tiistai 17. toukokuuta 2022

Helsinki KV – Royal Canin show

Sunnuntaina oli totuuden hetki, mitä varten kävimme kolmen kerran näyttelykurssin. Kolmen koulutuskerran jälkeen, Geishalle edelleen on hankalaa juosta (ainakin pienessä sisätilassa) ryhmässä. Neiti kiihtyy niin paljon, että vauhti on melkein mahdoton pitää ravissa.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli jopa jännitettyä näyttelyitä. Lunan kanssa oli niin helppoa, koska sen pystyi esittämään vaikka pikkurillillä. Geishan kanssa jännitti sekä tuomarin tutkiminen, että ihan se kehässä liikkuminen vaikka meidän onneksi, pikkuG oli ainoa pentu näissä näyttelyissä.


Bordercolliet olivat ensimmäisenä kehässä, joten meillä oli herätys 6.30, jotta kerkesimme Tuomarinkartanolle kahdeksaksi. Kehät alkoivat yhdeksältä, mutta halusin Geishan kanssa olla paikalla hyvissä ajoin, koska pennun energiat piti saada kulutettua. Saimme hyvin kehänlaidalta paikat ja kävin pikkuneidin kanssa kävelemässä hieman aluetta ympäri. Geisha oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka ympärillä oli kasa muita koiria. En tiedä tekeekö se koira määrä sen, että kun niitä on vain liikaa, niin niihin ei voi/uskalla reagoida aivan samalla tavalla.

Kehät olivat valitettavasti bordercollieille aika postimerkinkokoiset. Olin toivonut isoja kehiä, jotta minun ei tarvitsisi Geishan kanssa juosta aivan kehän reunoilla. Ettei neiti yrittäisi syöksyä laidalla olevien koirien luokse. Onneksi kehänlaidalle oli laitettu metrin mittainen tyhjätila, joten aivan reunalla ei voinut olla koiria.

Kävin harjoittelemassa kehässä muutamaan otteeseen ja liikutin Geishaa myös sivummalla edes takaisin. Välillä mentiin hienoa ravia ja sitten toiseen suuntaan vedettiin kuin veturi.

Mutta sitten kehät alkoivat. Geishahan tosissaan oli ainoa pentu kehässä, joten menimme yksistään kehään. Laitoin vasta neitiä seisomaan, kun tuomari jo antoi merkin lähteä ympyrää tekemään. Jotenkin tässä minulta meni pakka hieman sekaisin, etten tajunnut laittaa herkkua taskuun ja nostaa Geishan hihnaa ylöspäin kaulalta, vaan lähdettiin liikkeelle aika vauhdilla. Mikä sitten näkyi toki siinä että alkuun ei menty ravia, mutta sain neidin sitten jotenkuten hidastettua loppukierrokseen. Ja mistä olin itse tyytyväinen, Geisha ei yhtään yrittänyt rynnätä laidalla olevien koirien luokse.

Siitä siirryimme edestakaisin liikkeeseen, mikä oli myös aika ilmavaa. Ja kehän pienuuden takia minusta tuntui että päästiin juuri rytmiin kun jo piti pysähtyä. Ja meinasin kertaalleen juosta myös teltan naruja päin, kun katsoin Geishan liikettä enkä eteenpäin. Tuomarin hiplailut sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomari yllätti minutkin tutkittuaan neidin pääpuolen ensin ja siirtyi sitten seisomaan hajareisin koiran yläpuolelle. Minä mätin lihapullaan Geishan suuhun minkä kerkesin, kun ajattelin, että neidillä muutenkin oli takapää vähän epävarmaa aluetta (vaikka se ei ollut viimeisissä näyttelytreeneissä enää reagoinut, kun kouluttaja tuli koskemaan). Joko Geisha ei lihapullan syönniltään huomannut tuomarin seisovan päällään tai sitten se ei vaan välittänyt, mutta tuomari sai tutkia ihan rauhassa. Loppuseisonnassa sitten Geisha seisoi ensin vähän turhan supussa, mutta neiti oli korjannut asennon sitten itse systerin mukaan.

Saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli KP:n ja sitä myötä Geisha oli toki myös rotunsa paras pentu.

"She is correct type, very good outline, correct head shape, good eye, ear shape and expression. good front, i´d prefer better topline but she is good in angulation, she is loose all over in movement but it should come together with age."

Sitten jouduimme vielä odottelemaan Laran valiokehää. Siinä odotellessa sain taas yllättyä. Geisha, joka tähän mennessä on yrittänyt rynniä jokaisen lähellä olevan koiran luokse, makoili siinä nurmikolla jaloissa rauhassa vaikka koiria meni kehään ja kehästä pois. Samaten kehässä juoksevan koirat eivät saaneet Geishaa ryntäämään perään, mutta toki näitä aina välillä seurattiin tarkasti.

Lopulta Lara meni käymään kehässä. Täytyy sanoa, että Lara pisti kyllä parastaan, koska häntä pysyi todella hienosti selän korkeudella (eikä noussut ylemmäs kuten meinaa tehdä). Mammakoira pysyi hyvin ravissa, mutta vauhti tosin oli ehkä hieman hitaamman puoleinen verrattuna muihin kehässä olijoihin. Tuomari tosin sitten tykkäsi rotevammista/isommista nartuista, joten Lara the kääpiö sai sileän ERIn ilman sijoitusta.

"correct type, very good in outline. correct head shape. correct eye and ear set. good expression. little loose in front but correct topline. good angulation. moves better from behind"


sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Talvilomailua saaristossa

 Kohta on taas kuukausi vierähtänyt. Jotenkin tämä aika nyt vaan kuluu kuin lennossa ja ei ole hirveästi jäänyt aikaa säännölliseen blogin päivittämiseen. Mutta, tässä nyt taas ollaan ja käyn läpi mitä tässä muutamassa viikossa on kerennyt tapahtumaan.

Grillillä odottamassa makkaran valmistumista. Lunalla oli kylmä vaikka takki oli päällä, niin se pääsi sitten Kismetin kärryihin.
Kismet

Kismetin olkaoperaatiosta on kulunut nyt aikaa viitisen viikkoa. Eli onneksi – tai toivottavasti – olemme jo yli puolen välin, kun arvioitu sairasloman kesto oli noin 8 viikkoa. Toki, tämähän ei tarkoita, että 8 viikon jälkeen päästään täysin normaalielämään, mutta siinä vaiheessa toivottavasti olemme jo lähellä. Kipulääkkeistä neidillä menee enää Neurontin ja sitäkin pitäisi kohta alkaa ajamaan alas.

Kismet saa lenkkeillä jo noin 25 minuuttia kerrallaan ja kolme kertaa päivässä. Edelleenkin, lenkkien pitäisi olla pääasiassa kävelyä, mutta varsinkin alkuun se on kaikkea muuta. Systeri on myös käynyt pennun kanssa vesijuoksumatolla, mutta siellä Kismet harjoittaa enemmän äänihuuliaan kuin lihaksiaan.

Ontumista ei ole oikeastaan näkynyt, mutta seuraava kontrolli on tulossa ja sitten sen näkee miten pentu liikkuu lääkärin kovalla lattialla.


Geishan kanssa saimme ensimmäisen rally-kurssin päätökseen ja oman seuran kurssi on alkamassa ensiviikolla. Neiti osaa hyvin sivuaskelta lukuun ottamatta kaikki alokasluokan liikkeet ja avoimestakin luokasta sujuu kaikki muut paitsi houkutus. Isoin ongelma meillä on sen seuraamisen kanssa, kun paikka edelleen elää melko helposti ja kesto on välillä todella lyhyt. Ja kaiken maailman houkutukset vetävät puoleensa. :’D

Geishan tuohon seuraamisen kesto-ongelmaan, mistä viime kerralla mainitsin (eli neiti seuraa yhden pätkän ja palkan jälkeen kokee tehtävän loppuneen), keksin selityksen. Minähän otan seuruuta melkein joka lenkillä pätkän. Ja usein miten se on yksi pätkä, jonka jälkeen neiti saa jatkaa normaalia lenkkiä. Tästä Geishalle on todennäköisesti jäänyt päähän ajatus, että seuruuta tehdään se yksi pätkä ja se on siinä. Joten olen nyt alkanut ottamaan seuruuta useamman pätkän peräkkäin. Jouduin myös vaihtamaan palkkasanan, koska neiti otti Jes-sanan vapautuksena. Olen myös ihan puhtaasti kieltänyt jos Geisha on irtautunut seuraamisesta ilman lupaa ja tämä on toiminut ehkä yllättävänkin hyvin. Nyt pitäisi sitten seuraavaksi alkaa päästä apukädestä eroon.

Geisha ja Lara on ilmoitettu Helsinki KV:hen 15.5. Mästäristä oppineena, ilmoitin Geishan äkkilähdöllä kolmen kerran näyttelykurssille, kun ajat osui hyvin yksiin työvuorojen kanssa.

Meitä oli kurssilla 6 koirakkoa. Hieman pelotti miten Geisha reagoi, kun se ei välillä välitä vieraista koirista lähellä. Mutta selvästi tämä otettiin jonkin sortin treeninä, koska muut koirat eivät lähellä isommin häirinneet, muuten kuin yli-innokkaalle dobermannille piti hieman näytellä pepsodenttejä.

