Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä
koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme
jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun
Jokelan treenihallissa.
Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä,
jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli
koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira).
Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli
liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja
1-2-3 peruutukset.
Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9
kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.
Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma.
Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin
luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on
ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken
suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.
Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut
Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama
ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin,
Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.
Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa
match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin
Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja
Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä
saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten
mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä
minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta
laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.
Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti
Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa
etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä
löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin
puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No,
ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän
kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin
että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä
kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä
luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään
löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros
oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin
jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun
tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos.
Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä
onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin
taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin,
että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken
että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin
sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis
olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä
kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se
rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani
ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.
Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli
aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä
kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja
siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti
pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista
koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi
olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa.
Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti
vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen
siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta
hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta
liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen,
mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi
kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri
osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä
päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli
tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen,
että se nyt tuntunut kovin kivalta.
No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni
melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka
paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.
Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään
yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä
odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten
kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle
lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli
syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen
kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi,
että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain
sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.
Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut
rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien
luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan
koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli
yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan
kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän
totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta
tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan
mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.
Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo
vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan
erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että
se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen
meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja
hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt
mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti
on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä
paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina
oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok.
Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa,
että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin,
kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan
kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan
ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa
kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi
vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan
ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.
Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja
muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä,
mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä
tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3
minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.
Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien
poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai
ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko
selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon
päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään
lähtötilanteen.
Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään
ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.
 |
Sisko ja sen sisko |