Pentukoulussa

Pennelit aloittivat Eläinpalvelu Hyvä:n pentukoulun torstaina. En usko että siellä hirveästi mitään uutta opitaan, mutta pennut pääsevät treenaamaan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten ja koirien lähettyville.

Treenit pidetään eläintarvikeliike Jata-Petin rakennuksen yläkerrassa. Heti ensimmäisellä kerralla sain todeta, että onneksi minulla ei ole tanskandoggia tai nöffiä tai muuta jättirotua, koska koulutushuoneeseen oli pitkät jyrkät portaat. Tuollaisen viisikiloisen bortsupennun sinne kantoi kainalossa, mutta jonkun hieman vanhemman jättirodun pennun kanssa voisi sitten ollakin ongelmia. Kurssilla oli neljä koirakkoa, Geishan ja Kismetin lisäksi oli yksi pieniamerikanpaimenkoira sekä perhoskoira(?).

Näin ensimmäisellä tunnilla teemana oli kontakti ja käsikosketus. Geishahan on tarjonnut kontaktia itse jo varmaan neljän viikon iästä lähtien. Vaikka tila oli uusi ja ympärillä vieraita pentuja ja kouluttaja, tarjosi pikkuneiti todella mukavasti kontaktin ottoa itsenäisesti. Välillä piti tuijotella vieraita pentuja tai toisella puolella huonetta olevaa siskoa ja välillä nuuskittiin paikkoja, mutta nämä olivat muutaman sekunnin kestoisia ja sitten Geisha itsenäisesti tuli taas tarjoamaan kontaktia.

Tauolle olin ottanut autosta häkin alustan sekä puruluun, mutta Geishan taukokäytös on vähän samaa kuin Lunalla. Eli miksi pitää taukoja kun voi treenata ja saada siitä namia? Ei pikku G:lle kelvannut mikään tylsä puruluu, pari kertaa sitä narkersi muutaman sekunnin ja sen jälkeen minua taas tapitettiin tarkkaavaisesti.

Seuraavaksi otettiin käsikosketusta. Tämä olikin tuttu juttu jo pennuille, olin sitä treenannut jonkin verran kotosalla. Ensin treenailtiin paikoillaan kosketettavaa kättä vaihdellen, sitten noustiin seisomaan ja lopulta tehtiin liikkeessä. Geisha teki todella innokkaasti ja tuli useimmiten vauhdilla koskemaan ojennettua kättä.

Neiti myös jaksoi hyvin treenata koko 50 minuutin ajan.  Systeri totesi tunnin jälkeen, että heillä meni yllättävän hyvin.

Lunan kanssa meillä olikin sitten tiistaina omat treenit. Treenattiin pääasiassa uusien sääntöjen mukaisen ohjatun noudon pysäytystä. Nyt kun ollaan paljon vahvistettu keskikapulalle menoa, niin se pysäytys on kärsinyt. Luna kyllä pysähtyy, mutta monesti on joko kuono menosuuntaan päin tai sitten se jää kylki minua kohti. Ja näistä asennoista onkin sitten hieman hankalampi lähettää halutulle kapulalle. Kävimme tätä läpi jo kuukausi sitten Hellmanin Maaritin valmennuksessa, jolloin hän antoi vinkkejä mistä aloittaa, mutta jouduin ottamaan tämän vielä uudelleen Maaritin kanssa läpikäytäväksi.

Hän oli suositellut käyttämään esimerkiksi tasapainotyynyä targettina, johon lähetän Lunan. Ajatus oli että neiti juoksee tyynylle ja kääntyy siinä 180 astetta. No, sain todeta melkein heti alkuun, että tasapainotyynyllä tehtävä ei onnistu, koska Luna aloittaa hirveän steppaamisen. Joten jouduin vaihtamaan sen ihan tavalliseen targettiin. Tähän Luna menee ehkä kaksi kertaa kolmesta oikein. Silloin kuin Lunan pitäisi korjata, kannattaa neidin tehdä kieppi ja yrittää pysähtyä uudelleen oikeaan asentoon. Lunahan osaa kiepin, mutta tekee sen mieluummin kääntyen itse vasemmalle. Ohjatussa neiti kumminkin lähtee minun vasemmalta puolelta ja kääntyy oikealle. Joten kieppikin pitäisi saada tehtyä oikealle kääntyen. Tämä onnistuu kyllä käsiavustuksella läheltä, mutta kauempaa tehdessä neiti kääntyy aina vasemmalle. Maarit totesi, että minun kannattaa nyt ottaa siihen kokonaan uusi käsky ja se käsky olisi nyt se uusi pysäytys käsky, jotta neidille tulisi tästä käskystä ajatus tehdä ”kieppi” oikealle. Joten tämän treenailu jatkuu.

