Pennut täyttivät sunnuntaina 17.10. 4 viikkoa. Nyt voi jo
sanoa, että ne muistuttavat enemmän koiranpentuja kuin ryömiviä marsuja. Painoa
on kertynyt molemmille jo sellainen 2300-2400g, eli isoja tyttöjä ovat jo. Tai ehkä
pikemminkin olleet koko ajan. Tytöillä oli pentunimet Kismet & Geisha,
mutta emme oikein osanneet päättää kumpi oli kumpi. Nyt sitten päädyttiin, että
tyttö 1 eli isomman valkoisen kauluksen omaava olisi Kismet ja tyttö 2 Geisha.
Kilot pystypalkissa, päivät vaakapalkissa
Pennut ovat hissukseen siirtyneet kiinteään ruokaan kolmen
ikäviikon jälkeen. Neideille tarjoillaan hieman vaihdellen turvotettua
pentunappulaa (Brit Caren Lamb&Rice), Royal Caninin Starter Moussea,
kermaviiliä, raejuustoa, raakaa jauhelihaa ym. pehmeää mikä saa hyvin sekoitettua.
Tyttöjen reviiri myös kasvoi, kun pentuboksista otettiin
etuseinä pois. Heillä on nyt siis käytössä puolet keittiöstä. Aitauksesta
löytyy pahvilaatikkoluolaa, putkea, pallomerta, tasapainotyynyä, vinoa maastoa,
kivuttavaa alustaa, on pehmeää/kovaa/kumista/lämmintä/viileää/rapisevaa pintaa, on kasa
erilaisia leluja (Lara tosin välillä kuskaa niitä aitauksesta pois).
Pentujen kanssa on tutustuttu myös asunnon muihin huoneisiin
yksin ja yhdessä, neidit ovat päässeet autoilemaan Lara-mamman kanssa muutamaan
otteeseen lyhyitä matkoja (pari kertaa pelkkä lyhyt ajomatka, kerran ajo
kaupalle ja siellä hetken odottelu), ollaan tutustuttu veteen elementtinä (ovat
päässeet kävelemään vedellä täytetyn uunipellin yli, jossa oli tietysti
liukueste pohjalla), pentuja on käynyt vieraat katsomassa.
Autossa pennut ovat olleet aivan rauhassa. Pikkuneidit ovat
matkustaneet takakontin häkissä Laran kanssa, alkuun yleensä ovat menneet
maitobaarille ja lopuksi sitten simahtaneet häkin nurkkaan. Kun tytöt kasvavat,
siirtyvät ne Laran viereisiin loossiin, mutta nyt vielä matkustavat samassa
mamman kanssa.
Asunnontutkimisessa Kismet on osoittanut isompaa rohkeutta,
pienen epäröinnin jälkeen neiti kulkeekin tarmokkaasti häntäpystyssä eteenpäin.
Ei Geishakaan arka ole, se vaan ottaa hieman pidemmän ajan (muutaman minuutin)
että vauhti on yhtä tarmokas. Mutta sitten taas vesialustalla Geisha tuli
paljon nopeammin altaan yli kuin Kismet.
Kovia ääniä ei kumpikaan ole pahemmin noteeranneet,
oikeastaan SodaStreamin aiheuttama ääni on ainoa johon reagoivat, mutta jäävät
sitä aitauksen reunalle kuuntelemaan. Robotti-imurista eivät välittäneet tuon
taivaallista vaikka se imuroi ja hurisi aivan vieressä, tavallista imuria saattavat
jäädä välillä kuuntelemaan.
Uusia leluja/tavaroita on pyritty antamaan pennuille
päivittäin ihmeteltäväksi. Pentupantoihin on myös alettu totuttelemaan, tosin
tällä hetkellä ne aiheuttaa jäätävän kutinan.
Luna on sitä mieltä että pentujen kantokoppa on ihan kiva.
Viime sunnuntaina pennut täyttivät kokonaiset 2 viikkoa. Silmät ovat jo auenneet ja hyvin huomaa, että osaavat kohdistaa katseensa liikkeeseen. Eli jos pentulaatikon reunalle menee kurkkimaan pentujen ollessa hereillä, ne yleensä kääntyvät katsomaan katsojaa.
Painot nousevat välillä vähän liiankin hyvin. Näkee että kahdelle pennulle maitoa on yllinkyllin. 6 päiväisinä neidit olivat tuplanneet painonsa ja 9 päivän iässä meni kilo rikki. Tyttö 2 on pysytellyt painavempana vaikka syntymäpaino ollikin pienempi. Tyttö 2 myös edelleen on se ahneempi ja löytää heti tissille kun Lara eksyy pentulaatikkoon, kun taas Tyttö 1 saattaa nukkua onnensa ohi.
Oikealla paino kilogrammoissa
Pentujen perusluonteet ovat hieman muuttuneet. Alkuun Tyttö 1 oli kiljukaula ja liikkui ympäri pentulaatikkoa. Edelleen tämä on se liikkuvampi yksilö, mutta Tyttö 2 voittaa kyllä nyt äänenkäytössä. Kun neidit ovat ruokailleet, jää Tyttö 1 yleensä nukkumaan, mutta Tyttö 2 saattaa kulkea ympäri laatikkoa ja äännellä jonkun aikaa ennen kuin rauhoittuu nukkumaan. En tiedä vetääkö se maitoöverit vai minkä takia tämän tekee.
Neitien 1 viikkoskuva
Pennut ovat alkaneet leikkimään keskenään ja hakevat välillä leikkiseuraa myös ihmisistä. Pennut ovat myös saaneet aitauksessa totutella hieman erilaisiin alustoihin (pehmeää, karheaa, liukasta, lämmintä, viileää), siellä on myös erilaisia ääniä päästäviä leluja (eivät näillä vielä leiki, mutta yli liikkuessaan kuulevat äänet) sekä pari tölkkiä joissa toisessa on ruuveja ja toisessa kiviä.
Kynsiä on leikattu muutamaan otteeseen. Voin sanoa on että on melko pelottavaa leikata noin pienen pennun kynsiä, kun pienimmätkin sakset (meillä pienet Fiskarsin kynsisakset) tuntuu aivan valtavilta. Onneksi kynnet ovat vaaleat kuten Laralla, joten niistä näkee melko hyvin ytimen. Ja ne kynnet on vielä todella pehmeitä (vaikka saavat kyllä kunnon naarmut käsiin tehtyä), joten ne leikkaantuvat helposti.
Pentulaatikon vällyjen vaihto. Joku ottaa rennosti vaikka joutuikin hetkeksi laatikon ulkopuolelle.
Tyttö 2 lempipaikka on pentupendin ja seinän välissä. Sieltä tämän neidin löytää useimmiten.
Pennuilla alkaa myös tässä kahden viikon iässä tulla luonnetta esiin myös siinä mielessä, että eivät ole enää vaan roikkuvia sylikoiria, vaan jos eivät halua esimerkiksi kynsien leikkuuta, niin rimpuilu ja ääntely on aika kovaa. Onneksi, yleensä kun laittaa pennut nukkumaan ja odottelee jonkun aikaa, niin ne kynsienleikkuutkin saa sitten tehdä ihan rauhassa pennun nukkuessa.
Asunnon lämpötila nousi auringon paistaessa hieman epämukavaksi, niin molemmat neidit tykkäsivät maata kostella pyyhkeellä.
Olen yrittänyt etsiä tuon minun järkkärikameran laturia, jotta saisin kunnon kameran käyttöön. Nyt kun pikkuneidit lähtevät koko ajan enemmän ja enemmän liikkeelle, alkaa olla puhelimen kameran kanssa ongelmia. Vaikka minulla on hyvä kamera puhelimessa, niin se ei ole tarpeeksi nopea. Laitoin uuden laturin tilaukseen ja toivon, että kamera toimii (laturi on ollut kateissa kohta vuoden, joten en tiedä toimiiko kamerakaan enää, on sillä ikää kumminkin kohta 8 vuotta). Koska paljon edullisemmaksi tuo laturi tulee kun uusi kunnon kamera.
Kuten suunnittelin kesällä, olemme Lunan kanssa siirtyneet
treenaamaan taas tokoa rally-valion saavuttamisen jälkeen. Olimme elo-syyskuun Sanna
Tiilikaisen tokokurssilla, josta tosin kaksi kertaa jäi väliin Lunan
leukaturman takia.
Olen neidin kanssa päätynyt siihen, että emme tule kisaamaan
näillä ”vanhoilla” säännöillä vaan treenaamme jo uusia. Näin ei tule turhan
kiire ja saamme rauhassa palautella liikkeitä mieleen (tosin nyt pienillä
muutoksilla).
Meiltähän jäi toko hieman sivuun, kun Lunalla alkoi hirveä
vinkuminen aina kun joutui odottamaan. Ja tokossa kun jokainen liike alkaa
perusasennosta ja vielä on paikkiksetkin missä joutuu odottamaan, niin ei
oikein huvittanut treenata tai miettiä kokeita, kun tiedossa oli, että sinne
kokeeseen ei kannata EVL:ssä mennä jos koira vinkuu. Saattaa koe loppua
lyhyeen. Pientä vinkumista oli myös rallyssa lähtökyltillä, mutta hissukseen se
on jäänyt pois. Nyt tokoa treenatessa ei ole vinkumista (ainakaan vielä)
tullut. Haukkumista kyllä kiihtyessä, mutta se nyt yleensä on hallittavissa
virettä hieman laskiessa. Onhan Luna tietysti myös 2-3 vuotta vanhempi kuin aikaisemmin.
Sannan kurssilla pääsimme pitkästä aikaa tekemään paikallaoloja. Niitä kun on mahdoton oikeastaan treenata yksikseen oikeaoppisesti ja nyt Koronan aikana paikkiksia ei olla tehty vaikka olisi ollut mahdollisuus. Joten meidän edelliset kunnolliset paikkikset on varmaankin 3 vuoden takaa. Mutta tauosta huolimatta, Luna osasi tehdä virheettömästi EVL-paikkikset. Ja mikä tärkeintä, neiti teki ne aivan hiljaa.
Sannan kurssin loputtua meillä alkoikin heti perään
omatoimikurssi sekä Maarit Hellmannin valmennus (1-2 kertaa kuukaudessa).
Maaritin kurssilla meillä oli ensimmäinen kerta vielä
ulkokentillä, koska joku oli unohtanut varata hallin meille.
Olimme viimeksi Maaritin koulutuksessa toissa kesänä(?)
Heurekalla Magical Joy-bortsujen kanssa. Yllättävän hyvin Maarit meidät muisti,
kun sanoin että suunnittelin, että voitaisiin tehdä joko kiertohyppyä, ohjattua
tai ruutua, hän totesi että kiertohyppyähän me treenailtiin silloin viimeksi.
Myönsin kyllä että meidän tokotreenaukset ovat olleet aika minimissä, kun
metsästettiin sitä rally-valion tuloksia. Mutta tähän tuli kotiläksyksi muistutella
ja vahvistaa merkinkiertoa pitämällä ruokakippoa siellä merkkitötsien takana.
Ja minun on tietysti hankittava lisää tötsiä.
Mutta otimme nyt ohjatun noudon. Olin aikaisemmin viikolla
tehnyt sitä Sannan kanssa ja minulla oli suunnitelmana, että teen tyhjään
lähetyksen kuten ruudussa, pysäytän ja sitten ohjaan kapulalle. Koin, että
tässä ei muuten ollut meillä hankaluuksia, kuin sen keskimmäisen kapulan noudon
opettaminen.
Maarit oli sitten hieman eri mieltä minun suunnitelmasta.
Hän sanoi, että hänestä järkevin olisi opettaa koira juoksemaan kohti
keskimmäistä kapulaa ja sitten pysäyttää. Tästä Sannakin puhui aikaisemmin kun ohjattua
treenattiin. On kuulemma reilumpaa koiralle, että se tietää heti alusta mitä
liikettä tehdään. Jos minulla on sama liikkeen aloitus sekä kapuloissa että
ruudussa, joutuu Luna kuuntelemaan tarkemmin ja riskinä on, että neiti ennakoi
väärin.
Maarit suositteli aloittamaan tämänkin treenin herkkukipolla.
Eli ensin opetetaan Luna juoksemaan suoraan keskimmäisen kapulan edessä
olevalle namikipolle. Tähän otetaan oma käsky, otimme nyt sanan ”Go”, mutta
minusta se ei ihan sovi omaan suuhun tässä liikkeessä, joten pitää pohtia otanko
siihen jonkun toisen käskyn.
Mutta ensin juoksutettiin Lunaa kipolle muutamaan otteeseen
suoraan perusasennosta. Sitten seuraavaksi laitettiin neiti selkä menosuuntaan
(kuten olisi pysäytyksen jälkeen), ja siitä käskytettiin kipolle. Otimme
välissä testinä lähetyksen vasemmalle kapulalle, koska pelkäsin Lunan jäävän
liiaksi ruokakippoon kiinni, mutta neiti yllätti ja lähti käskystä hakemaan oikeaa
(vasenta) kapulaa.
Otimme sitten kerran ”koemaisena”, eli lähetin Lunan herkkukippo-kapulalle
ja pysäytin matkalla. Neidillä oli sen verran kova veto herkkukipolle, että pysähtyminen
valui pitkäksi ja lopullinen pysähtyminen oli parin metrin päässä kiposta naama
kipolle päin. Kutsuin Lunaa pikkaisen takaisin päin ja stoppasin uudelleen.
Tästä sitten luvan saatuani lähetin neidin jälleen kipolle. Huomioitavaa oli,
että ensimmäinen lähetys kohti keskikapulaa oli samalla käskysanalla kuin pysäytyksen
jälkeen tapahtuva ohjaus keskikapulan noutoon. Eli ei ole erikseen käskyä että ”mene
eteenpäin” vaan Luna on koko ajan noutamassa sitä keskimmäistä kapulaa, mutta
se vaan pysäytetään välissä ja lähetetään uudelleen noutoon. Näin ei tule
turhia ylimääräisiä käskyjä.
Tällä tavalla minun ei myöskään tarvitse erikseen opettaa
sitä keskimmäistä kapulaa, kun se tulee tässä ns. eteenmenotreenissä mukana.
Maarit suositteli, että nyt tehtäisiin tätä keskikapulaa paljon ja satunnaisesti
reunoja, jotta saadaan alku vahvaksi.
Sannan mukaan uusissa säännöissä sanotaan vaan, että koiran
on juostava merkityn rajan yli ennen pysähtymistä, mutta sillä ei olisi väliä
vaikka koira menisi vinoon. Eli esimerkiksi, Luna lähtisikin suoraan lähetyksessä
kohti oikean puolen kapulaa, jos saisin sen pysäytettyä rajan jälkeen ja
lähetettyä kumminkin halutulle kapulalle, ei tuosta vinoudesta lähtisi pisteitä.