Kouluttajallekin sanoin, että meidän isoin ongelma on kiihtyminen muista koirista, mikä sitten vaikuttaa liikkumiseen. Ja tämä nähtiin hyvin, kun ensin liikutettiin kolme koiraa kerrallaan. Lisähaastetta toi yksi koira, joka rähisi muille juostessaan, mikä kiihdytti Geishaa lisää. Neiti ei onneksi lähtenyt rähinään mukaan, mutta liikkeestä ei tullut yhtään mitään. Seisottaminen sujui hyvin, mutta kouluttaja suositteli, että opettelen seisomaan Geishan edessä mieluummin kuin sivussa. Näinhän teen Lunan kanssa, mutta Geishan seisominen ei ole ollut aivan niin vahvaa että olisin edessä seisoskellut.

Sitten otimme hieman yksilöliikkeitä. Voin sanoa, että ei se mennyt sen paremmin kuin ryhmässäkään. Tuo Venyvän koiran uusi hyppy-hallihan ei ole mikään järjettömän iso, joten siinä ei kovin pitkää matkaa päässyt kerrallaan liikkeelle. Ja sen koko matkan Geisha veti nelivedolla. Jos se liike oli vaikeaa poispäin muista koirakoista, oli se siitä vielä tuplasti vaikeampaa kohti muita. Kouluttaja käski ensin kokeilla ilman herkkuja kädessä ja katse koirasta pois, mutta tilanne ei helpottanut ollenkaan. Tämän jälkeen kouluttaja käski ottamaa namit käteen ja yrittämään uudelleen. Ei se siitä paljoa paremmaksi muuttunut siinä meidän lyhyen harjoituksen aikana, mutta en tästä nyt hirveästi yllättynyt. Teimme taas hieman seisotusharjoitusta niin, että kouluttaja tuoli tuomarin tavoin hieman hiplaamaan. Geisha pysyy kyllä hyvin paikoillaan ainakin kun etupuolta tutkitaan, mutta pientä epäluuloista vilkuilua näkyy.

Joten nyt sitten harjoitellaan ahkerasti sitä liikkumista. Eihän sitä toki pennun tarvitse täydellisesti kulkea, mutta kunhan se edes olisi jotain sinnepäin. Ja tässä onneksi on vielä kaksi treenikertaa ja monta päivää omitoimitreeneihin ennen näyttelyä.


Vietimme pääsiäisen jälkeen talvilomaviikon vaunulla. Hieman siinä alkuun jännitti että miten käy, kun pennut pitäisi pääasiassa edelleen pitää erossa toisistaan. Ja miten pennut pärjäävät vaunussa, kun tilaa joutuu entisestään rajaamaan pienemmäksi.

Mutta lopputulos oli, että yllättävän hyvin. Säät onneksi suosi ja olimme niin paljon ulkona, että vaunuun mennessä kaikki koirat pääasiassa simahti sen sileän tien. Kävimme ostamassa Kismetille Kirkkonummelta kärryt, jossa pentu joutui sitten matkustamaan pidempien lenkkien aikana. Eli ensin Kismet käveli puolet sallitusta ajasta, jonka jälkeen se vipattiin kärryihin ja paluumatkalla se sai kävellä loppuosan. Niinä aikoina, kun Kismet käveli, työnsi äiti Lunaa kärryissä. Hetken totuttelun jälkeen molemmat matkustivat kärryissä suht tyytyväisenä kunhan vaan sinne lensi satunnaisesti raksuja.

Geisha myös unohti pissaamistarpeensa vaunulla. Kotona ulos piti päästä melkein vähintään neljän tunnin välein yölläkin, tai muuten löytyi jostain lattialta pissat. Tässä näki, että pikkuG:n pissaaminen johtuu enemmän stressistä ja kiihtymisestä. Toki päivällä olimme paljon ulkona, joten pennut saivat tehdä tarpeensa usein ulos. Mutta sitten Geisha kumminkin pärjäsi yöt hyvin ilta yhdestätoista sinne kuuden ja seitsemän väliin aamusta. Tällöin päästin neidin vain pihalle pikaisesti ja palattiin nukkuman.

Kävi neidillä toki muutama vahinko, mutta verrattuna tilanteeseen kotona, päästiin paljon vähemmällä.


Tulipa myös opittua että perhosentoukat eivät ole vain kivoja pieniä karvaisia ryömijöitä. Palatessamme lenkiltä vaunulle, tällainen karvamato ryömi tiellä. Yritin näyttää sitä Geishalle, joka ei sitten katsonut ollenkaan mitä sille näytettiin vaan nappasi toukan suuhunsa. Kerkesin juuri ja juuri kieltämään, ettei sitä saa syödä kun neiti jo sylkäisi toukan pihalle. Jatkoimme matkaa, mutta todella nopeasti Geisha alkoi nikottelemaan ja kakomaan. Hetken päästä se oksensi valkeaa vaahtoa. Jatkoimme matkaa pentu edelleen köhien ja taas parin kymmenen metrin päässä se oksensi taas. Geisha jatkoi köhimistä koko loppumatkan vaunulle, jossa se sitten oksensi lenkillä saamansa namit ja osan aamupalasta ylös.

