Häiriöhyppyjä sekä kaukokäskyjä

Pahoittelen jo alkuun kuvien huonoa laatua, en tiedä onko tuolla Koirakeitaalla jotenkin outo valaistus vai mitä, mutta aikalailla kaikki kuvat mitä puhelimella otetaan (oli se sitten minun tai systerin puhelin joissa molemmissa on hyvät kamerat, on tärähtäneitä)

Viimeisimmän tokotunnin aiheena meillä oli hypyt häiriössä sekä kaukokäskyt. Hypyiksi kouluttaja kokosi yhden alo-luokan esteen ja yhden perinteisen kiinteän tokoesteen. Näiden esteiden kummallekin puolelle levitettiin erilaisia kippoja ja kuppeja. Esteet olivat parin metrin päässä meistä, joten Lunahan kiinnostui näistä kupeista heti ja jouduin muutamaankin otteeseen sitä jättämään ne rauhaan.

Kouluttaja otti koirakot yksitellen kaukokäskyihin ja me saimme siinä odotellessa treenata hyppyjä. Menin ensin alo-esteen luokse, kun ryhmän voi-luokassa kisojaan aloittava lagotto meni toiselle esteelle. Alkuun Luna oli menossa tutkimaan kippoja, mutta parin kiellon jälkeen se päätti jättää ne rauhaan. Koko lopputunnin aikana Luna ei edes vilkaissut näitä häiriöitä.

Hypyt sujuivat ongelmitta, mutta kovin montaa hyppyä siinä ei tietysti jaksanut tehdä ettei Luna kyllästyisi. Vaihdoimme vuoroja ja siirryimme välillä odottelemaan. Kun muut olivat päässeet hyppimään, kävimme kokeilemassa vuorostaan avo-estettä. Siinäkään ei ollut ongelmia, vaikka häiriökipot olivat aivan erinäköisiä.

Menimme taas odottelemaan kun muut ryhmäläiset kävivät hyppimässä. Monta kertaa siinä odotellessa mietin että näinköhän meille jää aikaa kouluttajan kanssa katsoa kaukoja, kun hän käytti 15 minuuttia kolmen ensimmäisen koirakon kanssa ja meitä ryhmässä oli viisi.

Huomasin että tämä ryhmän VOI-koirakko alkoi jossain vaiheessa treenata hypyllä metallikapulan noutoa ja itse totesin että mehän voimme tehdä vaihteeksi samaa. Kaivoin pienen metallikapulan treenilaukusta ja vein sen esteen toiselle puolelle. En viitsinyt lähteä kapulaa heittelemään pienissä tiloissa ja vaikka nuorena pelasin pesäpalloa, on nykyään sihtini huonontunut niistä ajoista melkoisesti. Koin siis turvallisemmaksi kaikkia muita ja treenihallin tavaroita kohtaan että vien sen kapulan itse. Käskystä Luna lähti hyvällä vauhdilla noutoon, hyppäsi esteen, otti metallikapulan varovaisesti suuhunsa ja lähti hienosti tuomaan sitä takaisin keskellä estettä. Mutta sitten esteen edessä tuli stoppaus ja este kierrettiin.

En yllättynyt tästä ollenkaan, koska tiesin että metallikapulan kanssa hyppääminen on meillä tässä liikkeessä se isoin ongelma. Lunahan kerran hyppäsi esteen metallikapula huonosti suussa ja se varmaankin kolahti hampaisiin ikävästi, koska jouduin sen jälkeen sitten muutaman viikon ajan suostuttelemaan neitiä ottamaan se kapula takaisin suuhun.

En siis tällä kertaa ottanut Lunan tuomaa kapulaa, vaan lähdin innostaen juoksemaan takaisin esteelle ja juuri ja juuri sen ohi. Neitihän tuli kyllä perässä ja taisi pari kertaa juosta esteen ohi ennen kuin suostui sen hyppäämään. Tästä se saikin sitten kunnon kehut ja palkan. Sen jälkeen esteenylitys lähti sujumaan. Varmuudeksi kyllä otin pari askelta taaksepäin ja äänellä kutsuin Lunan otettua kapulan suuhun ja kääntyessä minua kohti. Jouduin myös hieman avittamaan ja korjailemaan

kapulanpalautusperusasentoa kun neiti meinaa jäädä liian taakse kapulansa kanssa. Laitan tähän videon alle missä tehdään metallinouto ja siinä meidän kroppa-avut näkyvät oikein hyvin. Pitää varmaan alkaa treenata pelkästään perusasentoon tulemista kapula suussa, jotta saadaan tuokin korjattua.

Viimeisellä viidellä minuutilla kouluttaja lopulta tuli meidän luokse ja päästiin katsomaan meidän kaukokäskyjä. Kouluttaja alkuun kyseli tekeekö Luna ne etu- vai takajalat paikallaan. Minun on myönnettävä että vasta varmaan pari kuukautta sitten minulle selvisi että tässä liikkeessä ei vaan koiraa käsketä vaihtamaan asentoa vaan se pitäisi kirjaimellisesti tehdä paikallaan. Tiesin kyllä että koira ei saisi liikkua eteenpäin, mutta että sen pitäisi oikeasti pysyä täysin paikallaan tuli yllätyksenä. Sanoin sitten kyllä että takatassut paikallaan, mutta enhän minä ole siihen hirveästi kiinnittänyt huomiota että pitääkö se niitä oikeasti paikallaan.

Teimme alkuun istu-maahan vaihtoja AVO-luokan tyyliin useamman peräkkäin, jotka sujuivat mielestäni ihan hyvin. Hieman Luna tosin ihmetteli parin metrin päässä kyykyssä olevaa kouluttajaa, mutta ei onneksi sitten jämähtänyt tuijottamaan.  Kouluttaja sitten kysäisi että ollaanko tehty vielä seisomaan nousuja. Totesin että joo, mutta niissä Luna lähes aina liikkuu eteenpäin. Hän sitten pyysi näyttämään ja totta kai sitten liike ei meinannut ottaa onnistuakseen. Jouduin sanomaan useamman ”up”-käskyn ennen kuin neiti oikeasti nosti ahterinsakin matosta. Pari askelta tultiin taas eteenpäin.

Kouluttaja sitten pyysi näyttämään että miten olimme liikettä treenanneet ja yritin alkuun näyttä miten olen tehnyt liikkeen läheltä käsiavulla, mutta Luna vaihteeksi näytti olevan täysin ymmärtämättä mitä minä käsimerkeilläni ajoin takaa. Näytin sitten namin avulla miten alkuun harjoiteltiin. Luna oli hieman turhankin innoissaan namista ja kun kyykistyin neidin eteen, hyvä ettei minulla ollut koira sylissä. Näytin siinä sitten muutaman maahanmenon ja siitä seisomisen, jolloin kouluttaja totesi että periaatteessa jo maahanmeno on meillä pielessä. Luna lätsähtää suoraan jaloilta maahan, kun otollisin tilanne on että koira laskeutuisi hissinä hieman taaksepäin maahan. Tästä syystä myös maasta seisomaan nouseminen tapahtuu väärällä tyylillä, mikä saa helposti Lunan sitten ottamaan niitä askelia eteenpäin. Kotiläksyksi saimme tehtävän palata taaksepäin ja yrittää uudelleenopettaa maahanmeno oikealla tyylillä. Saa nähdä kuinka sekin onnistuu kun neiti on 2,5 vuotta mennyt lösähtäen maahan ja nyt pitäisikin saada lihasmuistiin jotain muuta, mutta kokeillaan.

Meidän istu-maahan-istu vaihdoissa ei ollut kuulemma oikeastaan mitään moitittavaa. Luna teki vaihdot kouluttajan mielestä hyvällä nopeudella, eikä siinä takatassut liikkuneet kuin muutamia millejä, mikä nyt johtuu pelkästä lantion liikkeestä asennonvaihdossa.

Kotiläksy on siis enemmän helpottamaan tulevaisuuden maahan-seiso siirtymistä ja koska meillähän tähtäimessä on päästä niin pitkälle kuin vaan mahdollista, niin pitää varmaan yrittää tehdä tätä päivittäin, jotta saamme monta toistoa. Luulen ettei totuttua maahanmenoa ole kovinkaan helppo ylikirjoittaa.

"Mitä toi tossa tekee?" - Luna

Mätsäriviikonloppu

Mätsäriviikonloppu pääsi starttaamaan lauantaina, kun lähdimme systerin ja koirien kanssa aamupäivästä kohti Vantaan Koirakeidasta. Koska Koirakeitaan uusissa tiloissa on kaksi erillisistä hallia (agipuoli ja ns. tokopuoli), oli mätsäri jaettu kahtia. Ensimmäisenä alkoivat aikuisten kehät, pienet aikuiset tokopuolella ja isot agipuolella. Kävimme ilmoittautumassa (jossa olikin heti tuttuja kun pienten ilmoja otti vastaan kouluttaja-Salla, joka oli meillä ”Saa katsoa ja koskea” -kurssia vetämässä sekä Sanna, ex-tokokouluttaja.

Luna sai numeron 6 ja Lola numeron 7, eli ihan hirveää ryysistä ilmoittautumisessa ei vielä siinä vaiheessa ollut. Kävimme varaamassa tokohallista pienen sohvan meille, minkä jälkeen käytin Lunan vielä kävelyllä. Tarpeiden teon jälkeen palasimme sisälle ja jäimme sohvalle odottelemaan kehien alkua. Tokohalli oli jaettu kahteen osaan (kehä ja odotustila) ja välissä oli reilun metrin korkuiset sermit. Tämä oli sinällään harmi, kun sohvalla istuessa ei sitten nähnyt kuin kehässä liikkuvien päät. Positiivisena puolena tietysti kehässä olijat saivat rauhassa esiintyä ilman että kehänlaidalla oli kasa häiritseviä koiria.

Siinä istuessa tuli lisää tuttuja juttelemaan. Bordercollie Luckyn omistava toko-treenikaveri oli nimittäin myös paikalla. Hänellä oli oma koira mukana mikä osallistui pieniin pentuihin ja hän oli myös mainostamassa uutta koirien hyvinvointiyritystään PetBros. Heillä oli ständi Koirakeitaan odotustilassa, minkä kyllä noteerasin sisälle tullessa, mutta en sen enempää katsonut keitä ihmisiä siinä oli. Heillä oli myös arpoja myynnissä ja pääpalkintoja oli lahjakortti heidän hyvinvointikeskukseensa.

Olinkin systerille maininnutkin autossa, että tässä kisassa olisi ihan hyvät sponsorit. Kun oli koirienhyvinvointiyritys sponssaamassa, se melkein pakolla tarkoittaisi palkintona olevan lahjakortteja. Oli siis oikeasti tavoittelemisen arvoisia palkintoja. Tosin, jos niin kävisi että joutuisi BIS-kehään jäämään, niin joutuisi odottelemaan jonkin aikaa, koska pentujen kehät oli arvioitu alkavaksi vasta 12.30.

Kehät pääsivät alkamaan melkein heti ilmoittautumisen päätyttyä. Pienillä aikuisilla ja pennuilla tuomarina toimi Kennel Sinisuven (kultainennoutaja sekä stabyhoun) kasvattaja Sinikka Eloranta, joka esitteli itsensä ennen kehien alkua. Varmaan ensimmäistä(?) kertaa tuomari kertoi heti mistä pitää ja mitä katsoo koirakoissa. Hän nyt mainitsi heti että koiraa pitää esittää iloisesti, mutta mahdollisimman vähäeleisesti. Eikä koiraa saisi kannatella päästä ja hännästä. Totesinkin mielessäni, että vapaaseisotustyyli voisi olla tämän tuomarin mieleen.

Sitten kehät alkoivat ja koirat lähtivät valumaan kaksi kerrallaan kehään. Nopeasti tuli meidän vuoro ja Lunan kanssa kehään tuli coton de tuléar. Alkuseisonnassa tuomari tuli ojentamaan kätensä kummallekin koiralle. Lunalle iso plussa että se pysyi nätisti paikallaan ja nuuskaisi tuomarin kättä. Sitten lähdimme yhdessä kiertämään kehää. Neiti kulki minusta jälleen todella nätisti, ravi oli siistiä ja sen verran innokasta että tyttö kulki puolisen metriä minun edelläni, kumminkaan yrittämättä hirttää itseään näyttelyhihnaan.

Cottoni meni ensimmäisenä pöydälle ja koska Lunalla oli edelleen hyvä vire päällä, pyysin sitä edelleen seisomaan paikallaan tasasin väliajoin palkaten. Cottonin yksilöliikkeiden jälkeen Luna pääsi pöydälle. Hieman harmiksi tuomari katsoi juuri poispäin kun pääsimme pöydän vierelle, koska Lunahan nousee aina itse takajaloilleen pöytää vasten odottamaan nostoa. Kuvittelisin tämän vaikuttavan positiivisesti arvosteluun, koska koira tulee mielellään pöydälle, vaikkakin se sitten siinä mulkoilee tuomaria. Kun neiti oli pöydällä tuli tuomari sitä tutkimaan. Toinen iso plussa, Luna pysyi jälleen todella hyvin paikallaan! Kun tuomari tutki hampaita ja päätä, en edes pitänyt neidistä kiinni. Kun tuomari siirtyi siitä taaksepäin, palkkasin tytön nakinpalalla ja pidin varovaisesti pään alta varuilta kiinni. Mutta Luna tosissaan pysyi koko hiplailun ajan nätisti, eikä omaan silmään näyttänyt edes nojaavan tuomarista poispäin.

Yksilöliikkeetkin menivät minusta hyvin ja edestakaisen ja ympyrän juokseminen jälkeen siirryimme taas riviin seisomaan.

Tuomari totesi että on kaksi muuten aika samantasoista koiraa, mutta toisella on selvästi ollut hieman enemmän näyttelytreenejä. Hän myös antoi molemmille käytännön vinkkejä esittämiseen, minulle huomautti näyttelyhihnasta. Minun kannattaa aina varmistaa, että hihna on oikeassa paikassa (eli lenkki suoraan korvien takana), jolloin koira ei pääse vetämään ja ei vahingoita kaulaansa. Tätä hieman pohdiskelin, että päinvastoin minusta monet tuomarit pitävät hyvänä sitä, että koira liikkuu hyvin ja jopa ohjaajasta edellä ”vetäen.” Mutta kai tämäkin on hieman makuasia. Sen ymmärrän että hihnan on hyvä olla oikeassa paikassa. Luna sai kumminkin punaisen nauhan.

Sitten meni systeri ja Lola kehään ja heillä oli vastassa terrieri. Heilläkin meni minusta ihan hyvin, mitä yritin kuvaamiselta ja Lunan vahtimiselta seurata. Tuomari oli kuulemma kommentoinut Lolan olevan hieman tukevassa kunnossa ja loppuseisonnassa nauhoja antaessaan totesi että vanhempi neiti voisi olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Muuten oli kuulemma tasavälinen pari, ja Lola sai sinisen nauhan kuulemma siitä syystä että toinen koira saatiin seisomaan nopeammin.

Siinä meni sitten hetki odotellessa, että kaikki muut koirat pääsivät käymään kehässä. Pieniä aikuisia ei kumminkaan ollut kuin 14 kappaletta, joten melko nopeaan kehät menivät vaikka tuomari jokaiselle yritti jotain vinkkiä ja kommenttia antaa.

Sitten siinä alkoivat sinisten kehät. Heti alkuun tuomari kommentoi/neuvoi yleisesti, että ensinnäkin kun koiran kanssa juoksee, kannattaa katsoa minne juoksee eikä koko aikaa tuijota omaa haukkuaan. Yksilöliikkeiden edestakaisessa juoksussa kuulemma useampikin oli juosta tuomarin päälle, kun seurasivat vain vierellä kulkevaa koiraansa. Toinen neuvo koski osittain samaa aihetta, nimittäin koiraa seisottaessa pitäisi jälleen yrittää irrottaa katse siitä omasta haukusta ja katsoa ainakin välillä tuomaria.  Sinisen ryhmän alkuseisonnan jälkeen tuomari pyysi kahta koiraa kerrallaan juoksemaan edestakaisin ja sen jälkeen piti jäädä seisomaan parin metrin päähän tuomarista. Sitten vielä ryhmä kiersi kehän, minkä jälkeen tuomari valitsi jatkoon menijät ja Lola oli yksi näistä. Sitten taas juoksutettiin koiria ja tuomari valitsi 4. ja 3. sijoittuvat koirakot. Sivuhuomautuksena myös kolmannen sijan vei cockerspanieli. Lola vielä jatkoi kilpailemista ykköspaikasta ja sitä ja toista koiraa juoksutettiin vielä kertaalleen ympäri. Lopulta tuomari sijoitti vanhemman neidin sinisten ykköseksi!

(c) koirakeitaan kuvaaja

Tämä oli Lolan ensimmäinen ykkössijoitus ja se tarkoitti sille myös ensimmäistä kertaa BIS-kehää. Ja meille se tarkoitti pitkää BIS-kehän odotusta. Siniset tulivat pois kehästä, jonka jälkeen menimme Lunan ja muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa kehään. Mietin siinä kehän mennessä, että kuinkakohan meidän käy, kun sinisissä sijoittui jo kaksi cockerspanielia. Vedimme kumminkin tavalliseen tapaan parhaamme. Kehä eteni samalla tavalla kuin sinisten kehä. Minusta meillä oli todella hyvää menoa ja olinkin tyytyväinen kun tuomari valitsi meidät jatkoon. Jatkoimme seisomista rivissä ja vain hieman tiivistimme kun tippujat siirtyivät kehän ulkopuolelle. Kun vaihdoimme hieman paikkaa alkoi Luna haistelemaan mattoa, mitä se ei ollut koko mätsärin aikana tehnyt. Mielessä kävi, kun ennen kehien alkua lhasa apso, joka myös kuului sijoittujiin, kakkasi kehään et näinköhän me nyt seistään just siinä sen kohdan päällä sukkasilteen. Kyllähän omistaja noukki pökäleet pois, mutta ei se sitä mitenkään muuten siivonnut, eikä tainnut edes maksaa kympin sotkusakkoakaan.

