tiistai 27. elokuuta 2019

Harjoituskoirakkona koiratanssikoulutusohjaajakurssilla

Meidän seura järjesti koiratanssikoulutusohjaajakurssin, johon kaivattiin harjoituskoirakoita. Joten mehän ilmoittauduttiin Lunan kanssa semi-ummikoihin, eli tasoon jossa jotkut koiratanssin perustemput ovat jo hallussa.

Hieman kauhistelin ennen koulutuksen alkua, kun näin että meidän ryhmään oli tulossa musta kleini. Lunahan helposti lenkillä reagoi nykyään pieniin mustiin koiriin, yhdistäen ne meidän naapurin kleiniin/mitteliin joka on useampaan otteeseen yrittänyt käydä päälle. Joten en yhtään yllättynyt, kun tulokkaan bongatessaan Luna jähmettyi paikoilleen ja niskavillat nousi pystyyn. Onneksi, hajumaailma oli selvästi eri, koska neiti nuuskutti ilmaa useamman minuutin kunnes totesi että nyt taitaa olla väärä koira kyseessä. Sen jälkeen kleinistä ei välitetty enää pätkääkään.

Meitä ennen olevalla ryhmällä oli aiheena ohjaajan heittäytyminen, mikä omalla tavallaan olisi ollut meille tosi hyvä, koska minä olen surkea heittäytyjä, mutta se on taas aiheena yksi inhokkini joten salaa olin tyytyväinen että sitä ei tullut meille. Meille osui aiheeksi eri tasoissa tekeminen, tarkoittaen että koiraa voi ohjata seisomisen lisäksi esimerkiksi kyyryssä, istuen tai maassa maaten.

Alkuun oli tietysti lyhyt esittely itsestämme (tai pääasiassa koirista), jonka jälkeen meidän aihe käytiin läpi. Meille annettiin muutamia esimerkkejä mitä voisimme alkaa harjoitella eri tasoilla (kuten ympäripyörähdys, tassun anto, pujottelu).

Valitsin meille ympäripyörähdyksen. Eli ensin pyörittiin kumpaankin suuntaan minun seisoessa, siitä sitten seuraavaksi koukistin jalkoja, jonka jälkeen menin polvilleni ja lopulta istumaan. Luna on omalla tavallaan hieman puupää, ettei se kiinnitä ihan hirveästi huomiota siihen missä asennossa minä olen. Joten nämä ympäripyörimiset sujuivat isoimmitta ongelmitta.

Siinä sitten hieman vaikeutin tehtäviä hiljalleen ja Luna kiersi joko minut kokonaan kun istuin maassa tai välillä hypättiin jalkojen yli. Näihin tietysti neiti tarvitsi vielä reilut käsiavut ja siitä saimmekin seuraavaksi tehtäväksi käsiavuista eroon pääsemisen. Toinen vaihtoehto oli ottaa jokin toinen temppu tehtäväksi. Päädyin jälkimmäiseen, kun tuntui että olimme jo tehneet ihan hirveästi tätä ympärimenemistä.

Tässä pientä kotivideota siitä mitä tehtiin treeneissä.



Päätin ottaa pujottelun. Se on toinen Lunalle helppo liike, kun kyse on jalkojen pujottelusta. Sitä nyt on hankala tehdä monessa eri tasossa, oikeastaan voit joko seistä, jolloin pujotellaan jalat, tai olla kontillaan, jolloin koira voi pujotella käsien ympäri. Tai kyllä siinä välimaastossakin varmaan pystyy jotain pujotteluja tekemään, mutta me lähdimme nyt kontilleen ja käsien pujotteluun.

Tai ainakin yritimme. Lunalla oli hieman hankaluuksia ymmärtää tehtävää, kun neidille käsi = palkka. Kun laitoin kädet maahan niin Lunahan oli varma että minulla oli nami siellä piilossa. Toinen hankaluus oli tietysti kun tarvitsin käsi ohjaamiseen ja palkitsemiseen. Eli yritä siinä nyt saada koira kiertämään käsiä, kun tarvitsisi kolmannen ohjaamaan ja neljännen palkitsemaan. :’D

Toisekseen tajusin aloittaneeni ehkä turhan hankalasta, yritin nimittäin heti liikuttaa käsiä kuten jalkoja ja saada Lunan pujottelemaan. Kun alkuun tietysti olisi voinut harjoitella ihan vaikka kasia paikallaan olevien käsien ympäri. Tämän neiti tuntui tajuavan ihan tunnin lopussa.

Sen enempää ei siinä tunnilla keretty tekemään, mutta Luna selvästi tykkäsi vaihtelevasta treenistä. Varsinkin kun namia sai todella helposti.

Sano JEE! 

perjantai 23. elokuuta 2019

Paluu arkeen

Noin viikko ollaan jo eletty arkea. Loppulomalla käytiin Salossa sukuloimassa ja palattiin siitä vaunulle. Lara vietti ensimmäiset pari päivää työhuoneessa piilossa tädin saksanseisoja Topilta, viimeisenä päivänä sitten olikin jo valmis leikkimään pojan kanssa. Tilasimme Saloon myös hierojan neideille kun alkoi jälleen edellisestä hieronnasta olla aikaa. Hieroja oli tällä kertaa Rosanna Peltoniemi ja täytyy sanoa että minä ainakin pidin hänestä. Lunalla oli selässä jumia, jota hän sitten käsitteli useampaan otteeseen.