Otin sitten eläinlääkäriin yhteyttä, joka käski antaa kortisonitabletin. Toukka on todennäköisesti tehnyt jonkinlaisen allergisen ärsytysreaktion nielussa, mikä sitten aiheuttaa kakomisen ja oksentelun. Hieman mietin kun kortisonia ei yleensä suositella jos koira oksentaa, mutta köhiminen loppui nopeasti tabletin antamisen jälkeen. Lääkäri käski antamaan vielä Antepsinia jos kortisonista huolimatta köhiminen jatkuisi, mikä viittaisi että toukka on ärsyttänyt limakalvoja kunnolla. Onneksi Antepsinia ei tarvittu, varsinkaan kun Lunan Antepsinit oli kotona eikä saaren apteekin lääkekaapista sitä tietenkään löytänyt.

Netistä tuli luettua että ulkomailla on oikeasti vaarallisia perhosentoukkia, jotka syötynä voivat jopa tappaa koiran. Ja että ne pehmeät karvat siinä toukan päällä on poltinkarvoja.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta täytyy sanoa että eipä meillä ole aikaisemmin yksikään koira yrittänyt edes syödä toukkia. Pikemminkin niitä on tuijoteltu ja ihmetelty.





lauantai 30. huhtikuuta 2022

Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.


Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.


Sisko ja sen sisko


torstai 24. maaliskuuta 2022

Patukat 6 kuukautta ja Kismetin jyrkkä alamäki

 Aika kulkee välillä hirveää vauhtia eteenpäin. Nimittäin Team Patukat täyttivät 19.3. jo kokonaiset puolivuotta!

Pentujen ruokailut tippuivat kolmesta kahteen ja toiveissa on, että tämä hieman tasoittaisi meidän ulkona juoksemisia. Pääasiassa olisi toiveissa että yölliset kakkareissut loppuisivat. Kismet on oppinut todella hyvin sisäsiistiksi ja vahinkoja sisälle käy todella harvoin. Geisha sitten taas on paljon hitaampi. Kakat pääasiassa tehdään ulos, nekin tosin pääasiassa takapihalle eikä lenkeillä. Välillä tuntuu, että on ihan sama kuinka pitkän lenkin Geishan kanssa käy ulkona (aivan sama onko lenkki metsässä vapaana tai hihnassa), niin se todella harvoin spontaanisti alkaa itse kakkaamaan. Välillä saan sen puoliksi pakottaen tehtyä tarpeensa (eli seistään paikoillaan niin kauan kunnes neiti päättää vääntää sen kakan), mutta välillä ei onnistu niinkään, mutta annas olla kun päästään kotiin, niin kohta Geisha pyörii keittiössä ympyrää päästäkseen takapihalle. Pissaaminen on sitten se isompi ongelma. Geisha ei jostain syystä pissaa kerralla kunnolla, minkä takia sillä saattaa sitten kohta olla taas pissahätä. Neidillä sellainen keskiarvo pidätysaika on nelisen tuntia. Välillä ei tosin sitäkään ja välillä päästään jopa kuuteen tuntiin. Jostain syystä varsikin ihmisten ruokailuajat kiihdyttää neitiä niin paljon, että se saa aikaan pyörimisen ja jos siihen ei reagoi, lirauttaa pikkuG sellaisen pienen pienen pissan. Ostin jopa virtsatietulehdustestiliuskoja, kun aloin epäillä että voisiko neidillä olla pissatulehdus, vaikka tämä pissaaminen ei siihen oikein täsmääkään. No, eipä ole tulehduksesta kyse testiliuskojenkaan mukaan. Ainoat arvot mitkä ovat pikkaisen heittäneet, on happamuus sekä tiheys, mitkä molemmat ovat arvoja mitkä muuttuvat ihan sen mukaan paljon koira on juonut. Geisha rakastaa syödä lunta ja narskutella jäätä, joten ennen kuin lähden kiikuttamaan sitä lääkärille, yritämme nyt puuttua tähän ylimääräiseen vedensaantiin, josko se voisi vähentää hieman tuota pissaamistarvetta.


