lauantai 8. tammikuuta 2022

Uuden vuoden uudet treenit

 Aloitimme Geishan kanssa Rallitassun harrastuskoiran perusteet pennuille ja junnuille -kurssilla keskiviikkona. Nyt on paljon ollut systeri ja Kismet mukana, joten tällä kurssilla olimme Geishan kanssa ihan kahdestaan. Plus, neidin hieman aremman ja varovaisemman luonteen takia haluan sille nyt paljon uusia kokemuksia uusissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten ja koirien seurassa.

Näin ensimmäisellä tunnilla pikkuneiti oli ainoa pentu, kun muut kurssilaiset olivat sitten siellä n. 8 iässä olevia, kaksi valkkaria ja yksi käyttislabbis. Yksi koirakko puuttui, joten ehkä ensiviikolla nähdään jääkö pikkuG kurssin ainoaksi pennuksi. Hieman Geishaa jännitti uusi paikka, mutta yllättävän nopeasti se alkoi kumminkin ottamaan itse kontaktia ja pyytämään palkkaa.


Alkuun otimme pientä leikkiä, jossa ensin heitetään nami hihnanmitan päähän, kun koira kääntyi takaisin ohjaajaa kohti, heitettiin uusi nami päinvastaiseen suuntaan. Tätä jatkettiin jonkin aikaa, ajatuksena että koiralle tulee mielenyhtymä siitä, että ohjaajaa päin kannattaa kääntyä. Geishasta tämä oli ihan kiva leikki, mitä nyt välillä piti käydä namin syönnin ohella tutkimassa uutta treenipaikkaa.

Seuraava tehtävä oli kävellä koiran kanssa omalla alueella ja tehdä välillä äkkinäisiä käännöksiä. Koiran pitäisi kääntyä jälleen mukana. Tämä tehtävä ei ollut niin Geishan mieleen, koska pikkuneiti ei oikein tykkää äkkinäisistä/nopeista liikkeistä. Kyllä G. tuli perässä, mutta pysytteli hieman taaempana ja vähän katseli kulmiensa alta.

Seuraavana otettiin hieman LAT-treeniä (look at that). Tavoite tässä olisi, että koira yhdistää häiriön palkkaan ja alkaa tarjoamaan kontaktia palkkaa odottaen (eikä jäisi häiriöön täten kiinni). Eli kun koira noteeraa häiriön sanotaan palkkasana ja palkataan kun koira kääntää katseensa ohjaajaan. Treenasimme tätä alkuun niin, että koirat olivat perusasennossa vieressä ja kouluttaja käveli treenitilaa ympäri. Geisha hienosti tarjosi kontaktia aikalailla koko ajan, pari kertaa teki todella nopeat vilkaisut ja palasi taas kontaktiin.

Seuraavalla kierroksella kouluttaja heilutteli kävellessään isoa pehmolelua, mikä ei Geishalle ollut sen isompi häiriö vaan pikkuneiti edelleen tarjosi kontaktia melko tiiviisti.

Kolmas kierros olikin sitten hieman haastavampi, kun häiriönä oli toisen kurssitoverit. Eli yksitellen jokainen koirakko käveli tilan ympäri. Ei tämäkään ollut Geishalle mitenkään haastava, mutta neiti muutaman kerran useammin vilkaisi ohi meneviä koiria, kuin mitä se oli katsonut kouluttajaa. Labbis jostain syystä pysähtyi meitä ohittaessaan tuijottamaan meihin päin, mutta tämäkään ei häirinnyt. Sitten meidän vuorolla kiertää treenitilan ympäri olikin hieman enemmän haastetta. Vierellä pysyminen meni ihan kuuroille korville, kun piti tutkia uutta tilaa ja pariin kertaan jäätiin tuijottamaan muita koirakkoja. Mutta päästiin me kumminkin lopulta takaisin omalle paikalle.

Joka välissä otettiin hieman rauhoittumista, mikä Geishasta oli se helpoin tehtävä kun tuttu karva-alusta oli mukana. Aina kun alusta osui maahan oli siinä pieni bc jo makaamassa päällä.


Seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäiset näyttelytreenit, johon molemmat patukat osallistuivat. Taas siis uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet koirat. Geisha hienosti lähti tarjoamaan kontaktia heti pari metriä sisälle menon jälkeen. Muut ryhmäläiset olivat selvästi jo huomattavasti kokeneempia, meillä molemmat patukat hieman haparoi seisomisen kanssa, mutta lähti se siitä hissukseen sujumaan. Olen kyllä hieman kotosalla seisottamista treenannut, mutta myönnettävä on että jostain syystä on istumista ja makaamista tullut harjoiteltua paljon paljon enemmän.

