Saaristolaiselämää

Taas on viikko kulunut ilman pientäkään päivitystä. Yritän tässä lyhyesti kertoa kuulumiset ilman että postauksesta tulee kilometrin mittainen.

Käytiin hakemassa Lola vaunuilemaan.

Agilitytunneilla on käyty keinu, pituuseste, rengaseste, puomi ja kepit.  Puomi ja kepit oli viikko sitten tunnilla, mielestäni meillä oli myös joku kolmaskin este mutta en nyt millään saa mieleen mikä se oli. Puomi oli sellainen este ettei kummallakaan koirista ollut oikeastaan mitään isompaa ongelmaa. Lunalla isomman ongelman tuotti vieressä kulkeva kouluttaja, jota se vilkuili sivusilmällä aiheuttaen melkein oman putoamisensa. Idea siis oli että koiran molemmilla puolilla kävellään jos se yllättäen päättääkin yrittää hypätä alas.   Kun kouluttaja siirtyi puomista kauemmas, ei tytöllä ollut esteen ylityksessä ongelmaa. Kontaktikohdalla pysähtyminen tuotti sinällään pientä haastetta, kun Lunan vauhti oli kova. Itse olin juuri ja juuri saanut sanottua käskyn kun tuo oli jo puolessa välissä estettä.  

Pujottelukepit oli isompi ongelma Lolalle kuin Lunalle, joka on niitä jonkin verran harjoitellut. Luna tarvitsi vain pienen muistutuksen ja käden heilautuksen niin tyttö suoritti esteen melkein virheittä. Luna yritti myös lähteä keppejä menemään ennen kuin kerkesin käskyä sanoa.

Lola ei meinannut ymmärtää keppejä ollenkaan vaan lopetti yhden kepin kiertämisen jälkeen. Ja kun Lola ei estettä ymmärtänyt, ei sitä myöskään kiinnostanut yrittää edes sen suoritusta.

Viime sunnuntaina kävimme läpi rengasesteen, keinun sekä pituusesteen. Rengaseste oli suht helppo, isoin ongelma oli Lunalla se että tyttö hyppäsi välillä renkaan vierestä. Tämän pystyi kyllä korjaamaan kun ohjasin Lunan paljon lähemmäksi rengasta ennen kuin vedin käteni pois.

Keinu oli Lunalle ihan uusi este, mutta Lola on sitten pari vuotta sitten harjoitellut aika huonoin tuloksin. Estettä helpoitettiin laittamalla pehmuste maahan mihin toinen pää laskeutuu ja kouluttaja hidasti myös puomin laskeutumista kädellä. Lola meni esteelle ensimmäiseksi. Kouluttaja varoitti että osa koirista saattaa luulla keinua puomiksi ja juosta siihen samalla vauhdilla kuin puomille menisi, mikä sitten tietenkin aiheuttaa aika suurella todennäköisyydellä koiran putoamisen, kun keinu lähtee laskemaan. Lolakin taisi olettaa esteen olevan puomi, kun tyttö meni vauhdilla ylös ja vaikka se hidasti puolen välin jälkeen, tuntui se säikähtävän keinun liikkumista. Lola lähti peruuttaa, minkä takia tytön perä putosikin esteeltä. Systeri onneksi sai sen napattua ja pukkasi takaisin keinulle, minkä jälkeen Lola veti vauhdilla alas. Lola suoritti esteen vielä muutamaan otteeseen, mutta ei tuntunut tekevän sitä kovinkaan mielellään. Alussa tyttö yritti kiertää estettä tai jos se käveli keinun päälle, hyppäsi se alas aika nopeaan. Kun systeri lopulta sai Lolan menemään esteelle, yritti toinen keinun lähtiessä laskemaan joka kerta peruuttaa esteeltä pois.

Lunalle keinu oli ensimmäisellä kerralla hieman kummastus ja tyttö ottikin pari peruutusaskelta, mutta se ei sitten pitänyt estettä mitenkään pelottavana. Seuraavilla kerroilla Luna meni normaalilla vauhdikkaalla tavallaan esteelle, pysähtyi nätisti puolen välin jälkeen ja odotti rentona keinun laskeutumista ja poistui vauhdilla. Tässä on sama ongelma kuin muissakin kontaktiesteissä, eli se ettei tyttö meinaa pysähtyä esteen loppuun vaan se olisi valmis jatkamaan vauhdilla heti.