Rally-toko treenit meillä jatkuvat vielä elokuun loppuun, jonka jälkeen jännätään, että mihin ryhmiin pääsemme talveksi. Tänä vuonna oli minusta meidän tasoon hieman huonompi kurssivalikoima ja sitten niistä parista kurssista oli osa meille mahdottomiin aikoihin. 

Positiivinen yllätys oli sitten se, että ensimmäistä kertaa tarjolla oli koiratanssikurssi. Huonopuoli, niitä kursseja oli vain yksi ja siihen otetaan vain neljä koirakkoa. Hakijoita on varmasti ainakin tuplamäärä, joten meidän mahdollisuus päästä kurssille on suhteellisen pieni.

No, ensiviikolla tulee tieto mihin ryhmiin päästiin.

Tokossa olen tosissaan päätynyt nyt siihen, että siirrymme EVL:ään hakematta sitä TK3 –koulutustunnusta. Siellähän sinällään on meille 2-3 hankalampaa liikettä, ensimmäinen on jo tiedetty kiertohyppynouto. Meillä on edelleen ongelmana esteisiin ja kapuloihin kiinnijääminen.

Olen sitä nyt pariin otteeseen treenannut. Yleensä teen alkuun pelkkää kiertoa ilman kapuloita ja lähetys esteiden kohdalta. Sitten kiertoon lähetystä esteiden takaa. Satunnaisesti pysäytän ja lähetän hyppäämään esteen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen, lisään kapulat mukaan. Yleensä tällöin meillä menee pari kertaa ihan okei, eli Luna pystyy juoksemaan sekä esteiden, että kapuloiden ohi kiertoon. Mutta sen jälkeen en oikein tiedä mitä käy, mutta tässä vaiheessa kiinnijääminen tapahtuu. Eli vaikka neiti olisi kiertänyt jo useaan otteeseen, niin se lähteekin yllättäen samalla kierrä-käskyllä esteille. Kun kiellän siitä, se saattaa siirtyä hakemaan kapuloita.

Tässä tietysti voi olla syynä kierron pitkä matka, pitänee varmaan ottaa käyttöön toissa kesänä saatu neuvo, että ennemmin kuin se että me lähennymme kiertoa (jolloin “häiriöt” jäävät taakse), tuodaan kierto lähemmäksi. Eli esteet ja kapulat pysyvät koko ajan näkyvillä. Lunallahan on ollut irtoamisongelmaa useammassakin liikkeessä, joten se todennäköisesti liittyy myös tähän. Kun kierto on niin kaukana, niin neiti mieluummin ottaa esteen tai kapulat kohteeksi.

Toinen treenattava asia onkin tyhjään lähetys. Meillähän on tuntunut targetti toimivan tässä parhaiten ja niin että laitan sen hieman pidemmälle kuin pakollisen 10 metriä. Sinällään idea on neidillä jo päässä kytemässä ja lähetyksessä suunta on suht eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee kaarros. Viime tiistaina rally-tokon jälkeen Luna teki oikeasti todella hyviä tyhjäänlähetyksiä ja nättejä stoppeja, mutta kun torstaina kävin treenaamassa samaa, niin suoruus oli kadonnut johonkin.

Voihan kyse olla ihan siitäkin, että Luna ei vielä ole täysin varma targetin olinpaikasta. Plus torstaina kun treenasin, oli targettikin ehkä turhan lähellä aitaa (ei kai kokeessa koira koskaan joudu juoksemaan ihan aidan viereen?) Tiistaina targetti oli keskemmällä kenttää.

Hieman otin paikkiksia Lunan ja Laran kanssa. 

Kolmas on ohjatun merkki. Tämä on ottanut tuulta purjeisiin kyllä kunnolla ainakin muutaman viimeisen treenin perusteella. Olin varma, kun kapulat on Lunalle muutenkin houkutus, niin ne olisi myös tässä. Mutta ehkä tämä on käänteinen kiertohyppynoutoon, eli kun merkki on lähempänä kuin kapulat, Luna valitsee mieluummin merkin. Toimii siis tässä tapauksessa, mutta tietää ongelmia kiertohyppynoudossa.

Muut liikkeethän on tuttuja, seuraamisessa tulee sivuaskeleet ja peruutuksen käännös. Sivuaskeleet on Lunalle tuttuja samaten käännös peruuttaessa vaikka siinä nyt irrotaankin mukavasti. Se itse peruutushan meillä on ollut pielessä avoimesta asti, pitäisi varmaan oikeasti korjata sekin asia (mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty), jotta turhilta pistemenetyksiltä vältyttäisiin. Olen tainnut se jossain muussa yhteydessä sanoakin, mutta neitihän peruuttaa reilu puolimetriä minun takana eikä tuossa vieressä missä sen kuuluisi peruuttaa. Ideoita otan tämän ratkaisemiseen. Olen kokeillut palata namilla imuttamiseen, mutta Luna ei vaan pysty hamuamaan namia ja peruttaa samaa aikaa. Kun nami ei irtoa, spurttaa neiti taaksepäin.

Luna ja Lunan  kenkäkokoelma

Kaukoissahan ei tuo lisähaastetta kuin matkan piteneminen, mutta todennäköisesti meillä pysyy sama ongelma, eli laiskuus.

Tunnarissa tulee useampi kapula mukaan ja muodot vaihtuvat, mutta niitä on jo treenattu hyvin.

