TK1 Isbahan's Mystery

Kuten otsikostakin varmaan moni päätteli, käytiin hakemassa meidän viimeinen ykköstulos alokasluokasta.

Koe oli springerspanieleiden mestaruuskoe Tuusulassa ja tuomarina kukas muukaan kuin Harri Laisi. Kokeen alokasluokka alkoi 10.30. Ilma oli lämmin, mutta alkuun oli pilvistä, niin lämpötila ei päässyt kohoamaan ihan hirveästi. Alokasluokkalaisia piti olla täydet 12 kappaletta, mutta jopa 3 koiraa puuttui.  Kävin ilmoittautumassa hieman ennen kymmentä ja hieman kauhistuin saadessani kisanumeroni. Olimme Lunan kanssa ensimmäisenä!

Se on sinällään mukavaa olla ensimmäisten joukossa, koska jännitys on nopeasti ohi eikä sitten tarvitse enää niin tarkalla silmällä seurata mones kisaaja on kehässä. Mutta seuruun takia haluaisin nähdä ainakin yhden suorituksen ennen omaamme, koska se hieman vähentää stressiä kun tiedän suunnilleen mihin suuntaan ja milloin pitää kääntyä.

Mutta ei voinut mitään, käytin neidin nopeasti pikkukävelyllä ja tein pientä seuruuta ja kaukokäskyjä. Nenä taas vei aikalailla perässään. Kyllä Luna teki kun käskin, mutta heti kun se sai palkan suuhunsa jatkettiin nenän perässä kulkua. Kävelyn jälkeen koira hetkeksi autoon, kunnes meitä ennen oleva EVL-koira oli saanut kisansa päätökseen.

Otin Lunan hyvissä ajoin ulos autosta paikkamakuuta varten, jotta se kerkeää hieman jopa kyllästymään ympäröivään hälinään. Sitten tuomari pyysikin jo kaikki kokelaat kerääntymään lähelle ja yleinen ohjeistus annettiin. Liikejärjestys oli tällä kertaa sekoitettu kunnolla.

Aloitimme heti siitä paikkamakuut, ensimmäisessä ryhmässä oli 5 koiraa ja toisessa 4. Koska olimme ensimmäisenä vuorossa, menimme myös ensimmäisenä luoksetulo- ja juoksutarkastukseen. Yllättäen tällä kertaa Luna suostui menemään Laisin silitettäväksi, vaikkakin meni todella varovaisesti. Tuomari jälleen totesi että on hieman varovaisempi koira, mutta heti perään sanoikin että ”me kyllä taidetaan ollakin jo tavattu.” Totesin vaan että jo muutamaankin kertaan, jonka jälkeen siirryin paikalleni paikkamakuuseen.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Heti paikkiksessa totesin, että Lunan mielenkiinto on oikeasti jossain muualla. Se katseli ennemmin ympärilleen ja hetken jo pelkäsin, kun näin liikkurin lähtevän liikkeelle, että näinköhän tässä tulee tuplakäskyt. Liikkurin ollessa kohdalla, neiti ei edelleenkään katsonut minua, mutta en voinut muuta kuin sanoa maahan –käskyn. Onneksi Luna oli sen verran hereillä, että se vilkaisi minua ja oikein lösähti maahan.

Kun kaikki koirat olivat maassa, siirryimme kentän reunalle. Luna laski päänsä alas, mitä hieman kauhistelin, koska neiti makasi nurmialueella ja aika piakkoin tytön nenä alkoi nuuskimaan ympäröivää maata. Onneksi siinä ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoisempaa, koska Luna laski uudelleen päänsä ja jäi nätisti odottamaan.

Minuutin täytyttyä palasimme koirien viereen ja Luna ei edelleenkään nostanut päätään. Sydän varmaan tykytti taas tuhatta ja sataa liikkurin lähentyessä, mutta onneksi tapahtui sama kuin alussa, eli neiti reagoi käskyyn. Ylösnousu oli hiukan hidas, mutta tyttö nousi kumminkin ensimmäisestä käskystä. Tuomari pisteitä antaessaan naureskeli, että Luna selvästi yritti kadota nurmikoon. Tämän jälkeen koira pariksi minuutiksi autoon ja sitten olikin yksilöliikkeiden vuoro.

