Touhuntäyteinen viikonloppu

Viikonloppuna oltiin todella ahkeria Siirin ja tolleripoikien kanssa. Lauantaina käytiin KivaKoirassa viettämässä erittäin kylmä aamupäivätunti. Muut koirat olivat au naturel, mutta Luna oli puettu takkiin ja tossuihin. Kun päästiin aidatulle metsäalueelle, kaikki koirat katosivat nuuskuttelemaan ja peuhaamaan. Lunahan muisti todella nopeasti että tämähän oli se paikka missä oli todella paljon käpyjä! Ainut että nyt ne kävyt olivat lumipeitteen alla, mitä neiti ei voinut ymmärtää että miksi ne kävyt eivät lentäneet kuten viime kerralla.

Sitten mistä tunnistaa rodun jota on käytetty metsästyksessä? Kun vihdoin löysin kävyn, minulla olikin yllättäen cockerin lisäksi kaksi tolleria odottamassa milloin käpy lentää. Oli siinä Larakin ihmettelemässä että miksi muut seisoo siinä odottaen jotakin.

Tein muutaman käpypiilon Lunalle, että neitikin saisi hieman enemmän liikuntaa eikä vain pomppisi ja komentaisi jaloissa.

Lara taas juoksenteli sinne tänne ja välillä innostuivat leikkimään Cooperin kanssa.

Kävimme myös kentällä kuvailemassa ja lämmittelemässä, metsä suojasi hieman pellolta tulevalta tuulelta ja auringon paistaessa siihen oli huomattavasti lämpimämpi. Minullakin oli kamera mukana, mutta olin niin jäässä etten edes yrittänyt ottaa sitä laukusta ulos. Siiri sitten kuvaili jonkun verran ja seuraavat kuvat ovat hänen ottamiaan.

Joku oli tyytyväisen oloinen

Minulla oli usein useampi koira jaloissa

Kaksi kahjoa :D 

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten samalla kokoonpanolla Touhuun ja Temmellykseen. Ilma oli onneksi muutaman asteen lämpimämpi ja tuuli ei ollut aivan yhtä kova. Päätin kokeilla pärjäisikö Luna ilman tossuja ja puin vain takin sille päälle. Tossut olivat kyllä taskussa varuilta mukana, jos näyttäisi siltä että neiti alkaa jalkoja nostella.

Luna oli nyt päässyt heittelemisen makuun ja oli täälläkin sitä mieltä että jotain pitää heitellä komentaen jaloissa. Onneksi pallomerestä löytyi sitten pallo jonka kanssa kelpasi juoksennella. Myös Koda ja Cooper löysi mieluiset pallot joiden kanssa oli hyvä rallatella, ainut että pojat sitten kiinnostuivat toistensa pallosta ja ne vaihtuivat tiuhaan.

Tytöt telmivät keskenään ja pojat keskenään ja välillä Lara ja Cooper keskenään.

Luna tuli minun kanssa heinälabyrinttiin

Luna veti kierrokset tappiin jostain syystä (naapurialueen kiljuvat koirat?) ja ei meinannut malttaa olla hiljaa yhteiskuvassa. Neidin huutooli kyllä jotain ihan outoa ja kuten kuvasta näkyy niin Lara ja Coopperkaan eivät ymmärtäneet tilannetta. :'D Ja Luna tosissaan huusi kurkkusuorana koko ajan. Lara, Cooper ja Koda lähtivät monta kertaa siitä vierestä juosten ja Luna jäi edelleen istumaan ja huutamaan.

Saatiin me ihan onnistunut kuvakin. :D 

Otin vielä Lunan eriksen kuvaan ja nyt sitten oltiinkin suu supussa nätisti odottaen. 

Lunalla oli sunnuntaina vielä hieronta iltapäivällä. Vihdoinkin voisi sanoa, olin varannut hieronnan ensin helmikuun ensimmäiselle viikolle, mutta kun sille päivälle ei tullut muita varauksia niin aika peruttiin.  Se siirrettiin puolentoista viikon päähän, mutta sekin aika sitten peruttiin, tällä kertaa syynä hierojan omien koirien tarttuva suolistotulehdus. Eli nyt oli kolmas yritys ja tällä kertaa päästiin sinne hierojalle.

Hierojahan oli uusi, kun Kaisa Valto lopetti PetBrosilla, pohdin hieman siinä että mitenköhän siinäkin käy että jännittääkö Luna uutta hierojaa niin paljon että jännittää kaikkia lihaksiaan koko tunnin ajan. Onneksi näin ei ollut. Alku oli todella Lunamainen, kun hieroja yritti kutsua ja houkutella neitiä luokseen. Luna seisoi minun vieressä ja katsoi hierojaa ilmeellä että en muuten tasan tule.

Lopulta sitten kippasin neidin kyljelleen matolle. Sen verran tuttua hommaan hieronta selvästi oli, että Lunaa ei tuntunut haittaavan se että hieroja vaihtui. Neiti pysytteli yllättävän hyvin paikallaan koko hieronnan. Edellinen hieroja oli jättänyt aikaisemmat hierontatiedot PetBrosille, joten tämä hieroja oli tietoinen Lunan tilanteesta. Yllättäen kyllä, vaikka hierontaväli oli jälleen venynyt haluttua pidemmälle ei Lunan tilanne ollut mitenkään paha. Lapojen alla oli isompaa jumia kuten tavallisesti ja takapäässä todella pientä, mutta ei oikeastaan muuta.  Tämä hieroja käytti myös laseria mikä oli Lunalle uusi juttu. Oikean puoleinen lapa-alue oli sen verran jumissa että siihen sitten näytettiin hieman laseria. Hieroja otti laitteen esille ja sen nähtyäni totesin että Luna pelkää sirunlukijoita jostain syystä ja laite muistutti sirunlukijaa jonkin verran. Joten en yhtään yllättynyt kun Luna näki laitteen niin sehän pomppasi ylös ja oli lähdössä karkuun. Laitettiin neiti takaisin maahan (sai nyt tosin maata mahallaan kun selkää käsiteltiin) ja minä syötin herkkua koko laseroinnin ajan. Alkuun Luna ei suostunut herkkuja ottamaan, mutta lopulta ahneus voitti ja selässä oleva laite unohdettiin.

Kun jumi oli lähtenyt helpottamaan, hieronta jatkettiin loppuun. 

Hyvän mielen treenit

Kuten otsikkokin sanoo, meillä oli oikein hyvin sujuneet toko ja rally-tokotreenit tällä viikolla.

Tokossa meillä piti olla kisamainen treeni, eli ajatuksena että harjoitellaan palkattomuutta. Olin päivällä pohtinut hieman mitä liikkeitä ottaisimme. Ajatus oli että jätetään ruutu tällä kertaa tekemättä, kun sitä treenattiin perjantaina. Päivän aikana olin sitten päätynyt helppoon liikkeeseen eli metallinoutoon, sitten jääviin missä tuskin myöskään on isoa ongelmaa ja ohjattuun noutoon.

Pääsimme hallille ja vein tavarat sisälle. Odotettiin muiden saapumista, jolloin kysyin että siirretäänkö aitoja kun tarkoitus oli. Kouluttaja siinä totesi että jos ei siirretäkään, kun hän otti oman ruutunsa mukaan! Voidaan rakentaa kaksi ruutua eri puolille kenttää. Totesin siinä mielessäni että jaa, me nyt sitten tehdäänkin ruutua. :D

Joten otin sitten ruudun, jäävät sekä luoksetulon pysäytyksen. Koska muilla oli vielä hommat kesken, menimme ensimmäisenä kehää. Laitettiin kouluttajan ja minun ruudut ristikkäisiin kulmiin ja aloitettiin sillä. Keskellä kenttää oli vielä merkkejä laitettu riviin häiriöksi. Menin aloituspaikalle, ehkä noin vajaan 15 metrin päähän ja sanoin ”missä ruutu” –käskyn. Luna edelleen vilkuili vähän kaikkea muuta, yritin itse pitää katseen kohdistettuna ruutuun. Oli siellä pari ihan hyvää katsomista. Sitten lähetin neidin ruutuun. Luna lähti hyvin etenemään, mitä nyt hieman vilkuili sivulla olevia merkkejä ja meni ruutuun! Maahan menokin oli hyvä, juoksin palkkaamaan Lunan.

Otimme sitten perään toisen ruudun, nyt haasteena oli vasemmalla seinän vieressä olevat esteet sekä ruudusta hieman oikealle jäänyt merkkitötsä (sekä tietysti koko kentän läpi menevät merkkikartiot). Luna taas vilkuili ympärilleen, mutta jäi myös selvästi katsomaan ruutua hieman pidemmäksi aikaa. Lähetin neidin uudelleen ja jälleen matka päättyi nätisti ruutuun. Tässä vaiheessa kouluttaja totesi että me selvästi ollaan tätä tässä välissä harjoiteltu. Selvästikin Luna on taas ymmärtänyt ruudun lyhyeltä matkalta, mutta en tiedä onnistuisiko se sitten todellisella etäisyydellä.

Seuraavaksi otimme jääviä Z-tyyliin. Kouluttaja arpoi meillä istu-seiso-maahan siirtymät. Tässä vaiheessa hieman harmitti että olimme ensimmäisenä kehässä, koska en kerinnyt Lunalle muistutella jäävää istumista kehän laidalla. Seisomisessa ja maahanmenossa ei ole niinkään ongelmaa, mutta istuminen vaatii vielä yleensä pikakertauksen. Joten eihän se istuminen sitten onnistunut liikkeen alkaessa. Ensin Luna teki oikein hienon seisomaan pysähdyksen ja kun käskin sen uudestaan istumaan, päätti tyttö mennä maate. Eikun otettiin uudelleen ja nyt annoin vahvemman kroppa-avun jolloin Lunan takamus löysi tiensä mattoon. Seuraavana seisominen jossa ei ollut ongelmaa. Viimeisenä maahanmeno missä itsessään ei ollut ongelmaa, mutta siitä liikkeelle lähdön Luna ennakoi ja oli jo pystyssä vaikka minä olin vielä askeleen päässä neidistä. Käskin Lunan uudelleen maahan ja tein pari kierrosta ympäri ennen kuin pyysin neidin mukaan.

Viimeisenä luoksetulon pysäytys. Nyt otin pari lyhyttä kertausta siinä ennen liikettä ja Luna näytti muistavan pysäytyskäskyn hyvin. Jätin neidin aloituspaikalle ja siirryin arviolta kymmenen metrin päähän. Kutsuin Lunan luokse. Tyttö lähti matkaan hitaalla laukalla, mikä on tässä liikkeessä meille otollisin tapa, koska vauhtia ei ole liikaa ja pysähtyminen tapahtuu heti. Niin myös tällä kertaa, heilautin kättä Lunan ollessa noin puolessa välissä ja tassut stoppasivat siihen paikkaan. Luna jaksoi myös hyvin odotella kouluttajan käsky –käskyä ja minun tänne käskyä ennen matkan jatkumista. Tässähän tietysti tilanne oli eri kuin kokeessa, jossa matkaa on taas enemmän. Koira kerkeää juosta pidempään ja nostaa vauhtiaan, eikä se pysähtyminen enää olekaan niin helppoa. Lunahan kyllä välillä tekee luoketulon pidemmältäkin matkalta hitaassa laukassa, mutta useammin se kyllä lähtee kuin raketti.

