sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hyvän mielen treenit

Lunalla on nyt näillä helteillä ollut märkä kylpytakki ulkoilessa ja kyllä huomaa eron
normaalisti näillä keleillä neidin kieli hipoo maata jo 10 minuutin kävelyn jälkeen.
Pyyhe päällä voidaan kävellä jopa 20 minuutia niin että läähätys tapahtuu vain suu auki
(eli kieli pysyy sisällä) :D
Tämä helle on jotain ihan kamalaa. Emme ole päässeet treenaamaan tavalliseen tapaan, kun ilma on kuuma jopa iltaisin. Olemme sen sijaan sitten yrittäneet opetella tunnistusnoutoa sisätiloissa. Alkuun koko liike tuntui aivan mahdottomalta, kun en meinannut saada Lunaa edes haistelemaan kapuloita. Neiti vaan tarjosi joko kapulan tökkäämistä kuonolla tai sen osoittamista maahanmenolla. Muutamana iltana yritin naksutella aina kun tyttö haisteli kapulaa, mutta heti naksahduksen kuultuaan se alkoi tarjota jälleen kapulan tökkäämistä. Kun siitä ei palkkaa herunutkaan, yritti Luna seuraavaksi tuoda kapulan minulle. Tätä en vielä tässä vaiheessa halunnut, joten piti keksiä jotain muuta.
Netistä löytää välillä ihan hyviäkin ohjeita. Jostain luin että nenänkäyttöä voi treenata esimerkiksi lenkkeillessä. Otin siis ohjeen mukaan kapulan mukaan lenkille ja heittelin sitä silloin tällöin pusikkoon, mistä Luna sen joutui etsimään OMA-käskyllä. Ulkona neiti käyttää nenäänsä heti ja lähti nuuskien kapulan perään. Tällä pystyy treenaamaan sekä sitä hajun etsimistä sekä tietysti haluttua ohjaajan hajua.

Näistä treeneistä huolimatta, kotona Luna ei niitä kapuloita edelleenkään haistellut. Jos käytin vain kahta kapulaa niin neiti sattumanvaraisesti toi toisen. Joten kokeilin käyttää useampaa kapulaa, jotta Luna joutui hieman miettimään minkä niistä toisi. No, sekään ei oikein onnistunut, kun tyttö nappasi suuhun ensimmäisen kapulan mikä eteen osui. Välillä se jopa vaihtoi kapulaa muutamaan otteeseen.Joten siirryin sitten toiseen keinoon. Vaihteeksi jostain luin, että jotkut pitävät kapuloita jonkinlaisen verkon alla, jotta koira ei saa kapulaa nostettua. Minä sitten otin käyttöön yhden kompostikehikon reunapalan.  Kapulat verkon alle ja uusi yritys. Luna alkuun ryntäsi ensimmäiselle kapulalle ja yritti nostaa sitä verkon läpi. Kun se ei onnistunut, siirtyi neiti seuraavalle kapulalle. Kun kapuloiden nostaminen ei onnistunutkaan, ei Luna varmaan keksinyt muuta kuin tutkia niitä kapuloita, jolloin alkuun palkkasin siitä kun se haisteli edes jotakin kapuloista. Vihdoin tyttö alkoi tajuta mitä pitää tehdä. Kun haistelu vakiintui, siirryin palkkaamaan vain oikean kapulan haistelemisesta.

Tein näitä treenejä siis aina iltaisin hetken aikaa, hiljalleen edeten. Seuraavassa vaiheessa halusin Lunan alkavan erottaa sen oikean kapulan sieltä muiden joukosta, ilman että minä naksautan sen kohdalla. En tiedä oliko haju jo painunut mieleen, mutta neiti aika nopeasti alkoi tarjota makuuta osoittamaan oikean kapulan. Tai sitten se yritti kaivaa sen kapulan pois verkosta. Teki se kumman tahansa, niin palkkasin tytön. Tehtävä sitten vaikeutui kapuloiden hiljalleen lisääntyessä.

Kun melkein jokainen yritys päättyi oikean kapulan ilmaisuun, aloin ottamaan verkkoa pois. Sen jälkeen mentiinkin takapakkia. Kun kapulat ”vapautuivat” alkoi taas ensimmäisen mahdollisen kapulan nostaminen. En palkannut tästä vaan siirsin väärän nostetun kapulan pois ja lähetin Lunan uudelleen kapuloille. Hiljalleen neiti alkoi käyttämään nenäänsä valitessaan kapulaa, kun mistä tahansa kapulasta ei sitä namia herunutkaan. Kun oikea kapula nousi, laitoin bileet pystyyn. Muutaman kerran se oikea kapula jäi viimeiseksi kapulaksi tarjolla. :D

Mutta voi noita pienen cockerin aivoja. Luna tajusi todella nopeasti, että kehut viittaavan oikeaan kapulaan, joten se alkoi seuraamaan minun reagointia. Neiti otti yhden kapuloista suuhun ja siirtyi katsomaan minua, jos kehua ei kuulunut, kapula tippui ja neiti lähti itse tutkimaan loppuja kapuloita. Eli se ymmärsi kyseessä olevan väärän kapulan, kun kehuja ei kuulunut. Annoin sen alkuun tehdäkin näin, koska sai sen siten haistelemaan kapuloita tarkemmin, mutta pian tajusin että jos minun reagoinnin seuraaminen jää tavaksi niin olemme tokokokeessa pulassa. Neitihän jäisi sinne kapuloiden keskelle ihmettelemään kun en reagoikaan mitenkään. Joten muutin tekemistä sen verran, että vaikka Luna nosti väärän kapulan, kutsuin sen silti tuomaan kapulan minulle.

Pientä etenemistä alkoi lopulta näkyä ja pystyin parhaimmillaan jopa pitämään kahdeksan kapulaa matolla samaa aikaa ja Luna tutki niitä hienosti haistellen ja 90% suorituksista toi oikean. Pientä ongelmaa meillä on edelleen siinä, että jos oikea kapula ei ole muutaman ensimmäisen tutkittavan joukossa, Luna saattaa nostaa väärän kapulan. Mutta se jatkaa silti muiden tutkimista ja oikean löydyttyä vaihtaa kapulan siihen. En tiedä miten saisin tämän tavan pois.

Tässä vaiheessa huomasin meillä seuraavan ongelman. Kun vaihdoin oman kapulan uuteen (vanha alkoi olla märkä kuolasta), ei Luna enää tunnistanutkaan sitä yhtä selvästi. Toisin sanoen, se on tainnut tunnistaa sen oikean kapulan oletettavasti oman sylkensä hajusta.  Tämä ajastus vahvistui, kun vaihdoin kaikki kapulat ja lähetin Lunan hakemaan. Se toi väärän, minkä palautin palkkaamatta takaisin kapulariviin. Kun lähetin neidin uudestaan, se toi suht varmasti tämän saman väärän kapulan.
Tiputin sitten kapulamäärän takaisin kolmeen kapulaan, jotta Lunalla ei ollut montaa mahdollisuutta epäonnistua. Ja joka kerta kun neiti tuo kapulan, oli se oikea tai väärä, vaihdan sen uuteen, koska pakostikin siihen kapulaan jää tuon kuolaa. Minun 50 kapulan pussi on huventunut hirveää vauhtia, mutta pakko kai se näin on tehdä, että Luna oppii liikkeen oikeasti kunnolla.