Hieman alkuun ihmeteltiin muita, mutta aika kivasti Geisha lähti sitten tekemään töitä minun kanssa. Seisomisessa meinasi se pylly tipahtaa maahan monta kertaa, mutta pitämällä kättä mahan alla alussa, sain neidin hissukseen tajuamaan että nyt ei kuulu istua. Seuraava ongelma seisomisen kanssa olikin sitten itse paikalla pysyminen, kun Geisha sipsutteli koko ajan namin perässä. Liikkuessa ei nyt menty ihan suoraan ja maassa olevat merkit kiinnostivat myös, mutta kyllä sitä silti ehkä liikkumiseksi pystyi kutsumaan.

”Tuomarin” hiplailut sitten ei olleet ihan Geishan mieleen. Ei se karkuun lähtenyt (niin kuin Luna teki ensimmäisen vuoden), mutta selvästi muuten näytti kehonkielellään, että oltiin nyt aika reilusti epämukavuusalueella. Mutta ei kumminkaan niin pitkällä, että lihapullat ei olisi kelvannut.

Harjoittelimme myös hampaiden näyttämistä niin, että kouluttaja teki käsillään pienen renkaan, jonka läpi Geishan piti työntää kuono saadakseen palkan. Kuonon ollessa läpi, kouluttaja hieman nosteli pennun huulia. Niin kauan kun palkkaa tuli koko ajan, tämä oli G:stä ihan ok, mutta kun yritettiin saada siihen kestoa (eli Geisha pitäisi kuonoa käsissä hetken aikaa), niin siinä pää vedettiin pois sekunnin jälkeen.

Mutta kerran olen saanut Lunan tottumaan tuomarin hiplailuihin, niin en uskoisi Geishan olevan isokaan ongelma.

Kävimme koirien kanssa myös Touhussa ja Temmellyksessä ja vaunulla tekemässä lumitöitä. Touhussa ja Temmellyksessä olimme nyt Temmellyksen puolella, jossa emme olleet aikaisemmin olleet (touhussa sitten ollaankin oltu useita kertoja). Lara ja pennut saivat vipeltää vapaana ja Luna kulki alkuun pitkässä hihnassa äidin alueen toisella puolella. Onneksi nuo alueet on isoja, niin siinä pystyi hyvin pitämään pientä hajurakoa.

Menin patukoiden kanssa heinälatoon hetkeksi, jotta Luna saisi myös mennä vapaana, mutta snaapeli sitten tietysti olisi myös halunnut tulla sinne heinälatoon. Joten systeri ja äiti otti pennut hihnaan ja minä lähdin kävelemään Lunan ja Laran kanssa aluetta ympäri.

 



Vaunulla oli tarkoitus pitää pennut vaununpihalla kunnes saamme lumityöt tehtyä, mutta ilma oli kumminkin sen verran kylmä ja Patukat päättivät olla paikoillaan, joten viluhan niille tuli. Joten kaikki koirat odottivat sitten autossa sen hetken kun kaivettiin vaunu ja piha esille. Siitä lähdettiin sitten luontopolulle kävelemään. Voin sanoa että mukavan raskasta oli kulkea, kun lunta oli varmaan 15-20 senttiä eikä kukana ollut siellä hetkeen kulkenut. Menosuuntaan sai Patukat juosta Laran kanssa. Lunta oli pentuja varmaan rintaan asti parhaimmillaan, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Menimme kyllä vain puolikkaan lenkin normaalista, koska vaikka hangessa kulkeminen on hyvää treeniä, on se myös pirun raskasta.

Paluusuuntaan vaihdoimme pennut hihnoihin ja Luna sai mennä vapaana. Yritin kulkea edellä ja pitää snaapelin minun matkassa, mutta eihän se aivan täysin onnistunut. Pennut kulkivat Lunaa nopeammin hangessa ja Kismet oli koko ajan ohittamassa meitä. Hihnalenkeillä Luna tuppaa edelleen pörisemään pennuille, mutta nyt vapaana kulkiessaan se ei sitten välittänytkään lähellä olevasta pikkumustasta. Kyllä siinä tuli kuitenkin varottua, ettei Kismet yllättäen päättänyt hypätä Lunan päälle. Hieman yllättäen, Lunalla ja Kismetillä tuli kumminkin pieni yhteentörmäys, kun Luna oli ohittamassa Kismettiä vasemmalta ja pentu sattui juuri sille hetkellä kääntymään Lunan eteen. Positiivista oli, että Luna vain hieman pörähti pennulle ja jatkoi matkaansa. Taas pieni merkki siitä, että snaapeli on hissukseen hyväksymässä, että nuo pennut nyt vaan roikkuu mukana.




