Tavoitekatsaus

Vuoden 2021 tavoitteet

LUNA

Rally-Toko

Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

✓ Tavoite saavutettu

Luna kerkesi käymään tänä vuonna jopa kahdessa (:’D) rally-kilpailussa, ensimmäisestä jäätiin harmittavasti yhden pisteen päähän valionarvosta, mutta toisessa kokeessa sitten saatiin hieno 96 pisteen tulos ja täten Lunasta tuli Suomen kolmas rally-tokovalio cockerspanieli.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

Tavoite ?

Vuonna 2021 emme juosseet ihan niin usein Lunan kanssa lääkärillä kuin viime vuonna, mutta rahallisesti kuluja olikin sitten enemmän ja ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa vakuutuksen kulukattokin tuli täyteen. Helmikuussa käytiin rokotuksilla ja silmätarkastuksessa, jossa todettiin neidin PHTVL/PHPV diagnoosin edenneen. Vuoden vanhana se oli aste 1 ja siihen sen piti jäädä ja nyt 7-vuotiaana se olikin sitten aste 3.

Huhtikuussa käytiin tavanomaisella vatsatautikäynnillä päivystyksessä, kun Lunan ripulitauti ei tälläkään kertaa mennyt kotihoidolla ohi. Loppupeleissä peräpäästä ei tullut kuin verta ja koti näytti lähinnä teurastamolta, kun en kerennyt siivoamaan sitä mukaan kun Luna joko oksensi tai ripuloi.

Kesäkuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Elokuussa olikin sitten yläleukamurtumaleikkaus, joka sitten löi vakuutuskaton täyteen. Marraskuussa oli jälleen Cartrophenin uusinta.

Joten en nyt tiedä voinko tätä tavoitetta laskea saavutetuksi, mutta Luna on onneksi vielä siinä kunnossa, että porskutetaan eteenpäin.

Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Geisha

Kismet

Lara ja Geisha

Vauhdilla kohti ensi vuotta - Bemmi ja Patukat

Rauhallista joulun aikaa

Rauhallista joulun aikaa!

Jouluaattoaamuna kävimme hallilla hieman treenailemassa ennen tädin luo menoa. Patukat pääsivät tekemään hieman putkia, rimoja, perustottelevaisuutta sekä hömppätemppuja. Molemmat pennut keskittyivät todella hyvin, vaikka ihan hirveää häiriötä ei hallilla tuohon aikaan ollut (hallin toisessa päässä oli toiset treenaajat, mutta meillä oli kaksi tyhjää kenttää välissä). Loppuun otettiin hieman seisontaharjoituksia.

Luna puolestaan muisteli hieman keppejä, todella pientä agirataa lähes maarimoilla sekä treenattiin hieman tokoa.

Siitä sitten hetkeksi kotiin, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat autoon ja lähdimme mummin kautta tädin luo. Otin Lunan aitauksen mukaan, jonka levitin olkkarin ja keittiön välille, Luna vietti aikansa keittiö-eteinen akselilla (mikä ei suurimmaksi osaksi haitannut spanielia, olihan hän siellä missä ruokakin oli). Pennut olivat sitten olohuoneessa ja Lara hieman vaihteli olohuoneen ja keittiön välillä. Lola-mummo vietti joulun tavalliseen tapaan sohvalla, josta ei suostunut liikkumaan kuin sohvan kulmasta toiseen.

Aatto meni loppupeleissä yllättävän rauhallisesti, Patukat toki yrittivät välillä syödä muovikuusta tai lahjapakettien naruja. He myös kävivät välillä ihmettelemässä sohvalla makaavaa Lolaa, joka vaan tyynesti käänsi päätään toiseen suuntaan.

Kismet oli kaikkien kaveri heti alussa, mutta Geisha taas varoi hetken aikaa. Kyllä se siitä nopeasti meni itse tekemään serkkujen ja muiden luo tuttavuutta, mutta täti sitä selvästi jännitti lähes koko ajan. Täti tosin on koirille puhuessaan todella kovaääninen, eikä mitenkään rauhallinen, joten luulen sen vaikuttaneen pikkuGn käytökseen.

Team Patukat

Lola-mummo ei oikein arvostanut saamaansa seuraa.

Patukoiden pentukoulu myös loppui viime maanantaina. Tunti oli siirretty torstaista maanantaihin, jolloin systerillä oli Laran agility, joten minä vein molemmat pennut treeneihin. Voin sanoa, että jo ennen koulutushuoneeseen pääsyä mietin, että mitäköhän tästä tulee, kun yritin kuljettaa treenikassia, kevythäkkiä ja kahta pentua jotka kulkivat tietysti aivan eri suuntiin.