Luoksetulossa tulee toinen stoppi (maahanmeno) mukaan. Tämä saattaa toimia Lunalla itseasiassa paremmin kuin tämä voittajan yksi pysähdys, koska suoraan juoksemismatka lyhenee. Maahanmenoja onkin jo harjoiteltu, reagointinopeus voisi olla nopeampi, mutta kyllä se siitä.

Z-liike. Tässähän ei ole mitään muuta kuin tehdään kaikki vaihdot peräkkäin. Lunan istuminen on varmistunut huomattavasti ja seisomisessa/maahanmenossa nyt muutenkaan on harvoin ongelmaa.

Paikallaolot ei myöskään ole ongelma. Luna osaa istua ja ollaan treenattu myös maahanmenoa ja luoksetuloa siinä. Tässä oikeastaan voi olla ääntelyongelmaa, jos ei pääse treenaamaan tarpeeksi. Ja häiriöongelmaa, ettei ihmetellä takana liikkuvaa liikkuria tai mennä viereisen käskystä maahan.

Katsotaan kuinka ahkeria ollaan, uskaltaisiko sitä loppuvuodesta käydä seuramestiksissä huvikseen kokeilemassa miltä se EVL tuntuu vai meneekö ekat kokeet ensivuodelle.

Toiseksi viimeisellä rally-tunnilla teimme tämän vuoden SM-kisojen voittajaluokan rataa. Rata oli ollut haastava, vain 5 koirakkoa oli saanut tuloksen ja niistä viides oli meidän seuran jäsen. Sinällään radalla ei näyttänyt omaan silmään olevan mitään isoja hankalia kylttitehtäväketjuja.



Luna ei ollut ihan niin mukana radalla kuin olisi voinut olla, mutta ei meillä siltikään mitään isoja ongelmia ollut. Alkuun oli hieman pientä säätöä peruutuksen kanssa, kun heti ensimmäisenä kylttinä oli peruutus kolme askelta, Luna suoritti tämän kyllä hienosti, mutta seuraavaksi oli oli 270 käännös vasempaan, missä peruutettiin jälleen, niin Luna oli tekemässä ihan tavan peruutusta. Joten itse käännöksestä tuli todella löysä kun neiti oli kerinnyt jo peruuttaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin lähti kääntymään.

Seuraava ongelma olikin ensimmäinen estehyppy, mutta siinä taisi olla syynä silmiin häikäisevä aurinko. Koska yksikään ryhmän koirista ei hypännyt estettä ensimmäisellä yrityksellä.

Kolmas ongelma oli häiriö, joka tuli spiraalin jälkeen. Alueellahan lentelee pienlentokoneita yli koko ajan, mutta nyt yksi lensi todella alhaalla. Luna siis pysähtyi katsomaan konetta ja joutui sitten kirimään vauhtia päästäkseen takaisin sivulle. Tosin minä olin jo seuraavalla kyltillä ja Luna lähti arvaamaan mitä siinä piti tehdä (meni siis maahan kun piti istua).

Loppurata sujui sitten ihan hyvin.

Auringonpalvoja
Täytyy sanoa, että kohdennettu mainonta on omalla tavallaan hyvä, että huono juttu. Nimimerkillä arvatkaa kuka jäi mainoksen uhriksi. :D Fb:ssä minulle näkyi ties kuinka monta kertaa Photolamuksen mainos ja aina ihastelin värikkäitä koirapiirroksia näytöltä. Kun sitten oli nähnyt mainoksen tarpeeksi monta kertaa, päädyin tilaamaan Lunasta kuvan. Olin siis jo jonkin aikaa ajatellun hankkivani telkkarin yläpuolelle kuvan Lunasta ja tämä tyyli näytti minusta kivalta. Kun siinä sitten valitsin sopivaa maalaustyyliä, päädyin kumminkin realistisempaan kuvaan (alunperin houkutteli kunnon sateenkaariväreissä tehty kuva).

Kuvahan siis tehtiin että lähetin muutaman kuvan Lunasta ja niiden perusteella taiteilija teki työn. Ensimmäisiin vedoksiin en ollut täysin tyytyväinen, mutta onneksi digitaidetta pystyy muokkaamaan "helposti", joten muutaman kerran pyysin tekemään sinne tänne korjauksia. Pääasiassa ensimmäisessä kuvassa Luna näytti trimmaamattomalta, toisessa sitten taiteilija vaalensi värejä liikaa ja viimisillä kerroilla korjailtiin kuonoa. Lopulta noin viikon jälkeen kuva miellytti omaa silmää ja pääsin tekemään siitä canvas-taulun. (Hintaa kuvalle tuli 30€ ja canvastaulu oli n. 60€)




Palataan vielä vähän taaksepäin, kun siirryimme Salosta vaunulle, onnistui Luna nappaamaan jostain punkin kyytiläiseksi. Molemmille tytöille oli laitettu Bayvanticit Salossa noin vuorokautta ennen vaunulle menoa. Mutta siitä huomatta, punkki oli purrut kiinni torstai-iltatana tai perjantaina. Punkki huomattiin perjantaina noin viiden maissa ja kun sitä aloin irroittamaan, totesin sen olevan jo kuollut ja kuivahtanut. Eli todennäköisesti punkkisuoja toimi tappaen punkin, mutta ei tällä kertaa kyennyt karkoittamaan (eihän mikään suoja ole 100%). Mutta siinä sitä irroittaessani aloin katsoa että nyt Lunan iho punoittaa kyllä tavallista enemmän siitä punkin läheltä. Ja punkin jättämä patti tuntui paljon tavallista isommalta.