Ongelmahan sitten tosin olisi lähettää neiti oikeasta reunasta hakemaan vasenta
kapulaa.
Mutta treenataan ja odotellaan samalla uusien sääntöjen
vahvistumista tai tarkempaa suomennosta niistä.
Laran pentujen laskettuaika oli tiistaina 21.9, mutta olin
jo moneen kertaan kertonut neidille, että parempi aika olisi lauantaina klo 16
jälkeen. Tämä ihan sen takia, että minullahan on työt normaalisti ja lauantaina
pääsin klo 15 töistä. Hirveästi ei innostanut viettää yötä synnyttämässä, jos
seuraavana päivänä pitäisi mennä töihin.
Lauantai-aamuna Laran lämmöt olivatkin jo alle 36,8’C, mutta
kasvattajan mielestä lämmön pitäisi vielä laskea ennen kuin synnytys
käynnistyy. Joten lähdin töihin melko varmana, että Lara ei synnyttäisi sen
kuuden tunnin aikana kun olin poissa. Varsinkaan kun sairastapausten takia olin
ainoa vakituinen työntekijä paikalla, muiden ollessa vuokralaisia. Olin
elätellyt pientä toivoa, että voisin lähteä hieman aikaisemmin jo se synnytys
alkaisi työpäivän aikana, mutta nyt se ei olisi ollut mahdollista.
Synnytys ei osunut työpäivän ajalle, eikä lauantaille
muutenkaan, mutta illalla oli jo sen verran pieniä merkkejä, että Luna lähti
illalla äidin luokse hoitoon. Lara vietti koko yön minun makkarissa, johon
sillä ei normaalisti ole öisin asiaa, kun se on Lunan valtakuntaa. Voin sanoa,
että kumpikaan meistä ei nukkunut koko yönä. Lara makasi tai istui sängynvieressä
olevassa Lunan pedissä ja läähätti äänekkäästi koko yön. Hieman siinä
mielessäni kirosin aamulla, että piru on jos se ei ala synnyttämään piakkoin.
Aamulla lämmöt oli noussut takaisin 37,5 asteeseen. Lara
edelleen läähätti, mutta isompia merkkejä ei ollut. Neiti välillä kävi
kaivamassa takanalusta, mutta ei sen kyllä sen useammin kuin tavallisestikaan.
Poikkeuksellista oli, että se änkesi olkkarissa olevaan Lunan pieneen
kevythäkkiin muutamaan kertaan.
Meillä oli pentulaatikko rakennettu keittiöön valmiiksi, mutta
vaikka kuinka ”mukavaksi” sitä yritimme saada, ei Lara sitä oikeastaan
arvotanut. Yritimme kovasti houkutella neitiä kuopimaan mieluummin
pentulaatikossa, kuin takan alla. Lopulta päädyin istumaan laatikkoon Laran
kanssa, jotta saisimme sen rauhoittumaan. Systeri soitti kasvattajalle, joka oli
sitä mieltä, että synnytys olisi aikaisintaan seuraavan yönä.
Puhelusta ei tainnut kulua kuin vartti, kun yhtäkkiä kuului
kova splurts-ääni ja Lara pinkaisi boksin toiseen reunaan. Matolle oli tullut
märkä läntti, imeytin sen pyyhkeeseen, ja se oli ehkä hieman kellertävää
väriltään, mutta ei haissut oikein miltään. Systeri soitti uudelleen
kasvattajalle, joka oli edelleen sitä mieltä että ei hätää, ei se synnytys ole
vielä alkamassa. Nestettä olisi pitänyt olla kuulemma paljon enemmän. Systeri
soitti tai viestitteli vielä E:n kanssa (jolla siis Vanilla ja Dhalia bc:t,
eläinlääkäri josta täällä blogissakin on ollut juttua), joka jo hieman pohti
että pitäisiköhän hänen lähteä ajamaan meille päin.
Näistä puheluista ei mennytkään sitten hirveän kauaa
(arvioisin puoli tuntia?) kun Lara yhtäkkiä päästi kovan ponnistusäänen. Taas
soitto E:lle, joka kahden sanan jälkeen totesi hyppäävänsä autoon. Soitto myös
kasvattajalle joka halusi vielä videota Larasta ja sekin totesi, että kyllä se
vaan kumminkin on synnyttämässä. Joten hänkin hyppäsi autoon ja lähti tien
päälle.
Lara siinä liikkui ja pinnisteli ja me jännitimme systerin
kanssa kerkeääkö meidän tukijoukot paikalle, ennen kuin ensimmäinen pentu
putkahtaa maailmaan. Olimme siinä kasvattajan kanssa videoyhteydessä, joka
ohjeisti koko ajan mitä tehdä ja mitä katsoa. Puolen tunnin päästä E. saapui
paikalle ja hyppäsi pentulaatikkoon. Hän totesi, että ensimmäinen pentu on
aivan hollilla, mutta se on iso. Hän hetken yritti avittaa Laraa tämän
ponnistaessa, mutta pentu ei meinannut tulla ulos. Kasvattaja käski mennä
takapihalle hieman liikuttamaan neitiä (pyyhkeen kera jos pentu tupsahtaakin
pihalle). Hetken liikuttelun jälkeen tultiin taas sisälle ja taas E. auttoi
ponnistuksissa. Lopulta pentu päätti tulla avustuksella maailmaan, mutta pari
kiljahdusta ja Laran hampaiden napsaisu E:n suuntaan kertoi että se sattui.
Kuivaus, limojen poisto, napanuoran irroitus, sukupuolen
tarkistus (narttu) ja pentu pääsi Laran tutkittavaksi. Neiti alkoi pesemään
pentua nätisti. Tässä vaiheessa kasvattaja saapui paikalle ja jäimme
odottelemaan seuraavan pennun tuloa. Sitä ei tarvinnut odotella pitkään, puolen
tunnin päästä alkoi taas ähkiminen. Toinen pentu syntyi perätilassa ja oli isomahainen,
mutta tuli kumminkin helpommin ulos kuin ensimmäinen. Narttu oli tämä
toinenkin. Olimme aivan varmoja, että sieltä syntyy pelkkiä uroksia, kun
isäkoiran jälkeläisnäyttö taisi olla tällä hetkellä 10-1 uroksille. Molemmat
pennut olivat isoja, ensimmäinen 375g ja toinen 360g. Ja Larahan on pieni
narttu.
Ja homma olikin sitten hoidettu, synnytys kesti klo 11 – 13.
Ajattelin, että vaikka ei osunutkaan siihen lauantaille niin ei tämä sunnuntai-aamupäiväkään
ollut huono ajankohta.
Siinä hetki seurattiin pentujen imetystä, jonka jälkeen Lara
käytettiin ulkona ja suihkussa ja vaihdoimme pentulaatikon pohjat puhtaisiin.
Hetken kuluttua kasvattaja ja E. lähtivät. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät
hyvin, mutta sitten aivan yllättäen Lara lähti pentujen luota ja ei suostunut mennä
imettämään niitä uudelleen. Eikä se edes suostunut katsomaan pentuja, jos
yritit niitä neidillä näyttää. Laralla alkoi taas jatkuva läähätys ja se oli
rauhaton.
