sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hei me tanssitaan!

Meidän seura järjesti koirantanssikoulutuksen lauantaina 24.11. Edellinen koulutus oli joskus keväällä ja jälkeenpäin hieman harmittelin kun en siihen tajunnut ilmoittautua. Olen pitkään ajatellut, että tämä on yksi laji mikä ei vaan ole meitä (tai tarkalleen ottaen minua) varten. Mutta nyt kun on muutaman vuoden seurannut mm. Cruftsia ja siellä esitettäviä koirantanssinäytöksiä ja treenannut rallya, niin olen alkanut pohtimaan että voihan sitä kokeilla.  

Joten kun tämä uusi mahdollisuus lajinkokeiluun tuli ajankohtaiseksi, laitoin ilmon menemään. Kouluttajana koulutuksessa oli Nadja Böckerman. Aamulla oli kaksi tuntia aloittelijoille, ensin tunti freestylea ja sitten tunti heelwork to musicia. Ilmoitin Lunan molemmille tunneille. Iltapäivällä oli sitten yksilöohjausta edistyneemmille koirakoille. 

Neiti tosissaan aloitti juoksunsa tuossa viikko takaperin, joten jouduin vielä varmistelemaan että saammehan osallistua koulutukseen. Kerran lupa myönnettiin (housut jalassa), ajoimme lauantaiaamuna hallille. 

Koulutuksessa meitä oli neljä koirakkoa ja sain todeta että joko näiden lajien aktiivit on vähäiset tai minä olen ollut jo tarpeeksi kauan seurassa, kun kaikki kurssilaiset paitsi yksi oli tuttuja. 


Tunnin alussa kouluttaja kävi hieman läpi freestyleä yleisellä tasolla ja kyseli jokaiselta mitä lajista tiedetään. No, oma tietoa rajautuu siihen että videoita olen katsonut ja Luna nyt osaa aika hyvin monia temppuja jo ennestään. Kouluttaja myös sanoi että jos mietitään alokasluokan ohjelmantekoa niin hän suositteli ettei tekisi siitä paljoa vähimmäisvaatimusta pidempää. Hän kuulemma tekee alokasluokan esityksenä niin että ne on juuri sen vaaditun 1,5 minuuttia. Ja kuulemma vaikein asia on löytää sopiva musiikki. Musiikki ei tietenkään saa olla koiran tempolle sopimaton, eli hitaammalle koiralle ei kannata valita nopeaa musiikkia ja toisin päin. Sopivaa musiikkia voi myös hakea kuvaamalla ensin videolle erilaisia temppupätkiä ja sitten tietokoneella laittaa videon pyörimään, siihen päälle erilaisia musiikkeja soimaan ja katsoa miten liike sopii valittuun musiikkiin. Toinen vinkki oli että alokasluokkaan ei kannata miettiä vielä mitään hirveän vaikeaa. Kuulemma paljon koiransa kanssa jo tehneenä ja harrastaneena monet yrittävät tehdä jo alokasluokan numerosta turhan vaikeaa. Alokasluokka pitäisi pitää ennemmin koiralle mahdollisimman helppona ja valita koiralle varmat temput, jotta siitä tulisi mahdollisimman positiivinen suoritus.  

Sitten hän näytti oman koiransa kanssa joitain liikeitä, jonka jälkeen me harjoittelimme vuorostaan hänen näyttämiään liikkeitä. Osa oli ihan helppoja ja meillekin ennestään tuttuja kuten kieppiä, pujottelua ja tassunantoa. Näitä sitten hieman vaikeutettiin, eli koira esimerkiksi kiersi ensin ohjaajan ja sitten kiepsahti ympäri (eli teki periaatteessa kahdeksikon). Pujottelua tehtiin sekä eteen että taaksepäin, jossain vaiheessa jopa Luna peruutti pujotellen. Tassunantoa, tai pikemminkin nostelua yritettiin eri etäisyyksiltä ja myös sivulla. Neiti ostaa kyllä nostaa molempia tassuja ja läppästä jalkaa tassulla, mutta tuo sivulla liikkuminen ja tassujen nostelu oli vaikeaa. Harjoiteltiin me myös rekvisiittakepin kanssa, jonka ympäri koira sai pyöriä ja otettiin me pari pientä hyppyäkin.  

Tässä pientä videota sitten kun kerrattiin kotona, en tajunnut vielä tässä vaiheessa kuvata treenejä. 



Sitten alkoi ensimmäinen tunti olemaan ohi. Pidimme pienen tauon ennen HTMn alkua.  
Seuraava tunti alkoi kuten edellinenkin. Kouluttaja kertoi lyhkäisesti mitä HTM on, eli seuraamista musiikin tahtiin. Kävimme läpi eri positiot mitä HTM:ssä on ja mitä niissä vaaditaan (tarkka paikka). Olin ensin ajatellut että tämä olisi näistä kahdesta se “helpompi” kun kyllähän Luna seurata osaa, mutta sitten kun paikasta ollaankin tarkempia ja osa positioista oli aivan vieraita ja hankalia, niin ei tämä niin helpolta enää tuntunutkaan. Aloitimme eri positioiden harjoittelulla. Otin Lunan kanssa ensin “väärinpäin” vasemmalla olevan position, mikä olikin neidille todella hankala. Kyllä siinä muutamia onnistumisia saatiin, mutta pääasiassa Luna pyrki perusasentoon. Jossain vaiheessa aloin miettimään että en haluaisi neidille mielikuvaa että perusasentoon tuleminen on väärin, onhan toko meidän päälaji kumminkin. Joten vaihdoin position edessä olemiseen. Tämän Luna tuntui tajuavan nopeammin, kun hänellä ei oikeastaan ollut muuta tuttua liikettä mitä tarjota.  





Tämän jälkeen otimme tempon vaihtoja tutussa seuruupaikassa (vasemmalla), tämä ei tuottanut Lunalle oikeastaan ongelmia ja yllättäen neiti piti paikkansakin todella hyvin vaikka kuinka tuli hypeltyä erilaisilla askelilla. Oikeastaan hidas kävely oli ainut missä takamus meni maahan.  

Loppuun puhuttiin vielä positioiden vaihdoista ja miten monella eri tavalla niitä pystyi vaihtamaan. Rally-tokosta saa jo paljon erilaisia vaihdoksia käytettäväksi, kuten edestä ja takaa siirtymisen, jalkojen välistä pujottelun. Kouluttaja näytti myös tässä että koira voi myös peruuttaa jalkojen välistä. Tässä hän sitten kysäisi että onnistuuko se meiltä. Katsoin Lunaa ja mietin että eipä olla koskaan yritetty, mutta neiti on niin yritteliäs että sen kanssa on helppo kokeilla asioita. Eli vaikka se ei tiedä mitä pitäisi tehdä, Luna ei jäädy vaan yrittämällä yrittää. Parin kokeilukerran jälkeen sain Lunan peruuttamaan jalkojeni välistä. Isoin ongelma liikkeessä oli tähtäys, neitihän oli peruuttamassa vain suoraan ja täten törmäsi toiseen jalkaani muutamaan otteeseen ennen kuin osasin ohjata sen kunnolla jalkojen välitse.  



Tässä oli meidän ensimmäiset koiratanssiin tutustuvat treenit ja ehkä ei kumminkaan viimeiset. Voisin kuvitella että ehkä joskus voisin Lunan kanssa treenata niin että mentäisiin freestylen kisoja kokeilemaan, mutta luulen tällä hetkellä meillä menevän aika tokoon ja rallyyn. Temppuja tietysti voi treenata ihan tässä ohella huvikseenkin ja tätä tulevaisuudessa silmällä pitäen. Kisoihin treenailua voidaan katsota kun saadaan jompikumpi toko/rally alta pois tai jos jäädään kunnolla jumiin ja tarvitaan taukoa. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Treenejä treenejä

Taas oli kaksi viikkoa kulunut, mikä tarkoitti meidän ohjattuja treenejä. Tällä kertaa tosin jouduin ottamaan Laran mukaan treeneihin, kun pikkuneidille olisi tullut turhan pitkä yksinolo. Systerillä oli alkanut työharjoittelujakso ja osui sattumalta niin että olimme molemmat melkein saman ajan poissa. Minä käytin tytöt ulkona aamulla kahdeksan maissa ja systeri sitten viideltä kotiin päästyään. Siitä sitten systeri lähti suoraan ratsastamaan ja minä Lunan kanssa treeneihin, systeri olisi palannut noin kahdeksan maissa kotiin ja minä Lunan kanssa puoli kymmeneltä. Eli Lara olisi ollut 12 tuntia “yksin” (alun tosin Lunan kanssa) vain päästen lyhyellä lenkillä käymään. Joten minä sitten nappasin autotallista kevythäkin mukaan ja otin pikkuneidin seuraamaan treenejä. Eihän se päässyt oikein mitään tekemään, kun joutui häkissä kököttämään ja luita syömään, mutta eipähän tarvinnut yksin oleskella. Sääkin oli surkea, vettä satoi ja treenien välillä sitä tulikin sitten kaatamalla.

Mutta rally-tokossa meillä oli nyt ensimmäistä kertaa kokonainen rata, mikä antoi hyvin kuvan että meidän mestariluokankisakentät saa todellakin odottaa ensi vuoteen. Se, että kuinka pitkälle ensivuoteen riippuu tietenkin ihan omasta työmotivaatiosta.




Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle, mikä taas näin suoraan työpäivän ja radan rakennuksen odottamisen jälkeen ei oikein ole neidille helppo juttu. Eikä ollut selvästi itsellenikään, kun sekaannuksia tuli ihan omastakin takaa. : D Mutta liikkeestä seiso oli todella hieno, napakka pysähdys. 2x vasen täyskäännös olikin itselle hankala, ollaan tehty tätä paljon nyt oikealla puolella, joten minähän käännyin väärään suuntaan (ohjasin Lunan kyllä oikein). Puolen kierroksen jälkeen tajusin että nyt meni jotain pieleen ja otettiin kyltti uudelleen. Sarjahypyssä ei ongelmia, mitä Luna nyt hieman nopeutti vauhtia, etten oikein päässyt viimeisen esteen jälkeen mukaan kun neiti oli jo matkalla seuraavaa kylttiä. Onni onnettomuudessa on tottelevainen koira, käskin Lunan maahan, jonka se suoritti nätisti oikealla suorituspaikalla, kun minä olin vielä puolimetriä perässä.

Viidennellä kyltillä ei sinällään ole ongelmia, kun minä vaan en kiirehtisi. Olen hieman hätäilevä radalla ja tämä on yksi kyltti missä se näkyy. Eli siis kun hätäilen, saattaa Luna lähteä heti liikkeelle minun ottaessa askeleen sivulle. Minun pitää siis ensimmäisen pysähdyksen kohdalla hengähtää, käskeä Lunaa odottamaan ja vasta sitten ottaa askel. Toisella yrityksellä tämä onnistui ihan hyvin.

