Kaikkien rotujen näyttely Mäntsälä 17.7.2016

Olimme ilmoittaneet sekä Lunan että Lolan Mäntäsälän kaikkien rotujen näyttelyyn. Tuomarina oli tanskalainen Jessie Borregaad Madsen.

Haimme Lolan meille lauantaina töistä päästyäni. Tarkoitus oli mennä suoraan kotiin ja aloittaa koirien pesu ja puunaaminen, mutta suunnitelmat eivät yleensä mene niin kuin olen ajatellut. Tälläkin kertaa teimme kotimatkalla välipysähdyksen iskän luokse syömään, missä kului muutama tunti.

Kotona sitten systeri aloitti Lolan hoidon takkujen avaamisella. Vanhemmalla neidillä oli vatsa ja kainalot täynnä jo reilusti huopaantuneita takkuja. Myös juoksuhousut olivat tehneet kunnon takut nivusiin. Jälleen kerran todettiin että harja tai ylipäätään turkinhoito on täysin tuntematon käsite tädille ja sen perheelle. Sellaista koiraa on vielä erittäin mukava harjata, joka ei ole tottunut harjaukseen. Jos ei olisi näyttelyihin menoja, takut olisi luultavasti saksittu pois, mutta nyt niitä ei tietenkään voinut tehdä kun näyttelyturkissa ei jostain syystä arvosteta isoja koloja. Systeri siinä kirosi takkuja selvitellessään, että sitten kun Lola jää eläkkeelle näyttelyistä, sen turkki vedetään kokonaan alas halusi täti sitä tai ei. Ei siitä tule mitään, että joka kerta joutuu käyttämään monta tuntia vanhemman neidin takkujen selvittämiseen.

Tunnin jälkeen systeri luovutti, jonka jälkeen minä heitin Lolan suihkuun. Pesin shampoolla vain koristekarvat, mutta hoitoaineen laitoin koko turkkiin ja annoin vaikuttaa pitkään. Pesun jälkeen upotin jäljelle jääneet takut hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, heitin kylpytakin päälle ja annoin mennä. Kun kylpytakki oli imenyt pahimmat vedet turkista, systeri jatkoi Lolan takkujen selvittämistä. Minä olisin tässä vaiheessa pessyt Lunan, mutta systerillä oli suunnitelmissa lähteä sen ja E:n ja Vanillan kanssa lenkille, joten en viitsinyt pestä turkkia vain jotta Luna pääsee sen rallittamaan ulkona likaiseksi.

Jossain vaiheessa vaihdettiin ja minä siirryin selvittämään vanhemman neidin loppuja takkuja. Kun takut oli lopulta saatu selvitettyä, yritin hieman suoristaa Lolan turkkia föönaamalla. Systeri otti vielä suoristusraudan avuksi, kun neidin kiharat eivät ottaneet suoristuakseen.

Minä sitten heitin Lunan vuorostaan suihkuun, kun ei systeri sitten lähtenytkään sen kanssa lenkille. Siinä nuorempaa neitiä pestessäni kiittelin mielessäni että sillä ei ole mitään himoturkkia. Pesu oli nopea, eikä turkin selvittämiseenkään mennyt kauaa. Tosin olin Lunan harjannut keskiviikkona jo läpi, joten ainoat takut mitä neidissä oli, oli autovaljaista tullut kainaloihin.

Luna vetää välillä sikeitä kesken
harjauksen

Sunnuntaina herätys oli kahdeksalta, jotta kerkesimme rauhassa syömään aamuapalan ja vielä loppusiistimään koirat. Matkaan lähdettiin lopulta hieman ennen kymmentä. Cockereiden kehät oli arvioitu alkavan 11.30, ja me olimme paikalla suunnilleen 10.30. Tällä kertaa jouduimme jättämään auton hieman kauemmaksi. Matkaa ei varmaan ollut kuin 500 metriä, mutta kun sen kulki kahden koiran, kahden tuolin, painavan treenilaukun ja häkin kanssa, olimme tyytyväisiä päästessämme kehän reunalle ja laskettua tavarat.

Näyttely pidettiin Mäntsälän urheilukentällä, joten kehä itsessään oli tekonurmipohja. Me jäimme tuoliemme kanssa hieman sivummalle. Ilma onneksi oli ihan siedettävä, taivas oli pilvessä, mutta lämpötila oli siinä +16 asteen tuntumassa. Ajoittainen tuuli tosin teki ilmasta viileämmän ja tunnin odottelun jälkeen oli pakko vetää takkia päälle. Cockerikehien alkaessa taivaalta tuli myös hieman vettä, mutta kuuro oli onneksi lyhyt ja vesi tuli pääasiassa tihkuna. Lunalla oli selvästi ihan sopiva olo, kun se ei läähättänyt ollenkaan vaan makoili rauhallisesti jaloissa. Lola puolestaan pidettiin häkissä. Ajateltiin että se on kanssaolijoille mukavampi pitää juoksuinen narttu hieman piilossa. Hieman siinä pohdittiin, mitäköhän Lola sanoo joutuessaan häkitetyksi, mutta vanhempi neiti ei ollut moksiskaan, päinvastoin. Se makoili siellä ihan rauhassa eikä mitenkään innolla tullut ulos, kun avoinluokka läheni. Luna taas kävi raapimassa häkin ovea ulkopuolelta muutamaankin otteeseen. Se olisi halunnut änkeä samaan häkkiin Lolan kanssa, mutta ne eivät sinne molemmat mitenkään mahtuneet. Olen jo jonkun aikaa miettinyt isomman häkin ostamista, jotta molemmat saisi ängettyä samaan häkkiin, mutta sellaista on hieman hankala ostaa netistä. Pitäisi melkein päästä kokeilemaan, että paljon tilaa kaksi cockeria vaatii. Ja paras oli sellainen mihin saisi väliseinän, koska Lolankin pitäisi uskaltaa liikkua häkissä.

Siinä odotellessa kyllä tuli vaihteeksi ihmeteltyä asiaa, mitä ollaan ihmetelty sekä näyttelyissä että mätsäreissä. Eikö ihmiset osaa lukea koiraansa tai tunne koiraansa niin hyvin, että koirat eivät pääsisi tekemään tarpeitaan kehän reunoille? Ymmärrän kyllä että vahinkojakin voi käydä ja aika hyvin tuolla ihmiset siivosivat koiriensa jätökset kun ne osuivat keskelle kulkuväyliä, mutta silti ihmettelen kuinka usealle näitä vahinkoja käy. Jos lasketaan meillä mätsärit ja näyttelyt yhteen, olemme käyneet arviolta 25 tapahtumassa, eikä kertaakaan Luna ole tehnyt kehäalueelle tarpeitaan. Käytän Lunan pissalla yleensä ennen tapahtumaan tuloa ja sitten vielä siellä välissä jos odotus on pitkä. Lyhyitä lenkityksiä tulee useampia tapahtuman aikana, jos tiedän että Luna ei esimerkiksi ole käynyt kakalla aamulla. Systerikin käytti nyt Lolan pissalla juuri ennen kehän alkua, koska muuten juoksuisena se olisi varmasti merkannut kehään.

En tiedä miten tuolla alue siivotaan näyttelyn jälkeen, mutta tekonurmesta ja siitä yleisurheilujuoksuradasta näkyi kyllä mihin koira oli tarpeensa tehnyt ja tekonurmesta varsinkaan omistajat eivät saaneet kaikkea pois ja jätökset sitten levisivät muiden kenkien mukana pidemmälle. Toivottavasti tulee kunnon vesisade ennen mitään yleisurheilukilpailua...

Lunalla oli näyttelyssä hieman identiteettikriisi käynnissä. Lolan juoksut nimittäin vaikuttivat siihen sen verran, että nuorempi neiti oli melkein kokoajan Lolan kyljessä kiinni, piti päätä Lolan selänpäällä tai yritti hypätä selkään. Se nauratti vielä siinä kehän laidalla, mutta tuotti ongelmia sitten kehässä.

Lola oli avoimen luokan ensimmäinen koira ja sen ja Lunan välissä oli yksi narttu. Alkuun seisominen meni ihan siedettävästi, mutta juokseminen, mikä yleensä on meidän vahvuus, oli tällä kertaa kaikkea muuta. Luna oli niin Lolan perään, että neiti ei suostunut ravaamaan melkein ollenkaan. Suurin osa kierroksesta kuljettiin hirveällä vedolla tai vierellä laukaten. Takana tuleva kasvattaja varmaan rakasti meitä, kun jouduin hidastamaan vauhtia paljon, jotta sain Lunan ravaamaan edes hetkeksi.

Lola oli ensimmäisenä pöydällä, mutta en kerennyt hirveästi seuramaan miten sillä meni vaikka ihan vieressä seisoin. Luna nimittäin oli alkuun sitä mieltä että hänen on kanssa päästävä pöydälle, kun Lola on siellä. Ja kun Lola lähti juoksemaan, aloitti Luna kunnon uikutuksen vanhemman neidin perään. Minulla oli siinä kädet täynnä yrittäessä rauhoitella Lunaa. Lola sai EH:n, sen verran huomasin.

Lolan arvostelu:

6 years old girl, excellent in size and type. Feminine head, correct eye color and bite, correct length of neck. A bit upright shoulders, not confident in the ring. Low set tail. Well angulated behind. On front movements too narrow and cow hocked behind.

Onneksi kauaa ei tarvinnut neitiä rauhoitella, kun sain nostaa sen pöydälle. Alkuun Luna antoi tuomarin tutkia etupäätä ihan nätisti, mutta siirryttäessä sivummalle alkoi neiti jälleen nojautumaan minuun. Yritin hiljalleen hivuttautua Lunan eteen, mutta se onnistui vasta tuomarin siirryttyä hieman kauemmaksi. Jos olisin aikaisemmin siirtynyt, Luna olisi varmaan kaatunut kyljelleen.

Kuva: Seija Vahtera 

Tuomari oli melko nopea tutkiessaan ja pian sain luvan laskea neidin alas. Meidän oli tarkoitus juosta kolmio, mutta minun on myönnettävä että en tiedä muistuttiko se yhtään kolmiota. Luna nimittäin heti oli taas vetämässä jälleen Lolan luokse. Ensimmäinen suora meni siis vetäessä, toinen suora kun käännyttiin Lolasta poispäin neiti taisi ihmetellä että eikö me nyt mentykään sinne ja kolmas suora takaisin tuomarin luo oli jo siedettävää kulkua, tosin Luna taisi pitää kontaktia koko ajan.

Lopun vapaaseisonta oli jo perus Lunaa, se pysyi nätisti hyvässä ryhdissä paikallaan. Sininen lappu nousi meillekin ja poistuimme, Luna vetäen, pois kehästä. Seurasimme vielä kehää hetken aikaa, mutta kun neljä koiraa sai erinomaisen arvostelun, haimme omat arvostelumme ja pakkasimme tavarat.

Lunan arvostelu:

2,5 years old red girl. She is feminine in head. Correct head proportions, nose could be a bit more  fitted cut.  correct earset. A bit short neck, just enough forechest. A little upright shoulders.  Good feet, little round back. Wellset tail, well angulated behind. Too short steps infront, acceptable behind. Too high tail carriage, sees contact to the owner.

Ei siis sijoituksia (tälläkään) kertaa, mutta sain sentään täydennettyä Lunan herkkuvarastoa. Paikalla oli HauHaun ständi, josta kävin ostaa 5 täyslihaherkkupussia 10 eurolla sekä ison kanapurutikkupussin 10 eurolla. Kuvia en saanut kehästä ihan sen takia kun olimme niin peräkkäin vuorossa. EDIT: Meitä olikin kuvattu! Kiitos Seija Vahteran (hänen koiruuksiensa blogi tässä). Lisäsin kuvat tekstin joukkoon. :) 

Tavaroita raahatessa takaisin autolle tuli vakavasti mietittyä pyörällisen trimmauspöydän ostamista. Mietin sitä jo aikaisemmin kun trimmauspöydät oli tarjouksessa VipStorella, mutta ei silloin tullut sitä ostettua. Muutenkin meidän nykyinen pöytä on minun makuun liian iso ja tilaa vievä. Joten jokin hieman pienempi pöytä renkailla olisi ihan kiva.

Kotona sitten kiroiltiin noiden arvostelujen kanssa. Eikö siinä voisi olla vaatimuksena selvä käsiala? 

Tällä kirjottajalla ensinnäkin oli aika haalea kynän jälki ja e/o/c ja i/l/r -kirjaimet identtisiä keskenään.

Tässä Lunan arvostelu

"Rankan" näyttelypäivän jälkeen oli päiväunien aika.

Lopuksi vielä kasa epämääräsiä kuvia. 

Yhteiskuva Lunan kanssa. :D Molemmat oikein edustavina

Meillä on nykyään pihasiili. Luna ei enää uskalla mennä näiden lähelle, kun kerran karjasin tytölle, kun se oli lähdössä jahtaamaan yhtä.

Luulisi että neidillä on valinnanvaraa, sillä on 5 petiä eri huoneissa ja tämä päättää maata agilityputkessa.

Metsälenkillä

Kukkuu

Luna katoaa heinikkoon

Kiva ojakin löytyi

Nyt pidetään peukut pystyssä että neiti ei aloita juoksujaan viikon sisään, niin päästään lauantain tokokokeeseen.