Pituuseste ei taas tuottanut kummallekaan ongelmia. Lola suoritti esteen täydellisesti ja Lunakin yhtä osumaa vailla puhdas este. Mitä nyt Luna kiihtyi nollasta sataan niin vauhdilla että itse en taas meinannut pysyä mukana. Tytöllä on vauhti kyllä niin kova, että välillä olen pohtinut että jäisikö tuo paljoa jälkeen kisaavista shelteistä, jotka tuntuvat kisaradoilla olevan niitä nopeimpia.

Viimeistä tuntia sitten viedään ensisunnuntaina, sitten pitää alkaa tutkimaan missä pääsisi lajia jatkamaan. 

Olen varmaan täällä maininnutkin että Luna pelkää ulkona skeitti- ja potkulautoja. No, agilitytunnin aikana huomasin että koulutuspaikalla oli parikin skeittilautaa ja päätin sitten agility ja tokotuntien välissä hieman yrittää totuttaa tyttöä. Luna ei ole siis koskaan nähnyt skeittilautaa läheltä, joten en ollut täysin varma miten se siihen reagoi, kun ulkona se on mennyt aina paniikkiin kun joku skeittailee lähellä. Sainkin todeta että ei se skeittilauta pelkästään ollut tytöstä pelottava, kun toinen hyppäsi suoraan päälle eikä isompia kummastellut vaikka se välillä lähtikin jalkojen alta. Yritin myös kolistella lautaa samalla tavalla kuin temppuilijat ulkona, mutta ei Luna siitäkään välittänyt. Pikemminkin yritti kiivetä laudalle minun kanssani. 

Tokotunneilla ollaan käyty läpi saalisvietin hyödyntämistä palkkauksena sekä viime tunnilla luoksetuloa ja noutokapulaa.  Saalisviettitunnilla ei treenattu mitään uutta vaan pikemminkin harjoiteltiin tuttuja liikkeitä lelupalkkaa käyttäen. Luna kyllä tykkää leluista ja palkkautuu niillä, mutta ei kovin pitkään. Jossain vaiheessa tyttö kyllästyy leluun ja alkaa selvästi kerjäämään makupalaa.

Viimetunnilla Luna oli taas jotenkin tavallista väsyneempi. Se nyt voi olla ihan selitettävissä kun olimme viikonlopun asuntovaunulla, missä tulee liikuttua paljon enemmän kuin normaalisti, ja Luna veti täysillä edeltävän agilitytunnin. Noutokapulahan ei ole meillä mikään ongelma ja kouluttaja ohjeistikin harjoittelemaan kapulan noutoa ennemmin kuin pitoa. Koko tunnin ajan Lunalta puuttui sen normaali vauhti, kapulan se kyllä nouti, mutta ei pitänyt kiirettä sen hakemisessa eikä sen palauttamisessa. Tyttö myös jotenkin häiriintyi muista koirakoista eikä suostunut tuomaan kapulaa jos olin sen mielestä liian lähellä muita.

Viikonloppuna oltiin sitten asuntovaunulla pitkästä aikaa. Lola haettiin kyytiin perjantaina ja palautettiin sitten sunnuntaina agilityn jälkeen. Tytöt pärjäsivät yllättäen todella hyvin keskenään, kertaakaan Luna ei aloittanut tappelua ja Lolakin uskalsi hyvin liikkua vaunussa. Lauantaina kävimme saaressa ja siellä hyvin näki eron 1,5 vuotiaan ja 5,5 vuotiaan koiran välillä: kun Lola parkkeerasi heti ruokapöydän viereen ja nukkui, niin Luna ei pysynyt kuin pieniä hetkiä paikallaan ja juoksi ja kiersi ja haukkui jokaisen saarelle tulijan. 

