Tokon Voittajaluokan kisaharkka

HSKH järjesti tokon möllikokeen (ALO/AVO) ja kisaharkan (VOI/EVL), joten mehän menimme Lunan kanssa hakemaan meidän treeniongelmalistaa joulukuussa alkavalle omat ongelmat –kurssille. Kisaharkassa tehtiin siis kokeenomainen suoritus liikkuroituna, minkäänlaista arvostelua ei erikseen saanut.

Täytyy myöntää että vaikka en lähtenyt mitenkään vakavalla mielellä niin silti oli hieman perhosia vatsassa kun ajeltiin Ojankoon päin. Varsinkaan kun systerin murtuneen nilkan ja Laran takia meidän treenit ovat rehellisesti jääneet todella vähälle. Ei vaan aika riitä. Systeri pääsi eilen vihdoin eroon kipsistä, mutta 12 viikkoa teki tietenkin sen ettei jalalla kävellä vielä ihan hetkeen normaalisti.

Kävin ensin ilmoittautumassa, aamun ja päivän viralliset tokokokeet oli saatu ajallaan loppumaan eli meidän kisarharkat pääsivät alkamaan ajallaan. Ilmoittautumispisteessä vaan joutui odottelemaan kun ketään ei ollut ottamassa meitä vastaan. Sinällään tämä ei yllättynyt, koko viikonlopulle oli haettu talkoolaisia useaan otteeseen, mutta kovin isoa tarjontaa ei ollut. Itsekin olin ajatellut ettei tarvitsisi enää talkoilla, kun kasassa oli jo 25 tuntia (20 tuntia vaaditaan), mutta kun ei minulla mitään ollut niin ilmoittauduin sitten muutamaksi tunniksi sunnuntaille rally-tokokokeeseen töihin, kun siitä puuttui eniten porukkaa. Kun porukkaa ei tullut edelleenkään lisää, niin tarjouduin sitten tekemään tuplavuoron.

Mutta palaten tokon kisarharkkaan, saimme numeron ja olimme toisena kehässä. Kävin sitten autolla hakemassa koirat ja pikaisen pissalenkin jälkeen (Luna ymmärtää että pissataan heti, Lara taas meni hajujen perässä ja sitä joutui hieman hoputtamaan pissaamisen kanssa), mentiin halliin odottelemaan.

Kun löysimme reunalta vapaan kohdan johon saimme tavarat laskettua, kerkesin hetken vielä kertaamaan Lunan kanssa. Lyhyesti otettiin jääviä, kaukoja, luoksetulon pysäytys sekä tunnari. Kaikki sujuivat minusta siedettävästi, mitä jouduin muutaman kerran muistuttamaan ettei maata kuulu seuratessa haistella.

Paikalla makaaminen 2 minuuttia, ohjaajat näkösuojassa

Harjoitus alkoi paikallaololla. Liike mikä jännitti, koska oikeasti koemaisena emme tätä ole tehneet. Ja edelliset kunnon paikallaolot on tehty viime kokeissa toukokuussa. Olen minä omissa treeneissä silloin tällöin ottanut paikallaoloa niin että menen puun taakse piiloon, mutta ei se ole sama kun ei ole vierustovereita.

Täytyy myöntää että olisi ehkä kannattanut lukea VOI:n säännöt ennen harkkaan tuloa, koska liikkuri ei niitä kertonut. Yleensä kokeissa suoritusohjeet on saatu kertauksena juuri ennen liikettä lyhyesti. Nyt katselin että muut menivät paikalla oloihin ilman hihnaa ja minullakin tuli hieman kiire ottaa Lunalta panta pois. Mutta eipä oikein liikkurikaan tuntunut olevan ihan perillä kaikesta.

Koirat laitettiin korkeintaan 2 metrin päähän toisistaan (säännöissä 3 metriä) ja käskytettiin vuorotellen maahan. Liikkuri kulki todella lähellä (en tiedä onko näin normaalisti Voittajassa?) varmaan parin metrin päässä. Onneksi tämä on sen verran tuttua juttua Lunalle, että vaikka neiti katsoi liikkuria kun sanoin käskyn, niin katse nousi ja tyttö meni maate. Käskystä siirryimme kentän toiseen reunaan ja heti piiloon (tässä olin hieman pihalla, kun oletin että ensin pysähdytään ja siitä mennään käskystä piiloon). Pääsin kumminkin turvallisesti näkösuojan taakse. Yksi ohjaajista oli puoliksi näkyvillä oman koiransa takia ja totesi että liikkuri ei kulje koirien ympäri niin kuin olisi kuulunut. Sinällään harmi sinällään ei, koirien väli oli sen verran lyhyt että Luna olisi saattanut väistää ohi kulkevaa liikkuria. Tässä paikkiksessa on hyvä puoli kun piilossa pystyy hieman juttelemaan muiden kanssa ja sitä kautta lievittämään omaa jännitystä.

Toinen ohjaaja kurkkasi toisesta kulmasta ja totesi Lunan melkein nukkuvan paikallaan, mikä helpotti omaa olemista kummasti.

Aika tuli täyteen ja meidät kutsuttiin kehänauhalle, hieman hakuilin että missä kohti se olematon kehänauha nyt olikaan. Luna makoili nätisti paikallaan, käskystä siirryttiin koirien taakse ja siitä viereen. Luna nousi nätisti ensimmäisellä käskyllä.

Oma mielipide: Vaikka ei nyt ollut aivan koemainen suoritus, niin minusta meni todella hyvin meidän harjoituskertoihin nähden.

Kuvat otettu systerin ottamasta videosta, eli pahoittelen niiden laatua.

Kerkesin hetkeksi mennä omalle paikalle ja otin lyhyen treenin Laran kanssa nostattaakseni Lunan kierroksia. Kun ensimmäinen koira (heeleri) alkoi lopettelemaan suoritustaan siirryin lähemmäs lähtöpaikkaa. Siinä kumminkin kesti vielä hetken aikaa, joten laitoin Lunan hallin reunalle makaamaan ja odottamaan.

Sitten lopulta vuoromme tuli.

Ruutu

Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Jälkeenpäin sanottuna olisi pitänyt heti kehään mennessä aloittaa ”missä ruutu” toistelu, mutta tajusin tämän vasta kun olimme lähtöpaikalla. Yritin siinä sitten hieman kysellä ruudun perään, mutta neiti ei oikein tuntunut sitä bongaavan. Joten ei tullut yllätyksenä että eihän se sitä löytänyt. Luna meni noin puoleen väliin matkaa ja kääntyi kummastuneena takaisin, käskin sen uudestaan ruutuun käsimerkkiavulla. Lunan matka jatkui ja hapuilun jälkeen se ruutu löytyikin, huusin maahan aivan liian aikaisin, mutta tyttö vain pysähtyi ruutunauhan etureunaan. Käskin sen kolmannen kerran ruutuun, jolloin se siirtyi ruudun takareunaan (pysyen sisäpuolella), taas maahan -käsky meni ohi korvien ja neiti vain pysähtyi. Vielä uusi maahan käsky jolloin neiti lopulta maastoutui.

Liikkurin käskystä lähdin liikkeelle. Mielessäni jännitin että nouseeko Luna ylös, mutta onneksi tyttö oli tähän mennessä tajunnut mistä olikaan kyse. Liikkurin käskystä kutsuin Lunan luokse kävellessäni takaisin päin. Kävelin ja odottelin, kun mitään ei kuulunut vilkaisin pikaisesti taaksepäin ja Luna olikin jo parin metrin päässä tulossa. Treeneissä Lunalla on ollut kaulapanta kaulassa ja nimikyltti kilisee sen verran että kuulen sen tulevan. Nyt kun pantaa ei ollut niin pehmeällä tekonurmikentällä ei kuulunut ääntäkään. Kävelimme seuruussa loppuun.

Oma mielipide: Paremminkin olisi voinut mennä, mutta pistän tämän ihan treenin puutteen piikkiin. Eiköhän se lähde siitä sujumaan kun treenaamaan pääsee taas kunnolla.

L-liike

Liikkeinä oli istu-maahan. Tässä ei minusta ollut ongelmaa, Luna suoritti molemmat jäävät nätisti (hieman pelkäsin istumista) ja seuruu oli sujuvaa. Eikä neiti mielestäni ennakoinut seuruuseenkaan lähtöä, mitä joskus treeneissä tekee.

Oma mielipide: Ei valitettavaa

Ohjattu nouto

Toinen mikä ei mennyt niin kuin piti vaikka liike on meidän yksi vahvimpia. Tässä meiltä puuttui kokonaan liikkuri-kokemus, kun liikkuri lähti viemään kapuloita Luna alkuun tapitti todella nätissä kontaktissa eikä täten nähnyt kun ensimmäinen kapula (vasen) laitettiin paikoilleen. Toisen kapulan laiton neiti vilkaisi. Lähdimme eteenpäin (Luna vilkaisi oikeanpuoleista kapulaa), teimme käskystä täyskäännöksen. Jälleen olisin ollut viisaampi säännöt lukeneena, minun piti itsenäisesti pysäyttää koira merkille. No, ei liikkuri minulle merkkiä näyttänyt enkä minä tajunnut Lunaa siihen pysäyttää (tottunut niin siihen että MITÄÄN ei tehdä ilman liikkurin käskyä, tämä näköjään muuttuu ylemmissä luokissa). Joten teimme uuden kierroksen ja tällä kertaa pysäytin neidin. Käskyn jälkeen neiti otti pari askelta vielä mukana, mutta pysähtyi sitten.

Luvan saatuani lähetin Lunan vasemmalle kapulalle. Neiti kääntyi kyllä oikeaan suuntaan, mutta ei sitten tiennytkään enää että mitä piti tehdä vaan jäi hapuilemaan. Sanoin käskyn uudestaan ja Luna lähti hapuilemaan suunnilleen oikeaan suuntaan, josta se kapula lopulta löytyi.

Oma pohdinta: Muistan kouluttajan minulle sanoneen, että opeta koira siihen että se kapula on aina siinä samassa paikassa, näki se sitä tai ei. Luna ei näköjään tätä ole vielä sisäistänyt, mutta luulen osasyyn olevan ei-koemaisessa treenissä. Kun minä itse vien ne kapulat paikalleen, Luna seuraa ja näkee mihin ne kapulat laitan. Nyt kun se oli liikkuri joka ne vei ja neiti katseli minua, niin eihän sillä ollut tietoakaan että sinne oli kapula viety. Eli tähän tarvitsemme liikkuroitua treeniä lisää. Mutta tuskin tämä olisi kokeessa nollille mennyt.

Kaukokäskyt

Minun harmikseni oli todella lyhyet, vain kolme vaihtoa. Seiso-istu-maahan. Seiso-käskyyn tarvitsin tuplakäskyn, mutta sehän on Lunalla yleistä. Istumisessa veti perseen alleen eli liikkui hieman eteenpäin. Maahanmenossa ei ongelmaa.

Oma mielipide: Olin tätä ja luoksetulon pysätystä varten alkanut kehittää ”takana” käskyä, tarkoittaen takapalkkaa. Eli Luna luulisi kokeessa palkan olevan takana eikä lähtisi siirtymään eteenpäin. No enhän minä sitä pienessä jännityksessäni muistanut. Mutta muuten ihan perus Lunaa.

Seuraaminen

Seuruukaavio oli pitkä kuin nälkävuosi ja kauhistelin sitä jo ensimmäisen koiran sitä tehdessä. Mutta Luna yllättäen teki minusta todella hyvin! Peruutuksessa kerkesin säikähtää kun neidin perusasento oli vino, että nyt ei peruutus suju, mutta Luna vetikin sen jotenkin omituisesti. Neiti siis peruutti mutta oli vinossa melkein koko peruutuksen eli se ennemminkin otti vähän niin kuin sivuaskelia. Yhdessä käännöksessä oli pientä irtoamista, mutta ei se mitään.

Oma mielipide: Hyvin meni!

Metallinouto

Tämä on ollut meillä epävarma liike, joka kyllä omissa treeneissä on saanut paljon onnistumisia. Ja niin onnistuttiin tälläkin kertaa. Kun kysyttiin esteen korkeutta, pohdin että otetaanko helpotetusti yksi lauta vähemmän, mutta päätin että katsotaan miten menee ja pidettiin este oikeassa koekorkeudessa. Heitin kapulan ja lähetin Lunan noutoon. Kapulan luo mentiin laukalla, nosto yllättävän hyvä, takaisin vauhdikkaalla ravilla ja esteen yli perusasentoon.

Oma mielipide: Joo, vauhdin vaihdosta lähtisi pisteitä, mutta en vain ole saanut Lunaa laukkaamaan metallikapula suussa. Olen yrittänyt ja yrittänyt ja etsinyt sopivaa palkkaa, mutta neiti vaan vetää täysiä ravia. Tästä nyt onneksi ei taida lähteä kuin piste (?) kokeessa, joten meidän ykköstulos ei ole siitä kiinni.

Tunnistusnouto

Olin metsästänyt kiireessä paketin täysin uusia kapuloita, kun kaikki omani oli jo käytössä olleet lyhyen ajan sisään. Käännyttiin aloituspaikalle ja otin ojennetun kapulan. Hieroin käsiäni sen ympärillä hetken ja laitoin kapulan ojennettuun muovikuppiin. Käskystä käännyin ympäri käskien

Lunaa odottamaan (pitää katsoa säännöistä saako tuossa käskyä sanoa…) ja luvan saatuani käännyin takaisin. Ensimmäinen ajatus oli että voi perkele, kapulat oli siistissä rivissä. Arvatkaa kuka on treenannut viimeisen pari kuukautta lähes pelkkää ympyrää tai suunnilleen ympyrää? Toinen mitä hieman pelkäsin oli että kapulat oli laitettu lähes suoraan ulosmenon kohdalle – ja systeri oli muutaman metrin päässä siitä ulosmenosta. En voinut kuin lähettää Lunan noutoon ja neiti yllätti positiivisesti; kapulat haisteltiin kerran (ja vilkaistiin systeriä) ja sitten haisteltiin uudestaan. Oikea kapula nousi ja palautettiin laukalla takaisin.

Oma mielipide: Minusta oli todella hyvä suoritus, ainut miinus oli ehkä kapulan palautus kun kapula roikkui kun sätkä suussa, mutta se nyt on ehkä pieni vika.

Luoksetulo

Liike mikä voi mennä miten vain, Luna voi juosta suoraan luokse välittämättä stoppi-käskystä, Luna voi ennakoida ja pysähtyä heti liikkeelle lähdettyään tai se voi onnistua hyvin. Ihan nappisuoritus tämä ei ollut, mutta kyllä siitä kokeessa olisi pisteet saanut. Luna lähti hyvin luokse, mutta käsimerkin jälkeen eteni aika pitkän matkan ennen pysähtymistä. Mutta pysähtyi kumminkin. Käskystä kutsuin neidin sivulle.

Oma mielipide: Pysähtyminen meni aivan liian pitkälle. Tässäkin minun oli tarkoitus käyttää takana-käskyä, mutta en sitä muistanut. En tiedä olisiko se voinut auttaa, huonommassa tapauksessa Luna olisi sitten ennakoinut pysähdyksen. No, lisää treeniä se vain vaatii.

Kokonaisvaikutus omasta mielestä:

Minusta meillä meni todella hyvin yleiseen ja treenitilanteeseen nähden. Kyllä tällä suorituksella olisi tulos kokeestakin tullut, ei ykköstä, mutta ehkä kakkonen. Tietysti vaikka liikkeet onnistui niin en tiedä kuinka paljon annoin kroppa-apuja että olisiko pisteitä lähtenyt hirveästi niiden takia.

Mutta nyt minulla on jotain sisältöä mitä lähteä treenaamaan enemmän ja osaan kurssillakin mainita ongelmakohtia. Niin kauan kun systeri joutuu kepeillä kulkemaan jää liikkuritreenit hieman vähemmälle, mutta eiköhän me tässä melko pian kokeisiin uskaltauduta. En tiedä tuskin enää tänä vuonna, mutta alkuvuodesta voisi katsella. Jos olen saanut luokan säännöt sisäistettyä siihen mennessä.

Tässä vielä osittainen video suorituksesta, harmittavasti siellä on pätkiä poissa siellä täällä, kun systeri joutui poistua komentamaan hallinreunalla haukkuvaa Laraa. Harmittavasti juuri ruutusekoilu jäi pois, jäävistä alku ja kaukoista alku. Paikallaolot laitoin videon loppuun jos joku haluaa ne katsoa.

Mätsäröintiä ja palkintopohdintaa

Meidän viimeisin mätsäri oli jälleen ShowHau Centerillä. Olin nähnyt ilmoituksen tapahtumasta jo aikaisemmin, mutta perjantaina pohdin että en jaksa sinne lähteä. Lara oli herättänyt parina edellisenä yönä ja unet jäivät vähäiseksi, minkä takia minulla oli sitten koko päivän ihan hirveä päänsärky ja silmiin sattui. Siihen sitten vielä 8 tunnin työpäivä pääasiassa tietokonetta tuijottaen eikä särkylääkkeet auttaneet ollenkaan.

Systeri laittoi päivän aikana viestiä että voitais mennä käymään ihan Laraa väsyttämään. Pohdin siinä pitkään että en millään kyllä jaksaisi, kun pääsin kotiin join kupin kahvia ja totesin että jos me nyt sitten kumminkin mennään. Houkutti ajatus rauhallisesta yöstä.

Larasta ei ole nyt mätsärikuvia, mutta tässä neiti
pohtii alkaisiko lintukoiraksi.

Pakkasin nopeasti tavarat ja startattiin kohti Vantaata. Porukkaa oli mukavasti paikalla, mutta ei onneksi niin paljoa kuin välillä talo on tupaten täynnä. Edellisistä kerroista viisastuneena jätin koirat ensin autoon ja kannoin tuolit ilmoittautumisen kautta sisälle. Kun sain leirin pystytettyä lähdin hakemaan tyttöjä autosta. Pennut oli tavalliseen tapaan ensin, joten vilkaisin meillä olevan vielä muutama pari ennen Laran vuoroa, joten jätin Lunan systerille ja kävin äkkiä pissattamassa pennun. Laran kannalta ei ole kovin hyvä että pikkuneidin vuoro tulee nopeasti, kun tuo ei kerkeä rauhoittumaan ollenkaan. Uudessa paikassa ja paljon koiria ympärillä nostattaa Laran kierrokset lähes tappiin. Kun meidän vuoro tuli vein pennun kehään. Ensin Lara löysi jonkun makupalat matosta ja ei meinannut lopettaa maton putsaamista. Otin sitten paremmat herkut käyttöön ja sain houkuteltua kuonon lattiasta. Sen jälkeen ei meinannut seisomisesta tulla mitään kun herkku veti liikaa puoleensa. Tuomari sai hiplattua Laran läpi, jonka jälkeen lähdimme ympyrälle. Tässä vaiheessa tuntui että talutan kengurua hihnassa kun melkein jokaisella askeleelle toinen hyppäsi ylöspäin.

Taisimme saada edes jotain raviaskelia mukaan kun tuomari antoi pikkuneidille punaisen nauhan. Pääsimme hetkeksi odottelemaan kun sinisen nauhan saaneet menivät kehään. Lopulta tuli punaisten vuoro ja menimme taas kehään seisomaan. Tällä kertaa seisominen sujui jo hieman paremmin, mutta en yhtään yllättynyt ettei Laraa valittu jatkoon, oli se alku esiintyminen sen verran kamalaa. :D

Sitten istuskelimme hetken aikaa kun pienet aikuiset alkoivat. Yritin selvitellä Lunan turkkia, joka oli jo kerinnyt takkuuntumaan edellisestä harjauksesta, trimmikin oli puoliksi hoidettu kun olin vain nyppinyt neidin pään pari päivää aikaisemmin.

