maanantai 19. syyskuuta 2022

Team Patukat 1-vuotta!

 On kulunut kokonainen vuosi, kun Team Patukat putkahtivat maailmaan keskipäivällä sunnuntaina. Se päivä jäi hyvin mieleen, kun edellisenä yönä ei tullut nukuttua Laran läähättäessä korvanjuuressa koko samperin yön. Aamupäivällä sama meno jatkui ja yritimme systerin kanssa saada synnyttäjää kiinnostumaan pentulaatikosta, kun tuleva mamma halusi oleskella mieluiten tutussa paikassa takan alla. Systeri oli kasvattajaan yhteydessä, joka sanoi että vielä on pitkä matka synnytykseen, eli olkaa ihan rauhassa. Systerin eläinlääkärikaveri E. piti tulla meille myös ja odotti soittoa, että milloin alkaa tapahtua. Yhtäkkiä lorahti kasa nestettä ja me olimme systerin kanssa aivan varmoja, että synnytys on alkanut, mutta kasvattaja oli edelleen sitä mieltä että tuskin on. Tästä ei sitten mennytkään kauaa, kun Lara alkoi ponnistella, jolloin sitten tulikin kiire soittaa sekä E:lle että kasvattajalle, että kyllä se nyt vaan synnyttää.

E. hyppäsi autoon ja hurautti Helsingistä meille parissa kymmenessä minuutissa ja juuri sopivasti auttaakseen ensimmäisen patukan maailmaan. Kasvattaja puolestaan lähti Espoosta vanhempiensa luota ja oli puhelinyhteydessä koko matkan ajan. Hän kerkesi paikalle hetki ennen toisen ja viimeisen patukan syntymää.

Seuraavan yöt olivat aika unettomia, kun Lara oli synnytyksen jälkeen kipeähkö ja ensikertalaisella kesti muutama päivä päästä jyvälle, mitä ne pennut oikein ovat. Mutta siitä se sitten lähti ja vuosi on nyt kuljettu näiden hulivilien kanssa.

Parinviikon päästä käydään jättämässä lottokuponki Kennelliitolle, jotta pystymme tekemään lopulliset jatkosuunnitelmat harrastusrintamilla.

Geisha – säkä n. 44-45cm, paino 13,5kg

Pikkuneiti, josta toivoin niin medikokoista, valitettavasti kasvoi kumminkin hieman rajan yli. Ainakin näin kotimittauksissa.

Geisha on treenannut minun kanssa pentukursseilta päästyämme ohjatusti pääasiassa rally-tokoa. Tokoa olen ottanut sitten itsenäisesti. Neiti on todella taitava, rallyssa osataan aikalailla kaikki alo- ja avo-luokkien liikkeet, eikä ylemmissä luokissakaan ole montaa opetettavaa liikettä. Toki, alempien luokkien liikkeissäkin on pari jotka vaativat vielä hienosäätöä. Seuraaminen on ehkä se isoin haaste. Geisha osaa seurata, sen seuruupaikka on treenatessa vaan puolisen metriä liian edessä, aiheuttaen sen, että potkin neitiä polvella päähän suurimman osan ajasta. Omituista on, kun G tarjoaa seuruuta ihan lenkillä, paikka on täysin oikea. Mutta sitten treeneissä se siirtyy eteen. Tätä työstetään koko ajan, onneksi olen suunnitellut kisat vasta ensivuodesta alkavaksi. Ja tarvitsemme toki myös palkattomuustreenejä.

Systeri sitten on tehnyt agilityn alkeita Geishan kanssa, kun Kismetin agi-ura on edelleen hieman vaakalaudalla. Parinviikon päästä on Kismetin olkapääkontrolli ja sitten tiedetään enemmän.

Luonteeltaan Geisha on (onneksi) edelleen näistä se hiljaisempi, mutta helpommin kierroksia keräävä. Varsinkin, jos Lara tai Kismet on mukana. Jos sisko tai emä kiihtyy, kiehahtaa Geishalla heti yli ja sen rauhoittaminen on hankalaa. Yksinollessaan nämä kiihtymiset eivät ole niin pahoja ja huomattavasti helpommin rauhoitettavissa.

Kiihtymiseen liittyy sitten myös napsimista. Tämä on onneksi tässä ajan kanssa vähentynyt, ainakin minua kohtaan, kun olen pyrkinyt nyt opettamaan, että huomiota saa kun istuu nätisti paikoillaan. Hyppimällä huomio loppuu. Mutta edelleen joutuu olemaan tarkkana, jos Geishan päästää tervehtimään muita. Varsinkin jos siinä on Kismet/Lara kiihdyttämässä vieressä.

Lenkeillä Geishalla on hirveä vauhti päällä, varsinkin jos ollaan systerin kanssa lenkillä, koska minä olen ilkeä enkä salli vetämistä, niin me G:n kanssa pysähdymme ja systeri katoaa Laran ja Kismetin kanssa kauemmas. Neiti osaa tulla takaisin vierelle ja matka jatkuu, mutta jos sillä on kiire muiden perään, niin voi olla että suurin osa lenkistä on pysähtelyä. Yksin tai kaksin Lunan kanssa, tätä ongelmaa ei oikeastaan ole. Ihan satunnaisia vetohetkiä toki tulee, mutta tällöin usein riittää se yksi tai kaksi pysähdystä, jonka jälkeen Geisha taas tajuaa mitä halutaan ja siirtyy kävelemään rauhallisemmin. Koirien ohituksessa on vielä työtä, mutta neiti ei onneksi rähise. Se aloittaa yleensä kovan vedon ja useimmiten vetää koiran ohi.

Kismet – säkä n. 49-50cm, paino 15kg

Kismet sitten. No, on ensinnäkin edelleen se äänekkäämpi. Jos asiat eivät tapahdu neidin haluamalla tavalla tai nopeudella, tulee yleensä äänekästä palautetta. Muuten väittäisin Kismet olevan näistä kahdesta se rauhallisempi.

Lenkeillä Kismet bongaa vähän kaikkea (mikä sitten kiihdyttää Geishaa), ja haukkuu helposti kaiken oudon mikä ulkona tulee vastaan. Vieraat koirat bongataan myös jo kaukaa ja yleensä aiheuttaa pomppimisreaktion.

Kismetillä sitten esiintyy ruokaan kohdistuvaa resurssien omimista, ainakin Geishaa kohtaan. Ongelma on se, että Geishalla ei tarvitse olla sitä ruokaa, vaan riittää että Kismet kuvittelee että Geishalla on jotakin. Yleensä tilanne lähtee siitä, että Geisha haistelee jotain. Se voi olla vain keittiön matto tai jokin roska. Kismet tämän huomaa ja syöksyy ja nappaa Geishaa naamasta muristen. Geisha yrittää väistää matalana ja pyrkii pois tilanteesta, mutta Kismet blokkaa poistumisen. En tiedä kuvitteleeko Kismet, että Geishalla on siinä vaiheessa jotain, jota G yrittää piilotella. Usein Geisha pääsee turvaan pöydän/tuolin alle, mutta välillä tulee myös tilanteita, jossa Kismet ajaa toisen paikkaan, josta vaan ei pääse piiloon. Kismet ei tässä vaiheessa reagoi mihinkään suulliseen komennukseen ja koskemalla K:hon se aloittaa tappelun. Geisha kuuntelee ja olen usein saanut neidin pujahtamaan portista turvaan yrittäen itse samalla blokata Kismettiä koskematta siihen. Mutta tappeluitakin on valitettavasti tullut, alkaen siitä että erottaja on osunut K:hon, joka hyökkää ja G sitten tietysti puolustautuu. Yleensä nämä ovat onneksi näyttäneet pahemmalta kuin mitä on lopputulos. Tappelut yleensä päättyvät siihen, että Kismet saadaan irti ja erotettua toiseen tilaan.

Patukoille onneksi riittää, Kismet pidetään hetken erillään ja sitten ne voidaan taas vapauttaa samaan tilaan. Geisha saattaa hieman varoa ja seurata tilannetta pöydän alta, jolloin Kismet Lunamaisesti ihmettelee, että miksi toinen on tuollainen.

