Paluu arkeen

Noin viikko ollaan jo eletty arkea. Loppulomalla käytiin Salossa sukuloimassa ja palattiin siitä vaunulle. Lara vietti ensimmäiset pari päivää työhuoneessa piilossa tädin saksanseisoja Topilta, viimeisenä päivänä sitten olikin jo valmis leikkimään pojan kanssa. Tilasimme Saloon myös hierojan neideille kun alkoi jälleen edellisestä hieronnasta olla aikaa. Hieroja oli tällä kertaa Rosanna Peltoniemi ja täytyy sanoa että minä ainakin pidin hänestä. Lunalla oli selässä jumia, jota hän sitten käsitteli useampaan otteeseen.

Rally-toko treenit meillä jatkuvat vielä elokuun loppuun, jonka jälkeen jännätään, että mihin ryhmiin pääsemme talveksi. Tänä vuonna oli minusta meidän tasoon hieman huonompi kurssivalikoima ja sitten niistä parista kurssista oli osa meille mahdottomiin aikoihin. 

Positiivinen yllätys oli sitten se, että ensimmäistä kertaa tarjolla oli koiratanssikurssi. Huonopuoli, niitä kursseja oli vain yksi ja siihen otetaan vain neljä koirakkoa. Hakijoita on varmasti ainakin tuplamäärä, joten meidän mahdollisuus päästä kurssille on suhteellisen pieni.

No, ensiviikolla tulee tieto mihin ryhmiin päästiin.

Tokossa olen tosissaan päätynyt nyt siihen, että siirrymme EVL:ään hakematta sitä TK3 –koulutustunnusta. Siellähän sinällään on meille 2-3 hankalampaa liikettä, ensimmäinen on jo tiedetty kiertohyppynouto. Meillä on edelleen ongelmana esteisiin ja kapuloihin kiinnijääminen.

Olen sitä nyt pariin otteeseen treenannut. Yleensä teen alkuun pelkkää kiertoa ilman kapuloita ja lähetys esteiden kohdalta. Sitten kiertoon lähetystä esteiden takaa. Satunnaisesti pysäytän ja lähetän hyppäämään esteen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen, lisään kapulat mukaan. Yleensä tällöin meillä menee pari kertaa ihan okei, eli Luna pystyy juoksemaan sekä esteiden, että kapuloiden ohi kiertoon. Mutta sen jälkeen en oikein tiedä mitä käy, mutta tässä vaiheessa kiinnijääminen tapahtuu. Eli vaikka neiti olisi kiertänyt jo useaan otteeseen, niin se lähteekin yllättäen samalla kierrä-käskyllä esteille. Kun kiellän siitä, se saattaa siirtyä hakemaan kapuloita.

Tässä tietysti voi olla syynä kierron pitkä matka, pitänee varmaan ottaa käyttöön toissa kesänä saatu neuvo, että ennemmin kuin se että me lähennymme kiertoa (jolloin “häiriöt” jäävät taakse), tuodaan kierto lähemmäksi. Eli esteet ja kapulat pysyvät koko ajan näkyvillä. Lunallahan on ollut irtoamisongelmaa useammassakin liikkeessä, joten se todennäköisesti liittyy myös tähän. Kun kierto on niin kaukana, niin neiti mieluummin ottaa esteen tai kapulat kohteeksi.

Toinen treenattava asia onkin tyhjään lähetys. Meillähän on tuntunut targetti toimivan tässä parhaiten ja niin että laitan sen hieman pidemmälle kuin pakollisen 10 metriä. Sinällään idea on neidillä jo päässä kytemässä ja lähetyksessä suunta on suht eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee kaarros. Viime tiistaina rally-tokon jälkeen Luna teki oikeasti todella hyviä tyhjäänlähetyksiä ja nättejä stoppeja, mutta kun torstaina kävin treenaamassa samaa, niin suoruus oli kadonnut johonkin.

Voihan kyse olla ihan siitäkin, että Luna ei vielä ole täysin varma targetin olinpaikasta. Plus torstaina kun treenasin, oli targettikin ehkä turhan lähellä aitaa (ei kai kokeessa koira koskaan joudu juoksemaan ihan aidan viereen?) Tiistaina targetti oli keskemmällä kenttää.

Hieman otin paikkiksia Lunan ja Laran kanssa. 

Kolmas on ohjatun merkki. Tämä on ottanut tuulta purjeisiin kyllä kunnolla ainakin muutaman viimeisen treenin perusteella. Olin varma, kun kapulat on Lunalle muutenkin houkutus, niin ne olisi myös tässä. Mutta ehkä tämä on käänteinen kiertohyppynoutoon, eli kun merkki on lähempänä kuin kapulat, Luna valitsee mieluummin merkin. Toimii siis tässä tapauksessa, mutta tietää ongelmia kiertohyppynoudossa.