Muuten Geishan ärsyttävä räksyttäminen on vähentynyt huomattavasti. Viimeisin räksytystilanne (mikä itselle on osunut) on jo parin viikon takaa, kun naapuri tuli vastaan tuossa meidän pihatiellä. Taas oli jo hämärää, mikä saattoi vaikuttaa, mutta mielessä kävi että oliko Geishalla muistissa vielä meidän toisen naapurimiehen kohtaaminen samassa paikassa. Se nimittäin pitää vanhaa koiraansa vapaana (koira on kyllä ihan kiltti ja jos olen yksin niin ei minua haittaa että se tulee tervehtimään), mutta kun se meinaa tulla luokse vaikka olisin koirien kanssa. Joten Geishan kokemus oli varmasti melko pelottava, kun hämärällä juoksee vieras koira kohti ja sen perässä mies joka karjuu kovaan ääneen (kylläkin omaa koiraansa). Pitää jäiden sulaessa alkaa kävellä Geishan kanssa vaan tuota pihatietä edestakaisin toivoen että naapureita osuu vastaan, jotta saadaan hyviä kokemuksia. Mutta muuten lenkillä Geisha harvemmin räksyttää enää kellekään. Jahtaamisongelmasta ei olla niin päästy vielä eroon, mutta on sekin helpottanut. Kaikkiin ohikulkijoihin ei aina edes reagoida ja niihin joihin ollaan reagoimassa yleensä riittää yksi oikeinajoitettu jätä-käsky.

PikkuG on myös herkempi hipiältään, neiti ei nimittäin välitä harjaamisesta (yrittää napata harjasta kiinni) ja hampaidenpesukin on edelleen harjoitusasteella, koska harja ei tunnu kivalta suussa.


Kismet sitten puolestaan on lenkeillä helpompi, koska sen motto tuntuu olevan hälläväliä. Se ei oikeastaan välitä ollenkaan ohi kulkevista ihmisistä, muista koirista tai liikennevälineistä. Tämä hälläväliä asenne jatkuu myös harjaamisissa, Kismettiä ei häiritse ollenkaan turkin harjaaminen ja hammasharjankin sietää ihan hyvin.

Kismetillä sitten puolestaan on ongelmia äänenkäytön kanssa. En muista olenko asiasta täällä maininnut, mutta Kismet on erittäin haukkuvaa sorttia. Sehän oli kyllä pikkupentuaikana se joka huusi pentulaatikossa koko ajan, eikä ääni ole yhtään vähentynyt tässä ajansaatossa. Päinvastoin minusta tuntuu, että se on äänekkäämpi koko ajan. Kismet haukkuu joutuessaan odottamaan, se haukkuu jos Geishalla/Lunalla/Laralla on jotain mitä hänellä ei ole, Kismet haukkuu jos Geisha on aidan toisella puolella, Kismet haukkuu jos joku muu koirista vähän kiihtyy, Kismet haukkuu jos joku tulee sisälle, Kismet haukkuu jos se luulee jonkun tulevan sisälle, Kismet haukkuu kun sillä on tylsää, Kismet haukkuu Geisha leikkii yksistään, Kismet haukkuu jos treenaan jonkun toisen kanssa, Kismet haukkuu jos kehun jotakuta toista… ehkä asia tuli selväksi. Monta kertaa olen tässä puolen vuoden aikana miettinyt, että milloinkohan joku naapureista kommentoi haukkumista. Onneksi, ainakin toinen seinänaapuri on lähes kuuro, toisellakin puolella on vanhuksia, mutta eivät nämä ole ainakaan mitään sanoneet vaikka monta kertaa ollaan ulkona nähty.

 


Kismetillä ikävästi todettiin myös OCD 22.3. Neiti on satunnaisesti ontunut tässä viime viikkoina hetkittäin, mikä on mennyt ohi muutaman päivän levolla, mutta alkanut uudestaan rasituksen jälkeen. Muutaman tällaisen ontumakerran jälkeen systeri varasi ajan Urheilukoiraklinikalle Tiiu Toijalalle, jossa sitten tutkimusten jälkeen todettiin että Kismetillä on OCD. Tähystysleikkaus saatiin seuraavalle päivälle. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta tilanne oli ollut huonompi kuin mitä röntgen oli näyttänyt. Irtopaloja oli otettu pois kaksi keskikokoista ja muutamia pieniä, rustoton alue oli suuri ja nivelessä leijui pieniä rustonmurusia.

Lääkäri antoi varauksellisen ennusteen paranemisesta, mutta melko varmasti alkava agilityura saattoi jäädä tähän. Nyt Kismetillä on edessään kahden kuukauden toipilasaika, sisällä pikkuneiti joutuu olemaan ensimmäiset kaksi viikkoa häkissä, jonka jälkeen tilaa voi hieman isontaa. Mutta kaikki hyppiminen, juokseminen, riehuminen, leikkiminen on kiellettyä seuraavat 6-8 viikkoa.  

Piti rajata vielä Kismetin sairaustupa, kun potilas ei halua muita koiria aitansa lähettyville.