Otin vielä kertaalleen ruutuun lähetyksen yksilösuorituksen lopuksi. Luna teki taas hienon suorituksen ja kävin palkkaamassa neidin ruudussa. Otettiin vielä loppuosa liikkeestä, eli jätin neidin ruutuun ja lähdin itse kävelemään poispäin. Sopivan matkan päässä kutsuin neidin sitten luokse. Oli oikein nappisuoritus, vielä vaan kun sitä matkaa pääsisi pidentämään.

Loppuun otimme paikallaolot. Tässä vaiheessa huomasin että Luna oli ollut tämän treenin hieman tavallista hiljempaa, kyllä ääntä edelleen löytyi. Esimerkiksi toiseen ruutuun lähtiessä kuului yksi haukahdus, mutta nämä ”tässä odottaessa vingun” ääntelyä ei tainnut tulla kertaakaan. Käskytimme koirat vuorollaan maahan ja jätimme ne riviin. Minä ja yksi toinen menimme sermin taakse piiloon. Olen usein ihmetellyt mistä johtuu että kun en näe Lunaa, jännitän paljon vähemmän paikallaolossa. Kun kokeessa seisoin näkyvillä niin sydän hakkasi rinnassa. Kouluttaja ilmoitti ajan päättyneen ja siirryimme paikoillemme. Luna odotteli nätisti pää maassa. Käskystä siirryimme koirien taakse, siitä sivulle ja yksitellen käskystä perusasentoon.

Luna oli kuulemma löytänyt kuononsa edestä namin siinä odotellessa ja hetken aikaa pohtinut että ottaako sen vai ei. Kouluttaja oli tässä vaiheessa pohtinut että käskeekö minut esille, mutta Luna oli sitten ottanut namin, syönyt sen ja jatkoi paikallaoloa rauhassa. Kouluttaja oli todennut että antaa olla. :D Neiti oli siis omatoimisesti palkannut itsensä kesken liikkeen. Onneksi nami oli sillä etäisyydellä että Luna siihen ylsi, koska jos se olisi ollut hieman pidemmällä niin sitten olisi kyllä pikkucockerin päässä ollut tahtojentaistelu. Ja myönnettävä on, en tiedä olisiko Luna noussut ottamaan sen namin. Ja jos olisi noussut niin mitä sen jälkeen. Pitää joko treenata tätä niin että jätän neidille eteen palkan paikallaoloihin, jotta se tottuisi jättämään houkutuksen huomiotta. Tai sitten yritän varmistaa ennen liikkeen alku ettei Lunan eteen jää nameja.

Rally-tokossa sitten meillä oli rata, joka oli enemmän avo-luokan tasoa. Eli päästiin tekemään ilman hihnaa (jee!). Tässä oli meille pari uutta kylttiä, houkutus ja hyppy. Rataa oli tehty hieman haastavammaksi laittamalla leluja sinne tänne radalle sekä pujottelun ämpäreihin. Houkutus oli ehkä ainut mikä itseä epäilytti tietäen että Luna on ahne, jos siellä on jotain hyvää syötävää niin…

Radalle mentyämme Luna keskittyi todella hyvin, palkkana minulla oli jo hieman kuivaneet kanakierrepalat mutta sekin oli neidistä selvästi tavoittelemisen arvoista. Pääsimme houkutuksenkin ohi (ja siellä sentään oli nakkipaketti!) ilman että Luna edes vilkaisi houkutuksia (…eli se ei tainnut edes nähdä sitä nakkipakettia). Kyltillä 6. sitten annoin ensimmäisen namipalkan. Matka jatkui ja seuraava hieman epävarma kyltti oli este, kun emme ole estettä pitkään aikaan suorittanut tällä tavalla että minä tulen siinä mukana. Ensimmäisellä yrityksellä Luna selvästi hieman epäröi ja oli tulossa esteen ohi. Sanoin hyppykäskyn uudelleen (jälkeenpäin tajusin kotona että käytin vielä väärää käskyä, normaalisti tästä suunnasta esteen yli mentäessä se käsky on ”yli”) ja neiti meni esteen yli. Kouluttajat oli sanonut että tämä on siinä mielessä hassu kyltti, että vaikka kyltissä itsessään lukee että ”hyppy, juoksua” niin siinä ei ole pakko juosta pätkääkään. Joten mehän ei juostu, ajattelin Luna innostuvan hypystä ja jos vielä juoksen siinä niin kierrokset kasvaa liikaa.

Jatkoimme siitä radan loppuun. Kouluttaja totesi että hän ei näe miksi meillä ei olisi jo nyt mahdollisuuden lähes sadan pisteen suoritukseen avo-luokastakin. Ainut virhe mikä tällä radalla tuli, oli Lunan bravuuri eli se kerkesi istu-eteen-oikealta sivulle liikkeessä korjaamaan istumistaan, mistä olisi tullut se -10. Otimme sitten kyltit 9-11 uudelleen ja nyt meni muuten todella hyvin (hyppy oli jo sujuvampi), mutta kädessä oleva palkka houkutti liikaa eikä Luna tohtinut kiertää takaa kyltillä 11. Laitoin namin taskuun ja otettiin uudestaan jolloin tuli nappisuoritus. Kouluttaja tässä totesi että taitavalla koiralla voi nami olla liian houkuttava, eli treenit sujuvat paremmin, kun palkka ei ole aivan edessä saatavilla.

Tektiikkatreenissä meillä oli aiheena peruutus. Mikä sinällään on Lunalle tuttua juttua. Näytin ensin meidän sivulla peruutuksen, mikä oli todella hyvä. Sitten otettiin edessä peruutus. Sanoin että Luna kyllä osaa sen jos minä liikun mukana, mutta jos minä olen paikoillani ei Lunakaan peruuta kuin muutaman askeleen ja sen jälkeen tarjoaa istumista tai maahanmenoa. Kouluttaja tähän tarjosi avuksi kosketusalustaa (kysyen ensin onko se meille tuttu ja ymmärtääkö Luna takajalkatargettia). No, onhan se enemmän kuin tuttu ja Lunakin ymmärsi idean nopeasti, tassut liikkuivat taaksepäin kunnes targetti tuntui alla. Luna sai kehuja hyvin suorasta peruutuksesta.

Otimme vielä merkkien pujottelua peruuttaen. Tämä olikin sitten paljon vaikeampaa, kun alkuun Luna meni niin suoraan ettei meinannut kääntyä merkin jälkeen. Sitten kun neiti hiffasi että tässä pitää taas kääntyä niin se kääntyi niin paljon että meinasi peruuttaa koko merkin ympäri. Yritettiin vielä kahdeksikkoakin peruuttaen ja no, kyllä me se suunnilleen saatiin tehtyä, mitä nyt oli todella loivat käännökset.

Kouluttaja käski meidän alkaa treenaamaan oikealla peruuttamista mahdollisimman nopeasti. Kokeiltiin sitäkin siinä pikaisesti, ilman apuja Luna oli hieman pihalla että mitä tehtiin, mutta kun menin seinän viereen niin tuli taas aika nättiä suoraa peruutusta. Mutta ehkä me harjoitellaan ensin se eteenpäin kulkeminen oikealla vahvemmaksi, ennen kuin lähetään ihan hirveästi peruuttelemaan.

Seuraava tunti on parin viikon päästä ja toivottavasti me silloin ollaan virallisesti avo-luokkalaisia.

Luna 4 vuotta!

4 vuotta tuli Lunalla tänään täyteen. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä ja terveitä vuosia edessä. 

Jauheliha-kanakakku (kana Applaws broilerinrintamärkäruokapurkista) sekä nappulat + lisät

Onneksi näistä kuvista ei näy kunnolla, mutta kummallakin oli aivan hirveet kuolajojot odottaessaan syöntilupaa. :'D

Lunan lahjapussi ja Larallekin piti hankkia lohdutuslahjapussi.

Lunan lahjapussi sisälsi häränkorvia, kaksi herkkupötkylää, Mustin ja Mirrin synttärilahjaherkkupussin
sekä mustekalalelun, joka tosin kiinnosti Laraa enemmän kuin Lunaa.

Toko - omat ongelmat vol.2

Meillä alkoi hieman yllättäen nyt perjantaisinkin tokotreenit. Omat ongelmat vol.2. Muistan syksyllä tulleen sähköpostia kurssista joka oli suunnattu koirakoille jotka ei päässeet haluamaansa ylemmän luokan kurssille (meillä siis voi), ja kun ei ollut varmuutta että pääsenkö millekään kurssille niin sanoin olevani kiinnostunut.

Hetkeen ei kuulunut mitään, jona aikana meidän pääsy tuolle kisakurssille varmistui. Sitten tuli viesti että pääsisimme tälle 8 kerran kurssille (tai siis oikeastaan oli 2 kappaletta 4 kerran kurssia eri kouluttajilta.) Vastasin että pääsimme Lunan kanssa jo yhdelle kurssille, että saisimmeko edelleen osallistua myös tähän kurssiin. Ajattelin kun porukkaa oli jäänyt paikatta, niin onko sallittua että minä menisin kahdelle eri kurssille. En myöskään pystynyt osallistumaan ensimmäiseen neljään kertaan kun kurssi olisi alkanut heti. Mitään vastausta tähän ei koskaan tullut.

Alkuviikosta sitten sain sähköpostiin laskun. Ihmettelin sitä hieman ja sitten vielä enemmän kun sain laskun auki. Lasku 80€ ja maksu oli mukamas tästä ensimmäisestä neljän kerran kurssista. Katselin sitä hetken, kunnes laitoin viestiä HSKH:n laskutukseen. Siitä meni pari päivää kunnes vastattiin että laskussa oli käynyt virhe, sen piti olla lasku juuri siitä jälkimmäisestä neljän kerran kurssista ja vain 40€ suuruinen.

Kyselin siinä hieman että voimmeko Lunan kanssa mennä kurssille, johon vastattiin että senkun menette. Maksoin siis laskun ja perjantaina lähdettiin tokoilemaan. Sinällään olin ihan tyytyväinen että päästään toisenkin kouluttajan silmien alle, koska minun on myönnettävä, että koen ettemme pakosti etene kisakurssin kouluttajan kanssa hirveästi.  Jennin piti olla kouluttajana tällä(kin) kurssilla, mutta hän oli flunssassa(?) näin ensimmäisen tunnin kunniaksi. Meillä oli siis minulle vieras sijainen tilalla.

Meitä piti olla 4 koirakkoa kurssilla, mutta yksi ei koskaan ilmestynyt. Lunan lisäksi ryhmässä oli novascotiannoutaja sekä malinois.

Malinois meni ensimmäisenä treenaamaan ja seurasimme tollerin omistajan kanssa kehän reunalla hetken aikaa. Sanotaanko että jokaisella on omat tapansa kouluttaa enkä viitsi muiden treenaamiseen puuttua, mutta taidettiin tollerin omistajan kanssa molemmat mielessämme todeta että ei näin. Malinoisin omistaja nimittäin kirjaimellisesti huusi koiralleen, jos se ei tehnyt niin kuin piti ensimmäisellä kerralla. Koskaan kuullut niin vihaista sivu tai tänne -käskyä. Tollerin omistajakin pyöritti silmiään siirtyessään sivummalle kentän reunalta.

Pohdin mitä lähdettäisiin Lunan kanssa treenaamaan ja päädyin nyt esittelemään tälle(kin) kouluttajalle meidän ruutu-ongelman. Hän kysyi että onko meillä siinä isokin ongelma vai enemminkin toistojen puutetta. Totesin että todennäköisesti sekä että. Ensimmäinen kommentti oli että he on onnistunut monelle pienelle koiralle opettamaan ruudun pienentämällä sen kokoa ensin puoleen, jolloin se on helpommin hahmotettavissa. Kun koira tajuaa sen ruudun, voi sen kokoa kasvattaa melko nopeasti. Pieni koira kumminkin näkee sen ruudun eri tavalla verrattuna isompaan. Joten teimme sitten kaksi pienempää ruutua kentälle ja näytin ensin meidän bongaamisen.

Luna taas näytti melkein parastaan katseen pomppiessa minne sattuu. Jos jotain positiivista voin sanoa, niin oli ne katseet jo hieman pidempiä, ehkä sekunnin-kahden luokkaa mitä neiti katseli mukamas eteenpäin. Kouluttajakin tässä vaiheessa totesi, että ei se oikeastaan edes katso eteenpäin vaan vilkuilee mitä sattuu. Hän suositteli että lopettaisin kädestä palkkaamisen tässä kohti, koska nyt Luna on vähän siinä mielentilassa että hän vilkuilee eteenpäin ja sitten vilkaisee minua että saako nyt palkan, ai ei, no vilkaistaan uudelleen eteepäin, no niin nytkö saa palkan? Kun neiti oppii että palkka ei tule minulta, todennäköisesti vähenee tarve myös pitää kontaktia tässä tapauksessa.  Hän suositteli palkkaamaan vasta ruudussa tai viemään sen palkan ruutuun. Toinen mitä hän suositteli oli että en katsoisi Lunaa. Nyt siis olen katsonut neitiä jotta näen katsooko hän eteenpäin ja kääntänyt katseeni ruutuun ja siitä takaisin Lunaan. Kouluttaja sanoi että kun katson koiraa, annan sen ymmärtää että kontakti on nyt se mitä tässä halutaan. Katsomalla itse koko ajan eteenpäin (niin että näen Lunan kumminkin sivusilmällä) kerron kehollani että siellä edessä on nyt jotain kiinnostavaa.

Tällä tavalla Lunan bongaaminen selvästi parani, neiti ei enää niin hanakasti tarjonnut kontaktia. Tosin ei se meinannut alkuun katsoa sitä ruutuakaan… :’D Vieressä seisovaa kouluttajaa oli helppo katsoa tai sitten ruudun takana liikkuvaa ihmistä. Kentän seinäkin meni paremman puutteessa. Kouluttaja siinä vieressä puheli ”nyt se katsoo minua, nyt se katsoo seinää, no niin nyt se katsoo ruutua.” Vaistomaisesti tuli se ”jes” palkkasana kumminkin sanottua aina kun Luna katsoi ruudun suuntaan.

Otimme siitä sitten ruutuun lähetyksiä niin että vaihdoimme ruutua joka kerta ja kouluttaja kävi vaihtamassa targetin ruudulta toiselle. Emme ottaneet pysähdyksiä kertaakaan koska pääpaino oli nyt siinä bongaamisessa.

Kouluttaja vielä sanoi että hän ehkä vielä lähettäisi Lunan ruutuun heti kun näyttää että se ruutu on bongattu. Se tietysti voisi olla yksi apu ongelmaan, nyt olen siis odottanut että neiti ensin bongaisi ruudun ja sitten odottanut että neiti ottaa kontaktin ennen käskyä. Tämä ihan siis siitä syystä että ainakaan aikaisemmin Lunan silmät ja korvat eivät ole toimineet yhtä aikaa; eli jos neiti katsoo jotain menee käskyt yleensä kuuroille korville. Tämä tosin oli pitkään alussa ongelma, en tiedä onko se enää joten pitänee kokeilla tätäkin. Kouluttaja totesi että tässä tietysti on riski innokkailla koirilla se että ne ottavat varaslähdön ruutuun sen nähdessään. En koe että meillä Lunan kanssa olisi tätä ongelmaa – ainakaan ihan heti. Kouluttaja kyllä myös myönsi että kaikilla koirilla ei tosissaan ne silmät ja korvat toimi samaa aikaa koskaan.

Luna lähti parin epäröivän lähdön jälkeen neiti tuntui tajuavan mitä tehtiin (tai sitten se varmistui että ne ruudut ovat siellä paikallaan) ja meno alkoi näyttää ihan hyvältä.

Otimme loppuun hieman kehääntuloharjoituksia. Tämäkin on asia jota myönnän että ei ole tullut treenattua aikaisemmin, me vaan ollaan menty sinne kehään. :D  Eli ajatuksena, että luodaan koiralle kuva että kannattaa olla ohjaajan kanssa yhteistyössä heti alusta alkaen. Treenissä mentiin kentälle kuten kokeessa mentäisiin, mutta ennen kun ensimmäisen liikkeen suoritus alkaa niin koira palkataan, olettaen että se pysyi jotenkuten mukana. Ensimmäisessä suorituksessa ensimmäinen ”liike” oli luoksetulo ja menimme kentälle kouluttajan perässä. Pääsimme aloitusasentoon, mutta parin sekunnin jälkeen Luna aloitti pienen ääntelyn. Mietin siinä että mitä teen palkkaanko vaiko en, ja lopulta päädyin palkkaamaan koska kouluttaja oli päässyt jo ”liike alkaa” –kohtaan enkä oikein voinut viedä liikettä pidemmälle.

Kouluttaja totesi että nyt palkkasin liian myöhään, Lunan mielentila ei enää ollut optimi. Eli olisi melkein kannattanut palkata juuri ennen perusasentoon menoa. Toisena ”liikkeenä” meillä oli estehyppy. Eli seuruussa mentiin kentän ulkopuolelta esteen eteen. Nyt olin nopeampi ja palkkasin heti kun Lunan takamus osui maahan.

Kolmannella kierroksella oli nouto. Lähdettiin taas kentän ulkopuolelta kouluttajan perässä aloituspaikalle. Tässä Luna kävi pikaisesti haistamassa kouluttajan lahjetta ennen kuin palasi seuraamaan. Otin neidin perusasentoon, koska ääntä ei kuulunut, otin vielä kouluttajan ojentaman kapulan ennen kunnon palkkaamista.

Loppuun otimme vielä paikallaolot. Meitä ei tähän mennyt kuin malinois ja Luna. Menimme suorituspaikalle ja yllättäen malinois kiinnosti neitiä sen verran, että jouduin huomauttamaan pariinkin kertaan, kun tyttö oli yritti haistella kuono niin pitkällä kun pystyi paikaltaan. Kouluttaja käskytti maahan ja tässä ei ollut ongelmaa. Jätimme koirat ja menimme sermin taakse. Matkalla piiloon näin peilin kautta että Luna pisti päänsä maahan.

Odottelimme sermin takana, en tiedä kuinka kauan mutta olisiko se ollut sen parisen minuuttia. Kun palasimme näkyviin, huomasin Lunan siirtyneen lonkalleen ja nostaneen päänsä. Siirryimme koirien taakse ja siitä sivulle. Yllättäen Luna nousi naapurin käskystä ylös, huomautin asiasta ja käskin takaisin maahan. Muuten oli kuulemma mennyt ihan hyvin.

Tunti loppui siihen ja menimme pakkaamaan tavaroita. Olin selkä malia päin ja meinasin saada sydärin kun suoraan selän takana karjaistiin tänne-käsky. Hyppäsin varmaan metrin ilmaan ja otin Lunan lyhyemmälle hihnalle kun ajattelin että se mali olisi tulossa Lunan luokse. (Ja ei, en epäillyt malia mitenkään vaikutti oikein ystävälliseltä tapaukselta, mutta Luna kun ei tykkää.) Tästä ei kumminkaan ollut kyse vaan koira oli siirtynyt omistajan makuun liian kauas (eihän se päässyt kuin parin metrin päähän siinä muutenkaan)...

Muuten täytyy myöntää että tämä kouluttaja oli sellainen mitä toivonkin kouluttajalta, eli oikeasti antaa jotain neuvoja mitä voisi kokeilla treenien eteenpäin viemiseksi. Oli antoisa tunti ja olen tyytyväinen että (itsekkäästi) menin tällekin tokokurssille.

Ai miten niin me häiritään sun vessarauhaa?

Viikon treenit

Tällä kertaa tokossa keskityttiin johonkin omaan ongelmaan ja minä otin edellisestä koetreenistä viisastuneena (ruudun) bongaamisen. Sanoin että minusta Luna kyllä osaa ruudun, sillä on vain ongelmia siinä ensimmäisessä suorituksessa kun hän ei bongaa sitä. Kun teemme ruudun kerran ja neiti oppii missä se on, niin liikkeessä ei (yleensä) ole ongelmaa.

Kouluttajalla ei oikein ollut tähän mitään erillistä neuvoa, hän pikemminkin vaan sanoi että kun Luna saa varmuutta liikkeeseen niin se oppii että se ruutu on siellä vaikka sitä ei heti näekään. Olin siinä hetken hiljaa ajatellen että saman kouluttaja sanoi viime kerralla meidän ohjatussa noudossa. Jotenkin olen tottunut että kun kerron mikä meillä on ongelmana niin kouluttaja joko tarjoaa suoraan tai aletaan yhdessä pohtia miten saadaan tilannetta eteenpäin sillä hetkellä. Nyt tämä kouluttaja vaan toteaa että meidän vaan pitää tehdä liikettä enemmän jotta se vahvistuu. Joo, ymmärrän tämän itsekin mutta ei nyt ehkä ollut ihan sellainen vastaus mitä hain. Kun ei mitään ehdotusta tullut kouluttajalta, päätin näyttää meidän bongaamista.

Kun ei ole tokosta kuvaa nii tässä Luna the minimalisti. Hyvä peti tulee pahvilaatikossa
olevista pahveista..

Olen meidän bongauksessa huomannut sellaisen asian, että Luna on huijannut minua tässä jo jokin aikaa. Neiti tietää että hänen on katsottava eteenpäin kun sanon ”missä X” ja itse vielä vilkaisen suuntaan johon haluan Lunan katsovan. No, neiti kyllä kääntää kuononsa eteenpäin, mutta sen silmät ovat edelleen minussa. Aloin tässä jonkun aikaa sitten kiinnittää huomiota, että katsoessaan ”eteenpäin” Lunan kulmat oli todella korkealla ja nojaamalla hieman eteenpäin näin että neiti katseli minua kulmiensa alta.

Tässä sitten Lara halusi kanssa kuvaan.

Lunahan näytti siinä parhaansa, kun sekunnin sisään katse heilui edestakaisin varmaan viisi kertaa. Eihän neiti siinä kerkeä mitään näkemään. Kouluttajan mukaan Luna ei (tässäkään) ole aivan varma mitä tehdä, aina aikaisemmin on vaadittu kontaktia ja nyt sitten neiti kokisi tekevänsä väärin katsoessaan muualle. Päätettiin sitten yrittää parantaa bongauksen kestoa ja voin sanoa että se oli melkein mahdoton tehtävä. Lunan pää heilui siihen tahtiin, että palkkaaminen eteenpäin katsomisesta oli todella hankalaa, saati että olisin tiennyt että katsoiko neiti oikeasti ruutua vai jotain muuta. Joten sen katsomisen pitkittäminen olikin sitten aivan mahdotonta. Yritin sitten vaan palkata suunnilleen oikeaan suuntaan katsomisesta. Tätä lähdin treenaamaan lisää sitten kotona, helpon kohteen kanssa. Nimittäin ruokakipon. Meillä ei ollut mitään ongelmaa pitkittää ruokakipon katsomista. Otin sitten vielä kiertomerkin siihen ja positiivista kyllä, Lunan katsominen ei ollut enää sekunnin sadasosan luokkaa, vaan tötsää katsottiin jopa parikin sekuntia. Tämä nyt tietysti taas on helpompaa kun kohde on korkeintaan parin metrin päässä, mutta heti kun kelit sallivat pitää mennä ulos treenaamaan pidemmältä matkalta.

