Hyvän mielen treenit

Kuten otsikkokin sanoo, meillä oli oikein hyvin sujuneet toko ja rally-tokotreenit tällä viikolla.

Tokossa meillä piti olla kisamainen treeni, eli ajatuksena että harjoitellaan palkattomuutta. Olin päivällä pohtinut hieman mitä liikkeitä ottaisimme. Ajatus oli että jätetään ruutu tällä kertaa tekemättä, kun sitä treenattiin perjantaina. Päivän aikana olin sitten päätynyt helppoon liikkeeseen eli metallinoutoon, sitten jääviin missä tuskin myöskään on isoa ongelmaa ja ohjattuun noutoon.

Pääsimme hallille ja vein tavarat sisälle. Odotettiin muiden saapumista, jolloin kysyin että siirretäänkö aitoja kun tarkoitus oli. Kouluttaja siinä totesi että jos ei siirretäkään, kun hän otti oman ruutunsa mukaan! Voidaan rakentaa kaksi ruutua eri puolille kenttää. Totesin siinä mielessäni että jaa, me nyt sitten tehdäänkin ruutua. :D

Joten otin sitten ruudun, jäävät sekä luoksetulon pysäytyksen. Koska muilla oli vielä hommat kesken, menimme ensimmäisenä kehää. Laitettiin kouluttajan ja minun ruudut ristikkäisiin kulmiin ja aloitettiin sillä. Keskellä kenttää oli vielä merkkejä laitettu riviin häiriöksi. Menin aloituspaikalle, ehkä noin vajaan 15 metrin päähän ja sanoin ”missä ruutu” –käskyn. Luna edelleen vilkuili vähän kaikkea muuta, yritin itse pitää katseen kohdistettuna ruutuun. Oli siellä pari ihan hyvää katsomista. Sitten lähetin neidin ruutuun. Luna lähti hyvin etenemään, mitä nyt hieman vilkuili sivulla olevia merkkejä ja meni ruutuun! Maahan menokin oli hyvä, juoksin palkkaamaan Lunan.

Otimme sitten perään toisen ruudun, nyt haasteena oli vasemmalla seinän vieressä olevat esteet sekä ruudusta hieman oikealle jäänyt merkkitötsä (sekä tietysti koko kentän läpi menevät merkkikartiot). Luna taas vilkuili ympärilleen, mutta jäi myös selvästi katsomaan ruutua hieman pidemmäksi aikaa. Lähetin neidin uudelleen ja jälleen matka päättyi nätisti ruutuun. Tässä vaiheessa kouluttaja totesi että me selvästi ollaan tätä tässä välissä harjoiteltu. Selvästikin Luna on taas ymmärtänyt ruudun lyhyeltä matkalta, mutta en tiedä onnistuisiko se sitten todellisella etäisyydellä.

Seuraavaksi otimme jääviä Z-tyyliin. Kouluttaja arpoi meillä istu-seiso-maahan siirtymät. Tässä vaiheessa hieman harmitti että olimme ensimmäisenä kehässä, koska en kerinnyt Lunalle muistutella jäävää istumista kehän laidalla. Seisomisessa ja maahanmenossa ei ole niinkään ongelmaa, mutta istuminen vaatii vielä yleensä pikakertauksen. Joten eihän se istuminen sitten onnistunut liikkeen alkaessa. Ensin Luna teki oikein hienon seisomaan pysähdyksen ja kun käskin sen uudestaan istumaan, päätti tyttö mennä maate. Eikun otettiin uudelleen ja nyt annoin vahvemman kroppa-avun jolloin Lunan takamus löysi tiensä mattoon. Seuraavana seisominen jossa ei ollut ongelmaa. Viimeisenä maahanmeno missä itsessään ei ollut ongelmaa, mutta siitä liikkeelle lähdön Luna ennakoi ja oli jo pystyssä vaikka minä olin vielä askeleen päässä neidistä. Käskin Lunan uudelleen maahan ja tein pari kierrosta ympäri ennen kuin pyysin neidin mukaan.

Viimeisenä luoksetulon pysäytys. Nyt otin pari lyhyttä kertausta siinä ennen liikettä ja Luna näytti muistavan pysäytyskäskyn hyvin. Jätin neidin aloituspaikalle ja siirryin arviolta kymmenen metrin päähän. Kutsuin Lunan luokse. Tyttö lähti matkaan hitaalla laukalla, mikä on tässä liikkeessä meille otollisin tapa, koska vauhtia ei ole liikaa ja pysähtyminen tapahtuu heti. Niin myös tällä kertaa, heilautin kättä Lunan ollessa noin puolessa välissä ja tassut stoppasivat siihen paikkaan. Luna jaksoi myös hyvin odotella kouluttajan käsky –käskyä ja minun tänne käskyä ennen matkan jatkumista. Tässähän tietysti tilanne oli eri kuin kokeessa, jossa matkaa on taas enemmän. Koira kerkeää juosta pidempään ja nostaa vauhtiaan, eikä se pysähtyminen enää olekaan niin helppoa. Lunahan kyllä välillä tekee luoketulon pidemmältäkin matkalta hitaassa laukassa, mutta useammin se kyllä lähtee kuin raketti.

Otin vielä kertaalleen ruutuun lähetyksen yksilösuorituksen lopuksi. Luna teki taas hienon suorituksen ja kävin palkkaamassa neidin ruudussa. Otettiin vielä loppuosa liikkeestä, eli jätin neidin ruutuun ja lähdin itse kävelemään poispäin. Sopivan matkan päässä kutsuin neidin sitten luokse. Oli oikein nappisuoritus, vielä vaan kun sitä matkaa pääsisi pidentämään.

Loppuun otimme paikallaolot. Tässä vaiheessa huomasin että Luna oli ollut tämän treenin hieman tavallista hiljempaa, kyllä ääntä edelleen löytyi. Esimerkiksi toiseen ruutuun lähtiessä kuului yksi haukahdus, mutta nämä ”tässä odottaessa vingun” ääntelyä ei tainnut tulla kertaakaan. Käskytimme koirat vuorollaan maahan ja jätimme ne riviin. Minä ja yksi toinen menimme sermin taakse piiloon. Olen usein ihmetellyt mistä johtuu että kun en näe Lunaa, jännitän paljon vähemmän paikallaolossa. Kun kokeessa seisoin näkyvillä niin sydän hakkasi rinnassa. Kouluttaja ilmoitti ajan päättyneen ja siirryimme paikoillemme. Luna odotteli nätisti pää maassa. Käskystä siirryimme koirien taakse, siitä sivulle ja yksitellen käskystä perusasentoon.

Luna oli kuulemma löytänyt kuononsa edestä namin siinä odotellessa ja hetken aikaa pohtinut että ottaako sen vai ei. Kouluttaja oli tässä vaiheessa pohtinut että käskeekö minut esille, mutta Luna oli sitten ottanut namin, syönyt sen ja jatkoi paikallaoloa rauhassa. Kouluttaja oli todennut että antaa olla. :D Neiti oli siis omatoimisesti palkannut itsensä kesken liikkeen. Onneksi nami oli sillä etäisyydellä että Luna siihen ylsi, koska jos se olisi ollut hieman pidemmällä niin sitten olisi kyllä pikkucockerin päässä ollut tahtojentaistelu. Ja myönnettävä on, en tiedä olisiko Luna noussut ottamaan sen namin. Ja jos olisi noussut niin mitä sen jälkeen. Pitää joko treenata tätä niin että jätän neidille eteen palkan paikallaoloihin, jotta se tottuisi jättämään houkutuksen huomiotta. Tai sitten yritän varmistaa ennen liikkeen alku ettei Lunan eteen jää nameja.

Rally-tokossa sitten meillä oli rata, joka oli enemmän avo-luokan tasoa. Eli päästiin tekemään ilman hihnaa (jee!). Tässä oli meille pari uutta kylttiä, houkutus ja hyppy. Rataa oli tehty hieman haastavammaksi laittamalla leluja sinne tänne radalle sekä pujottelun ämpäreihin. Houkutus oli ehkä ainut mikä itseä epäilytti tietäen että Luna on ahne, jos siellä on jotain hyvää syötävää niin…

Radalle mentyämme Luna keskittyi todella hyvin, palkkana minulla oli jo hieman kuivaneet kanakierrepalat mutta sekin oli neidistä selvästi tavoittelemisen arvoista. Pääsimme houkutuksenkin ohi (ja siellä sentään oli nakkipaketti!) ilman että Luna edes vilkaisi houkutuksia (…eli se ei tainnut edes nähdä sitä nakkipakettia). Kyltillä 6. sitten annoin ensimmäisen namipalkan. Matka jatkui ja seuraava hieman epävarma kyltti oli este, kun emme ole estettä pitkään aikaan suorittanut tällä tavalla että minä tulen siinä mukana. Ensimmäisellä yrityksellä Luna selvästi hieman epäröi ja oli tulossa esteen ohi. Sanoin hyppykäskyn uudelleen (jälkeenpäin tajusin kotona että käytin vielä väärää käskyä, normaalisti tästä suunnasta esteen yli mentäessä se käsky on ”yli”) ja neiti meni esteen yli. Kouluttajat oli sanonut että tämä on siinä mielessä hassu kyltti, että vaikka kyltissä itsessään lukee että ”hyppy, juoksua” niin siinä ei ole pakko juosta pätkääkään. Joten mehän ei juostu, ajattelin Luna innostuvan hypystä ja jos vielä juoksen siinä niin kierrokset kasvaa liikaa.

Jatkoimme siitä radan loppuun. Kouluttaja totesi että hän ei näe miksi meillä ei olisi jo nyt mahdollisuuden lähes sadan pisteen suoritukseen avo-luokastakin. Ainut virhe mikä tällä radalla tuli, oli Lunan bravuuri eli se kerkesi istu-eteen-oikealta sivulle liikkeessä korjaamaan istumistaan, mistä olisi tullut se -10. Otimme sitten kyltit 9-11 uudelleen ja nyt meni muuten todella hyvin (hyppy oli jo sujuvampi), mutta kädessä oleva palkka houkutti liikaa eikä Luna tohtinut kiertää takaa kyltillä 11. Laitoin namin taskuun ja otettiin uudestaan jolloin tuli nappisuoritus. Kouluttaja tässä totesi että taitavalla koiralla voi nami olla liian houkuttava, eli treenit sujuvat paremmin, kun palkka ei ole aivan edessä saatavilla.

Tektiikkatreenissä meillä oli aiheena peruutus. Mikä sinällään on Lunalle tuttua juttua. Näytin ensin meidän sivulla peruutuksen, mikä oli todella hyvä. Sitten otettiin edessä peruutus. Sanoin että Luna kyllä osaa sen jos minä liikun mukana, mutta jos minä olen paikoillani ei Lunakaan peruuta kuin muutaman askeleen ja sen jälkeen tarjoaa istumista tai maahanmenoa. Kouluttaja tähän tarjosi avuksi kosketusalustaa (kysyen ensin onko se meille tuttu ja ymmärtääkö Luna takajalkatargettia). No, onhan se enemmän kuin tuttu ja Lunakin ymmärsi idean nopeasti, tassut liikkuivat taaksepäin kunnes targetti tuntui alla. Luna sai kehuja hyvin suorasta peruutuksesta.

Otimme vielä merkkien pujottelua peruuttaen. Tämä olikin sitten paljon vaikeampaa, kun alkuun Luna meni niin suoraan ettei meinannut kääntyä merkin jälkeen. Sitten kun neiti hiffasi että tässä pitää taas kääntyä niin se kääntyi niin paljon että meinasi peruuttaa koko merkin ympäri. Yritettiin vielä kahdeksikkoakin peruuttaen ja no, kyllä me se suunnilleen saatiin tehtyä, mitä nyt oli todella loivat käännökset.

Kouluttaja käski meidän alkaa treenaamaan oikealla peruuttamista mahdollisimman nopeasti. Kokeiltiin sitäkin siinä pikaisesti, ilman apuja Luna oli hieman pihalla että mitä tehtiin, mutta kun menin seinän viereen niin tuli taas aika nättiä suoraa peruutusta. Mutta ehkä me harjoitellaan ensin se eteenpäin kulkeminen oikealla vahvemmaksi, ennen kuin lähetään ihan hirveästi peruuttelemaan.

Seuraava tunti on parin viikon päästä ja toivottavasti me silloin ollaan virallisesti avo-luokkalaisia.