 Lunan lisäksi paikalla oli tuttuja Iines-cockeri sekä uros amerikancockeri jonka nimi ei vaan jää jostain syystä mieleen. Plus paikalla oli monta muuta ns. turkkirotua mikä tuo aina lisää kilpailua, paitsi jos tuomari pitää lyhytkarvaisista, sitten pidemmän karvan omaavat eivät pärjää ollenkaan. Tai olen nähnyt myös tuomarin joka piti matalista pitkäselkäisistä koirista, jolloin sijoittui kaksi mäyräkoiraa ja yksi heeleri ja neljäs taisi olla pinseri, nämä on niin makuasioita.

Luna esiintyi tapansa mukaan oikein nätisti, liikkuminen on mielestäni ollut todella hyvää viimeisenä muutamana kertana. Tai enhän minä tiedä miltä se näyttää sivusta katsottuna, mutta siinä minun näkökulmasta se on hyvän näköistä. Seisominenkin sujuu häntä heiluen, mitä nyt joudun takajalkoja yleensä asettelemaan kun ne jäävät neidillä vähän miten sattuvat. Pöydällä Luna alkaa olla jo aika rentona, häntä ei katoa koipien väliin tuomarin tullessa. Se saattaa kyllä hieman laskea ja lopettaa heilumisen, mutta yleensä kun tuomari siirtyy kauemmas vipatus alkaa taas.

Ensimmäisestä kehästä tuli punainen nauha ja saman saivat muutkin cockerit. Olimme siis yhdessä värikehässä ja ensimmäistä kertaa tuomari järjesti meitä ihan kunnolla. Yleensä on menty tyylillä nopeat eteen ja hitaammat taakse (mikä nyt sinällään pienessä kehässä on se ja sama kun ensimmäiset saa peränpitäjät kiinni). Mutta nyt laitettiin kaikki cockerit peräkkäin ja muita koiria siirrettiin yksitellen sinne tänne. Juostiin muutamassa erässä, jonka jälkeen tuomari kätteli pihalle tippujat ja osoitti keskelle jatkajat. Luna pääsi jatkoon.

Jatkoimme seisomista, kun tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen. Olimme Lunan kanssa vielä jäljellä ja meitä pyydettiin juoksemaan vielä uudestaan, ennen kuin Luna osoitettiin (jälleen) ykköspallille. Palkintona oli Taste of the Wild 2kg ruokasäkki, jonka kävin nopeasti vippaamassa systerin luo ennen BIS-kehän alkua. Naureskeltiin siinä ruokapalkintoa kun meillä on jo kasa voitettuja 1-3kg pikkusäkkejä kotona. Olen jopa niitä myynyt eteenpäin kun ei niitä kerkeä mitenkään kaikkia käyttämään.

BIS-kehässä meitä oli kahdeksan koirakkoa ja meidät juoksutettiin pareittain ympäri (ensin pienet pennut, sitten isot pennut, sitten pienet aikuiset…) jonka jälkeen tuomarit kävivät tutkimassa ne koirat joita eivät vielä tutkineet. Luna pysyi jälleen todella nätisti paikallaan vaikka vieras tuli hiplailemaan hänen esiintyessä vapaasti. Varuilta annoin palasen nakkia kun tuomari kosketteli, mutta eipä neiti siltikään tehnyt elettäkään väistääkseen. Lopulta tuomarit alkoivat sijoittaa koiria ja Luna sijoittui BIS-3. Tästä palkintoa 12kg ProPac –ruokapussi (hieman siinä mielessäni jo pohdin et meillä talo pursuaa ruokaa kohta). :’D

Kotona sitten vilkaisin ruokien parasta ennen päiväykset enkä yhtään yllättynyt että huonothan ne oli. 12kg säkissä 8.12.17 ja 2kg säkissä 28.12.17. Eihän kuivanappula miksikään mene kovinkaan nopeasti, kun pussi on ollut ehjä. Iso säkki oli kyllä sen verran huonolla kestolla, että mietin kehtaako sitä edes myydä, kuten olin alun perin ajatellut. Kyllähän se varmaan jollekulle menisi kunhan hinta on oikea (myyhän eläintarvikeliikkeetkin parasta ennen päiväyksen ylittäneitä ruokia halvalla pois), mutta päätin kumminkin kokeilla sopisiko ruoka Lunalle. Neidillähän on ollut käytössä Acana ja sen jälkeen Applaws, mutta rehellisesti sanottuna ne eivät oikein tuolle sovi. Luna on herkkävatsainen ja sillä on aina ollut vatsa löysällä, on ennemminkin poikkeus että sen pökäleet olisi normaaleja. Olin juuri ostanut Anf:in herkkävatsaisen ruokaa ajatellen että jos nuo ”huippuhyvät” ruoat ovat vaan liian tujuja tytölle. Tämä ProPac oli lammas-peruna eli sisällöltään myös vatsaystävällisempää. Siirsin Anfin odottamaan sivummalle ja tein valmiiksi parin viikon ruokavaihdosateriat tällä ProPacin ruoalla. Katsotaan miten neidin vatsa reagoi, jos se ei sovi niin annan vaikka loppuruoan tädille että saa syöttää Lolalle, sen rautamaha kestää mitä vain.

Näistä palkinnoista oli myös tapahtuman fb-ryhmässä keskustelua. ShowHau Center nimittäin oli antanut palkintoina ruokia joissa parasta ennen päiväys on mennyt jo aikaa sitten. Ymmärrän että palkintopusseilla on huono kestoaika (meillä ollut yleensä 1-2 kuukautta eteenpäin, poikkeuksena silloin tällöin pidempiä), mutta osalla oli päiväykset mennyt jo viime kesäkuussa. Tämä minusta on jo aika törkeää, joo eihän se nappula heti huonoksi mene mutta melkein puoli vuotta on jo pitkä aika. Eikä minusta muutenkaan ole reilua pitää palkintoina ruokia joiden päiväykset on jo menneet vaikka vähänkin aikaa sitten.

Fb-sivulla myös marmatettiin palkintojen arvosta, yksi marisi kun hänen 3. sijasta voittaman ruokapussin arvo oli ”vain” 10 euroa eikä ollut mitään tavarapalkintoja. Tässä vaiheessa pyörittelin silmiäni, minusta 10 euron arvoinen palkinto on jo hyvä palkinto. Me ollaan saatu palkintona myös pelkästään 1 nahkarullaluu tai namipussi, joiden arvo on korkeintaan 3 euroa.Eli selvästi mainostaessa ”erinomaisia palkintoja” pitäisi olla monen kymmenen euron palkinnot jokaiselle sijoittujalle? Jos arvoja katsoo niin kyllä minusta meillä oli ihan hyvät palkinnot, Taste of the Wild 2kg hinta ensimmäisestä nettikaupasta n. 22€, ProPac 12kg n. 62€, eli meidän palkinnot olivat arvoltaan yhteensä n. 84€. Ei todellakaan huono vaikka päiväykset nyt on mitä on.  Monesti valitetaan että mätsärit otetaan liian tosissaan ja myönnän että kyllä me Lunankin kanssa kisataan siellä tosissamme ja yritetään esiintyä parhaamme mukaan (kun ei toi virallisissakaan pärjää), mutta en minä kehtaa alkaa palkinnoista valittamaan. Joo onhan se hienoa kun sijoittuu ja saa kassillisen tavaraa, mutta minusta on myös hienoa kun sijoittuu vaikka se palkinto sitten olisi ruusuke ja luu. :D Myönnän että saatetaan hieman naureskella sille yhdelle luulle, mutta en minä siitä hernettä nenään vedä ja ala valittamaan että pitäisi olla paremmat palkinnot.

Mutta meillä on tänä vuonna ollut paras mätsärimenestys tähän mennessä. 14 kisaa käytynä, puolessa on tullut sijoitus ja näistä 7 kisasta 4:ssä Luna on päässyt BIS-sijoituksiin asti. Ei huono!

Ps. Ei se Lara edes nukkunut seuraavaa yötä kokonaisuudessaan, neljältä oli herätys pissalle eli mission failed siltä osalta.

Loppuun vielä kevennyksenä kuinka Lara nuolee
jugurttipurkin.

Ikinä ei pidä sanoa että ei ikinä

Lumi oli lumi meni.

Tiedättekö sen tilanteen kun muistat sanoneesi ettei meille ikinä tule sitä tai me ei ikinä tehdä noin? Minulla yksi tämmöinen tilanne on ollut flexit. Olen aina todennut että meille ei ikinä tule flexiä, näin kolme ja puoli vuotta myöhemmin meillä roikkuu flexi naulakossa ja olen päässyt toteamaan että sehän on oikein käytettynä oikein hyvä kapistus.

Olen tainnut vain tottua ulkoiluttajiin joiden koirat kulkevat pitkässä flexissä joko tervehtien tai räksyttäen kaikille tahtoi sitä toinen osapuoli tai ei. Tai sitten ne ovat yllättäen juoksemassa autotielle tai pyörän eteen.

Nämä kuvat ovat metsälenkiltä jo hetki sitten.

Kaikki lähti siis siitä kun olemme käyneet tallilla, systeri jäänyt katsomaan tuntiaan keppiensä kanssa ja minä olen mennyt koirien kanssa lenkille. Luna on tottunut kulkemaan nätisti vierellä vapaana aina kun lenkkeillään talliympäristössä, mutta nyt kun minulla on mukana tuo yksi adhd-duracell joka vie 3/4 keskittymisestä, en ole viitsinyt Lunaa hirveästi vapaana pitää. Muista ihmisulkoilijoista Luna ei välitä tippaakaan, mutta aivan sata varma en ole miten se reagoi muita koiria kohtaan. Aikaisemmin otin neidin käskyn alle sivulle ja ohitettiin muut koira helposti. Lara taas tekee tästäkin vaikeampaa yrittäessään joko vetää muita koiria tai ihmisiä kohti tai sitten se hyppii sivulla tai pysähtelee suoraan jalkojen eteen. Olen molemmilla pitänyt pitkää liinaa, jotta ne pääsevät kulkemaan vapaammin. Nämä liinathan sitten ovatkin ongelma, Luna kävelee pääasiassa vieressä edelleen välillä käyden hieman nuuhkimassa sivummalla, joten suurin osa liinasta on kerätty käsiin. Lara taas juoksee edessä ja takana ja sivulla ja pyörii ympäri, joten sen liina onkin sitten solmussa Lunan ja Lunan liinan kanssa tai sitten minun jaloissa. Varsinkin kun tuli koiria vastaan ja jouduin keräämään kahta liinaa lyhyemmälle. Kun reilun tunnin lenkillä joutui monta kymmentä kertaa selvittämään solmuja loppui minun hermot.

Olkoon flexi kuinka tuhoon tuomittu väline, mutta päätin kokeilla tulisiko tallilenkeistä yhtään mukavampia sellaisella härpäkkeellä.  Kävin siis ostamassa Lunalle Flexi Neonin nauhalla. Kerran flexi ostetaan niin ostetaan sitten kerralla kunnollinen ja näkyvä. Ainut miinus oli että olisin halunnut pitkällä nauhalla olevan (7m+) mutta tätä ei ollut saatavilla kuin 5 metrisenä, mutta parempi tämäkin kuin 180cm hihna.

Täytyy myöntää nyt kun pääsimme tekemään uuden tallilenkin Luna flexissä että se on oikeasti aika mukava väline. Ensinnäkään minun ei tarvinnut kerätä Lunan liinaa koko aikaa maasta ja kun neiti halusi mennä kauemmas pusikkoon tarpeilleen ei minun tarvinnut mennä perässä. Jonkun tullessa vastaan Luna myös tulee nätisti ensimmäisestä käskystä takaisin jolloin nauha rullaantui nätisti flexin sisälle.  Systeri saa hankkia flexin myös Laralle tallialenkkejä varten, koska nuoremman neidin liina oli edelleenkin solmussa joko Lunassa tai minussa. Lopputuloksena on jossain vaiheessa joko Lunan jalat poikki kun Lara vetäisee hihnan joka on kiinni Lunan jaloissa tai sitten Laralla on niska poikki kun se vetäisee hihnan ollessa minun jaloissa kiinni. Lara tulee myös nätisti ensimmäisestä käskystä luokse, mutta on hankalaa pimeällä yrittää löytää sitä mustaa liinaa maasta. Yleensä vastaantulija kerkesi melkein kohdalle kun olin saanut Laran hihnan lyhyemmäksi.

Tee se itse -versio, mutta ainakin haihdutin
on pystyasennossa!

Muuten Lunan ja Laran yhteiselo on sujunut aika jouhevasti. Leikkimistä ei enää sisällä tapahdu, johon syitä voi olla useita: 1. Lunan juoksut ettei neitiä vain huvita 2. Laran koko, pentu on jo saavuttanut Lunan painossakin eli Luna ei enää koe mukavaksi painia kun toinen isompi 3. feromonipantaa ei ole, tämä on vähän mystinen juttu, mutta olen noteerannut että Lunan leikit on osunut aina ajankohtiin kun neidillä on Adaptilin feromonipanta kaulassa. Leikkimiset alkoivat muutaman päivän päästä pannan laitosta ja loppuivat muutaman päivän jälkeen pannan poisottamisesta (panta on siis kaulassa n. 4 viikkoa). Olen vähän ollut epäileväinen näiden feromonituotteiden toimivuudesta, mutta Lunalla ne on oikeasti auttaneet. Otinkin nyt kokeiluun Adaptilin pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen, koska pannalla on omat hankaluutensa ja ongelma-alue meillä on vain kotona. Offtopickina tosi kiva kun asunnossa on vain ns. vinossa olevia pistorasioita ja haihdutin piti saada pystyasentoon, jouduin sitten hieman improvisoida saatavilla olevista tarvikkeista. Tätä kirjoittaessani se on ollut seinässä vasta vajaa pari päivää eli vielä ei ole näkyvissä tehoja, mutta odotellaan.

Luut ja lelut ovat saaneet olla rauhassa lattialla, mutta ehkä pari kertaa päivässä joutuu jompaakumpaa tytöistä huomauttamaan kun meinaavat mennä luvatta toisen luulle. Tai Luna menee luun luokse omien sen, mutta odottaa lupaa meiltä saako sen ottaa. Lara vain menee ja ottaa.

Lara kävi 11.11 messukeskuksessa pentunäyttelyssä ollen näyttelyn ainut bordercollie.  Aamulla oli kunnon härdelli kun systeri viimeisellä puolella tunnilla alkoi vasta pakkaamaan tavaroita. Käytiin heittämässä systeri ja Lara juna-asemalle, missä sitten olikin seuraava härdelli kun yritettiin saada kepeillä kulkevaa systeriä ja Laraa täyteen junaan. E. oli vastassa Pasilassa, koska systeri oli sitä mieltä että hän pärjää sinne asti kyllä yksinkin.

Jäimme Lunan kanssa kotiin siivoamaan. Täytyy sanoa että ihanan helppoa oli siivota kun ei ollut pentua jaloissa pyörimässä koko aikaa.  Luna tyytyi syömään luuta lähes koko siivouksen ajan, ainut että sitä luuta piti syödä juuri siinä missä minä yritin siivota. Puolilta päivin tulikin sitten viestiä että Lara oli saanut KP:n ja täten ollut ROP-pentu.

Arvostelu:
"5,5kk. Pienikokoinen, sievä. Hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin asettunut lapa, mutta hieman pysty olkavarsi. Rintakehä saa vielä täyttyä. Hyvä selkä, mutta hieman jyrkkä lantio, tästä johtuen häntä nousee selän päälle liikkeessä. Kokoon sopiva luusto. Oikeanmalliset käpälät. Liikkuu riittävällä askelpituudella ja hakee oikeaa, matalaa paimenaskelta. Hurmaava luonne.”

Arvostelu on hyvä, ainut mistä ollaan erimieltä on tuo häntä. Larahan kantaa häntää korkealla kuten Luna tekee, mutta kuten vanhemmalla neidillä sanoisimme sen enemmän olevan luonnekysymys. Kumpikin neideistä osaa ravata nätisti häntä alhaalla, mutta vähänkään innostuessa se nousee ylös. Laran kanssa tätä ollaan treenattu ja olen kiertänyt kehää niin kotona kuin ulkona yrittäen pitää pennun mielentilan sellaisena että häntä pysyy alhaalla. Ja kyllä siinä on onnistuttukin, mutta heti kun kierrokset nousevat, nousee häntäkin. 

Pääsimme vihdoin myös eroon keskellä olkkaria olleesta pentuaitauksesta hankkimalla toisen koiraportin. Tämä on nyt sijoitettu eteisen ja olkkarin väliin ja Lara viettää yksinolot ja yöt  eteisessä (yöllä myös pääsy systerin sänkyyn). Luna puolestaan on aidattu yöksi ja yksinoloissa minun makkariin. Järjestely on hieman rauhoittanut öitä, kun Lara ei enää pääse romahtamaan rämisevään kompostikehikosta rakennettuun aitaan. Alkuun pohdin että saa nähdä monta yötä menee siihen että Luna oppii että Lara saattaa käydä meidän portin takana yöllä ilman että sille tarvitsee murista siitä. Yllättäen tätä murinaa ei ole koskaan tullut. Joko Luna nukkuu niin sikeästi yöt ettei tajua että Lara käy siinä välillä katsomassa olisiko portti auki tai sitten se ei yksinkertaisesti välitä siitä. 

Älkää välittäkö roskista tai yleisestä sekasorrosta, en jaksanut siirtää niitä kuvan takia. :D Portti jäi hieman korkealle listojen takia, mutta tästä olikin yllättäen se etu että meidän kilpikonna pystyy kulkemaan portin ali lenkkeillessään.

Loppuun vielä Luna joka vaihteeksi valtasi sohvan kaikki tyynyt.

Koiran suolistovaivat sekä urheilukoiran ravintoainetarpeet

Kävin tuossa pari kuukautta takaperin taas työnpuolesta koulutuksessa, aiheena eläinasiantuntemusta apteekissa. Minun on pitänyt tänne kirjoittaa muistiinpanot luennoista, mutta työ- ja pentukiireiden takia ei vain ole kerinnyt.  Aihealueet koulutuksessa olivat: koiran ja kissan vatsavaivat, kanin vatsavaivat, rasvahapot eläimen hyvinvoinnin tukena, urheilukoiran ruokinta ja valmennus sekä urheilevien koirien tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Aiheita pidin todella kiinnostavina ja jotenkin itseä koskevina, Lunallahan on pienestä pitäen ollut vatsa ongelmallinen ja vaikka en neitiä urheilukoiraksi kutsuisi, niin harrastuskoirahan se on mikä nyt on lähelle samaa. Itse luennot taas, no, olisi voinut suunnitella hieman paremmin.

Apteekissa työskentelyä ajatellen ainoastaan vatsavaivat –luento oli sellainen mistä sai oikeasti jotain hyödyllistä irti. Rasvahappo –luento oli pelkkä kemiankurssi rasvojen rakenteista ja ”katsokaa tämä ja tämä artikkeli”, ja urheilukoiraluennoista ensimmäinen painottui enimmäkseen ravintoaineidensuhdelukuihin (hiilihydraatit/proteiinit/rasvat) ja toinen taas olisi ehkä eläinlääkäreille soveltunut paremmin (siinä käytiin läpi missä kohti vaurio tapahtuu, mitä eläinlääkäri tekee siinä tapauksessa. Käyn tässä läpi lyhyesti minusta tärkeimmät aiheet (suolistovaivat sekä ravintoainetarpeet) koskien koiria. Eli sisältö on aina luennoivan eläinlääkärin käsialaa hieman omin sanoin sanottuna. Kursivoidut tekstit ovat omia lisäyksiä.

KOIRAN SUOLISTOVAIVAT – ell. Marianne Lappalainen

Suolistovaivat kuten oksentelu, ripuli sekä ummetus ovat yleisiä lemmikeillä. Ne voivat olla akuutteja tai kroonisia vaivoja. Ne voivat olla mahasuolikanavan sairaudesta johtuvia tai oire jostain muun elimistön sairaudesta.

Ummetus

Ummetus on oire, ei siis itsessään sairaus. Ummetus näkyy ulostamisvaikeutena sekä pieninä kuivina ulostemassoina. Aiheuttaja voi olla suoliston ulkopuolinen (ekstraluminal) tekijä, suoliston sisäinen (intraluminal) tekijä tai sairaus, joka johtaa ummetukseen (intrinsik).

Ummetuksen syyt koiralla

-Ruokavalio (liian vähän kuituja, liian luupitoinen ruoka)
- Vierasesine (suolitukosriski)
- Eturauhasen suurentuma uroksella (painaa suolta)
- Kasvainsairaudet
- Anaalirauhasen sairaudet, tyrä (uroksissa ulosta voi mennä tyrään), striktuura
- Kuivuminen sekä elektrolyyttihäiriöt
- lääkitykset
- metaboliset sairaudet (kilpirauhasvaivat)
- selkäydinvammat
- keskushermoston sairaudet
- stressi ja käytöshäiriöt
- ortopediset vaivat
(-liian vähäinen liikunta)

Ummetuksen hoito

Ensisijaisesti lääkkeetön hoito, kuten nesteen lisääminen ruokavalioon (jos kuivaruoalla, siirrytään märkäruokaan (ainakin osittain)), tai nappuloiden joukkoon lisätään esim. piimää, jäisiä katkarapuja ym. Myös liikunnan lisääminen (ja tarvittaessa laihdutus) edesauttaa suoliston toimintaa.

Lääkkeellisenä hoitona
- laksatiivit
                             - pehmentävät valmisteet; laktuloosi 5-7 päivää 0,5-1ml/kg 2-3 kertaa päivässä
                             - liukastavat valmisteet: parafiiniöljy 1ml/kg 2-3 kertaa päivässä
                             - stimuloivat, bisakodyyli: akuutti tilanne, ei tablettia!
                             - volyymiä lisäävä, psyllium, muu kuitulisä: oranssi Vi-Siblin 1mitta/10kg

- nesteytys, perähuuhtelu (eläinlääkärillä!)
- Kivun hallinta, pahoinvoinninesto
- suolistontoimintaa parantavat lääkkeet (ranitiriidi)

Jos koira oksentelee tai on apaattinen niin kannattaa suoraan lähteä lääkäriin..

Ripuli

Ripuli voi johtua useasta syystä, jotka jaetaan suoliston sisäisiin (infektiiviset, tulehdukselliset, vierasesineet, lääkeaineet, myrkyt) ja suoliston ulkopuolisiin (elinsairaudet: maksa, munuaiset, haima, vatsaontelo, virtsa- ja sukupuolielimet).

Ripuli voi olla akuuttia, jonka kesto on muutamasta tunnista muutamaan päivään tai kroonista jolloin oire on jatkunut yli 3 viikkoa.

Ripulin lähtökohtaa pystyy hieman arvailemaan oireiden mukaan:

Paksusuoliperäisessä ripulissa ulosteet ovat pieniä, mutta ulostamistiheys on lisääntynyt. Mukana voi olla kirkasta verta ja/tai limaa, ulostaminen voi olla kivuliasta ja koira saattaa myös oksennella.

Ohutsuoliperäisessä ripulissa ulosteet ovat isoja ja vellimäisiä. Ulostamistiheys on yleensä normaali tai vain vähän lisääntynyt ja koiralla on pidätyskyky tallella. Myös tähän voi liittyä oksentelua, mutta myös laihtumista ja uloste saattaa olla mustaa väriltään.

Akuutin ripulin aiheuttajia:

-pilaantunut tai sopimaton ruoka (kompostit, roskikset, raadot)
- ruokavalion muuttuminen
- bakteerit (raakaruokinnassa salmonella ym.)
- virukset (parvo pennuilla)
- suolistoloiset (giardia)
- myrkyt, lääkeaineet (antibiootit)
- systeeminen sairaus

Ripulin hoito

Ruokavalio
Helposti sulavaa suolistoystävällistä ruokaa pieninä annoksina määrää vähitellen lisäten. (Esim. Hill’s Prescription Diet I/D, RC Gastrointestinal, Trovet)
Jos koira vain ripuloi eikä oksenna tai kyseessä on pentu, paastopäivää ei pidetä!

Tukihoitovalmisteet
-Probiootit (maitohappobakteerit)
                             - Canius, Biobak, Tehobakt
-Prebiootit (edistää hyvien bakteerien kasvua/aktiivisuutta)
                             - Inupekt Forte
- Synbiootit (=probiootti+prebiootti)
- Elektrolyyttivalmisteet: Aptus Nutrisal, RC Rehydration support

Krooninen ripuli
Eli yli 3 viikkoa jatkunut ripuli määritellään krooniseksi ripuliksi.
- Vaatii aina eläinlääkärin tutkimuksen, otetaan verinäytteet, ulostenäytteet, ultra, tähystys…
- Voi olla sekä ohut- tai paksusuoliperäinen
- Hoidossa pyritään pääsemään diagnoosiin (mistä johtuvaa?) ja optimoimaan hoito
- Syy voi olla suolistosairaus tai suoliston ulkopuolinen sairaus
- Hoitona tietysti syyn hoito, jos sairaus niin lääkkeellinen hoito (antibiootti, tukihoitovalmisteet, immunosupressantit), muuten ruokavalio

Kuvan lähde: American Kennel Club 

Urheilukoiran ruokinta – Riitta Kempe agronomi

Tästä luennosta käyn vain läpi mitä ravintoaineita urheilukoiran pitäisi ruoasta saada. Kuten tuolla alussa mainitsin niin iso osa luennosta kävi läpi ruokien %-pitoisuuksia, koskien enimmäkseen valjakko- ja vinttikoiria, joten en näe järkeväksi käydä niitä läpi.

Urheilukoiran kivennäisten tarve

Kalsium

Kalsiumin puutos alkuvaiheessa voi näkyä ontumisena, jäykkyytenä ja nivelongelmina, minkä takia koira on haluton liikkumaan. Kroonistuessaan kalsiumin puutos aiheuttaa hampaiden irtoamisia, rasitusmurtumia, jotka tyypillisimmin ilmaantuvat välikämmenen luihin.

Kalsiumin puutos on yleisintä lihaan perustuvalla ruokinnalla, jossa kivennäisaineiden saantia ei ole korjattu vastaamaan koiran tarvetta. Lihassa on liian vähän kalsiumia ja väärä kalsium:fosfori –suhde, jolloin koira joutuu mobilisoimaan niitä omasta luustostaan. Yliannostus puolestaan lisää nivelen sisälle kehittyvien irtopalojen riskiä (OCD) erityisesti kasvavilla kookkailla koirilla.

Kalsiumin tehtäviä elimistössä:
-luustossa on n. 98%
- solujen välinen tiedonsiirto ja hermoimpulssin välitys esim. lihaksistossa -> lihasten supistuminen

Magnesium

Myös magnesium osallistuu hermoimpulssien kuljettamiseen lihaksille. Magnesiumin krooninen puutos saattaa näkyä kestävyysominaisuuksien ja vastutuskyvyn heikkenemisenä, alentuneena lämmönsäätelykykynä, lihasheikkoutena- ja kramppeina sekä nivelsiteiden löystymisenä.

Magnesiumin tarve 0,12-0,2% urheilukoirien dieetissä, sprinttisuorituksissa tarve on kaksin- tai kolminkertainen 20-25mg/epkg

Sinkki

Sinkki on osa keratiinin ja kollageenin synteesiä, vaikuttaen ihoon ja karvapeitteeseen.

Puutos saattaa hidastaa haavojen paranemista.

Tarve yleensä on 0,9mg/epkg, pitkäkarvaisilla koirilla tarve kasvaa karvanlähdön aikaan ja vanhoilla koirilla saantisuositus nousee 2mg/epkg.

Urheilukoirilla olisi hyvä ottaa kuuriluonteinen lisäys (sinkki, biotiini, metioniini) 2 kuukautta ennen kuin tassut joutuvat kovalle koetukselle.

Elektrolyytit: natrium, kloori, kalium

Nämä vastaavat osmoottisesta paineesta ja nestetasapainosta.

Koska koirat eivät hikoile, elektrolyyttien menetykset tapahtuvat yleensä suoliston (ripuli), munuaisten (virtsa) ja ihon kautta. Myös runsas juottaminen vähentää natriumin määrää elimistössä.

Vitamiinit

Antioksidantit

Antioksidanttisten vitamiinien (E-, C-vitamiini sekä betakaroteeni) tarve lisääntyy. Oksidatiivisen stressin yhteydessä syntyvät peroksidit ja vapaat radikaalit inaktivoivat entsyymejä, aiheuttavat muutoksia solukalvoissa ja tuhoavat mitokondrioita ja punasoluja. Antioksidanttisilla vitamiineilla, seleenillä ja omega-3-rasvahapoilla on oksidatiivista stressiä ehkäisevä vaikutus.

Karotenoidit normalisoivat liikunnan aiheuttamia vastutuskyvyn muutoksia, ne myös suojaavat immuunijärjestelmän soluja hapettumisen aiheuttamilta DNA vaurioilta ja vähentävät tulehduksia.

Betakaroteenin, luteiinin ja astaksantiinin lisäys parantaa soluvälitteistä ja vasta-ainevälitteistä immuunivastetta koirilla.

Käyttö kohtuudella, jotta koiran oma antioksidanttituotanto ei vähene.

E-vitamiini

Urheilukoiralla sopiva annos 2-3mg/epkg/vrk, äärimmäisenä raskaissa kisoissa tai työkauteen valmistauduttaessa tilapäisesti 100-500mg/pv. Lisäys asteittain 10-14 vuoroautta ennen suoritusta. E-vitamiinin tilapäiseen yliannostukseen ei liity haittaoireita.

Astaksantiini

Stimuloi karotenoideista parhaiten immuunijärjestelmää, vähentäen DNA vaurioiden määrää sekä vähentäen tulehduksia.

Astaksantiini toimii tehokkaasti yhdessä E-vitamiinin kanssa antioksidanttina ja ne tukevat toistensa vaikutusta.

Astaksantiinni 50-100 kertaa tehokkaampi antioksidantti kuin E-vitamiini, suojellen paremmin immuunijärjestelmän soluja hapettumiselta rasituksen aikana. E-vitamiini parempi oksidatiivista stressiä vastaan rasituksessa.

B-vitamiinit

Lähes kaikkien B-ryhmän vitamiinien tarve lisääntyy 2-3 kertaiseksi urheilukoirilla. Koira sietää hyvin korkeitakin B-vitamiinitasoja ilman haittoja, kun ylimäärä poistuu munuaisten kautta virtsaan.

Punasolut kuljettaa happea lihaksiin, minkä vuoksi B12-vitamiinin riittävään saantiin kannattaa kiinnittää huomiota (saantisuositus 40mg/epkg/vrk).

B-vitamiinien tehtävät elimistössä.

B1: energiametabolia (hiilihydraatit), hermostontoiminta
B2: aminohappojen ja rasvojen metabolia, turkki ja iho
B6: Proteiinin, rasvojen, hiilihydraattien, hemoglobiinin synteesi
Foolihappo: Proteiinin metabolia, heboglobiinin synteesi
B12: proteiinin metabolia, hemoglobiinin synteesi
Pantoteenihappo: Koentsyymi A:n osa, energiabetabolia
Biotiiini: ihon ja turkin hyvinvointi, hermoston toiminta
Niasiini: energian tuotanto rasvoista, iho ja turkki

Glukosamiini ja kondroiittisulfaatti

Urheilukoiralla sidekudoksen uudistustarve 2-3 kertainen . Kovassa rasituksessa, loukkaantumisten ja iän myötä nivelpinnan aineenvaihdunta ei pakosti ole riittävää.

Kondrosyyttien uusiutumiskyky ja sidekudoksen jälleenrakentumiskyky heikkenee, jos ravinteita ei ole riittävästi rakennusaineeksi. Glukosamiini ja kondroiittisulfaatti ovat tärkeitä nivelten normaalille kehittymiselle ja toiminnalle -> vaikuttavat niveliin tehostaen toistensa vaikutusta.

Glukosamiini ja kondroiittisulfaatti kiihdyttävät uuden rustokudoksen synteesiä samanaikaisesti säätäen rustoa vähentävää entsyymitoimintaa. Tämä normalisoi ruston matriisia hidasten näin nivelvaurioiden etenemistä.

Glukosamiini

Pääaine sidekudoksen matriisin synteesissä mukaan luettuna kollageeni ja proteoglykaanit, jotka sitovat vettä spesifisellä tavalla ja vastaavat sidekudoksen vahvuudesta. Glukosamiini on kuin liima joka pitää solut yhdessä. Se muodostaa nivelnesteiden iskuja vaimentavia aineita, stimuloi kollageenin (niveliä yhdessä pitävän säikeisen aineen valkuaisosa) muodostusta. Glukosamiini saattaa myös helpottaa nivelten liikettä ja nivelvaurion aiheuttamaa kipua.

Kondroiittisulfaatti

Tärkein proteoglykaanin osa ja on yksi osa sidekudoksen omaa suojaa kudoksia hajoittavaa entsyymiä vastaan. Kondroiittisulfaatti helpottaa nivelen voitelua laajentaen näin nivel liikkumisvapautta. Se on kuin ”nestemäinen magneetti” joka vetää ravinteita rustoon.

Rustojen sidekudoksen muodostus vaatii myös mangaania -> kondroiittisulfaatin rakenneosa