Otimme tunnin loppuun vielä paikallaolot maaten ja istuen. Näköeste oli laitettu nyt niin seinään kiinni ettei sitä pystynyt käyttämään, joten mentiin Lunalle helpolla linjalla ja pysyttelin näkösällä.

Tähän loppuun vielä kotivideo kiertonoudon treenaamisesta. Ajattelin että nyt keksin hyvän kuvakulman, mutta tässä ei nyt näy nuo Lunan "missä kierrä" katselut kun neiti on melkein koko ajan tötsän takana... Mutta omat kroppa-avut on aivan kauheita. Ja toisella kierroksella jäi herkku kurkkuun mikä häiritsi suoritusta.

Rally-tokossa meillä oli radalla muutamia meillekin uusia ja treenattavia kylttejä. Meillä oli se kyltti missä koira vetää ympyrän sivulla (kyltti oli liikkeestä maahan –kyltin kohdalla). Kyllähän Luna osaa pyöriä, mutta juuri tällä tavalla ei sitä olla oikeastaan ollenkaan tehty. Tarvittiin siis hieman harjoittelua jotta neiti ymmärsi idean.

Toinen ongelma meillä oli istu-askel oikealle-istu. Lunahan osaa kyllä sivuaskeleet todella hienosti, mutta nyt en saanut niitä onnistumaan millään. Yksi syy oli neidin ahneus, Luna oli niin ahneella päällä että yritti vain hyppiä herkkujen luokse. Toinen minkä tajusin vasta radan ulkopuolella oli, että lähdin koko ajan liikkeelle väärällä jalalla. Radalla yritin siirtää ensin oikean jalan ja sitten vasta vasemman ja Luna ei tätä ymmärtänyt, kun normaalisti astun ristiin ensin vasemmalla jalalla. Yllättäen ne sivuliikkeetkin lähtivät sitten sujumaan. :D Kyllä kuulemma neiti teki ne radallakin mukamas ihan hyvin kun aloimme sitä harjoittelemaan, omaan silmään ne kyllä oli jotain kauheata. Kun puhutaan että rintamasuunta pitää pysyä suorana, niin oletan että sitä sillä tarkoitetaan eli koira ei saisi kääntyä ollenkaan liikkuessa. Nyt parhaimmillaan Luna tuli radalla semmoisessa vajaassa 45 asteen kulmassa, vaikka neiti kyllä osaa siirtyä suoraan sivulle. No pitää harjoitella lisää.

Tekniikkatreeneissä meillä oli asennonvaihdot ja koirankierto kyltit. Ensimmäisellä suoralla oli kaikki kierrot, eli ensin istuen kierto, sitten maaten kierto ja lopuksi istu-seiso kierto. Näissähän ei Lunalla ollut ongelmia, kun ollaan myös opeteltu tuo vieressä seisomaan nouseminen mitä tokossa ei ole. Siinä tosin on vielä kunnon käsiapu, mutta ehkä siitäkin joskus pääsee eroon.

Toisella suoralla oli sitten suoraan maahan, sitten liikkeestä seisominen ja koiran kierto. Ensimmäisellä kerralla Luna pysähtyi seisomaan kyllä todella nätisti, mutta kääntyikin hieman minun mukanani. Otin liikkeen uudestaan (kouluttaja totesi että muista että saan sanoa Lunalle vielä paikka/odota-käskyn). Seuraavalla yrityksellä tämän varuilta teinkin, mutta neiti oli jo itsekin ymmärtänyt mitä teki väärin eikä tehnyt elettäkään kääntyäkseen.

Sitten meillä oli vielä liikkeestä istuminen, jossa Luna vähän ennakoi ja teki todella nätin seisomisen. Eli tuplakäskyllä istumaan. Koira jäi istumaan ja seuraavalla kyltillä oli luoksetulokutsu. Muutaman uusinnan jälkeen Luna taas muisti että näitä jääviä liikkeitä oli muitakin kuin seiso ja maahan, jolloin se istuminenkin lähti sujumaan.


Perjantaina käytiin vielä ShowHau Centerissä mätsärissä, jossa koiria taas riitti. Taisi olla lähes 40 koiraa jokaisessa luokassa. Minä olin tietysti ollut päivän töissä ja olin sanonut systerille että harjaisi Lunan läpi (köhköh, säännöllinen harjaus taas vähän jäänyt...), mutta sain sitten todeta että eipä hän sitä ollut tehnyt. Neidillä kun on vielä pidetty ahkerasti takkia päällä niin rinnassa, kainaloissa ja nivusilla oli oikein mukavat takut, joita sitten aloin siinä kehiä seuratessa availemaan. Se ei ihan ollut helpoin tehtävä kun yrität pitää koiraa sylissä retkituolilla, varsinkin kun muita koiria pyörii ympärillä niin eihän Luna meinannut paikallaan pysyä. Aikaa kului, mutta sain lopulta takut selvitettyä niin ettei niitä ainakaan käsiin enää osunut kun sormeilin turkin läpi.

Systeri lähti ensin Laran kanssa kehään, he olivat viimeisiä jolloin kehään meni kolme koiraa samaa aikaa. Pikkuneiti ei enää onneksi roiku hihnassa tai lahkeessa samalla tavalla jolloin liike on paljon tasaisempaa. Nyt tosin Lara veti juoksuosuuden tokotyylillä todella hienossa kontaktissa. :D Ei tuomari nähnyt paljoa pikkuneidin kasvoja.

Muuten taisi mennä ihan hyvin, kun Lara sai ryhmän ainoan punaisen nauhan.