Lola oli saaressa ollut aikaisemminkin, kun Luna oli ensimmäistä kertaa. Sen näki hyvin siitäkin, kun Luna meni uimaan hieman jyrkemmältä kalliolta eikä sitten päässytkään enää ylös. Tyttö yritti saada tassuilla otetta jyrkästä kalliosta ja katsoi minua silleen "tule nyt auttamaan!" ilmeellä. Jouduin ohjaamaan Lunan viitisen metriä sivuun jotta kallio madaltui sen verran että pääsin nostamaan tuon pannasta ylös. Onneksi tyttö tottelee ja ymmärtää sen verran hyvin ettei se tyhmänä jäänyt yrittämään siitä tietystä kohdasta ylös (kuten luulen että Lola voisi tehdä) vaan lähti uimaan sinne mihin minä menin. Eipä Luna sitten enää mennyt jyrkiltä kallioilta uimaan, vaan tyytyi loivempiin kohtiin.

Saarelle tuli sitten myös vaununaapurin saksanseisojapoika Chili ja sekarotuinen vanharouva Essi. Heidän porukastaan oli parin viikon sisään poistunut vanha kultainennoutaja Tytti syövän takia. Oli tuolla kulttiksellakin jo ikääkin 16 vuotta, mikä on isoksi koiraksi todella hyvin. Chililläkin on syöpä leikattu pari vuotta sitten ja se on voinut tähän asti ihan hyvin. Kuulemma nyt on jotain löytynyt pojan imusolmukkeista, joten voi olla ettei pojukaan enää kauaa pyöri ympärillä. Vielä se kumminkin jaksoi juosta Lunan kanssa, kunhan tytsy oli päässyt alkuisotteluistaan. 

Sitten seuraakin kasa kuvia saarella olosta. :) 

Lola löysi oman paikkansa pöydän luota.

Mitä sieltä merestä löytyy.

Vaununaapurin lapsi toi Lunalle Puolasta tuliasen, patonkivinkulelun.

Leikitään!

Uimassakin piti käydä.

Lunan pepsodenttihymy.

Luna on mukamas niin iso että pystyy painimaan Chilin kanssa.

Essiäkin kävi haistelemassa.

Essi

Lola makaa....

... ja makaa lisää...

.... käy katsomassa merta...

... ja sitten makaa hieman lisää. 

Saanko mä jo sen namin?

Se on mun takana vai mitä?

Sitten on jo ihan dööd.

Hyvinkään ryhmänäyttely 20.9.2015

Tänään tuli korkattua viralliset näyttelyt Lunan kanssa. Tuomarina oli Paavo Mattila ja paikkana Hyvinkään ampumaurheilukeskus. Cockerspanieleita oli ilmoitettu 24 kappaletta ja Lunan kanssa Nuorten luokassa oli kilpailemassa toinen narttu. Muita ns. tuttuja cockereita oli Lolan sisko ja emä.

Kehät meni meillä omasta mielestä hyvin eikä missään (edes pöydällä olossa) ollut mitään huonoa sanottavaa.

Tuomari piti muuten Lunasta, mutta tytön korkealla heiluva häntä häiritsi.

Tuomarin arvotselu:

”Mittasuhteiltaan hyvä narttu. Kaunisilmeinen pää, jossa kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvä kaula. Eturintaa voisi olla enemmän. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvälaatuinen karva. Korkea häntä häiritsee. Liikkuu ja esiintyy hyvin."

Kysyin neuvoa facebookin cockerspanielit ryhmässä, josko jollakulla olisi ollut neuvoa miten saan tytön hännän pysymään liikkuessa alempana. Yksi kommentoi että useammat tuomarit eivät hännän ylhäällä olosta niin välitä, mutta tämä kyseinen tuomari oli heillekin hännästä huomauttanut.

No näkee sitten kuukauden päästä Hämeenlinnan Spanieleiden erikoisnäyttelyssä, mitä siellä tuomari sanoo. 

Tuplatunti = agilityn alkeet + toko

Viime sunnuntaina meillä alkoi agilityn alkeet –kurssi Koirakeitaalla. Haimme Lolan tädin luota ja ajoimme jo tutuksi tulleelle koirahallille Vantaalle.  Luna oli tietenkin ihan jee-fiiliksissä kun se tiesi missä ollaan, mutta Lola yllättäen oli hieman kauhuissaan häntä alhaalla ja pyöri levottomasti ympäriinsä. Sama meno jatkui kun mentiin sisälle, Luna tapansa mukaan alkoi etsiä lattialta edelliseltä tunnilta tippuneita nameja, kun Lola taas pysyi jaloissa ja sohvalla meni heti systerin selän taakse piiloon.

