Holidays

Blogi on ollut hieman hiljaiselossa kun siirryimme lomailemaan vaunulle. 

S. hieman pohti miten käy Bemmin kanssa kun Lunalla oli alkulomasta juoksut. Normaalisti B ei ole pahemmin välittänyt äksystä neidistä. Yhden kerran pojun kuono oli mennä Lunan takamukseen, mutta siitä saadun kurituksen jälkeen ei juoksut enää kiinnostanut ollenkaan.

Aivan vierekkäinkin pystyivät olemaan ongelmitta.

Tokokurssi meiltä loppui pari viikkoa takaperin koemaiseen treeniin. Täytyy myöntää, että ei ollut kovin mieltäkohottava treeni. Teimme ensin paikallaolot, ensimmäistä kertaa treenin alussa. Tämä meni pääpiirteittäin hyvin, mitä Luna nyt ennakoi lopun nousemisen naapurin käskyllä. Jos joistain olen tyytyväinen, niin neiti on nykyään aikalailla hiljaa koko paikkiksen. Mutta se näköjään vaatii säännöllisen tekemisen.  

Saimme valita neljä yksilöliikettä, otin tunnarin, ruudun, ohjatun ja kaukokäskyt. 

Tunnari alkoi ihan hyvin, Luna oli nätisti hiljaa ja odotteli. Mutta sitten nouti kumminkin väärän kapulan?! Otimme liikkeen uudelleen ja tällöin nousi oikea. 

Siirryimme ruudun lähetyspaikalle. Otin perinteisen lähestymisen kysyen missä ruutu on ja Luna yritti bongailla, mutta ei selvästikään näyttänyt näkevän sitä. Aidan sivulla olevat esteen kyllä bongattiin muutamaankin otteeseen. 

Ei oikein voinut muuta kuin lähettää Luna eteenpäin. Neiti lähti liikkeelle, mutta aika selvästi vaikutti siltä ettei hänellä ollut oikein tietoa mitä piti tehdä. Onneksi siinä eteenpäin kulkiessaan se ruutu lopulta osui silmiin ja sinne suunnattiin. Vauhti olisi voinut olla nopeampi ja pysäytyksen ennakointia hieman vähemmän, mutta ruutu löytyi, sinne mentiin ja ensimmäisellä käskyllä maahan ruutunauhojen sisällä, joten menköön. Luoksetulo oli hyvä.

Me voitais maistaa tuota makkaraa.

Siitä sitten ohjattuun noutoon. Odottaminen oli taas ihan hyvä (hiljainen). Ensimmäistä kapulaa ei vahingossakaan katsottu ja toinen tietenkin katsottiin. Joten ei tullut yllätyksenä, että Luna lähti vasemmalle vaikka oikea piti noutaa. Seis-käskyllä tuli stoppi ja uudelleen ohjaus oikealle, jolloin bongattiin oikea kapula. Ei ollut nappisuoritus, mutta jos ajatellaan tarkemmin, niin korjaus oli hieno. 

Loppuun otettiin kaukokäskyt. Kuten odotettua, Luna vaati kaksi käskyä ensimmäiseen nousemiseen. Mutta, nyt en uskalla sanoa johtuiko tämä tuplakäsky normaalista mystisestä syystä, vai liikkurihäiriöstä. Koska liikkuri oli ehkä Lunalle hieman oudommassa paikassa, nimittäin ihan pari metriä Lunan edessä ja heilutti vielä koiran puolista kättä. Neitihän jäi ensimäistä käden heilautusta tuijottamaan. 

Muut siirtymiset suoritettiin yksillä käskyillä, mitä nyt seiso-istu vaihdossa se persuu valui hieman eteenpäin. Mutta kuulemma arviolta ehkä 5cm verran. 

Aika kaukana oli meidän parhaasta suorituksesta, mutta ei se nyt onneksi mikään ihan kamala ollut. 

Pidimme hetken tauon ja otimme loppuun vielä seuraamisen, mikä sitten meni jo aika lailla päin mäntyä. Pääasiassa peruutukset oli jotain kamalaa, vahingossakaan Luna ei peruuttanut suoraan tai ääneti. 

Karjaalla

Kun pääsin kentältä, jäin miettimään että mitähän pahusta. Päivä saattoi olla huono ja neidistä lämmin, mutta Lunan tekeminen oli tavallista huonompaa. Mutta myönnettävä on, että osasyy voi olla ihan treenaamattomuudella. Olen tässä jo jonkun aikaa pohtinut että meidän treenimäärät on vähentyneet ihan hirveästi. Aikaisemmin tuli treenattua vähintään kerran viikossa (usein parikin kertaa) itsenäisesti ohjattujen treenien lisäksi. Nykyään saattaa tulla parikin taukoviikkoa. Miksi? 

