Sydämen uusintaultra

Kun ei ole muutakaan tekemistä, niin käydään nyt sitten tarkastuksissa.

Lunalla todettiin sivuääni sydämessä vatsataudin yhteydessä 2018, jolloin todettiin että se todennäköisesti johtuu suolistotulehduksesta. Siitä vuosi eteenpäin, sivuääni kuului edelleen. Joten lähetin systerin sitten Lunan kanssa sydänultraan, koska kuukauden ainoa vapaa aika oli keskellä omaa työpäivää.

Tällöin neidillä todettiin pieni aorttaläppävuoto. Lääkärin mukaan vuoto ei häiritsisi mitenkään, mutta jos oli jalostussuunnitelmia, suositeltiin uusintatutkimusta noin vuoden päästä. No, Lunallahan ei ole edelleenkään niitä jalostussuunnitelmia, joten se siitä.

Viime vuoden lopulla Luna käytettiin sydämen auskultaatiossa, jossa sivuäänen ”voimakkuudeksi” todettiin 2. Nämä sivuäänen numerot tuppaavat muuttumaan hieman kuuntelevan lääkärin mukaan, tottuneempi lääkäri kuulee äänen nopeammin ja helpommin, kun taas ei niin rutinoitunut saattaa joutua etsimään ääntä. Mutta hieman alkoi mietityttämään, kun viime vuonna Lunaa tuli juoksutettua lääkärillä useaan otteeseen ja parikin lääkäriä joutui ääntä etsiskelemään, olin olettanut sivuäänen asteeksi korkeintaan sen ykkösen.

Ultran jälkeen lähdettiin kohti Inkoota ja vaunua.

Tähän syssyyn tuli vielä cockereiden fb-ryhmässä esille useampia sydänsairaita tapauksia lyhyen ajan sisään. Joten juttelin sitten joulukuussa Lunan Cartrophen-pistoksia uusiessa sydämeen erikoistuvan lääkärin kanssa, että kannattaako meidän lähteä uudelleen ultraan. Hän oli silloin sitä mieltä, että voi hyvin olla että Lunan tilanne ei siitä etene koskaan mihinkään, mutta olisi se uusintaultra ehkä järkevä parin vuoden päästä edellisestä ultrauksesta.

No, koska edellinen ultraus oli 2019 helmikuussa olisi seuraava ajankohtainen 2021.

Sopivasti bongasin joukkotarkastusryhmästä Kellokoskella olevan tarkin, jossa oli kaksi ultrausaikaa vapaana. Ja mikä parasta, hinta oli oikeasti halpa, 175€. Ja lääkärinä oli vielä cockeriryhmässä usein kehuttu Anders Eriksson.

Joten 13.3. lauantaina ajeltiin Lunan kanssa sitten Kellokoskelle. Koronarajoitteiden takia en päässyt neidin kanssa sisälle, joten odottelin sitten siinä ulkopuolella.

Noin puolentunnin päästä Luna palautettiin ja hoitaja kertoi tulokset. Pieni mitätön sivuääni löytyi, mikä ei vaikuttaisi mihinkään. Totesinkin siinä, että se oli jo tiedossa. Tulimme pikemminkin tarkistamaan tilanteen, ettei se ole huonontunut. 

Eli aika varmasti Lunan sydänongelma on sellainen ei etenevä versio, mutta niinhän sanottiin Lunan silmistäkin ja se kumminkin eteni. Tietysti olisi ollut kiva, että olisin voinut keskustella lääkärin kanssa ”löydöksestä”, mutta vallitsevan tilanteen takia se nyt ei ollut mahdollista, joten pitää keskustella sitten tuon oman eläinlääkäriaseman lääkärin kanssa seuraavalla kerralla, kun siellä asioi.

Hetken päästä ilmestyi koiranettiin tulokset ja siellä oli ”diagnoosina” kammioväliseinämäreikä.

Hieman tätä kummastelin, kun lueskelin asiasta enemmän. Joka paikassa todetaan, että tässä tapauksessa sivuääni kuullaan jo pennulla. Luna oli neljä vuotta ennen kuin sivuääni alkoi kuulumaan. Ja jos pentuna ei oireile, on ennuste siinä mielessä hyvä, että koira lähes aina elää normaalin elämän. Toisekseen, tämä nyt kumminkin mielestäni on hieman eri asia kuin pari vuotta takaperin diagnosoitu aorttaläpän vuoto.

Mutta pääasia on, että vika on sellainen ettei se tule Lunan elämää mitenkään häiritsemään.

EDIT 16.3.21. Laitoin viestiä vielä ultranneelle eläinlääkärille ja hänen vastaus oli, että nämä lievät muutokset eivät pakosti tule esiin kuin uusimmilla laitteilla ja lääkärin kokemuksella on tietysti osansa. Aorttaläppävuodossa ei kuulemma tule kuultavaa sivuääntä. (Tässä vaiheessa vähän naurahdin, kun syksyn auskultaation tehnyt lääkäri oli todennut systerin sanoessa läppävuodosta, että "kuulostaa ihan siltä" :'D ) Mutta lääkäri laittoi kuvan, missä väliseinämäreikä näkyi, joten uskottakoon häntä.

Crimson Moon's

 4 kuukauden odottelun jälkeen postiluukusta lopulta tupsahti tällainen.

Kuten aikaisemmassa postauksessa silloin lokakuussa kirjoitin, halusin kennelnimen, joka on jotenkin saanut Lunasta vaikutteita. Eli joko Luna = Kuu tai sitten virallisesta nimestä Mystery. Ei sillä, että se olisi mitenkään erinomainen jalostusyksilö (kaukana siitä), mutta Luna on kumminkin se ensimmäinen oma. Ja osittain mallina mitä cockerspanielin ei kuulu olla.