Verrattuna sinisten kehään meitä kierrätettiin enemmän ympäri. Heti alkuun juoksimme kehän, sitten juostiin taas edestakaisin pareittain, sitten juoksimme jälleen kehän. Tällöin tuomari valitsi 3. ja 4. sijoittuvat. Jatkoimme edelleen lhasa apson kanssa seisomista, kun tuomari totesi että jos me vielä voitas juosta kertaalleen ympäri. En tiedä kommentoiko hän vitsinä vai tosissaan, mutta hän siinä sanoi että näkee jaksavatko ne edelleen juosta. Kierroksen jälkeen tuomari tuli minua kättelemään, sanoen että kyllä se cockeri vaan on ensimmäinen. Siinä kiitin tuomaria epäuskoisena, että meille tuli tuplavoitto. Lola sinisten ykkönen ja Luna punaisten ykkönen, eli olisimme yhdessä BIS-kehässä.

(c) Koirakeitaan kuvaaja

Kuvien jälkeen meillä sitten olikin tosissaan sitä odottelua. Pentujen kehät eivät alkaneen tuntiin ja pentuja alkoi tulemaan ilmoittautumiseen sitä tahtia, että sen tiesi heidän kehien vielä kestävän. Pakkasimme tavarat ja tarkoituksena oli lähteä koirien kanssa kävelylle, mutta jäimmekin keskustelemaan vielä treenikaverin kanssa hänen ständilleen. Heillä oli ständin vieressä matolla erilaisia aktiviteettileluja ja Lunahan innostui niitä siinä tyhjentämään. Neiti ei tosin edennyt mitenkään loogisesti, vaan kun se sai muutaman lokeron tyhjennettyä yhdestä, se siirtyi seuraavaan leluun, ja siitä hetken päästä taas seuraavaan ja sitten palasi ensimmäiseen. Kun Luna siinä keskittyi leluihin, pystyttiin me keskustelemaan. Enimmäkseen siinä tuli selvitettyä minkä hintaisia palveluita ja mitä palveluita heidän uusi yritys tarjoaa.

Heidän PetBros –keskus sijaitsee Nurmijärvellä ja heiltä löytyy kaksi uima-allasta (isompi 10m x 3,5m, pienempi 5mx3,5m), vesijuoksuallas. Muita palveluita oli mm. koirien pesu ja takkujen selvitys, trimmaus ja kynsienleikkuu, hieronta ja koirien studiokuvaus. Esimerkiksi isossa altaassa yhden koiran 30 minuutin uinti maksaa 22€, joten hinta ei minusta mikään hirveän paha ole. He avaavat ovensa viikolla 42. Ständillä oli myös myynnissä arpoja, 3 arpaa sai 2 eurolla, joten pitihän sitä tuhlata, kun pääpalkintona oli lahjakortti PetBros:iin.  Kaksi ensimmäistä arpaa oli tyhjiä, mutta kolmannella saimme lahjakassin, missä oli pieni ruokasäkki, Jumbone-pakkaus sekä possukierreluu.

Päätimme siinä sitten jatkaa matkaa, jotta koirat pääsisivät liikkeelle. Heitimme laukut ja voittopussit autoon ja lähdimme kävelemään läheiselle kaivuualueelle. Koska muita koiranulkoiluttajia ei näkynyt, saivat tytöt hieman irrotella vapaana kivihiekkakasojen välissä.

Palasimme takaisin Koirakeitaalle, kun pentujen luokka alkoi. Tokohalli oli aivan täynnä, joten jäimme odottelemaan odotustilan nurkkaan. Se onneksi oli paljon viileämpikin, joten nopeasti molemmat koirat heittivät pian maate lattialle. Siinä sitten odoteltiin pentukehien loppumista reilun puolitoista tuntia. Molemmat onneksi osasivat odottaa ihan nätisti, välillä siihen tuli jäi joku keskustelemaan (mm. toinen cockerin omistaja jonka koira osallistui pentuluokkaan, sekä aikuisten luokassa olleen cockerin omistaja sekä meidän vieressämme aikuisten kehässä istunut tyttö snautserinsa kanssa.) Se on jännä kuinka välillä mätsäreissä ei kukaan ”vieras” puhu toiselle mitään (tai jos puhuu niin siinä pysytään rotupiirissä) ja nyt täällä keskusteltiin useammankin ihmisen kanssa. Sinällään ihan kiva, koska kyllä se sai sen ajan kulkemaan hieman nopeammin. Pentukehien jälkeen porukkaa alkoi poistua sen verran, että mahduimme tavaroiden kanssa takaisin sisälle.

BIS-kehässä meitä oli kahdeksan koirakkoa ja sekä pienten että isojen koirien tuomarit tuomaroivat yhdessä. Menimme suunnilleen kokojärjestykseen ja tuomarit kävivät niiden koirien luona, joita eivät olleet vielä arvostelleet. Kyllä siinä oli taas sydän kurkussa kun Luna seisoi edessäni vapaasti ja vieras tuomari tuli lähelle. Kolmas iso plussa Lunalle, kun tuomari kyykistyi lähelle ja ojensi kätensä, neiti meni itse varovaisesti haistelemaan ja antoi tuomarin jopa silitellä kaulan alta ja selästä. Kyllä taas sai olla ylpeä tuosta pikkuneidistä. Menimme vielä pari kierrosta yhdessä ympäri, tosin kierros keskeytyi hetkeksi kun pentushelttiä alkoi kutittaa ja se istahti kesken kaiken rapsuttelemaan. Odotimme siinä sitten jonossa että pentu saa rapsutuksensa rapsutettua ja jatkoi sitten matkaa.

Tämän jälkeen tuomarit valitsivat neljä jatkoon ja hihkaisin Lunalle ”jes” kun meidät valittiin. Lola ei tässä vaiheessa enää sijoittunut (olisin kyllä oikeasti ihmetellyt jos olisi kaksi cockeria sijoittunut vielä BIS-kehässäkin) ja he poistuivat muiden tippuneiden kanssa.

Tiivistimme jäljelle jääneiden kanssa riviä.  Meidän toiselle sivulle tuli nainen pentushelttinsä kanssa ja täytyy sanoa että minua hieman ärsytti, kun tämä nainen tuli aivan meihin kiinni. Luna kun seisoi vapaasti niin neidin häntä osui tähän takana olevaan ihmiseen. Siitähän Luna ei pitänyt vaan veti häntänsä alas ja vilkuili epäluuloisena taakseen. Siirryin sitten itse kauemmaksi vaikka tilaa ei ollut ja lopulta olin vain parin sentin päässä minun takanani olevasta koirasta (varoin tietysti etten itse osuisi tähän toiseen).

Juoksimme ympäri ja seisotimme koirat uudestaan ja tämä nainen taas tuli niin lähelle että se koski Lunaan. Ymmärtäisin jos kerran tulee vahingossa kiinni, mutta pahus, meillä oli kumminkin siinä varmaan 10 metriä tilaa. Ei meidän viimeisen neljän tarvinnut olla niin kiinni toisissamme ettei koirien välillä jäänyt ollenkaan rakoa. Jouduin taas siirtymään taaksepäin kohti ensimmäisenä seisovaa koirakkoa, jotta neiti suostui taas katsomaan minua ja heiluttamaan häntäänsä.

Tuomari sijoitti tämän pennun neljänneksi ja pennun jälkeen olleen faaraokoiran kolmanneksi.

Kun tilaa tuli siirryin kauemmaksi ensimmäisenä seisovasta koirasta. Seisotettiin siinä hetken aikaa, kunnes tuomari kuulutti cockerspanielin tulevan toiseksi. Käteltiin tuomaria ja siirryttiin kakkospaikalle. Kuvien jälkeen napattiin palkintopussi ja poistuttiin kehästä. Piti sen verran kurkata pussiin, että näin meidän saaneen kuin saaneenkin PetBrosin uimalakäyntilahjakortin! Pakattiin tavarat ja lähdettiin kotia kohti. Erittäin hyvä päivä oli, kun kaksi ykkössijoitusta sekä BIS-sijoitus saatiin! Saatiin herkkuvarastoon täydennystä, mutta kyllä tuo lahjakortti oli tällä kertaa se paras palkinto.

Luna BIS2!

Meille tuli ihan hyvä saalis :)

Nämä oli meidän arpajaisvoitot, Luna kerkesi jo maistella luuta, eli ei ollut tuossa kunnossa kun se saatiin.

Tämä reppu kuului myös BIS2 palkintoihin, unohtui vaan ensimmäisestä kuvasta.

Voittajan oli helppo ottaa rennosti illalla kotona <3

Sunnuntaina kävimme vielä Keravalla olevassa mätsärissä, jossa cockerspanieleita olikin sitten useampi. Paikalla oli edellispäivän mätsäristä molemmat cockerin omistajat sekä kaksi muuta cockeria. Eli cockereita oli paikalla kokonaisuudessaan 6 kappaletta sekä 2 amerikancockeria. Luna erottui cockereista sen verran että oli ainoa punainen kun kaikki muut olivat blueroaneja. Purkasimme leirimme näiden muiden cockereiden viereen, joten olipahan juttuseuraa kun odotimme kehien etenemistä.

En jaksa tästä kertoa ihan yhtä tarkasti kuin tuosta edellisestä, mutta lyhyesti jos läpikäyn. Mätsärissä oli kehät samalla lailla kuin Koirakeitaalla, eli vain kaksi kehää joista toisessa meni kaikki pennut (joita oli PALJON) ja pentujen jälkeen oli pienet aikuiset. Toisessa kehässä oli alkuun veteraanit ja sen jälkeen isot aikuiset.

En tiedä miksi kehiä ei ollut useampia, koska käytössä oli iso hiekkakenttä mihin olisi mahtunut kyllä.

Mutta tällä kertaa cockerspanielit eivät olleet tuomareiden mieleen, vaikka alkuun naureskelimme että kyllä nyt jonkun cockerin pitäisi sijoittua kun meitä oli niin paljon. Eli yksikään ei saanut sijoitusta. Sekä Lola ja Luna saivat molemmat punaisen nauhan ja minusta vetivät ihan hyvät suoritukset kehässä vaikka olivat alkuun joutuneet odottamaan kolmisen tuntia. Tämä tuomari selvästi arvosti koiran kokoa, siinä mielessä että varmaan yhdeksän koiraa kymmenstä sai jonkinlaista huomautua painostaan, osalle kommentoikiin aika kärkkäästikin että jos koira ei laihduta se ei pysty kohta kävelemään tai kuten Lunalle ja toiselle cockerille sanottuiin niin painoa ei saisi kertyä enää yhtää enempää. 

En saanut kaikkia cockereita kuvaan mutta osa sentään näkyy.

Nose work jatkokurssin loppu

Tiistaina meillä oli viimeinen tunti Nose Workin jatkokurssista. Aloitimme tunnin tavanomaisella nenänavaustreenillä, eli kouluttaja-Sanna piilotti hallin huonekaluihin ja seiniin muutamia hajuja. Kiersimme sitten alkuun näillä hajuilla. Luna löysi muut hajut hyvin, mutta noin 1,6m korkeudessa olevaa ei. Kun yritin kädellä hieman avittaa, neiti nousi takatassuilleen ja yritti haistella seinää korkeammalta, mutta haju ei vaan tainnut osua nenään. Luna kyllä teki merkkaamisen istumalla (mitä tekee normaalistikin jos haju on korkealla), mutta en voinut olla sata varma että neiti oikeasti haistoi hajun. Se saattoi merkata myös sen takia että osoitin hajun olevan siinä kohti seinää.

Sen jälkeen päästiin leikkimään hieman tullikoiria. Kouluttaja heitti lattialle neljä reppua. Yhdessä oli oikea haju, yhdessä kuulemma heppakamoja, yhdessä käytettyjä urheiluvaatteita ja kolmannessa muuta häiriöhajua.

Lunalla ehkä isoin ongelma oli se, ettei se meinannut jaksaa haistella niitä reppuja. Neiti yritti pariinkin otteeseen lähteä etsimään niitä hajuja muualta, joten jouduin osoittamaan laukkuja muutamaankin otteeseen. Tyttö kävi ensin kaikki laukut nopeasti läpi eikä merkannut niistä yhtäkään, joten tarkistimme ne sitten vielä yksitellen. Lopulta kolmannesta laukusta, mikä oli niistä pienin ja mitättömin, haju löytyi ja Luna heittäytyi maahan.

Seuraavana oli vuorossa kaksi muovikoria, mitkä olivat täynnä dvd-koteloita. Yhden dvd-kotelon sisään oli piilotettu haju. Luna haisteli ensimmäisen korin ja kotelot, mistä ei tullut mitään reaktiota. Toista koria haisteltiinkin paljon tarkemmin ja sen eteen mentiin maate. Vilkaisu kouluttajaan kertoi että kori oli oikea, joten naksautin ja palkkasin. Kouluttaja sitten levitti korissa olleet dvd-kotelot maahan riviin ja nyt piti löytää oikea kotelo. Luna vaan menee niin vauhdilla etsimään, että kotelot liikkuivat sinne tänne sen korvien ja tassujen mukana, että neiti ei varmaan itsekään tiennyt mitkä kotelot oli jo tutkittu. Se sitten haisteli koteloita, mitkä olivat siinä vaiheessa kaikkea muuta kuin nätissä rivissä. Lopulta joukosta erottui vihreäkantinen kotelo, mitä se oli kuonollaan jo liikutellut aikaisemminkin. Kotelo oli oikea, joten taas naksaus ja palkka.

Sitten hieman vaikeutettiin tehtävää lisää. Tällä kertaa koreja tuli kolme ja jokaisessa oli pinkka kirjekuoria. Luna kävi nuuskaisemassa jokaisen korin läpi ja paluumatkalla merkkasi keskimmäisen korin. Sitten kirjekuoret leviteltiin lattialle. Jokaiseen kuoreen oli piilotettu vanulappu, joista tosin taas yhteen oli laitettu tippa eukalyptushajua. Neiti vaan menee niin vauhdilla aina haistelemaan, että minä en tiennyt mitä kuoria se oli oikeasti kerinnyt haistella ja mitkä se oli vain kävellyt yli. Onneksi Luna itse ymmärsi että ne on ne kirjekuoret missä se haju on, joten se tanssi niiden päällä innoissaan yrittäen haistella niitä. Jälleen oikea kuori löytyi ja Luna laittoi maate sen kuoren eteen. Tytössä voisi selvästi olla tullikoiran ainesta. :D

Loppuun otimme vielä hajutestin täydellä 12 laatikolla. En tiedä mikä niissä pahvilaatikoissa on niin hankalaa, kun Luna oli kumminkin koko tunnin vetänyt nappisuorituksia, ja sitten laatikoissa merkkasi kahdesti väärän laatikon. Toisessa näistä vääristä laatikoista todennäköisesti oli jotain hajua, koska myös ryhmän muut koirat haistelivat sen laatikon tarkkaan. Pitää nyt vaan treenata noita laatikoita (nehän kyllä kuulemma saattavat hajutestissä olla jotain muutakin), koska ensikuussa meillä sitten olisi Lohjalla virallinen hajutesti.

Syyskuvailua

Siiri kyseli tuossa alkuviikosta päästäisikö me Lunan kanssa pellolle tekemään lisää lintutreeniä ja ottamaan syksyisiä kuvia. Siellä kun oli pelto vedetty matalaksi ja sekä Koda että Luna näyttäisi hyvältä ollessaan melkein sävy sävyyn pellon kanssa. Sovimme sitten menevämme keskiviikkona töistä päästyäni.

Siinä tulikin sitten pieni pettymys, kun iltapäivällä pääsimme pellonreunalle. Maanomistaja oli nimittäin kerinnyt edellisen parin päivän aikana kyntämään pellon ja nyt jäljellä oli vain multaa ja satunnaisia viljankorsia. Kävimme vielä katsomassa pellon jälkeisen metsän toisella puolella olevat pellot, mutta nekin oli jo käännetty. Jäimme sitten pellonreunassa olevalle isolle heinikkoalueelle treenaamaan, vaikka aurinko ei siihen enää paistanut (joten valotus oli melko huono) ja heinikkokin oli vielä täysin vihreää, joten otetut kuvat olivat kaikkea muuta kuin syksyisiä. Alue oli myös siinä mielessä hieman riskialtis, että siitä kulki paljon muita ulkoilevia koiria. Mutta meillä kävi sen verran hyvä tuuri ettei meidän ajalla siihen osunut yhtäkään ulkoilijaa. :D

Siinä sai kyllä hyvää treeniä siinä mielessä, että heitetyt linnut katosivat heinikkoon ja koirat joutuivat käyttämään nenäänsä enemmän ne löytääkseen. Lunaa joutui taas hieman muistuttamaan linnunkannosta, ei ole näköjään vielä neidillä jäänyt aidot linnut selkäytimeen vaan niitä ihmetellään edelleen. Onneksi nyt ei mennyt kuin muutama minuutti kun lintu suostuttiin jälleen kantamaan. Kodakin nouti lintuja mielellään ja luulen että Luna on tähän osasyynä. Vaikkakin neiti on aika haluton kilpailemaan linnuista, sen puolesta Koda saa ottaakin ne kaikki, niin ei tuo punainen poika sitä näytä ymmärtävän.

Vedimme myös lyhyet fasaanijäljet kummallekin.  Siiri teki Lunalle jäljen ja minä puolestani Kodalle. Olin ottanut neidille liinankin mukaan tätä varten, jotta saadaan kunnon taipparitunnelmaa. Luna lähti jäljelle todella hyvällä maavainulla, mutta kun neiti pääsi liinan päähän jäi se katselemaan minun perääni. Kehotin sitä jatkamaan ja tyttö tyynesti laskikin kuononsa takaisin heinikkoon. Luna veti hienoa suoraa jälkeä, ainoa keskeytys tuli kun neiti luuli kuulleensa jotain ja jäi hetkeksi höristämään korviaan, mutta tämän jälkeen matka taas jatkui. Jäljessä oli yksi 90-asteen kulma, jonka neiti suoritti hieman kaartaen, mutta lopulta heinikkoon piiloutunut fasaani löytyi. Lintu haisteltiin tarkkaan ja yritin siinä houkutella Lunaa nostamaan fasun ja tuomaan sen minulle. Neiti oli alkuun taas sitä mieltä että tämä on ihan eri lintu kuin mitä on aikaisemmin treenattu, mutta se lopulta suostui nostamaan painavan siivekkään. Minä siinä juoksin sitten kehuen karkuun yrittäen innostaa tyttöä tulemaan perässä ja Luna kantoikin fasun ihan parin metrin päähän polusta. Siihen se sitten putosi ja Luna oli sitä mieltä että se on ihan riittävä matka ja nyt on palkan vuoro.