Kismetiltähän leikattiin toisen olan OCD maaliskuussa 22. Kuntoutusaika oli aivan kauheaa, kun joutui rajoittamaan silloin kuudenkuukauden ikäistä pentua, joka ei arvostanut asiaa sitten ollenkaan. Siitäkin päästiin onneksi yli ja fyssarien, jumppausten ja muun kuntoutuksen ansiosta elää tällä hetkellä normaalia elämää, vaikka leikanneen ortopedin mukaan ennusta oli erittäin varauksellinen. Kismet on myös päässyt hieman tekemään varovaisia agilitytreenejä, mutta jatko tosissaan riippunee nyt kontrollista.

Luna pääsi seuraneidiksi Geishan rallytreeneihin

Molemmat ovat aika puikeloita vielä rakenteeltaan, Geisha kyllä muuten valmiimpi kuin Kismet. Mutta hieman tässä on alkanut junnuvaliohaaveet kadota, kun aika loppuu kesken. Onhan meillä toki vielä puolivuotta aikaa, mutta talvella noita näyttelyitä kun ei pahemmin ole. Messariin on tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle ja sitten alkuvuodesta taisi olla Lahdessa ja Turussa näyttelyt. Siinä ne melkein olikin. Oli tässä loka-marraskuussa toki Keski-Suomessa pari näyttelyä, mutta tuskin nämä junnut nyt kerkeävät kuukaudessa rakenteellisesti aikuistumaan, että kannattaa lähteä yli neljän tunnin ajomatkan päähän. Toivotaan, että jos joulukuun mennessä olisi näkyvissä jotain kehittymistä. Olemme toki menossa Riihimäelle, kuten 130 muutakin, joten sieltä nyt ei ole odotettavissa mitään isompaa tulosta. 

Geisha aloitti ensimmäisenä näistä kahdesta juoksut päivää ennen 1-vuotissynttäreitä. Nyt jos Geisha seuraa Laran kaavaa, pudottaa se turkkinsa noin 4 kuukauden päästä kokonaan. Eli tämä ajottuisi tammikuun lopulle, eli vikan junnukehät vedetään sitten varmaankin nakuna. Toivottavasti kroppa olisi kehittynyt aivan täydelliseksi että karvattomuus ei siellä haittaisi.

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Porvoo KR

Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.


Junnunarttuja ei ollut kuin viisi, joista yksi oli jo junnuvalio. Eli mahdollisuudet olivat ihan kohtalaiset, jos tuomari sattuisi tykkäämään jommastakummasta.

Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.

Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin paljon ja tuomari antoi tälle H:n.

Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla, jos G lähtee rynnimään.


Lopulta urokset olivat ohi ja nartut alkoivat. Naureskeltiin siinä rivissä ollessa, että ensimmäinen junnunarttu oli kunnon tukkajumala ja kaikki muut sitten ei-niin-turkikkaita. Kyllä Geishalla ja Kismetillä on pitkä pääliturkki, mutta pohjavillat puuttuvat. Kahdella muulla sitten oli pääliturkissakin hieman sanomista. Liikkeet meni minusta ihan hyvin, Geishalla oli toki vauhtia, mutta rynnimään se ei lähtenyt.

Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet meni kehään kolmantena.

” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”

JUN-H

Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.

” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti, mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”

JUN-H

Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä tasaista H linjaa. :’D  

Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin kuten monella muullakin.

Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista ja neljäs ei kummastakaan.

 Tällä tuomarilla tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.  Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut. Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut, koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki, olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin pohdintana.

Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin. Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).


tiistai 30. elokuuta 2022

Forssa KV

Arvatkaahan kuka sitten oli unohtanut ilmoittaa koiransa näyttelyyn? Tajusin näyttelyä edeltävänä sunnuntaiyönä, että enhän minä ole saanut vahvistusta koko näyttelystä. Enkä numerolappua enkä mitään muutakaan. Siinä alkoi sitten mukava selvittäminen ja lopputulema oli se, että minulla oli jäänyt ilmoittautuminen kesken. Voin sanoa, että pikkaisen ärsytti ja sen yön yöunet melkein menivät siinä.

Mutta ei voinut enää mitään.


Olin varannut tiistaille vielä Mia Puskan vetämät näyttelytreenitkin Geishalle lauantaita varten, mutta mentiin nyt sitten treenaamaan muuten vaan. Tällä kertaa kouluttamassa oli myös Tino Jalonen. Geisha taas näytti meidän ongelman oikein näyttävästi. Aloitimme Tinon kanssa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin ensimmäisenä ja se sujui hyvin niin kauan kunnes saatiin ympyrä tehtyä ja loppupää kiinni. Yksilöliikkeetkin sujuivat vielä melko hyvin, vaikka selkeää kiihtymistä siinä oli jo havaittavissa, kun liikuttiin kohti muita koiria. Tinon tutkiessa Geisha pitkästä aikaa vetäisi takamuksen maahan. Tätä se on viimeksi tehnyt pari kertaa Venyvän Koiran näyttelytreeneissä huhtikuussa. Tino kysyi, että onko sillä juoksut olleet jo, johon totesin että ei. Hän pohti että voi hyvin olla syy tälle käytökselle. Voihan ne juoksut sieltä lopulta olla tulossakin, ota ja tiedä.

Siirryimme sitten Mian luokse. Selitin hänelle meidän ongelman ja hän pyysi meitä juoksemaan ensin yhden ympyrän yksin. Taas yksin mentäessä meno oli ihan ok, mitä nyt pariin otteeseen G oli siirtymässä laukalle. Mia totesi, että itseasiassa tästä jo heti näki, että Geisha bongasi kierroksen aikana kolme kertaa muut koirat. Ja silloin se meinaa jatkaa suoraan eikä jatka ympyrällä liikettä.

Mia käski juoksemaan seuraavan kierroksen niin, että koko ajan pienennän ympyrää. Voin sanoa, että tämä onkin yllättävän vaikeaa, kun ympyrä menee tarpeeksi pieneksi. Ja vauhti on kumminkin juoksunopeudessa. Saimme kumminkin siihen sen, mitä Mia halusi, että Geisha meni vähän hämillään ja joutui lopettamaan bongailun ja keskittymään kääntymiseen. Tällöin otimme toisen koiran mukaan, joka juoksi ulommalla ympyrällä, kun minä menin Geishan kanssa pienemmällä. Neidillä oli taas suunta enemmän eteenpäin kuin ympyrällä. Lopulta G taas hieman rauhoittui ja lähti kulkemaan ympyrässä. Mehän vedimme kierroksen nopeammin kuin tämä toinen koira ulkokehällä, joten pääsimme heidän perään juoksemaan. Kuljimme hyvin varmaan sellaisen viitisen metriä, jonka jälkeen Mia käski stopata ja palkata Geishan.

Palasimme siitä vielä Tinon luo, jossa tehtiin ryhmässä liikkumista. Tässä vaiheessa neiti sitten pisti ihan ranttaliksi, eikä suostunut pysymään ravilla oikeastaan ollenkaan. Yritin Mian ohjeen mukaan juosta enemmän sisempänä, mutta useampi koira versus yksi koira taisi sitten olla Geishalle taas liikaa.

Tino sitten käski tehdä ympyrän oikealle aina kuin Geisha veti. No, kiihtymystila oli sellainen, että mehän ei kuljettu kuin askel-kaksi ja mentiin ympyrälle. Ainut vaan että siinä ympyrällä neitihän sitten bongasi ensin Mian luona olevat koirat, sen jälkeen meidän takana tulevan koiran ja sitten lopulta taas sen edessä juoksevan koiran. Ja tämä toistui joka kerta parin askeleen jälkeen. Tino siinä totesi, että koiraa voi myös kieltää. Pikkasen siinä kirosin mielessäni, että jos minun sen hetkiset ”eit” ja kieltoäänet eivät olleet hänen mielestään kieltoja, niin pitäisikö minun muka karjua ja rykästä hihnasta?! Kierroksen jälkeen Tino sitten vielä kysyi, että mikä hihna minulla on. Totesin että nahkainen sekä hihna että Geishan kaulassa oleva osa. Tino siinä sitten pyöritti silmiään erittäin näkyvästi ja käski hankkimaan snakeketjun, mikä juuri ja juuri menee neidin pään yli.