Kasvattajan ohjeesta houkuttelimme Laran pentujen luo ja hellästi
pakottaen laitoimme neidin kyljelleen ja pennut tissille. Kun pennut saivat nisät
suuhunsa, Lara imetti ihan nätisti, mutta jos nisä tippui ja alkoi sen
etsiminen tai pennut lähtivät muuten ryömimään alkoi neiti murisemaan. Eritoten
jos pennut yritti mennä takajalkojen luokse. Joten jouduimme sitten vahtimaan
sitä imettämistä siinä vierellä. Lara ei tietenkään myöskään pissattanut/kakattanut
pentuja, kun se ei alkuun suostunut niitä edes katsomaan. Yritimme houkutella
pesuun laittamalla nutri-plussaa ja margariinia pentuihin, mutta edes se ei
saanut Laraa vilkaisemaan pentujaan. Heti kun pennut lopettivat imemisen, Lara
poistui aitauksesta muualle.
Emme voineet sitten muuta kuin jatkaa tätä puolipakotteista
ruokailua, kehuen ja palkaten Laraa kun se oli rauhassa tai katsoi pentuja. Pohdimme,
että neiti on varmaankin kipeä ja kasvattaja sanoi, että sillä todennäköiesesti
on synnytyksen jälkeisiä polttoja, ja se oli nyt sitten yhdistänyt kivut
jotenkin pentulaatikkoon ja pentuihin. Siihen vielä päälle että ensikertalaisena
se ei muutenkaan ollut varma mitä oli tapahtunut ja mitä pitää tehdä.
Jos lasketaan mukaan edellinen yö, jolloin emme Laran kanssa
nukkuneet, niin seuraava yö meni aivan yhtä huonoilla unilla. Pennut imivät
kerrallaan 30-45 minuuttia, jonka jälkeen oli puolen tunnin tauko jonka Lara
vietti läähättäen minun vieressä sohvalla, kun yritin välillä sulkea silmiäni. Systeri
makasi pentulaatikon vieressä badenbadenin patjalla. Voin sanoa, että siitä oli
sitten kiva lähteä avaushommiin töihin. Imetyksen päätimme tehdä pentulaatikon
ulkopuolella, koska Lara selvästi karttoi laatikkoa. Jossain vaiheessa neiti
rentoutui imetysten aikana niin, että malttoi nukkua pentujen syödessä.
Hissukseen alkoi pieniä kiinnostumisen merkkejä näkymään
Larassa. Jos pennut vinkuivat, se saattoi mennä katsomaan boksin reunalle
niitä. Edelleenkään niitä ei menty imettämään vapaaehtoisesti, mutta imettäessä
saattoi jo pari kertaa nuuskutella tai jopa nuolaista pentuja. Tässä vaiheessa pentujen
laittaminen tissille onnistui jo yksinkin. Meillä oli suunnitelmissa antaa
Laralle kipulääkettä, koska edelleen oli selkeähköä kipukäytöstä näkyvissä,
mutta samalla hetkellä neidille sitten iski ripuli, joten kipulääkettä ei
saanutkaan antaa. Onneksi ne kivut lähtivät selvästi helpottamaan kumminkin
siitä eteenpäin. Siirsimme imetykset laatikkoon, pari ensimmäistä kertaa Lara
oli silmät pyöreinä maatessaan laatikossa, mutta sen jälkeen rentoutui ja nukahti.
Lara tosin tuppaa keskeyttämään imetyksen todetessaan jotain kiinnostavampaa.
Jouduin töistä kotiin tullessa aina varmistamaan mikä oli tilanne, ja jos
Laralla oli imetys kesken, odottelin autossa ja ulkona. Myös meidän omat
ruokailut ovat sellaisia että pentujen imetys jää silloin sikseen.
Seuraavat kaksi yötä valvottiin systerin kanssa puoliksi,
ensin toinen siihen noin aamu kolmeen ja siitä eteenpäin seuraava. Koko ajan
tuli pientä etenemistä. Toisena päivänä Lara alkoi hoivaamaan ja yritti imettää
pehmoleluja. Tai kävi fleece-ulkoilutushihnakin kun kaikki sen löytämät lelut
siirrettiin pois. Todettiin, että samperi kun sillä selvästi on sitä hoivaviettiä,
niin se kohdistaa sen nyt aivan vääriin kohteisiin.
Sitten lopulta kolmantena yönä, Lara kipusi itse laatikkoon
imettämään. Niin yllättäen kuin pentujen karttaminen alkoi, teki neiti sitten
täyskäännöksen eikä sen jälkeen ollutkaan enää pennuissa ongelmaa. Nyt ”ongelmat”
johtuvat pikemminkin Laran kokemattomuudesta. Neidillä kesti hetken ennen kuin
se tajusi, että se voi pissattaa niitä pentuja. Mutta oppivaisena bortsuna, se
katseli kun systeri ja minä pissatimme tyttöjä ja lopulta tuli sitten siihen
mukaan änkemään kieltään väliin. Siitä jonkun aikaa eteenpäin Lara tajusi että
niitä voi pissattaa myös ilman, että me ollaan pissattamassa. Kakattamisessa on
vielä ongelmaa, Lara kyllä pesee pentujen takamuksia, mutta ei tarpeeksi
pitkään jotta pentu kakkaisi. Tai onnistui se kerran kakattamaan, jolloin taisi
pökäle olla jo hollilla. Neiti jäi silmät pyöreänä katsomaan ja haistelemaan
tippunutta pökälettä ja päätti siirtyä muualle. :’D
Lara ei edelleenkään ole pentulaatikossa 24/7, mutta
kakattamista lukuunottamatta hoitaa pennut jo hyvin ja itsekseen. Toinen nartuista
jää systerille (ei vielä päätetty), toisen kohtalo on hieman avoin. Kasvattaja
totesi, että jos molemmat on ”hyviä” hän saattaisi ottaa toisen sitten
itselleen.
Tyttö 1 – syntymäpaino 375g
Tällä tytöllä on isompi valkoinen kaulus, joka menee leveänä
kuonosta pään yli niskaan ja edelleen laajana jatkuvana valkoisena etujalkoihin
asti. Pään kuvioissa on hauska musta pallo. Tyttö on kova ääntelemään ja
liikkumaan. Se ei myöskään oikein keskity tekemiseensä ja sen maidon imeminen
on aina hieman haastavampaa, koska se etsii sitä nisää niin vauhdilla, ettei
huomaa vaikka se olisi jo suussa vaan jatkaa etsimistä. Tämä myös pudottaa sen
nisän hieman helpommin.
Tyttö 2 – syntymäpaino 360g
Tällä tytöllä on sitten paljon kapeampi kaulus, naamassa
menee ohut viiva takaraivoon (päälaella hieman leveämpi valkoinen alue), mutta voi olla että kasvaessa se takaraivossa oleva
valkoinen jää mustan alle piiloon. Kaulus itsessään on myös pienempi, mutta
hieman leveämpi toiselta puolelta kuin toiselta. Tyttö 2 oli alkuun kunnon
nukkumatti, jos se ei syönyt niin se nukkui paikoillaan. Tämän paino myös lähti
nopeasti nousuun, koska se löytää nisän ihan parissa sekunnissa ja tarrautuu
kuin iilimato kiinni. Eikä se siitä hevillä sitten irtoakaan.