Olen nyt jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota Lunan istumisiin, neiti on nimittäin alkanut istumaan ns. takamuksellaan, eli takajalat eivät ole tukevasti Lunan alla, vaan paljon edempänä, jolloin paino ei ole jaloilla. En tiedä onko tämä nyt ensimmäisiä merkkejä siitä, että ne lonkat alkavat vaivaamaan. Pitää seurata asiaa.

Tässä pentuja seuratessa on jännä miten tietyt asiat selvästi periytyy. Molemmilla pennuilla on nimittäin samanlainen vaateinho kuin mitä Laralla on. Ainoastaan sillä erolla, että Larahan tuli kesällä, joten se oli paljon vanhempi, kun se joutui ensimmäisen kerran pukevaan tamineet ylleen. Pennuilla on nyt testattu ostamiani villapaitoja tuloksella, että nehän eivät liiku paidan kanssa yhtään minnekään. Ostin myös valjaat ja niissä on sama efekti. Systeri oli saanut ne metsässä kertaalleen liikkumaan valjaiden kanssa, mutta siihen se sitten loppukin. Nyt tuolla pakkasessa ei ole kiva, että pennut istua nököttävät paikoillaan. Sitten niillä jäätyy tassutkin, kun eivät liiku ja sen jälkeen ulkoilu ei olekaan enää kivaa.

Joten lauantaina ompelin molemmille fleecetakit erittäin vapaalla kädellä mitaten. Aikaakin oli mukavasti, kun Kismet herätti huudollaan jo kuuden jälkeen aamusta. Odottelin, että jos neiti hiljenisi, mutta 6.30 oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. Nämä fleecetakit eivät saaneet sen lämpimämpää vastaanottoa, kun lähdin pentujen kanssa ulos takit päällä. Liikettä ei nimittäin tapahtunut kuin pari metriä ja sitten se tyssäsi kokoaan. Jouduin lopulta ottamaan takit pois, jotta sain tytöt tekemään tarpeensa ja sitten tultiinkin vauhdilla kotiin.

Pidin takkeja sitten pentujen päällä sisällä, seuraillen ettei niille tietysti tule liian kuuma. Mutta molemmat nukkuivat sikeästi eivätkä tuntuneet välittävän takeista. Päästin sitten pennut myös leikkimään takapihalle Laran kanssa. Tällöinkin molemmat tytöt meinasivat jäädä paikoilleen, mutta Lara sai innostettua ne liikkeelle ja leikkimään ja hetkenpäästä takit selvästi unohtuivat.

Siitä lähdimmekin sitten koko porukan kanssa metsälenkille. Luna valitettavasti joutuu edelleen olemaan hihnassa kiinni, mutta meidän ei tarvitse kulkea enää hirveän etäällä toisista. Pennun häiritsevät Lunaa oikeastaan vain silloin, kun ovat tulossa kohti tai jäävät tuijottamaan lähelle pohtien pomppaavatko kohti vaiko eivät. Onneksi pikkuneidit ovat ymmärtäneet, että murisevasta spanielitädistä kannattaa pysyä kauempana ja lähes poikkeuksetta päättävät jatkaa matkaa toiseen suuntaan. Mutta palaten niihin takkeihin. Kismet selvästi jo totesi, että joku riepu hänelle nyt vaan tulee päälle, eikä sitten välittänyt siitä oikeastaan enää ollenkaan vapaaksi päästyään. Geisha on sitten enemmän herkkähipiä ja sitä joutui moneen otteeseen alkuun houkuttelemaan ja palkkaamaan takki päällä liikkumisesta. Sitten ykskaks, Geishakin luovutti takin suhteen ja lähti painamaan minkä kintuistaan pääsi.

Luulen että meillä ollaan taas lukossa noiden takkien kanssa seuraavalla kerralla, mutta ehkä se lukko alkaa avautumaan nopeammin tässä ajan kuluessa.

Muutos suunnitelmiin

 Pennuilla tuleekin huomenna jo 9 viikkoa täyteen. Tässä vaiheessa olisi luullut toisen pennun lentäneen pesästä, mutta ei, täällä molemmat sisarukset vielä asustavat. Systeri ja kasvattaja ovat yrittäneet löytää tarpeeksi lähipiiristä jotakuta joka olisi kiinnostunut pennusta, mutta kovista tyrkytyksistä huolimatta, ei tällä hetkellä ollut ketään innostunutta. Eivätkä he halunneet myydä pentua kenellekään täysin vieraalle. Lopulta heidän taktiikkansa muuttui niin, että pentua alettiin tyrkyttämään minulle. Viikko takaperin aloin itse pohtia, että voisin miettiä asiaa, jos nyt jälleen käy niin, että kuukausi tyttöjä myöhemmin syntyneestä cockeripentueesta ei tulisi minulle pentua. Ja näin sitten tietenkin kävi, kun pentueeseen syntyneen ainoan punaisen nartun päätti kasvattaja sijoittaa.

Keskustelin siinä kasvattajan kanssa ja sovittiin, että jään hänelle edelleen jonoon, mutta siirretään sitä sinne parin kolmen vuoden päähän. Tällöin olisi tämän tämänhetkisen nartun edellisen pentueen punainen narttu jalostusiässä (3-4v). Mutta täten päädyin sitten siihen, että otan Laran toisen pennun omiin nimiini. En kumminkaan halua kahta pentua samaan aikaan (tai tässä tapauksessa kolmea, koska systerihän asuu tällä minun luona, joten molemmat pennut jäävät tänne), joten cockeripentu saa nyt odottaa sen muutaman vuoden.

Minulle siis tulee (tai jää, miten tämä nyt oikein muotoillaan) Laran pennuista se hiljaisempi Geisha, koska minun lajikiinnostus on enemmän siellä tottelevaisuuslajeissa. Kismetin ensimmäinen reaktio kaikkeen tapahtumaan ja tekemiseen on haukkuminen tai ääntely, joten se saa lähteä systerin kanssa agilitykentille.

Geisha saa myös pitää työnimensä, minulla oli nimi valmiina cockeripennulle, mutta se saa nyt jäädä odottamaan sitä cockeria. Systerillä on nyt pohdinnassa jättääkö hän Kismetin Kismetiksi vaiko muuttaako sen Islaksi. Geisha ja Kismet vaan sopisivat hyvin yhteen, mutta Isla taas sitten sopii Laran kanssa paremmin. Mutta katsotaan mihin hän päätyy, tällä hetkellä pentu kulkee vielä Kismettinä.

Olen molempien pikkuneitien kanssa tehnyt päivittäin kotitreeniä, mutta päädyttyäni pitämään Geishan, olen selaillut mahdollisia pentukursseja. Hieman yllättäen runsaasta tarjonnasta huolimatta, oli kaikki lähiaikojen kurssit täynnä. Tai sitten oli pentukursseja, jotka oli suunnattu omistajille, joille pentu oli ensimmäinen koira, ja kaikki opetetaan kädestä pitäen. En ihan kokenut sellaista kurssia itselle sopivaksi. Mutta sain Geishan viimeiselle paikalle tammikuussa alkavaan Harrastuskoiran pohjataidot pennuille ja junnuille -kurssille Rallitassuun, mutta olisin halunnut tälle loppuvuodelle jo jonkun pentukurssin.  

Isänpäivänä kävimme iskällä tutustumassa - ja pesemässä lattiat. Pennut kun juoksivat 
niin innokkaasti ympäriinsä, etteivät kerenneet sitten pissahädän iskiessä miettiä että missäköhän se 
pissapaperi onkaan.

Yllättäen sitten eilen huomasin ilmoituksen, että kurssimuutosten takia Keravan suht uudessa koirakoulussa järjestettäisiinkin vielä yksi pentukurssi heti ensiviikosta alkaen. Hieman jouduin sumplimaan työvuoroja, koska tietysti 3/5 kurssikerrasta osui suoraan omien työvuorojen päälle, mutta onni on kivat työkaverit jotka ovat valmiita vaihtamaan, niin sain ilmoitettua meidät kurssille. Systeri ilmoitti samalla Kismetin, joten molemmat pennut aloittavat pentukoulussa ensiviikolla.