Kismetillä menee nyt tulehduskipulääke (Rimadyl), parastamoli (Pamol) sekä hermokipulääke (Neurontin).  Pamolia menee vain 5 päivän ajan, Rimadyliä 25 päivää ja Neurontin 5-6 viikkoa. Tikit poistetaan 10-14 päivän kuluttua. Fysioterapian voi aloittaa 1-2 viikon kuluttua leikkauksesta, vesimattoharjoitteet 2 viikon päästä siitä kun ontuminen ja lihaskireydet ovat loppuneet ja tikit ovat toki poistettu. Ulkoilu on ensimmäiset 2 viikkoa vain 5 minuuttia kerrallaan ja kun ontuminen on vähäistä niin hiljalleen määrää lisätään. Vapaana saa lenkittää aikaisintaan 6 viikon päästä, sekin lyhyissä jaksoissa aloittaen.

Joten katsotaan kenen mielenterveys krakaa ensimmäisenä, kun 6 kuukauden ikäistä bordercollienpentua pitää rajoittaa näin paljon. Siihen päälle, kun ei Geishakaan toki ymmärrä miksi sisko ei voikaan leikkiä kuten normaalisti. Joten tässä joutuu rajoittamaan myös pikkuGtä, ettei se riehu itsekseen ja tätäen nostata Kismetin kierroksia.

Tässä taas näkee, että kaksi tervettä ei aina tee tervettä. Laralla on olat kuvattu puhtaaksi muiden röntgenien yhteydessä (tällöin eivät olleet vielä virallisia), kuten pentujen isälläkin. Eikä kummankaan vanhemman lähisuvussa ole tiedossa OCD-koiria. 

Kävimme muuten myös ennen tätä Kismetin operaatiota tutustumassa lampaisiin. Eipä kumpikaan pikkuneideistä ollut mikään luonnonlahjakkuus, mutta molemmista lampaankakka oli todella hyvää.



lauantai 12. maaliskuuta 2022

Maaritin valmennuksessa

Taas oli aika Maaritin valmennuksen. Suunnittelin Geishan kanssa näyttäväni meidän kapulan tilannetta sekä seuraamista.


Alotimme seuraamisesta. Näytin alkuun millaista se meillä tällä hetkellä on. Geishan suoritus oli aika meidän tasoinen, se oli aika pomppivaa, ja välillä irrottiin hieman kauemmas. Mutta kyllä se jotenkuten näytti seuraamiselta.

Maarit totesi, että Geishan seuraaminen on hyvän näköistä, mutta seuraamispaikka on valunut liian eteen. Olin tämän itse huomannut perusasennoissa, että neiti jää liian eteen, mitä se ei alkuun tehnyt. Tähän kuulemma on muutama syy. Yksi oli se että Geisha on bordecollie, niille kuulemma tuppaa helposti seuruu keulia. Toinen oli minun tapa pitää ylimääräisiä nameja oikeassa kädessä ja sitä kättä vatsanpäällä (josta saan nopeasti lisää nameja). Koska palkka on minun edessä, pyrkii neitikin eteenpäin. Ja tähän liittyen kolmantena kohtana, palkkaan Geishaa liian eteen.

Käskyksi tuli palata sen verran treeneissä taaksepäin, että palautetaan Geishalle oikea seuraamispaikka takaisin. Tämä tehdään ihan palkkaamalla aina housun sauman kohdalle, eikä koskaan siitä eteenpäin. Ja Maarit suositteli aloittamaan taas todella tiheällä palkkaamisella ja kun paikka alkaa taas pysyä niin ihan sekunnin-kaksi taukoja palkkauksessa. Ja käskyksi tuli seurauttaa nyt vain suoria pätkiä.



Seuraavaksi katsottiin meidän kapulaa. Geisha ei edelleenkään suostu pitelemään sitä, jos annan sen suoraan suuhun. Mutta neiti nostaa sen kapulan maasta jo paljon paremmin ja voi tuoda sen minulle käteen. Edelleen siinä on selvästi näkyvissä se, että Geisha oikein välitä kannella sitä kapulaa (eli se useasti saattaa tippua kertaalleen matkalla minulle), mutta kyllä se kapula kuitenkin palautuu minulle. Kokeilimme myös heittämällä kapulan kaummas, mutta kuten itse osasin arvata, Geisha lähti vauhdilla kohti kapulaa, mutta kuten leluilla jätti sen sitten sinne. Kyllä sekin kapula sitten haettiin kun näin pariin kertaan pyysin. Mutta Maarit käski jatkamaan tätä lyhyemmältä matkalta noutoa, jotta se saadaan kunnolla vahvaksi.

Tässä vaiheessa meidän aika oli jo käytetty, mutta seuraavaa koirakkoa ei näkynyt joten jatkoimme treenaamista. Aloimme harjoittelemaan targettia. Geishalle oli tuttua kyllä eteutassutargetti, mutta nyt lähdettiin siihen hieman eri ajatuksella. Eli tarkoitus olisi saada opetettua niin että Geisha vähän niin kuin hyppäisi etutassuillaan targetille.