Vaihtoehtoina minulla oli alkuun Moon Whisper’s, mikä kaatui jo siihen että se oli varattuna muualla. Sitten pitkään pohdin Mystical Moon’sia, Mystical Windsiä. Sitten jossain vaiheessa aloin pohtimaan värejä, olin miettinyt joskus seuraavan koiran nimeksi Terraa (tämä vähän jäi kun pohdin, että nimi on hankala sanoa pakkasella kun suu on jäässä). Mutta tästä sain idean katsoa muita värisävyjä.

Sieltä sitten se löytyi Crimson Moon’s eli karkea suomennos punainen kuu. Nimeä ei löytynyt FCIn listoilta, joten laitoin tämän laitoin ensimmäiseksi toiveeksi ja olin tyytyväinen, kun se hyväksyttiin.

Tosissaan, jalostuskoiraahan minulla ei (vielä) ole. Viime kesästä asti olen seuraillut ja etsinyt mahdollista seuraavaa pentua, kun hiljalleen alkaa vaikuttaa siltä, että Luna ei pakosti enää kisaa kovin pitkään. Joten olisi kiva saada hiljalleen seuraava harrastuskoira kasvamaan. Se, että tuleeko seuraavasta koskaan jalostuskoiraa, näkee sitten ajan kanssa.

Pennun etsinnässä on ollut hieman ongelmia. Yksi tietysti on korona, pentukysyntä on aivan huikeaa. Parhaimmillaan on ollut melkein 200 kyselyä yhteen pentueeseen. Ja tämän takia pentuja ei ilmoiteta missään, joten vaatii hieman enemmän salapoliisityötä jotta löytää tulevia pentueita.

Toinen ongelma on omat vaatimukset, jotenkin taidan etsiä cockerpentuetta bordercollien (terveystulokset&kisatulokset) pohjalla.

Eli vaatimukset/toiveet seuraavalle pennulle on

1) Sukutaulussa ei samoja koiria kuin Lunalla. Lunan luonne- ja terveysongelmat tietäen, en halua samoja koiria seuraavan sukutauluun. Valitettavasti yksivärisiä katsoessa, ne samat koira vaan löytyy lähes jokaisesta sukutaulusta. Joten vähän olen joutunut pelaamaan sillä, että jos niistä ei pääse eroon, haluan ne mahdollisimman kauas sinne sukutauluun. 

2)     Laajemmat tutkimukset kuin Pevisa (=silmät&lonkat). Liittyen edelleen Lunan terveysongelmiin. Toiveissa tietysti olisi mahdollisimman laajat tutkimukset, eli Pevisan lisäksi ainakin polvet, kyynärät ja selkä. Mutta edelleenkään aivan näin laajasti tutkii todella harva kasvattaja. Mutta esimerkiksi selkiä on alettu nyt kuvaamaan selvästi enemmän. 

3)     Vanhemmilla jotain harrastustulosta. Koska haen harrastuskoiraa, toiveissa olisi että vanhemmilla olisi jotain näyttöä, että toimivat harrastuksissa. Mutta valitettavasti, suurimmalla osalta löytyy vain niitä näyttelytuloksia. Joten harrastustulokseksi olen alkanut laskemaan myös hyväksytyn taipumuskoesuorituksen. Tai että kasvattaja kertoo että koiran kanssa harrastetaan. 

4)     Sitten on ollut se osalle kasvattajista punainen vaate – eli väritoive. Alkuun etsin vain seuraavaa punaista cockeria, mutta tämänkin olen nyt laajentanut punaisten lisäksi punakirjaviin, maksaan ja maksakirjaviin. Valitettavasti vaan nämä värit ovat resessiivisiä, eli sieltä usein putkahtaa sitten sitä mustaa-mustakirjavaa. Mutta osa kasvattajista ovat ehdottomasti sitä vastaan, että ei voi haluta tiettyä väriä. Vaikka se väri ei ole minulla se ainoa toive/vaatimus. Toivoisin kasvattajien ymmärtävän, että en minä halua sitä tietynväristä pentua, jos näyttää siltä että siitä ei olisi harrastuskoiraksi. Eli jos pentueeseen syntyy minun toivoma väri, mutta kasvattaja toteaa että se on arka tai sillä on jotain muuta ominaisuutta miksi se ei sopisi aktiiviseen harrastuselämään, niin jättäisin sen pennun väliin.

Tässä on muutamaa pentuetta jo odoteltu, mutta onni ei ole ollut myötä. Joko ei synny narttuja, ei synny yhtään haluttua väriä, narttu ei tullutkaan tiineeksi tai kasvattajalla käydessä tutustumassa totean, että nartun luonne ei ole sellainen mitä haluan.

Tietysti vielä kun en halua pommittaa useampaa kasvattajaa samaan aikaan, vaan olen pikemminkin ollut yhteydessä yhteen ja jos on näyttänyt että hänelle syntyvä pentue on ollut lähes kaikki ehdot täyttävä, olen jäänyt odottelemaan että mitä syntyy. Ja kun on huomattu, että sieltä ei syntynyt minulle pentua tai jotain muuta on tullut ilmi, jolloin on todettu, että homma tyssäsi tähän, olen taas aloittanut etsinnät alusta.

Mutta ehkä joskus johonkin syntyy minulle se seuraava harrastuskoira.

Lunan 7-vuotissynttäreitäkin juhlittiin 21.2.