Kouluttaja ensin esitteli itsensä (kouluttaja oli meille tuttu Saa katsoa ja koskea kurssilta) ja kurssin lyhyesti. Eli ideana on käydä kaikki agilityn esteet ja niiden oikea ylittämistapa läpi. Suurin osa esteistä on meille tuttuja, kun molempien koirien kanssa on tullut käytyä agilityhallilla ihan itse treenaamassa, mutta monessa paikassa on pakko käydä ensin alkeiskurssi, jotta pääsisi ylemmille kursseille.

Aloitimme ihan perinteisestä avoesteestä, jossa ei kummallakaan koiralla ollut mitään ongelmaa ylittää. Lola oli edelleen hieman kauhuissaan ja pihalla mitä se siellä teki, mutta heti kun kyse oli esteen ylityksestä, kiihtyi toinen nollasta kymppiin. Sama jatkui muillakin esteillä.  Siitä jatkoimme putkeen. Aloitimme vajaan metrin putkella ja siitä sitä pidennettiin ja sitten lisättiin mutkaa. Lolalla ei taaskaan ollut mitään ongelmaa, mutta Luna yllättäen jäi pidemmässä putkessa ja mutkaputkessa aina putken keskelle. En tiedä oliko siellä sitten joku haju mitä tuo jäi haistelemaan, mutta vaikka muutaman kerran putki mentiin niin joka kerta se sinne sisälle jäi.

Viimeisenä esteenä tällä tunnilla käytiin mini-A. Ja kirjaimellisesti se oli mini, esteen korkein kohta oli varmaan max 60cm korkeudella. Tässäkään ei kummallakaan tytöllä ollut mitään ongelmaa. Tai oli osittain. Normaali A-este oli tuttu molemmille, joten tytöt menivät mini-esteelle hirveällä vauhdilla ja hyvä etteivät hypänneet koko esteen yli (käviköhän tassut esteessä pari-kolme kertaa). Kouluttaja siis neuvoi että koira kannattaa opettaa ihan pysähtymään esteen loppuun että tassut varmasti osuvat vaadittavalle alueelle. Yritä siinä sitten pysäyttää koiraa jolla on täysi vauhti päällä.

Lola makasi nätisti sohvalla omaa vuoroa odottaen koko tunnin, kun Luna oli taas menossa joka kerta mukaan kun joku toinen ylitti estettä.

Tunnin loputtua käytettiin koirat metsässä kävelyllä ja sitten jatkoimme Lunan toko-tunnilla. Aiheena meillä oli peräpään käyttö.  Hieman siinä ihmettelin kun kyseessä oli kumminkin ns. alkeiskurssi (tai meitä ja toista koirakkoa lukuun ottamatta monet oli aloittelijoita) ja kouluttaja rakensi meille kunnon peräpään käyttörataa, mikä sisälsi mutkittelevaa peruutusta, vadin/renkaan päällä pyörimistä, puoliksi laudalla kävelyä ym. Suurinta osaa en ollut harjoitellut Lunan kanssa kertaakaan ja me nyt ollaan treenattu kumminkin se vuosi jo.

Näin kauniisti Luna odotti tokotunnin alkua, itse jo mietin väsyikö tuo
agilitystä niin paljon ettei enää jaksaisi toista tuntia perään.

Me aloitimme tötsien pujottelusta, jossa tarkoituksena oli että koira oppisi tekemään hieman tiukemman mutkan (hyvä kun me mahduimme kävelemään Lunan kanssa tötsien välistä niin mietin että miten käy isompien koirien).  Siitä jatkoimme mutkaperuutusalueelle. Tämä oli meille melko haastava, idea oli siis ensin peruuttaa puolimetriä suoraan taakse, sitten rata teki semmoisen 45 asteen kulman vasemmalle ja sitten takaisin 45 asteen käännös takaisin suoraan. Olemme Lunan kanssa harjoitelleet peruuttamista ja tyttö peruuttaakin suht hyvin taaksepäin. Vauhtia on tosin niin paljon että kääntyminen ei meiltä meinannut onnistu mitenkään. Monen toiston jälkeen onnistuimmekohan kerran kääntymään peruuttaessa. Kouluttaja totesinkin että olemme tainneet harjoitella perusperuutusta kun se onnistuu, mutta käännökset ei.

Tästä jatkoimme vadille (tämä oli siis semmoinen perinteinen pesuvati). Idea oli tässä taas se että koiran etutassut on vadilla ja takatassuja liikuttaen pyöritään vadin ympäri. Tätä olemme jonkun verran harjoitelleet, ensimmäisen kerran saa katsoa ja koskea kurssin lopussa ja sitten myöhemmin kun näimme toisen koirakon harjoittelevan kyseistä liikettä Virikkeen toko-tunnilla. Pienen muistuttelun jälkeen Lunakin muisti miten liike tehtiin ja lopuksi oli häntä heiluen koko ajan kiipeemässä uudelleen ja uudelleen vadin päälle.  Pieni säikähdys tosin kävi ennen vadille pääsyä kun vieressä treenaava bordercollie uros ärähti ja nykäisi  remminsä meitä kohti. Uroksen omistaja kyllä karjaisi omalle koiralleen, mutta Luna kun reagoi enemmän siihen vihaiseen ihmiseen kuin vihaiseen koiraan. Meni siis muutama minuuttia että sain tytön unohtamaan tilanteen ja innostumaan tekemisestä. Myönnettävä on että muutaman sekunnin kävi mielessä että mitä jos Luna päättääkin jättää treenit siihen.

Kolmantena menimme sitten jollekin ihme tasapainotyynylle, minkä piti treenata koiran syviä lihaksia. Kouluttaja siitä totesi, että jos koira hirveästi tärisee tyynyllä se tarkoittaa, että syvät lihakset ovat hieman huonommassa kunnossa. No, Lunalla ei pahemmin ollut ongelmaa, hetki meni että tuo löysi kunnon tasapainon, mutta sitten se siinä vaan seisoi ja ihmetteli.

Viimeisenä tässä esteradassa meillä oli semmoinen 2,5 metrin mittainen lauta, missä ideana oli saada koira liikkeenne niin että etutassut oli laudalla ja takatassut lattialla. Liikkeen suunta oli niin että koira periaatteessa piti edetä kylki edellä.  Tätä emme kerenneet kokeilemaan kuin hetken, eikä se meiltä oikein luonnistunut. Pari askelta sain Lunan ottamaan takajaloissa sivuille, enemmän meni väärinpäin eli tytön etutassut liikkui sivulle kun takatassut pysyivät paikallaan.

Tässä siis hieno paint-kuva joka yrittää esittää meidän lautaestettä. Musta möhkäle on siis koira, ruskea on lauta ja nuoli osoittaa mihin suuntaan oli tarkoitus edetä.

Lopuksi treenasimme hieman täyskäännöksiä, missä Lunalla ei oikein tuntunut olevat vauhtia. Ekassa yrityksessä tyttö vaan jättäytyi taakse seisomaan ja tuijotti minua kummissaan.  Muutaman yrityksen jälkeen nekin lähtivät sujumaan, tosin täydessä vireessä ne ei olleet. Kouluttajakin kyllä totesi että jos minulla ei ollut lelua tai herkkua kädessä niin minun oma vireeni tippui, mikä taas tietysti vaikutti koiraan. Pitää siis treenata oman vireen ylläpitoa seuruussa.

Kun kävimme viimeviikon keskiviikkona Porvoon mätsärissä, tuli samalla käytyä Peten koiratarvikkeessa. Sieltä oli tarkoitus ostaa meille jäljestykseen tarvikkeita ja mukaan lähtikin kaninkarvadummy ja fasaanintuoksuinen koulutushajuste. Ne nyt tuli kokeiltua ja hyvin toimivat. Hajusta en nyt osaa sanoa seuraako Luna oikeasti sitä fasaaninhajua vaiko sitten jäljentekijän (pikkusiskon) hajua. Pitää pyytää jotakuta vieraamaampaa ihmistä tekemään meille jälkeä niin tämäkin asia varmistuisi. Teimme kaksi jälkeä, ensimmäisen tyttö veti täydellisesti, mutta toisessa Luna ohitti puuhun sidotun dummyn ja jatkoi matkaa siskon jäljen perässä. Takaisin ohjattuna dummykin lopulta löytyi.