Siiri sitten siirtyi molempien koirien kanssa kauemmaksi, kun lähdin vetämään Kodan jälkeä. Tein siitä hieman pidemmän kuin Lunan jälki ja siinä oli myös yksi 90-asteen mutka. Poju tosin oli hieman eri mieltä jäljestämisestä ja lähti kyllä vauhdilla jäljelle, tosin ilmavainua käyttäen, joten sehän kulki kaikkialla muualla kuin itse sillä jäljellä. Pienten kierrosten jälkeen hajunlähde alkoi hahmottua ja Koda kulki pusikossa mihin fasaani oli piilotettu. Siksakkaamalla heinikossa siivekäs löytyikin ja poika toi sen nätisti kantaen takaisin.

Teimme vielä hetken lintutreeniä, jonka jälkeen pakkasimme tavarat kasaan. Koska olimme autolla liikkeellä, kysyin käydäänkö vielä katsomassa Tuusulan puolella peltoja, koska mielestäni niitä ei oltu vielä käännetty, mitä olin työmatkalla autosta katsellut. Kummallakaan ei ollut mikään kiire minnekään, niin ajelimme vielä lyhyen matkan päähän. Katsomiani pellot oli vielä kunnossa, joten ajelimme pikkutietä pellonreunalle. Parkkeerasin auton tien reunaan ja toivoin ettei kukaan kerkeäisi tulla valittamaan kun hetken aikaa olisimme koiria kuvaamassa.

Ilta-aurinko osui vielä hetken aikaa pellolle, joten siinä saimme muutamia ihan hyviäkin kuvia. Olisi vain pitänyt tulla ehkä hieman aikaisemmin, Lunalla oli ainakin jo kuluttanut isoimmat energiansa eikä sen takia jaksanut mitään hirveitä vauhtispurtteja enää päästää.

Pitää yrittää myöhemmin päästä käymään tuolla vielä ennen kuin pelto kynnetään. 

Fasaanikin nousi lopulta

Cockeri-pointteri taas vaihteeksi

Tokokoko

Yritänpä saada tähän nyt meidän kahden edellisen tokotunnin tapahtumat kirjoitettua.

Viime viikolla tunnin teemana oli targetti ja sitten seuraaminen. Alkutunnista saimme jokainen pienet lautaset targetiksi ja idea oli niinkin yksinkertainen kuin palkata siihen menosta. Lunallehan tämä harjoitus oli tuttu ja se hakeutui targetille käskyttäkin.  Kouluttajalta tosin tuli hieman noottia minun epäloogisesta klikkerinkäytöstä, Luna kuulemma oli seisonut monta kertaa targetilla ja poistunut ja palannut ennen kuin minä naksautin ja hän kysyikin että mitä minä oikeen yritän naksauttaa. Totesin vain että sitä, kun neidin molemmat etutassut ovat targetilla. Ongelman tosin tuottikin Lunan karvat, kun se käveli targetille, niin minähän en nähnyt sen karvojen alta että milloin se siihen koski. Vasta siinä vaiheessa kun tyttö kääntyi minua kohti näin oliko tassut oikeassa paikassa vaiko ei.

Luna tosin kehitti tähän itse hieman paremman tavan. Kun se targetilta tuli hakemaan palkan minun kädestä, se peruutti sen jälkeen takaisin targetille. Tällöin sain naksautettua oikeassa kohti.

Sitten aloitettiin seuraamisharjoitukset. Tällä kertaa Lunan seuraaminen oli jo hieman parempaa verrattuna ensimmäiseen kertaan, mutta edelleenkään se ei ollut sitä tasoa mihin olin omissa harjoituksissa tottunut. En oikein ymmärrä miten meillä ei tuolla onnistu, kun sitten treenataan itse tuolla ulkona kentällä niin seuruu on minusta todella hyvää!

Kouluttaja totesikin että meidän seuruu on tasaista alamäkeä, se lähtee ihan hyvin, mutta joka askeleella menee enemmän ja enemmän pieleen. Kouluttaja myös kysyi että onko palkkaus Lunalle sama kuin vapautus, mihin myönsin että minusta tuntuu että on. En sitä oikeastaan ole siihen vapautukseen opettanut, mutta neiti itse on ymmärtänyt sen niin (kun sitä ei kiinnosta) että namin jälkeen liike loppuu ja se saa tehdä mitä haluaa. Totesin että olen namin jälkeen yleensä sanonut uuden seuraa-käskyn, mutta kuulemma unohdin sen sitten siinä treenatessa sanoa. Toinen huomautus tuli liian nopeista käännöksistä, mistä itse asiassa lukijat täälläkin kommentoi Helsingin tokokoe-postaukseen. Kouluttaja käski laittaa Lunan odottamaan sohvalle ja tehtiin sitten kahdestaan seuruuta, niin että minä esitin ”hyvinkoulutettua” koiraa. No, sanotaanko että jos minä oikeasti menen niin kuin kouluttaja meni en yhtään ihmettele ettei Luna pysyi minun käännöksissä perässä. Siinä tuli parikin yhteentörmäystä ja jälkeen jäämistä kun en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan mihin suuntaan kouluttaja oli kääntymässä. Otimme tämän jälkeen vielä pätkän seuruuta, ja yritin keskittyä hieman hitaampiin käännösiin. Luulen että koko muu seuruu kärsi, mutta tuli siellä muutama ihan hyvä käännös.

Toisella tunnilla oli sitten aiheena merkinkierto sekä paikallaolot. Tästä saan varmaan kerrottua hieman tarkemmin, kun on vielä paremmassa muistissa. :D

Ensin alkuun otettiin hieman teoriaa merkinkierrosta. Kouluttajan mielestä koiraa ei kannata sekoittaa merkinkierron ja merkkitötsän takia. Periaatteessa riittää että koira ymmärtää merkinkierron eli menee vauhdilla merkin ympäri ja jos liike vaatii merkillä pysähtymisen, kannattaa mieluummin opettaa koira käskystä varmasti pysähtymään. Koiran voi olla hankala alkaa tunnistaa erilaisista tötsistä että mikä on kiertoa varten ja mikä jotain muuta, varsinkin kun tötsät voivat vaihdella paikasta riippuen.

Kouluttaja kysyi palkkautuuko Luna lelulla, mihin minun piti rehellisesti vastata että riippuu ihan päivästä. Tämä päivä onneksi oli sellainen että lelu kelpasi. Hetsasin neitiä pikkasen lelulla jonka jälkeen otin sen perusasentoon ja lähetin tötsän kiertoon. Lunalla tosin oli ihan jotkut muut asiat mielessä ja se jäi haistelemaan maata matkanvarrelle. Jouduin sanomaan kierrä käskyn muutamaan otteeseen, ennen kuin neiti pääsi lopulta tötsälle asti ja sen ympäri.  

Toinen yritys meni onneksi paljon paremmin ja Luna kiersi tötsän ensimmäisestä käskystä ilman välihaahuilua. Teimme vielä kolmannen kierroksen lelupalkalla ja sekin oli ihan siedettävä suoritus, mitä nyt vauhtia olisi voinut olla enemmän.

Kouluttaja kysyi oliko meillä mitään erillistä vihjettä, jolla koira tietää mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Totesin ettei meillä ole mitään toimivaa käskyä, olen yrittänyt opettaa neitiä kyllä bongaamaan tötsän sanalla ”bongaa”, mutta ei olla siinä hirveästi edetty, kun halusin ensin alokasluokan pois alta ennen kuin alottaisin kunnolla avo-luokan treenaamisen. Tästä tuli taas teoriaa, että kuinka se on koiralle reilua opettaa etsimään silmillään että mitä seuraavaksi haetaan, mikä nyt on ihan ymmärrettävää. Harjoitukset kannattaa aloittaa ihan sillä, että apuri käy vaikka taputtamassa kiertotötsää ja samalla itse sanoo koiralle ”missä tötsä / etsi tötsä” ja alkuun palkkaa jo pelkästä katsomisesta. Avoimessa luokassa etäisyydet ovat vielä suht lyhyitä, joten koira voi onnistua liikkeessä ilman erillistä katso käskyä, kunhan se vain sattuu sitten kesken liikkeen näkemään kohteen, mutta sitten ylemmissä luokissa etäisyydet ja vaativuus kasvaa, jolloin on reilua hieman helpottaa liikettä. Esimerkiksi liikkeessä missä lähetetään koira ensin merkille ja sieltä ruutuun, koiran voi opettaa katsomaan kummalla puolella merkkiä se ruutu on ja näin se sitten hieman tietäisi mihin suuntaan käskystä lähteä.

Meidän piti tätä bongausta harjoitella tunnilla, mutta eihän meillä aika siihen riittänytkään.

Kiertotreenien jälkeen otimme vielä häiriö paikallaoloa.

Alkuun otimme paikalla istumisen lyhyellä matkalla. Luna on yllättävän hyvin ymmärtänyt paikallaolot eikä esimerkiksi (ainakaan tähän mennessä) ole ennakoinut ja sekoittanut paikkaistumista esimerkiksi luoksetuloon. Tiedä sitten onko se vaan oikeasti oppinut odottamaan käskyä ja kun sitä ei tule tajuaa pysyä paikallaan, vaiko ymmärtääkö se jäämiskäskyn merkityksen. Eli käytän eri käskyjä jättäessäni koiran. Kun on kyse paikallaolosta, sanon ”paikka” ja kun on kyse jostain muusta liikkeestä ja haluan koiran jäävän paikalleen siirtyessäni itse muualle, sanon ”odota”.