Mukavuudenhaluinen spanieli

Otin sitten sakset käsiin ja leikkasin karvoja punoituksen ympäriltä. Pattihan oli varmaan 3 cm halkaisijaltaan (normaalisti puolikkaan herneen kokoinen) ja verestävän punainen. Patin ympärillä näytti olevan vielä tummempi rengas.

Totta kai nämä tällaiset tapahtuu aina perjantai-iltana tai viikonloppuna, kun joudut sitten miettimään että missäköhän on lähin eläinlääkäri. Sitten muistui mieleen LähiTapiolalta tullut mainos LemmikkiHelpistä, jossa saa chatin välityksellä yhteyden eläinlääkäriin. Sovelluksessa lupailtiin 5-30 minuutin odotusaikaa. Lääkkeitähän sillä ei pysty määrätä, kun laki vaatii eläinlääkärin nähneen koiran viimeisen vuoden sisään, mutta pystyisi kumminkin antamaan ohjeet ja kertoa että kuinka kiire meillä sinne eläinlääkärille on. Maksuakaan siitä ei suoraan mene, vaan "käyntimaksu" vähennetään Lunan kauden vakuutussummasta.


Lähetin kuvat sovelluksen kautta lääkärille, selitin asian ja jäimme odottamaan (kello oli sen n. 17). Puolen tunnin jälkeen edelleen odottiin... ja odotettiin. Siinä seitsemän maissa aloin jo miettiä, että alkaa olla viimeiset hetken lääkärillä vastatata, jos meidän pitää mennä tai hakea apteekista jotain. Saaresta ei ihan heti pääse lähtemään ja lähimpään apteekkiinkin oli matkaa.

Patti ei kumminkaan näyttänyt pahentuvan eikä Luna sitä ihan hirveästi yrittänyt raapia, joten ajattelin ettei meillä nyt niin akuuttihätä ole. Lopulta yhdeksän maissa illalla eläinlääkäri vastasi yhteydenottoon, alkuun pahoitellen että heillä on hirveä ruuhka tällä hetkellä.

Lääkäri siinä totesi, että seuraaminen ja putsaaminen riittää, jos patti näyttää tuolta edelleen maanantaina, niin sitten kävisi lääkärillä. Tai jos se lähtee leviämään tai märkimään tai Lunan vointi huononee, niin sitten pitää mennä aikaisemmin. Raapiminen tietysti pitäisi estää, jottei se ärsyynny tai tulehdu.

Siinä sitten hieman mielessäni kirosin, meillä oli vaunulla kyllä haavanhoitotuotteita, mutta ei kyllä mitään muuta. Kauluria ei sinällään Luna tarvinnut, kun patti oli juuri niin ylhäällä ettei neiti sitä nuolla pystynyt, mutta takatassuilla kyllä rapsutti.


Onneksi lopulta löytyi kaapista tuubihuivi, pujotin sen ensin Lunan kaulaan ja totesin ettei se mene tarpeeksi alas. Sitten otin sakset ja leikkasin kaksi reikää huiviin ja pujotin sen kokonaan neidin päälle. Onni on sen verran pieni koira, että sille saa puettua hätätapauksessa tuubihuivin päälle. :D Ja toinen onni on vaatteisiin tottunut koira, koska Luna meni tyytyväisenä nukkumaan huivi päällä.

Pää hieman tärähti kun valotus oli erittäin huono.
Onneksi seuraavana päivänä punoitus oli jo hieman laantunut. Edelleen koko patti oli kunnolla punainen, mutta sen verestävyys oli kadonnut. Maanantaihin mennessä punoitus oli jo lähes kokonaan kadonnut ja pattikin jo pienentynyt yli puolella.


sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kotka KV 10.8.2019

Tämä vuosi onkin ollut oikein näyttelyvuosi, kun Lunankin  kanssa ollaan käyty jo kolmessa näyttelyssä. Tämä Kotka oli kyllä sellainen, että pohdin että kannattako neitiä ilmoittaa, kun katselin kyseisen tuomarin aikaisempia cockeri-arvosteluja, huomasin saman yhtäläisyyden kaikkien tykättyjen koirien arvostelussa; tuomari selvästi tykkäsi vahvarakenteisista yksilöistä. Eli Lunan vastakohdista, mutta tuli se sitten kumminkin ilmoitettua mukaan.

Eli lähdimme samalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin: Luna, Lara ja Bemmi. 


S. ja Bemmi tulivat Nurmijärveltä ja tapasimme Porvoon kohdilla aamukahdeksalta. Siitä ajoimme yhdessä Kotkaan. 

Laran ja Lunan kehät olivat laitettu alkamaan samaan aikaan (klo 10) ja Bemmi oli vasta iltapäivällä. 

Systeri jäi Laran kanssa oman kehänsä viereen, kun me veimme muut tavarat Lunan ja Bemmin kehien luokse (olivat vierekkäin). Minä jäin seuraamaan cockerikehiä kun S. kävi katsomassa ja kuvaamassa systerin ja Laran kehän. 

Merelle nousi yllättäen kunnon sumu ja taustalla näkyvä saari katosi näkyvistä muutamaan otteeseen.