Pennut täyttävät huomenna 16 viikkoa, maanantaina saavat toiset rokotukset ja sitten siitä kolmen viikon päästä onkin jo sitten vapaus treenien suhteen. Kaikkialle kun ei ole saanut mennä ilman täyttärokotussarjaa. 

Hampaat on myös alkanut vaihtumaan, Geishalta on lähtenyt kaksi etuhammasta ja Kismetiltä yksi. Tämä tietää pientä valonpilkahdusta siinä, että tulevaisuudessa häämöttää korvien liimaamisen loppuminen. Se ei ollut sitä mieluisinta hommaa Larankaan kanssa ja nyt noita on tuossa kaksi. Ja jotta taidot ei unohdu, tekee Patukat varmaksi sen, että päivittäin joudun niitä korvia korjailemaan, vähintään naruja kiristämään tai sitten liimaamaan. Pennut siis leikkiessään onnistuvat löysyttämään tai jopa irroittamaan narut ja välillä on sitten liimatkin irti. 

Tässä tulee myös se ongelma, kun joudun niitä korvia korjailemaan ja välillä leikkelemään liimaklönttejä irti, jotta saan uudet laitettua niin korvien karvat alkavat paikoittain olla melko lyhyttä. Yritä sitten siinä saada uutta liimaa laitettua kun ei oikein ole mitään mihin sitä laittaa. Mutta katsotaan mikä tässä on lopputulos. Geishan korvat ovat ainakin nousseet hyvin (ne oli aivan lupat) ja Kismetillä on minun silmääni nätti taitos korvissa (ne taas oli pystyt). 

Patukat päässeet hammaspesun makuun, meillä on iltaisin jono pesuhuoneen
ovella. 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Tavoitekatsaus

Vuoden 2021 tavoitteet


LUNA

Rally-Toko

Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

Tavoite saavutettu

Luna kerkesi käymään tänä vuonna jopa kahdessa (:’D) rally-kilpailussa, ensimmäisestä jäätiin harmittavasti yhden pisteen päähän valionarvosta, mutta toisessa kokeessa sitten saatiin hieno 96 pisteen tulos ja täten Lunasta tuli Suomen kolmas rally-tokovalio cockerspanieli.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

Tavoite ?

Vuonna 2021 emme juosseet ihan niin usein Lunan kanssa lääkärillä kuin viime vuonna, mutta rahallisesti kuluja olikin sitten enemmän ja ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa vakuutuksen kulukattokin tuli täyteen. Helmikuussa käytiin rokotuksilla ja silmätarkastuksessa, jossa todettiin neidin PHTVL/PHPV diagnoosin edenneen. Vuoden vanhana se oli aste 1 ja siihen sen piti jäädä ja nyt 7-vuotiaana se olikin sitten aste 3.

Huhtikuussa käytiin tavanomaisella vatsatautikäynnillä päivystyksessä, kun Lunan ripulitauti ei tälläkään kertaa mennyt kotihoidolla ohi. Loppupeleissä peräpäästä ei tullut kuin verta ja koti näytti lähinnä teurastamolta, kun en kerennyt siivoamaan sitä mukaan kun Luna joko oksensi tai ripuloi.

Kesäkuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Elokuussa olikin sitten yläleukamurtumaleikkaus, joka sitten löi vakuutuskaton täyteen. Marraskuussa oli jälleen Cartrophenin uusinta.

Joten en nyt tiedä voinko tätä tavoitetta laskea saavutetuksi, mutta Luna on onneksi vielä siinä kunnossa, että porskutetaan eteenpäin.


Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Geisha

Kismet

Lara ja Geisha

Vauhdilla kohti ensi vuotta - Bemmi ja Patukat

sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Rauhallista joulun aikaa

Rauhallista joulun aikaa!


Jouluaattoaamuna kävimme hallilla hieman treenailemassa ennen tädin luo menoa. Patukat pääsivät tekemään hieman putkia, rimoja, perustottelevaisuutta sekä hömppätemppuja. Molemmat pennut keskittyivät todella hyvin, vaikka ihan hirveää häiriötä ei hallilla tuohon aikaan ollut (hallin toisessa päässä oli toiset treenaajat, mutta meillä oli kaksi tyhjää kenttää välissä). Loppuun otettiin hieman seisontaharjoituksia.

Luna puolestaan muisteli hieman keppejä, todella pientä agirataa lähes maarimoilla sekä treenattiin hieman tokoa.