Kapulat turvassa verkon alla
Lauantaina päätin sitten lähteä myöhään illalla (=klo 22, menen normaalisti nukkumaan viimeistään klo 23 joten minulle se oli myöhään :D ) treenaamaan ulos kun lämpötila oli vihdoin laskenut alle 20-asteen.

Luna oli vaihteeksi ihanassa vireessä, seuruu oli hyvää ja kontaktikin pysyi vaihteeksi todella hyvin. Tai sitten Lunakin oppi jotain meidän edellisestä kokeesta ja totesi että se kontakti kannattaa pitää tai muuten hänen päällensä kävellään. Käännöksetkin sujuivat pääosin, ainoastaan oikealle käännyttäessä Luna ei aina pysynyt mukana ja irtaantui hieman kauemmaksi.

Kaukot oli just hyvät, napakat vaihdot. Seuruusta maahan olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta mielestäni se oli samanlainen kuin edellisessä kokeessa, josta tuli 10, joten kelvatkoon vielä.  Noutokapulan pidossa ei ongelmaa. Noutokapulan noudossa Luna ryntää kapulalle hieman turhan kovaa, minkä takia kapulan nosto ei ole kovin elegantin näköinen, mutta vauhtia siinä kyllä riitti. Piti minun vielä paikkamakuukin ottaa, kuin hieman jäin miettimään miten edellinen koe oli siihen vaikuttanut, mutta näköjään turhaan huolehdin. Luna jäi hiljaa makaamaan ja hetken katselun jälkeen laski päänsä maahan.

Loppuun ajattelin sitten yrittää treenata sitä pahuksen hyppyä pois meidän luoksetulosta. Yritin ensin aloittaa niin sanotusti aivan alusta ja ohjasin Lunan kädellä luoksetulon jälkeen oikeaan perusasentoon. Mutta vaikka tein monta toistoa ja palkkasin varmuuden vuoksi vielä toisella kädellä, heti käden noustessa yli Lunan pään jatkoi neiti hyppimistä.

Sitten minulle tuli mieleen peruasentotreenit mitä teimme joskus tunnilla. Eli minä otan sivuaskeleen oikealle ja Lunan pitäisi oikeaoppisesti siirtää vain takamustaan siirtyessään takaisin peusasentoon. Lunahan alkuun hyppäsi tässäkin joka kerta, eli se otti semmoisen jännän loikan sivulle. Jätin yksinkertaisesti palkkaamatta siirtymisen, joissa Luna hiemankaan hyppäsi ja aika nopeasti neiti alkoi tarjota paljon nätimpää siirtymistä. Kun nämä sivusiirtymisen sujuivat, siirryin itse Lunan eteen. Siitä taas käsky sivulle. Lyhyellä matkalla Luna teki liikkeen todella hyvin, eikä pientäkään hyppyä tullut. Mutta annas olla kun välimatka kasvoi, samalla kasvoi Lunan vauhti ja neiti varmaan kokee hypyn helpoimmaksi tavaksi hidastaa vauhtia. Jatkoin sitten treenaamista lyhyellä etäisyydellä ja todella hiljakseen pidensin matkaa. Loppuun otin pari melkein täysimittaista luoksetuloa. Pari kertaa jouduin ottamaan liikkeen palkkaamatta uudestaan, kun Luna hyppäsi, vaikkakin hyppy oli jo paljon pienempi kuin aikaisemmin eikä neiti koskenut minuun ollenkaan. Kun saimme kaksi hienoa hypytöntä luoksetuloa, lopetimme hyvillä mielin treenin.

Yhdessä kohtaa istuessaan ja käskyä odottaessaan Luna teki pienen nytkähdyksen, mistä joku saattaisi ajatella huonoa (eli koira meinaa ennakoida ja lähteä ennen käskyä), mutta minä näin asian hieman päinvastoin. Ajatellen, että joskus vuosi sitten treenatessamme Lunan vire oli aika huono ja nyt tilanne oli se että se odotti oikein innoissaan, että milloin käsky tulee ja milloin se saa spurtata minun luokseni. Eli minusta se oli vain hienoa, että tyttö oli niin innokas oikeasti tekemään töitä minun kanssani. :) Varsinkin kun yleensä Luna noissa odotuskohdissa saattaa katsoa ihan jonnekin muualle välittämättä minusta sen enempää. Nyt se oli selvästi kuulolla.  Hyvä vire ei siis ole ollut vain kahdessa edellisessä kokeessa vaan se näyttää jatkuvan, joten minun tekisi niin mieli ilmoittaa tuo uuteen kokeeseen heti kuin vain mahdollista, mutta ne perhanan juoksut… alkaisivat jo.

Luna kukkaistyttönä

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Lintukoira harjoittelee sorsan noutoa

Koda-tollerin omistaja kyseli tuossa uintikaveria, kun ei näillä helteillä oikein pysty muutakaan koirien kanssa tekemään.  Emme ole päässeet edes treenaamaan kunnolla, kun illallakin lämpömittari näyttää yli 20-astetta. Lunakaan ei ole hetkeen uinut, joten sovimme treffit heti tiistaiaamupäivälle. Lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti tavanomaista uintipaikkaa Tuusulanjärvellä, matkaahan sinne ei tosin ole kuin reilu 5 minuuttia autolla.

Sanoin perille päästyämme, että käydään katsomassa rannan levätilanne ensin. Viimepäivät ovat olleet niin helteisiä, joten en pitänyt mahdottomana ajatuksena rannan sinilevävaltausta. Jos olisin Lunan päästänyt autosta, niin se olisi juossut suoraan päätä veteen ja yleensä vielä alkuun juonut sitä vettä. Hihnassa se taas aloittaa sellaisen vedon ja temppuilun, varsinkin jos se tajuaa ettei uimaan pääsekään.  Onneksi käytiin katsomassa, sinilevä oli kuin olikin vallannut rannan. Vesi oli levää täynnä varmaan 1,5 metriä rannasta eteenpäin. Yhdessä kohtaa oli levää hieman vähemmän, mitä hieman pohdittiin uskaltaako siitä kohti päästää koirat uimaan, mutta minä en luottanut siihen että saan Lunan pidettyä vain noin parin metrin kaistaleella. 

