Cockerspanielin trimmaus

Tämä on aihe joka rehellisesti jakaa cockeriharrastajat ja –kasvattajat kahtia. Cockerspanieli kuuluu niin kutsuttuihin turkkirotuihin ja vaikka se ei tietysti ole lähelläkään mitään lhasa apsoa, niin tämänkin rodun turkki vaatii aikaa ja työtä. Uskoisin että jokaisen kasvattajan mukaan antamassa pentuoppaassa on ohjeistus pennun ja aikuisen cockerspanielin turkin hoitoon.

Silti sekä katukuvassa että facebookissa ja muualla netissä näkee kokonaan koneella lyhyeen karvaan ajettuja cockerspanieleita ja tämä saa monien tunteet kuumenemaan. Monen mielestä on melkein maailmanloppu, että cockerin kaunis turkki ajetaan alas ja tätä selitetään sillä, että kerran on tietoisesti turkkirodun hankkinut niin se turkki on hoidettava. Osa taas tuntuu olevan sitä mieltä että koira jopa kärsii turkistaan, kun se kantaa puolet metsästä mukanaan. Minä olen kyllä myös sitä mieltä, että jos turkkirodun hankkii niin se turkki olisi hoidettava, mutta jos se menee sitten siihen että se turkki on takussa ja likainen (krhm, kuten Lolalla) koko ajan niin kyllä minäkin sen sitten alas vetäisin. Ja tietysti esimerkiksi sterilisaation jälkeen monen cockerspanielin turkki menee ”piloille” ja huovuttuu, jolloin sen ylläpito voi oikeasti olla kuulemma jopa todella hankalaa. Näissä tapauksissa ymmärrän ettei turkkia pakosti kykene hoitamaan, mutta silloinkin itse suosin esimerkiksi ohennussaksilla siistiä lyhentämistä eikä koneella täyttä alasajoa. Totuushan on se että eihän se koira turkkiaan kaipaa. Lunan trimmaaja (joka myös on rodunkasvattaja) kuuluu näihin jotka eivät välitä onko cockeri pitkässä vai lyhyessä karvassa.

Jos ajatellaan hieman cockerspanielin käyttötarkoitusta (ylösajava lintukoira) niin myönnän että onhan tuo turkki mennyt väärään suuntaan jalostuksen myötä. Ero käyttölinjaisen ja näyttölinjaisen turkissa on hiljalleen kasvanut ja parhaimmillaan näkee näyttölinjan koiria joilla koristekarvat hipovat maata kuten amerikanserkulla. Mitä olen seurannut roturyhmän keskusteluja niin kasvattajistakin monet alkavat olla sitä mieltä että sitä karvaa alkaa nykypäivänä olla jo liikaa.

Käyn tässä läpi miten meillä hoidetaan Lunan ja Lolan trimmaus, eli jos sinua ei kiinnosta kuulla karvojen siistimisestä ja trimmausvälineiden esittelystä niin tästä eteenpäin ei tarvitse lukea. :D Ja tämä ei ole mikään virallinen ohjeistus, vaan ihan miten minä sen teen.

Aloittaen, kannattaa katsoa ohjeistus mikä löytyy Cockerspanielit ry:n sivuilta. En viitsi ottaa nyt kuvia tähän, kun en löytänyt nopeasti tietoa saako kuvia ottaa käyttöön vaikka mainitsisin tekijänoikeudet.