Voin sanoa, että ei ollut nyt Tinon osalta mitenkään sellaiset hyvänmielen treenit, pikemminkin ärsytti ihan sikana. Ja ärsyttää tätä kirjoittaessakin.

Yritäppä tästä nyt lähteä ovesta ulos.

Mutta sitten sinne Forssaan, johon Geisha sitten tuli vain turistiksi. Turistiksi tuli myös Luna, koska äitillä oli jotkut juhlat eikä voinut ottaa sitä hoitoon. Ja en halunnut jättää snaapelia yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tiedossa on ettei meidän veteraanineiti ota yksinoloja kovin hyvin.

Pakkasin sitten muutenkin jo täpötäyteen autoon Kismetille toipilasaikana ostetut näyttelyrattaat mukaan. Lunahan osaa kyllä käyttäytyä näyttelyissä paljon paremmin kuin tavallisella lenkillä, mutta kun joudun keskittymään siihen ettei Geisha nykäise yllättäen johonkin, ajattelin Lunan olevan parempi matkustaa rattaissa.

Täytyy sanoa, että rattaat helpottivat myös tavaroiden kantamista kehän viereen. Luna on onneksi elämänsä aikana joutunut odottelemaan boksissa niin monta kertaa, että hetken alkuihmettelyn jälkeen spanielineiti totesi tämän varmaan olevan taas yksi näistä kerroista ja rupesi sitten makoilemaan rauhallisena.

Kävin Geishan kanssa ostamassa Milopetin osastolta sitten sen snake-ketjun. Myyjän kanssa niitä siinä testailtiin, kun kerroin mitä haen ja päädyttiin lopulta 40cm ketjuun. Geishalla on tosi kapea kaula, vaikka siinä onkin ihan hirveä karvoitus. Mutta 35cm ketju ei sitten meinannut enää mennä pään yli. Olisi sen varmaan pakolla saanut kaulaan, mutta sitten poissaaminen olisikin toinen juttu.

Ostin samalla sitten ketjuun sopivan nahkaisen hihnan. Olen varmaan täälläkin jo sanonut, mutta minulla on sormien nivelet jostain tuntemattomasta syystä kipeät. Ne on ok, kun niihin ei kohdistu painetta, mutta annas olla jos minulla on jokin kapea hihna ja koira vetää. Käytin pitkään alkuun satiininauhahihnaa, mutta kun iltaisin en meinannut saada itkemättä kivusta leipää voideltua (kun veistä painoi leipää vasten), totesin että minun on pakko saada joku paksumpi hihna. Ihan tavan lenkeillekin olen jo joutunut hankkimaan useamman hihnan, kun muutamien viikkojen käytön jälkeen totean että en pysty hihnaa pitelemään. Olen lenkeillä pyörittänyt hihnan kämmenen ympärille niin ettei paine osuisi sormiin, niin nyt minulla on sitten koko kesän ollut ulkoreuna käsistä rikki.

Mutta palaten taas näyttelyihin, niin kokeillaan nyt näillä vehkeillä. Palattiin Gn kanssa takaisin leiripaikalle. Forssaanhan oli tullut tuomarimuutos. Bordercollieilla piti olla Tino Pehar, mutta se oli vaihtunut Smolic Nikolaan. Tuomaripulinasta löytyi aika paljon negatiivistakin kommenttia kyseisestä tuomarista, mutta lähdimme kumminkin kokeilemaan onnea. Ilmoitetuissa koirissa oli käynyt kunnon kato, 32 ilmoitetusta koirasta paikalla oli 17. Kuudesta junnu-uroksesta oli paikalla 1 ja yhdeksästä junnunartusta 5.