Treenit aloitettiin sitten tietysti niinkin virettä nostattavalla harjoituksella kuin merkin kierrolla. Eikun toinen pentu boksiin ja toisen kanssa treenausta. Tämä olisi ollut se ajatus, mutta jos treenasin Geishan kanssa, huusi Kismet täyttä kurkkua siellä boksissa. Jos treenasin Kismetin kanssa, yritti Geisha raapia tiensä boksin ovesta läpi. Kokeilin vielä pitää kattoikkunaa hieman auki, jotta saisin välillä heitettyä nameja boksiin, mutta molemmat pennut tajusi nopeasti että siitähän pääsee myös ulos. Joten voin sanoa, että tämä merkinkierto treeni meni meillä hieman pieleen, kun en voinut täysin keskittyä treenattavaan pentuun.

Seuraavaksi otettiin sitten kyljelle menemistä ja siitä halutessaan yli kierrähtämistä. Tämä olikin sitten jo helpompaa, kun pystyin istumaan häkin vieressä ja palkkaamaan häkissä olevaa tarpeeksi tiheästi. Geisha lähti tarjoamaan kylkiasentoa todella nopeasti ja jaksoi pysyäkin siinä hetken aikaa palkkaa odotellen. Mielessä kävi että näinköhän Geisha tulee tokossa olemaan koira, jonka kanssa joutuu työstämään paikallaistumista, koska pikkuneiti tykkää hirveästi tarjota maahanmenoa joka paikassa. Kismetin kanssa joutui kylkiasentoa sitten hieman työstämään, namiohjauksesta huolimatta Kismu ei meinannut tehdä sitä viimeistä pientä nytkähdystä jotta olisi kyljellään. Lopulta sain Kismetinkin kyljelleen, mutta se siitä sitten ponkaisi heti ylös namin saatuaan. Lyhyesti kokeiltiin vielä kierähtämistä, eikä kummallakaan pennulla ollut ongelmaa pyörähtää kylkiasennosta ympäri. Tämä sinällään oli pieni yllätys, kun Larahan on pienestä pitäen inhonnut kierähtämistä, eikä sitä edelleenkään suostu tekemään vaikka sitä usein yritettiin harjoitella. Patukat ovat perineet todella paljon Laran piirteitä, mutta näköjään eivät tuota kierimisen inhoamista.

Loppuun otimme vielä hieman hiplailutreeniä. Kismetillä tässä ei ole mitään ongelmaa, Geisha edelleen hieman vierastaa vieraiden hiplailua. Ei se mitenkään paniikkiin mene (kuten Luna aikoinaan), mutta hieman yrittää kiemurrella siinä käden alla.

Patukat kävivät vielä ennen jouluaattoa pentuleikeissä. Edellisellä kerralla vieraat pennut oli hieman jännittänyt ja tytöt olivat leikkineet vain keskenään. Tällä kertaa meininki oli aivan eri. Patukoiden lisäksi leikkimässä oli pieniamerikanpaimenkoira, terrieri jonka rotua en nyt muista sekä punainen cockerspanieli. Systeri vei pennut edeltä, minä menin töistä päästyäni perässä. Siellä olikin hyvät hippaleikit meneillään. Yleensä yhdellä oli jokin lelu suussaan ja muut jahtasivat sitä. Terrieri tuppasi olemana hieman riitaa haastava, mutta ei yleensä saanut provosoitua muita.

Terrieri lähti hieman aikaisemmin, jonka jälkeen hieman yllättäen Geisha ja cockeri löysivät yhteisen sävelen ja leikkivät loppuajan kahdestaan. Alkuu

Lunan kanssa edelleen hinkataan ohjattua. Nyt otimme tehtävästi että opetetaan se stopin pyörähdys ensin temppuna kunnolla. Lunahan osaa pyörähtää ”kieppi” käskyllä, mutta tällöin pyörähtää yleensä vasemmalle, kun nyt pitäisi pyörähtää oikealle. Tätä on nyt treenattu ”stopp” käskyllä ja lyhyellä etäisyydellä tämä sujuukin jo hyvin, mitä nyt välillä on pientä erotteluongelmaa.