Pesu

Sääntö numero yksi, koira trimmataan puhtaana. Pääasiassa ihan sen takia etteivät kalliit trimmaussakset mene pilalle. Kukaan ei halua tuhota 70-120e saksia hiekkaiseen tai kuraiseen turkkiin. Ainut poikkeus on nyppiminen, jonka voi tehdä myös likaisella turkilla mutta selitän siitä myöhemmin lisää. Cockerspanielin turkki vaatii shampoon sekä hoitoaineen. Minä olen tässä muutaman vuoden sisällä kokeillut muutamia eri pesuaineita, mutta parhaimmaksi olen kokenut Isle of Dogsin Every Day Silky Coating –sarjan joka on ihan suunnattu hienolle, silkkisille ja helposti takkuuntuvalle turkille. 500ml pullo riittää yllättävän pitkään vaikka verrattuna moneen muuhun pesuaineeseen tätä ei kuulu laimentaa. Mutta ensin shampoolla pestään turkki puhtaaksi ja sitten hierotaan hoitoaine ja se jätetään vaikuttamaan muutamaksi minuutiksi. Pesun itse suoritan niin että levitän pesuaineet ensin siihen osaa turkkia missä sen pitää vaikuttaa pisimpään, eli jalkojen koristekarvoihin. Siitä sitten muut koristekarvat ja lopuksi selkä ja häntä. Kun koira on pesty, heitän sille kylpytakin päälle ja annan kuivatella hetken aikaa. Jos cockerin turkki on yhtään kihartuva, kannattaa koira totuttaa föönillä kuivaamiseen. Se hieman myös suoristaa karvaa. Lunahan pelkää fööniä sen verran, etten viitsi neitiä sillä kiusata, varsinkaan kun Lunan turkki on luonnostaan suorempaa mallia, niin se ei ole pakollinen.

Turkin selvitys

Sitten osuus jonka hankaluus riippuu ihan omasta harjaushistoriasta, jos turkkia hoitaa ja harjaa ahkerasti ei tämä osuus vie kauaa. Tai jos harjailee vain satunnaisesti, niin sitten onkin takkujenselvittelyä edessä. Minä aloitan harjaamisen kun koiran turkki on vielä reilusti kostea. Märän turkin takut aukeavat paljon helpommin kuin kuivan turkin. Myönnettävä on että en tiedä vahingoittaako märän turkin harjaus sitä jotenkin enemmän, mutta en viitsi kiusata koiraa sen enempää. Kerran takut aukevat paremmin märällä turkilla niin minä avaan ne märällä turkilla.

Käytän kyllä hoitoainetta myös tässä vaiheessa. Suihkutan koko turkkiin Isle of Dogs –hoitosuihketta ja pahimpiin takkuihin levitän omille hiukselle tarkoitettua hoitovoidetta (tällä hetkellä Loreal Elvital öljyvoide) ja annan vaikuttaa hetken ennen harjausta. Sitten vain selvittämään. Minä käyn turkin läpi jalka jalalta, aloittaen eturaajoista ja lopettaen takajalkoihin. Ensin käyn selvitettävän osan läpi pehmeällä karstalla, joka hellävaraisesti avaa pahimmat ja päällimmäiset takut. Sitten tavallisella harjalla pääsen hieman syvemmälle karvoihin ja se avaa taas takut joihin karsta ei ole ylettänyt. 

Harjat, kammat, karstat ja näitä on tullut vielä lisää. Välineitä on hyvä olla reilusti, varsinkin jos on kuten minä ja kadottelee niitä koko ajan. :D

Lopuksi käyn vielä karvat tiheällä täikammalla läpi kainaloita myöten, ettei varmasti jää yhtäkään takkua jäljelle. Isompiin hieman huovuttuneisiin takkuihin käytän metallipiikkistä karstaa, koska se tuntuu aukaisevan ne parhaiten. Tämän kanssa tosin pitää varoa ihoa, metallipiikit raapivat ihon helposti rikki.

Nyppiminen

Cockerspanieli on osittain nypittävä rotu (mikä yllättää aika usean ei rotuihmisen).  Pää, selkä, reidet ja kyljet pääasiassa nypitään ja kun tämä tehdään kerralla oikein voi tulevaisuuden työmäärä vähentyä. Lunaltahan minun ei tarvitse oikeastaan kun nyppiä pää nykyään. Nyppimisen voi tehdä ihan sormin tai käyttää erinäisiä apuvälineitä (kuvassa). Jos haluaa helpottaa työtä vielä lisää, kannattaa tämä vaihe tehdä likaisella turkilla, koska likaisesta karvasta saa paremman otteen. Apuna voi vielä käyttää talkkia, joka parantaa sormiotetta lisää.

Vasemmalla yläreunassa talkki sekä talkkiharja, oikealla ylhäällä CoatKing, vasemmalla alhaalla nyppimiskumit, vieressä trimmauskivi, keskellä JackStripper ja nyppiä voi vaikka ihan kumihanskalla.

Karva irtoaa nyppimällä helposti kun se on ”kypsää” eikä koiraa satu. Eli kun aika ei ole oikea voi nyppiminen olla turhaa, karvat ei irtoa ja se voi tehdä jopa hieman kipeää koiralle. Itse olen aika hyvin oppinut Lunasta näkemään milloin karva irtoaa ja milloin ei.

Minä käytän nyppimisessä apuna kumista JackStripperiä sekä talkkia. Ensin levitän kunnon talkkikerroksen nypittäville karvoille ja sitten lähden nyppimään karvansuuntaisesti. Toisella kädellä kiristän ihoa ettei se veny nyppimisen mukana. Välillä karstaan karvat vastakarvaan jotta näen paljonko vielä on nypittävää ja samalla lisään talkkia.

Lunan pää alkuksi

Lunan pää talkittuna

Sitten nyppimään

Luna yleensä vetää sikeitä nyppiessä. Minä laiskana nypin sohvalla niin karvaa sitten löytyy vaatteista ja mustasta sohvasta

Pää nypittynä

CoatKing on hyvä apu varsinkin isoilla alueilla ja minä käytän tätä niska-selkäalueella. Lunalla myös olkavarren kohdalla. Cockerspanieleiden trimmausryhmässä jaettiin joskus video, missä coatkingillä käsiteltiin märkää turkkia. Kokeilin tätä Lolan pehkoon ja voin sanoa että se toimi kyllä paremmin kuin kuivalla turkilla.

Täikammalla saa myös hyvin selän irtokarvoja irti.

Tassut

Tassujen siistimistä varten kannattaa koira opettaa makaamaan kyljellään. Tassun pitäisi lopuksi muistuttaa kissantassua, eli sen pitäisi olla tiivis ja pyöreä tassu. Karvat leikataan lyhyeksi tassunpohjasta ja anturoiden väleistä, mutta ei varpaiden välistä. Myös kynnet kannattaa tuoda esiin.

Minä leikkaan ensin isommilla saksilla karkeasti karvat lyhyemmäksi että kynnet näkyvät, ja vasta sitten alan tasaamaan leikkausjälkeä. Moni vielä siistii ohennussaksilla lopuksi.

Tämän hetkinen saksikokoelma, ohennussakset,  kaarevat sakset, perus suoratsakset sekä tylppäkärkiset kaarevat tassu/naamasakset.

Ei tämä kovin pyöreätä vielä ole nähnyt, mutta idean varmaan jo näkee.

Korvat

Korvista ajellaan yläosa lyhyeksi. Minä vedän arviolta 1/3. On maku- ja taitoasia ajellaanko korva myötä- vai vastakarvaan. Myötäkarvaan otettaessa jälki on todennäköisesti kokemattomalla hieman siistimpi, koska vastakarvaan ajelu tekee karvasta todella lyhyen, jolloin pitää osata kadottaa pitkän ja lyhyen karvan siirtymä. Minä teen hieman sekä että, ajan pääasiassa korvan vastakarvaan, mutta aivan yläreunasta noin 1-2 cm myötäkarvaan. Näin minulla on hieman helpompi siirtymä ensin erittäin lyhyestä lyhyeen ja siitä päähän.

Ennen ajelua

Ajeltuna

Korva ajellaan takapuolelta samalta matkalta kuin etupuoleltakin ja itse siistin vielä korvansuuta tassusaksilla jos siihen jää pidempiä karvoja.