Kouluttaja veti kahdeksikkoa koirien ohi ja Luna kyllä seurasi kouluttajaa silmillään, mutta pysyi nätisti paikallaan. Sitten otettiin paikkamakuu liikkuroituna ja samaisella kouluttajan kahdeksikkohäiriöllä.

Lopuksi käännyttiin 180 astetta toiseen suuntaan ja otettiin jälleen paikalla istuminen. Jätimme koirat istumaan ja siirryimme itse arviolta 4 metrin päähän. Kouluttaja sanoikin että nyt tulee enemmän häiriötä, mutta enpä siinä kerinnyt sen enempää reagoimaan, kun kouluttaja olikin jo kyykistynyt Lunan viereen ja houkutteli sitä luokseen. Neiti vilkaisi minua ja nousi tutkimaan mitäköhän kouluttajalla oli tarjolla. Tällöin kouluttaja katsoi minua ja kysyi että miksi en sanonut mitään. No, enhän minä edes kerinnyt tajuamaan häiriöasteen olevan tätä luokaa että olisin edes tajunnut käskyttää uudestaan tai mitään tekemään muutakaan. Palautin Lunan paikalleen palkaten siitä, että neiti jätti kouluttajan namit rauhaan ja tuli luokse, mutta tästäkin tuli kysymystä että miksi palkkasin. Totesin vain että koska Luna tuli kutsusta luokse. Tämä taisi kelvata koska vastaukseksi tuli vain nyökkäys. Palasin paikalleni ja nyt koska tiesin mitä oli edessä osasin sanoa uuden paikka-käskyn kun kouluttaja taas kyykistyi neidin lähelle. Tällä kertaa Luna ei lähtenyt minnekään vaan pysyi paikallaan. Totesin jälkeenpäin autolla kotiin ajaessa, että tämä treeni ei ehkä ollut meille se osuvin. Ollaan tässä 2,5 vuotta yritetty opettaa Lunaa menemään vieraiden luokse ja edelleenkin saan pelätä kokeen kuin kokeen luoksepäästävyys -osiossa, että päästäänkö me edes koko kokeeseen. En sen takia mieluusti kieltäisi kuin pakosta Lunaa menemästä houkuttelevan ihmisen luokse. Pidän pienempänä pahana sitä että koira käy vaikka tuomaria nuuskaisemassa kokeessa, kuin sitä että meitä ei päästetä koko kokeeseen sen takia että koira ei mene lähellekään tuomaria. Pitänee tästä kouluttajalle ensi kerralla mainita.

Muilla oli tietysti hieman helpompaa kuin osasivat odottaa mitä tuleman piti. Pääasiassa kouluttaja meni houkuttelemaan koirien viereen ja mikään koirista ei tainnut pysyä täysin paikallaan. Bordercollie Luckyn luona kouluttaja meni koiran viereen ja käskytti sen makaamaan. Lucky näytti hieman hämmentyneeltä, mutta meni ”vieraan ohjaajan” käskystä nätisti maate. :D

Myönnettävä on että ihan en ole näin kolmen tunnin jälkeen päässyt aivan samalle aaltopituudelle kouluttajan kanssa. Ymmärrän kyllä pointit mitä hän osoittaa ja annetut neuvot ovat olleet loogisia. Enemmän ehkä se tapa millä hän asiat sanoo on se pieni ongelma minulle. Kouluttaja kyllä sanoi heti ensimmäisellä tunnilla, että hän sanoo asiat aika suoraan ja niistä ei pidä loukkaantua, mutta myönnettävä on että olen kokenut itseni tyhmäksi muutamaankin otteeseen. Hän osoittaa asiat niin kuin ne olisi itsestään selviä asioita, joita ne eivät ole tai sitten ne eivät vain ole minulle selviä. Tähän nyt esimerkkinä tuo meidän paikkamakuu, kouluttajan äänensävy antoi ilmi että olisihan minun pitänyt tajuta kieltää koiraa kun se lähti houkuteltuna kouluttajan luokse. Hän kun ei kumminkaan harjoituksen alussa maininnut että hän aikoo ihan oikeasti houkutella koiria ja että meidän pitäisi varmistaa niiden pysyvän paikallaan. En tiedä paineistunko minä jotenkin itse tuolla tunnilla mikä sitten vaikuttaa Lunan vireeseen, koska omissa ulkotreeneissä neiti tekee iloisesti ja hyvin. Pahus, jopa meidän nosework-treeneissä samassa paikassa seuruu on aivan eri luokkaa kuin tokotunnilla.

Kouluttaja myös on tarkka siitä, että koiraa ei saisi palkita jos se tekee liikkeen, jonka se osaa,

”lähes” oikein. Esimerkiksi merkinkierrossa, jos koira ei kiertänytkään tötsää ensimmäisellä kerralla vaan vaati apuja (käsimerkkiä, uutta käskyä) niin se ei palkkaa ansaitse. Sitä voi sosiaalisella palkalla hieman taputella ja sitten uusi yritys ja palkka vasta sitten kun liike tehdään kunnolla. Huonosti suoritetusta liikkeestä koira voi kuulemma oppia sen, ettei sen tarvitse tehdä täydellisesti ja ohjaaja antaa apuja ja silti palkka tulee.

On tässä onneksi koko syksy aikaa, ehkä jossain vaiheessa alan oppimaan mitä kouluttaja oikein vaatii ja haluaa.

Hupihaukut - Match Show 18.9.2016

Tästä piti tulla mätsäriviikonloppu, mutta lauantaina Hyvinkäällä olevat kisat olikin peruttu. Onneksi joku ilmoitti siitä Facebookin Match Show –ryhmässä, koska muuten paikanpäälle olisi todennäköisesti mennyt iso määrä porukkaa turhaan.

Tyttelityyt

Systeri oli torstaina hakenut Lolan meille, jotta vanhempikin neiti pääsisi taas mätsäroimään. Täti tosin oli taas hieman päättänyt itse siistiä tuon tummia karvoja ja lopputuloksena Lolan koivet muistuttivat enemmänkin kingcharlesinspanielin jalkoja kuin cockerin. Hieman oli ollut pohdinnassa, veisimmekö molemmat tytöt Lahden KV-näyttelyyn, mutta Lolan karvat eivät kyllä kerkeä kasvamaan siihen mennessä, joten vanhempi neiti jääköön siitä pois. Onneksi mätsäreissä se ei haittaa vaikka tuo olisi kokonaan kynitty, joten Lola joutui suihkuun ja takkujen selvitykseen.

Koska meillä olikin sitten vapaata, menimme iskälle syömään. Siskopuolen pojat olivat myös siellä ja nehän olivat innoissaan Lolasta. Luna ei yleensä anna lasten silittää, vaan katoaa pöydän alle kun joku pojista yrittää ottaa koiraan kontaktia. Lola on sitten päinvastoin. Se nauttii kun saa huomiota muilta ja yleensä vielä heittäytyy selälleen rapsutettavaksi. Lola ei myöskään välitä vaikka lapsi hellisi hieman kovakouraisemmin, joten se on ollut pennusta asti lapsivarma. Mikä on sitten hankala lasten ymmärtää, että miksi Lolaa saa silittää ja paijata ja Luna puolestaan juoksee karkuun.

Molemmat olivat naatteja kyläilyn jälkeen ja systeri laittoikin kuvaa löhöövistä koirista kun olin syömässä ja kouluttautumassa työkavereiden kanssa.

Sunnuntain mätsäri onneksi pidettiin joten pakkasimme auton ja ajoimme aamupäivällä naapurikaupunkiin Järvenpäähän. Kyseessä oli Järvenpään Vanhankylän Kartanon järjestämät kolmannet Hupihaukku-mätsärit. Tällä kertaa kehien sijainti oli siirretty asuntovaunualueelta kartanon rannalle. Tila oli paljon pienempi kuin aikaisemmin, mikä näkyi kehien koossa, mutta onneksi porukkaa oli aika vähän joten mahduttiin rannalle hyvin.

Ilmoittautuessa meille kerrottiin kahden tuomarin sairastuneen, joten kehiä oli yhdistetty. Pienet pennut ja aikuiset olivat samassa kehässä kuten myös isot pennut ja aikuiset. Kerkesin alkuun ajattelemaan että tästä tulee pitkä päivä, mutta onneksi pentuja ei ollut kuin 8, joten vaikka tuomari käytti aikaa tutkimiseen ja arat koirat nostettiin parhaimmillaan 3-4 kertaa pöydälle pääsi aikuisten kehä alkamaan vajaan tunnin jälkeen. Tuomari oli jotenkin tutun oloinen ja mietin että hän oli varmasti ollut tuomarina jossain meidän aikaisemmassa mätsärissä. Olisiko ollut vuoden takainen Hupihaukut-kisa?

