Ehkä vuoden viimeinen saarireissu

Pitkästä aikaa pääsimme käymään vaunulla. Täytyy myöntää että en oikein tiennyt mitä odottaa viikonlopulta. Luna oli viimeisen viikon ollut hieman kärttyisemmällä päällä eikä oikeastaan edes leikkinyt Laran kanssa. Ja nyt ne joutuisivat olemaan pienessä ahtaassa asuntovaunussa yhdessä.

Pääsimme lähtemään melko myöhään, minkä takia olimme Inkoossa vasta lähempänä kymmentä. Eipä siinä kerinnyt kuin heittää tavarat vaunuun, antaa koirille ruoat ja sitten lähdettiinkin loppuiltaa viettämään grillille. Kulttispoika Bemmi olikin jo grillillä ja hän ei ollut yhtään tyytyväinen että kaksi kaveria käveli vain ohi ja pääsi ihan grillin viereen kun hän joutui olemaan kauempana penkkiin sidottuna! Lara oli ihan innoissaan kun tajusi grillillä olevan muita ihmisiä ja Luna puolestaan pääsi heti kerjäämään ruokaa katseellaan.

Grillailun jälkeen käytiin pienellä iltalenkillä ja Luna oli vähän turhankin täpinöissään. Alue on ollut hiljaisempi kesän jälkeen ja sehän on tehnyt sen että saaren peuralaumat ovat tulleet lähemmäksi laiduntamaan. Luna, jolla on identiteettiongelmia eikä se tiedä onko se cockeri vai hirvikoira, oli menossa jokaisen löytämänsä hajun perään. Laraa taas selvästi hieman jänskätti kun oli pimeää ja alue täynnä outoja uusia hajuja.

Käytin Laran vielä erikseen pissalla hetki ennen nukkumaanmenoa ja meitä vastaan tuli noin vuoden ikäinen ja pieni (on siis Laraakin pienempi kooltaan) sekarotuinen Lucky poika. Nuori neiti oli alkuun hieman epäileväinen kun pimeydestä ilmestyi toinen nelijalkainen, mutta aika pian hän hiffassi että siinähän on kiva kaveri. Toinen oli myös innokas leikkimään joten koirat vetivät pienet hihnajuoksupainit siinä tiellä.

Lara tapasi myös kk saksanseisojapoju Tazzin

Vaunussa olemisessa olikin sitten omat haasteensa, mitä myös eniten pelkäsin. Onneksi Luna ei ole ollut Laran kanssa sellainen pomo kuin mitä Lolan kanssa. Lola jos vaunulla (tai kotona) liikuttaa häntäänsäkään niin Luna on vieressä vahtimassa että mihin toinen luulee liikkuvansa. Lara sai siis aika vapaasti liikkua vaunussa, mutta ihan turvallisuus syistä vahdin etteivät tytöt vahingossakaan joudu vastakkain vaunun kapeimmalla osalla. Nukkumisjärjestelyjäkin jouduttiin tekemään, systeri nukkui Laran kanssa vaunun perällä ja aitasimme pienen tilan kompostikehikon palalla. Minä ja Luna sitten nukuimme vaunun keskellä (jos joku ei ole asuntovaunussa käynyt niin meillä on vaunun perällä sänky, keskellä ruokailuryhmä jonka saa sängyksi sekä keulassa isompi ruokailuryhmä mikä myös avautuu pediksi). Systerin ja minun sängyn välisessä seinässä on pieni ”ikkuna” josta normaalisti Luna hyppii edestakaisin. Nyt tietysti jouduimme sen sulkemaan ja ensimmäisenä yönä Luna olikin ihmeissään kun ei päässyt vaihtamaan sänkyä. Punainen neiti kävi alkuyöstä useaan otteeseen kokeilemassa, josko luukku aukeisi raapimalla.

Lauantai menikin lenkkeillessä ja treenatessa. Noin puolenkilometrin päässä asuntovaunualueesta oli PokeStoppi jossa sitten juoksin joko kummankin koiran kanssa tai vuorotellen jommankumman (useimmiten Lunan).  Treenattiin myös hieman luoksetuloja, ohitustreenejä, häiriönsietoa ja seuraamista. Kulttis Bemmi kun tarvitsi häiriötreeniseuraa niin treenasin siinä sitten molempien tyttöjen kanssa (toinen oli aina odottamassa systerin kanssa sivulla). Lunalla ei häiriötreeni (Bemmi ja ympärillä olevat ihmiset) tuottanut ongelmia, mutta hän onkin tottunut treenaamaan vaunualueella. Laralla sitten onkin siinä vielä työtä. Bemmi oli Larasta hieman pelottava, kun iso urospentu teki yllättäviä nykäsyjä ja tuli luokse. Meidän ohitustreenit menivätkin sitten niin että yritin saada Laran kulkemaan lähellä eikä kiertämään Bemmiä niin kaukaa kun pääsi.

Luoksetuloja otettiin myös häiriöllä, eli meillä Bemmi istui lähellä ja tytöt joutuivat juoksemaan siitä ohi. Lunan luoksetuloissa otin myös pysähdystä ja yritin pysäyttää neidin suoraan pojan kohdalle. Lunalle on tässä hiljalleen alkanut se pysähtyminen tulla tutuksi, joudun tosin aina ennen treeniä vetämään pientä peruutus-stoppiharjoitusta ja tällöin sanoa seis-käskyn käsimerkin ohella. Siitä seuraavat sujuvatkin pelkällä käsimerkillä. Yhä useammin alkaa myös tulla todella nättejä stoppeja eikä valuta viittä metriä eteenpäin kuten alussa. :D

Olen treenannut Laran kanssa sivulle tuloa ja pikkuneiti on hiffanut sen idean melkein täydellisesti. Välillä tulee pieniä aivopieruja ja perusasentoon tullaan jalkojenpäälle istumaan (niska taittuu yli 90 astetta kun tuo yrittää pitää kontaktia) kokonaan seläntaakse tai oikealle puolelle selkä menosuuntaan päin :'D Mutta sivulle tullaan niin nätisti että Lunakaan harvoin tarjoaa niin nättiä perusasentoa (tosin Lara tulee kyllä kirjaimellisesti ihan kiinni).

Laran jäädessä lenkin jälkeen vaunuun nukkumaan systerin kanssa, lähdettiin Lunan kanssa saaren toiseen päähän lenkille kera äitin, äidin miehen, vaununaapurin ja tämän 5 kuukauden saksanseisojauroksen Tazzin kanssa. Mentiin neidin kanssa vähän edellä pitkässä liinassa kun poju olisi innoissaan halunnut tehdä tuttavuutta Lunan kanssa, joka puolestaan on sitä mieltä että yli-innokkaat pennut voisi kadota maanpäältä. Luna pääsi pulikoimaan uimarannalla pariin otteeseen.  Kun päästiin takaisin olikin taas aika käyttää Lara pissalla.

Käytiin myös meidän rannassa katsomassa ja kerran siellä oli hiljaista päästettiin tytöt hieman rallattelemaan. Luna juoksu suoraan mereen pulikoimaan ja Lara lähti tutustumaan laituriin. Pikkuneiti oppi aika nopeasti että laiturilla kannattaa kulkea varoen, se nimittäin juoksi siellä sellaista vauhtia että lopputuloksena pentu putosi reunalta mereen kun ei se vauhti pysähtynytkään niin nopeasti tai reuna pääsi yllättämään. Onneksi uiminen oli pennelille jo tuttua, joten Lara vaan ui rantaan ja siitä eteenpäin osasi varoa laiturin reunoja. Ei se mitään kauhua saanut tilanteesta, laiturille kyllä mentiin uudestaan ongelmitta ja uimaankin mentiin useaan otteeseen. Pääasiassa tytöt juoksivat hiekalla ja rantavedessä. Olen täällä varmaan maininnutkin, mutta jos Laralla olisi motto, se olisi ”I belive I can fly!” mikä taitaa olla bortsuilla aika yleistä. Rannan reunalla on pientä kalliota joiden takaa Luna lähti juoksemaan ja pentu meni tietenkin perässä. Luna tuli nätisti kallion toiselta reunalta alas, mutta Lara päätikin hypätä kalliolta. Pudotusta oli reilu metri, mutta onneksi pohja oli pehmeää hiekkaa. Naamalleenhan tuo tuli, mutta siitä se vaan nousi ylös ja jatkoi matkaa.

Sunnuntaina sitten päästiinkin merelle ja grillisaareen. Ilma oli aurinkoinen mutta aika tuulinen. Lara pääsi ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin. Minusta tuntui ettei se ollut siitä moksiskaan - enemmän pikkuneitiä tuntui häiritsevän päälle puetut pelastusliivit, joiden kanssa se heittäytyi selälleen maahan ja totesi että hän ei kävele. Pidin Laraa sylissä ja istuttiin veneen keulassa, Lunan matkustaessa veneen perällä.

Saaressa Luna sai kulkea vapaana, mutta edellisestä päivästä viisastuneena Lara kulki pitkässä liinassa. Saari on kallioinen ja siinä on monessa kohtaa usean metrin pudotuksia joko toiselle kalliolle tai mereen. Pari kertaa Lara valui mereen loivasta kohdasta yrittäessään jahdata aaltoja ja joutuessaan veden liukastamalle alueelle. Niin kauan kun pudotus oli mereen, ainoin pennun kurotella kuten halusi. Oppiipahan hieman varomaan kun tarpeeksi monta kertaa molskahtaa uimaan. :D Aika hyvin pikkuneiti kyllä varoi korkeilla kallioilla, ei se tainnut kertaakaan edes yrittää hypätä niistä kohdista. Minua eniten arveluttivat tilanteet, joissa Lara kulki vauhdilla Lunan perässä kapeissa kohdissa missä oli korkeampi pudotus. Tytöt myös innostuivat rallittamaan kalliolla (Lara onneksi edelleen pitkässä liinassa, luulen että muuten nuorempi olisi löytynyt merestä).

Kävimme myös grillisaaren toisella puolella, johon ei sitten tuullut ollenkaan ja lämpötilat olivat kesäiset. Tällä puolella Luna yllättäen plumpsahti mereen. En tiedä menikö vanhempi neiti jonkun hajun perässä vai minkä, mutta Luna putosi kohdassa missä oli jyrkkä, mutta kaareva pudotus suoraan mereen. Kuulin vain molskahduksen ja hetken päästä punainen neiti seisoikin takatassut mutapohjassa ja etutassut kalliolla läpimärkänä. Kohta vain oli niin jyrkkä että eihän tuo sieltä itse ylös päässyt, eikä neiti suostunut uimaan kaislikon läpi matalammalle alueelle. Jouduin siis itse menemään tähän jyrkkään kohtaan vetämään neidin pannasta kalliolle. Laran kiusaksi Luna myös lähti omalle tutkimusmatkalleen rantaa pitkin. Vanhempi neiti pysyi kyllä näkösällä, mutta aika pitkälle se sai mennä kallioilla.

Hetken lämmittelyn jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin vaunulle. Lara oli jo niin naatti että meinasi jo nukahtaa veneeseen. Perillä sitten pakkasimme auton, siivosimme vaunun ja lähdimme ajelemaan kotia ja voin sanoa että molemmat tytöt olivat taju veks lähes koko automatkan. Eivätkä olleet ainoat, minä olin kanssa puolikuollut, systeri totesi että oli piristävää olla taas vaunulla, mutta hän ei juossutkaan kahden koiran kanssa koko aikaa. Pikemminkin vaan istui ensin vaunussa tai pihalla tai saaressa.

 

Aaltoja oli kiva metsästää

Täällä on selvästi ruokatarjoilu

Looppuun vielä tyylikäs kuva Larasta kun se löysi meidän Pokemonjahdilla lätäkön mihin piti puhallella ilmaa :D

Välillä meinaa pää räjähtää kun ei kerkeä tai jaksa

Eipä herunut meille paikka HSKH:n rally-tokoryhmistäkään. Sinällään en asiasta yllättynyt, kun ajattelee lajin olevan tällä hetkellä perus tokoa paljon suositumpi, mutta silti pidin mielessäni peukkuja pystyssä josko sittenkin… Pitää nyt vaan sitten katsoa jostain muualta löytyisikö meille mitään kiinnostava kurssia mistään.

Myönnettäköön että tässä on Lunan kanssa treenaaminen jäänyt hieman vähille ja se ärsyttää. Mutta tällä hetkellä ei yksinkertaisesti aika ja oma jaksaminen riitä kovin tiheään treenaamiseen. Piti käydä tuolta edellisestä postauksesta katsomassa, mutta en siellä ollut maininnutkaan että systeri putosi hevosen selästä ja mursi nilkkansa tuossa muutama viikko takaperin. Viikon systeri vietti sairaalassa ja jalka leikattiin, nyt hän on kerinnyt olla kotona jo pari viikkoa. Jalkaa pitää varoa muutama kuukausi ennen kuin siihen saa alkaa painoa oikeastaan laittamaan. Eli sehän ei nyt sitten pysty hirveästi tekemään mitään vaikka kotona onkin ja Lunan lisäksi joudun juoksemaan ja tekemään Larankin kanssa enemmän. Minulla oli vähän suunnitelmissa elellä helpotettua pentuarkea antaen systerin tehdä päätyöt, mutta nyt se sitten on kumminkin minulla. Minä nousen sohvalta kun Lara nappaa suuhunsa jotain sopimatonta (ellei se nyt satu olemaan juuri sohvan vieressä), minä nousen siivoomaan pissat kun ne menevät ohi pissa-alustasta, minä hyppään ylös jos näyttää että Lara etsii kakkapaikkaa. Raahaan myös aina kaikki tavarat ja koirat autolle ja sieltä kotiin. Voi jes.  Tätä jatkuu sitten parhaimmillaan marras-joulukuuhun asti.

Onneksi Larakin kasvaa tuosta hiljalleen, aamuherätykset tapahtuvat nykyään siinä 7-8 välillä ja riippuen hieman päivästä, välillä ei ole yöllä tullut pissejä ollenkaan tai välillä aitauksessa on parikin lätäkköä. Lenkkeily alkaa myös hiljalleen sujumaan niin että oikeasti edetään jopa eteenpäin, eikä Laran tarvitse syödä kaikkea mitä suuhunsa saa (sienetkin saa olla rauhassa maassa, muistan jonkun aikaa sitten naureskelleeni perhetutulle joiden kulttispentu söi sieniä kun ei Luna niistä koskaan välittänyt.) Lara myös osaa aika hyvin irrottaa käskystä, jos sinne suuhun sattuu jotain ylimääräistä eksymään. Ehkä me tästä selvitään.

Luna edelleenkin sietää Laraa hyvin, mutta silloin tällöin tulee ongelmia. En tiedä auttaako niihin aika, Lunalla vaan välillä napsahtaa päässä ja se käy jopa raivolla päälle jolloin siihen saa huutaen juosta väliin. Täysin täyspäinenhän Luna ei ole, sen tiedän ja myönnän. Voisiko tilanne helpottua jos pääsisin taas säännöllisesti treenaamaan Lunan kanssa jotta sekin joutuisi väsyttämään pääkoppaansa enemmän.Vai onko tämä asia jonka kanssa joutuu vaan elämään. Olen myös miettinyt voiko kysesssä olla kipukäytös, mutta tilanteet eivät yleensä ole viitanneet sinne päin (enemmän siis liittynyt resurssiaggreen.)  Lunahan tosissaan ei tunnu muistavan näistä ns. tappeluista mitään enää hetken päästä vaan olisi valmis leikkimään uudestaan. Mietinnässä on myös ollut että auttaakohan mitään että yritän tehdä Lunan hetkista Laran kanssa mahdollisimman palkitsevia. Eli palkkaisin namilla aina kaikki tyttöjen ohitustilanteet, leikkihetket ynnä muut. Se tosin vaatisi että muistaisin pitää nameja oikeasti ihan koko ajan mukana.

Mutta saa nähdä milloin Luna pistää tiukemmat rajat mm. leikkeihin, kun pentu alkaa kooltaan olla jo Lunaa isompi (korkeudeltaan mennyt ohi parilla sentillä, mutta paino on vielä ainakin muutaman kilon alhaisempi). Isoja positiivisia yllätyksiä näiden yhdessä elossa on mm. ollut se, että Lara on saanut änkeä samaan pieneen kevythäkkiin jossa Luna on. Tämäkin on käynyt leikin tiimellyksessä, eli Luna on juossut häkkiin piiloon ja Lara on hetken päästä ängenyt mukana. Luulen, että jos Luna muuten olisi nukkumassa häkissä rauhassa saisi pentu äkkilähdön yrittäessään sisälle.  :D Tytöt myös söivät samaa (arviolta 40cm pituista) keppiä ulkona. He pärjäävät niin hyvin nykyään yhdessä, että melkein uskaltaisin sanoa että nämä kaksi voisi nykyään jo jättää kahdestaan kotiin ilman aitausta – jos Lara ei yrittäisi tuhota kaikkea. Tämän takia tyttö saa vielä pysytellä yksinolot aitauksessaan, en halua palata kotiin ja todeta että kaikki huonekalut on syöty.

Lunalla kunnon ilme, mutta leikit niillä on kesken.

Koska Laralla ei ole vielä rokotukset kunnossa, pikkuneiti on saanut harjoitella yksinoloa kun Lunan kanssa ollaan juostu mätsäreissä. Tai juostu ja juostu, ollaanko tässä käyty kolmessa mätsärissä. Hyvin taas näkyy kuinka mätsäreistä ei koskaan tiedä, Luna on aika tasainen suorittaja, yhdessä mätsärissä saadaan sininen nauha ilman sijoitusta ja seuraavassa ollaan ykkösiä ja BIS-sijoittujia.

Viimeisin kisa oli Suomen Welsh Corgi -yhdistyksen järjestämä Nummelassa. Päätettiin lähteä edellisenä iltana ja aamulla vielä selviteltiin haluaako siskopuolen 9v poika lähteä mukaan. Oltiin vähän niin kuin luvattu että otetaan hänet mukaan kun löytyy kisa jossa on lapsi&koira –luokka ja alkoi hieman tulla kiire kun A. on pian täyttämässä 10v mikä on ikärajana monessa paikassa kyseiseen luokkaan. Kun tämä halusi tulla mukaan, jouduttiin vielä noutaa Lola tädin luota. Koettiin rauhallinen kaikkien kaveri Lola parhaimmaksi valinnaksi A:lle. Lolan ainoa ongelmana pidettiin sitä että se saattaisi olla minun perään kehässä, mutta Luna kun ei oikein ollut arkuutensa takia vaihtoehto (Luna voisi lähteäkin A:n mukaan kun herkku on tarpeeksi hyvä ja Luna näkee että olen lähellä, mutta se ei tasan antaisi tuomarin tulla siinä vaiheessa lähelle).