Laralla oli edellisellä viikolla alkanut karvanlähtö ja minua oikein syyhytti päästä harjaamaan pikkuneidin turkkia pois. Mutta kaikki kiva aina kielletään ja jouduin pitämään näppini erossa näyttelyihin asti. Joten Laralta on tässä viime päivien aikana vain napattu pois harmaan roikkuvat karvatupsut, joita tosin tuli vähän väliä lisää. Myös ylimääräistä rapsuttamista on vältetty, ettei se karva irtoaisi kokonaan. Systeri vielä ennen kehää veti viimeiset irtotupsut irti. Kyseinen tuomari kun ei aikaisempien tulosten perusteella välittänyt liian “kapeista” bortsuista, joten turkki tuo Laralle kaivattua massaa ulkonäköön. Varsinkin pienen koonsa takia karvanlähtö saa sen näyttämään vieläkin pienemmältä. 

Vaikka karvanlähtö ei jäänyt tuomariltakaan huomaamatta (oli kuulemma irrotellut karvoja käsistään yksilöarvostelun jälkeen), oli Lara esiintynyt hyvin ja karvaa oli tarpeeksi jäljellä hyvään tulokseen. Lara sai siis ERI SA ja ollen lopulta PN2 ja saaden vara-cacibin. 

Tuomarina oli siis Harri Lehkonen.

Laran arvostelu:
 
"Hyvän kokoinen jäntevä narttu. Oikeanmuotoinen feminiininen pää. Hyvät mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset rodunomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti.”

Toisena oli Lunan vuoro. Neiti esiintyi tapansa mukaan nätisti, mitä nyt oli ehkä tavallista enemmän namien perään siinä vuoroa odotellessa. Ensin ajattelin joutuvani esittämään Lunan “perinteisellä cockerityylillä” eli kiinni pitäen, koska tuomari näytti olevan tyyppiä joka kävi yhdessä seisottaessakin useasti hiplaamassa koiria. Neiti sietää pöydällä hiplailun, mutta ei oikein sitä että maassa seistessä vieras ihminen kumartuu päälle koskemaan. Aloitin kumminkin vapaalla tyylillä ja seurasin tuomaria, jos näyttäisi siltä että se olisi tulossa hiplailemaan “meille väärässä kohdassa” vaihtaisin esitystapaa. Mutta onni onnettomuudessa, ensimmäinen koira hieman säikähti luoksetullutta tuomaria, joten tuomari ei sitten tullut meidän loppujen luokse enää kuin katsomaan. 


Lunan liike oli muuten ihan ok, mutta nenä meinasi tippua maahan muutamia kertoja. Olihan nurmikko täynnä linnunkakkaa ja minä kun esitän löysällä hihnalla, niin pää pääsee vapaasti laskeutumaan. 

Mutta siinä loppuseisonnassa kuulin osan arvostelusta ja totesin, että kuten oletin, ei se ERI sieltä tullut. 

Tuomarina Rudy Feyaerts (Belgia)

"Feminine head & expression. Over all rather narrow standing & moving. Upright in shoulder. Good depth of brisket. Well angulated behind. Good coat quality. Very happy on the move but carries tail too high” 

AVO-EH, AVK3 


Kuten osasin odottaa, Luna on liian kuikelo tälle tuomarille, mutta yllättäen taitaa olla ensimmäisiä tuomareita, jonka mielestä eturinta oli hyvä. Yleensä sitä kaivataan lisää. Häntä sai taas kommenttia, mutta ihan ansaitusti. Kun katsoin kuvia jälkeenpäin näytti että häntä oli vielä tavallista korkeammalla tällä kertaa. 

Sitten piti vielä odotella Bemmin kehää. Kävimme ensin kiertelemässä myyntikojut, josta mukaan tarttui uusi oranssi(!) kevythäkki sekä 2mx2m auringonsuojapeitto. Samperi kun se oranssi häkki oli laitettu oikein näkyvästi esille ja jäin sitä siinä ihastelemaan. Hintakaan ei ollut paha, 39€ (norm. 69€) mutta koko vähän väärä Lunalle (XL). Meillähän on tällä hetkellä pääsääntöisesti käytössä L-kevythäkki, autotallissa myös yksi XL (vai XXL?  en muista) jonka systeri yleensä ottaa mukaan kun hän lähtee E:n ja Vanillan kanssa näyttelyihin kun molemmat bortsut mahtuvan siihen hyvin samaan aikaan. Mutta Lunan kanssa ei häkkiin voi oikein ketään muuta änkeä, kun neiti omii koko tilan itselleen. 

Aurinkosuojapeitekin oli pienessä alessa 25€ (norm. 30€). Minä siinä pohdin ja pohdin ja myyjäkin jo totesi seläntakana, että saan molemmat 60 eurolla jos ostan. Lopulta luovutin ja kaivoin pankkikortin taskusta. S. vähän tuntui pyörittelevän silmiään, kun palasimme koirien luo uuden häkin kanssa. 

Avasin häkin ja laitoin suojapeiton molempien häkkien päälle. Laitoin Laran uuteen häkkiin, kun Luna makoili vanhassa, mutta lopulta piti vaihtaa koirat päittäin, kun Lara ei arvostanut uutta mökkiä. Kun pikkuneiti pääsi tuttuun vanhaan pienempään häkkiin, se örähti tyytyväisenä ja kävi torkkumaan. Minä sitten vuorostani pyörittelin silmiäni, Luna ei välitä millaisessa mökissä oleskelee ja kävikin maate uuteen häkkiinkin ihan ongelmitta. Lara taas on tarkka, että pitää olla se “oma” mökki. Ehkä kun Luna on esikäyttänyt tuota häkkiä tarpeeksi (siihen jää tuttu haju) niin pikkuneitikin hyväksyy uuden mökin makuupaikaksi.