 

Tarkoitus on käydä vaunulla purkassa vaununedustan aitaus pois talvea varten, joten 
kävin Tokmannilla shoppailemassa hieman vaatetusta pennuille. Ja uuden pedin, joka sai 
näistä lämpimimmän vastaanoton. Mutta ihan oikeasti, pentujen selkämitta on jo sama kuin Lunalla! Ei nämä vaatteet kauaa näille sovi, mutta ei ne onneksi maksaneetkaan kuin 10-12e.

Luna ei ehkä ole ihan tyytyväinen ajatukseen, että meille jääkin kaksi pentua, kun yhdessäkin olisi ollut jo tottumista. Onneksi Lara on vihdoin lopettanut pentujen ”suojelemisen” eli mamma ei tule enää irvistelemään viereen, jos Luna on pentuaitauksen lähellä, joten tässä on nyt hissukseen saanut alkaa totuttelemaan Lunaa paremmin pentuihin. Eihän se niitä tosissaan arvosta ollenkaan, mutta pääsee nyt päivittäin monta kertaa niitä katsomaan ja nuuskuttelemaan siihen aitauksen reunalle. Ja ne on Lunan mielestä ihan ok, silloin kun eivät häslää. :’D Geisha on helpompi totutettava, koska se on siinä aidanvierellä hiljaa ja alistuu (kääntyy selälleen) Lunan vieressä. Kismet sitten taas, no on Kismet, alistumista ei näy vain päin vaistoin alkaa yleensä komentamaan haukkumalla ja olemalla muuten adhd.

Luna on myös ollut jo pentujen kanssa lenkillä niin, että pennut juoksevat vapaana edellä ja minä tulen Lunan kanssa perässä (Luna hihnassa). Pääasiassa pennut eivät välitä perässä tulevasta spanielista, mutta välillä tuleekin joku älynväläys ja ovat tulossa Lunan luokse. Onneksi, molemmat puhuvat sen verran koiraa, että Lunan alkaessa pöristä, päättävät pysähtyä ja vaihtavat suuntaa.  Tarkoitus on nyt lähteä tekemään näitä peruslyhyitä pissatuksia myös kaikkien koirien kanssa.

Kuva on tärähtänyt, mutta Luna ja Geisha istuivat pitkään
näin lähekkäin leipää kerjäten.

Pennut 7 viikkoa

 Pennut ovat tänään 7 viikkoa ja painoa on kertynyt molemmille jo 4 kiloa.

Tytöt 7 viikkoa

Molemmat pikkuneidit edelleen pysyttelevät meillä, kun systeri ei ole osannut päättää kumman hän pitäisi.

Kismetin hyviä puolia on rohkeus, uskallus tutustua nopeammin vieraisiin asioihin, aktiivisuus ja omalla tavallaan hölmöys. Miinuspuolena Kismetin keskittymiskyky on selvästi Geishaa heikompi tällä hetkellä. Välillä on hyviä päiviä ja neiti jaksaa keskittyä sen puolisen minuuttia hyvin, välillä se kestää kaksi sekuntia vaikka olisi herkut kuonon edessä. Kismet on myös hieman itsenäisempi ja lähtee helpommin kauemmas meistä. Kismet on myös äänekkäämpi, jos heti ei tapahdu tai saa jotain, kun pikkuneiti haluaa, nousee aikamoinen meteli. Hoito-operaatioissa, kuten kynsienleikkuussa tai pesemisessä Kismet sitten on yllättäen se rauhallisempi yksilö. Kynsienleikkuun saan hoidettua yksin, kun Kismet makoilee selällään sylissä.

Olen yrittänyt kysyä Kismetiltä että eikö olisi mukavampiakin nukkumapaikkoja...