Mutta huomasimme viime treeneissä Hellmanin kanssa, että lähettäessäni Lunaa eteenpäin, lyhyellä matkalla neiti kääntyy ohjaajasta katsottuna oikealle (mikä on nyt tuo haluttu suunta), mutta jos matka pitenee, heittäisin lonkalta että mennään yli 5 metrin päähän pysäytyksestä, vaihtaakin Luna suuntaa ja kääntyy vasemmalle. Tämä tapahtui joka kerta, kun vaihtelin etäisyyttä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas. Toki, pitää katsoa tuleeko tämä muutos myös ilman pysäytystargettia, todennäköisesti tapahtuu, koska Luna ei selvästikään juokse aivan suoraan.

Tässä hieman Paint-piirros, punainen täplä on targetti, oranssi Luna ja musta minä. Vasemmalla kuinka Luna kääntyy lyhyestä matkasta ja oikealla taas pidempi matka.

Periaatteessahan sillä ei ole väliä, kumpaan suuntaan Luna kääntyy kunhan se pitäisi sen saman suunnan joka kerta. Ajattelin tämän oikealle kääntymisen olevan luontevampi, kun aikaisemmin ohjatussa oli se merkki, ja merkin neiti kiertää aina vasemmalta oikealle. Jos alkaa näyttää siltä, että Luna vaan vahvasti tarjoaa väärään suuntaan kääntymistä pidemmällä matkalla, niin minun pitää varmaan vaihtaa suunnitelmia sen stopin käännöksen suhteen.

 

Kun yrität päästä pentuja punnitsemaan, on joku toinen vaa'alla.

Messariviikonlopun saaliita.

Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.

Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.

Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.

Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.

Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.

Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä. 

Pentukoulussa

Pennelit aloittivat Eläinpalvelu Hyvä:n pentukoulun torstaina. En usko että siellä hirveästi mitään uutta opitaan, mutta pennut pääsevät treenaamaan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten ja koirien lähettyville.

Treenit pidetään eläintarvikeliike Jata-Petin rakennuksen yläkerrassa. Heti ensimmäisellä kerralla sain todeta, että onneksi minulla ei ole tanskandoggia tai nöffiä tai muuta jättirotua, koska koulutushuoneeseen oli pitkät jyrkät portaat. Tuollaisen viisikiloisen bortsupennun sinne kantoi kainalossa, mutta jonkun hieman vanhemman jättirodun pennun kanssa voisi sitten ollakin ongelmia. Kurssilla oli neljä koirakkoa, Geishan ja Kismetin lisäksi oli yksi pieniamerikanpaimenkoira sekä perhoskoira(?).

Näin ensimmäisellä tunnilla teemana oli kontakti ja käsikosketus. Geishahan on tarjonnut kontaktia itse jo varmaan neljän viikon iästä lähtien. Vaikka tila oli uusi ja ympärillä vieraita pentuja ja kouluttaja, tarjosi pikkuneiti todella mukavasti kontaktin ottoa itsenäisesti. Välillä piti tuijotella vieraita pentuja tai toisella puolella huonetta olevaa siskoa ja välillä nuuskittiin paikkoja, mutta nämä olivat muutaman sekunnin kestoisia ja sitten Geisha itsenäisesti tuli taas tarjoamaan kontaktia.

Tauolle olin ottanut autosta häkin alustan sekä puruluun, mutta Geishan taukokäytös on vähän samaa kuin Lunalla. Eli miksi pitää taukoja kun voi treenata ja saada siitä namia? Ei pikku G:lle kelvannut mikään tylsä puruluu, pari kertaa sitä narkersi muutaman sekunnin ja sen jälkeen minua taas tapitettiin tarkkaavaisesti.

Seuraavaksi otettiin käsikosketusta. Tämä olikin tuttu juttu jo pennuille, olin sitä treenannut jonkin verran kotosalla. Ensin treenailtiin paikoillaan kosketettavaa kättä vaihdellen, sitten noustiin seisomaan ja lopulta tehtiin liikkeessä. Geisha teki todella innokkaasti ja tuli useimmiten vauhdilla koskemaan ojennettua kättä.

Neiti myös jaksoi hyvin treenata koko 50 minuutin ajan.  Systeri totesi tunnin jälkeen, että heillä meni yllättävän hyvin.

Lunan kanssa meillä olikin sitten tiistaina omat treenit. Treenattiin pääasiassa uusien sääntöjen mukaisen ohjatun noudon pysäytystä. Nyt kun ollaan paljon vahvistettu keskikapulalle menoa, niin se pysäytys on kärsinyt. Luna kyllä pysähtyy, mutta monesti on joko kuono menosuuntaan päin tai sitten se jää kylki minua kohti. Ja näistä asennoista onkin sitten hieman hankalampi lähettää halutulle kapulalle. Kävimme tätä läpi jo kuukausi sitten Hellmanin Maaritin valmennuksessa, jolloin hän antoi vinkkejä mistä aloittaa, mutta jouduin ottamaan tämän vielä uudelleen Maaritin kanssa läpikäytäväksi.