Koska lainasin Maaritin targettia, otimme alkuun muutamia toistoja ihan sillä että neiti vei tassut targetille. Sitten lähdimme vetämään targettia poispäin, jotta Geisha lähtisi perään. Heti kun tassut osuivat liikkuvalle targetille, tuli palkka. Tätä teimme hetken aikaa, kunnes kokeilimme vielä niin, että laitoin lelun targetin alle ja kun neiti osui targetille, lähti lelu liikkeelle. Tästähän Geisha innostui, tosin ensimmäinen kerta meni minun takia pieleen, koska erehdyin tottumuksesta sanomaan namipalkkasanan enkä lelua.

Viimeiseksi kerettiin ottamaan vielä kaukokäskyjä. Näytin ensin miten olen alkanut opettamaan namilla ohjaamalla kaikkia variaatioita (oikeastaan seiso-istu on jäänyt vähän vähemmälle). Tähänkin Maarit halusi, että saataisiin ns. hyppivät vaihdot. Eli Geisha hypähtäisi istumasta maahan ja maasta istumaan. Tai istumasta seisomaan. Eikä laskeutuisi rauhallisesti, kuten se tekee nyt namien kanssa.

Aloitimme tämän I-S treenin ottamalla käyttöön korokkeen. Tarkoitus oli, että Geisha istumasta hypähtäisi seisomaan etutassuilla korokkeen päälle. Yritin monta kertaa innostaa neitiä hypähtämään korokkeelle, mutta pikkuG tarjosi vahvasti rauhallista nousemista. Samalla tavalla ajatus oli, että korokkeelta pitäisi hypähtäen laskeutua, mutta pentu oli edelleen eri mieltä asiasta. Joten Maarit totesi, että harjoitellaan erikseen pelkkää sellaista hyppyä. Ohjasin siis Geishan korokkeelle ja ensin yritettiin saada käsikosketuksella neitiä hypähtämään vähän ylöspäin. Geisha kyllä kosketti kättä, mutta siinä vaiheessa kun käsi siirtyi niin ylös ettei siihen enää ylttänyt, niin neidistä tehtävä oli ihan tyhmä. Joten vaihdoimme namin tavoitteluun ja johan neiti alkoi hypähtämään. Saimme monta hyvää hypähdystä, mutta pikkuneiti ei osannut sitä vielä yhdistää korokkeelle nousuun, kun sitä kokeilimme.

Siirryimme sitten I-M treeniin. Sain Geishan hypähtämään hienosti maahan heti, mutta maasta istumaan olikin sitten taas hankala. Tähän sain ohjeen, että otan molempiin käsiin nameja, toisen käden pidän alhaalla siinä kohti missä Geisha olisi maaten ja toisen käden ylhäällä, mistä Geisha saisi sen istuen. Ja ajatus olisi, että neiti saisi vuorotellen aina toisesta kädestä namin. Tämä toki vaati hieman alkutreeniä, jotta Geisha tajusi, että namin tosissaan saa vain vaihtamalla tavoiteltavaa kättä. Mutta yllättävän nopeasti treeni alkoi sujumaan. Eihän se vielä ollut sellaista kun lopputulema piti olla, mutta alkoi siellä näkyä napakampaa nousemista.

Maaritilla oli joku neuvo vielä S-M vaihtoon, mutta nyt täytyy myöntää että tällä kertaa valmennuksessa tuli niin paljon asiaa, että minulle ei ole tästä enää mitään mielikuvaa. Muuta kuin että siitä puhuttiin. Pitää 

 40 minuutin treenaamisen jälkeen, saapui lopulta seuraava koirakko paikalle ja meidän treenimme päättyi. 

Crufts koiratanssiyleisö




sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Kurssin loppu

 

Rallitassun toiseksi viimeisellä kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ja osittain luopumista.

Teimme alkuun hieman samanlaista namileikkiä kun ensimmäisellä tunnilla, eli heitin herkun, jonka perään Geisha tietenkin lähti. Kun nami oli syöty, sanoin luoksetulo käskyn ja neidin tullessa takaisin heitin namin toiseen suuntaan.

Geisha osaa kyllä luoksetulon, mutta kuten edellisessä postauksessa totesin, niin treeneissä se luoksetulon vauhti on melko rauhallinen. Ajattelin tämän johtuvan matkasta, mutta nyt päästyäni muutaman kerran treenaamaan pidempää matkaa, ei se vauhti ole(kaan) siitä noussut. Luulen että tarvitsen tässä treenissä nyt toisen apua, joka pitäisi pikkuGstä kiinni, jotta minä saisin mentyä kunnolla kauemmas ja hetsattua sitä.