Geisha puolestaan jaksaa keskittyä paremmin ja tekee sen hiljaa. Tummempi pikkuneiti sitten taas on hieman varovaisempi tutustuessaan uuteen. Vieraita ihmisiä meillä on käynyt nyt solkenaan ja Geisha on usein hetken istunut sivummalla seuraamassa ja sitten lähtenyt tutustumaan. Mutta tutustuessaan sitten on lämmennyt nopeasti. Kynsienleikkuu ei Geishalla suju aivan yhtä helposti kuin Kismetillä, mutta melko helposti ne saa leikattua jos systeri pitelee pikkuGtä sylissä ja minä leikkaan kynnet. Geishalla on hieman enemmän omistushalua, se on muutamaan kertaan ärissyt Kismetille jos sisko on yrittänyt tulla hänen ruokakipolleen. Kismetin hölmöys sitten näkyy siinä, että se on hölmistyneenä siirtynyt sivulle ihmettelemään miksi hän ei saanutkaan mennä syömään siskonsa ruokia.

Päästimme myös pennut tutustumaan hieman Lunaan niin, että Luna oli olkkarin aitauksessaan ja laitoin siihen vielä toisen aitauksen ympärille, että pennut eivät vahingossakaan ylettyisi spanielin puolelle (koska pikkuneitien suippokuonot mahtuvat aidan kaltereiden välistä.) Luna tunnetusti on resurssiaggressiivinen ja Lunan aitaus on nyt snaapelin valtakuntaa, joten aivan oletetusti pennut saivat nähdä murisevan cockerspanielin. Mutta mitä tekee Kismet, pikkuneiti menee aidan viereen ja kun Luna tulee siihen murisemaan, Kismet pysähtyy, ottaa hieman paremman asennon ja alkaa haukkumaan Lunalle häntä pystyssä. Palkkaan Lunan kun neiti lopettaa murisemisen pennulle, jolloin Kismet sitten päättää lähteä rallattamaan eteiseen. Mielessäni ajattelin, että Kismetin totuttamisessa Lunaan voikin sitten kestää, kerran pikkuneiti ei näytä pientäkään alistumisen merkkiä. Liian alistuvahan ei  saa myöskään olla, se ollaan nähty jo Lolan kanssa, mutta luulen että tuollainen tilanteeseen vastaaminen ei myöskään ole kovin helppo tapaus.

Geisha sitten puolestaan oli enemmän ”alistuva”. Se meni maahan aitauksen viereen ja yritti pusutella ja tarjosi leikkiasentoa monesti murisevalle Lunalle. Kun spanieli lopetti murinan ja siirtyi pois, nousi Geisha häntä pystyssä ja lähti omille teilleen.

 

Aamupalalla

Perhepotretti

Ajatus oli, että Luna hieman tottuisi, että pennut juoksentelevat oman aitauksensa ulkopuolella välillä, koska pikkuneidit ovat oppineet apinoimaan itsensä ulos. Pentuaitauksen porttia on korotettu ja korotettu ja nyt se on siinä maksimiasennossa, jolloin Lara vielä pääsee hyppäämään sisälle. Mutta pennut tulevat halutessaan jo sieltäkin ulos. Jos pennut ovat aitauksessa ja Luna menee aitauksen viereen, nuuskii snaapeli pentuja ihan nätisti.

Pennut ovat päässeet tutustumaan ulkoilmaan neljästä ikäviikosta lähtien. Tuossa meidän pihalla tytöillä onkin sitten ollut kunnon rallatusta ja marjapuskat ovat saaneet kyytiä siinä ohella. Geisha tosin kehitti itselleen sitten pissatulehduksen aika nopeaan. Ei tiedetä johtuiko se nyt sitten siitä, että neiti istui kylmässä maassa liian pitkään, kun pennut tuppasi mennä tissille jos Lara oli ulkona. Ja pennuilla oli kokoa sen verran että nehän istuivat kun Lara seisoi. Mutta pääsimme sitten tutustumaan myös eläinlääkärille. Geisha oli oikein kiltisti pöydällä, kun lääkäri sitä tutki, mutta Kismet karkasi pentulaukusta ja meni mutustelemaan lääkärin varpaita. Olin napannut kotoa pissanäytteet, jotka kiikutin mukanani lääkärillä vain todetakseni siitä odotusaulassa että minun pissanäytepussi vuotaa. :’D Onneksi siitä riitti sen verran näytettä, että mikroskoopilla tutkiessa näkyi tulehdussoluja ja bakteereja. Viljelyyn siitä ei riittänyt. Lääkäriltä lähdettiin antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa kotia ja jos ab ei tehoaisi, palattaisiin takaisin ja sitten olisi viljelyn vuoro. 5 päivän antibiootti kumminkin tehosi kerrasta.