Sisäpuolelta ajeltuna

Sitten hankalin osuus on korvan ja pään siirtymän kadottaminen. Myönnän että minäkään en ole tässä vielä hirveän taitava ja ammattilainen saa paljon siistimpää jälkeä aikaiseksi. Ohennussaksilla pitäisi saada häivytettyä lyhyen ja pidemmän karvan väli luonnollisen näköiseksi siirtymäksi. Ohennussaksien teräpuoli on ihoa vasten.

Tässä yritin häivyttää siirtymää.

Pää

Viiksikarvat vedän koneella lyhyeksi. Ajelemalle myötäkarvaan vedän koneella oikeastaan koko kuonon korviin asti (tässähän ei ainakaan Lunalla ole luonnostaan pitkää karvaa eli karvat eivät ajelulla oikeastaan lyhene).  Huulipoimuissa olevat karvat on tärkeä vetää mahdollisimman lyhyeksi! Kuonon alta vedetään myös koneella myötäkarvaan kohti kaulaa.

Huulipoimukarvat vedetään niin lyhyeksi kun vain pystyy.

Kaula/rinta

Kaula ajellaan koneella lyhkäiseksi rintalastaan asti. Minä teen tämän yleensä myötäkarvaan. Tässä on kanssa sitten siirtymä pidempään karvaan pitää hävittää ohennussaksilla.

Kaulasta ajtetaan koneella ja siistitään sivuilta

Takamus

Peräpeili ajellaan koneella lyhyeksi (ja muistetaan taas siirtymän hävitys). Ohennussaksilla siistitään myös takajalan takaosa hännän kiinnityskohdasta melkein kintereeseen asti saksien sakset ylösalaisin.

Lähtökohta

Koneella ajettu peräpeili

Ohennussaksilla siistitty takamusta hännän alta noin kintereeseen. Lunalla on niin kauhea valkoinen pehko tuossa
normaalisti että näin kuin ei näyttelyihin olla heti menossa niin vedän vähän enemmän karvaa pois.

Häntä

Hännästäkin näkee paria eri trimmaustyyliä, osa vetää hännän kokonaan lyhyeksi kuten amerikanserkulla ja osa jättää häntään koristekarvaa. Minä jätän n. 1-2cm koristekarvaa häntään.  Suorilla saksilla yritän tehdä mahdollisimman tasasta jälkeä.

Ei niin paha lähtötilanne, välillä Lunalla on 10cm karvat hännässä.

Siistitty häntä

Koristekarvat

Koristekarvat rinnasta vatsaan ja siitä takajalkoihin pitäisi olla yhtenevät. Takajalasta kintereen kohdalta leikataan karvat hieman lyhyemmäksi jotta kinnerkulmaukset korostuvat. Etujaloissa teen kaarevan siirtymän kainalosta ranteeseen niin että ranteen kohdalla on lyhyempää karvaa ja mitä ylemmäs mennään niin koristekarva on pidempää.

Lunalta saatan vielä ohentaa jalkojen koristekarvoja Coatkingillä tasapainottaakseni ulkinäköä, koska neidillä on edelleen aika olemattomat vatsakarvat. Näyttä hieman hassulta jos jaloissa on karvaa vaikka muille jakaa ja se saa näyttämään vastakarvat vieläkin olemattomammilta.

Lopputulos

Vaikka Luna on melko vähäkarvainen, silti saan pelkkään trimmaamiseen kulumaan sen parisen tuntia. Siihen vielä pesu ja harjaus päälle niin koko työhön menee suunnilleen 3-4 tuntia.
Minun trimmijälki on vielä sellaista että tasailen sitä muutamana päivänä, kun yllättäen jostain puskeekin jotain ylimääräistä karvatuppoa esiin. Yleensä viikon-kahden jälkeen trimmi on parhaimmillaan, kun jälki on tasoittunut (pääasiassa siis siirtymäkohdat kasvavat huomaamattomiksi). 

Eihän se ulkomuoto nyt ehkä vastaa täysin montakymmentä vuotta cockereita trimmanneen jälkeä, mutta perus siisti siitä tuli.

Oonko mä jo valmis?