Ilmoittautumisjonossa käskin A:ta pitämään Lolan lyhyellä hihnalla, eikä mieluiten päästäisi sitä haistelemaan muita. Hyvin hän ymmärsi, kun sanoin että ei Lola ei tee kellekään mitään, mutta muut ei pakosti tykkää. Yritettiin pikaisesti ohjeistaa miten kehässä kuuluu mennä, kuinka koira esitetään ja käytiin yksi harjoittelukierroskin tekemässä. Lapsi&koira kehään oli ilmoittautunut vajaa parikymmentä lasta (mikä oli minusta aika paljon? Yleensä kun olen kehää seurannut on osallistuija ollut korkeintaan 10…). Ensin kehään meni ensimmäiset kahdeksan, jolloin A sai katsoa miten muut menivät. Tämän jälkeen kulkeminen ei ollut enää ongelma, varsinkaan kun liike oli vain yhdessä ympäri ja sitten yksitellen edestakaisin. Enemmän A:lla oli ongelmaa seisottamisessa. Lola seisoi kyllä pääasiassa hyvin (itseasiassa yllättävän hyvin) itsekseen, mutta A:n palkkausväli oli vähän turhan harva jolloin Lolakin tietysti alkoi turhautua ja pomppimaan vasten tai istuutui.

Mutta muuten hyvin A. meni Lolan kanssa ensikertalaiseksi, mutta sijoitusta heille ei tullut (ihmettelin tosin että tuomari sijoitti lapsen joka oikeasti huusi koiralleen joka innostui haukkumaan). A. kuulemma oli kysynyt milloin seuraava kisa olisi. Todennäköisesti seuraavaan kisaan kuluu sen verran aikaa, että hän ei enää lapsi&koira kehään iän takia pääse, mutta tajuttiin että Lolahan täyttää 8 vuotta tammikuussa – eli A. voisi viedä vanhimman neidin veteraanikehään. Sekin on luokkana yleensä hieman pienempi.

Menimme sitten Lunan kehän luokse odottelemaan meidän vuoroa. Onneksi suurin osa oli kerinnyt käymään jo kehässä, eikä meitä ennen ollut kuin viitisen paria. Lunan kulki vuorollaan kehässä tavalliseen tapaansa nätisti ja vauhtikin oli ihan hyvä. Pöydällä pysyttiin paikallaan. Lopputuloksena punainen nauha. Mentiin takaisin kehän reunalle odottelemaan. A. tuntui hieman kyllästyvän odotteluun, ei hän siinä (mielestäni) hirveästi valitellut, mutta ei meinannut pysyä paikallaan enää lopuksi. A. pari kertaa ilmoitti käyvänsä pienellä kävelyllä ja siinä sitten pohdin että uskaltaako sitä miten päästää silmistä vieraassa kaupungissa.

Menimme sitten vuorollamme punaisten kehään. Juostiin pari kertaa ympäri ja seisotettiin. Kerkesin siinä jo miettimään että taidetaan lähteä ilman sijoitusta jälleen, kun tuomari ei hirveästi meitä tuntunut katselevan sijoittuvia valitessaan, joten yllätyin kun meidän julistettiin pitkästä aikaa ykkösiksi. Olin jotenkin taas sekaisin siinä ja olin jo lähdössä kehästä pois pelkän ojennetun ruusukkeen kanssa, kunnes minut huudettiin takaisin – palkintopallilla odotti palkintopussi ja valokuvaaja.  Eikun täyskäännös ja takaisin.

Sitten oli tietenkin vielä lisää odottelua. Oikeastaan ainoa kehä kesken oli pentujen kehä, jossa pienet ja isot pennut olivat samassa kehässä. Perhetutut olivat myös kulttispoika Bemmin kanssa kisaamassa, mutta heille ei tälläkään kertaa tullut sijoitusta (mutta pentuja olikin paaaljon.) Pentujen jälkeen oli vielä paras Welsh Corgi –kehä ja sitten pääsi BIS-kehät käyntiin. Koirakoita oli kahdeksan ja me oikeastaan vaan seisottiin paikallamme. Sinällään ihan hyvä, kun en tiedä olisiko Luna jaksanut pitkän odottamisen jälkeen enää juosta kovinkaan näyttävästi. Seisoessa häntäkin heilui vähän turhan rauhallisesti ja yritin kovasti kehumalla saada sitä heilumaan hieman innokkaammin, mutta turhaan. Tämä kumminkin riitti ja Luna sijoittui BIS3!

Palkintona saatiin ruokasäkki, numerolappupidike, silmähuuhde sekä pari lahjakorttia.