Rally-tokokoe Lohja 29.4.18, AVOHYV 99/100, 1.sija

Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että ilmoitanko Lunan rallyn kokeisiin. Ajatushan alunperin oli että hoidetaan alo- ja avo-luokat nopeasti alta pois, mutta nyt olen sitten seuraillut että neidin juoksut alkavat jälleen tehdä tuloaan. Ja minun tuurillahan ne juoksut alkavat kun koepaikan varaan. Katselin kumminkin Virkusta erinäisiä kokeita ja lopulta päätin että kokeillaan nyt kumminkin. Laitoin koepaikkakyselyitä menemään. Ensimmäinen oli Lohjalla oleva koe, joka oli tietenkin mennyt jo täyteen (olin varmaan viikon myöhässä ilmon aukeamisesta). Jäimme neljänneksi vai viidenneksi varasijalle.

Siinä kävi mielessä että aika harvoin taitaa kisoissa olla 4-5 koirakkoa, jotka peruu osallistumisensa. Normaalisti se taitaa olla sinä 1-2 paikkeilla. Joten yllätyin kun perjantai-iltana klo 21.34 oli tullut sähköposti että pari peruutuspaikkaa tullut, kaksi ensimmäistä viestiin vastannutta saa paikat. Eli kyseinen viesti oli lähetetty kaikille jonossa olijoille. Minulla kävi sen verran hyvä tuuri, että satuin katsomaan sähköpostini klo 21.36. Äkkiä laitoin viestiä ja saatiin paikka.

Mielessäni ajattelin, että tietysti ei ole kovin reilua ensimmäisenä jonossa olleita kohtaan että paikat vietiin nenän edestä, mutta sinällään ymmärrän kokeenjärjestäjääkin että kun kokeet on puolentoista vuorokauden päästä, ei sitä kovin pitkään voisi odotella ensimmäisenä jonossa olevien vastaamista.

Joten me sitten sunnuntaina pakkasimme koirat autoon, ja lähdettiin ajamaan kohti Lohjaa.

Aikataulun mukaan avo-luokka oli laitettu alkamaan klo 15.15. olimme paikalla hyvissä ajoin siinä 14.35. Kävin ilmoittautumassa, jossa sanottiin että luokkaa on sitten aikaistettu - rataantutustuminen alkaisi 14.45. Tuijotin hetken rannekelloani ja totesin että okei, me mennäänkin sitten todella nopeaan pikaiselle lenkille. Onneksi lähtölistasta näin että olimme Lunan kanssa viimeisenä radalla (yhteensä 14 koirakkoa) joten kerkeisin vielä rataantutustumsen jälkeenkin pikaisesti käyttämään jos nyt neiti ei tekisikään mitään.

Käytettiin koirat pikaisesti hiekkaisella sivutiellä, ja otin vielä muutamat pienet kertaustreenit. Tajusin siinä takaisin kävellessä että Luna oli vaihteeksi onnistunut nappaamaan jostain mukaansa takiaisia. Yritin niitä irroitella parhaani mukaan, koska tiesin niiden olevan todella häiritseviä koiran jalkakarvoissa. Enkä halunnut että Luna kesken radan alkaa niitä irrottamaan. Sitten sisälle, jossa rataantutustuminen alkoi.

Pahoittelut kuvan laadusta, yritin siinä ryysiksessä napata vaan pikaisesti kuvan, joten se tietysti hieman tärähti.

Rata ei mielestäni ollut kovinkaan vaikea. Varsinkaan kun olin kotona netistä etsinyt kyseisen tuomarin aikaisempia avo-ratoja ja ne oli minusta paaaljon vaikeamman oloisia. Toivoin koko ajomatkan ettei meillä olisi pyörähdystä ja estettä lähekkäin, koska se on treeneissä osoittautunut hieman haastavaksi (koska käsimerkistä neiti on lähtenytkin kohti estettä). Toinen mitä pelkäsin oli monta eteentuloa, ei siinä liikkeessä sinällään mitään, mutta olin jostain saanut mieleeni ajatuksen että mitä jos Luna kiertääkin sen kyltin niissä tehtävissä. Kolmantena pelkäsin istu-askel sivulle-istu kylttiä, koska kouluttaja oli siitä huomauttanut että neidin persuu hivelee maata siinä sivulle menossa. Jos se osuu maahan siinä askeleen välissä niin sehän on -10p. No, minun peloista radalla oli vain tuo viimeinen istu-askel sivulle -istu kyltti.

Käännökset oli selvästi tämän radan teema, koska niitä löytyi sitten mukavasti. Pysähdyksellä ja ilman. Pysähdykset ovat myös Lunan hankaluus, koska neitihän niin hanakasti korjaa itse vinoa perusasentoa ottaen helposti sen -10p. Tähän ongelmaan tosin olen keksinyt hyvän ratkaisun, mikä toimi edellisissäkin kokeissa; huono(mpi) palkka. Eli menimme pelkillä kuivilla nappuloilla tälläkin kertaa. Palkka se on nykyään sellainen että Luna kyllä tekee töitä käskettyä, mutta ei koe tarvetta tavoitella sitä palkkaa aivan samalla vireellä, jolloin ylimääräiset korjaukset jäävät pois.

Kävin radan muutaman kerran läpi, jonka jälkeen lähdin kentältä. Olemalla viimeisenä vuorossa, minulla oli myös se etu, että kerkesin katsomaan kaikkien muiden suoritukset ennen omaa suoritusta. Eli rata kerkesi painumaan aika hyvin mieleen, vaikka monella näytti olevan ongelmia ja suorittivat pääasiassa käännöskylttejä väärään suuntaan.

Lopulta oma vuoro koitti ja siirryttiin Lunan kanssa radalle.

Kuten alunperin ajattelin, et rata ollut kovinkaan vaikea ja päästiin nätisti alusta loppuun ilman uusimisia. Koska olimme viimeisiä, niin jäimme sitten odottelemaan kun tuomari allekirjoitti kisakirjoja. Yksi työntekijöistä tuli kehumaan Lunaa ja neidin kontaktia. Kävin hetken päästä vilkaisemassa tuloslistaa ja olin tyytyväinen kun näin meidän kohdalla 99/100. Samalla tuli katsottua muiden tulokset ja yllättäen siellä ei tainnut olla yhtään toista yli 90 pisteen suoritusta, eli Luna sijoittui ensimmäiseksi.  Yksi piste oli mennyt pelkäämästäni istu- askel sivulle -istu kyltistä, mutta onneksi oli vain "vino" virhe.

Hyvin siis alkoi tämä meidän rallyn avo-luokka, meillä on ensi viikonlopulle varattua toinen koepaikka sunnuntaille ja ollaan varasijalla lauantain kokeeseen. Nyt pidetään peukut pystyssä että päästäisiin sekä lauantain että sunnuntain kokeeseen, läpäistäisiin kisat hyväksytysti jotta voitaisiin hetkeksi jättää rallykisojen miettiminen ja keskittyä tokoon.

Ulkokausi korkattu

Kahden viikon välein olevissa treeneissä on se huono puoli, että kun jää yksi tunti väliin (Lunan vatsatauti) niin seuraava tunti onkin sitten vasta kuukauden päästä. Tavallaan tauko tekee ihan hyvää, mutta nämä säät kun ovat vasta nyt alkaneet parantua eikä sisällä pysty samalla tavalla treenailemaan, niin siirtyy myös meidän kokeisiin meno koko ajan kauemmaksi.

Ulkokausi korkattu! 

No, meillä on sinällään myös meidän juoksuongelma taas käsillä, että taitaa se tokokokeeseen meno siirtyä kesälle. Ärsyttävää tämä epätietoisuus, jos Lunan juoksuväli on sama kuin viimeksi, eli 6 kuukautta, pitäisi niiden alkaa tämän kuun lopulla. Mutta normaalisti se on lähempänä 8 kuukautta, eli ne voi yhtä hyvin alkaa vasta kesäkuussa. Pientä merkkiä juoksujen alusta on jo, eli neiti on hieman alkanut merkkailla lenkeillä. Tai se merkkaa yleensä kerran – max kaksi, mutta normaalilla lenkillä ei merkkailla ollenkaan. Eli olettaisin itse, että juoksut alkaisivat kuukauden sisään.

Mutta siis maanantaina päästiin tokotreeneihin.  Meillä olikin reilusti aikaa, kun treenaajia olikin minun lisäksi vain yksi. Otettiin Lunan kanssa vähän kaikenlaisia treenejä. Alkuun ruutu, jossa ainut ”vika” oli oikeastaan se että neiti ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä. Pistän tämän osittain aksatreenaajien piikkiin, kun ei siltä haukunnalta meinaa kuulle edes omaa ääntään.

Seuraavana otettiin metallihyppynoutoa. Ensimmäisellä yrityksellä Luna karkasi kouluttajan käskystä. Seuraavalla yrityksellä se ei sitten varastanut vaikka kuinka kouluttaja yritti sitä huijata, mutta perusasento kapulan kanssa oli huono. Kolmas yritys oli muuten hyvä, mutta perusasento taas vino. Ja minä palkkasin kaikista näistä suorituksista. Kouluttaja tästä huomauttikin, että eihän koira voi tietää tehneensä väärin jos se saa saman palkan hyvästä ja huonosta suorituksesta. Itsekin tämän ymmärsin, mutta jotenkin tuntuu taas ilkeeltä olla antamatta sitä palkkaa kun toinen kumminkin yrittää. Pitää varmaan ottaa taas itseä niskasta kiinni ja olla palkkaamatta virheellisistä suorituksista, kun tiedän Lunan oikeasti osaavan homman.  

Otettiin pätkä seuruuta. Seuruussa olen huomannut meillä taas tulleen kesto-ongelman. Kun talvella ei ole tullut otettua niin usein pidempää palkatonta seuruupätkää, herpaantuu neidin keskittyminen nykyään useammin. Myös peruutus on ottanut takapakkia. Kaksi-kolme askelta menee vielä suht hyvin, mutta heti sen jälkeen neiti lähtee vinoon.

Luoksetulon pysätyksessä totesin meillä olevan ongelman oikeasti pitkällä matkalla. Luna on todella hyvin oppinut jo pysähtymisen, mutta mitä pidempi matka niin sitä todennäköisemmin se ei pysähdy, kun vauhti kerkeää niin kovaksi että sitten vain tullaan silmät ja korvat kiinni. Ongelmaa ei ole, jos Luna tietää että takapalkka on käytössä. Mutta kun kokeessa en voi laittaa sitä takapalkkaa esille, niin neiti kokee järkevämmäksi tulla suoraan luokse. Tässä sitten otettiin piilotakapalkka käyttöön, eli kouluttaja laittoi Lunan huomaamatta takapalkan. Pari kertaa meni siihen että neidillähän ei ollut mitään käsitystä että palkka tulikin takaa (vaikka sanoin liikkeen alussa ”takana” vihjesanan) ja jouduin itse juosta palkalle sen paikan näyttämään. Neljännellä kerralla sitten Luna suuntasi jo itse taakse, ei vaan bongannut palkka-alustaa nurmimatolta. Mutta idea alkoi selvästi jo mennä pääkoppaan, eli siellä takana voi olla se palkka vaikka minä en sitä sinne ole laittanut.

Kerittiin vielä ottamaan ohjattua noutoa, Luna tosin keskittyi johonkin aivan muuhun eikä katsonut kun kapuloita vietiin. Sen takia ensimmäinen nouto meni pieleen (okei, kokeessakaan tuskin on isoa treenitavara kasaa heti vieressä mikä vei nyt neidin huomion), mutta lopulta vasen kapula löytyi.  Toisen yritys sujui paljon paremmin vaikka Luna ei taaskaan katsonut. Lähetin nyt oikealle. Tässä kouluttaja totesi että vaikka Luna ei sitä alussa katsonut, se selvästi bongasi sen meidän tehdessä täyskäännöstä. Toinen mikä tietysti helpotti tilannetta, oli se että neiti nyt tiesi mitä liikettä tehtiin. Otettiin vielä kolmas kerta vasemmalla kapulalla ja nyt se tuotiin hienosti takaisin.

Loppuun vielä paikallaolot. Luna pysyi nätisti makuulla (mitä nyt oli mennyt lonkalle) vaikka viereinen koira lähti jonnekin seikkailemaan. Tämän toisen koiran omistaja tietysti kielsi kovaan ääneen ja lähti koiransa perään, jolloin minä mietin sermin takana että pitäisikö minun tulla esille, mutta kun kouluttajakaan ei ilmoittanut mitään, päätin pysytellä piilossa. Eikä se Luna tosissaan ollut toisen koiran hölmöilystä välittänyt.

Onneksi nyt pääsee taas ulos treenaamaan, niin on mahdollisuus että saadaan tämä pakka kokoon ja lopulta sinne kokeisiin. Ihan vielä en tosin ole Lunaa mihinkään ilmoittamassa, talvi söi myös meidän kisamaista suoritusta selvästi ja pitää sitäkin hieman muistutella ennen tositilannetta.

Rallyssa meillä olikin ensimmäistä kertaa voittajan rata. Kun katselin ratapiirrosta treenejä edeltävänä iltana, totesin ettei se mitenkään vaikealta näyttänyt. Oli siellä meille uusia kylttejä, kuten puolenvaihto takaa ja molemmat vasempaan täyskäännös. Kerkesin näitä hieman treenaamaan kotosalla ja saimmekin ne jotenkuten sujumaan.

Kun sitten päästiin treeneihin ja rataan tutustumaan, totesin ettei se nyt aivan niin helppo ollutkaan kuin ajattelin. Puolenvaihto tarkoitti sitä että rataa jatkettiin koira oikealla puolella. Ja se on yksi mitä en ole hirveästi Lunan kanssa treenaillut. Kyllä neiti seuraa oikealla, mutta kaikenlainen tekeminen sillä puolella on vielä vinoa.

Tekniikkatreeneissä meillä oli kaikki erilaiset käännökset ja puolenvaihdot. Mitkä lie kukkaset sun muut. Suurin osa näistä oli Lunalle yllättävän helppoja, kun vain itse hahmotin että mitä siinä haluttiin. Ja sitten piti tietysti alkaa miettimään uusia käskysanoja näille liikkeille. Jalan alta puolenvaihto on mennyt meillä käskyllä ”ali”, edestä puolenvaihtoon otin käskyn ”vaihda” ja takaa puolenvaihtoon ”back”.

Käännökset olikin sitten hankalimmat. Pienillä käsiavuilla Luna kyllä tiesi mitä tehdä, mutta pitihän siihen käskytkin keksiä. Otin sitten Lunan suunnasta katsottuna ulospäin käännöksiin tylsästi ”käännös” käskyn, sisäänpäin käännöksiin taas ”sisään”. En tiedä pitäisikö jokaiselle käännökselle olla oma käskynsä vaikka Luna suorittaa ne aina samalla tavalla, vain minun käännössuunta vaihtuu.

Tästä pääsimme sitten radalle. Luna oli vaihteeksi hirveän innoissaan tekemisestä, että melkein joka kerta se itsenäisesti korjaili perusasentoa. Huomautin tästä pariin kertaan, mutta kun korjaaminen jatkui niin annoin olla. Keskityn sen korjaamiseen sitten myöhemmin ja kun palkka ei ole yhtä houkutteleva. Kyltin 2. eli liikkeestä maahanmenon Luna teki ensin istumisena. Siitä päästiin taas hyvin eteenpäin, kyltille 8. & 9. asti. Ei niissäkään isoa ongelmaa ollut, meidän täyskäännökset vasemmalle ei vaan ollut niin sujuvia kuin olisin halunnut.

Kyltti 12. puolenvaihto takana oli ihan super! Ja sitten tulikin ongelmia kun piti jatkaa rataa koira oikealla. Tuli tuo istu-askel-istu-kaksi askelta-istu, mikä meillä ei ole aina sujuva vasemmallakaan puolella, oli jotain kamalaa oikealla. Siis Luna kyllä istui ei siinä mitään, mutta se istui vinossa puolen metrin päässä. :’D Minä siinä sitten ihan tietoisesti korjasin sitä perusasentoa, koska se oli niin kamala. Kouluttaja tosin totesi myöhemmin että ne olivat ihan hyväksyttäviä asentoja, yksi oli ainut mikä oli siinä rajalla sallittaisiinko se vai ei.

Kyltti 17 eli molemmat vasemmalle täyskäännös. Myönnän että olin treenannut tätä Lunan kanssa vain niin että neiti oli vasemmalla puolella. Tekniikkatreeneissä ennen rataa pääsimme myös kokeilemaan sitä sitten oikealta puolelta, joten se onnistui ihan hyvin radalla.

Sitten yllättäen viimeinen kyltti 18. eli 2x vasen täyskäännös ei ottanut onnistuakseen. Luna kyllä teki ensimmäisen täyskäännöksen todella hyvin, mutta se toinen siihen perään ei ottanut onnistuakseen vaan neiti tarjoili kaikenlaisia muita käännöksiä mitä olimme treenanneet. Joudun tämän uusimaan varmaan viisi kertaa, eikä siltikään onnistunut vaan Luna lähti tarjoamaan jo kyltikin kiertämistä. Tein liikkeen sitten todella helpotetusti, eli tehtiin yksi täyskäännös, otin useamman askeleen ja sitten tein vasta sen seuraavan. Näin saatiin onnistuminen ja päästiin maaliin.

-

Olen ollut tämän viikon talvilomalla ja täten sitten on tullut lenkkeiltyä tavallista enemmän (yritetty metsästää Pokemon Go:ssa Dittoa), arvioisin että tässä vajaan viikon sisään taitaa kilometrilukema olla 50 kilometriä, eikä olla edelleenkään sitä Dittoa löydetty. Mutta treenit plus lenkit, niin mulla on kaksi aikalailla dööd koiraa kotona. :D Pystyn hyvin sitten tekemään muita hommia (kuten öljyämään terassin), kun noita ei edes huvita osallistua. Luna vain pitää vahtia etten katoa mihinkään.

Vuoden tokocockeri

Vihdon ja viimein julkaistiin viime vuonna parhaiten pärjänneet cockerspanielit. Luna sijoittui kolmella tokon avo-luokan ykköstuloksellaan viime vuonna ensimmäiseksi. Pääasiassa sen takia ettei ylemmissä luokissa viime vuonna ollut pahemmin kokeissa kävijöitä. Tai kävi loppuvuonna yksi kokeilemassa voittajaluokkaa, mutta tuloksetta niin eihän hän siitä pisteitä sitten saanut.  Alokasluokassa olikin sitten osallistujia enemmän, Luna ja tämä yksi voittajaluokkalainen mukaan luettuna, kokeissa kävi yhteensä 18 cockerspanielia.

Ja näistä kisaajista vain Lunan ja kolmen muun tulokset ilmoitettiin Cockerspanielit ry:lle, mikä on harmi. Mutta sama se oli vuonna 2016. Tietysti kaikki eivät ole rotuyhdistyksen jäseniä ja siten tietysti eivät ole ”kilpailussa” mukana. Mutta voisin kuvitella, että on meitä jäseniä enemmän kuin 4 kappaletta näistä 18:sta.

Mutta, minua pyydettiin kirjoittamaan noin aukeaman juttu meidän tokourasta cockerspanieleiden rotulehteen. Ensin pohdin että miten minä saan tekstiä niin paljon kirjoitettua, mutta kuin aloin kirjoittaa, totesin olevani tilanteessa että jostain piti karsia. Lopulta sain tekstin sopivaan mittaan.

Ajattelin sen olevan siinä, kunnes lauantaina 24.3. Facebookiin Cockerspanielit ry:n sivuille ilmestyi kuva viidestä pokaalista ja teksti, että kohta palkitaan vuoden menestyneet cockerit.  Yhdistyksellä oli silloin kokous Jyväskylässä ja huomasin aikataulusta että siellä tosissaan oli palkintojenjako. No, minun ja kokouspaikan välillä oli melkein 250 kilometriä, joten lähetin vain äkkiä fb-viestiä kuvan laittaneelle henkilölle (joka oli yhdistyksen vara-pj). Kyselin että olisiko siellä ollut palkinto meillekin ja kun oli, niin oliko mitään mahdollisuutta saada sitä vaikka postitse (että minä maksan postimaksun), kun en osallistunut kokoukseen. Koska olisihan se hienoa saada Lunalle pysti suorituskesta. Ei sitä tiedä jos me ei enää koskaan ollakaan ensimmäisiä. Postitus ei onnistunut, mutta kävi niin hyvä tuuri että tämä vara-pj työskenteli Järvenpäässä ja hän lupasi ottaa Lunan palkinnon mukaansa, jotta pääsin noutamaan sen sieltä. Eihän se nyt sitten mennyt ihan kuin suunniteltiin, maanantaina vara-pj laittoi viestiä että unohti ottaa pokaalin mukaan töihin ja lupasi tuoda tavarat tiistaina. No tiistaina sain viestiä, että hän oli kipeänä eikä voinutkaan tuoda palkintoja. Sovittiin että hän tuo palkinnot kunhan paranee. Ajattelin että olisi ne kiva saada ennen pääsiäistä, kun samalla viikolla piti ilmestyä uusin cockerspanielilehti, missä tulokset julkaistaisiin. No, vara-pj toi palkinnot torstaina, mutta cockerilehti ilmestyikin vasta seuraavan viikon lopulla.

En tiennyt, että ensimmäiseksi tulleet palkitaan vielä erikseen, kun Lunakin nyt ensimmäistä kertaa on ensimmäisellä sijalla. Eikä kukaan ole koskaan laittanut mihinkään ilmoitusta tai posetuskuvaa aikaisempina vuosina mistä olisin voinut tajuta palkinnon odottavan. Olisin tiennyt varautua hieman paremmin.

Pääsiäisvaunuilua

Lähdimme perjantaiaamusta ajelemaan kohti Inkoota ja asuntovaunua. Luna oli jo paljon paremmassa kunnossa, suoli oli varmaan lopulta(kin) tyhjentynyt, nimittäin mitään ei tullut ulos koko perjantaina. Ruokakin taas maistui hyvällä ruokahalulla.

Vaunulle tuli myös perhetuttava Bemmi-kultsun kanssa. Ajatus oli että Bemmi ja Lara saisivat leikkiä hetken aikaa. Laralla oli tosin juoksut aivan lopussa. Bemmiähän ei ole leikattu, joten ajateltiin että katsotaan miten leikin käy. Jos poika kiinnostuu liikaa niin sitten leikit jäävät siihen.

Meri oli vielä kunnolla jäässä, pilkkijöiden mukaan paksuutta oli 60cm. Koirilla oli siten tilaa temmeltää poukaman jäällä. Bemmi ja Lara leikkivät alkuun todella hyvin. Luna pidettiin kauempana ettei tarttuttaisi pojua ja ärisisi turhaan. Bemmi oli myös hyvin ottanut opikseen ettei Lunan lähelle kannattanut mennä, jos pojalla oli suunta vanhemman neidin luo, niin suunta vaihtui todella nopeaan Lunan aloittaessa murinan.

Mutta jossain vaiheessa Bemmi tajusi Laran juoksut. Pojan huonoksi onneksi, Lara ei arvostanut yhtään että tämä yritti haistella takamusta enemmän. Sitten leikki muuttuikin ahdisteluksi ja Lara yritti häätää kosijaa tiehensä. Bemmi vaan oli aika kova puupää eikä välittänyt vaikka pikkuneiti roikkui hampaillaan toisen turkissa. Hieman poika alkoi väistellä pahimpia näykkäyksiä, mutta silti se jaksoi yrittää uudelleen ja uudelleen. Ajateltiin siinä että katsotaan ymmärtääkö poika jättää Laran rauhaan, jos pikkuneiti nappaa tarpeeksi kovaa, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin lopulta jouduttiin laittamaan Bemmi hihnaan kiinni.

Tämä kuva kun ilmestyi näytölle kuvia läpikäydessä, olin onnellinen ettei minulla ollut suussa mitään. Se nimittäin olisi lentänyt näytölle kun purskahdin nauramaan ja sitten ei naurusta meinannut tulla loppua. :'D Oli pakko laittaa tämä myös Facebookiin, missä se tähän mennessä on kerännyt reilu 1800 tykkäystä.

Lara löysi hyvän piilon kun ei enää jaksanut Bemmiä.

Pian Laralle tuli uusi leikkikaveri, leikattu seropipoika Hugo. Näillä kahdella oli taas kivat leikit kun olivat lähempänä toisiaan kooltaan. Lara yritti leikkiä tämän uuden pojan kanssa samalla tavalla kuin Lunan, eli pikkuneiti yritti näykkiä Hugoa jaloista, ainut että pojan matalan rakenteen takia se oli erittäin hankalaa.

Jossain vaiheessa huomasi että Lara alkoi selvästi väsyä, koska se alkoi ärhennellä Hugollekin. Joten menimme vaunuun ja kuinka ollakaan pikkuneiti simahti melkein heti.

Lauantaina sitten lenkkeiltiin kunnolla, ensin käveltiin saaren toisessa päässä olevalle hiekkarannalle ja lähdettiin sieltä jäätä pitkin takaisin. Jää ei pitänyt pientäkään ritinää, mutta silti pysyttelimme aika lähellä rantoja ja kohdissa missä muut olivat jo kävelleet.

Luna ja Lara nauttivat kun saivat juosta jäällä.

Luna komentaa kun ei lumipallo lentänyt tarpeeksi nopeasti.

Tällainen kaveri lenteli jään päällä, piti pitää koiria hieman lähempänä ettei kotka saanut mitään yritys mahdollisuutta.

Piti välillä pysähtyä poseeraamaan.

Joutsenpariskuntakin lensi yli

Ja Lunahan innostui joutsenista, juoksi hetken aikaa perässä kunnes totesi ettei niitä kiinni saa. Mutta niitä piti tuijottaa niin kauan kun ne oli näkyvillä.

Lara ei taas ymmärtänyt joutsenia ollenkaan.

"Me ehdittiin ensin kotilaiturille!"

Luna alkoi jäystää jäätä, jota Lara ei ymmärtänyt taas ollenkaan.

Myöhemmin päivällä kävelimme vielä toiseen päähän saarta ja tulimme sieltä jäätä pitkin pois.

Aamut ja aamupäivät olivat mukavia aurinkoisine säineen, mutta iltapäivällä lämpötila nousi sen verran että alue muuttui kuraiseksi.

Jäätin odottelemaan kun äiti jäi keskustelemaan tutun vastaantulijan kanssa, tytöt päättivät odotellessa alkaa metsureiksi.