Tällä viikolla tuli myös metsätettyä uutta näyttelyhihnaa Lunalle viikonlopun Hyvinkään ryhmänäyttelyitä varten. Suositushan on että hihna olisi suunnilleen samanvärinen kuin koirakin, mutta mistään emme löytäneet oikeaa sävyä olevaa remmiä. Ja kävimme kaksi mustia ja mirriä sekä kaksi muuta eläinkauppaa (Jata-Petin sekä uuden liikkeen jonka nimeä en nyt muista) läpi. 

Meidän edellinen remmi on siis tummanruskea (koska se miellytti omaa silmää) enkä nyt voi sanoa että se olisi edes lähellä Lunan sävyä. Ostin sitten lopulta samanlaisen hihnan mutta sävynä on enemmän punaruskea. Ei sekään nyt ole oikeastaan kovinkaan lähellä Lunan väriä, mutta ehkä se olisi jo tarpeeksi lähellä. 

Ruskea on siis vanha remmi, punaruskea uusi ja Luna on silleen lopeta jo ilmeellä. :D 

Hieman harjoiteltiin vapaata seisomista kotitreenien ohella. Aika olemattomat on nuo tytön vatsakarvat kuten näkyy.

Porvoon Match Show

Viime sunnuntaina oli meidän ensimmäinen tokotunti Koirakeitaalla. Sattumalta kouluttaja on sama kuin meillä oli Jäljestyksen alkeet -kurssilla toukokuussa ja tunnille jäi seuraamaan toinen kouluttaja joka sitten oli meillä Saa katsoa ja koskea -kurssilla helmikuussa. Jälkimmäinen nainen kysyi tunnin jälkeen että millä kurssilla me ollaan siellä oltu kun vaikutimme niin tutuilta.

Meitä on kurssilla siis 6 koirakkoa, joista me Lunan kanssa taisimme olla pisimpään harrastaneet. Muuta olivat joko hieman rallytokoilleet tai olivat täysin uusia aloittajia. Sinälläänhän se ei meitä haittaa, koska jokainen treenaa tietysti oman tasonsa mukaan. Kun muut harjoittelevat seuraamista, me yritämme keskittyä mm. oikeaan seuraamispaikkaan. Treenaamme siis pikkutarkkuutta. 

Tunnilla harjoittelimme myös luoksepäästävyyttä. Minulle tuli yllätyksenä että tuo luoksepäästävyys katsotaan nykyään kentälle mentäessä (ennen paikkamakua siis)? Olin jotenkin ajatellut että se katsottaisi kentän ulkopuolella  ja siinä samassa juoksu/kiimatarkastus. 

Tunnin lopuksi tehtiin vielä hieman seuraamisesta maahanmenoja. Lunalle pitäisi saada hieman lisää vauhtia siihen maahanmenoon, kun tuo yleensä ottaa käskyn jälkeen vielä sen 1-2 askelta ja sitten vasta laskeutuu rauhallisesti maahan.

-

Keskiviikkona itsellä oli vapaa päivä, joten lähdimme iltapäivällä Porvooseen mätsäriin, minkä satuin edellisenä päivänä koirat.comin tapahtumista bongaamaan. Luna oli molemmissa kehissä hieman liian innoissaan, eikä seisomisesta meinannut tulla mitään ja jouduin vähän väliä korjaamaan tytön asentoa. Pöydällä oli hieman hämminkiä kun aivan meidän takana alkoi kaksi koiraa tappelemaan ja sekä minun että Luna ajatus katkesi ja tuli hieman katsottua että mitä siinä oikein tapahtuikaan. Tuomari myös tutki paljon perusteellisemmin koirat ja tyttö yritti hieman vetää jalkoja pois kun takaapäin tutkittiin. 

Ensimmäisestä kehästä saatiin sininen nauha, mutta loppusijoitus oli kumminin sinisten 2. 

Ilmeellä

Spanieleiden taipumuskoe

Nyt on takana meidän ensimmäiset taipparit ja valitettavasti eivät jääneet Lunan osalta viimeiseksi. 12 tuntia Lopen metsissä tuotti tällä kertaa hylätyn tuloksen. Yllätyksenä hylkäys tulikin jäljestysosiosta eikä hausta, minkä olisin voinut vannoa menevän pieleen. Kokeessa suurin osa oli walesinspringerspanieleita, yksi englanninspringeri sekä 7 (muistaakseni) cockeria. 24 koiraa oli kokonaisuudessaan eli näillä lukemilla walesseja olisi ollut 16. Meidän ryhmästä vain 3/8 läpäisi kokeen. Meillä koe mentiin järjestyksessä: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja vesityö, mutta kirjoitan tulokset tähän niin kuin ne on tuossa paperilla.

Sosiaalinen käyttäytyminen – hyväksytty

Luna on rauhallinen, ystävällinen, iloinen veijari. Tutustuu mielellään koiriin ja ihmisiin.

Tätä naurettiin siskon kanssa tulosten julkistamisen jälkeen. Mitäköhän koiraa tuomari oli oikein katsonut, kun omasta mielestäni Luna kävi juuri ja juuri tuomarin kosketusetäisyydellä nuuhkaisemassa ja antoi kaulan alta juuri ja juuri rapsuttaa semmoisen 15 sekuntia ja sitten tyttö totesi että okei tämä riitti ja palasi systerin luokse. Muitten koirien kanssa ei ollut isompia ongelmia, mitä Luna nyt ärähteli uroksille jotka olivat koko ajan persuuta haistelemassa.

Haku ja laukaus – hyväksytty

Luna tutkii pääasiassa maavainulla metsän hajuja ja koloja. Haku on riittävää. Laukausta hieman säpsähtää ja jatkaa taas samalla tavoin. Hyvä luoksetulo.

Lunalla oli ihan hyvä lähtö, vaikkakaan tyttö ei tapansa mukaan eronnut kovinkaan pitkälle. Luna myös jäi useampaan kertaan tuijottamaan perässä tulevaa tuomaria ja metsästäjää. Yllättäen kyllä Luna haki koko ajan, ei tainnut jäädä kuin kerran kaksi mussuttamaan löytämäänsä heinää. Laukausta se tosissaan hieman säpsähti, mutta sen enempää ei kiinnittänyt siihen huomiota vaan juoksi minun perään ja siitä vielä ohi eteen. Lunalla oli myös ihme tapa tutkia jokainen kolo mitä maastosta löytyi. Ja niitähän oli varmaan se parikymmentä ja tyttö kävi työntämänsä päänsä jokaiseen. Tuomaria nauratti että yrittiköhän se etsiä myyriä ja metsästäjä mietti että onkohan nyt koiralle hieman huono maasto. Mutta kaikesta huolimatta tulos oli hyväksytty vaikka hieman mietin että yhtälailla se voi hylättykin olla kun etäisyyttä ei tosissaan omasta mielestä ollut sitä 10 metriä.

Jäljestys – hylätty

Luna etenee jälkeä maavainulla tehden paljon muutakin jäljen päällä; syö heinää, kaivaa maata, seisoo ja ihmettelee. Valitettavasti aika ei riitä tänään. Harjoitellaan loppuun. Kaatona oleva fasaani vähän pelotti Lunaa.

Tämä yllätti meidät, kun olin varma että tuo jäljestäjä vain innostuu tästä tehtävästä. Tämä oli siis meillä ensimmäinen koitos ja jo ennen jäljen alkua Lunan piti haukkua sekä tuomari että metsästäjä. Sitten päästiin jäljen alkuun, ensimmäisen 10 metriä koiraa olisi saanut ohjata, mutta Luna näytti tietävän mitä tehdä joten annoin sen mennä. No, ongelma tulikin sitten siinä 10 metrin jälkeen, kun ohjattava alue loppui. Jälki jatkui puunrungon yli ja rungon vieressä kasvoi maittavaa heinää jota Luna jäi mussuttamaan. Idea oli että koira jäljestäisi itsenäisesti sen 6 metrin liinan etäisyydellä, mutta tyttö totesi ettei hänen tarvitse liikkua kauemmaksi kun ei muutkaan liiku. (Eli en saanut mennä edelle). Siinä sitten yritin tyttöä houkutella jatkamaan minkä pystyin, mutta Luna vaan vilkaisi minua ja jatkoi mussutamista, tai sitten kävi vetämässä jonkun ihme kierroksen ihan väärään suuntaan ja palasi heinän luokse. Kun aikaa oli kulunut melko paljon, kysyin että saanko ottaa yhden askeleen eteenpäin ja tuomarin luovalla niin tein ja lopulta matkamme jatkui. Pääsimme seuraavan 10-20 metriä jälkeä eteenpäin ja sitten sama toistui että Luna löysi matkalta herkullista ruohoa. Tätä toistui sitten muutaman kerran ja kerran tosissaan tyttö innostui myös kaivamaan kaatuneen puun alta.

