Mätsäriviikonloppu

Mätsäriviikonloppu pääsi starttaamaan lauantaina, kun lähdimme systerin ja koirien kanssa aamupäivästä kohti Vantaan Koirakeidasta. Koska Koirakeitaan uusissa tiloissa on kaksi erillisistä hallia (agipuoli ja ns. tokopuoli), oli mätsäri jaettu kahtia. Ensimmäisenä alkoivat aikuisten kehät, pienet aikuiset tokopuolella ja isot agipuolella. Kävimme ilmoittautumassa (jossa olikin heti tuttuja kun pienten ilmoja otti vastaan kouluttaja-Salla, joka oli meillä ”Saa katsoa ja koskea” -kurssia vetämässä sekä Sanna, ex-tokokouluttaja.

Luna sai numeron 6 ja Lola numeron 7, eli ihan hirveää ryysistä ilmoittautumisessa ei vielä siinä vaiheessa ollut. Kävimme varaamassa tokohallista pienen sohvan meille, minkä jälkeen käytin Lunan vielä kävelyllä. Tarpeiden teon jälkeen palasimme sisälle ja jäimme sohvalle odottelemaan kehien alkua. Tokohalli oli jaettu kahteen osaan (kehä ja odotustila) ja välissä oli reilun metrin korkuiset sermit. Tämä oli sinällään harmi, kun sohvalla istuessa ei sitten nähnyt kuin kehässä liikkuvien päät. Positiivisena puolena tietysti kehässä olijat saivat rauhassa esiintyä ilman että kehänlaidalla oli kasa häiritseviä koiria.

Siinä istuessa tuli lisää tuttuja juttelemaan. Bordercollie Luckyn omistava toko-treenikaveri oli nimittäin myös paikalla. Hänellä oli oma koira mukana mikä osallistui pieniin pentuihin ja hän oli myös mainostamassa uutta koirien hyvinvointiyritystään PetBros. Heillä oli ständi Koirakeitaan odotustilassa, minkä kyllä noteerasin sisälle tullessa, mutta en sen enempää katsonut keitä ihmisiä siinä oli. Heillä oli myös arpoja myynnissä ja pääpalkintoja oli lahjakortti heidän hyvinvointikeskukseensa.

Olinkin systerille maininnutkin autossa, että tässä kisassa olisi ihan hyvät sponsorit. Kun oli koirienhyvinvointiyritys sponssaamassa, se melkein pakolla tarkoittaisi palkintona olevan lahjakortteja. Oli siis oikeasti tavoittelemisen arvoisia palkintoja. Tosin, jos niin kävisi että joutuisi BIS-kehään jäämään, niin joutuisi odottelemaan jonkin aikaa, koska pentujen kehät oli arvioitu alkavaksi vasta 12.30.

Kehät pääsivät alkamaan melkein heti ilmoittautumisen päätyttyä. Pienillä aikuisilla ja pennuilla tuomarina toimi Kennel Sinisuven (kultainennoutaja sekä stabyhoun) kasvattaja Sinikka Eloranta, joka esitteli itsensä ennen kehien alkua. Varmaan ensimmäistä(?) kertaa tuomari kertoi heti mistä pitää ja mitä katsoo koirakoissa. Hän nyt mainitsi heti että koiraa pitää esittää iloisesti, mutta mahdollisimman vähäeleisesti. Eikä koiraa saisi kannatella päästä ja hännästä. Totesinkin mielessäni, että vapaaseisotustyyli voisi olla tämän tuomarin mieleen.

Sitten kehät alkoivat ja koirat lähtivät valumaan kaksi kerrallaan kehään. Nopeasti tuli meidän vuoro ja Lunan kanssa kehään tuli coton de tuléar. Alkuseisonnassa tuomari tuli ojentamaan kätensä kummallekin koiralle. Lunalle iso plussa että se pysyi nätisti paikallaan ja nuuskaisi tuomarin kättä. Sitten lähdimme yhdessä kiertämään kehää. Neiti kulki minusta jälleen todella nätisti, ravi oli siistiä ja sen verran innokasta että tyttö kulki puolisen metriä minun edelläni, kumminkaan yrittämättä hirttää itseään näyttelyhihnaan.