Lunasta uudessa mökissä ei ollut ongelmaa. 
Harjoittelin hieman siinä odotellessa Bemmin kanssa. Poju muuten kulki ihan hyvin kuulolla, mitä nyt maassa olevan linnunkakat kiinnosti selvästi sitäkin ja jouduin kalastella päätä takaisin ylös muutamaankin otteeseen. Sitten sain myös selville että minulla oli aivan väärät kengät kyseiselle nurmikentälle. Nimittäin aivan yllättäen kesken käännöksen Bemmi noteerasikin lähellä olevan kulttisnartun ja nykäisi sen luokse. Minä joka olin juuri itse kääntymässä, en tietenkään olettanut nykäisyä ja vaikka kroppa vaistomaisesti otti nykäsyn vastaan, niin kengät olivat nurmikentällä kuin luistimet, minkä takia lensin sitten siihen nurmelle perseelleen.  


Bemmihän on hömelö kuten Lola eikä ymmärrä ettei joku koira voi pitää hänestä (paitsi Lunan se on jo oppinut). Onneksi tämä narttu vain väisti ja sen omistajakin pääsi siihen väliin (minullahan oli Bemmin hihna koko ajan käsissä, mutta kesti hetken että sain itseni ylös ja jalat sen verran tukevasti että sain pojan takaisin hallintaan), joten mitään omia hiertymiä pahempaa ei tapahtunut vaikka siinä itse kerkesin jo säikähtää.

Sen jälkeen poika ei enää yrittänyt mennä muiden luokse minun kanssani, mutta varuilta vaihdoin systerin kanssa kenkiä ennen kehään menoa. Tennarit hänelläkin oli, mutta pohja aivan erilainen joten pito oli paljon parempi.

Kehässä sitten ei ollut isompia ongelmia onneksi. Bemmi oli ehkä vähän liian innostunut tervehtimään tuomaria, mutta sain sen kumminkin pidettyä jotenkuten aisoissa (pientä etutassuhyppelyä oli välillä havaittavissa). Yritin liikkeessä saada pojua liikkumaan hieman rivakammin, mutta B. siirtyi laukkaamaan turhan helposti joten jouduin sitten pitämään nopeuden sellaisena että pysyttiin ravissa.


Yksilöarvostelu sujui myös ihan hyvin, tosin alkuun jouduin hieman pyöräyttämään Bemmiä jotta sain sen pysymään paikoillaan. Ja hieman jännitystä toi seuraavaksi yksilöarvosteluun tuleva uros, jonka esittäjä sitten alkuun seisotti koiraansa suoraan pojan edessä. Mielessä kävi että näinköhän B. päättää lähteä tuota tervehtimään, mutta onneksi taisi esittäjä myös tajuta olevansa hieman huonossa paikassa ja siirtyi siitä kauemmaksi. 

Tuomarina Satu Ylä-Mononen

“Hyvä koko ja mittasuhteet. Vahva pää. Kaunis ilme, hieman löysät huulet. Luusto saisi olla voimakkaampi. Riittävä eturinta, hyvä rungon vahvuus. Hyvä häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä turkin laatu ja esitetään kauniissa näyttelykunnossa.” 

Vaikka arvostelu oli minusta todella hyvä, sai poju kumminkin EH:n. Ja koska ERIn saaneita tuli lopuksi useita, ei tarvinnut osallistua kilpailuluokkaan.

Siitä sitten pakkasimme tavarat, kävimme ottamassa vielä pari yhteiskuvaa rannalla ennen lähtöä. Kävimme jälleen ABC:llä syömässä, Lara ja Bemmi saivat omat hampparit, Lunalle annettiin vain pieni maistiainen, kun sen vatsa ei vaan kestä paljoa mitään ylimääräistä. Ruokailun jälkeen ajoimme yhtä matkaa Porvooseen asti, josta S. ja Bemmi sitten kääntyivät kohti Nurmijärveä.

 Kotona Lara sitten pääsi karvoistaan.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Loma part 2

Meillä alkoi kesäloman kakkososuus tässä elokuun alusta. Isoja suunnitelmia ei enää ole, käymme Kotkassa näyttelyssä ensi lauantaina, mutta siinä oikeastaan se. Osa ajasta vietetään kotona kun treenit on ja osa sitten ollaan vaunulla. 

Meillä piti alkuun olla vahvasti rally-treenipainotteinen loma, koska olimme ilmoittautuneet mukaan seuran rallyn SM-joukkueeseen. En alkuun ollut edes ajatellut ilmoittautuvani, varsinkaan näin kun kisataan mestarissa, koska tämän meidän lyhyen (1,5 vuoden) rally-uran aikana olin useammasta suunnasta kuullut, että SM-kisoihin pitää olla valio ja yli 95 pisteen keskiarvo tuloksissa. Mutta kouluttajat totesivat, että ne eivät olleet ilmoittautumiseen vaadittavia tuloksia ja seuralla oli ongelma että koko joukkuetta ei meinattu saada kasaan.  Ja kun kisat oli Kuopiossa, kouluttaja totesi että voi hyvin olla ettei porukka jaksa lähteä niin pitkälle ja mestariluokan raja putoaa. Joten laitoin sitten ilmon menemään. Alkuun näytti siltä, että joukkue jäisi todella pieneksi, me Lunan kanssa ainoat ylemmän luokan kisaajat ja sitten kaksi alemman luokan kisaajaa. 

Kun ilmoittautumisen deadline alkoi lähestyä, aloin epäillä, että näinköhän meidän pisteet tulee kumminkaan riittämään (tai sanotaanko olin 95% varma että pisteet eivät riitä) jolloin tajusin että jos me ei päästä kisaamaan ei pääse koko joukkuekaan. Onneksi viimeisillä päivillä mukaan ilmoittautui vielä yksi alemmanluokan ja yksi voittajaluokan koirakko, joten kun mestarin karsintaraja ilmoitettiin ja Lunan kanssa karsiuduttiin, pääsi loppu joukkue kisaan mukaan. 

Eli siihen meni meidän rally-painotteinen loma. Mutta nyt voidaan pitää loma lomana, ei tarvitse stressata, että meidän olisi pakko treenata. 

Luna ottaa loman rennosti - viemällä tietysti sohvan parhaan paikan
Vaunulla meillä oli loman alussa jokavuotinen “lystilauantai”, eli pääasiassa lapsille ja lapsenmielisille tehty toimintapäivä, jossa oli pientä kisailua, poniajelua, ongintaa, arvontaa ja syömistä. Yleensä olen itse ollut paikalla kuvaamassa, mutta tällä kertaa tuli sitten osallistuttua kisoihin. Koirat olivat mukana, tosin pääasiassa oleskeltiin tanssilavan reunalla, jossa meidän äidillä oli hyppynarupiste vahdittavana. Siinä oli penkkien alla sopivasti varjoa neideille.  

Pääsi koirat kyllä mukaan poniajelulle, jossa taas näki koirien luonne- tai kokemuseron. Luna hieman haisteli istuessaan edessä kärryjä vetävää shettistä, mutta totesi sitten että tämä nyt on tällainen kyyti. Lara puolestaan ei näyttänyt ymmärtävän miksi hänen on istuttava ponin vetämässä kärryssä. Varsinkin kun kärryt lähtivät vauhdilla liikkeelle ja alkumatkan Lara kulki selkä menosuuntaan päin. Puolessa välissä kierrosta Lara sitten käännähti ympäri, minkä takia fleksi kolahti kärryjen lattialle mitä pikkuneiti sitten väisti. Ainut että Lara väisti sitä Lunan suuntaan, joka sitten pörähti bortsulle joka kehtasi häntä töniä. Tässä vaiheessa Lara olikin sitten jo vahvasti sitä mieltä että hänen matkansa loppui tähän, mutta onneksi sain neidin vielä rauhoitettua viimeisen 20 metrin ajaksi. 



Mutta pohdin taas mielessäni jälkeenpäin että onko Luna vaan sopeutuvampi luonteeltaan uusiin tilanteisiin vai onko sen kanssa tehty niin paljon kaikkea hölmöä, että se ei vaan enää osaa ihmetellä asioita. Kaikki käy kunhan vain yhdessä tehdään. Lara puolestaan joko on paljon epäilevämpi luonteeltaan tai sitten se ei vaan ole tottunut tekemään. Mutta kun tässä pohdin Laran pentuaikaa, niin kyllä se oli minusta epäileväisempi jo silloin asioiden suhteen. 

Se mistä Lara saa pointsit, on suhtautuminen päälle käyviin koiriin. Nyt on ollut joko todella huonoa tuuria tai jotain, mutta meillä on kolmesti (kaksi kertaa tosin sama koira) tullut omien päälle vaunulla. Ensimmäinen kerta oli kun olimme lähdössä lenkille. Yläkentältä (meidän asuntovaunu on siis alakentällä) oli sekarotuinen Mesi wc-rakennuksen luona kun sen rollaattorilla kulkeva omistaja oli vessassa. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta, olemme usein menneet siitä ohi (ja koirilla oli väliä kumminkin sen kymmenisen metriä) ongelmitta. Mutta sillä kerralla Mesi reagoi johonkin ja tuli päälle. 

Mesihän on jo iäkkäämpi narttu, se on tuotu Virosta varmaan 9-10 vuotta sitten, eikä se silloinkaan ollut ihan pieni pentu. Painoa arviolta sellainen 15kg. Luna ja Mesi eivät ole koskaan tulleet toimeen, molemmat ovat dominoivia luonteeltaan, mutta ne voi esimerkiksi lenkillä yleensä ohittaa toisensa ihan ongelmitta. Lara ja Mesi puolestaan ei ole koskaan kunnolla edes tutustuneet, kun Mesin kanssa se on samalla tavalla kuin Lunan, koskaan ei tiedä millä mielellä toinen on, että käykö se heti päälle vai onko se tällä kertaa hyvällä päällä. 

Mutta siis, Mesi tosissaan tuli sieltä wc-rakennukselta tielle. Mesi oli fleksillä (hihna pitkänä) kiinnitetty rollaattoriin, mutta vanha rouva veti koko pirun rollaattorin mukanaan. Mesi ei vilkaissutkaan Lunaa (vaikka minä siinä vaistomaisesti nappasin Lunan vielä syliin koska tiesin että jos se tulisi lähelle niin olisi oikeasti sota pystyssä), vaan lähti Laran perään. Pikkuneiti ei oikein alkuun tajunnut koko tilannetta ja Mesi pääsi nappaamaan Laraa takamuksesta. Onni onnettomuudessa Lara omaa kunnon pehkon tuota turkkia, joten hampaat eivät ylttäneet ihoon asti. 

Äiti sitten sai Mesin lopulta kiinni (jonka omistaja oli tässä ajassa tullut pois vessasta, mutta ei tietenkään pystynyt liikkumaan kunnolla kun rollaattori oli mennyt koiran mukana.) 