Muut liikkeethän on tuttuja, seuraamisessa tulee sivuaskeleet ja peruutuksen käännös. Sivuaskeleet on Lunalle tuttuja samaten käännös peruuttaessa vaikka siinä nyt irrotaankin mukavasti. Se itse peruutushan meillä on ollut pielessä avoimesta asti, pitäisi varmaan oikeasti korjata sekin asia (mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty), jotta turhilta pistemenetyksiltä vältyttäisiin. Olen tainnut se jossain muussa yhteydessä sanoakin, mutta neitihän peruuttaa reilu puolimetriä minun takana eikä tuossa vieressä missä sen kuuluisi peruuttaa. Ideoita otan tämän ratkaisemiseen. Olen kokeillut palata namilla imuttamiseen, mutta Luna ei vaan pysty hamuamaan namia ja peruttaa samaa aikaa. Kun nami ei irtoa, spurttaa neiti taaksepäin.

Luna ja Lunan  kenkäkokoelma

Kaukoissahan ei tuo lisähaastetta kuin matkan piteneminen, mutta todennäköisesti meillä pysyy sama ongelma, eli laiskuus.

Tunnarissa tulee useampi kapula mukaan ja muodot vaihtuvat, mutta niitä on jo treenattu hyvin.

Luoksetulossa tulee toinen stoppi (maahanmeno) mukaan. Tämä saattaa toimia Lunalla itseasiassa paremmin kuin tämä voittajan yksi pysähdys, koska suoraan juoksemismatka lyhenee. Maahanmenoja onkin jo harjoiteltu, reagointinopeus voisi olla nopeampi, mutta kyllä se siitä.

Z-liike. Tässähän ei ole mitään muuta kuin tehdään kaikki vaihdot peräkkäin. Lunan istuminen on varmistunut huomattavasti ja seisomisessa/maahanmenossa nyt muutenkaan on harvoin ongelmaa.

Paikallaolot ei myöskään ole ongelma. Luna osaa istua ja ollaan treenattu myös maahanmenoa ja luoksetuloa siinä. Tässä oikeastaan voi olla ääntelyongelmaa, jos ei pääse treenaamaan tarpeeksi. Ja häiriöongelmaa, ettei ihmetellä takana liikkuvaa liikkuria tai mennä viereisen käskystä maahan.

Katsotaan kuinka ahkeria ollaan, uskaltaisiko sitä loppuvuodesta käydä seuramestiksissä huvikseen kokeilemassa miltä se EVL tuntuu vai meneekö ekat kokeet ensivuodelle.

Toiseksi viimeisellä rally-tunnilla teimme tämän vuoden SM-kisojen voittajaluokan rataa. Rata oli ollut haastava, vain 5 koirakkoa oli saanut tuloksen ja niistä viides oli meidän seuran jäsen. Sinällään radalla ei näyttänyt omaan silmään olevan mitään isoja hankalia kylttitehtäväketjuja.

Luna ei ollut ihan niin mukana radalla kuin olisi voinut olla, mutta ei meillä siltikään mitään isoja ongelmia ollut. Alkuun oli hieman pientä säätöä peruutuksen kanssa, kun heti ensimmäisenä kylttinä oli peruutus kolme askelta, Luna suoritti tämän kyllä hienosti, mutta seuraavaksi oli oli 270 käännös vasempaan, missä peruutettiin jälleen, niin Luna oli tekemässä ihan tavan peruutusta. Joten itse käännöksestä tuli todella löysä kun neiti oli kerinnyt jo peruuttaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin lähti kääntymään.

Seuraava ongelma olikin ensimmäinen estehyppy, mutta siinä taisi olla syynä silmiin häikäisevä aurinko. Koska yksikään ryhmän koirista ei hypännyt estettä ensimmäisellä yrityksellä.

Kolmas ongelma oli häiriö, joka tuli spiraalin jälkeen. Alueellahan lentelee pienlentokoneita yli koko ajan, mutta nyt yksi lensi todella alhaalla. Luna siis pysähtyi katsomaan konetta ja joutui sitten kirimään vauhtia päästäkseen takaisin sivulle. Tosin minä olin jo seuraavalla kyltillä ja Luna lähti arvaamaan mitä siinä piti tehdä (meni siis maahan kun piti istua).

Loppurata sujui sitten ihan hyvin.

Auringonpalvoja

Täytyy sanoa, että kohdennettu mainonta on omalla tavallaan hyvä, että huono juttu. Nimimerkillä arvatkaa kuka jäi mainoksen uhriksi. :D Fb:ssä minulle näkyi ties kuinka monta kertaa Photolamuksen mainos ja aina ihastelin värikkäitä koirapiirroksia näytöltä. Kun sitten oli nähnyt mainoksen tarpeeksi monta kertaa, päädyin tilaamaan Lunasta kuvan. Olin siis jo jonkin aikaa ajatellun hankkivani telkkarin yläpuolelle kuvan Lunasta ja tämä tyyli näytti minusta kivalta. Kun siinä sitten valitsin sopivaa maalaustyyliä, päädyin kumminkin realistisempaan kuvaan (alunperin houkutteli kunnon sateenkaariväreissä tehty kuva).

Kuvahan siis tehtiin että lähetin muutaman kuvan Lunasta ja niiden perusteella taiteilija teki työn. Ensimmäisiin vedoksiin en ollut täysin tyytyväinen, mutta onneksi digitaidetta pystyy muokkaamaan "helposti", joten muutaman kerran pyysin tekemään sinne tänne korjauksia. Pääasiassa ensimmäisessä kuvassa Luna näytti trimmaamattomalta, toisessa sitten taiteilija vaalensi värejä liikaa ja viimisillä kerroilla korjailtiin kuonoa. Lopulta noin viikon jälkeen kuva miellytti omaa silmää ja pääsin tekemään siitä canvas-taulun. (Hintaa kuvalle tuli 30€ ja canvastaulu oli n. 60€)

Palataan vielä vähän taaksepäin, kun siirryimme Salosta vaunulle, onnistui Luna nappaamaan jostain punkin kyytiläiseksi. Molemmille tytöille oli laitettu Bayvanticit Salossa noin vuorokautta ennen vaunulle menoa. Mutta siitä huomatta, punkki oli purrut kiinni torstai-iltatana tai perjantaina. Punkki huomattiin perjantaina noin viiden maissa ja kun sitä aloin irroittamaan, totesin sen olevan jo kuollut ja kuivahtanut. Eli todennäköisesti punkkisuoja toimi tappaen punkin, mutta ei tällä kertaa kyennyt karkoittamaan (eihän mikään suoja ole 100%). Mutta siinä sitä irroittaessani aloin katsoa että nyt Lunan iho punoittaa kyllä tavallista enemmän siitä punkin läheltä. Ja punkin jättämä patti tuntui paljon tavallista isommalta.

Mukavuudenhaluinen spanieli

Otin sitten sakset käsiin ja leikkasin karvoja punoituksen ympäriltä. Pattihan oli varmaan 3 cm halkaisijaltaan (normaalisti puolikkaan herneen kokoinen) ja verestävän punainen. Patin ympärillä näytti olevan vielä tummempi rengas.

Totta kai nämä tällaiset tapahtuu aina perjantai-iltana tai viikonloppuna, kun joudut sitten miettimään että missäköhän on lähin eläinlääkäri. Sitten muistui mieleen LähiTapiolalta tullut mainos LemmikkiHelpistä, jossa saa chatin välityksellä yhteyden eläinlääkäriin. Sovelluksessa lupailtiin 5-30 minuutin odotusaikaa. Lääkkeitähän sillä ei pysty määrätä, kun laki vaatii eläinlääkärin nähneen koiran viimeisen vuoden sisään, mutta pystyisi kumminkin antamaan ohjeet ja kertoa että kuinka kiire meillä sinne eläinlääkärille on. Maksuakaan siitä ei suoraan mene, vaan "käyntimaksu" vähennetään Lunan kauden vakuutussummasta.

Lähetin kuvat sovelluksen kautta lääkärille, selitin asian ja jäimme odottamaan (kello oli sen n. 17). Puolen tunnin jälkeen edelleen odottiin... ja odotettiin. Siinä seitsemän maissa aloin jo miettiä, että alkaa olla viimeiset hetken lääkärillä vastatata, jos meidän pitää mennä tai hakea apteekista jotain. Saaresta ei ihan heti pääse lähtemään ja lähimpään apteekkiinkin oli matkaa.

Patti ei kumminkaan näyttänyt pahentuvan eikä Luna sitä ihan hirveästi yrittänyt raapia, joten ajattelin ettei meillä nyt niin akuuttihätä ole. Lopulta yhdeksän maissa illalla eläinlääkäri vastasi yhteydenottoon, alkuun pahoitellen että heillä on hirveä ruuhka tällä hetkellä.

Lääkäri siinä totesi, että seuraaminen ja putsaaminen riittää, jos patti näyttää tuolta edelleen maanantaina, niin sitten kävisi lääkärillä. Tai jos se lähtee leviämään tai märkimään tai Lunan vointi huononee, niin sitten pitää mennä aikaisemmin. Raapiminen tietysti pitäisi estää, jottei se ärsyynny tai tulehdu.

Siinä sitten hieman mielessäni kirosin, meillä oli vaunulla kyllä haavanhoitotuotteita, mutta ei kyllä mitään muuta. Kauluria ei sinällään Luna tarvinnut, kun patti oli juuri niin ylhäällä ettei neiti sitä nuolla pystynyt, mutta takatassuilla kyllä rapsutti.

Onneksi lopulta löytyi kaapista tuubihuivi, pujotin sen ensin Lunan kaulaan ja totesin ettei se mene tarpeeksi alas. Sitten otin sakset ja leikkasin kaksi reikää huiviin ja pujotin sen kokonaan neidin päälle. Onni on sen verran pieni koira, että sille saa puettua hätätapauksessa tuubihuivin päälle. :D Ja toinen onni on vaatteisiin tottunut koira, koska Luna meni tyytyväisenä nukkumaan huivi päällä.

Pää hieman tärähti kun valotus oli erittäin huono.

Onneksi seuraavana päivänä punoitus oli jo hieman laantunut. Edelleen koko patti oli kunnolla punainen, mutta sen verestävyys oli kadonnut. Maanantaihin mennessä punoitus oli jo lähes kokonaan kadonnut ja pattikin jo pienentynyt yli puolella.