin, mutta saatiin päivän repeämiset kun näiden parin liikkeen jälkeen Vanilla meni omatoimisesti autoon häkkiinsä piiloon. Se selvästi päätti että joo kiitos tämä riittää. :’D

Lähdimme siitä kotia kohti. Luna ei meinannut kotona suostua rauhottumaan, joten lopulta käskin sen sohvalle maate. Makuulle menon jälkeen ei mennyt varmaan minuuttiakaan kun neiti tuhisi silmät kiinni, joten taas en voinut ymmärtää miksi toinen ei voinut itsekseen rauhoittua. Oliko sitten kierrokset jostain syystä vielä niin korkealla, että Luna tarvitsi selkeän käskyn rauhoittuakseen. Yleensä on siis riittänyt että sanoo ”loppu” tai ”nyt riittää”.

Toivottavasti tämänpäiväinen ei imenyt tuosta kaikkia mehuja, koska huomenna on tarkoitus mennä Ojankoon Avo-luokan möllikokeeseen, joka minun arvauksen mukaan menee joko todella hyvin tai todella huonosti. Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta ajattelin ainakin yrittää ottaa möllikokeen enemmän treeninä kuin ”oikeana” kokeena, joten jos se nyt ei ihan nappiin mene niin sitten se ei vaan mene.

Sunnuntaina on vielä mätsäri samassa paikassa ja illalla sitten tokotreenit, joten tekemistä meillä riittää.