Tuomari siinä harmitteli kun koira on koko ajan jäljellä että sitä voi hukkanakaan pitää (eli koira olisi eksynyt jäljeltä jolloin sen olisi saanut palauttaa ja hetken aikaa taas ohjata oikeaan suuntaan).  Selvästi Luna tiesi mitä tehdä, mutta nyt jostain syystä jälki ei vain kiinnostanut. Haju (fasaani) saattoi olla sille hieman vieras ja perässä tulevat tuomari ja metsästäjä ihmetyttivät myös. Maasto oli myös melko hankalaa kun kaatuneita puita oli paljon ja Lunakin joutui välillä oikein kunnolla hyppäämään/kiipeämään että pääsi jatkamaan matkaa.

No aikahan meillä loppui kesken vaikka tuomari antoi muutaman minuutin armonaikaa maaston takia. Olimme enää vain 7 metrin päässä kaadosta eli melko lähelle päästiin. (Koko jälki on siis reilu 100m). Fasaani tosissaan pelotti Lunaa ja annoinkin sen tutustua siihen paremmin, kun päästiin metsästä pois. Hetken jälkeen alkoi tytön mielenkiinto lintua kohtaan herätä ja tyttö lähtikin innoissaan metsästäjän perään kun se lähti kantamaan kaatoa pois.

Puhuimme systerin kanssa autossa että jos Luna olisi saanut nähdä ja tutustua kaatoon ennen jälkeä, olisi se voinut olla paljon innostuneempi jäljestämään.

Vesityö – hyväksytty

Luna on taitava uimari.

Tässä ei ollut meillä mitään ongelmaa. Kysyin tuomarilta haittaako jos koira on vedessä jo ennen kuin heitän riistapukin ja kun se ei haitannut, niin Luna tapansa mukaan ryntäsi lampeen ja hetken kahluun jälkeen jäi odottamaan noutoesinettä. Ihan viiteen metriin en mielestäni kapulaa heittänyt, mutta tuomari kumminkin hyväksyi heiton ja kun olin saanut Lunan kiinni ja pukin palautettua se oli sillä läpi. Hieman tyttö yritti huijata ja ui rantaan muutaman metrin sivummalta kuin piti, mutta minä sitä osasin jo odottaa ja kävelin tyynesti koiran eteen.

Tottelevaisuus – hyväksytty

Luna on hyvin tottelevainen

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Mukavaa työskentelyä. Ohjaaja kannustaa Lunaa hienosti.

Taipparit itsessään oli suurimmaksi osaksi pelkkää oman vuoron odottelua ja me olimme ryhmämme viimeinen joten me se vasta odotettiin ja jouduttiin koko ajan seuraamaan missä mentiin. Odottaminen ei ehkä olisi ollut niin tylsää jos ilma olisi ollut parempi. Varsinkin ensimmäisen puolitoista-pari tuntia vettä tuli kaatamalla joten istuimme vain autossa yrittäen nähdä höyrystyvien ikkunoiden läpi milloin oma vuoro on. Onneksi sade sitten lähti helpottamaan hetki ennen meidän jälkivuoroa jolloin porukat alkoivat kömpiä ulos autoistaan ja aika kului jutellen nopeammin.

Seuraavat taipparit meillä varmaan on keväällä, jos niitä osuu tähän lähistölle ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena otamme omat eväät mukaan. Siellä oli kyllä ruokatarjoilu, mutta kun olimme kotona syöneet 6 maissa ja ruokailmaan pääsimme vasta neljältä, niin siinä kerkesi vatsa kurnimaan jonkin aikaa. Onneksi olin ottanut hieman karkkia mukaan mitä sitten tuli metsässä naposteltua.

Takasintulomatka menikin sitten unessa

Tuli ostettua Lunalle häkki kun käytiin katsomassa Vantaan näyttelyitä, ideana nyt on siis vain että sen voi tarvittaessa
laittaa häkkiin näyttelyalueella tai vaikka autossa ollessa.