Kuten normaalisti, olimme ilmoittautuessa pyytäneet ettemme joutuisi samaan kehään. Tästä huolimatta saimme peräkkäiset numerot 9 & 10 ja oletuksena olimme samassa kehässä. Koiria tosin puuttui välistä, joten ajattelimme ettemme sittenkään joutuisi kisaaman toisiamme vastaan, mutta koska koiria puuttui parillinen määrä, ei meidän tilanteemme muuttunut. Menimme siis kehään yhdessä, jolloin kehäsihteeri alkoi miettiä että eikö meidän pitänyt olla eri kehissä. Todettiin siinä että joo, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Se on huonopuoli samassa kehässä olossa, että vaikka molemmat vetäisivät todella hyvän suoritukset, saa toinen pakostakin sinisen nauhan.

Laitoimme molemmat nätisti seisomaan ja tuomari tulikin heti katsomaan koiria ja kyseli ikää. Luna pysyi yllättävän hyvin paikallaan vaikka hieman epäluuloisesti tuomaria katselikin. Lihapullan voima on valtava. Tuomarikin siinä silittäessään totesi tai pohti, että me ollaan varmaan aikaisemminkin tavattu. Totesin että sitä minäkin muistelin tuossa kehänreunalla. (Kotona naureskeltiin systerin kanssa, että hyvä on tuomarin muisti jos se oikeasti tuomaroi meitä viimeksi vuosi sitten ja silti muisti meidät, kun sitten meidän tokotuomari Laisi tunnisti meidät vasta kolmannessa kokeessa vaikka kokeilla ei ollut edes mitään pitkää aikaväliä.)

Seisonnan jälkeen juostiin useampi kierros, ennen kuin nostin Lunan ensimmäisenä pöydälle. Neiti oli tällä kertaa yllättävän nätisti paikallaan. Tuomari sai tutkia hampaat ja kropan, ja ainoa millä tuo osoitti pientä epämukavuutta oli hieman vino asento.  Yksilöjuoksu sujui ihan nätisti. Odottelimme sitten sivulla, kun systeri oli Lolan kanssa vuorossa, ennen kuin menimme vierekkäin seisomaan. Meitä juoksutettiin vielä muutama kierros ja tuomari totesikin että nyt on kaksi todella tasaista koiraa. Lopulta Lola ansaitsi punaisen nauhan ja me saimme Lunan kanssa sinisen. Sinällään tämähän ei yllättänyt, koska Lola on luonteeltaan ystävällisempi ja avoimempi. Jos on kaksi muuten täysin tasaväkistä koiraa, totta kai paremmaksi sijoittuu se joka ottaa tuomarin vastaan häntä heiluen. Systeri totesi kehästä poistuttuamme, että minun pitäisi mennä Lunan kanssa heidän edellä useamminkin, kun vanhempi neiti oli juossut meidän perässä ihan innoissaan. Juoksiko se sitten Lunan vai minun takia, niin ei tiedetä, mutta pääasia että juoksi. :D

Palasimme paikallemme ja jäimme odottelemaan loppujen koirien suorituksia. Ei pieniä aikuisiakaan ollut kuin 17 kappaletta, joten nopeasti pääsi värikehät alkamaan.

Menimme siis Lunan kanssa ensimmäiseen kehään ja neiti veti vielä hyvällä vireellä. Vapaa seisominen meillä on mielestäni parantunut huomattavasti, kun neiti jaksaa seistä paikoillaan koko ajan pidempiä aikoja. Kilpailijoita tippui ympäriltä, kunnes meitä oli enää neljä kehässä. Meitä pyydettiin vielä juoksemaan kehän ympäri, jonka jälkeen sijoitettiin kolmas ja neljäs. Me juoksimme vielä kierroksen göötin kanssa, jonka jälkeen tuomari kätteli meidät kisan ensimmäiseksi.

Seisotimme hetken sijoittuneita rivissä kuvaa varten, jonka jälkeen nappasin palkintopussin ja siirryttiin leirille katsomaan systerin ja Lolan suoritusta. Lola jatkoi omassa kehässään hienoa suorittamista, joten en yllättynyt ollenkaan, että myös Lola seisoi viimeisen neljän koiran joukossa. Lopullinen sijoitus vanhemmalla neidillä oli punaisten 2. Minusta Lola meni paljon paremmin kuin ykköseksi sijoitettu, mutta mietin että tuomari tuskin kehtasi sijoittaa cockerspanielia molempien ryhmien ykköseksi.

Eli myös systeri ja Lola poistuivat kehästä palkintopussin kanssa.

Vaihdoimme sitten leirimme paikkaa lähelle isompaa kehää, missä BIS-kehät lähtivät käyntiin isojen aikuisen kehien loputtua. Meitä ei ollut kuin 6 kilpailijaa tässä kehässä, kun 2 oli jo kerennyt poistumaan.  Alkuseisotuksen jälkeen isot koirat kiersivät kehän ensin, jonka jälkeen pienet koirat vetivät oman kierroksensa. Tämän jälkeen tuomarit kävivät yksitellen vielä niiden koirien luona joita eivät olleet vielä hiplanneet. En tiedä oliko Luna jo tässä vaiheessa todennut että kiitti mulle riitti hiplailu vaiko vaikuttiko se että tuomari tulikin hieman yllättäen sivusta koskemaan, kun neiti selvästi taas alkoi nojaamaan minua vasten. Antoi se kumminkin tuomari silittää ilman karkaamista, jonka jälkeen teimme lyhyen edestakaisen liikkeen. Lopuksi juoksimme vielä kaikki yhdessä kierroksen. Lopulta tuomarit totesivat tulevansa kättelemään putoajat Meidät tultiin kättelemään ensimmäisenä tämän toisen tuomarin toimesta. Tuomari totesi siinä kätellessään, että Luna liikkui todella kauniisti. Minulla oli jokin ajatus siitä mitä vastaan, mutta siinä kätellessä tuli jotenkin totaalinen blackout. Siinä meni pari sekuntia tuijottaessa tuomaria, joka katsoi minua kysyvästi, mutta koska en saanut ajatuksiani kasattua tuli vaan todettua että kiitos. :D  

Poistuttiin sitten kehästä Lolan ja systerin luokse ja alettiin kasata meidän leiriä kokoon. Tämä oli meille todella hyvä match show, yhdellä ykkös- ja yhdellä kakkossijoituksella, vaikka Luna ei sitten BIS-kehässä pärjännytkään. Ensiviikonloppuna on sitten kisataan lisää, kun mätsäriä on sekä Keravalla että Koirakeitaalla. Pitää nyt juosta näissä suht lähellä olevissa, koska talvella mätsäreitä ei sitten enää niin olekaan. 

TK1 Isbahan's Mystery

Kuten otsikostakin varmaan moni päätteli, käytiin hakemassa meidän viimeinen ykköstulos alokasluokasta.

Koe oli springerspanieleiden mestaruuskoe Tuusulassa ja tuomarina kukas muukaan kuin Harri Laisi. Kokeen alokasluokka alkoi 10.30. Ilma oli lämmin, mutta alkuun oli pilvistä, niin lämpötila ei päässyt kohoamaan ihan hirveästi. Alokasluokkalaisia piti olla täydet 12 kappaletta, mutta jopa 3 koiraa puuttui.  Kävin ilmoittautumassa hieman ennen kymmentä ja hieman kauhistuin saadessani kisanumeroni. Olimme Lunan kanssa ensimmäisenä!

Se on sinällään mukavaa olla ensimmäisten joukossa, koska jännitys on nopeasti ohi eikä sitten tarvitse enää niin tarkalla silmällä seurata mones kisaaja on kehässä. Mutta seuruun takia haluaisin nähdä ainakin yhden suorituksen ennen omaamme, koska se hieman vähentää stressiä kun tiedän suunnilleen mihin suuntaan ja milloin pitää kääntyä.

Mutta ei voinut mitään, käytin neidin nopeasti pikkukävelyllä ja tein pientä seuruuta ja kaukokäskyjä. Nenä taas vei aikalailla perässään. Kyllä Luna teki kun käskin, mutta heti kun se sai palkan suuhunsa jatkettiin nenän perässä kulkua. Kävelyn jälkeen koira hetkeksi autoon, kunnes meitä ennen oleva EVL-koira oli saanut kisansa päätökseen.

Otin Lunan hyvissä ajoin ulos autosta paikkamakuuta varten, jotta se kerkeää hieman jopa kyllästymään ympäröivään hälinään. Sitten tuomari pyysikin jo kaikki kokelaat kerääntymään lähelle ja yleinen ohjeistus annettiin. Liikejärjestys oli tällä kertaa sekoitettu kunnolla.

Aloitimme heti siitä paikkamakuut, ensimmäisessä ryhmässä oli 5 koiraa ja toisessa 4. Koska olimme ensimmäisenä vuorossa, menimme myös ensimmäisenä luoksetulo- ja juoksutarkastukseen. Yllättäen tällä kertaa Luna suostui menemään Laisin silitettäväksi, vaikkakin meni todella varovaisesti. Tuomari jälleen totesi että on hieman varovaisempi koira, mutta heti perään sanoikin että ”me kyllä taidetaan ollakin jo tavattu.” Totesin vaan että jo muutamaankin kertaan, jonka jälkeen siirryin paikalleni paikkamakuuseen.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Heti paikkiksessa totesin, että Lunan mielenkiinto on oikeasti jossain muualla. Se katseli ennemmin ympärilleen ja hetken jo pelkäsin, kun näin liikkurin lähtevän liikkeelle, että näinköhän tässä tulee tuplakäskyt. Liikkurin ollessa kohdalla, neiti ei edelleenkään katsonut minua, mutta en voinut muuta kuin sanoa maahan –käskyn. Onneksi Luna oli sen verran hereillä, että se vilkaisi minua ja oikein lösähti maahan.