Hän oli suositellut käyttämään esimerkiksi tasapainotyynyä targettina, johon lähetän Lunan. Ajatus oli että neiti juoksee tyynylle ja kääntyy siinä 180 astetta. No, sain todeta melkein heti alkuun, että tasapainotyynyllä tehtävä ei onnistu, koska Luna aloittaa hirveän steppaamisen. Joten jouduin vaihtamaan sen ihan tavalliseen targettiin. Tähän Luna menee ehkä kaksi kertaa kolmesta oikein. Silloin kuin Lunan pitäisi korjata, kannattaa neidin tehdä kieppi ja yrittää pysähtyä uudelleen oikeaan asentoon. Lunahan osaa kiepin, mutta tekee sen mieluummin kääntyen itse vasemmalle. Ohjatussa neiti kumminkin lähtee minun vasemmalta puolelta ja kääntyy oikealle. Joten kieppikin pitäisi saada tehtyä oikealle kääntyen. Tämä onnistuu kyllä käsiavustuksella läheltä, mutta kauempaa tehdessä neiti kääntyy aina vasemmalle. Maarit totesi, että minun kannattaa nyt ottaa siihen kokonaan uusi käsky ja se käsky olisi nyt se uusi pysäytys käsky, jotta neidille tulisi tästä käskystä ajatus tehdä ”kieppi” oikealle. Joten tämän treenailu jatkuu.

Olen nyt jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota Lunan istumisiin, neiti on nimittäin alkanut istumaan ns. takamuksellaan, eli takajalat eivät ole tukevasti Lunan alla, vaan paljon edempänä, jolloin paino ei ole jaloilla. En tiedä onko tämä nyt ensimmäisiä merkkejä siitä, että ne lonkat alkavat vaivaamaan. Pitää seurata asiaa.

Tässä pentuja seuratessa on jännä miten tietyt asiat selvästi periytyy. Molemmilla pennuilla on nimittäin samanlainen vaateinho kuin mitä Laralla on. Ainoastaan sillä erolla, että Larahan tuli kesällä, joten se oli paljon vanhempi, kun se joutui ensimmäisen kerran pukevaan tamineet ylleen. Pennuilla on nyt testattu ostamiani villapaitoja tuloksella, että nehän eivät liiku paidan kanssa yhtään minnekään. Ostin myös valjaat ja niissä on sama efekti. Systeri oli saanut ne metsässä kertaalleen liikkumaan valjaiden kanssa, mutta siihen se sitten loppukin. Nyt tuolla pakkasessa ei ole kiva, että pennut istua nököttävät paikoillaan. Sitten niillä jäätyy tassutkin, kun eivät liiku ja sen jälkeen ulkoilu ei olekaan enää kivaa.

Joten lauantaina ompelin molemmille fleecetakit erittäin vapaalla kädellä mitaten. Aikaakin oli mukavasti, kun Kismet herätti huudollaan jo kuuden jälkeen aamusta. Odottelin, että jos neiti hiljenisi, mutta 6.30 oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. Nämä fleecetakit eivät saaneet sen lämpimämpää vastaanottoa, kun lähdin pentujen kanssa ulos takit päällä. Liikettä ei nimittäin tapahtunut kuin pari metriä ja sitten se tyssäsi kokoaan. Jouduin lopulta ottamaan takit pois, jotta sain tytöt tekemään tarpeensa ja sitten tultiinkin vauhdilla kotiin.

Pidin takkeja sitten pentujen päällä sisällä, seuraillen ettei niille tietysti tule liian kuuma. Mutta molemmat nukkuivat sikeästi eivätkä tuntuneet välittävän takeista. Päästin sitten pennut myös leikkimään takapihalle Laran kanssa. Tällöinkin molemmat tytöt meinasivat jäädä paikoilleen, mutta Lara sai innostettua ne liikkeelle ja leikkimään ja hetkenpäästä takit selvästi unohtuivat.