Siinä sitten odotettiin sinisen saaneiden pentujen kehä ennen kuin systeri lähti uudelleen Laran kanssa. Värikehässä heillä meni muuten hyvin, mutta heidän takana kulkeva arviolta 10-12 vuotias poika juoksi espanjanvesikoiransa kanssa koko ajan Larassa kiinni. Pikkuneiti häiriintyi tästä sen verran että pysähteli katsoakseen taakseen. En tiedä irvistelikö Lara jopa tällä vesikoiralle, kun systeri jälkeenpäin sanoi että Larakaan ei selvästi tykännyt kun toinen oli koko ajan takamuksessa kiinni. He eivät siten sijoittuneet ja poistuessaan kehästä pikkuneiti edelleen vilkuili taakseen.

Lunan vuoro tuli melko nopeasti kun pienet aikuiset alkoivat. Tuomari tykkäsi vaikka Luna oli vaihteeksi hieman varovaisella ja epäilevällä tuulella. Siinä pöydällä hieman keskusteltiin punaisen cockerin historiassa (kuinka näillä on useammin luonteen kanssa ongelmia). Teimme liikeosuuden (tosin siinä juostessa tajusin että juoksutin Lunaa bortsutyylillä löysällä hihnalla) ja jäimme seisomaan sivulle. Ensimmäisestä kehästä neiti sai punaisen nauhan. Sitten olikin pitkä odottelu että loput 30 koiraa kävivät kehässä. Cockereita oli yllättäen useampi, aikuisten kehässä Lunan lisäksi kolme muuta ja pennuissa vielä yksi.

ShowHau Centerillä on tiloissaan isot mainostelkkarit, jossa pyörii yleensä lähiajan tapahtumista infoa. Nyt siinä oli myös 3 kuvaa tammikuisesta mätsäristä. Siinä ensimmäisenä oli kuva vizlasta jonka kohdalla systeri oli kysymässä että eikös se ollut siitä meidän edellisestä mätsäristä kun useampi vizla sijoittui. Kun minä käänsin katseeni ruutuun oli kuva jo vaihtunut ja yllättäen siinä ruudussa olikin Lara. Naureskeletiin sitä siinä kun seuraava kuva vaihtui ja nyt ruutuun puolestaan ilmestyi Luna. Tässä vaiheessa nauratti jo kahta kauheammin. Miten osuikin että ruutuun on valittu kolme kuvaa, joihin osui sitten meidän molemmat tytöt. :'D

Ilta venyi ja alkoiko värikehät lopulta 21.30. Sinisissä yksi cockeri sijoittui kolmanneksi. Sitten mentiin Lunan kanssa kehään. Meidät juoksutettiin 4 koiraa kerrallaan ja sitten loppuseisontaan. En tiedä oliko herkut liian hyviä (nappasin kotoa pussin kuivattua possunkeuhkoa), mutta Luna ei meinannut millään pysytellä paikoillaan. Meidät valittiin kumminkin jatkoon kiinanpalatsikoiran, skyenterrierin sekä mäyräkoiran kanssa. Seisotettiin koiria vielä vierekkäin kun tuomari sanoi että ei enää juoksuta että hän on nähnyt tarpeeksi. Siinä hetken seisoessaan hän kumminkin totesi että eikun juoksutappa cockeri vielä kertaalleen. Juostiin siis ympyrä, jouduin tosin hieman hidastelemaan kun neiti oli nostamssa laukkaa koko ajan, ja palattiin riviin. Tuomari tuli vielä hieman hiplailemaan Lunaa, joka tosin tällä kertaa hieman väisti. Laitoin kättä hieman Lunan sivulle ettei se karkaisi kokonaan tuomarin alta.

Taas seisoimme, jolloin tuomari pyysi vielä kiinanapalatsikoiraa liikuttamaan. Tässä vaiheessa aloin jo miettimään että taitaa olla kisa nyt Lunan ja tämän palatsikoiran välillä (tässä on yksi koirarotu mitä en vain voi ymmärtää.) Ja näin olikin, kun tuomari sijoitti mäyräkoiran neljänneksi ja skyenterrierin kolmanneksi. Siinä hän sitten pohti pitkään ja naureskeli jo itsekin kun ei osannut valita. Lopulta Luna tuli toiseksi ja kuulin tuomarin viedessä ykkösruusuketta palatsikoiranomistajalle hänen sanovan "kun tuo cockerikin vaan on niin..." Eli taisi olla nyt todella tiukka kilpailu.

ShowHau Center on hieman muuttanut palkintosysteemiään, nykyään heillä on palkintopöytä josta saa valita ruusuketta vastaan kaksi palkintoa (tai jos haluaa pitää ruusukkeen niin yhden palkinnon). Idea on minusta hyvä, näin jokainen saa valita itselleen sopivan palkinnon. Ainut mistä nyt voisi marmattaa niin se että kaikki järkevimmät palkinnot menevät ensimmäsenä, kun siinä on kerennyt käymään jo pentujen voittajat sekä aikuisten sinisten voittajat (eli yhteensä 24 koiraa ja jos jokainen on ottanut 2 palkintoa niin 48 palkintoa oli jo mennyt) ennen kuin punaisten voittajat pääsivät kehästä. Kun menin valitsemaan niin jäljellä oli kyllä kasa pantoja ja valjaita (tosin koot taas vähän mitä sattui), shampoita, muutama herkkupussi, luupalloja, tee-se-itse petejä (eli peti minkä voi täyttää vaatteilla sun muilla), sekä peruspalloleluja tai minikoiralle sopivia vinkuleluja.

Kassahenkilö siinä sanoi että voin myös pitää ruusukkeen ja ottaa yhden palkinnon jos en keksi kahta. En tiedä sitten mitä hän ajatteli kun sanoin että meillä on jo miljoona ruusuketta, että kyllä minä keksin tästä nyt jotain. Päädyttiin siinä sitten luupalloon sekä herkkupussiin.