Arvosana: 10

Estehyppy

Liike, mikä minusta on normaalisti aina loppupuolella, olikin nyt ensimmäisenä. Eipä siinä sinällään mitään ongelmaa ollut. Luna jäi nätisti odottamaan ja tuli ensimmäisellä käskyllä yli. Tyttö tosin hyppäsi minusta todella kaukaa ja hetken kerkesin miettiä pudottaako se riman, mutta ei neiti sitä edes hipaissut. Pieni hyppy tuli sivulle tulossa, mutta yllättäen tuomari ei tästä rokottanut.

Arvosana: 10

Kaukokäskyt

Ajattelin, että nämä sujuisivat hyvin kun liike on näin alussa, mutta ei se nyt niin sitten mennytkään. Luna jo perusasennossa katseli ihan jonnekin muualle ja jouduin sanomaan maahan-käskyn kaksi kertaa. Siirryin koiran eteen ja liikkurin vihjeestä sanoin ensimmäisen istu-käskyn. Sekin meni kuuroille korville, kun neiti edelleen katseli jonnekin sivulle. Toinen käsky hieman kovemmalla äänellä sai tytön nousemaan istumaan. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä. Palasin Lunan viereen ja perusasentoon nousemiseen onneksi riitti yksi käsky

Arvosana: 7

Luoksetulo

Tämä sujui todella hyvin. Luna jäi nätisti odottamaan kehän reunalle, kun itse kävelin melkein kehän toiseen reunaan. Ensimmäisestä käskystä neiti lähti tulemaan hyvällä vauhdilla ja sivulle tulossa ei hypännyt! Perusasento oli ehkä hieman vino, mitä vilkaisin, mutta ei mitään muuta moitittavaa.

Arvosana: 10

Seuraaminen

Sitten meidän murheenkryyni. Sitä se oli taas tälläkin kertaa. Minä lähdin hyvällä mielellä liikkeeseen, mutta se positiivisuus katosi kun tajusin että Luna jäikin heti haistelemaan nurmikkoa. Jouduin moneen otteeseen kalastelemaan tyttöä viereeni uudella käskyllä. Kun pääsimme hiekkapohjalle parani liike hieman. Mutta oikeasti oli vaihteeksi aika surkeaa seuraamista.

Arvosana: 7

Seuruusta maahanmeno

En tiedä tässä reagoiko Luna jotenkin edelliseen pieleen menneeseen seuruuseen, mutta jouduin sanomaan ensimmäisen seuruu käskyn kahdesti.  Sitten Luna seurasi tyydyttävästi (oli taas 30 senttiä jäljessä) ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kävelin eteenpäin kunnes liikkuri sanoi matkan riittävän ja käännyin koiraa kohti. Luvan saatuani palasin koiran viereen ja Luna nousi ensimmäisestä käskystä ylös. Miinusta tuli siis alun tuplakäskystä.

Arvosana: 8

Noutokapulan pito

Tässä ei tälläkään kertaa ollut mitään ongelmaa. Luna otti kapulan nätisti, piti tarvittavan ajan ja irrotti nätisti käskystä.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Hieman saatiin huomautusta meidän seuruusta ja ihan aiheesta. Sekä tuplakäskyistä. Muuten oli kuulemma ihan hyvää tekemistä.

Arvosana: 8

Täten siis meille kertyi 177 pistettä ja ALO1, TK1!

Meidän alokasluokka oli sitten siinä. Viimeisellä suorituksella saatiin oma piste-ennätys, vaikkakin minusta meidän yleinen vire koko kokeen aikana oli aika huono ja sen takia menetettiin helppoja pisteitä - ja samalla saatiin enemmän kymppejä kuin koskaan. :D Täytyy myöntää että kisapaine tippui mukavasti, kun nyt saa rauhassa keskittyä avoimen luokan liikkeiden treenaamiseen ilman, että heti tarvitsee miettiä että milloinkohan sitä osallistuisi seuraavaan kokeeseen. Tosin varmaan tulee alkuun olemaan ongelmaa itse treeneissäkin, kun ollaan tässä nyt reilu vuosi tahkottu pääasiassa alokasluokan liikkeitä ja nyt pitää alkaa kantamaan sitten ruutua ja merkkiä paljon useammin mukana, mutta eiköhän se siitä. :)

Tässä vielä meidän suoritus videolla. Systeri kuvasi sen autosta, joten kuva ei ole ihan huippuhyvä ja ääniä ei kuulu, mutta eiköhän siitä nyt nää sen tarkeimmän.

Jatketaas nyt vielä kokeesta sen verran, että suorituksen jälkeen palasimme Lunan kanssa juosten autolle, missä kalkkunafilesiivupalkka odotti. Systeri kävi vielä pisteet läpi, vaikka olin itsekin aika varma että kyllä me yli sen 160 pistettä saatiin. Hänen sanoessaan pisteet, todettiin että jos jotain harmistuksen aihetta pitäisi keksiä, niin jäätiin vain 3 pistettä vajaaksi kunniapalkinnosta. Mihin meillä hieman parempivireisellä suorituksella olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet. Mutta meille riittää tämä henkilökohtainen ykköstulos kyllä.

Innokkaan palkkauksen jälkeen lähdimme hetkeksi kävelemään ja nollaamaan helpottanutta koejännitystä. Kävelyn jälkeen otimme auton takakontista retkituolit ja istuttiin auton viereen seuraamaan muiden suorituksia ja keskustelemaan vieressä olevan nahkacollien omistajan kanssa. Aurinkokin alkoi paistaa ja siinä istuessa alkoi tulla oikeastaan hiki. Totesin sekä mielessä että ääneen, että onneksi Lunan suoritus oli vielä pilviseen aikaan, koska siinä lämmössä olisi suoritus voinut mennä enemmän päin mäntyä.

Koska alokasluokkalaisia ei ollut kuin 9, oli koe suht nopeaan ohi. Odottelimme tulosten julkistamista jonkun aikaa ja lopulta tuomari tuli papereiden kanssa toimistorakennuksesta ulos. Laisi totesi heti alkuun että oli ollut todella hyvä koe, 9 osallistujasta 7 sai ykköstuloksen. Nämä käytiin sitten järjestyksessä läpi. Meidät kutsuttiin toisena paikalle (että olisimme olleet sijalla 6.), jolloin tuomarikin hieman mietti että oliko paperit nyt oikeasti oikeassa järjestyksessä. Kävin kumminkin hakemassa kisavihkon ja sen välissä olevan koulutustunnuksen. Tuomari siinä kommentoi ojentaessaan, että ”tervetuloa voittajaluokkaan”, sitten sekunnin hiljaisuuden jälkeen korjasi kyllä että ”eikä kun avoimeen.” Hymähdin itse että ehkä me nyt ensin tosissaan mennään siihen avoimeen. Kisavihkojen jakelu jatkui ja todettiin että ne olivat väärässä järjestyksessä, koska kahdella seuraavalla oli vähemmän pisteitä kuin meillä (172 ja 176). Eli meidän oikea sijoitus oli 4./9. vaikka eipä sillä tässä niin isoa merkitystä ole.

Minun piti kirjoittaa tämä blogiteksti jo eilen (sunnuntaina), mutta en sitten kerinnytkään, kun heti kotiin tultua piti lähteä asuntonäyttelyyn. Kun sieltä tultiin, istuin koneen eteen kirjoittaakseni, mutta sitten iskä soittikin että käveltäiskö me heille nyt vielä juttelemaan mahdollisesta asunnon ostosta. Olimme pari tuntia sitten siellä ja kotiin tullessa piti tehdä ruoka ja syödä ja sitten olikin lähtö illan tokotreeneihin. Yritin kirjoittaa tämän loppuun iltamyöhään treenien jälkeen, joten jos tekstissä on jotenkin erittäin omituisia lauseita niin pistetään sen piikkiin. :D

Mutta asia lyhkäisyydessään, saanen esitellä TK1 Isbahan’s Mystery!