 Palasimme autolle, missä Koda olikin siirtynyt takakontista takapenkille Lunan viereen. Yllättävän hyvin Luna sietää ”vieraamman” koiran takapenkillä nykyään, kun alkuunhan se ei meinannut päästää edes Lolaa autoon. Olemmekin pitkään tehneet niin päin että Lola menee autoon ensin ja Luna vasta perässä, jolloin nuorempi neiti on hyväksynyt vanhemman autoon mukaan. Mutta tässä on pakostikin ollut tilanne, että Luna on ensin ollut takapenkillä ja Koda on kiivennyt penkkien yli kontista. Mistä olisin itse lyönyt vetoa sen puolesta että Luna ei sitä siirtymistä sallisi. Siitä huolimatta kaksikko istui suht rauhassa yhdessä, joten ei Luna ole tainnut mitään hirveää elämää Kodan siirtymisestä nostaa.
Täällä me ollaan!
Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa ja lähdimme ajelemaan Tuusulaan Firan montulle. Siellä on yleensä aina puhdas vesi ja aamupäivästä vähän muita uittajia. Jätimme auton metsänreunaan ja kuljimme polkua pitkin metsän läpi. Luna sai kulkea vapaana, kun luotan että se ei kauas lähde.
Pitkään on ollut puhetta montun täytöstä, mutta mitään ei ollut viimekesään mennessä tapahtunut. Tällä kertaa tosin maisema oli muuttunut paljonkin, kun montun ympäröivää puustoa oli hakattu. Lehdessä oli juttua että monttu saatetaan täyttää jopa tänävuonna, mihin puidenkaato voisi viitata.  Jätin Lunan hieman kauemmaksi ja kävin tarkistamassa veden tilanteen ja todetessani sen ollessa puhdasta, ryntäsikin Luna jo selkäni takaa veteen. Sen verran oli neidillä kuuma, että se meni suoraan uimaan, kun normaalisti saattaa jäädä kahlaamaan ja ui vasta kun kepin heittää.


Kodan omistaja oli sulattanut ja ottanut mukaan aidon sorsan. He harjoittelivat sillä taipumuskokeita varten ja saimme mekin Lunan kanssa kokeilla sorsannoutoa. Kyllä siinä taas sain kokea itseni hieman noloksi. Alkuun Luna ei halunnut mennä edes kuolleen linnun lähelle. Haistelukin tapahtui kauempaa. Minähän sitten yritin tehdä sorsasta kivempaa ja alkuun palkkasin linnun tutkimisesta. Kun haistelu jo sujui, otin sorsan itselle ja uitin lintua vedessä, samalla yrittäen innostaa Lunaa tyylillä että ”sorsa ui karkuun fiuuu…” Pitkään neiti tyytyi vain seuraamaan rannalta kyllästyneen näköisenä, mutta hiljalleen se sitten alkoi kiinnostua sorsasta. Uitin lintua ihan rannan tuntumassa (niin että minä olin hieman reilun puolen metrin päässä rannasta), jotta Lunan ei tarvinnut uida yltääkseen sorsaan. Kehuin paljon kun Luna edes yritti napata sulasta kiinni. 

Siis MIKÄ tää on?


Pidimme pienen treenitauon, jolloin Koda taas sai vuorostaan noutaa lintua. Luna taas haisteli maastoa tai ui keppien perässä. Toisen treeniosion tein niin että laitoin sorsan puolenmetrin päähän ja yritin rannasta itse houkutella Lunaa hakemaan lintua. Kyllä siinä hetki meni, mutta lopulta neiti käveli sorsan luo, nappasi siitä varovaisesti kiinni ja veti sen rantaan. Pari tällaista toistoa ja meidän treenit olivat tältä erää siinä. Luulen että kunhan Luna tottuu linnun suutuntumaan, niin se saattaa sen noutaakin ihan nätisti. Tällaista samankaltaista ongelmaa meillä oli meidän riistakapulan kanssa alkuun, mutta nyt se kapula kiinnostaa vähän liiankin paljon. Luna nimittäin yksin ollessaan kaivoi sen treenilaukusta ja irrotti siivet kapulasta.

Eipä Kodallakaan ne otteet aina täysin hanskassa ollut. :D 

Tuli se sorsa lopulta rantaan
Noin tunti meillä meni uintireissussa ja kun koko ajan oli tehtävää tai Luna muuten vain juoksenteli rannalla, olisi voinut kuvitella neidin nukkuvan nätisti sen jälkeen. Ja eikun mitä, uinti varmaan viilensi sen verran mukavasti, että sittenhän tuossa vasta virtaa riitti. Minä kun luulin neidin nukkuvan nätisti eteisessä, koin yllätyksen kun nousin mennäkseni keittiöön. Luna makasi äidin makkarissa sängyllä ja repi pehmobanaanityynystä täytteitä pihalle. Ei ihme, että se oli ollut niin hiljaa. Otin banaanin tytöltä pois, niin Luna nappasi sitten pehmopossun suuhunsa ja repi tältä korvan irti. Onneksi se sitten väsähti ja jäi nukkumaan.


Oliko mulla cockeri vai pointteri...?

Moi?
Korvaton :(

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Tokokoe 23.7.2016 Helsinki

Lähdimme metsästämään viimeistä tokon ykköstulostamme lauantaina 23.7. Helsingin Oulunkylään. Suomen dobermannyhdistys järjesti ALO- ja AVO-luokkien kokeet, joiden tuomarina oli Laisi Harri.

Kävin edellisenä iltana tekemässä kokeenomaisen treenin kentällä ja voin sanoa, että sen jälkeen teki mieli jättää koe sikseen. Seuraaminen oli jotain ihan kamalaa, Luna haisteli maata ja ilmaa ja jäi kokoajan jälkeen. Sitten neiti vielä päätti jossain vaiheessa että me selvästi tehdään liikkeestä maahanmenoja ja alkoi tarjota omatoimisia makaamisia kesken seuruun. Tein sitten koko loppuillan pelkkää seuraamista ja siitä palkkausta, ettei neiti päättäisi kokeessa heittää itseään maahan.
Lauantaiaamuna olikin sitten aikainen herätys, kun koe alkoi kello 9. Lähdimme hieman ennen kahdeksaa ajamaan kohti Oulunkylää.  Matka oli siinä mielessä helppo, että katsoin kartasta koepaikan olevan Oulunkylässä aivan tutun mätsärikentän takana. Ei mennyt aikaa navigaattorilla seikkailemiseen.

Pääsimme paikanpäälle ja kävin ilmoittautumassa. Yllätyin kun sain numeron ja olimme numerolla 2! Olin niin tottunut olemaan viimeisten joukossa että oikeasti ihmettelin hetken aikaa. Ajattelin että meidän tokokouluttajalla, joka oli paikalla yrityksensä kanssa sekä sponssaamassa koetta, että dobberiyhdistyksen jäsenenä talkoissa, oli varmasti näppinsä pelissä meidän vuorossa. Tämä vielä varmistui kun pääsin takaisin autolle ja näin melkein meidän viereen parkkeeranneen tokotreeneistä tutun bordercollie Luckyn omistajineen. Hekin olivat uskaltautuneet ensimmäiseen kokeeseensa. Tiesin lähes 100% varmuudella, että tämä olisi Luckyn kanssa numerolla 1. Kuten olen varmaan maininnut täällä aikaisemmin, Luckylla on räyhäämisominaisuuksia vieraita koiria ja varsinkin uroksia kohtaan. Lunallekin Lucky alkuun (viime syksyinä) ärähti muutamaankin otteeseen, jos kävelimme heidän ohitseen tai Luna jäi vaikka vain hallin toiselta puolelta tuijottamaan urosta. Mutta nyt olemme varmaan nähneet jo niin paljon, että Lucky ei reagoi ollenkaan ja nämä kaksi voivat kävellä nätisti vierekkäin ulkona.

Eli kouluttaja oli saanut meidät sijoitettua niin että Lucky oli reunassa ja me Lunan kanssa heidän toisella puolellaan.  Turvallisintahan se varmasti oli olla silloin ensimmäisessä ryhmässä, jotta paikka ei muutu mahdollisesti puuttuvien koirien takia. Minullehan se on ihan sama missä paikassa me ollaan ja parempi ehkä näin, koska jos Lucky olisi joutunut vieraan koiran (tai vieraiden koirien) väliin, olisi siinä ollut iso päällekäymisriski. Eikä se olisi pilannut vain heidän suoritustaan vaan monen muunkin suorituksen.

Eli sitten itse kokeeseen. Alkuun kaikilta tarkastettiin sirut (tätä ei ole ollut muissa kokeissa, yleensä on tarkistettu vain ensikertalaisilta). Sitten hetken päästä siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tuomari ei tälläkään kertaa mennyt kyykkyyn (eli yritti koskea nojautumalla päälle, milloinkohan hän oppii että pienelle koiralle olisi parempi kyykistyminen, isoa ehkä pystyykin silittämään ilman nojautumista), joten Lunakaan ei suostunut menemään silitettäväksi. Houkuttelemalla sain sen menemään nuuhkimaan tuomarin kättä, jolloin Laisi vaan totesi että se on hieman ujo. No älä. Juoksutarkastuksen jälkeen siirryimme riviin.


Paikalla makaaminen 1 min.

Oli muuten elämäni pisin minuutti. Kerkesin jo pelkäämään koko liikettä, kun siinä muita odotellessa Luna ei pysynyt ollenkaan paikallaan. Se pyöri ympäriinsä ja vilkuili, vinkui ja yritti vetääkin kehän reunalla olevan systerin luokse. Mielessä kävi, että näinköhän se painaa suorinta tietä kehästä ulos kun pannan otan pois. Onneksi sitä ei tapahtunut.  Alku lähti ihan hyvin, Luna meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Rivissä oli 5 koirakkoa ja nämä kolme viimeistä sitten ei mennytkään heti maahan. Meidän viereinen ohjaaja joutui sanomaan maahan-käskyn varmaan 4 tai 5 kertaa ja rivin viimeinen taas 6 kertaa. Siinä kului aikaa varmaan sen reilun minuutin verran, että pelkäsin että Luna nousee ylös itse kun mitään ei tapahdu. No, onneksi näin ei käynyt vaan pääsimme lopulta vaiheeseen, jossa jätimme koirat. Kävellessämme kehän toiseen reunaan, kuulin kuin joku koirista aloitti haukkumaan, joten säikähtäneenä vilkaisin taakse, ettei Luna vaan reagoinut haukkumiseen ja noussut ylös. Neiti edelleen makasi paikallaan, tosin katseli enemmän ympärilleen kuin minun perääni.

Haukkunut koira oli juuri Lunan vieressä oleva ja se haukkui koko pahuksen paikkamakuun. Onneksi se oli sellaista enemmän innostunutta haukkua, joten Luna ei sen takia alkanut pelkäämään. Pikemminkin kävi päinvastoin. Jostain syystä Luna innostui itsekin ja neidin häntä lähti heilumaan vauhdilla. Samalla tytön silmät avautuivat kunnolla ja se vilkuili koko ajan ympärilleen. Luna myös vinkui, mitä ei ole koskaan paikkamakuussa tehnyt!  Minulla oli sydän kirjaimellisesti kurkussa ja taisin unohtaa hengittääkin.  Rukoilin myös koko ajan mielessäni ettei Luna vaan nousisi. 

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen liikkuri käski palaamaan koirien viereen. Tällöin uskalsin hengittää ulos. Luna pysyi maassa hetken aikaa, mutta kun liikkuri oli viereisen koiran kohdalla, nousi neitikin istumaan. Näin sen siinä sivusilmällä ja totesin mielessäni vain että jaahas. Viimeksi ei noustu käskystä ja tällä kertaa noustiin käskyttä. Mutta otan mieluummin tämän ylösnousun kuin kesken liikkeen tapahtuvan ylösnousun. :D Mietin hetken siinä liikkurin tullessa kohdalle, että pitääköhän minun nyt käskyttää Lunaa vaikka se on jo perusasennossa, annoin sitten lopulta uuden sivulle käskyn ja neiti hieman korjasi asentoaan – ja sitten se peruutti selkäni taakse.

Arvosana: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tämä oli ehkä hyvä olla näin ensimmäisenä yksilöliikkeenä, koska Luna ei osannut sitä olettaa. Eikä sen takia karannut maahan vaan seurasi nätisti ja käskystä meni maahan. Nätisti odotti sen hetken kun kävelin kauemmaksi ja palasin vierelle ja nousi ensimmäisestä käskystä ylös.

Arvosana: 10

Luoksetulo

Tässä meillä oli sama ongelma kuin aina aikasemminkin, Luna hyppäsi minun kättä koskettamaan, mistä lähti pisteitä. Pitää nyt oikeasti ottaa tämä työnalle, koska se syö myös hypyssä pisteitä. Muuten hieno suoritus.

Arvosana: 8,5

Seuraaminen

Voin jo suoraan sanoa että minä pilasin meidän suorituksen tässä. Kerkesin alkuun pelkäämään hiekkakentällä olevaa nurmikko-osuutta, että näinköhän Luna jää kuonosta siihen kiinni, mutta näin ei käynyt. Seuruukaavio oli varmaan pisin tekemäni ja se alkoi yksinkertaisesti suoraan kävelyllä. Kun oli ensimmäisen täyskäännöksen aika, en tiedä mitä tapahtui, mutta Luna veti jonkun ihan ihmeellisen käännöksen. Neiti kumminkin palasi vierelle ja matka jatkui. Käännös vasempaan ok, hidas kävely ok, käännös oikeaan ok, mutta sitten tuli minun aivopieru. Toisen täyskäännöksen aika, ja minä näin että Luna ei ollut kontaktissa. Tein käännöksen silti, mikä johti siihen että tyttöhän ei tietenkään pääsyt liikkeeseen mukaan ja kompastuin Lunaan. Luna hyppäsi sivummalle, mutta olimme aivan kehän reunassa, joten Luna väistäessään meni kehänauhan yli. Se siitä, nollille meni. Jatkoimme kumminkin loppuun, jouduin pari kertaa käskyttämään uudestaan seuraamaan, otimme juoksuosuuden ja uuden täyskäännöksen (mikä nyt onnistui) ja sitten seis.

Tällein jälkiviisaana, minun olisi pitänyt joko antaa uusi seuraa käsky ennen täyskäännöstä, jotta olisin saanut neidin kontaktin tai olisin tehnyt täyskäännöksen ns. väärään suuntaan (normaalisti käännyn vasemmalle, niin olisikin nyt kääntynyt oikealle). Tämä olisi aiheuttanut Lunan perään jäämisen, mutta isoa virhettä ei olisi käynyt. Mutta todellisuudessa siinä tilanteessa kun oli korkeintaan sekunti pari aikaa, niin en kerennyt ajattelemaan yhtään mitään.

Arvosana: 0

Kauko-ohjaus

Ensimmäinen kerta kuin teimme nappisuorituksen! Ensimmäisestä käskystä meni maahan, nousi istumaan ja meni takaisin maahan. Olisin voinut hyppiä ilosta.

Arvosana: 10

Estehyppy

Tässä ei ole kahden ensimmäisen kokeen jälkeen ollut muuta ongelmaa, kuin se lopun hyppy.

Arvosana: 9

Noutoesineen pitäminen

Taitaa olla ainut liike, mistä ollaan aina saatu täydet pisteet ja niin kävi tänäänkin.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Kehuja saatiin yhteistyöstä ja tuomari totesi että Luna tekee oikeasti todella hyvin töitä. Tämä tuomari tosin tuntuu ottavan rodun huomioon, koska meidän todella hyvin –suoritus taitaa jollain esimerkiksi bordercollie -rotuisella olla vain tyydyttävää tai hyvää. Mutta koska Luna poistui kehästä kokeen aikana, emme voineet parempaa arvostelua saada.

Arvosana: 7

Nämä tekivät yhteensä 153,5 pistettä ja täten ALO2.

Tässä video suorituksesta: 



Eli teki mieli lyödä päätä seinään oman virheen takia. Olisimme niin keveästi saaneet sen puuttuvan ykköstuloksen. Nyt sitten joudumme odottelemaan että Lunan juoksut tulevat ja menevät (tai nyt alkuun edes tulisivat, jotta voisin hieman hahmottaa milloin olisi seuraava mahdollisuus kokeisiin).

Mutta, vaikka emme sitä ykköstulosta saaneetkaan, niin suoritus oli minusta todella hieno. Luna oli kuulolla koko kokeen ajan, eikä tälläkään kertaa ottanut liikkurista tai tuomarista häiriötä kuten ensimmäisillä kerroilla. Taitaa neiti alkaa tottumaan tuohon koe-asetteluun.  Saimme myös enemmän 10-pisteitä liikkeistä (tällä kertaa 3:sta liikkeestä aikaisemmin ollaan saatu vain kapulanpidosta). Ja kaukot <3 ne onnistuivat vihdoinkin! Myöskään en ihan samalla tavalla antanut kroppa-apuja kuin aikaisemmin ainakaan kun videolta katsoo. Itselle jäi siis todella positiivinen fiilis kokeesta, että kyllähän me nämä osataan selvästikin, tällä kertaa vain oli huono-onnisuus matkassa. Jos se seuruukaavio ei olisi osunut aivan kehän reunalle, niin Lunan väistöliike ei olisi nollanut liikettä.

Mutta ei voi mitään, nyt seuraillaan hieman miten nuo neidin juoksut tulevan ja katsotaan tulevia kokeita sen mukaan.  Odotellessa yritän saada tuota pahuksen hyppyä pois luoksetulosta ja estehypystä.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kaikkien rotujen näyttely Mäntsälä 17.7.2016

Olimme ilmoittaneet sekä Lunan että Lolan Mäntäsälän kaikkien rotujen näyttelyyn. Tuomarina oli tanskalainen Jessie Borregaad Madsen.


Haimme Lolan meille lauantaina töistä päästyäni. Tarkoitus oli mennä suoraan kotiin ja aloittaa koirien pesu ja puunaaminen, mutta suunnitelmat eivät yleensä mene niin kuin olen ajatellut. Tälläkin kertaa teimme kotimatkalla välipysähdyksen iskän luokse syömään, missä kului muutama tunti.

Kotona sitten systeri aloitti Lolan hoidon takkujen avaamisella. Vanhemmalla neidillä oli vatsa ja kainalot täynnä jo reilusti huopaantuneita takkuja. Myös juoksuhousut olivat tehneet kunnon takut nivusiin. Jälleen kerran todettiin että harja tai ylipäätään turkinhoito on täysin tuntematon käsite tädille ja sen perheelle. Sellaista koiraa on vielä erittäin mukava harjata, joka ei ole tottunut harjaukseen. Jos ei olisi näyttelyihin menoja, takut olisi luultavasti saksittu pois, mutta nyt niitä ei tietenkään voinut tehdä kun näyttelyturkissa ei jostain syystä arvosteta isoja koloja. Systeri siinä kirosi takkuja selvitellessään, että sitten kun Lola jää eläkkeelle näyttelyistä, sen turkki vedetään kokonaan alas halusi täti sitä tai ei. Ei siitä tule mitään, että joka kerta joutuu käyttämään monta tuntia vanhemman neidin takkujen selvittämiseen.

Tunnin jälkeen systeri luovutti, jonka jälkeen minä heitin Lolan suihkuun. Pesin shampoolla vain koristekarvat, mutta hoitoaineen laitoin koko turkkiin ja annoin vaikuttaa pitkään. Pesun jälkeen upotin jäljelle jääneet takut hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, heitin kylpytakin päälle ja annoin mennä. Kun kylpytakki oli imenyt pahimmat vedet turkista, systeri jatkoi Lolan takkujen selvittämistä. Minä olisin tässä vaiheessa pessyt Lunan, mutta systerillä oli suunnitelmissa lähteä sen ja E:n ja Vanillan kanssa lenkille, joten en viitsinyt pestä turkkia vain jotta Luna pääsee sen rallittamaan ulkona likaiseksi.

Jossain vaiheessa vaihdettiin ja minä siirryin selvittämään vanhemman neidin loppuja takkuja. Kun takut oli lopulta saatu selvitettyä, yritin hieman suoristaa Lolan turkkia föönaamalla. Systeri otti vielä suoristusraudan avuksi, kun neidin kiharat eivät ottaneet suoristuakseen.


Minä sitten heitin Lunan vuorostaan suihkuun, kun ei systeri sitten lähtenytkään sen kanssa lenkille. Siinä nuorempaa neitiä pestessäni kiittelin mielessäni että sillä ei ole mitään himoturkkia. Pesu oli nopea, eikä turkin selvittämiseenkään mennyt kauaa. Tosin olin Lunan harjannut keskiviikkona jo läpi, joten ainoat takut mitä neidissä oli, oli autovaljaista tullut kainaloihin.

Luna vetää välillä sikeitä kesken
harjauksen
Sunnuntaina herätys oli kahdeksalta, jotta kerkesimme rauhassa syömään aamuapalan ja vielä loppusiistimään koirat. Matkaan lähdettiin lopulta hieman ennen kymmentä. Cockereiden kehät oli arvioitu alkavan 11.30, ja me olimme paikalla suunnilleen 10.30. Tällä kertaa jouduimme jättämään auton hieman kauemmaksi. Matkaa ei varmaan ollut kuin 500 metriä, mutta kun sen kulki kahden koiran, kahden tuolin, painavan treenilaukun ja häkin kanssa, olimme tyytyväisiä päästessämme kehän reunalle ja laskettua tavarat.

Näyttely pidettiin Mäntsälän urheilukentällä, joten kehä itsessään oli tekonurmipohja. Me jäimme tuoliemme kanssa hieman sivummalle. Ilma onneksi oli ihan siedettävä, taivas oli pilvessä, mutta lämpötila oli siinä +16 asteen tuntumassa. Ajoittainen tuuli tosin teki ilmasta viileämmän ja tunnin odottelun jälkeen oli pakko vetää takkia päälle. Cockerikehien alkaessa taivaalta tuli myös hieman vettä, mutta kuuro oli onneksi lyhyt ja vesi tuli pääasiassa tihkuna. Lunalla oli selvästi ihan sopiva olo, kun se ei läähättänyt ollenkaan vaan makoili rauhallisesti jaloissa. Lola puolestaan pidettiin häkissä. Ajateltiin että se on kanssaolijoille mukavampi pitää juoksuinen narttu hieman piilossa. Hieman siinä pohdittiin, mitäköhän Lola sanoo joutuessaan häkitetyksi, mutta vanhempi neiti ei ollut moksiskaan, päinvastoin. Se makoili siellä ihan rauhassa eikä mitenkään innolla tullut ulos, kun avoinluokka läheni. Luna taas kävi raapimassa häkin ovea ulkopuolelta muutamaankin otteeseen. Se olisi halunnut änkeä samaan häkkiin Lolan kanssa, mutta ne eivät sinne molemmat mitenkään mahtuneet. Olen jo jonkun aikaa miettinyt isomman häkin ostamista, jotta molemmat saisi ängettyä samaan häkkiin, mutta sellaista on hieman hankala ostaa netistä. Pitäisi melkein päästä kokeilemaan, että paljon tilaa kaksi cockeria vaatii. Ja paras oli sellainen mihin saisi väliseinän, koska Lolankin pitäisi uskaltaa liikkua häkissä.

Siinä odotellessa kyllä tuli vaihteeksi ihmeteltyä asiaa, mitä ollaan ihmetelty sekä näyttelyissä että mätsäreissä. Eikö ihmiset osaa lukea koiraansa tai tunne koiraansa niin hyvin, että koirat eivät pääsisi tekemään tarpeitaan kehän reunoille? Ymmärrän kyllä että vahinkojakin voi käydä ja aika hyvin tuolla ihmiset siivosivat koiriensa jätökset kun ne osuivat keskelle kulkuväyliä, mutta silti ihmettelen kuinka usealle näitä vahinkoja käy. Jos lasketaan meillä mätsärit ja näyttelyt yhteen, olemme käyneet arviolta 25 tapahtumassa, eikä kertaakaan Luna ole tehnyt kehäalueelle tarpeitaan. Käytän Lunan pissalla yleensä ennen tapahtumaan tuloa ja sitten vielä siellä välissä jos odotus on pitkä. Lyhyitä lenkityksiä tulee useampia tapahtuman aikana, jos tiedän että Luna ei esimerkiksi ole käynyt kakalla aamulla. Systerikin käytti nyt Lolan pissalla juuri ennen kehän alkua, koska muuten juoksuisena se olisi varmasti merkannut kehään.

En tiedä miten tuolla alue siivotaan näyttelyn jälkeen, mutta tekonurmesta ja siitä yleisurheilujuoksuradasta näkyi kyllä mihin koira oli tarpeensa tehnyt ja tekonurmesta varsinkaan omistajat eivät saaneet kaikkea pois ja jätökset sitten levisivät muiden kenkien mukana pidemmälle. Toivottavasti tulee kunnon vesisade ennen mitään yleisurheilukilpailua...

Lunalla oli näyttelyssä hieman identiteettikriisi käynnissä. Lolan juoksut nimittäin vaikuttivat siihen sen verran, että nuorempi neiti oli melkein kokoajan Lolan kyljessä kiinni, piti päätä Lolan selänpäällä tai yritti hypätä selkään. Se nauratti vielä siinä kehän laidalla, mutta tuotti ongelmia sitten kehässä.

Lola oli avoimen luokan ensimmäinen koira ja sen ja Lunan välissä oli yksi narttu. Alkuun seisominen meni ihan siedettävästi, mutta juokseminen, mikä yleensä on meidän vahvuus, oli tällä kertaa kaikkea muuta. Luna oli niin Lolan perään, että neiti ei suostunut ravaamaan melkein ollenkaan. Suurin osa kierroksesta kuljettiin hirveällä vedolla tai vierellä laukaten. Takana tuleva kasvattaja varmaan rakasti meitä, kun jouduin hidastamaan vauhtia paljon, jotta sain Lunan ravaamaan edes hetkeksi.

Lola oli ensimmäisenä pöydällä, mutta en kerennyt hirveästi seuramaan miten sillä meni vaikka ihan vieressä seisoin. Luna nimittäin oli alkuun sitä mieltä että hänen on kanssa päästävä pöydälle, kun Lola on siellä. Ja kun Lola lähti juoksemaan, aloitti Luna kunnon uikutuksen vanhemman neidin perään. Minulla oli siinä kädet täynnä yrittäessä rauhoitella Lunaa. Lola sai EH:n, sen verran huomasin.

Lolan arvostelu:

6 years old girl, excellent in size and type. Feminine head, correct eye color and bite, correct length of neck. A bit upright shoulders, not confident in the ring. Low set tail. Well angulated behind. On front movements too narrow and cow hocked behind.

Onneksi kauaa ei tarvinnut neitiä rauhoitella, kun sain nostaa sen pöydälle. Alkuun Luna antoi tuomarin tutkia etupäätä ihan nätisti, mutta siirryttäessä sivummalle alkoi neiti jälleen nojautumaan minuun. Yritin hiljalleen hivuttautua Lunan eteen, mutta se onnistui vasta tuomarin siirryttyä hieman kauemmaksi. Jos olisin aikaisemmin siirtynyt, Luna olisi varmaan kaatunut kyljelleen.


Tuomari oli melko nopea tutkiessaan ja pian sain luvan laskea neidin alas. Meidän oli tarkoitus juosta kolmio, mutta minun on myönnettävä että en tiedä muistuttiko se yhtään kolmiota. Luna nimittäin heti oli taas vetämässä jälleen Lolan luokse. Ensimmäinen suora meni siis vetäessä, toinen suora kun käännyttiin Lolasta poispäin neiti taisi ihmetellä että eikö me nyt mentykään sinne ja kolmas suora takaisin tuomarin luo oli jo siedettävää kulkua, tosin Luna taisi pitää kontaktia koko ajan.

Lopun vapaaseisonta oli jo perus Lunaa, se pysyi nätisti hyvässä ryhdissä paikallaan. Sininen lappu nousi meillekin ja poistuimme, Luna vetäen, pois kehästä. Seurasimme vielä kehää hetken aikaa, mutta kun neljä koiraa sai erinomaisen arvostelun, haimme omat arvostelumme ja pakkasimme tavarat.

Lunan arvostelu:

2,5 years old red girl. She is feminine in head. Correct head proportions, nose could be a bit more  fitted cut.  correct earset. A bit short neck, just enough forechest. A little upright shoulders.  Good feet, little round back. Wellset tail, well angulated behind. Too short steps infront, acceptable behind. Too high tail carriage, sees contact to the owner.

Ei siis sijoituksia (tälläkään) kertaa, mutta sain sentään täydennettyä Lunan herkkuvarastoa. Paikalla oli HauHaun ständi, josta kävin ostaa 5 täyslihaherkkupussia 10 eurolla sekä ison kanapurutikkupussin 10 eurolla. Kuvia en saanut kehästä ihan sen takia kun olimme niin peräkkäin vuorossa. EDIT: Meitä olikin kuvattu! Kiitos Seija Vahteran (hänen koiruuksiensa blogi tässä). Lisäsin kuvat tekstin joukkoon. :) 

Tavaroita raahatessa takaisin autolle tuli vakavasti mietittyä pyörällisen trimmauspöydän ostamista. Mietin sitä jo aikaisemmin kun trimmauspöydät oli tarjouksessa VipStorella, mutta ei silloin tullut sitä ostettua. Muutenkin meidän nykyinen pöytä on minun makuun liian iso ja tilaa vievä. Joten jokin hieman pienempi pöytä renkailla olisi ihan kiva.

Kotona sitten kiroiltiin noiden arvostelujen kanssa. Eikö siinä voisi olla vaatimuksena selvä käsiala? 
Tällä kirjottajalla ensinnäkin oli aika haalea kynän jälki ja e/o/c ja i/l/r -kirjaimet identtisiä keskenään.

Tässä Lunan arvostelu
"Rankan" näyttelypäivän jälkeen oli päiväunien aika.
Lopuksi vielä kasa epämääräsiä kuvia. 

Yhteiskuva Lunan kanssa. :D Molemmat oikein edustavina
Meillä on nykyään pihasiili. Luna ei enää uskalla mennä näiden lähelle, kun kerran karjasin tytölle, kun se oli lähdössä jahtaamaan yhtä.
Luulisi että neidillä on valinnanvaraa, sillä on 5 petiä eri huoneissa ja tämä päättää maata agilityputkessa.
Metsälenkillä
Kukkuu
Luna katoaa heinikkoon

Kiva ojakin löytyi

Nyt pidetään peukut pystyssä että neiti ei aloita juoksujaan viikon sisään, niin päästään lauantain tokokokeeseen.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Epistelyä

Sunnuntaina kävimme Koirakoulu Taitoa Tassuihin järjestämässä uusien tilojen avajaisagilityepiksissä. Systerin kaveri oli alunperin kysellyt oltaisiko me menossa ja koska minulla oli vapaata töistä niin päätettiin osallistua. Mietin kyllä jonkin aikaa uskallanko osallistua, kun minulla on polvi kipuillut edellisviikon perjantaista asti ja jo nopeahko kävely saa polven kipuilemaan enemmän, niin miten se kestäisi agilityradalla juoksemista. Olen sitten tämän viikon syönyt särkylääkkeitä ja levittänyt kylmägeeliä polveen, mutta siitä huolimatta se ei vieläkään ole normaali. On se onneksi lähtenyt jo hieman paranemaan, pystyn kävelemään kotona ja töissä lyhyitä matkoja täysin kivuitta, mutta pidemmät lenkit Lunan kanssa tekee yleensä loppuvaiheessa kipeää.  Kipu myös tulee esiin vain liikkeessä, paikalla ollessa se ei tunnu ollenkaan. En sitten tiedä taipuuko polvi jotenkin oudosti sitten kävellessä/juostessa mikä tekee sen kivun.

Mutta koska sunnuntaina polvi oli siedättävässä kunnossa, nappasin särkylääkepillerin ja laitoin kipugeeliä polveen ja jalkoihin tukevat lenkkarit ja lähdettiin aksaamaan.

Olimme hakeneet Lolankin lauantaina kaatosadetta uhaten, jotta vanhempikin neiti pääsisi aksaamaan. Takaisku tosin tuli esiin, kun olimme lauantai-iltana kentällä treenaamassa. Lolalla oli nimittäin juoksut alkanut. Epiksiin ei saanut juoksuiset nartut osallistua, joten jouduimme heittämään vanhemman neidin sunnuntaina takaisin kotiin.

Kävimme hakemassa systerin kaverin E:n ja tämän 9 kuukautisen borderin Vanillan kyytiin. Systeri oli tyttyöjen kanssa takapenkillä, kun E. ja Vanilla tulivat etupenkille. Luna hieman ärisi heidän tullessa autoon, mutta rauhoittui nopeasti todetessaan, että ne eivät ole siitä mihinkään lähdössä. Jätimme Lolan matkalla kotiin. Epikset pidettiin Helsingin Konalassa. Olimme paikanpäällä hieman vajaata tuntia ennen oletettua supermöllien alkua. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen menimme lähellä olevalle Kartanonhaan puistoon kävelemään. Ilma oli silloin vielä todella hiostava.

E. antoi Vanillan kulkea vapaana ja hyvin tuli neidistä esiin paimenkoiraluonne. Se juoksi about seitsemän metriä eteenpäin, pysähtyi ja katsoi taakseen että kaikki oli mukana ennen kuin jatkoi matkaa. (Nyt kun olisin ollut järkevä olisin ottanut tästä kuvaa, mutta eihän tällainen tule esiin kuin vasta jälkeenpäin.) Mietin Lunankin päästämistä irti, mutta puistossa oli sen verran porukkaa ja pyöräliikennettä, että koin sitten turvallisemmaksi pitää neidin hihnassa. Saavuimme lammenreunaan ja Luna tietysti lähti vetämään vettä päin. Mietin siinä hetken viitsinkö päästää neitiä uimaan, mutta sopivan ranta-alueen löytyessä en viitsinyt sitä estelläkään. Vesi oli kumminkin puhtaan näköistä ja lähimmät vieraat ihmiset useamman metrin päässä, joten otin pannan pois ja Luna ryntäsi veteen. Hetken aikaa se siinä kahlaili ja pari kertaa nouti pientä oksaa, minkä siitä rantavedestä löysin. Näköjään pari muutakin oli pohtinut koirien uittamista siinä, koska kun Luna meni veteen, ilmestyi heti muitakin koiran uittajia muutaman metrin päähän. :D Kotona sitten naureskelin kun katsoin, että tuon vesialueen nimi oli Mätäjoki. Onneksi nimi ei kuvannut vettä ollenkaan.

Jatkoimme sitten matkaa ja Lunalla oli selvästi märkänä mukavampi olo. Palasimme hallille 15 minuuttia ennen supermöllien alkua. Tilat olivat siis uudet ja odotustilana toimi heidän tokotilansa. Ensimmäinen iso puute uusissa tiloissa tuli esiin heti sisälle mennessä, siellä ei ollut ilmastointia. Odotustila oli ehkä 10mx15m, ulkona ukkosta edeltävä tunkkainen kuumuus ja sisällä hallissa 19 koiraa ihmisineen, joten voin sanoa että siinä odotellessa oli todella hiostava. Ainakin kaikilla muilla paitsi Lunalla, jolla oli uinnin jälkeen varmaan ihan mukavat oltavat.

Vanilla
Supermöllirata oli todella lyhyt, kokonaisuudessaan 8 estettä, koska tila ei ollut mikään iso. Sinällään ihan hyvä, totesin että juoksua ei tule paljoa, joten minun kipeä polvi ei joutunut hirveälle rääkille. Meille annettiin runsaasti (10 minuuttia) rataantutustumisaikaa, mutta ei sitä tarvinnut kuin pari kertaa käydä läpi ja se oli siinä. E. ja Vanilla oli vuorolla 17 ja minä Lunan kanssa vuorolla 19. Vuorot etenivät nopeasti kun rata oli niin lyhyt. E. ja Vanilla vetivät vuorollaan puhtaan radan, jonka jälkeen me menimme Lunan kanssa radalle. Ajattelin se olevan lastenleikkiä, koska olimmehan tehneet paljon vaativampiakin ratoja, mutta ei se nyt ihan niin ollutkaan. Lunalla oli niin paljon energiaa, että se sitten ei seurannutkaan minua niin kuin piti. Ensimmäiseen putkeen asti meni ihan hyvin, mutta sitten Luna jostain syystä kääntyi suoraan viitosesteelle. No eikun koira takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Ajattelin että minä ohjasin väärin ja seuraavalla kerralla parempi yritys.


Toinen kierros koitti ja jälleen sama juttu. Tällä kertaa tosin varmistin että itsellä on kroppa menossa kohti nelosestettä ja ohjaankin oikein, kun Luna tuli putkesta katsoin että se lähtee oikeaan suuntaan, kun käänsin katsetta kohti nelosestettä näinkin silmäkulmasta kuinka neiti teki yllättäen 90-asteen käännöksen. En siinä sitten kerennyt kuin kääntyä katsomaan kun Luna oli jo hypännyt uudestaan väärän esteen. Minä jäin siinä vaan tyhmänä osoitin edelleen nelosestettä ymmärtämättä miten tässä nyt taas näin kävi. No eikun rata taas loppuun, nelosesteen jälkeen Luna kääntyi väärään suuntaan, mutta sai sen korjattua. Viitosesteen jälkeen se sitten oikeastaan karkasi putkeen, jolloin aikalailla heitin hanskat tiskiin. Luna ei oikeasti seurannut minua pahemmin ollenkaan. Tämä jälkimmäinen suoritus on tässä videolla, koska tuo 90-asteen mutka naurattaa minua sen verran. :D



Tuloksia odotellessa käytin ympäröivää häiriötä hyväksi ja treenailin tokoa. Luna oli seuruussa ihan hyvin messissä, tosin lattialle pudonneet herkut saivat neidin kuonon laskeutumaan alas. Kaukot ja seuruusta maahanmenotkin sujuivat, mitä Luna lopun istumaannousussa ennakoi pari kertaa.

E. ja Vanilla tekivät toisenkin radan puhtaasti ja näillä suorituksilla sijoittuivat kolmanneksi. Sitten pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajelemaan kotia päin. Nyt ei Lunakaan enää sanonut mitään vaikka E. ja Vanilla tulivat auton kyytiin. Kotimatkalla sitten iski aivan hirveä kaatosade. Auton ikkunasta ei meinannut nähdä ollenkaan ulos, mutta onneksi olimme juuri päässeet moottoritieltä pois ja vauhtia sai pudottaa reilusti. Heitimme E:n ja Vanillan kotiinsa, minkä jälkeen Lunakin pääsi kotiin lepäilemään.


Ilmoitin Lunan 23.7. Oulunkylässä olevaan tokokokeeseen ja nyt vain toivon että neidin juoksut eivät alkaisi ennen sitä. Laskennallisesti juoksujen pitäisi osua enneminkin elokuuhun, mutta pientä merkkiä (pääasiassa haistelun lisääntymistä) on jo nyt näkyvissä. Mutta jos nyt kävisi niin hyvin, että juoksut ei vielä alkaisi ja saisimme Lunan kanssa meidän viimeisen ALO1 tuloksen, ei tarvitsisi kokeista hetkeen stressata vaan pääsisi keskittymään avoimen luokan liikkeisiin

PS. Tein sivun mihin kirjaan ylös tämän vuoden kulut, Jos jotakuta kiinnostaa miten onnistun tuhlaamaan palkkani miten paljon cockerinkokoinen harrastuskoira kustantaa vuodessa.
Kulu sivun löydät sivupalkista Lunan kuvan alta tai TÄSTÄ.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hieronnassa

3 kuukautta on taas kulunut ja Luna kävi jälleen hierojalla. Neiti ei mitenkään rakasta hierontaa (= vieras hiplailee), mikä näkyi heti sisälle tullessa. Kun pääsimme pieneen hieronta huoneeseen, Luna parkkeerasi tuolin alle. Houkuttelemalla neiti suostui varovaisesti haistelemaan tuttua hierojaa, mutta lopulta tyttö piti kellauttaa kyljelleen, jotta hieronta voitiin aloittaa.

Alkuun Luna makasi ihan nätisti
Hierontapaikka - Koirien Hyvinvointikeskus Järvenpäässä
Alkuun Luna pysyi ihan nätisti paikoillaan. Sen verran sitä kyllä jännitti, että koko koira tärisi ja pientä ulinaa kuului koko ajan. Etu- ja keskikropan ajan tyttö pysyi paikallaan, mutta siirryttäessä alaselkään alkoi rimpuilu. Hieroja totesikin että alaselässä oli jumia, minkä totesin itsekin, kun Lunan äänteli voimakkaammin jumialueelle siirryttyä.

Kun Luna ei sitten meinannut pysyä paikallaan, siirryin minä lähemmäksi rapsuttelemaan. Siitä huolimatta neiti yritti vähän väliä nousta ylös ja minäkin jouduin välillä kunnolla pitämään kiinni, ettei Luna päässyt nousemaan jaloilleen. Toinen puoli kropasta ei ollut niin pahasti jumissa, mutta reilun puolen tunnin jälkeen Lunaa ei tainnut enää huvittaa kyljellä makoilu. Jouduin siis edelleen pitelemään neidistä kiinni, mutta rimpuilu ei ollut ihan yhtä pahaa kuin toista puolta hierottaessa.
Vaikka Lunaa joutui tällä kertaa pitelemään paikallaan, ei se onneksi ota sitä itseensä kovinkaan paljoa. Kun hieronta oli valmis ja neiti sai nousta, tuo pomppasi jaloilleen, ravisteli itsensä ja jäi sitten hyppimään pöytää vasten, mistä se on aina saanut hieronnan jälkeen herkun. Hierojakaan ei ollut enää ilkeä ihminen hieronnan loputtua, vaikka Luna sitä mulkoilikin sivusilmällä vähän väliä hieronnan aikana. :D Myöskin hoitohuoneen ulkopuolella oleva myymälä käytiin tutkimassa häntä pystyssä, joten se ei enää ollut moksiskaan koko hieronnasta.

Jumeja siis löytyi sieltä alaselästä ja myös yllättäen etureisistä. Eivät kuulemma olleet kumminkaan niin pahoja kuin silloin alkukeväällä kun ensimmäistä kertaa hierojalla kävimme. Mutta koska niitä jumeja kumminkin oli, niin hierojan mielestä Lunalla tuo 3 kuukauden hierontaväli taitaa olla aika maksimi. Pitää siis seuraavaa aikaa varailla sitten syyskuun loppuun tai lokakuun alkuun.

Hieronnan päätteeksi Luna sai päällensä Back On Trackin loimen, mitä pidin vielä vajaan tunnin sen päällä kotonakin.  Annoin myös pari desiä FitDogin Recovery Potato –palautusjuomaa, vaikka nyt ei oikeastaan urheilusuorituksesta ollut kyse. Nyt sitten eletään pari päivää hieman rauhallisemmin ja annetaan lihasten palautua hieronnasta. :) 

Kotona vielä hetki oltiin loimi päällä
Ps. uusi puhelin saapui vihdoin ja pitihän sitä ensimmäisenä kokeilla kameraa. :D 


Mettekin pääsi kuvattavaksi, vaikka se ei oikein sitä arvonstanut. (Ja sillä on näköjään tomaattia nassussa)