Kun Mesi oli saatu kiinni, totesi Lara tilanteen olevan ohi ja oli vain menossa jatkamaan lenkkiä. 


Mutta sitten lystilauantaina Mesi teki saman toistamiseen. Ainut että paikka oli eri, olimme lähdössä leikkikentältä koiria pissattamaan, kun totesin Mesin omistajineen olevan parinkymmenen metrin päässä nurmella varmaan menossa takaisin vaunualueelle. Äiti meni edellä Lunan kanssa ja sanoin sille että ottaa neidin kunnolla lähelle kun Mesi on näkyvillä. Taas kerran, Laran nähdessään Mesi vetäisi rollaattorin omistajaltaan (en tiedä mitä se omistaja teki, ei ainakaan pitänyt koirasta tai rollaattorista kunnolla kiinni) ja lähti Laran luokse. Matkaa oli onneksi nyt sen verran enemmän ja rolla taas hidasti Mesin tuloa että kerkesin kaivaa taskusta Pet Correctorin painesuihkeen ja vetämään Laran selkäni taakse. Suihkautin sitten kunnon suhauksen, jolloin Mesi pysähtyi siirtyi selvästi ihmetellen sivummalle. Se ei kumminkaan kestänyt kauaa, vaan vanha rouva yritti uudestaan, jolloin suihkautin uudelleen. Pidin Laran koko ajan selkäni takana, josta pikkuneiti taisi muutaman kerran irvistellä lähestyvälle koiralle. Lopulta sain tallattua Mesin fleksinarun päälle ja napattua sen käsiini. Tässä vaiheessa Mesikin taisi tajuta että ei voi enää mitään, vaan heilutteli minulle iloisena häntäänsä. Vanha rouvahan on näykkinyt myös (ohikulkevia) ihmisiä ja tietysti tappelutilanne on sellainen missä se olisi saattanut purra, mutta onneksi olin Mesille tuttu ihminen, kun silloin 10 vuotta takaperin vietin monia päiviä sen luona tottuen sitä ihmisiin (oli arka silloin aikoinaan). 

Annoin hihnan Mesin omistajalle ja olin jatkamassa matkaa, kun totesin että rollattori oli siinä tuoksinnassa lentänyt tietenkin ojaan. No, istutin Laran paikoilleen ja kävin nostamassa rollattorin ylös, tässä vaiheessa tuli jo pari muuta auttamaan, joten nappasin pikkuneidin hihnan ja lähdettiin lenkille. 

En tiedä mikä Larassa sitten on, että Mesillä napsahtaa päässä. Larahan ei provosoi, pikemminkin se on yrittänyt kävellä ohi vilkaisemattakaan Mesiä. Näkeekö Mesi sen jotenkin helpompana kohteena verrattuna Lunaan, joka oikeasti vastaisi tappeluun? Lara pyrkii aina väistämään kun vain voi. 

Kolmas oli näiden kahden kerran välissä, kun tulimme lenkiltä oli leikkikentällä joku vieras perhe staffin kanssa. Staffi näki kyllä meidän ihmiset leikkikentän ja tien välissä olevien puskien yli, mutta siinä vaiheessa kun se näki Laran tulevan puskan takaa (matkaa oli varmaan taas se parikytä metriä), lähti se kuin ohjus Laraa kohti. Onni onnettomuudessa Lara oli vapaana ja oli paljon ketterämpi kuin staffi, joten pikkuneiti väisteli staffin syöksähdyksiä helposti. Staffin omistaja kyllä tuli juosten ja huutaen koiransa perässä onneksi ja sai sen kiinni ennen kuin mitään kerkesi sen isommin tapahtumaan. 

Taas kun “tilanne oli ohi” eli vieras koira oli saatu kiinni, jatkoi Lara lenkkiään kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

Kilpikonnavahti

Mitäköhän se nyt syö?
Lunallahan nämä tilanteet jää mieleen helposti ja yleensä parin kerran jälkeen se menettää luottonsa siihen tiettyyn koiraan/ihmiseen ja aloittaa rähjäämisen jo haistaessaan ne. Eli se ennakoi että sieltä se taas kumminkin tulee päälle, kuten on käynyt meidän naapurin mittelin/kleinin kanssa. Lunalle riittää nykyään jo että kyseisen asunnon ihminen kävelee ohi ilman koiraa, niin murina alkaa ja kierrokset ovat niin korkealla, etten ole enää saanut niitä alas ja koiraa kuuntelemaan. Onneksi, se ei Lunallekaan jää päälle koko ajaksi, vaan yleensä siinä vaiheessa kun ihminen tai tämä naapurin koira on mennyt ohi, neitikin rauhoittuu. 

Mutta ärsyttävää kun Luna ei muutenkaan välitä vieraista koirista, niin nämä tilanteet eivät helpota sitä sietämistä ollenkaan. Ja voi hyvin olla että jossain vaiheessa Larallakin tulee mitta täyteen päälle tulevista koirista, vaikka vielä tällä hetkellä näyttää onneksi siltä että tilanteen ollessa ohi se on jo pyyhkiytynyt pikkuneidin muistista.

Ostin tytöille ihan oman koirankopin Zooplussasta. Olisin halunnut puisen, mutta joko ne oli liian pieniä Laralle tai sitten mentiin liian isoon joka ei enää mahtunut suunnitellulle alueelle. Tämä muovinen oli ainoa sopiva, kiitos aukeavan sivuoven..