Kun kaikki koirat olivat maassa, siirryimme kentän reunalle. Luna laski päänsä alas, mitä hieman kauhistelin, koska neiti makasi nurmialueella ja aika piakkoin tytön nenä alkoi nuuskimaan ympäröivää maata. Onneksi siinä ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoisempaa, koska Luna laski uudelleen päänsä ja jäi nätisti odottamaan.

Minuutin täytyttyä palasimme koirien viereen ja Luna ei edelleenkään nostanut päätään. Sydän varmaan tykytti taas tuhatta ja sataa liikkurin lähentyessä, mutta onneksi tapahtui sama kuin alussa, eli neiti reagoi käskyyn. Ylösnousu oli hiukan hidas, mutta tyttö nousi kumminkin ensimmäisestä käskystä. Tuomari pisteitä antaessaan naureskeli, että Luna selvästi yritti kadota nurmikoon. Tämän jälkeen koira pariksi minuutiksi autoon ja sitten olikin yksilöliikkeiden vuoro.

Arvosana: 10

Estehyppy

Liike, mikä minusta on normaalisti aina loppupuolella, olikin nyt ensimmäisenä. Eipä siinä sinällään mitään ongelmaa ollut. Luna jäi nätisti odottamaan ja tuli ensimmäisellä käskyllä yli. Tyttö tosin hyppäsi minusta todella kaukaa ja hetken kerkesin miettiä pudottaako se riman, mutta ei neiti sitä edes hipaissut. Pieni hyppy tuli sivulle tulossa, mutta yllättäen tuomari ei tästä rokottanut.

Arvosana: 10

Kaukokäskyt

Ajattelin, että nämä sujuisivat hyvin kun liike on näin alussa, mutta ei se nyt niin sitten mennytkään. Luna jo perusasennossa katseli ihan jonnekin muualle ja jouduin sanomaan maahan-käskyn kaksi kertaa. Siirryin koiran eteen ja liikkurin vihjeestä sanoin ensimmäisen istu-käskyn. Sekin meni kuuroille korville, kun neiti edelleen katseli jonnekin sivulle. Toinen käsky hieman kovemmalla äänellä sai tytön nousemaan istumaan. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä. Palasin Lunan viereen ja perusasentoon nousemiseen onneksi riitti yksi käsky

Arvosana: 7

Luoksetulo

Tämä sujui todella hyvin. Luna jäi nätisti odottamaan kehän reunalle, kun itse kävelin melkein kehän toiseen reunaan. Ensimmäisestä käskystä neiti lähti tulemaan hyvällä vauhdilla ja sivulle tulossa ei hypännyt! Perusasento oli ehkä hieman vino, mitä vilkaisin, mutta ei mitään muuta moitittavaa.

Arvosana: 10

Seuraaminen

Sitten meidän murheenkryyni. Sitä se oli taas tälläkin kertaa. Minä lähdin hyvällä mielellä liikkeeseen, mutta se positiivisuus katosi kun tajusin että Luna jäikin heti haistelemaan nurmikkoa. Jouduin moneen otteeseen kalastelemaan tyttöä viereeni uudella käskyllä. Kun pääsimme hiekkapohjalle parani liike hieman. Mutta oikeasti oli vaihteeksi aika surkeaa seuraamista.

Arvosana: 7

Seuruusta maahanmeno

En tiedä tässä reagoiko Luna jotenkin edelliseen pieleen menneeseen seuruuseen, mutta jouduin sanomaan ensimmäisen seuruu käskyn kahdesti.  Sitten Luna seurasi tyydyttävästi (oli taas 30 senttiä jäljessä) ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kävelin eteenpäin kunnes liikkuri sanoi matkan riittävän ja käännyin koiraa kohti. Luvan saatuani palasin koiran viereen ja Luna nousi ensimmäisestä käskystä ylös. Miinusta tuli siis alun tuplakäskystä.

Arvosana: 8

Noutokapulan pito

Tässä ei tälläkään kertaa ollut mitään ongelmaa. Luna otti kapulan nätisti, piti tarvittavan ajan ja irrotti nätisti käskystä.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Hieman saatiin huomautusta meidän seuruusta ja ihan aiheesta. Sekä tuplakäskyistä. Muuten oli kuulemma ihan hyvää tekemistä.

Arvosana: 8

Täten siis meille kertyi 177 pistettä ja ALO1, TK1!

Meidän alokasluokka oli sitten siinä. Viimeisellä suorituksella saatiin oma piste-ennätys, vaikkakin minusta meidän yleinen vire koko kokeen aikana oli aika huono ja sen takia menetettiin helppoja pisteitä - ja samalla saatiin enemmän kymppejä kuin koskaan. :D Täytyy myöntää että kisapaine tippui mukavasti, kun nyt saa rauhassa keskittyä avoimen luokan liikkeiden treenaamiseen ilman, että heti tarvitsee miettiä että milloinkohan sitä osallistuisi seuraavaan kokeeseen. Tosin varmaan tulee alkuun olemaan ongelmaa itse treeneissäkin, kun ollaan tässä nyt reilu vuosi tahkottu pääasiassa alokasluokan liikkeitä ja nyt pitää alkaa kantamaan sitten ruutua ja merkkiä paljon useammin mukana, mutta eiköhän se siitä. :)

Tässä vielä meidän suoritus videolla. Systeri kuvasi sen autosta, joten kuva ei ole ihan huippuhyvä ja ääniä ei kuulu, mutta eiköhän siitä nyt nää sen tarkeimmän.

Jatketaas nyt vielä kokeesta sen verran, että suorituksen jälkeen palasimme Lunan kanssa juosten autolle, missä kalkkunafilesiivupalkka odotti. Systeri kävi vielä pisteet läpi, vaikka olin itsekin aika varma että kyllä me yli sen 160 pistettä saatiin. Hänen sanoessaan pisteet, todettiin että jos jotain harmistuksen aihetta pitäisi keksiä, niin jäätiin vain 3 pistettä vajaaksi kunniapalkinnosta. Mihin meillä hieman parempivireisellä suorituksella olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet. Mutta meille riittää tämä henkilökohtainen ykköstulos kyllä.

Innokkaan palkkauksen jälkeen lähdimme hetkeksi kävelemään ja nollaamaan helpottanutta koejännitystä. Kävelyn jälkeen otimme auton takakontista retkituolit ja istuttiin auton viereen seuraamaan muiden suorituksia ja keskustelemaan vieressä olevan nahkacollien omistajan kanssa. Aurinkokin alkoi paistaa ja siinä istuessa alkoi tulla oikeastaan hiki. Totesin sekä mielessä että ääneen, että onneksi Lunan suoritus oli vielä pilviseen aikaan, koska siinä lämmössä olisi suoritus voinut mennä enemmän päin mäntyä.

Koska alokasluokkalaisia ei ollut kuin 9, oli koe suht nopeaan ohi. Odottelimme tulosten julkistamista jonkun aikaa ja lopulta tuomari tuli papereiden kanssa toimistorakennuksesta ulos. Laisi totesi heti alkuun että oli ollut todella hyvä koe, 9 osallistujasta 7 sai ykköstuloksen. Nämä käytiin sitten järjestyksessä läpi. Meidät kutsuttiin toisena paikalle (että olisimme olleet sijalla 6.), jolloin tuomarikin hieman mietti että oliko paperit nyt oikeasti oikeassa järjestyksessä. Kävin kumminkin hakemassa kisavihkon ja sen välissä olevan koulutustunnuksen. Tuomari siinä kommentoi ojentaessaan, että ”tervetuloa voittajaluokkaan”, sitten sekunnin hiljaisuuden jälkeen korjasi kyllä että ”eikä kun avoimeen.” Hymähdin itse että ehkä me nyt ensin tosissaan mennään siihen avoimeen. Kisavihkojen jakelu jatkui ja todettiin että ne olivat väärässä järjestyksessä, koska kahdella seuraavalla oli vähemmän pisteitä kuin meillä (172 ja 176). Eli meidän oikea sijoitus oli 4./9. vaikka eipä sillä tässä niin isoa merkitystä ole.

Minun piti kirjoittaa tämä blogiteksti jo eilen (sunnuntaina), mutta en sitten kerinnytkään, kun heti kotiin tultua piti lähteä asuntonäyttelyyn. Kun sieltä tultiin, istuin koneen eteen kirjoittaakseni, mutta sitten iskä soittikin että käveltäiskö me heille nyt vielä juttelemaan mahdollisesta asunnon ostosta. Olimme pari tuntia sitten siellä ja kotiin tullessa piti tehdä ruoka ja syödä ja sitten olikin lähtö illan tokotreeneihin. Yritin kirjoittaa tämän loppuun iltamyöhään treenien jälkeen, joten jos tekstissä on jotenkin erittäin omituisia lauseita niin pistetään sen piikkiin. :D

Mutta asia lyhkäisyydessään, saanen esitellä TK1 Isbahan’s Mystery!