Yksi syy voinee olla oma vuorotyö. Koska olen pyytänyt kaksi päivää aamuvuoroja, jotta pääsemme meidän ohjattuihin treeneihin, on melkein jäävät kolme päivää iltavuoroja tai välivuoroja. Iltavuoron jälkeen ei oikein ole jaksanut lähteä mihinkään. 

NomNomnom

Toinen haaste onkin Lara. Yhden koiran kanssa oli helpompi mennä ja treenata. Nyt huomio pitää jakaa kahteen koiraan. Tietysti yksivaihtoehto on jättää Lara kotiin siksi aikaa kun käyn Lunan kanssa treenaamassa, mutta se vaatisi sitten tupla-ajan, kun pitäähän se Larakin käyttää ulkona. 

Kolmas syy onkin treeneissä vaadittavat tavarat, jotka lisääntyvät mitä ylemmäs luokissa noustaan. Alokasluokassa ei tarvinnut oikeastaan kuin noutokapulan mukaan, jos ei hyppyä treenannut. Joten sitä oli helppo pitää vaikka koko lenkin mukana ja pysähtyä hetkeksi treenaamaan kentälle sen ohi kävellessä. 

Nykyään pitäisi olla kaksi ohjatun kapulaa, metallikapula, tunnarikapulat ja ottimet, ruutu, este, tötsät. Sitten tietysti omat tarvittavat tarvikkeet kuten merkit, häiriöt, palkkapurkit. Tietysti ei kaikkea tarvitsisi treenata kerralla, mutta idean varmaan ymmärtää. Tuon tavaramäärän lisäksi vielä sitten olisi kaksi koiraa mukana. Pitää varmaan oikeasti lähteä vaan autolla aina lähikentälle. 

Mutta tosissaan, voiko Lunalta paljoa vaatia kun treenimäärä on ollut aika pieni. Ajattelin että lomalle jäätyäni sitten treenataan ja kunnolla, mutta arvatkaa vaan onko tässä jaksanut. Lämpötilat on tietysti olleet myös sen verran korkeat, että se on syönyt jaksamista. Ja olemme kumminkin lenkkeilleet reilusti. Lenkeillä on vähän tullut treenattua yksittäisiä rallyliikkeitä. Mutta yhden kerran olen saanut itseni, tavarat ja Lunan tuohon lähikentälle hetkeksi tokoilemaan. Hieman tehtiin voittajaluokan liikeitä, mutta sitten treenailtiin EVL:än tyhjäänlähetystä, merkkiä sekä kiertonoutoa. 

Mutta muuten lomailu on tosissaan mennyt lenkkeillen, uiden ja auringossa maaten. Käytiin me Hangossa ja Tammisaaressakin kävelemässä.

Lara tosin on hankkinut itselleen ongelmia peräperään. Ensin neiti veti jonkin kutisevan ärsytysreaktion merivedessä ja sillä oli nivuset, mahanalus ja kainalot punaisena. Sitä on sitten hoidettu pääasiassa Skingeelillä, mikä on toiminut hyvin. Ensimmäisinä öinä tuli laitettua vielä hydrokortisoniliuosta kutiseville alueille. Joten mereen Laraa ei ole enää päästetty. Toimme kotoa sitten koirien uima-altaan ja ostin Tokmannista usb-ladattavan retkisuihkun. Tuo retkisuihku on tullut todellakin tarpeeseen. Ensinnäkin koirat on ollut hyvä heittää ensin uima-altaaseen ja kastella suihkulla kun suurin osa vedestä valuu vielä takaisin. Toisekseen, Lara onnistui sitten saamaan jonkun vatsapöpön. Sitä ei tiedetä oikein että mistä, onko se syönyt jotain metsässä juostessaan vai onko se oikeasti saanut jonkun pöpön jostain. Mutta retkisuihku on ollut käytössä Laran takamuspesussa nyt päivittäin ja osoittautunut paljon helpommaksi kuin kastelukannulla peseminen mitä tähän asti on harrastettu.

Lomailu vielä jatkuu tämän viikon, tosin sunnuntaina lähdetään Karjaalle näyttelyyn. Eipä sieltä kummosta tulosta odoteta, Laralla on sertit kasassa, Luna ei teoriassa voi niitä edes saada, joten oikeastaan ainut, joka voi saada jotain on Bemmi. We will see. 

Hangossa Hiidenkirnu Rakkauden polulla

Jotain sodan aikaisia rakennelmia.

Hangon vapaudenpatsas

Paluumatkalla vaunulle pysähdyttiin vielä Tammisaaressa Santa Fe:ssä syömässä. 

Laran viimeiset Sertit

Systeri on nyt käynyt kiertämässä näyttelykehiä Laran kanssa hieman tiheämmin. Viimeisimmät kerrat oli helatorstaina palveluskoiratapahtumassa ja lauantaina Iitissä Siirin ja Coopperin kanssa. Itse olin töissä, mutta nykyään Showlink ja Whatsapp toimivat oikein hyvin. :’D

Palveluskoiratapahtumaan systeri lähti pienellä varauksella, kun kilpailijoita riitti ja siellä oli parikin tuttua nimeä, jotka saattoivat vetää Laran edelle.

Tuomarina oli Janger Nina ja Lara osallistui ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan.

2v. Oikeat mittasuhteet. Riittävä pään vahvuus, mutta kuono-osa voisi olla täyteläisempi. kaunis ylälinja. Erinomainen runko eturinta ja raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hieman korkealle kiinnittynyt häntä, jonka pitää kauniisti liikkeessä. Ulottuva kevyt sivuliike. Ahdas takaa. Rauhallinen käytös. Esitetään kauniisti." 

ERI1 SA 

Paras narttu –luokassa Laralla olikin sitten vastassa kolme veteraaniluokan valiota, yksi käyttöluokkalainen (myös valio) ja yksi avoluokkalainen.  Tässä vaiheessa tiedossa oli että Lara aika varmasti nappaa sertin, koska avoluokkalainen oli jäänyt toiseksi avoimessa luokassa.

Sitten tulikin viestissä:

 

Tuomari oli ohjannut Laran narttujen ykköseksi, ohi neljän valion!

Siitä he jatkoivat tietenkin vielä urosten voittajan kanssa kisaamaan. Heitä juoksutettiin vierekkäin ja lopulta tuomari laittoi pikkuneidin rotunsa parhaaksi.

Eli lopputulos oli ERI SA PN1 SERT ROP

(c) Siiri

Systeri on käyttänyt Laran kyseisellä tuomarilla aikaisemminkin, jolloin tuomari oli pitänyt neidistä kovin. Mutta silloin täysi karvattomuus alensi arvosanaa. Tällä kertaa Lara oli täydessä turkissa ja selvästi tuomari piti siitä edelleenkin. Systeri kävi Laran kanssa vielä BIS-kehässä (ryhmiä ei ollut) kiertämässä, mutta sieltä ei sitten enää pärjännyt.

Siinä oli parin päivän tauko, kun systeri ja Siiri menivät sitten Iittiin. Siellä oli tiukaksi tiedetty tuomari Salohalla Hilkka. Systeri oli alun perin pohtinut kahden näyttelyn välillä, ja päätynyt Iittiin koska toisella oli tämä Salohalla tuomarina. No, kävi tuomarimuutos ja Salohalla tuli Iittiinkin.

Kyseinen tuomari kuulemma rakasti mittakeppiä ja oli ottanut sen todella usein esille eri koirien kohdalla. Tosin, mittakepin käytössä oli hieman ongelmia. Tuomari mittasi kaikki koirat keppi vinossa ja täten jokaiselle tuli yllättäen korkeutta enemmän kuin normaalisti. Siitä oli kehän reunalla parikin sanonut.

Siirin Cooper joka muutenkin on isohko, sai vielä 0,5cm korkeutta lisää, mikä oli sitten tuomarista liikaa ja se rokotti arvosanaa reilusti.

Hieman myöhemmin sitten Lara joutui (bortsuista ainoana) mittakepin alle. Pikkuneiti sitten hujahti 1,5 cm korkeammaksi kuin aikaisemmin mitattuna. Tuomari oli kuulemma joutunut tarkistamaan ihan rotumääritelmästä mitä bortsujen korkeudesta sanotaan. Siellähän on mainittu vain, että urokset noin 53cm ja nartut hieman pienempiä.

46,5cm näytti tuomarin mittakeppi, johon tämä oli todennut sen olevan ihan riittävä korkeus.

Lara sai Erinomaisen ja SA:n, mikä riitti, koska paikalla oli niin vähän koiria että ainoat SA:n saaneet oli Laran lisäksi valio. Joten Serti tuli pakosti Laralle .

Riittävä koko. Oikeat mittasuhteet. Erittäin kaunis ilmeinen pää. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikein kulmautunut. Kokoon sopiva luusto. Hyvät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. 

Paras narttu –luokassa valio sitten laitettiin suoraan Laran edelle. Systeri totesi että sinällään ei ihmettele, Lara ei ollut liikkeessä tehnyt aivan parastaan ja häntäkin nousi tavallista korkeammalle.

Mutta lopputulos oli ERI SA PN2 SERT. 

Ja se oli täten pikkuneidin kolmas ja viimeinen Suomen serti. Nyt tarvitaan vain luonnetesti, paimennuskoe tai PK-koe jotta valionarvoa voi hakea.