Todettiin jo urosten kohdalla tuomarin olevan hieman ”outo”, jos voi näin asiaa kuvailla. Hän kävi parasuroskehässä ottamassa avo-uroksen hihnan esittäjältä pois, kun halusi koiran juoksevan pitkällä hihnalla. Tämä koira ei ollut montaa kertaa kehässä ollut, eikä siten osannut juosta edellä, joten esittäjä piti sitä lyhyemmällä hihnalla, jotta uros pysyi ravissa. Sehän ei tuomarille käynyt, vaan koirat piti esittää pitkässä hihnassa.

Urokset oli nopeasti ohi ja tuli junnunarttujen vuoro. Tästäkin luokasta puuttui muutamia koiria. Arvostelut menivät taas rivakasti. Kismetin kohdalla tuomari oli katsonut pikaisesti pään ja hampaat ja kylkiin koskettuaan oli todennut tyyliin ”tsot tsot liian laiha”. Systeri lähti siitä Kismetin kanssa liikkeelle, jonka jälkeen nousi EH lappunen.

Correct size. Today out of condition. Correct head and expression. Correctly angulated. Good topline. Moves correctly. Today slim. Need more body subtance.

Hieman hassusti, kilpailuluokassa tuomari sijoitti purentavikaisen junnunartun (jolle oli vielä sanonut, että ei sitä tällä kertaa hylkää purentavian takia) Kismetin edelle. Laihuus on siis purentavikaa isompi ongelma.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, että Laran valioluokka alkoi. Pientä kummastusta aiheutti se, että tuomarin mielestä myös Lara oli liian laiha. Kismet on hoikka ja sen tuloksen ymmärtää, mutta Lara on kyllä aika kaukana hoikasta. Ei se lihava ole, mutta ei se kyllä laihakaan ole.

Correct size. Good head and expression. Correct neck and shoulders. Correct topline. Correct hindquaters. Moves quite narrow behind. Today slim and out of condition.

Sitten kun sijoittuneita katsoi, niin selvästi tuomarin mieleen olivat raskasrakenteisemmat ”aussimaiset” koirat.

Täytyy sanoa, että tämän jälkeen minua ei hirveästi harmittanut, että se Geisha jäi ilmoittamatta. Geisha ei ole läheskään niin hoikka kuin mitä Kismet on, mutta on se tällä hetkellä hieman hoikempi kuin Lara. Molemmat ovat olleet lihotuskuurilla ja painoa on kertynyt kohta kilon verran lisää. Eli ehkä Porvoossa ovat jo lähempänä normaalipainoa.


Lara - Kismet - Geisha. Ei se Lara kovin laihalta näytä...


Kävimme myös Touhussa ja Temmellyksessä Kodan ja Cooperin kanssa. Paimenet ja tollerit pärjäsivät hienosti keskenään, mitä nyt Koda ja Cooper metsästi tennispalloja ja paimenet sitten juoksentelivat keskenään.


Geishan lempipaikka oli kahluuallas. Sinne se juoksi pidemältäkin steppailemaan.

Meille osui aika kuuma tunti Touhussa, joten käytimme paimenet vielä uimassa sen jälkeen.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.



Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella. 

lauantai 13. elokuuta 2022

Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP


ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

tiistai 9. elokuuta 2022

Tee-se-itse betoninen vesikuppiteline

Toivottavasti muillakin on junnukoiria, joista on erittäin kivaa yksin jäädessään kaadella vesikippoja. Nimittäin Geisha on sellainen. Olen nyt kokeillut oikeastaan kaikki kupit mitä meiltä löytyy, niin tavalliset metalliset kipot, muoviset spanielikupit, painavan keraamisen spanielikupin, matalan pyöreäreunaisen kupin ja olikohan vielä muita… mutta kaikki Geisha on kaatanut ja alkanut leikkimään niillä. Hieman pelottaa, että missä vaiheessa tuo meidän laminaatti sanoo itsensä irti, kun joutuu kestämään kipollisen vettä monta kertaa viikossa. On siellä kyllä matto ja kasa pyyhkeitä imemässä sitä vettä, mutta kumminkin.