Cottoni meni ensimmäisenä pöydälle ja koska Lunalla oli edelleen hyvä vire päällä, pyysin sitä edelleen seisomaan paikallaan tasasin väliajoin palkaten. Cottonin yksilöliikkeiden jälkeen Luna pääsi pöydälle. Hieman harmiksi tuomari katsoi juuri poispäin kun pääsimme pöydän vierelle, koska Lunahan nousee aina itse takajaloilleen pöytää vasten odottamaan nostoa. Kuvittelisin tämän vaikuttavan positiivisesti arvosteluun, koska koira tulee mielellään pöydälle, vaikkakin se sitten siinä mulkoilee tuomaria. Kun neiti oli pöydällä tuli tuomari sitä tutkimaan. Toinen iso plussa, Luna pysyi jälleen todella hyvin paikallaan! Kun tuomari tutki hampaita ja päätä, en edes pitänyt neidistä kiinni. Kun tuomari siirtyi siitä taaksepäin, palkkasin tytön nakinpalalla ja pidin varovaisesti pään alta varuilta kiinni. Mutta Luna tosissaan pysyi koko hiplailun ajan nätisti, eikä omaan silmään näyttänyt edes nojaavan tuomarista poispäin.

Yksilöliikkeetkin menivät minusta hyvin ja edestakaisen ja ympyrän juokseminen jälkeen siirryimme taas riviin seisomaan.

Tuomari totesi että on kaksi muuten aika samantasoista koiraa, mutta toisella on selvästi ollut hieman enemmän näyttelytreenejä. Hän myös antoi molemmille käytännön vinkkejä esittämiseen, minulle huomautti näyttelyhihnasta. Minun kannattaa aina varmistaa, että hihna on oikeassa paikassa (eli lenkki suoraan korvien takana), jolloin koira ei pääse vetämään ja ei vahingoita kaulaansa. Tätä hieman pohdiskelin, että päinvastoin minusta monet tuomarit pitävät hyvänä sitä, että koira liikkuu hyvin ja jopa ohjaajasta edellä ”vetäen.” Mutta kai tämäkin on hieman makuasia. Sen ymmärrän että hihnan on hyvä olla oikeassa paikassa. Luna sai kumminkin punaisen nauhan.

Sitten meni systeri ja Lola kehään ja heillä oli vastassa terrieri. Heilläkin meni minusta ihan hyvin, mitä yritin kuvaamiselta ja Lunan vahtimiselta seurata. Tuomari oli kuulemma kommentoinut Lolan olevan hieman tukevassa kunnossa ja loppuseisonnassa nauhoja antaessaan totesi että vanhempi neiti voisi olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Muuten oli kuulemma tasavälinen pari, ja Lola sai sinisen nauhan kuulemma siitä syystä että toinen koira saatiin seisomaan nopeammin.

Siinä meni sitten hetki odotellessa, että kaikki muut koirat pääsivät käymään kehässä. Pieniä aikuisia ei kumminkaan ollut kuin 14 kappaletta, joten melko nopeaan kehät menivät vaikka tuomari jokaiselle yritti jotain vinkkiä ja kommenttia antaa.

Sitten siinä alkoivat sinisten kehät. Heti alkuun tuomari kommentoi/neuvoi yleisesti, että ensinnäkin kun koiran kanssa juoksee, kannattaa katsoa minne juoksee eikä koko aikaa tuijota omaa haukkuaan. Yksilöliikkeiden edestakaisessa juoksussa kuulemma useampikin oli juosta tuomarin päälle, kun seurasivat vain vierellä kulkevaa koiraansa. Toinen neuvo koski osittain samaa aihetta, nimittäin koiraa seisottaessa pitäisi jälleen yrittää irrottaa katse siitä omasta haukusta ja katsoa ainakin välillä tuomaria.  Sinisen ryhmän alkuseisonnan jälkeen tuomari pyysi kahta koiraa kerrallaan juoksemaan edestakaisin ja sen jälkeen piti jäädä seisomaan parin metrin päähän tuomarista. Sitten vielä ryhmä kiersi kehän, minkä jälkeen tuomari valitsi jatkoon menijät ja Lola oli yksi näistä. Sitten taas juoksutettiin koiria ja tuomari valitsi 4. ja 3. sijoittuvat koirakot. Sivuhuomautuksena myös kolmannen sijan vei cockerspanieli. Lola vielä jatkoi kilpailemista ykköspaikasta ja sitä ja toista koiraa juoksutettiin vielä kertaalleen ympäri. Lopulta tuomari sijoitti vanhemman neidin sinisten ykköseksi!