Siitä lähdimmekin sitten koko porukan kanssa metsälenkille. Luna valitettavasti joutuu edelleen olemaan hihnassa kiinni, mutta meidän ei tarvitse kulkea enää hirveän etäällä toisista. Pennun häiritsevät Lunaa oikeastaan vain silloin, kun ovat tulossa kohti tai jäävät tuijottamaan lähelle pohtien pomppaavatko kohti vaiko eivät. Onneksi pikkuneidit ovat ymmärtäneet, että murisevasta spanielitädistä kannattaa pysyä kauempana ja lähes poikkeuksetta päättävät jatkaa matkaa toiseen suuntaan. Mutta palaten niihin takkeihin. Kismet selvästi jo totesi, että joku riepu hänelle nyt vaan tulee päälle, eikä sitten välittänyt siitä oikeastaan enää ollenkaan vapaaksi päästyään. Geisha on sitten enemmän herkkähipiä ja sitä joutui moneen otteeseen alkuun houkuttelemaan ja palkkaamaan takki päällä liikkumisesta. Sitten ykskaks, Geishakin luovutti takin suhteen ja lähti painamaan minkä kintuistaan pääsi.

Luulen että meillä ollaan taas lukossa noiden takkien kanssa seuraavalla kerralla, mutta ehkä se lukko alkaa avautumaan nopeammin tässä ajan kuluessa.

Muutos suunnitelmiin

 Pennuilla tuleekin huomenna jo 9 viikkoa täyteen. Tässä vaiheessa olisi luullut toisen pennun lentäneen pesästä, mutta ei, täällä molemmat sisarukset vielä asustavat. Systeri ja kasvattaja ovat yrittäneet löytää tarpeeksi lähipiiristä jotakuta joka olisi kiinnostunut pennusta, mutta kovista tyrkytyksistä huolimatta, ei tällä hetkellä ollut ketään innostunutta. Eivätkä he halunneet myydä pentua kenellekään täysin vieraalle. Lopulta heidän taktiikkansa muuttui niin, että pentua alettiin tyrkyttämään minulle. Viikko takaperin aloin itse pohtia, että voisin miettiä asiaa, jos nyt jälleen käy niin, että kuukausi tyttöjä myöhemmin syntyneestä cockeripentueesta ei tulisi minulle pentua. Ja näin sitten tietenkin kävi, kun pentueeseen syntyneen ainoan punaisen nartun päätti kasvattaja sijoittaa.

Keskustelin siinä kasvattajan kanssa ja sovittiin, että jään hänelle edelleen jonoon, mutta siirretään sitä sinne parin kolmen vuoden päähän. Tällöin olisi tämän tämänhetkisen nartun edellisen pentueen punainen narttu jalostusiässä (3-4v). Mutta täten päädyin sitten siihen, että otan Laran toisen pennun omiin nimiini. En kumminkaan halua kahta pentua samaan aikaan (tai tässä tapauksessa kolmea, koska systerihän asuu tällä minun luona, joten molemmat pennut jäävät tänne), joten cockeripentu saa nyt odottaa sen muutaman vuoden.

Minulle siis tulee (tai jää, miten tämä nyt oikein muotoillaan) Laran pennuista se hiljaisempi Geisha, koska minun lajikiinnostus on enemmän siellä tottelevaisuuslajeissa. Kismetin ensimmäinen reaktio kaikkeen tapahtumaan ja tekemiseen on haukkuminen tai ääntely, joten se saa lähteä systerin kanssa agilitykentille.

Geisha saa myös pitää työnimensä, minulla oli nimi valmiina cockeripennulle, mutta se saa nyt jäädä odottamaan sitä cockeria. Systerillä on nyt pohdinnassa jättääkö hän Kismetin Kismetiksi vaiko muuttaako sen Islaksi. Geisha ja Kismet vaan sopisivat hyvin yhteen, mutta Isla taas sitten sopii Laran kanssa paremmin. Mutta katsotaan mihin hän päätyy, tällä hetkellä pentu kulkee vielä Kismettinä.

Olen molempien pikkuneitien kanssa tehnyt päivittäin kotitreeniä, mutta päädyttyäni pitämään Geishan, olen selaillut mahdollisia pentukursseja. Hieman yllättäen runsaasta tarjonnasta huolimatta, oli kaikki lähiaikojen kurssit täynnä. Tai sitten oli pentukursseja, jotka oli suunnattu omistajille, joille pentu oli ensimmäinen koira, ja kaikki opetetaan kädestä pitäen. En ihan kokenut sellaista kurssia itselle sopivaksi. Mutta sain Geishan viimeiselle paikalle tammikuussa alkavaan Harrastuskoiran pohjataidot pennuille ja junnuille -kurssille Rallitassuun, mutta olisin halunnut tälle loppuvuodelle jo jonkun pentukurssin.  

Isänpäivänä kävimme iskällä tutustumassa - ja pesemässä lattiat. Pennut kun juoksivat 
niin innokkaasti ympäriinsä, etteivät kerenneet sitten pissahädän iskiessä miettiä että missäköhän se 
pissapaperi onkaan.

Yllättäen sitten eilen huomasin ilmoituksen, että kurssimuutosten takia Keravan suht uudessa koirakoulussa järjestettäisiinkin vielä yksi pentukurssi heti ensiviikosta alkaen. Hieman jouduin sumplimaan työvuoroja, koska tietysti 3/5 kurssikerrasta osui suoraan omien työvuorojen päälle, mutta onni on kivat työkaverit jotka ovat valmiita vaihtamaan, niin sain ilmoitettua meidät kurssille. Systeri ilmoitti samalla Kismetin, joten molemmat pennut aloittavat pentukoulussa ensiviikolla.

 

Tarkoitus on käydä vaunulla purkassa vaununedustan aitaus pois talvea varten, joten 
kävin Tokmannilla shoppailemassa hieman vaatetusta pennuille. Ja uuden pedin, joka sai 
näistä lämpimimmän vastaanoton. Mutta ihan oikeasti, pentujen selkämitta on jo sama kuin Lunalla! Ei nämä vaatteet kauaa näille sovi, mutta ei ne onneksi maksaneetkaan kuin 10-12e.

Luna ei ehkä ole ihan tyytyväinen ajatukseen, että meille jääkin kaksi pentua, kun yhdessäkin olisi ollut jo tottumista. Onneksi Lara on vihdoin lopettanut pentujen ”suojelemisen” eli mamma ei tule enää irvistelemään viereen, jos Luna on pentuaitauksen lähellä, joten tässä on nyt hissukseen saanut alkaa totuttelemaan Lunaa paremmin pentuihin. Eihän se niitä tosissaan arvosta ollenkaan, mutta pääsee nyt päivittäin monta kertaa niitä katsomaan ja nuuskuttelemaan siihen aitauksen reunalle. Ja ne on Lunan mielestä ihan ok, silloin kun eivät häslää. :’D Geisha on helpompi totutettava, koska se on siinä aidanvierellä hiljaa ja alistuu (kääntyy selälleen) Lunan vieressä. Kismet sitten taas, no on Kismet, alistumista ei näy vain päin vaistoin alkaa yleensä komentamaan haukkumalla ja olemalla muuten adhd.

Luna on myös ollut jo pentujen kanssa lenkillä niin, että pennut juoksevat vapaana edellä ja minä tulen Lunan kanssa perässä (Luna hihnassa). Pääasiassa pennut eivät välitä perässä tulevasta spanielista, mutta välillä tuleekin joku älynväläys ja ovat tulossa Lunan luokse. Onneksi, molemmat puhuvat sen verran koiraa, että Lunan alkaessa pöristä, päättävät pysähtyä ja vaihtavat suuntaa.  Tarkoitus on nyt lähteä tekemään näitä peruslyhyitä pissatuksia myös kaikkien koirien kanssa.

Kuva on tärähtänyt, mutta Luna ja Geisha istuivat pitkään
näin lähekkäin leipää kerjäten.

Pennut 7 viikkoa

 Pennut ovat tänään 7 viikkoa ja painoa on kertynyt molemmille jo 4 kiloa.

Tytöt 7 viikkoa

Molemmat pikkuneidit edelleen pysyttelevät meillä, kun systeri ei ole osannut päättää kumman hän pitäisi.

Kismetin hyviä puolia on rohkeus, uskallus tutustua nopeammin vieraisiin asioihin, aktiivisuus ja omalla tavallaan hölmöys. Miinuspuolena Kismetin keskittymiskyky on selvästi Geishaa heikompi tällä hetkellä. Välillä on hyviä päiviä ja neiti jaksaa keskittyä sen puolisen minuuttia hyvin, välillä se kestää kaksi sekuntia vaikka olisi herkut kuonon edessä. Kismet on myös hieman itsenäisempi ja lähtee helpommin kauemmas meistä. Kismet on myös äänekkäämpi, jos heti ei tapahdu tai saa jotain, kun pikkuneiti haluaa, nousee aikamoinen meteli. Hoito-operaatioissa, kuten kynsienleikkuussa tai pesemisessä Kismet sitten on yllättäen se rauhallisempi yksilö. Kynsienleikkuun saan hoidettua yksin, kun Kismet makoilee selällään sylissä.

Olen yrittänyt kysyä Kismetiltä että eikö olisi mukavampiakin nukkumapaikkoja...

Geisha puolestaan jaksaa keskittyä paremmin ja tekee sen hiljaa. Tummempi pikkuneiti sitten taas on hieman varovaisempi tutustuessaan uuteen. Vieraita ihmisiä meillä on käynyt nyt solkenaan ja Geisha on usein hetken istunut sivummalla seuraamassa ja sitten lähtenyt tutustumaan. Mutta tutustuessaan sitten on lämmennyt nopeasti. Kynsienleikkuu ei Geishalla suju aivan yhtä helposti kuin Kismetillä, mutta melko helposti ne saa leikattua jos systeri pitelee pikkuGtä sylissä ja minä leikkaan kynnet. Geishalla on hieman enemmän omistushalua, se on muutamaan kertaan ärissyt Kismetille jos sisko on yrittänyt tulla hänen ruokakipolleen. Kismetin hölmöys sitten näkyy siinä, että se on hölmistyneenä siirtynyt sivulle ihmettelemään miksi hän ei saanutkaan mennä syömään siskonsa ruokia.

Päästimme myös pennut tutustumaan hieman Lunaan niin, että Luna oli olkkarin aitauksessaan ja laitoin siihen vielä toisen aitauksen ympärille, että pennut eivät vahingossakaan ylettyisi spanielin puolelle (koska pikkuneitien suippokuonot mahtuvat aidan kaltereiden välistä.) Luna tunnetusti on resurssiaggressiivinen ja Lunan aitaus on nyt snaapelin valtakuntaa, joten aivan oletetusti pennut saivat nähdä murisevan cockerspanielin. Mutta mitä tekee Kismet, pikkuneiti menee aidan viereen ja kun Luna tulee siihen murisemaan, Kismet pysähtyy, ottaa hieman paremman asennon ja alkaa haukkumaan Lunalle häntä pystyssä. Palkkaan Lunan kun neiti lopettaa murisemisen pennulle, jolloin Kismet sitten päättää lähteä rallattamaan eteiseen. Mielessäni ajattelin, että Kismetin totuttamisessa Lunaan voikin sitten kestää, kerran pikkuneiti ei näytä pientäkään alistumisen merkkiä. Liian alistuvahan ei  saa myöskään olla, se ollaan nähty jo Lolan kanssa, mutta luulen että tuollainen tilanteeseen vastaaminen ei myöskään ole kovin helppo tapaus.

Geisha sitten puolestaan oli enemmän ”alistuva”. Se meni maahan aitauksen viereen ja yritti pusutella ja tarjosi leikkiasentoa monesti murisevalle Lunalle. Kun spanieli lopetti murinan ja siirtyi pois, nousi Geisha häntä pystyssä ja lähti omille teilleen.

 

Aamupalalla

Perhepotretti

Ajatus oli, että Luna hieman tottuisi, että pennut juoksentelevat oman aitauksensa ulkopuolella välillä, koska pikkuneidit ovat oppineet apinoimaan itsensä ulos. Pentuaitauksen porttia on korotettu ja korotettu ja nyt se on siinä maksimiasennossa, jolloin Lara vielä pääsee hyppäämään sisälle. Mutta pennut tulevat halutessaan jo sieltäkin ulos. Jos pennut ovat aitauksessa ja Luna menee aitauksen viereen, nuuskii snaapeli pentuja ihan nätisti.

Pennut ovat päässeet tutustumaan ulkoilmaan neljästä ikäviikosta lähtien. Tuossa meidän pihalla tytöillä onkin sitten ollut kunnon rallatusta ja marjapuskat ovat saaneet kyytiä siinä ohella. Geisha tosin kehitti itselleen sitten pissatulehduksen aika nopeaan. Ei tiedetä johtuiko se nyt sitten siitä, että neiti istui kylmässä maassa liian pitkään, kun pennut tuppasi mennä tissille jos Lara oli ulkona. Ja pennuilla oli kokoa sen verran että nehän istuivat kun Lara seisoi. Mutta pääsimme sitten tutustumaan myös eläinlääkärille. Geisha oli oikein kiltisti pöydällä, kun lääkäri sitä tutki, mutta Kismet karkasi pentulaukusta ja meni mutustelemaan lääkärin varpaita. Olin napannut kotoa pissanäytteet, jotka kiikutin mukanani lääkärillä vain todetakseni siitä odotusaulassa että minun pissanäytepussi vuotaa. :’D Onneksi siitä riitti sen verran näytettä, että mikroskoopilla tutkiessa näkyi tulehdussoluja ja bakteereja. Viljelyyn siitä ei riittänyt. Lääkäriltä lähdettiin antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa kotia ja jos ab ei tehoaisi, palattaisiin takaisin ja sitten olisi viljelyn vuoro. 5 päivän antibiootti kumminkin tehosi kerrasta.

Olemme myös harjoitelleet hihnassa kulkemista, tosin matkat olivat alkuun vain viittä metriä ja siihenkin kului useampi minuutti aikaa, kun pannat kutkuttivat kaulassa. Nyt päästään jo hieman pidemmälle, vaikkakin edelleen ”pisin” hihnalenkki on ollut meidän ulko-ovelta läheiselle kävelytielle tai parkkipaikalta kotiovelle (eli matkaa arviolta 20-30 metriä). Nyt kuluvalla viikolla pennut ovat päässee myös metsään. Hieman yllättäen Geisha, jolla yleensä kestää hetki tutustua uuteen paikkaan, innostui todella nopeasti ja rallatteli innoissaan häntä pystyssä vaikka ensimmäisen kerran metsässä olimme iltahämärällä.

Molemmat pennut ovat oppineet istumaan odottaessaan jotakin ja luoksetulokäsky ”tule” on molemmilla vahvana. Hieman olemme myös ottaneet jo seuraamisen ja perusasennon alkeita ja käsitargettia.

Ulkoilun lisäksi olemme käyneet tutustumassa sekä Jata-pettiin että Peten koiratarvikkeeseen. Jälkimmäisessä pennut matkusti koirakärryissä osan aikaa ja välillä toinen sai kulkea lattialla hihnassa.

 Automatkailu alkaa olla pikkuneideille jo rutiinia. Neidit matkustavat jo eri osastolla kuin Lara-mamma (jo ihan sen takia että alkaa M-koon Double-Variocagen häkki käydä pieneksi kolmelle koiralle), mutta Lara on siis häkin toisella puoliskolla ja pennut toisella. Matkan alussa saattaa ihan lyhyen hetken (max puoli minuuttia) kuulua pientä vastalausetta pentuosastolta, mutta sen jälkeen onkin ihan hiljaista. Ja kun matka loppuu on pikemminkin ongelma saada pennut pois sieltä häkistä, kun ne löhöävät tietenkin aivan boksin takaosassa.

Viime perjantaina olikin pentujen pentutarkki, jossa molemmat saivat puhtaat paperit sekä perinteisestä tarkastuksesta että virallisesta silmätarkastuksesta. Rekisteröinti on meneillään.

Viralliset nimet tulee siis olemaan

Kismet = Magical Joy Ain’t She Awesome

Kismet ei halunnut tällä kertaa seistä kunnolla (/ollenkaan).

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Geisha = Magical Joy Ain’t She Fabulous

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Lunan kanssa olimme ilmoittautunut 31.10. järjestettäviin rally-tokon seuramestaruuskisoihin, mutta neitipä päätti toisin ja aloitti juoksun kisaviikon maanantaina. Joten jouduin sen sitten perumaan.

Hieman harmitti, kun se oli tämän vuoden viimeinen kisa mihin olin Lunan kanssa suunnitellut meneväni, mutta se meni nyt siinä. Nyt marraskuussa on sitten Lunan Cartrophen-pistosten uusinta (ensimmäinen pistos otettiin viime perjantaina), joten koko marraskuu ollaan doping-kiellolla ja joulukuussa sitten ei hirveästi ole enää kisoja. Katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen.

Luna on myös jostain syystä alkanut repimään juoksuhousujaan. Outoa on, että 7 vuotta ne on saanut olla rauhassa, mutta nyt niitä sitten revitään yksinollessa. Ostin nyt kolmannet vai neljännet housut revittyjen tilalle, tai tarkalleen ostin tällä kertaa Simple Solutionin housuvaipat, joissa kiinnitys menee pidemmälle selkään eikä mene suoraan nivusista kuten aikaisemmissa housuissa. Aloin miettiä että tuntuuko ne jotenkin ikäviltä nykyään Lunasta, mutta jännä onkin että ei ne housut ole häirinneet neitiä kun me ollaan kotona. Ja toisekseen ne housut on syöty persauksista. Luulisi että neiti purisi ne nivusten kohdalta menevät hihnat poikki ennemminkin. Kokeillaan nyt näitä vielä, jos nämäkin rikotaan niin sitten saa luvan olla housuitta. Pitää vaan keksiä miten suojata sänky yöllä.

RIP kuvan housut