Seuraavaksi otettiin sitä luoksetuloa ja luopumista. Eli maahan laitettiin lelut ja kun koira bongasi nämä ja oli menossa kohti leluja, piti se kutsua luokse. Tämä olikin Geishalle hieman haastavaa, se kun tykkää niistä leluista. Ja pikkuneiti on pirun nopea, siinä vaiheessa kun minä tajusin että se bongasi lelut, olikin neiti jo syöksähtänyt lelulle. Jouduin sitten toden teolla ennakoimaan, jotta saimme ensimmäisen onnistumisen. Kun tämä saatiin, alkoi tehtävä helpottua. Ainakin siihen asti kunnes lelun tilalle vaihdettiin ihminen. Geishalta alkoi jo energia loppua, kun olin alkuun palkannut lelulla, joten vaihdoin tässä vaiheessa takaisin namipalkkaan. Tämä siirsi pennun seuraamismoodiin ja jouduin kulkemaan todella lähellä kouluttajaa, jotta Geisha edes vilkaisi sitä. Toki, kuten lelussakin, pikkuneitihän olikin sitten salamana menossa kouluttajan luokse ja vielä kun olimme aivan lähettyvillä, niin oma reagoiminen oli autuaan myöhässä. Muutamien harjoituskertojen jälkeen opin ennakoimaan ja käskyttämään oikea-aikaisesti.  

Viimeisellä kurssikerralla jatkoimme luoksetuloa ja seuraamista häiriössä. Teimme pienen houkutusten highwayn. Alkuun toki hieman helpoilla häiriöillä, eli ensin seuruutettiin pelkkien merkkitötsien välistä edestakaisin. Nämä ei pahemmin Geishaa kiinnostunut, mutta tilanne oli toinen kun tötsien väliin pistettiin leluja. Ei sekään mikään mahdottomuus ollut, mutta selvästi pikkuneidin kiinnostus kohdistui leluihin seuraamisen sijasta. Kolmannella kierroksella tötsien ja lelujen seassa seisoi sitten kurssitoverit koiriensa kanssa. Yllättäen tämä ei ollut kovinkaan iso haaste, siinä läpikulkiessa Geisha pikaisesti vilkaisi yhtä koirista, mutta muuten jatkoi tehtäväänsä.

Loppuun otettiin sitten melkein samalla tyylillä luoksetuloa. Eli ensin pelkillä tötsillä ja seuraavaksi lelujen kanssa. Olin itse arvannut että pikkuG saattaisi sortua leluun. Pientä haastetta toikin yllättäen paikallaolot, kun Geisha taas ei oikein meinannut pysytellä paikoillaan. Jouduin palaamaan muutamia kertoja takaisin, välillä vain palkkaamaan ja välillä palauttamaan Geishan lähtöpaikalleen. Kunpa nuo lähikentät sulaisivat niin pääsisi treenaamaan niitä paikallaoloja paremmin. Mutta yllättäen, meidän tähän astinen luoksetulon ”ongelma”, eli luoksetulon hidas vauhti ei tällä kertaa ollutkaan ongelma. Geisha nimittäin tuli sitten kutsusta täysillä luokse ja kävi minulla olevaan leluun kiinni. Eikä se siinä vauhdissa kerennyt katsomaan mitään muita leluja. Mutta tosissaan, tarvitaan paljon vahvistusta vielä paikallaoloon.

Näin meillä loppui jälleen yksi kurssi ja seuraavan alkamista nyt odotellaan. Olen ilmoittanut minut ja Geishan Lystitassun 10 viikkoa kestävään (verkko)seuraamisvalmennukseen, joka alkaa maaliskuun alussa. Sekä maaliskuun puolessa välissä alkavalle koirakoulu Karvoihin katsomatta rally-tokon jatkokurssille, eli hypätään suoraan alkeiden yli. Tämä ihan siitä syystä, että alokasluokka-tason kursseja on tällä hetkellä todella vähän tarjolla. Ainoat rallyn alkeiskurssit on kirjaimellisesti sellaisia alkeiskursseja, jotka on tarkoitettu koirakoille, jossa laji on ihmisellekin aivan uusi. Eli ei ihan meille tarkoitettuja kursseja. kysyin sitten tästä jatkokurssista, että minkä tasoinen se on ja kun vastaukseksi tuli alo-avo-taso, niin ilmoitin meidät sinne. Sanoin kyllä, että emme ole käyneet alkeiskurssia, mutta kaikki alokasluokan liikkeet alkavat olla Geishalle jo tuttuja.

Tulipa myös käytyä jälleen vaunulla. Perjantaina oli aivan märkää, mutta lauantai ja sunnuntai olikin sitten aurinkoisia ja kuivia päiviä, vaikka lämpötilat olivatkin plussan puolella. Tuli lenkkeiltyä ja koirat saivat rallatella jäällä.










Ja Lunakin vanheni taas vuodella. Snaapelineiti saavutti veteraani-iän.