(c) koirakeitaan kuvaaja

Tämä oli Lolan ensimmäinen ykkössijoitus ja se tarkoitti sille myös ensimmäistä kertaa BIS-kehää. Ja meille se tarkoitti pitkää BIS-kehän odotusta. Siniset tulivat pois kehästä, jonka jälkeen menimme Lunan ja muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa kehään. Mietin siinä kehän mennessä, että kuinkakohan meidän käy, kun sinisissä sijoittui jo kaksi cockerspanielia. Vedimme kumminkin tavalliseen tapaan parhaamme. Kehä eteni samalla tavalla kuin sinisten kehä. Minusta meillä oli todella hyvää menoa ja olinkin tyytyväinen kun tuomari valitsi meidät jatkoon. Jatkoimme seisomista rivissä ja vain hieman tiivistimme kun tippujat siirtyivät kehän ulkopuolelle. Kun vaihdoimme hieman paikkaa alkoi Luna haistelemaan mattoa, mitä se ei ollut koko mätsärin aikana tehnyt. Mielessä kävi, kun ennen kehien alkua lhasa apso, joka myös kuului sijoittujiin, kakkasi kehään et näinköhän me nyt seistään just siinä sen kohdan päällä sukkasilteen. Kyllähän omistaja noukki pökäleet pois, mutta ei se sitä mitenkään muuten siivonnut, eikä tainnut edes maksaa kympin sotkusakkoakaan.

Verrattuna sinisten kehään meitä kierrätettiin enemmän ympäri. Heti alkuun juoksimme kehän, sitten juostiin taas edestakaisin pareittain, sitten juoksimme jälleen kehän. Tällöin tuomari valitsi 3. ja 4. sijoittuvat. Jatkoimme edelleen lhasa apson kanssa seisomista, kun tuomari totesi että jos me vielä voitas juosta kertaalleen ympäri. En tiedä kommentoiko hän vitsinä vai tosissaan, mutta hän siinä sanoi että näkee jaksavatko ne edelleen juosta. Kierroksen jälkeen tuomari tuli minua kättelemään, sanoen että kyllä se cockeri vaan on ensimmäinen. Siinä kiitin tuomaria epäuskoisena, että meille tuli tuplavoitto. Lola sinisten ykkönen ja Luna punaisten ykkönen, eli olisimme yhdessä BIS-kehässä.

(c) Koirakeitaan kuvaaja

Kuvien jälkeen meillä sitten olikin tosissaan sitä odottelua. Pentujen kehät eivät alkaneen tuntiin ja pentuja alkoi tulemaan ilmoittautumiseen sitä tahtia, että sen tiesi heidän kehien vielä kestävän. Pakkasimme tavarat ja tarkoituksena oli lähteä koirien kanssa kävelylle, mutta jäimmekin keskustelemaan vielä treenikaverin kanssa hänen ständilleen. Heillä oli ständin vieressä matolla erilaisia aktiviteettileluja ja Lunahan innostui niitä siinä tyhjentämään. Neiti ei tosin edennyt mitenkään loogisesti, vaan kun se sai muutaman lokeron tyhjennettyä yhdestä, se siirtyi seuraavaan leluun, ja siitä hetken päästä taas seuraavaan ja sitten palasi ensimmäiseen. Kun Luna siinä keskittyi leluihin, pystyttiin me keskustelemaan. Enimmäkseen siinä tuli selvitettyä minkä hintaisia palveluita ja mitä palveluita heidän uusi yritys tarjoaa.

Heidän PetBros –keskus sijaitsee Nurmijärvellä ja heiltä löytyy kaksi uima-allasta (isompi 10m x 3,5m, pienempi 5mx3,5m), vesijuoksuallas. Muita palveluita oli mm. koirien pesu ja takkujen selvitys, trimmaus ja kynsienleikkuu, hieronta ja koirien studiokuvaus. Esimerkiksi isossa altaassa yhden koiran 30 minuutin uinti maksaa 22€, joten hinta ei minusta mikään hirveän paha ole. He avaavat ovensa viikolla 42. Ständillä oli myös myynnissä arpoja, 3 arpaa sai 2 eurolla, joten pitihän sitä tuhlata, kun pääpalkintona oli lahjakortti PetBros:iin.  Kaksi ensimmäistä arpaa oli tyhjiä, mutta kolmannella saimme lahjakassin, missä oli pieni ruokasäkki, Jumbone-pakkaus sekä possukierreluu.

Päätimme siinä sitten jatkaa matkaa, jotta koirat pääsisivät liikkeelle. Heitimme laukut ja voittopussit autoon ja lähdimme kävelemään läheiselle kaivuualueelle. Koska muita koiranulkoiluttajia ei näkynyt, saivat tytöt hieman irrotella vapaana kivihiekkakasojen välissä.

Palasimme takaisin Koirakeitaalle, kun pentujen luokka alkoi. Tokohalli oli aivan täynnä, joten jäimme odottelemaan odotustilan nurkkaan. Se onneksi oli paljon viileämpikin, joten nopeasti molemmat koirat heittivät pian maate lattialle. Siinä sitten odoteltiin pentukehien loppumista reilun puolitoista tuntia. Molemmat onneksi osasivat odottaa ihan nätisti, välillä siihen tuli jäi joku keskustelemaan (mm. toinen cockerin omistaja jonka koira osallistui pentuluokkaan, sekä aikuisten luokassa olleen cockerin omistaja sekä meidän vieressämme aikuisten kehässä istunut tyttö snautserinsa kanssa.) Se on jännä kuinka välillä mätsäreissä ei kukaan ”vieras” puhu toiselle mitään (tai jos puhuu niin siinä pysytään rotupiirissä) ja nyt täällä keskusteltiin useammankin ihmisen kanssa. Sinällään ihan kiva, koska kyllä se sai sen ajan kulkemaan hieman nopeammin. Pentukehien jälkeen porukkaa alkoi poistua sen verran, että mahduimme tavaroiden kanssa takaisin sisälle.

BIS-kehässä meitä oli kahdeksan koirakkoa ja sekä pienten että isojen koirien tuomarit tuomaroivat yhdessä. Menimme suunnilleen kokojärjestykseen ja tuomarit kävivät niiden koirien luona, joita eivät olleet vielä arvostelleet. Kyllä siinä oli taas sydän kurkussa kun Luna seisoi edessäni vapaasti ja vieras tuomari tuli lähelle. Kolmas iso plussa Lunalle, kun tuomari kyykistyi lähelle ja ojensi kätensä, neiti meni itse varovaisesti haistelemaan ja antoi tuomarin jopa silitellä kaulan alta ja selästä. Kyllä taas sai olla ylpeä tuosta pikkuneidistä. Menimme vielä pari kierrosta yhdessä ympäri, tosin kierros keskeytyi hetkeksi kun pentushelttiä alkoi kutittaa ja se istahti kesken kaiken rapsuttelemaan. Odotimme siinä sitten jonossa että pentu saa rapsutuksensa rapsutettua ja jatkoi sitten matkaa.

Tämän jälkeen tuomarit valitsivat neljä jatkoon ja hihkaisin Lunalle ”jes” kun meidät valittiin. Lola ei tässä vaiheessa enää sijoittunut (olisin kyllä oikeasti ihmetellyt jos olisi kaksi cockeria sijoittunut vielä BIS-kehässäkin) ja he poistuivat muiden tippuneiden kanssa.

Tiivistimme jäljelle jääneiden kanssa riviä.  Meidän toiselle sivulle tuli nainen pentushelttinsä kanssa ja täytyy sanoa että minua hieman ärsytti, kun tämä nainen tuli aivan meihin kiinni. Luna kun seisoi vapaasti niin neidin häntä osui tähän takana olevaan ihmiseen. Siitähän Luna ei pitänyt vaan veti häntänsä alas ja vilkuili epäluuloisena taakseen. Siirryin sitten itse kauemmaksi vaikka tilaa ei ollut ja lopulta olin vain parin sentin päässä minun takanani olevasta koirasta (varoin tietysti etten itse osuisi tähän toiseen).

Juoksimme ympäri ja seisotimme koirat uudestaan ja tämä nainen taas tuli niin lähelle että se koski Lunaan. Ymmärtäisin jos kerran tulee vahingossa kiinni, mutta pahus, meillä oli kumminkin siinä varmaan 10 metriä tilaa. Ei meidän viimeisen neljän tarvinnut olla niin kiinni toisissamme ettei koirien välillä jäänyt ollenkaan rakoa. Jouduin taas siirtymään taaksepäin kohti ensimmäisenä seisovaa koirakkoa, jotta neiti suostui taas katsomaan minua ja heiluttamaan häntäänsä.

Tuomari sijoitti tämän pennun neljänneksi ja pennun jälkeen olleen faaraokoiran kolmanneksi.

Kun tilaa tuli siirryin kauemmaksi ensimmäisenä seisovasta koirasta. Seisotettiin siinä hetken aikaa, kunnes tuomari kuulutti cockerspanielin tulevan toiseksi. Käteltiin tuomaria ja siirryttiin kakkospaikalle. Kuvien jälkeen napattiin palkintopussi ja poistuttiin kehästä. Piti sen verran kurkata pussiin, että näin meidän saaneen kuin saaneenkin PetBrosin uimalakäyntilahjakortin! Pakattiin tavarat ja lähdettiin kotia kohti. Erittäin hyvä päivä oli, kun kaksi ykkössijoitusta sekä BIS-sijoitus saatiin! Saatiin herkkuvarastoon täydennystä, mutta kyllä tuo lahjakortti oli tällä kertaa se paras palkinto.

Luna BIS2!

Meille tuli ihan hyvä saalis :)

Nämä oli meidän arpajaisvoitot, Luna kerkesi jo maistella luuta, eli ei ollut tuossa kunnossa kun se saatiin.

Tämä reppu kuului myös BIS2 palkintoihin, unohtui vaan ensimmäisestä kuvasta.

Voittajan oli helppo ottaa rennosti illalla kotona <3

Sunnuntaina kävimme vielä Keravalla olevassa mätsärissä, jossa cockerspanieleita olikin sitten useampi. Paikalla oli edellispäivän mätsäristä molemmat cockerin omistajat sekä kaksi muuta cockeria. Eli cockereita oli paikalla kokonaisuudessaan 6 kappaletta sekä 2 amerikancockeria. Luna erottui cockereista sen verran että oli ainoa punainen kun kaikki muut olivat blueroaneja. Purkasimme leirimme näiden muiden cockereiden viereen, joten olipahan juttuseuraa kun odotimme kehien etenemistä.

En jaksa tästä kertoa ihan yhtä tarkasti kuin tuosta edellisestä, mutta lyhyesti jos läpikäyn. Mätsärissä oli kehät samalla lailla kuin Koirakeitaalla, eli vain kaksi kehää joista toisessa meni kaikki pennut (joita oli PALJON) ja pentujen jälkeen oli pienet aikuiset. Toisessa kehässä oli alkuun veteraanit ja sen jälkeen isot aikuiset.

En tiedä miksi kehiä ei ollut useampia, koska käytössä oli iso hiekkakenttä mihin olisi mahtunut kyllä.

Mutta tällä kertaa cockerspanielit eivät olleet tuomareiden mieleen, vaikka alkuun naureskelimme että kyllä nyt jonkun cockerin pitäisi sijoittua kun meitä oli niin paljon. Eli yksikään ei saanut sijoitusta. Sekä Lola ja Luna saivat molemmat punaisen nauhan ja minusta vetivät ihan hyvät suoritukset kehässä vaikka olivat alkuun joutuneet odottamaan kolmisen tuntia. Tämä tuomari selvästi arvosti koiran kokoa, siinä mielessä että varmaan yhdeksän koiraa kymmenstä sai jonkinlaista huomautua painostaan, osalle kommentoikiin aika kärkkäästikin että jos koira ei laihduta se ei pysty kohta kävelemään tai kuten Lunalle ja toiselle cockerille sanottuiin niin painoa ei saisi kertyä enää yhtää enempää. 

En saanut kaikkia cockereita kuvaan mutta osa sentään näkyy.