Olemme myös harjoitelleet hihnassa kulkemista, tosin matkat olivat alkuun vain viittä metriä ja siihenkin kului useampi minuutti aikaa, kun pannat kutkuttivat kaulassa. Nyt päästään jo hieman pidemmälle, vaikkakin edelleen ”pisin” hihnalenkki on ollut meidän ulko-ovelta läheiselle kävelytielle tai parkkipaikalta kotiovelle (eli matkaa arviolta 20-30 metriä). Nyt kuluvalla viikolla pennut ovat päässee myös metsään. Hieman yllättäen Geisha, jolla yleensä kestää hetki tutustua uuteen paikkaan, innostui todella nopeasti ja rallatteli innoissaan häntä pystyssä vaikka ensimmäisen kerran metsässä olimme iltahämärällä.

Molemmat pennut ovat oppineet istumaan odottaessaan jotakin ja luoksetulokäsky ”tule” on molemmilla vahvana. Hieman olemme myös ottaneet jo seuraamisen ja perusasennon alkeita ja käsitargettia.

Ulkoilun lisäksi olemme käyneet tutustumassa sekä Jata-pettiin että Peten koiratarvikkeeseen. Jälkimmäisessä pennut matkusti koirakärryissä osan aikaa ja välillä toinen sai kulkea lattialla hihnassa.

 Automatkailu alkaa olla pikkuneideille jo rutiinia. Neidit matkustavat jo eri osastolla kuin Lara-mamma (jo ihan sen takia että alkaa M-koon Double-Variocagen häkki käydä pieneksi kolmelle koiralle), mutta Lara on siis häkin toisella puoliskolla ja pennut toisella. Matkan alussa saattaa ihan lyhyen hetken (max puoli minuuttia) kuulua pientä vastalausetta pentuosastolta, mutta sen jälkeen onkin ihan hiljaista. Ja kun matka loppuu on pikemminkin ongelma saada pennut pois sieltä häkistä, kun ne löhöävät tietenkin aivan boksin takaosassa.

Viime perjantaina olikin pentujen pentutarkki, jossa molemmat saivat puhtaat paperit sekä perinteisestä tarkastuksesta että virallisesta silmätarkastuksesta. Rekisteröinti on meneillään.

Viralliset nimet tulee siis olemaan

Kismet = Magical Joy Ain’t She Awesome

Kismet ei halunnut tällä kertaa seistä kunnolla (/ollenkaan).

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Geisha = Magical Joy Ain’t She Fabulous

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Lunan kanssa olimme ilmoittautunut 31.10. järjestettäviin rally-tokon seuramestaruuskisoihin, mutta neitipä päätti toisin ja aloitti juoksun kisaviikon maanantaina. Joten jouduin sen sitten perumaan.

Hieman harmitti, kun se oli tämän vuoden viimeinen kisa mihin olin Lunan kanssa suunnitellut meneväni, mutta se meni nyt siinä. Nyt marraskuussa on sitten Lunan Cartrophen-pistosten uusinta (ensimmäinen pistos otettiin viime perjantaina), joten koko marraskuu ollaan doping-kiellolla ja joulukuussa sitten ei hirveästi ole enää kisoja. Katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen.

Luna on myös jostain syystä alkanut repimään juoksuhousujaan. Outoa on, että 7 vuotta ne on saanut olla rauhassa, mutta nyt niitä sitten revitään yksinollessa. Ostin nyt kolmannet vai neljännet housut revittyjen tilalle, tai tarkalleen ostin tällä kertaa Simple Solutionin housuvaipat, joissa kiinnitys menee pidemmälle selkään eikä mene suoraan nivusista kuten aikaisemmissa housuissa. Aloin miettiä että tuntuuko ne jotenkin ikäviltä nykyään Lunasta, mutta jännä onkin että ei ne housut ole häirinneet neitiä kun me ollaan kotona. Ja toisekseen ne housut on syöty persauksista. Luulisi että neiti purisi ne nivusten kohdalta menevät hihnat poikki ennemminkin. Kokeillaan nyt näitä vielä, jos nämäkin rikotaan niin sitten saa luvan olla housuitta. Pitää vaan keksiä miten suojata sänky yöllä.