Siitä sitten hetkeksi kotiin, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat autoon ja lähdimme mummin kautta tädin luo. Otin Lunan aitauksen mukaan, jonka levitin olkkarin ja keittiön välille, Luna vietti aikansa keittiö-eteinen akselilla (mikä ei suurimmaksi osaksi haitannut spanielia, olihan hän siellä missä ruokakin oli). Pennut olivat sitten olohuoneessa ja Lara hieman vaihteli olohuoneen ja keittiön välillä. Lola-mummo vietti joulun tavalliseen tapaan sohvalla, josta ei suostunut liikkumaan kuin sohvan kulmasta toiseen.

Aatto meni loppupeleissä yllättävän rauhallisesti, Patukat toki yrittivät välillä syödä muovikuusta tai lahjapakettien naruja. He myös kävivät välillä ihmettelemässä sohvalla makaavaa Lolaa, joka vaan tyynesti käänsi päätään toiseen suuntaan.

Kismet oli kaikkien kaveri heti alussa, mutta Geisha taas varoi hetken aikaa. Kyllä se siitä nopeasti meni itse tekemään serkkujen ja muiden luo tuttavuutta, mutta täti sitä selvästi jännitti lähes koko ajan. Täti tosin on koirille puhuessaan todella kovaääninen, eikä mitenkään rauhallinen, joten luulen sen vaikuttaneen pikkuGn käytökseen.





Patukoiden pentukoulu myös loppui viime maanantaina. Tunti oli siirretty torstaista maanantaihin, jolloin systerillä oli Laran agility, joten minä vein molemmat pennut treeneihin. Voin sanoa, että jo ennen koulutushuoneeseen pääsyä mietin, että mitäköhän tästä tulee, kun yritin kuljettaa treenikassia, kevythäkkiä ja kahta pentua jotka kulkivat tietysti aivan eri suuntiin.

Treenit aloitettiin sitten tietysti niinkin virettä nostattavalla harjoituksella kuin merkin kierrolla. Eikun toinen pentu boksiin ja toisen kanssa treenausta. Tämä olisi ollut se ajatus, mutta jos treenasin Geishan kanssa, huusi Kismet täyttä kurkkua siellä boksissa. Jos treenasin Kismetin kanssa, yritti Geisha raapia tiensä boksin ovesta läpi. Kokeilin vielä pitää kattoikkunaa hieman auki, jotta saisin välillä heitettyä nameja boksiin, mutta molemmat pennut tajusi nopeasti että siitähän pääsee myös ulos. Joten voin sanoa, että tämä merkinkierto treeni meni meillä hieman pieleen, kun en voinut täysin keskittyä treenattavaan pentuun.

Seuraavaksi otettiin sitten kyljelle menemistä ja siitä halutessaan yli kierrähtämistä. Tämä olikin sitten jo helpompaa, kun pystyin istumaan häkin vieressä ja palkkaamaan häkissä olevaa tarpeeksi tiheästi. Geisha lähti tarjoamaan kylkiasentoa todella nopeasti ja jaksoi pysyäkin siinä hetken aikaa palkkaa odotellen. Mielessä kävi että näinköhän Geisha tulee tokossa olemaan koira, jonka kanssa joutuu työstämään paikallaistumista, koska pikkuneiti tykkää hirveästi tarjota maahanmenoa joka paikassa. Kismetin kanssa joutui kylkiasentoa sitten hieman työstämään, namiohjauksesta huolimatta Kismu ei meinannut tehdä sitä viimeistä pientä nytkähdystä jotta olisi kyljellään. Lopulta sain Kismetinkin kyljelleen, mutta se siitä sitten ponkaisi heti ylös namin saatuaan. Lyhyesti kokeiltiin vielä kierähtämistä, eikä kummallakaan pennulla ollut ongelmaa pyörähtää kylkiasennosta ympäri. Tämä sinällään oli pieni yllätys, kun Larahan on pienestä pitäen inhonnut kierähtämistä, eikä sitä edelleenkään suostu tekemään vaikka sitä usein yritettiin harjoitella. Patukat ovat perineet todella paljon Laran piirteitä, mutta näköjään eivät tuota kierimisen inhoamista.

Loppuun otimme vielä hieman hiplailutreeniä. Kismetillä tässä ei ole mitään ongelmaa, Geisha edelleen hieman vierastaa vieraiden hiplailua. Ei se mitenkään paniikkiin mene (kuten Luna aikoinaan), mutta hieman yrittää kiemurrella siinä käden alla.