Jossain vaiheessa itselle tuli mieleen, että on olemassa niitä painavia betonisia kuppitelineitä. Netissä hinnat vaihtelivat valmistajasta riippuen 50 eurosta melkein jopa 90 euroon. Pikkasen ne olivat tällä hetkellä oman budjetin ulkopuolella (varsinkin kun juuri meni yllättäen 600 euroa auton jarruhuoltoon). Joten aloin uudelleen miettimään ja googlettelemaan ja totesin, että pääsen paljon halvemmalla jos yritän tehdä telineen itse. 20kg betonipussi maksaa alle 10 euroa, mutta totesin etten kyllä niin paljoa tarvitse. K-raudasta löytyi sitten 5kg askartelubetonipussi. Hintaa tällä oli jo 15 euroa, mutta se oli vähemmän pölyävää.

Tarvikkeet

5kg askartelubetonia
ruokaöljyä
0,7-1 litraa vettä
muotit (minulla oli tässä muovinen karkkirasia ulkomuottina ja se vesikippo sisämuottina)


Missään pussissa ei ollut arviota, minkälainen määrä siitä yhdestä pussista tulee. Myyjä oli sitä mieltä, että hyvin riittää ja jäisi vielä ylikin. Joten ensin sekoittelin ohjeen mukaan puolet pussista pieneen määrään vettä. Öljysin karkkirasian sisäpuolen ruokaöljyllä, jonka jälkeen kaadoin betonin ulkomuottiin vain todetakseni etteihän se riittänyt kuin pohjalle. Öljysin metallikupin ja laitoin sen betonin päälle. Sekoitin puolesta vielä puolet ja yritin änkeä sitä metallikupin ja karkkirasian väliin. Mutta ei tämäkään riittänyt, joten kaadoin sitten loppupussin ämpäriin ja sekoitin. Tähän viimeiseen erään lorahti vettä vähän enemmän, joten se jäi melko löysäksi, mutta kaadoin sen kumminkin muottiin.


Tämän jälkeen siirsin rasian keittiön pöydälle kuivamaan. Laitoin metallikuppiin pari isoa kiveä pitämään sitä paikoillaan ja muovipussin sitten koko hökötyksen päälle. Suihkepullolla kastelin sementtiä aamuin illoin.

Kahden päivän jälkeen uskalsin irrottaa metallikupin. Hieman jouduin työstämään irrottamisen kanssa, koska betoni oli valunut kupin yläreunoille, mutta kyllä se siitä lopulta irtosi. Sain vielä betonin irti siitä itse metallikupistakin.

Kolmen päivän jälkeen irrotin pohjamuotin. Sitäkin jouduin hieman pohtimaan, että miten saan betonin ulos, mutta hieman kun rasiaa käänteli ja kopautteli reunoille, valahti betoni lopulta kiltisti ulos.


Jätin edelleen betonin kuivumaan ja seuraavana päivänä sitten otin Mastonin pronssinvärisen spraymaalin ja takapihalla vedin ensimmäisen maalikerroksen päälle. Toki hieman hioin ensin hiekkapaperilla yläreunaa, joka oli kostean betonin takia jäänyt röpelöiseksi.

Minulle on jotenkin hankala pitää spraypulloa saman etäisyyden päässä kohteesta koko aikaa, ja tälläkin kertaa huomasin pariin otteeseen pitäväni pulloa hirveän lähellä. Tämähän tekee sen, että maali lähtee valumaan, mitä sen taas ei pitäisi tehdä. Lopputulos oli kumminkin aivan tasainen pienistä valumisista huolimatta.

Maalarinteipillä tehty viivat



Maalin piti antaa sitten vielä kuivahtaa se vuorokausi, ennen kuin telineen uskalsi ottaa käyttöön. Laitoin ensin betonin pohjalle huopatossupalat, mutta totesin että kippo liikkuu niiden avulla meidän laminaattilattialla liian hyvin. Joten leikkasin sitten muovimatosta palasen betonin alle ja nyt se pysyy aika hyvin paikoillaan. Totuus toki selviää tässä parin päivän sisällä, pysyykö tämäkään viritys pystyssä.

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha


Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.


Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.



Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen