Tokokoko

Yritänpä saada tähän nyt meidän kahden edellisen tokotunnin tapahtumat kirjoitettua.

Viime viikolla tunnin teemana oli targetti ja sitten seuraaminen. Alkutunnista saimme jokainen pienet lautaset targetiksi ja idea oli niinkin yksinkertainen kuin palkata siihen menosta. Lunallehan tämä harjoitus oli tuttu ja se hakeutui targetille käskyttäkin.  Kouluttajalta tosin tuli hieman noottia minun epäloogisesta klikkerinkäytöstä, Luna kuulemma oli seisonut monta kertaa targetilla ja poistunut ja palannut ennen kuin minä naksautin ja hän kysyikin että mitä minä oikeen yritän naksauttaa. Totesin vain että sitä, kun neidin molemmat etutassut ovat targetilla. Ongelman tosin tuottikin Lunan karvat, kun se käveli targetille, niin minähän en nähnyt sen karvojen alta että milloin se siihen koski. Vasta siinä vaiheessa kun tyttö kääntyi minua kohti näin oliko tassut oikeassa paikassa vaiko ei.

Luna tosin kehitti tähän itse hieman paremman tavan. Kun se targetilta tuli hakemaan palkan minun kädestä, se peruutti sen jälkeen takaisin targetille. Tällöin sain naksautettua oikeassa kohti.

Sitten aloitettiin seuraamisharjoitukset. Tällä kertaa Lunan seuraaminen oli jo hieman parempaa verrattuna ensimmäiseen kertaan, mutta edelleenkään se ei ollut sitä tasoa mihin olin omissa harjoituksissa tottunut. En oikein ymmärrä miten meillä ei tuolla onnistu, kun sitten treenataan itse tuolla ulkona kentällä niin seuruu on minusta todella hyvää!

Kouluttaja totesikin että meidän seuruu on tasaista alamäkeä, se lähtee ihan hyvin, mutta joka askeleella menee enemmän ja enemmän pieleen. Kouluttaja myös kysyi että onko palkkaus Lunalle sama kuin vapautus, mihin myönsin että minusta tuntuu että on. En sitä oikeastaan ole siihen vapautukseen opettanut, mutta neiti itse on ymmärtänyt sen niin (kun sitä ei kiinnosta) että namin jälkeen liike loppuu ja se saa tehdä mitä haluaa. Totesin että olen namin jälkeen yleensä sanonut uuden seuraa-käskyn, mutta kuulemma unohdin sen sitten siinä treenatessa sanoa. Toinen huomautus tuli liian nopeista käännöksistä, mistä itse asiassa lukijat täälläkin kommentoi Helsingin tokokoe-postaukseen. Kouluttaja käski laittaa Lunan odottamaan sohvalle ja tehtiin sitten kahdestaan seuruuta, niin että minä esitin ”hyvinkoulutettua” koiraa. No, sanotaanko että jos minä oikeasti menen niin kuin kouluttaja meni en yhtään ihmettele ettei Luna pysyi minun käännöksissä perässä. Siinä tuli parikin yhteentörmäystä ja jälkeen jäämistä kun en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan mihin suuntaan kouluttaja oli kääntymässä. Otimme tämän jälkeen vielä pätkän seuruuta, ja yritin keskittyä hieman hitaampiin käännösiin. Luulen että koko muu seuruu kärsi, mutta tuli siellä muutama ihan hyvä käännös.

Toisella tunnilla oli sitten aiheena merkinkierto sekä paikallaolot. Tästä saan varmaan kerrottua hieman tarkemmin, kun on vielä paremmassa muistissa. :D

Ensin alkuun otettiin hieman teoriaa merkinkierrosta. Kouluttajan mielestä koiraa ei kannata sekoittaa merkinkierron ja merkkitötsän takia. Periaatteessa riittää että koira ymmärtää merkinkierron eli menee vauhdilla merkin ympäri ja jos liike vaatii merkillä pysähtymisen, kannattaa mieluummin opettaa koira käskystä varmasti pysähtymään. Koiran voi olla hankala alkaa tunnistaa erilaisista tötsistä että mikä on kiertoa varten ja mikä jotain muuta, varsinkin kun tötsät voivat vaihdella paikasta riippuen.

Kouluttaja kysyi palkkautuuko Luna lelulla, mihin minun piti rehellisesti vastata että riippuu ihan päivästä. Tämä päivä onneksi oli sellainen että lelu kelpasi. Hetsasin neitiä pikkasen lelulla jonka jälkeen otin sen perusasentoon ja lähetin tötsän kiertoon. Lunalla tosin oli ihan jotkut muut asiat mielessä ja se jäi haistelemaan maata matkanvarrelle. Jouduin sanomaan kierrä käskyn muutamaan otteeseen, ennen kuin neiti pääsi lopulta tötsälle asti ja sen ympäri.  

Toinen yritys meni onneksi paljon paremmin ja Luna kiersi tötsän ensimmäisestä käskystä ilman välihaahuilua. Teimme vielä kolmannen kierroksen lelupalkalla ja sekin oli ihan siedettävä suoritus, mitä nyt vauhtia olisi voinut olla enemmän.

Kouluttaja kysyi oliko meillä mitään erillistä vihjettä, jolla koira tietää mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Totesin ettei meillä ole mitään toimivaa käskyä, olen yrittänyt opettaa neitiä kyllä bongaamaan tötsän sanalla ”bongaa”, mutta ei olla siinä hirveästi edetty, kun halusin ensin alokasluokan pois alta ennen kuin alottaisin kunnolla avo-luokan treenaamisen. Tästä tuli taas teoriaa, että kuinka se on koiralle reilua opettaa etsimään silmillään että mitä seuraavaksi haetaan, mikä nyt on ihan ymmärrettävää. Harjoitukset kannattaa aloittaa ihan sillä, että apuri käy vaikka taputtamassa kiertotötsää ja samalla itse sanoo koiralle ”missä tötsä / etsi tötsä” ja alkuun palkkaa jo pelkästä katsomisesta. Avoimessa luokassa etäisyydet ovat vielä suht lyhyitä, joten koira voi onnistua liikkeessä ilman erillistä katso käskyä, kunhan se vain sattuu sitten kesken liikkeen näkemään kohteen, mutta sitten ylemmissä luokissa etäisyydet ja vaativuus kasvaa, jolloin on reilua hieman helpottaa liikettä. Esimerkiksi liikkeessä missä lähetetään koira ensin merkille ja sieltä ruutuun, koiran voi opettaa katsomaan kummalla puolella merkkiä se ruutu on ja näin se sitten hieman tietäisi mihin suuntaan käskystä lähteä.

Meidän piti tätä bongausta harjoitella tunnilla, mutta eihän meillä aika siihen riittänytkään.

Kiertotreenien jälkeen otimme vielä häiriö paikallaoloa.

Alkuun otimme paikalla istumisen lyhyellä matkalla. Luna on yllättävän hyvin ymmärtänyt paikallaolot eikä esimerkiksi (ainakaan tähän mennessä) ole ennakoinut ja sekoittanut paikkaistumista esimerkiksi luoksetuloon. Tiedä sitten onko se vaan oikeasti oppinut odottamaan käskyä ja kun sitä ei tule tajuaa pysyä paikallaan, vaiko ymmärtääkö se jäämiskäskyn merkityksen. Eli käytän eri käskyjä jättäessäni koiran. Kun on kyse paikallaolosta, sanon ”paikka” ja kun on kyse jostain muusta liikkeestä ja haluan koiran jäävän paikalleen siirtyessäni itse muualle, sanon ”odota”.

Kouluttaja veti kahdeksikkoa koirien ohi ja Luna kyllä seurasi kouluttajaa silmillään, mutta pysyi nätisti paikallaan. Sitten otettiin paikkamakuu liikkuroituna ja samaisella kouluttajan kahdeksikkohäiriöllä.

Lopuksi käännyttiin 180 astetta toiseen suuntaan ja otettiin jälleen paikalla istuminen. Jätimme koirat istumaan ja siirryimme itse arviolta 4 metrin päähän. Kouluttaja sanoikin että nyt tulee enemmän häiriötä, mutta enpä siinä kerinnyt sen enempää reagoimaan, kun kouluttaja olikin jo kyykistynyt Lunan viereen ja houkutteli sitä luokseen. Neiti vilkaisi minua ja nousi tutkimaan mitäköhän kouluttajalla oli tarjolla. Tällöin kouluttaja katsoi minua ja kysyi että miksi en sanonut mitään. No, enhän minä edes kerinnyt tajuamaan häiriöasteen olevan tätä luokaa että olisin edes tajunnut käskyttää uudestaan tai mitään tekemään muutakaan. Palautin Lunan paikalleen palkaten siitä, että neiti jätti kouluttajan namit rauhaan ja tuli luokse, mutta tästäkin tuli kysymystä että miksi palkkasin. Totesin vain että koska Luna tuli kutsusta luokse. Tämä taisi kelvata koska vastaukseksi tuli vain nyökkäys. Palasin paikalleni ja nyt koska tiesin mitä oli edessä osasin sanoa uuden paikka-käskyn kun kouluttaja taas kyykistyi neidin lähelle. Tällä kertaa Luna ei lähtenyt minnekään vaan pysyi paikallaan. Totesin jälkeenpäin autolla kotiin ajaessa, että tämä treeni ei ehkä ollut meille se osuvin. Ollaan tässä 2,5 vuotta yritetty opettaa Lunaa menemään vieraiden luokse ja edelleenkin saan pelätä kokeen kuin kokeen luoksepäästävyys -osiossa, että päästäänkö me edes koko kokeeseen. En sen takia mieluusti kieltäisi kuin pakosta Lunaa menemästä houkuttelevan ihmisen luokse. Pidän pienempänä pahana sitä että koira käy vaikka tuomaria nuuskaisemassa kokeessa, kuin sitä että meitä ei päästetä koko kokeeseen sen takia että koira ei mene lähellekään tuomaria. Pitänee tästä kouluttajalle ensi kerralla mainita.

Muilla oli tietysti hieman helpompaa kuin osasivat odottaa mitä tuleman piti. Pääasiassa kouluttaja meni houkuttelemaan koirien viereen ja mikään koirista ei tainnut pysyä täysin paikallaan. Bordercollie Luckyn luona kouluttaja meni koiran viereen ja käskytti sen makaamaan. Lucky näytti hieman hämmentyneeltä, mutta meni ”vieraan ohjaajan” käskystä nätisti maate. :D

Myönnettävä on että ihan en ole näin kolmen tunnin jälkeen päässyt aivan samalle aaltopituudelle kouluttajan kanssa. Ymmärrän kyllä pointit mitä hän osoittaa ja annetut neuvot ovat olleet loogisia. Enemmän ehkä se tapa millä hän asiat sanoo on se pieni ongelma minulle. Kouluttaja kyllä sanoi heti ensimmäisellä tunnilla, että hän sanoo asiat aika suoraan ja niistä ei pidä loukkaantua, mutta myönnettävä on että olen kokenut itseni tyhmäksi muutamaankin otteeseen. Hän osoittaa asiat niin kuin ne olisi itsestään selviä asioita, joita ne eivät ole tai sitten ne eivät vain ole minulle selviä. Tähän nyt esimerkkinä tuo meidän paikkamakuu, kouluttajan äänensävy antoi ilmi että olisihan minun pitänyt tajuta kieltää koiraa kun se lähti houkuteltuna kouluttajan luokse. Hän kun ei kumminkaan harjoituksen alussa maininnut että hän aikoo ihan oikeasti houkutella koiria ja että meidän pitäisi varmistaa niiden pysyvän paikallaan. En tiedä paineistunko minä jotenkin itse tuolla tunnilla mikä sitten vaikuttaa Lunan vireeseen, koska omissa ulkotreeneissä neiti tekee iloisesti ja hyvin. Pahus, jopa meidän nosework-treeneissä samassa paikassa seuruu on aivan eri luokkaa kuin tokotunnilla.

Kouluttaja myös on tarkka siitä, että koiraa ei saisi palkita jos se tekee liikkeen, jonka se osaa,

”lähes” oikein. Esimerkiksi merkinkierrossa, jos koira ei kiertänytkään tötsää ensimmäisellä kerralla vaan vaati apuja (käsimerkkiä, uutta käskyä) niin se ei palkkaa ansaitse. Sitä voi sosiaalisella palkalla hieman taputella ja sitten uusi yritys ja palkka vasta sitten kun liike tehdään kunnolla. Huonosti suoritetusta liikkeestä koira voi kuulemma oppia sen, ettei sen tarvitse tehdä täydellisesti ja ohjaaja antaa apuja ja silti palkka tulee.

On tässä onneksi koko syksy aikaa, ehkä jossain vaiheessa alan oppimaan mitä kouluttaja oikein vaatii ja haluaa.