Luna oli lauantain lisäksi vielä sen sunnuntain äidillä
hoidossa, mutta maanantaina minun lähtiessä töihin äiti tuli systerin avuksi. Spanielineidillä
on edelleen oma iso aitaus olohuoneessa, jossa se kyllä viihtyy muuten paitsi
ruoka-aikoina olisi kova halu keittiöön. Alunperinhän oli ajatus että Luna saa
olla muuten vapaasti, Laran ollessa pentuaitauksessa pentujen kanssa näkösuojassa,
mutta tämä nyt hieman kaatui siihen, että Lara ei halua olla siellä aitauksessa
24/7. Mutta aitauksen ovi on pidettävä auki, jotta se pääsee pentujen luokse
halutessaan. Joten Luna joutui nyt tyytymään aitauselämään.
Luna on erittäin kiinnostunut pennuista, mutta hieman
pelkäsi, kun toista pentua esiteltiin aidan läpi. Spanielineiti kuuntelee
tarkasti pentujen itkiessä ja välillä sitten liittyy siihen mukaan.
Laran tiineys on edennyt siihen vaiheeseen, että tässä on noin
viikko enää laskettuun aikaan. Me tässä edelleen odotellaan, milloin neidin
vatsa pullahtaa esille.
Alkuun Laran painohan lähti laskemaan vaikka ruokamäärää
lisättiin, mutta nyt paino on noussut reiluun 15 kiloon. Vatsanympärys on lähtenyt
kasvamaan viikosta 6 eteenpäin.
Ultrassahan lääkäri näki 5 pentua, mutta nyt kaikki on melko
vahvasti sitä mieltä, että tuskin on enää niin montaa tulossa. Jos vatsan kokoa
arvioi, on arvio 2-3 pentua. Ellei ne nyt ole jotain todella kääpiöitä.
Tässä jo vitsailtiin, että onkohan koko tiineys mennyt
kesken ja painonnousu johtuukin ihan liikaruokinnasta. Mutta nisät kumminkin on
muuttuneet ja Lara pissaa lenkeille miljoona kertaa ja on erittäin ahne
edelleen, joten nämä muut merkit viittasivat tiineyteen.
Epäilykset haihtuivat kun ensimmäiset liikkeet vatsasta
löytyivät. Eritoten Laran oikealla puolella tuntuu selvää ja voimakasta
liikettä ja sen näkee ulospäin. Vasemmalla puolella vatsaa on hiljaisempaa,
mutta kyllä sieltäkin on liikettä lopulta löytynyt, joten ainakin kaksi pentua
on odotettavissa.
Laran lähtöpaino oli noin 14,2kg.
Viikko 4 – paino 13,6 kg, vatsanympärys 49 cm
Viikko 5 – paino 13,9 kg, vatsanympärys 49 cm
Ei kuvaa.
Viikko 6 – paino 14,2 kg, vatsanympärys 55 cm
Viikko 7 – paino 15,2 kg, vatsanympärys 59 cm
Viikko 8 - paino 15,7 kg, vatsanympärys 61 cm
Röntgen paljasti 13.9. että siellä tosissaan on vain se kaksi pentua. Mutta olemme tyytyväisiä että pentuja on ja niitä on enemmän kuin se yksi.
Olin lähdössä Lunan kanssa vesijuoksutreeneihin, kun
tytöillä tuli kränää todennäköisesti minulla olevasta nakkipaketista. Tämä
taisi olla nyt kolmas kerta tässä parin kuukauden sisään, kun jouduttiin mennä
erottamaan koirat toisistaan. Mikä on yllättävän paljon, kun usein saattaa
hyvin olla puolen vuoden tai jopa vuoden tauko kränien välillä. Yleensä
tilanteen laukaisee ruoka, kuten näilläkin kerroilla. Kahdella kerralla
kolmesta oli ihan ruoka kyseessä ja yhdellä ruoka-aika. Olemme jo ruoka-aikoina
opettaneen Lunaa menemään ”omalle paikalle” odottamaan ruoan tarjoilua, koska
snaapelineiti kiihtyy ruokailusta ihan hirveästi. Ja jos molemmat tytöt
juoksevat keittiössä edestakaisin kierrokset tapissa, napsahtaa Lunalla jossain
vaiheessa yli.
Yleensä tilanteet ovat nopeasti ohi, kun koirat ovat saatu
toisistaan erilleen. Eikä kumpikaan jää potemaan tilannetta sen isommin, Lara
saattaa hetken olla hieman varovaisesti, mutta nopeasti taas rentoutuu, kun
toteaa Lunan olevan ”taas normaali”. Ja lähes poikkeuksetta näistä kiistoista
ei jää kumpaakaan koiraan jälkeä. Ne pari yksittäistä kertaa kun jotain on
tullut, on ne tullut Lunalle. Neiti on onnistunut puremaan omaan huuleensa pariin
otteeseen ja kertaalleen oli korvassa pieni haava.
Tällä kertaa sitten kävikin isommin, tosin tälläkään kertaa
vaurio ei ollut suoraan kummankaan koiran aiheuttama. Vaan todennäköisesti
väliin osunut kivitakka.
Erotimme koirat toisistaan ja tarkistettiin, ettei
kummassakaan näkynyt jälkeäkään. Joten pakkasin loput tavarat ja lähdimme Lunan
kanssa sinne vesijuoksuun. Autossa aloin sitten kuunnella kun Luna maiskutteli
tavallista enemmän. Maiskuttelu sinällään nyt ei ole uutta, kun neidillä sitä
närästystäkin satunnaisesti esiintyy, mutta PetBrosin parkkipaikalle päästyäni
aloin uudelleen tarkistamaan, josko Luna olisi sitten kumminkin purrut
huuleensa. Vaikka kuinka tutkin suunpieliä, en nähnyt missään jälkeäkään.
Kunnes nostin huulia ylöspäin.
Kulmahampaiden välissä olevista neljästä etuhampaasta kaksi
oli siirtynyt reilusti eteenpäin. Verta ei pahemmin tullut, vaikka kulmahampaan
vieressä oli kunnon vekki ja näki että koko ien oli siirtynyt eteenpäin.
Hetkeen en voinut ajatella, kuin että voi h*lvetti. Luna ei
vaikuttanut kipeältä, se ei vinkunut ja ruoka kelpasi, mutta tiesin, että nyt
ei ollut mikään ihan pieni juttu kyseessä. Kävin sanomassa tiskille, että en
pääsekään Lunan kanssa tulemaan, kun me joudutaankin lähtemään päivystykseen.
Sen verran olin kumminkin shokissa, että unohdin sanoa että tulimme
vesijuoksuun. Varsinkin kun tiskillä ollut työntekijä ei äkkiseltään näyttänyt
tutulta.
Jätin Evidensiaan soittopyynnön ja lähdin ajamaan kotia
kohti. Kerkesimmekin kotiin asti ja kun takaisinsoittoa ei vieläkään kuulunut,
soitimme uudelleen. Lopulta systeri sai hoitajan kiinni, joka sitten käski
tulemaan paikanpäälle. Hammaslääkäriähän heillä ei illasta tietenkään ollut
paikalla, mutta Luna saisi ensiavun jolla pärjättäisiin eteenpäin.
Joten pakkasin Lunan takaisin autoon ja lähdimme kohti
Tammistoa. Siellä sitten ilmoittautumisen jälkeen meidän ohjattiin suoraan
huoneeseen odottamaan, jonne hetken päästä tuli hoitaja ottamaan tietoja ylös
ja katsomaan tilannetta. Hoitaja sattui olemaan aikaisemmin Anidentissä töissä
(mikä voi olla syy, että hänet laitettiin katsomaan Lunaa), hän kurkkasi neidin
suuhun, kurtsisti kulmiaan ja totesi että hänestä näyttää että yläleukaluu on
murtunut. Lääkäri oli juuri lopettelemassa jotain leikkausta, joten jouduimme
jonkin aikaa odottelemaan. Hoitaja lähti viemään alustavia tietoja lääkärille,
ja selvittelemään samalla oliko heillä seuraavalle päivälle hammaslääkäriin
aikoja.
Siinä sitten meni tunti ja melkein toinen. Tässä vaiheessa
puhelimeni soi ja toinen hoitaja soitti, että olin jättänyt soittopyynnön ja
pahoitteli, että oli mennyt näin kauan takaisin soittoon. En voinut kuin
naureskella, että joo, me ollaan jo koiran kanssa täällä teidän huoneessa. Tässä
vaiheessa alkoi soittajaakin naurattamaan, mutta totesi että okei hyvä että
homma on jo hoidossa. Siitä meni vielä hetki ennen kuin tutkinut hoitaja tuli
uudelleen ja haki Lunan lääkärin tutkittavaksi. Siinä ei sitten mennyt
varttiakaan kun neiti tuotiin jo takaisin. Lääkärinkin tuomio oli, että leuassa
on murtuma. Lunalle oli annettu kipulääkkeet pistoksena ja mukaan saatiin vielä
Metacam ja siihen ohelle happosalpaajakuuri, kun sen pyysin. Lunalla on pari
kertaa aikaisemminkin ollut meloksikaamia ja joka kerta se on aiheuttanut
jäätävän närästyksen.
Heillä ei ollut hammaslääkärille vapaita aikoja ennen kuin
keskiviikkona, joten he laittoivat lähetteen Anidenttiin. Tämä Lunan tutkinut
hoitaja oli ollut jo yhteydessä sinne ja selvittänyt, että heillä pitäisi olla
vapaa aika seuraavalle päivälle ja käskivät minun soittamaan sinne heti aamusta
kun lääkäri vain aukeaa.
Maksun jälkeen ajoimme kotiin. Kotiparkkiksella päästettyäni
Lunan ulos autosta totesin, että neidille on selvästi annettu jotain tujumpaa
kipulääkettä. Luna nimittäin jäi tuijottamaan liikennevaloja erittäin
pöllästyneenä. Ja niitä tuijotettiinkin hetken aikaa ennen kuin sain neidin
liikkumaan eteenpäin.
Minun oli tarkoitus tarjota Lunalle hieman ruokaa ennen
nukkumaanmenoa, mutta eihän tuo ymmärrä syödä ollessaan opioidi- tai
nukutusainehuuruissa. Hieman siinä harmitti, kun Luna oli syönyt aamulla vasta
viimeksi ja neiti kun tuppaa oksentamaan helposti tyhjällä vatsalla. Yritin
vielä lopuksi pissattaa Lunan, mutta eihän siitä tullut mitään. Neiti käveli nimittäin
metrin eteenpäin, sitten takaisin, mentiin toiseen suuntaan metri ja sitten
taas takaisin. Tehtiin pieni ympyrä, pysähdyttiin, jonka jälkeen Luna päätti
että riitti ja palattiin kotiin. Vedin varuilta sängystä patjan lattialle ja
nukuin neidin kanssa matalalla. Viiden maissa aamuyöstä mulla olikin Luna
naamassa kiinni, joten lähdimme käymään ulkona, jolloin neiti vihdoin suostui
pissaamaan. Annoin pienen määrän ruokaa, mutta koska en tiennyt minkä ajan
saisin aamulla Lunalle, en uskaltanut antaa isompaa annosta. Kun syömättä piti
olla se 8 tuntia ja jos saisimme aamuajan.
Kahdeksalta soitin sitten Anidenttiin. Lunan tiedot sieltä jo
löytyivätkin. Hoitaja sanoi että heillä olisi vapaa aika 16.45, mutta hän käy
ensin keskustelemassa lääkärien kanssa ja he katsovat Lunan tiedot. Ajattelin,
että jos hoitaja palaa asiaan nopeasti, niin kerkeän antamaan Lunalle ruokaakin
vielä aamulla. No eihän se sitten tietysti palannut kuin vasta parin tunnin
jälkeen sanoen, että he voivat ottaa Lunan siihen 16.45 ajalle. Hinta-arvio oli
Lunan tietoihin tutustumisen jälkeen 1000-1500e. Sanoi, että leukaoperaatiot
välillä kustantavat jopa lähemmäs 3000 euroa, mutta näillä tiedoilla eivät
uskoneet hinnan nousevan sinne asti.
Eihän siinä, totesin että systeri tuo Lunan, kun itse olin
iltavuorossa töissä. Harmi vain, että Luna joutui sitten olemaan edelleen
syömättä.
Joten systeri sitten kiltisti ajoi Veikkolaan. Minä
vilkuilin töissä asiakkaiden välillä puhelinta ja yritin vastata lääkäriltä
tulleisiin kysymyksiin.
Viiden jälkeen tuli ilmoitus että lääkäri oli sanonut, että
joko leuka korjataan tai murtunut pala poistetaan jos se on todella irrallaan.
Tunnin päästä kyselin tilannetietoja, niin systeri myös edelleen odotti
tietoja. Lääkärit olivat kuvanneet Lunan ja pohtivat miten he leikkauksen
hoitaa.
Hieman ennen seitsemää tuli lopulta ilmoitus, että lääkärit poistavat
palan, koska korjauksen ennuste olisi todella huono. Hinta-arviokin pomppasi
mukavasti siinä samalla 2200 euroon. Ei voinut todeta kuin että auts ja anti
mennä.
Kahdeksan jälkeen tuli sitten lopputietoja, että leikkaus on
ohi. Kahden viikon päästä pitäisi mennä kontrolliin, mutta siihen asti treenit
olisi tauolla. Ruoka myös pehmennettynä 2 viikkoa eikä tietenkään mitään
muutakaan kovaa pureskeltavaa saisi antaa. Mukaan tuli antibiootit ja
maitohappobakteerit ja Tammistosta saatu kipulääke ja happosalpaaja jatkuivat.
Luna oli jälleen koko loppuillan tokkurassa eikä se ruoka
maittanut edelleenkään. Ennen nukkumaanmenoa sipaisin pikkuisen Isegrimin
hepparuokaa huulen alle. Seuraavan yönä herätys oli sitten kolmen maissa,
jolloin kävimme taas ulkona pissalla. Annoin myös pienen määrän märkäruokaa ennen
kuin jatkettiin nukkumista.
Aamulla totesin Lunan suun vuotaneen verta ihan mukavasti
(lääkäri oli tästä sanonut että saattaa vuotaa), koska sängyn jalkopäässä oli
monta verilaikkua. Niitä laikkuja oli varmaan arvioiden yli kymmenen
kappaletta, isoimmat oli tennispallon kokoisia ja pienimmät golfpallon
kokoisia. Luna oli myös koko seuraavan päivän sitä mieltä, että ei halua lähteä
lenkille. Neiti suostui käymään tarpeillaan tien toisella puolella ja sitten aloitti
vetämisen takaisin kotiin. Mutta oikeastaan muita jälkioireita ei ollut eikä
ole tullut.
Voisin kuvitella, että Lunalla olisi suu kipeä, kun kahden
hampaan lisäksi sieltä poistettiin vielä osa leukaluusta. Neidillä on kyllä
kipulääke, mutta silti. Jonkun pitäisi kertoa Lunalle, että yleensä tällaisten
operaatioiden jälkeen siihen suuhun sattuu jonkun aikaa. Luna nimittäin syö
ihan ongelmitta ja erittäin ahneesti ja kantelee tavaroita vähänkin
kiihtyessään. Eli tässä nyt pitää sitten vahtia ettei neiti onnistu repimään
suussa olevia tikkejä mihinkään.
En sitten tiedä onko kyse siitä, että nyt oli kumminkin
hammashoitoon erikoistuneet lääkärit asialla vai eikö Lunalla vaan ole suussa
tuntoa.
Sain taas kiitellä, että olen kiltisti maksanut Lunan
vakuutusmaksuja. Minulle oli selvää jo neidin ollessa vuoden vanha ja todettua
että ne polvet on löysät, että vakuutus pysyy, koska ne saattaa joutua
operoimaan. No, polvia ei ole vielä operoitu, mutta vakuutusta on jouduttu
muuten käyttämään ahkerasti. Ja ihmiset puhuvat että bordercollie on tapaturma-altisrotu?!
Laitoin tiistai-iltana laskut Lähi-Tapiolalle ja sitten odotin, tuleeko sieltä puoltava
korvauspäätös, kieltäytyminen vai ilmoitus että Lunan vakuutus irtisanotaan.
Mutta puolenpäivän jälkeen keskiviikkona tuli puoltava päätös. Kustannuksethan
tässä vaiheessa oli maanantai-illan 200e ja tiistain loppulasku oli 2155e, eli
yhteensä 2355e. Omavastuu on 60e + 20% loppusummasta ja Lunan vuotuinen
korvauskatto on 1700e, joten nämä löi vakuutuskaton täyteen kerrasta (tai jäi
sinne joku 20e…). Eli minun menetykseksi jäi tällä hetkellä 650e. Tähän sitten vielä
kontrollikäynti, johon varmaan menee se 200 euroa, ja jonka jälkeen toivottavasti
kaikki on kunnossa. Lunan vakuutuskausihan vaihtuu vasta keväällä, olisiko ollut
toukokuussa, joten nyt kaikki peukut on pidettävä pystyssä ettei tässä tule
enää muuta tarvetta eläinlääkärille.
Olen monta vuotta miettinyt, että pitäisi Lunan kanssa käydä MH-kuvauksessa ihan omasta mielenkiinnosta. Luonnetestikin kiinnostaisi, mutta neiti on siihen ensinnäkin jo yli-ikäinen ja toisekseen, olen koko Lunan eliniän joutunut tekemään töitä ihmispelon kanssa, joten koin huonoksi luonnetestin ihmisen hyökkäämis-osuuden. Tässä MH-kuvauksessakin Luna oli paljon vanhempi kuin kaikki muuta osallistujat (Luna 7,5v muuta oli 2-3v), mutta koska ikä ei tässä ole este, ilmoitin neidin mukaan, kun järjestäjänä oleva Cockeriharrastat ry huuteli PK-seudun cockeriryhmässä, että eikö oikeasti cockerinomistajia kiinnosta, kun ei yhtään cockeria ollut ilmoittautunut mukaan.
Minä olen säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut Virkkua ja sieltä MH-kuvauksia, mutta tähän mennessä ei ole ollut oikeaan aikaan tarpeeksi lähellä sopivaa. Itse totesinkin, että heidän kannattaisi aloittaa pikkaisen aikaisemmin tapahtuman mainostaminen cockeri-ihmisille, eikä ihmetellä kun viimeisiä ilmopäiviä mennään ettei ilmoittautumisia ole, kun kukaan ei tiedä tapahtumasta mitään. Muistan heidän ihmetelleet tätä aikaisemminkin, kun tapahtuma oli jo mennyt ohi... Itseltäkin tämä kuvaus oli mennyt ohi, kiitos oman maantieteenosaaminen. Järjestämispaikkana oli Hausjärvi, jonka oletin olevan paljon kauempana kuin se sitten olikaan, joten myönnän, että en ollut tutkinut karttaa.
1a KONTAKTI Tervehtiminen 4
Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Tämä oli ehkä se pelottavin osuus tässä. Sain ennen tapahtumaa ohjeet, missä oli ohjeistettu miten kättelyosio tehdään koronan aikana. No, Lunahan reagoi jos vieraat ihmiset sanovat tervehdyksen, jolloin neiti epäluuloisena yleensä kyyristyy, murisee ja menee varovaisesti kiertäen tervehtijän taakse haistelemaan jalkoja.
Mutta, kiitos koronan, ei tätä osiota tehtykään näin. Me vain kiersimme ensin katsojaporukan ja sitten kävelimme ohjaajan luokse. Lunan piti olla löysällä hihnalla, joten neiti sitten itse kävi hieman haistelemassa ohjaajaa ja sen ojennettuja sormia, kuten se usein tekee ihan treeneissäkin, varsinkin jos on uusi kouluttaja. Ohjaaja kun ei alkuun puhunut Lunalle ollenkaan, helpotti se myös tehtävää.
1b KONTAKTI Yhteistyö 3
Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta
Luna lähtee mukaan, mutta ei kovin vapaaehtoisesti. Neiti kulkee hihnan päässä ja yrittää kääntyä takaisin päin ja kun ei pääse, kävelee hetken ohjaajan kanssa ja yrittää taas kääntyä takaisin.
1c KONTAKTI Käsittely (jos 1, merkitään A tai B) 1 Torjuu
murisemalla / yrittää purra B Torjuu
murisemalla ja/tai yrittää purra
Koskemisesta Luna ei välitä ollenkaan. Ohjaaja ottaa hihnan lyhyelle ja yrittää silittää, mutta ensin Luna väistää pariin kertaan ja sitten murahtaa pikkaisen väistäessään. Aivan oli odotettu reaktio, olisin ihmetellyt enemmän jos Luna olisi antanut ongelmitta silittää. Tilanne tietysti olisi voinut olla eri, jos ohjaaja olisi ollut kyykyssä eikä yrittänyt kumartumalla neidin päälle ja/tai ohjaaja olisi ollut nainen.
2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3 Aloittaa
hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
Tämä tuli hieman itselle yllätyksenä, että Luna oikeasti lähti leikkimään. Oletin, että lelun ollessa ohjaajalla, Luna vaan jättää joko lelun kokonaan huomiotta tai haukkuu jossain minun jaloissa. Mutta neiti tosissaan lähti leikkiin, vaikka se ei luottanut ohjaajaan. Kyllä se sen haukkuikin, mutta kumminkin oli leikissä mukana. Patukka tosin oli samankokoinen kun Luna, mikä ehkä tuotti hieman ihmetystä neidissä.
2b LEIKKI 1 Tarttuminen 3 Tarttuu
viiveellä tai etuhampailla
Tässä tarttumisessa oli hetken viive, mikä tosin saattoi johtua ihan siitä, että neiti joutui hieman tutkimaan miten se saa ison lelun nostettua ja kannettua.
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 1 Ei tartu
Kun lelu siirtyi kokonaan ohjaajalle, Luna sitten haukkui. Kyllä se liikkui ohjaajan mukana ja vähän kävi lelua suulla koskemassa, mutta ei sitten uskaltanut tarttua sen kummemmin.
3a TAKAA-AJO 1.kerta 2 Aloittaa,
mutta keskeyttää
Tämän jouduimme ottamaan uusintana, kun ensimmäisellä kerralla Luna ei vaan nähnyt saalista katsoessaan aivan toieen suuntaan. Toiselle yrityksellä se jo nähtiinkin ja neiti seisokin sitten magnustina hihnanpäässä. Luvan saatuani irroitin otteen ja Luna meni saaliin perässä haistelemaan, mutta kun lelu ei enää liikkunut, niin ei neitiäkään kiinnostanut etsiä sitä sen enempää.
3b TARTTUMINEN 1. kerta 1 Ei tartu
Ei mennyt lelulle asti, joten ei myöskään tarttunut siihen.
3a TAKAA-AJO 2. kerta
1 Ei aloita
Tämä oli hieman harmi, juuri kun olimme lähtökohdalla, kolisi kattila vieressä olevasta talosta ja Luna jäi tuijottamaan sitä joten eihän se taaskaan nähnyt koko lelua. Joten ei se sitten lähtenyt takaa-ajoonkaan.
3b TARTTUMINEN 2. kerta 1 Ei tartu
Ei takaa-ajoa, joten ei tarttumistakaan.
4 AKTIVITEETTITASO
3
Tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen. Yksittäisiä aktiviteetteja.
Luna pääasiassa haisteli maata ja koska ei tehty mitään, päätti myös käydä kakalla. :'D Sitten taas jatkui maan haistelu. Taisi se pari heinääkin syödä ja kerran kuopsasta hiekkaa.
5a ETÄLEIKKI Kiinnostus
1 Ei kiinnostu
avustajasta
Kyllä se katsoi kun joku hyypiö ilmestyi kauas, mutta eipä se kiinnostanut sen enempää.
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1
Ei osoite uhkauseleitä
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1
Ei saavu avustajan luo
Kyllä se kävi avustajan suunnalla, mutta päätti sitten tulla takaisin. :'D Kävimme sitten yhdessä katsomassa leikittäjää, joka pikaisesti haisteltiin ja lopuksi Luna sitten haukkui sen.
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1
Ei osoita kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 Ei osoita
kiinnostusta
6a YLLÄTYS Pelko
3 Tekee
väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
Tämä tuli hieman yllätyksenä, oletin vahvempaa reaktiota ja haukkumista haalaria kohti, mutta ei. Luna vaan säpsähti.
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1 Ei osoita
uhkauseleitä
Ei tullut sitä olettettua haukkumista.
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 4 Menee
haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
Luna vähän kierteli siinä haalarin lähellä jo ennen kuin siirryin eteenpäin, mutta viimeiset askeleet otti vasta kun liikuin.
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko 1
Ei minkäänlaista temponvaihtelua tai väistelyä
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus 1
Ei osoita kiinnostusta
Haalaria ei ihmetelty sen enempää kun kävelimme edestakaisin pariin kertaan.
7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko
3 Tekee
väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
Tämäkin jouduttiin uusimaan, kun ensimmäisellä yrityksellä hihna olikin liian löysällä ja neiti ylttikin laitteeseen. Toisella yrittämällä onnistu, räminän alkaessa neiti peruutti hieman kauemmas.
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 5 Menee
laitteen luo ilman apua
Heti räminän loputtua Luna menee itse tutkimaan laitetta.
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko 1
Ei minkäänlaista temponvaihteluita tai väistelyä
Ei jäänyt laitetta pelkäämään.
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus 2
Pysähtyy. Haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla.
Mutta se pikemminkin kiinnosti seuraavilla ohituskerroilla. Sitä käytiin tutkimassa uudelleen kun kävelimme ohi.
8a AAVEET Puolustus/Aggressio
2
Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
Alkuun aaveet eivät kiinnostaneet ollenkaan, mutta kun ne saapuivat tarpeeksi lähelle, Luna alkoi haukkumaan.
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 4 Kontrolloi
ja/tai käsittelee aaveita. Lyhyempiä taukoja.
Luna haukkuu aaveita vuorotellen.
8c AAVEET Pelko 5 Peruuttaa
enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta.
Aaveet pääsivät lähimmälle etäisyydelle ja käänsivät selkänsä, jonka jälkeen Luna totesi että nyt riitti ja se siirtyi sitten hieman kauemmaksi haukkumaan.
8d AAVEET Uteliaisuus 1 Menee
katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois.
Luna tuli lähelle vasta kun huppu oli poistettu ja kävi pikaisesti haistelemassa, mutta edelleen piti aaveita epäilyttävänä. Tässä tosin voi vaikuttaa sekin, että aaveet alkoivat puhumaan Lunalle ja kutsuivat sitä nimeltä. Neidistähän ei mikään ole sen epäilyttävämpää kuin että vieraat ihmiset puhuvat sille ja vielä epäilyttävämpää on, jos ne yrittävät houkutella luokse. Jos jos aaveet olisivat olleet aivan hiljaa ja minä vain kutsunut, olisi neiti todennäköisesti tullut nopeammin luokse.
8e AAVEET Kontaktin otto aaveeseen 1 Torjuu tai
välttelee kontaktinoton yrityksiä
Kun aaveet olivat stripanneet pukunsa pois, Lunaa kiinnosti enemmän ne valkoiset lakanat kuin alta löytyneet ihmiset.
9a LEIKKI 2 Leikkihalu
4 Aloittaa
nopeasti, leikkii aktiivisesti
Luna lähti leikkiin oikein innokkaasti.
9b LEIKKI 2 Tarttuminen 4 Tarttuu heti
koko suulla
Ja nyt leluun osattiin jo tarttuakin, tosin se vietiin systerin luo joka kuvasi suoritusta.
10 AMPUMINEN 3
Kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen.
Leluun tartuttiin hyvin ja ensimmäisen laukausen tullessa leikki jatkui. Pieni tauko siinä tuli muutaman sekunnin jälkeen, mutta sitten taas leikittiin. Toisen laukauksen jälkeen, Luna selvästi jo vähän ihmetteli, mutta tuli sitten taas leikkimään.
Hihnassa laukauset myös aiheutti vain parin sekunnin ihmetyksen, jonka jälkeen neiti taas jatkoi kuljeskelua.
PALAUTE
Lopuksi kävimme palautteet läpi. Omia yllätyksiä oli, että Luna leikki niinkin innokkaasti, vaikka se ei vieraista välitä. Ajattelin että se ei tosissaan kiinnitä mitään huomiota, kun lelu on vieraalla.
Tuomari siinä totesikin, että Luna selvästi on koira jolle ihmiset on aivan ok, kunhan ne ei yritä iholle tulla. Sanoi myös, että Luna ei taida muutenkaan välittää edes minun kosketuksesta, johon totesin että joo, neiti ei ole sellainen "ai ihanaa kun minua rapsutetaan" koira. Se tulee kyllä silitettäväksi kun se itse haluaa, mutta jos sitä ei huvita, niin se lähtee pois. Sama on palkatessa, ruoka on se kaikesta paras, lelukin menee satunnaisesti, mutta silitykset/kosketukset on vähän niin ja näin, että enemmän se on kättä väistämässä. Kävi se siinä tämän tuomarin luonakin rapsutettavana, kun se itse sai sen valita. Tuomari totesi, että hänellä itsellään on rhodesiankoiria, joten tällainen reaktio on hänelle ihan tuttu omista koirista.
Häntä kuulemma eli ihan omaa elämäänsä, siitä ei voinut lukea mitään se vaan heilui lähes koko ajan.