Patukat kävivät vielä ennen jouluaattoa pentuleikeissä. Edellisellä kerralla vieraat pennut oli hieman jännittänyt ja tytöt olivat leikkineet vain keskenään. Tällä kertaa meininki oli aivan eri. Patukoiden lisäksi leikkimässä oli pieniamerikanpaimenkoira, terrieri jonka rotua en nyt muista sekä punainen cockerspanieli. Systeri vei pennut edeltä, minä menin töistä päästyäni perässä. Siellä olikin hyvät hippaleikit meneillään. Yleensä yhdellä oli jokin lelu suussaan ja muut jahtasivat sitä. Terrieri tuppasi olemana hieman riitaa haastava, mutta ei yleensä saanut provosoitua muita.

Terrieri lähti hieman aikaisemmin, jonka jälkeen hieman yllättäen Geisha ja cockeri löysivät yhteisen sävelen ja leikkivät loppuajan kahdestaan. Alkuu




Lunan kanssa edelleen hinkataan ohjattua. Nyt otimme tehtävästi että opetetaan se stopin pyörähdys ensin temppuna kunnolla. Lunahan osaa pyörähtää ”kieppi” käskyllä, mutta tällöin pyörähtää yleensä vasemmalle, kun nyt pitäisi pyörähtää oikealle. Tätä on nyt treenattu ”stopp” käskyllä ja lyhyellä etäisyydellä tämä sujuukin jo hyvin, mitä nyt välillä on pientä erotteluongelmaa.

Mutta huomasimme viime treeneissä Hellmanin kanssa, että lähettäessäni Lunaa eteenpäin, lyhyellä matkalla neiti kääntyy ohjaajasta katsottuna oikealle (mikä on nyt tuo haluttu suunta), mutta jos matka pitenee, heittäisin lonkalta että mennään yli 5 metrin päähän pysäytyksestä, vaihtaakin Luna suuntaa ja kääntyy vasemmalle. Tämä tapahtui joka kerta, kun vaihtelin etäisyyttä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas. Toki, pitää katsoa tuleeko tämä muutos myös ilman pysäytystargettia, todennäköisesti tapahtuu, koska Luna ei selvästikään juokse aivan suoraan.

Tässä hieman Paint-piirros, punainen täplä on targetti, oranssi Luna ja musta minä. Vasemmalla kuinka Luna kääntyy lyhyestä matkasta ja oikealla taas pidempi matka.

Periaatteessahan sillä ei ole väliä, kumpaan suuntaan Luna kääntyy kunhan se pitäisi sen saman suunnan joka kerta. Ajattelin tämän oikealle kääntymisen olevan luontevampi, kun aikaisemmin ohjatussa oli se merkki, ja merkin neiti kiertää aina vasemmalta oikealle. Jos alkaa näyttää siltä, että Luna vaan vahvasti tarjoaa väärään suuntaan kääntymistä pidemmällä matkalla, niin minun pitää varmaan vaihtaa suunnitelmia sen stopin käännöksen suhteen.

 

Kun yrität päästä pentuja punnitsemaan, on joku toinen vaa'alla.

Messariviikonlopun saaliita.

lauantai 18. joulukuuta 2021

Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.



Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.


Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.


Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.


Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.


Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä. 

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Pentukoulussa

Pennelit aloittivat Eläinpalvelu Hyvä:n pentukoulun torstaina. En usko että siellä hirveästi mitään uutta opitaan, mutta pennut pääsevät treenaamaan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten ja koirien lähettyville.

Treenit pidetään eläintarvikeliike Jata-Petin rakennuksen yläkerrassa. Heti ensimmäisellä kerralla sain todeta, että onneksi minulla ei ole tanskandoggia tai nöffiä tai muuta jättirotua, koska koulutushuoneeseen oli pitkät jyrkät portaat. Tuollaisen viisikiloisen bortsupennun sinne kantoi kainalossa, mutta jonkun hieman vanhemman jättirodun pennun kanssa voisi sitten ollakin ongelmia. Kurssilla oli neljä koirakkoa, Geishan ja Kismetin lisäksi oli yksi pieniamerikanpaimenkoira sekä perhoskoira(?).

Näin ensimmäisellä tunnilla teemana oli kontakti ja käsikosketus. Geishahan on tarjonnut kontaktia itse jo varmaan neljän viikon iästä lähtien. Vaikka tila oli uusi ja ympärillä vieraita pentuja ja kouluttaja, tarjosi pikkuneiti todella mukavasti kontaktin ottoa itsenäisesti. Välillä piti tuijotella vieraita pentuja tai toisella puolella huonetta olevaa siskoa ja välillä nuuskittiin paikkoja, mutta nämä olivat muutaman sekunnin kestoisia ja sitten Geisha itsenäisesti tuli taas tarjoamaan kontaktia.

Tauolle olin ottanut autosta häkin alustan sekä puruluun, mutta Geishan taukokäytös on vähän samaa kuin Lunalla. Eli miksi pitää taukoja kun voi treenata ja saada siitä namia? Ei pikku G:lle kelvannut mikään tylsä puruluu, pari kertaa sitä narkersi muutaman sekunnin ja sen jälkeen minua taas tapitettiin tarkkaavaisesti.

Seuraavaksi otettiin käsikosketusta. Tämä olikin tuttu juttu jo pennuille, olin sitä treenannut jonkin verran kotosalla. Ensin treenailtiin paikoillaan kosketettavaa kättä vaihdellen, sitten noustiin seisomaan ja lopulta tehtiin liikkeessä. Geisha teki todella innokkaasti ja tuli useimmiten vauhdilla koskemaan ojennettua kättä.

Neiti myös jaksoi hyvin treenata koko 50 minuutin ajan.  Systeri totesi tunnin jälkeen, että heillä meni yllättävän hyvin.


Lunan kanssa meillä olikin sitten tiistaina omat treenit. Treenattiin pääasiassa uusien sääntöjen mukaisen ohjatun noudon pysäytystä. Nyt kun ollaan paljon vahvistettu keskikapulalle menoa, niin se pysäytys on kärsinyt. Luna kyllä pysähtyy, mutta monesti on joko kuono menosuuntaan päin tai sitten se jää kylki minua kohti. Ja näistä asennoista onkin sitten hieman hankalampi lähettää halutulle kapulalle. Kävimme tätä läpi jo kuukausi sitten Hellmanin Maaritin valmennuksessa, jolloin hän antoi vinkkejä mistä aloittaa, mutta jouduin ottamaan tämän vielä uudelleen Maaritin kanssa läpikäytäväksi.

Hän oli suositellut käyttämään esimerkiksi tasapainotyynyä targettina, johon lähetän Lunan. Ajatus oli että neiti juoksee tyynylle ja kääntyy siinä 180 astetta. No, sain todeta melkein heti alkuun, että tasapainotyynyllä tehtävä ei onnistu, koska Luna aloittaa hirveän steppaamisen. Joten jouduin vaihtamaan sen ihan tavalliseen targettiin. Tähän Luna menee ehkä kaksi kertaa kolmesta oikein. Silloin kuin Lunan pitäisi korjata, kannattaa neidin tehdä kieppi ja yrittää pysähtyä uudelleen oikeaan asentoon. Lunahan osaa kiepin, mutta tekee sen mieluummin kääntyen itse vasemmalle. Ohjatussa neiti kumminkin lähtee minun vasemmalta puolelta ja kääntyy oikealle. Joten kieppikin pitäisi saada tehtyä oikealle kääntyen. Tämä onnistuu kyllä käsiavustuksella läheltä, mutta kauempaa tehdessä neiti kääntyy aina vasemmalle. Maarit totesi, että minun kannattaa nyt ottaa siihen kokonaan uusi käsky ja se käsky olisi nyt se uusi pysäytys käsky, jotta neidille tulisi tästä käskystä ajatus tehdä ”kieppi” oikealle. Joten tämän treenailu jatkuu.

Olen nyt jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota Lunan istumisiin, neiti on nimittäin alkanut istumaan ns. takamuksellaan, eli takajalat eivät ole tukevasti Lunan alla, vaan paljon edempänä, jolloin paino ei ole jaloilla. En tiedä onko tämä nyt ensimmäisiä merkkejä siitä, että ne lonkat alkavat vaivaamaan. Pitää seurata asiaa.




Tässä pentuja seuratessa on jännä miten tietyt asiat selvästi periytyy. Molemmilla pennuilla on nimittäin samanlainen vaateinho kuin mitä Laralla on. Ainoastaan sillä erolla, että Larahan tuli kesällä, joten se oli paljon vanhempi, kun se joutui ensimmäisen kerran pukevaan tamineet ylleen. Pennuilla on nyt testattu ostamiani villapaitoja tuloksella, että nehän eivät liiku paidan kanssa yhtään minnekään. Ostin myös valjaat ja niissä on sama efekti. Systeri oli saanut ne metsässä kertaalleen liikkumaan valjaiden kanssa, mutta siihen se sitten loppukin. Nyt tuolla pakkasessa ei ole kiva, että pennut istua nököttävät paikoillaan. Sitten niillä jäätyy tassutkin, kun eivät liiku ja sen jälkeen ulkoilu ei olekaan enää kivaa.

Joten lauantaina ompelin molemmille fleecetakit erittäin vapaalla kädellä mitaten. Aikaakin oli mukavasti, kun Kismet herätti huudollaan jo kuuden jälkeen aamusta. Odottelin, että jos neiti hiljenisi, mutta 6.30 oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. Nämä fleecetakit eivät saaneet sen lämpimämpää vastaanottoa, kun lähdin pentujen kanssa ulos takit päällä. Liikettä ei nimittäin tapahtunut kuin pari metriä ja sitten se tyssäsi kokoaan. Jouduin lopulta ottamaan takit pois, jotta sain tytöt tekemään tarpeensa ja sitten tultiinkin vauhdilla kotiin.

Pidin takkeja sitten pentujen päällä sisällä, seuraillen ettei niille tietysti tule liian kuuma. Mutta molemmat nukkuivat sikeästi eivätkä tuntuneet välittävän takeista. Päästin sitten pennut myös leikkimään takapihalle Laran kanssa. Tällöinkin molemmat tytöt meinasivat jäädä paikoilleen, mutta Lara sai innostettua ne liikkeelle ja leikkimään ja hetkenpäästä takit selvästi unohtuivat.

Siitä lähdimmekin sitten koko porukan kanssa metsälenkille. Luna valitettavasti joutuu edelleen olemaan hihnassa kiinni, mutta meidän ei tarvitse kulkea enää hirveän etäällä toisista. Pennun häiritsevät Lunaa oikeastaan vain silloin, kun ovat tulossa kohti tai jäävät tuijottamaan lähelle pohtien pomppaavatko kohti vaiko eivät. Onneksi pikkuneidit ovat ymmärtäneet, että murisevasta spanielitädistä kannattaa pysyä kauempana ja lähes poikkeuksetta päättävät jatkaa matkaa toiseen suuntaan. Mutta palaten niihin takkeihin. Kismet selvästi jo totesi, että joku riepu hänelle nyt vaan tulee päälle, eikä sitten välittänyt siitä oikeastaan enää ollenkaan vapaaksi päästyään. Geisha on sitten enemmän herkkähipiä ja sitä joutui moneen otteeseen alkuun houkuttelemaan ja palkkaamaan takki päällä liikkumisesta. Sitten ykskaks, Geishakin luovutti takin suhteen ja lähti painamaan minkä kintuistaan pääsi.

Luulen että meillä ollaan taas lukossa noiden takkien kanssa seuraavalla kerralla, mutta ehkä se lukko alkaa avautumaan nopeammin tässä ajan kuluessa.





lauantai 20. marraskuuta 2021

Muutos suunnitelmiin

 Pennuilla tuleekin huomenna jo 9 viikkoa täyteen. Tässä vaiheessa olisi luullut toisen pennun lentäneen pesästä, mutta ei, täällä molemmat sisarukset vielä asustavat. Systeri ja kasvattaja ovat yrittäneet löytää tarpeeksi lähipiiristä jotakuta joka olisi kiinnostunut pennusta, mutta kovista tyrkytyksistä huolimatta, ei tällä hetkellä ollut ketään innostunutta. Eivätkä he halunneet myydä pentua kenellekään täysin vieraalle. Lopulta heidän taktiikkansa muuttui niin, että pentua alettiin tyrkyttämään minulle. Viikko takaperin aloin itse pohtia, että voisin miettiä asiaa, jos nyt jälleen käy niin, että kuukausi tyttöjä myöhemmin syntyneestä cockeripentueesta ei tulisi minulle pentua. Ja näin sitten tietenkin kävi, kun pentueeseen syntyneen ainoan punaisen nartun päätti kasvattaja sijoittaa.

Keskustelin siinä kasvattajan kanssa ja sovittiin, että jään hänelle edelleen jonoon, mutta siirretään sitä sinne parin kolmen vuoden päähän. Tällöin olisi tämän tämänhetkisen nartun edellisen pentueen punainen narttu jalostusiässä (3-4v). Mutta täten päädyin sitten siihen, että otan Laran toisen pennun omiin nimiini. En kumminkaan halua kahta pentua samaan aikaan (tai tässä tapauksessa kolmea, koska systerihän asuu tällä minun luona, joten molemmat pennut jäävät tänne), joten cockeripentu saa nyt odottaa sen muutaman vuoden.

Minulle siis tulee (tai jää, miten tämä nyt oikein muotoillaan) Laran pennuista se hiljaisempi Geisha, koska minun lajikiinnostus on enemmän siellä tottelevaisuuslajeissa. Kismetin ensimmäinen reaktio kaikkeen tapahtumaan ja tekemiseen on haukkuminen tai ääntely, joten se saa lähteä systerin kanssa agilitykentille.

Geisha saa myös pitää työnimensä, minulla oli nimi valmiina cockeripennulle, mutta se saa nyt jäädä odottamaan sitä cockeria. Systerillä on nyt pohdinnassa jättääkö hän Kismetin Kismetiksi vaiko muuttaako sen Islaksi. Geisha ja Kismet vaan sopisivat hyvin yhteen, mutta Isla taas sitten sopii Laran kanssa paremmin. Mutta katsotaan mihin hän päätyy, tällä hetkellä pentu kulkee vielä Kismettinä.

Olen molempien pikkuneitien kanssa tehnyt päivittäin kotitreeniä, mutta päädyttyäni pitämään Geishan, olen selaillut mahdollisia pentukursseja. Hieman yllättäen runsaasta tarjonnasta huolimatta, oli kaikki lähiaikojen kurssit täynnä. Tai sitten oli pentukursseja, jotka oli suunnattu omistajille, joille pentu oli ensimmäinen koira, ja kaikki opetetaan kädestä pitäen. En ihan kokenut sellaista kurssia itselle sopivaksi. Mutta sain Geishan viimeiselle paikalle tammikuussa alkavaan Harrastuskoiran pohjataidot pennuille ja junnuille -kurssille Rallitassuun, mutta olisin halunnut tälle loppuvuodelle jo jonkun pentukurssin.  

Isänpäivänä kävimme iskällä tutustumassa - ja pesemässä lattiat. Pennut kun juoksivat 
niin innokkaasti ympäriinsä, etteivät kerenneet sitten pissahädän iskiessä miettiä että missäköhän se 
pissapaperi onkaan.


Yllättäen sitten eilen huomasin ilmoituksen, että kurssimuutosten takia Keravan suht uudessa koirakoulussa järjestettäisiinkin vielä yksi pentukurssi heti ensiviikosta alkaen. Hieman jouduin sumplimaan työvuoroja, koska tietysti 3/5 kurssikerrasta osui suoraan omien työvuorojen päälle, mutta onni on kivat työkaverit jotka ovat valmiita vaihtamaan, niin sain ilmoitettua meidät kurssille. Systeri ilmoitti samalla Kismetin, joten molemmat pennut aloittavat pentukoulussa ensiviikolla.

 

Tarkoitus on käydä vaunulla purkassa vaununedustan aitaus pois talvea varten, joten 
kävin Tokmannilla shoppailemassa hieman vaatetusta pennuille. Ja uuden pedin, joka sai 
näistä lämpimimmän vastaanoton. Mutta ihan oikeasti, pentujen selkämitta on jo sama kuin Lunalla! Ei nämä vaatteet kauaa näille sovi, mutta ei ne onneksi maksaneetkaan kuin 10-12e.

Luna ei ehkä ole ihan tyytyväinen ajatukseen, että meille jääkin kaksi pentua, kun yhdessäkin olisi ollut jo tottumista. Onneksi Lara on vihdoin lopettanut pentujen ”suojelemisen” eli mamma ei tule enää irvistelemään viereen, jos Luna on pentuaitauksen lähellä, joten tässä on nyt hissukseen saanut alkaa totuttelemaan Lunaa paremmin pentuihin. Eihän se niitä tosissaan arvosta ollenkaan, mutta pääsee nyt päivittäin monta kertaa niitä katsomaan ja nuuskuttelemaan siihen aitauksen reunalle. Ja ne on Lunan mielestä ihan ok, silloin kun eivät häslää. :’D Geisha on helpompi totutettava, koska se on siinä aidanvierellä hiljaa ja alistuu (kääntyy selälleen) Lunan vieressä. Kismet sitten taas, no on Kismet, alistumista ei näy vain päin vaistoin alkaa yleensä komentamaan haukkumalla ja olemalla muuten adhd.

Luna on myös ollut jo pentujen kanssa lenkillä niin, että pennut juoksevat vapaana edellä ja minä tulen Lunan kanssa perässä (Luna hihnassa). Pääasiassa pennut eivät välitä perässä tulevasta spanielista, mutta välillä tuleekin joku älynväläys ja ovat tulossa Lunan luokse. Onneksi, molemmat puhuvat sen verran koiraa, että Lunan alkaessa pöristä, päättävät pysähtyä ja vaihtavat suuntaa.  Tarkoitus on nyt lähteä tekemään näitä peruslyhyitä pissatuksia myös kaikkien koirien kanssa.

Kuva on tärähtänyt, mutta Luna ja Geisha istuivat pitkään
näin lähekkäin leipää kerjäten.