RIP kuvan housut

Pennut 4 viikkoa

 Pennut täyttivät sunnuntaina 17.10. 4 viikkoa. Nyt voi jo sanoa, että ne muistuttavat enemmän koiranpentuja kuin ryömiviä marsuja. Painoa on kertynyt molemmille jo sellainen 2300-2400g, eli isoja tyttöjä ovat jo. Tai ehkä pikemminkin olleet koko ajan. Tytöillä oli pentunimet Kismet & Geisha, mutta emme oikein osanneet päättää kumpi oli kumpi. Nyt sitten päädyttiin, että tyttö 1 eli isomman valkoisen kauluksen omaava olisi Kismet ja tyttö 2 Geisha.

Kilot pystypalkissa, päivät vaakapalkissa

Pennut ovat hissukseen siirtyneet kiinteään ruokaan kolmen ikäviikon jälkeen. Neideille tarjoillaan hieman vaihdellen turvotettua pentunappulaa (Brit Caren Lamb&Rice), Royal Caninin Starter Moussea, kermaviiliä, raejuustoa, raakaa jauhelihaa ym. pehmeää mikä saa hyvin sekoitettua.

Tyttöjen reviiri myös kasvoi, kun pentuboksista otettiin etuseinä pois. Heillä on nyt siis käytössä puolet keittiöstä. Aitauksesta löytyy pahvilaatikkoluolaa, putkea, pallomerta, tasapainotyynyä, vinoa maastoa, kivuttavaa alustaa, on pehmeää/kovaa/kumista/lämmintä/viileää/rapisevaa pintaa, on kasa erilaisia leluja (Lara tosin välillä kuskaa niitä aitauksesta pois).

Pentujen kanssa on tutustuttu myös asunnon muihin huoneisiin yksin ja yhdessä, neidit ovat päässeet autoilemaan Lara-mamman kanssa muutamaan otteeseen lyhyitä matkoja (pari kertaa pelkkä lyhyt ajomatka, kerran ajo kaupalle ja siellä hetken odottelu), ollaan tutustuttu veteen elementtinä (ovat päässeet kävelemään vedellä täytetyn uunipellin yli, jossa oli tietysti liukueste pohjalla), pentuja on käynyt vieraat katsomassa.

Autossa pennut ovat olleet aivan rauhassa. Pikkuneidit ovat matkustaneet takakontin häkissä Laran kanssa, alkuun yleensä ovat menneet maitobaarille ja lopuksi sitten simahtaneet häkin nurkkaan. Kun tytöt kasvavat, siirtyvät ne Laran viereisiin loossiin, mutta nyt vielä matkustavat samassa mamman kanssa.

Asunnontutkimisessa Kismet on osoittanut isompaa rohkeutta, pienen epäröinnin jälkeen neiti kulkeekin tarmokkaasti häntäpystyssä eteenpäin. Ei Geishakaan arka ole, se vaan ottaa hieman pidemmän ajan (muutaman minuutin) että vauhti on yhtä tarmokas. Mutta sitten taas vesialustalla Geisha tuli paljon nopeammin altaan yli kuin Kismet. 

Kovia ääniä ei kumpikaan ole pahemmin noteeranneet, oikeastaan SodaStreamin aiheuttama ääni on ainoa johon reagoivat, mutta jäävät sitä aitauksen reunalle kuuntelemaan. Robotti-imurista eivät välittäneet tuon taivaallista vaikka se imuroi ja hurisi aivan vieressä, tavallista imuria saattavat jäädä välillä kuuntelemaan.

Uusia leluja/tavaroita on pyritty antamaan pennuille päivittäin ihmeteltäväksi. Pentupantoihin on myös alettu totuttelemaan, tosin tällä hetkellä ne aiheuttaa jäätävän kutinan.

Luna on sitä mieltä että pentujen kantokoppa on ihan kiva.

Pennut 2 viikkoa

Viime sunnuntaina pennut täyttivät kokonaiset 2 viikkoa. Silmät ovat jo auenneet ja hyvin huomaa, että osaavat kohdistaa katseensa liikkeeseen. Eli jos pentulaatikon reunalle menee kurkkimaan pentujen ollessa hereillä, ne yleensä kääntyvät katsomaan katsojaa.

Painot nousevat välillä vähän liiankin hyvin. Näkee että kahdelle pennulle maitoa on yllinkyllin. 6 päiväisinä neidit olivat tuplanneet painonsa ja 9 päivän iässä meni kilo rikki. Tyttö 2 on pysytellyt painavempana vaikka syntymäpaino ollikin pienempi. Tyttö 2 myös edelleen on se ahneempi ja löytää heti tissille kun Lara eksyy pentulaatikkoon, kun taas Tyttö 1 saattaa nukkua onnensa ohi. 

Oikealla paino kilogrammoissa

 
Pentujen perusluonteet ovat hieman muuttuneet. Alkuun Tyttö 1 oli kiljukaula ja liikkui ympäri pentulaatikkoa. Edelleen tämä on se liikkuvampi yksilö, mutta Tyttö 2 voittaa kyllä nyt äänenkäytössä. Kun neidit ovat ruokailleet, jää Tyttö 1 yleensä nukkumaan, mutta Tyttö 2 saattaa kulkea ympäri laatikkoa ja äännellä jonkun aikaa ennen kuin rauhoittuu nukkumaan. En tiedä vetääkö se maitoöverit vai minkä takia tämän tekee.

Neitien 1 viikkoskuva

Pennut ovat alkaneet leikkimään keskenään ja hakevat välillä leikkiseuraa myös ihmisistä. Pennut ovat myös saaneet aitauksessa totutella hieman erilaisiin alustoihin (pehmeää, karheaa, liukasta, lämmintä, viileää), siellä on myös erilaisia ääniä päästäviä leluja (eivät näillä vielä leiki, mutta yli liikkuessaan kuulevat äänet) sekä pari tölkkiä joissa toisessa on ruuveja ja toisessa kiviä. 

Kynsiä on leikattu muutamaan otteeseen. Voin sanoa on että on melko pelottavaa leikata noin pienen pennun kynsiä, kun pienimmätkin sakset (meillä pienet Fiskarsin kynsisakset) tuntuu aivan valtavilta. Onneksi kynnet ovat vaaleat kuten Laralla, joten niistä näkee melko hyvin ytimen. Ja ne kynnet on vielä todella pehmeitä (vaikka saavat kyllä kunnon naarmut käsiin tehtyä), joten ne leikkaantuvat helposti.

Pentulaatikon vällyjen vaihto. Joku ottaa rennosti vaikka joutuikin hetkeksi laatikon ulkopuolelle.

Tyttö 2 lempipaikka on pentupendin ja seinän välissä. Sieltä tämän neidin löytää
useimmiten.

Pennuilla alkaa myös tässä kahden viikon iässä tulla luonnetta esiin myös siinä mielessä, että eivät ole enää vaan roikkuvia sylikoiria, vaan jos eivät halua esimerkiksi kynsien leikkuuta, niin rimpuilu ja ääntely on aika kovaa. Onneksi, yleensä kun laittaa pennut nukkumaan ja odottelee jonkun aikaa, niin ne kynsienleikkuutkin saa sitten tehdä ihan rauhassa pennun nukkuessa.

Asunnon lämpötila nousi auringon paistaessa hieman epämukavaksi, niin molemmat 
neidit tykkäsivät maata kostella pyyhkeellä.

Olen yrittänyt etsiä tuon minun järkkärikameran laturia, jotta saisin kunnon kameran käyttöön. Nyt kun pikkuneidit lähtevät koko ajan enemmän ja enemmän liikkeelle, alkaa olla puhelimen kameran kanssa ongelmia. Vaikka minulla on hyvä kamera puhelimessa, niin se ei ole tarpeeksi nopea. Laitoin uuden laturin tilaukseen ja toivon, että kamera toimii (laturi on ollut kateissa kohta vuoden, joten en tiedä toimiiko kamerakaan enää, on sillä ikää kumminkin kohta 8 vuotta). Koska paljon edullisemmaksi tuo laturi tulee kun uusi kunnon kamera.

Neitien 2 viikkoskuva.