Tavoitekatsaus

Vuoden 2021 tavoitteet

LUNA

Rally-Toko

Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

✓ Tavoite saavutettu

Luna kerkesi käymään tänä vuonna jopa kahdessa (:’D) rally-kilpailussa, ensimmäisestä jäätiin harmittavasti yhden pisteen päähän valionarvosta, mutta toisessa kokeessa sitten saatiin hieno 96 pisteen tulos ja täten Lunasta tuli Suomen kolmas rally-tokovalio cockerspanieli.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

Tavoite ?

Vuonna 2021 emme juosseet ihan niin usein Lunan kanssa lääkärillä kuin viime vuonna, mutta rahallisesti kuluja olikin sitten enemmän ja ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa vakuutuksen kulukattokin tuli täyteen. Helmikuussa käytiin rokotuksilla ja silmätarkastuksessa, jossa todettiin neidin PHTVL/PHPV diagnoosin edenneen. Vuoden vanhana se oli aste 1 ja siihen sen piti jäädä ja nyt 7-vuotiaana se olikin sitten aste 3.

Huhtikuussa käytiin tavanomaisella vatsatautikäynnillä päivystyksessä, kun Lunan ripulitauti ei tälläkään kertaa mennyt kotihoidolla ohi. Loppupeleissä peräpäästä ei tullut kuin verta ja koti näytti lähinnä teurastamolta, kun en kerennyt siivoamaan sitä mukaan kun Luna joko oksensi tai ripuloi.

Kesäkuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Elokuussa olikin sitten yläleukamurtumaleikkaus, joka sitten löi vakuutuskaton täyteen. Marraskuussa oli jälleen Cartrophenin uusinta.

Joten en nyt tiedä voinko tätä tavoitetta laskea saavutetuksi, mutta Luna on onneksi vielä siinä kunnossa, että porskutetaan eteenpäin.

Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Geisha

Kismet

Lara ja Geisha

Vauhdilla kohti ensi vuotta - Bemmi ja Patukat

Rauhallista joulun aikaa

Rauhallista joulun aikaa!

Jouluaattoaamuna kävimme hallilla hieman treenailemassa ennen tädin luo menoa. Patukat pääsivät tekemään hieman putkia, rimoja, perustottelevaisuutta sekä hömppätemppuja. Molemmat pennut keskittyivät todella hyvin, vaikka ihan hirveää häiriötä ei hallilla tuohon aikaan ollut (hallin toisessa päässä oli toiset treenaajat, mutta meillä oli kaksi tyhjää kenttää välissä). Loppuun otettiin hieman seisontaharjoituksia.

Luna puolestaan muisteli hieman keppejä, todella pientä agirataa lähes maarimoilla sekä treenattiin hieman tokoa.

Siitä sitten hetkeksi kotiin, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat autoon ja lähdimme mummin kautta tädin luo. Otin Lunan aitauksen mukaan, jonka levitin olkkarin ja keittiön välille, Luna vietti aikansa keittiö-eteinen akselilla (mikä ei suurimmaksi osaksi haitannut spanielia, olihan hän siellä missä ruokakin oli). Pennut olivat sitten olohuoneessa ja Lara hieman vaihteli olohuoneen ja keittiön välillä. Lola-mummo vietti joulun tavalliseen tapaan sohvalla, josta ei suostunut liikkumaan kuin sohvan kulmasta toiseen.

Aatto meni loppupeleissä yllättävän rauhallisesti, Patukat toki yrittivät välillä syödä muovikuusta tai lahjapakettien naruja. He myös kävivät välillä ihmettelemässä sohvalla makaavaa Lolaa, joka vaan tyynesti käänsi päätään toiseen suuntaan.

Kismet oli kaikkien kaveri heti alussa, mutta Geisha taas varoi hetken aikaa. Kyllä se siitä nopeasti meni itse tekemään serkkujen ja muiden luo tuttavuutta, mutta täti sitä selvästi jännitti lähes koko ajan. Täti tosin on koirille puhuessaan todella kovaääninen, eikä mitenkään rauhallinen, joten luulen sen vaikuttaneen pikkuGn käytökseen.

Team Patukat

Lola-mummo ei oikein arvostanut saamaansa seuraa.

Patukoiden pentukoulu myös loppui viime maanantaina. Tunti oli siirretty torstaista maanantaihin, jolloin systerillä oli Laran agility, joten minä vein molemmat pennut treeneihin. Voin sanoa, että jo ennen koulutushuoneeseen pääsyä mietin, että mitäköhän tästä tulee, kun yritin kuljettaa treenikassia, kevythäkkiä ja kahta pentua jotka kulkivat tietysti aivan eri suuntiin.

Treenit aloitettiin sitten tietysti niinkin virettä nostattavalla harjoituksella kuin merkin kierrolla. Eikun toinen pentu boksiin ja toisen kanssa treenausta. Tämä olisi ollut se ajatus, mutta jos treenasin Geishan kanssa, huusi Kismet täyttä kurkkua siellä boksissa. Jos treenasin Kismetin kanssa, yritti Geisha raapia tiensä boksin ovesta läpi. Kokeilin vielä pitää kattoikkunaa hieman auki, jotta saisin välillä heitettyä nameja boksiin, mutta molemmat pennut tajusi nopeasti että siitähän pääsee myös ulos. Joten voin sanoa, että tämä merkinkierto treeni meni meillä hieman pieleen, kun en voinut täysin keskittyä treenattavaan pentuun.

Seuraavaksi otettiin sitten kyljelle menemistä ja siitä halutessaan yli kierrähtämistä. Tämä olikin sitten jo helpompaa, kun pystyin istumaan häkin vieressä ja palkkaamaan häkissä olevaa tarpeeksi tiheästi. Geisha lähti tarjoamaan kylkiasentoa todella nopeasti ja jaksoi pysyäkin siinä hetken aikaa palkkaa odotellen. Mielessä kävi että näinköhän Geisha tulee tokossa olemaan koira, jonka kanssa joutuu työstämään paikallaistumista, koska pikkuneiti tykkää hirveästi tarjota maahanmenoa joka paikassa. Kismetin kanssa joutui kylkiasentoa sitten hieman työstämään, namiohjauksesta huolimatta Kismu ei meinannut tehdä sitä viimeistä pientä nytkähdystä jotta olisi kyljellään. Lopulta sain Kismetinkin kyljelleen, mutta se siitä sitten ponkaisi heti ylös namin saatuaan. Lyhyesti kokeiltiin vielä kierähtämistä, eikä kummallakaan pennulla ollut ongelmaa pyörähtää kylkiasennosta ympäri. Tämä sinällään oli pieni yllätys, kun Larahan on pienestä pitäen inhonnut kierähtämistä, eikä sitä edelleenkään suostu tekemään vaikka sitä usein yritettiin harjoitella. Patukat ovat perineet todella paljon Laran piirteitä, mutta näköjään eivät tuota kierimisen inhoamista.

Loppuun otimme vielä hieman hiplailutreeniä. Kismetillä tässä ei ole mitään ongelmaa, Geisha edelleen hieman vierastaa vieraiden hiplailua. Ei se mitenkään paniikkiin mene (kuten Luna aikoinaan), mutta hieman yrittää kiemurrella siinä käden alla.

Patukat kävivät vielä ennen jouluaattoa pentuleikeissä. Edellisellä kerralla vieraat pennut oli hieman jännittänyt ja tytöt olivat leikkineet vain keskenään. Tällä kertaa meininki oli aivan eri. Patukoiden lisäksi leikkimässä oli pieniamerikanpaimenkoira, terrieri jonka rotua en nyt muista sekä punainen cockerspanieli. Systeri vei pennut edeltä, minä menin töistä päästyäni perässä. Siellä olikin hyvät hippaleikit meneillään. Yleensä yhdellä oli jokin lelu suussaan ja muut jahtasivat sitä. Terrieri tuppasi olemana hieman riitaa haastava, mutta ei yleensä saanut provosoitua muita.

Terrieri lähti hieman aikaisemmin, jonka jälkeen hieman yllättäen Geisha ja cockeri löysivät yhteisen sävelen ja leikkivät loppuajan kahdestaan. Alkuu

Lunan kanssa edelleen hinkataan ohjattua. Nyt otimme tehtävästi että opetetaan se stopin pyörähdys ensin temppuna kunnolla. Lunahan osaa pyörähtää ”kieppi” käskyllä, mutta tällöin pyörähtää yleensä vasemmalle, kun nyt pitäisi pyörähtää oikealle. Tätä on nyt treenattu ”stopp” käskyllä ja lyhyellä etäisyydellä tämä sujuukin jo hyvin, mitä nyt välillä on pientä erotteluongelmaa.

Mutta huomasimme viime treeneissä Hellmanin kanssa, että lähettäessäni Lunaa eteenpäin, lyhyellä matkalla neiti kääntyy ohjaajasta katsottuna oikealle (mikä on nyt tuo haluttu suunta), mutta jos matka pitenee, heittäisin lonkalta että mennään yli 5 metrin päähän pysäytyksestä, vaihtaakin Luna suuntaa ja kääntyy vasemmalle. Tämä tapahtui joka kerta, kun vaihtelin etäisyyttä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas. Toki, pitää katsoa tuleeko tämä muutos myös ilman pysäytystargettia, todennäköisesti tapahtuu, koska Luna ei selvästikään juokse aivan suoraan.

Tässä hieman Paint-piirros, punainen täplä on targetti, oranssi Luna ja musta minä. Vasemmalla kuinka Luna kääntyy lyhyestä matkasta ja oikealla taas pidempi matka.

Periaatteessahan sillä ei ole väliä, kumpaan suuntaan Luna kääntyy kunhan se pitäisi sen saman suunnan joka kerta. Ajattelin tämän oikealle kääntymisen olevan luontevampi, kun aikaisemmin ohjatussa oli se merkki, ja merkin neiti kiertää aina vasemmalta oikealle. Jos alkaa näyttää siltä, että Luna vaan vahvasti tarjoaa väärään suuntaan kääntymistä pidemmällä matkalla, niin minun pitää varmaan vaihtaa suunnitelmia sen stopin käännöksen suhteen.

 

Kun yrität päästä pentuja punnitsemaan, on joku toinen vaa'alla.

Messariviikonlopun saaliita.

Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.

Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.

Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.

Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.

Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.

Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä.