Vuoden ensimmäinen tokotunti

Ja niin on vuoden ensimmäinen tokotunti takana. Täksi kaudeksi Koirakeitaalla oli yhdistetty tokoryhmät yhdeksi ryhmäksi ja hieman mietin ilmoittautuessani että onkohan ryhmä meille hyvä, kun kuvauksessa sanottiin ryhmän sopivan ”hieman tokoa harrastaneille”. Eli periaatteessa alkeisjatkoryhmä. Mehän Lunan ei ehkä enää kuuluta mihinkään alkeisiin, mutta muutakaan ei ollut joten laitoin ilmoittautumisen menemään. Kouluttajahan oli sama kuin syksyllä, joka tietää meidän tason ja suurinta osaa avo-luokan liikkeistä pystyy treenaamaan siinä missä muut tekee alokasluokan liikkeitä.  Tokotuntejahan meillä ei nyt ole kuin se pari kuukaudessa, mutta ajallisesti kerta on aina pidempi, 1,5 tuntia aiemman tunnin sijaan. Meidän ryhmässä oli syksyltä tuttu mitteli Onni, ja kaksi ryhmäläisistä oli syksyn alkeisryhmästä.

Alkuun kouluttaja kyseli hieman tilannetta, paljon ollaan treenattu tauolla ja mitä on suunnitelmissa. Hieman yllätyin kun hän kysyi että olinko suunnitellut Lunan kanssa osallistuvani SM:iin. Ei meillä sellaisia suunnitelmia ollut ollenkaan, vaikka kouluttaja totesi että Luna on kumminkin sen verran hyvä, että hyvin voitaisiin osallistua SM:n avoluokkaan vaikka sitten rotujoukkueessa. Cockereita ei taida osallistua niin paljoa että mitään joukkuetta saa kasaan, mutta eipä sillä, tuskin ollaan osallistumassa muutenkaan. :D Eiköhän ihan perus kokeet riitä meille. Luulen että meillä menee jo ihan näihin peruskokeisiin osallistuminen sinne keväälle, koska Lunalla pitäisi olla juoksut siinä helmi-maaliskuussa. Tosin niitä syksylläkin odotettiin se kuukausi, heinäkuussa niiden piti olla mutta tulivatkin vasta elokuussa. Ei vaan yhtään innosta ilmoittaa tota mihinkään ja sitten joutua perumaan jos ne juoksut alkavatkin.

Ensimmäisellä tunnilla aiheina oli seuraaminen, merkinkierto sekä paikallaolot.

Seuraaminen oli yllättävän hyvää ajatellen että ei olla tuolla käyty yli kuukauteen. Vire oli todella hyvä, mutta käännökset neiti sitten vetikin pitkäksi. Mutta kovin montaa kertaa nenä ei käynyt maassa. Kouluttaja siinä totesi että käännöksiä meidän pitää treenata ja tehdä niistä neidille superkiva juttu että sen kannattaa seurata niissä. Kouluttaja myös totesi että minun kannattaa myös huomauttaa Lunalle jos neiti on tekemässä liian löysää käännöstä. Eli heti kun näyttää siltä että Luna ei seuraa tiiviisti niin uusi seuraa -käsky tai kielennaksautus mitä lenkillä käytän (ja käytän näköjään myös treeneissä, en tätä tajunnut vain itse) jolla pyydän neitiä pitämään keskittymisen minussa. Pääasia kunhan huomautan asiasta jotain, enkä vain jatka matkaa toivoen että kyllä se koira sieltä perässä tulee. Myönnän itsekin että toivomista olen tainnut tähän mennessä harrastaa, eli otan itseä niskasta kiinni ja yritän pitää liikkeen mustavalkoisena, eli siitä vierestä ei poistuta. Peruuttaessa Luna lähti erkanemaan minusta. Peruutus on hieman meillä vielä hieman työnalla, nimittäin jos sanon neidille peruuta-käskyn, se ampaisee kuin raketti taakse. Suoraan menee kyllä, mutta Luna on sitten 0,5-1,5 metriä minun takana. Jos taas en sano käskyä vaan lähden vain menemään, niin silloin se joko erkanee, tai jos on pitänyt kunnon kontaktin niin voi mennä jopa suoraan taakse. Kouluttaja totesi, että tässä tapauksessa hän käyttäisi etupalkkaa, tai ainakin hänen koirallaan jolla oli sama täysillä taakse -ongelma, etupalkka hidasti vauhtia reilusti. 

Kierto sujui ihan hyvin myös vaikka kaikki teimme liikettä samaa aikaa omilla tötsillä. Matkaa meillä ei tosin ollut kuin viitisen metriä. Tässä meillä ehkä isoin ongelma on minun kroppa-avut, joista kouluttajakin huomautti. Ne olivat kuulemma sen verran selkeät, että niistä aika varmasti lähtisi pisteitä. Tiedän että myös ruutuun lähetyksessä minulla on sama ongelma. Kouluttaja käski minun seistä kantapäillä niin että varpaat ovat hieman ilmassa, näin en pystyisi tekemään eteenpäin nytkähdystä. Jouduin kumminkin keskittymään asentoon niin paljon, että taisin sanoa kierrä-käskyn aivan eri äänenpainolla kun tavallisesti, koska Luna ei liikahtanut ensin mihinkään ja vasta toisella käskyllä lähti epävarmasti kiertämään. Onneksi Piskitiskin tiloissa on iso peili, otan tämänkin syyniin kun sinne menen treenaamaan.

Viimeisenä olikin sitten paikallaolot. Minulle oli jäänyt edellisistä treeneistä joulukuussa pieni pelko, kun Luna oli useaan otteeseen mennyt makuulle paikkaistumisessa. Kun muut ottivat paikallamakuuta, niin Luna istui. Ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, tyttö istui koko ajan ihan nätisti. Kontaktikin pysyi minussa paremmin kuin perinteisessä paikalla makaamisessa, mitä Luna nyt välillä vilkuili hallissa liikkuvaa kouluttajaa. Otimme vielä uuden paikallaolon, jossa kouluttaja käski meidän kääntää selät koirille. Se olikin hieman pelottavampaa kun en tiennyt ollenkaan mitä Luna tekee, mutta nätisti se pysyi paikallaan. Istuessa koiran on kumminkin helpompi lähteä liikkeelle verrattuna makaamisen, jos se niin päättää.

Seuraava tunti onkin sitten vasta tammikuun lopulla, mutta tässä nyt saatiin taas hieman pureskeltavaa omiin treeneihin. Tammikuun lopulla on myös möllikoe Vantaalla, johon ajattelin Lunan ilmoittaa jos vaan mahdutaan mukaan.

Eikö me nyt voitas tehdä jotain...? -Luna