Puolenvaihto edessä ei tuota ongelmia, eikä ohjaajan ympäri vastapäivään (uusi kyltti). Koira eteen ja peruutus on edelleen vino, tosin nyt ensimmäisellä kerralla Luna peruutti vinoon vasemmalle eikä oikealle kuten meillä on ongelmana ollut viime aikoina. :’D Kouluttajan mielestä vinous ei ollut edes paha, mutta näin tokotreenaajan silmin se oli vino. Toinen mitä minun pitäisi tässä liikkeessä ehkä ottaa huomioon, on se matka. Sen pitäisi olla kolme koiran mittaa (jos en väärin muista). Minä varmaan laitan Lunan peruuttamaan 5-6 mittaa kun en osaa oikein arvioida sitä matkaa. Jos opettelisin kunnolla arvioimaan sen peruutusmatkan (vaikka sitten sen 4 mittaa ettei vahingossa jää liian lyhyeksi) niin voisi tuo vinouskin helpottaa. Valkovuokossa ei ongelmia.

Koira vasemmalla ja peruuttaen kolme askelta. Tämä liike on helpottunut paljon siitä kun se askelten mitta muuttui. Luna tapansa mukaan peruuttaa melko nopeaan ja kulkee puolisen metriä takana, mutta menee kumminkin suoraan. 360 oikeaan ei ongelmia. Sitten taas uusi kyltti eli istu puolenvaihto takana, istu, tässä ei ole ongelmaa kun Luna vaihtaa vasemmalta oikealle, mutta toiseen suuntaan on. Treenailin tätä kotona edellisenä iltana ja alkoi jo naurattaa, kun toinen sujui hyvin ja toinen puoli heti perään mentiinkin edestä. Sitten meille vaikea oikealla puolella eli istu, käännös oikealle istu ja tässäkin siis vaikeus on vaan tuo takapään käyttö oikealla puolella. Treeniä treeniä... Tunneli oli taas oikein hyvä.

270 astetta oikealle (koira oikealla) oli myös Lunalle hieman hankalahko, ensin neiti ei meinannut kääntyä ollenkaan ja sitten se kääntyi liiankin nopeasti. Sitten tuli taas uusi kyltti eli istu-askel-seiso-2 askelta- istu – 3 askelta – maahan, tämä sujui Lunalta jo ihan hyvin, tosin jouduimme sen uusimaan kun en itse muistanut ensimmäisen askeleen jälkeen että missä järjestyksessä liikkeet tehtiin. :’D Koira eteen ja peruuttaen sujui ihan ok, Luna tosin ennakoi peruuttamista ja jäi sen takia hieman turhan kauas aina istumaan. Sitten tuli taas tämä istu käännös oikeaan, ei sujunut kovin paljoa paremmin kuin edelliselläkään kerralla.

Viimeiset kyltit oli askeleet vasemmalle. Näissä Lunan rintamasuunta kääntyi turhan paljon, mutta nämä on taas niitä liikkeitä mitä pitää hetki muistutella että ne sivuaskeleet löytyvät.

Menimme radan jälkeen kentänreunalle ja treenailin meille hankalia liikkeitä uudelleen. Tunnin lopuksi jäi aikaa sen verran että kerkesin hyvin suorittamaan radan vielä kertaalleen ja nyt pääsimme ja paljon vähemmillä uusimisilla sekä nätimmillä suorituksella noin ylipäätään.

Sitten menimme autoon istuskelemaan seuraavaksi tunniksi, vettä tuli niin paljon että se rapisi hallin kattoon kunnon meteliä pitäen. En pitänyt järkevänä, että lähden kaatosateessa koirien kanssa lenkille kastumaan ja siitä sitten vielä 10 asteiseen halliin odottelemaan ja treenaamaan. Joten odottelimme sitten lämpimässä autossa.


Tokossa meillä oli aiheena ohjattu- ja metallinouto. Olimme Lunan kanssa toisena vuorossa, joten kerkesin pienen hetken treenailemaan kentän reunalla. Tässä vaiheessa alkoi Laralta jo mennä hermot häkissä, ja pientä piippausta alkoi satunnaisesti kuulumaan.

Meidän vuoro tuli ja otimme Lunan kanssa ensin ohjattua noutoa. Ensimmäisenä oli noudettava vasen kapula. Seuruuosuus oli ihan ok, täyskäännöskin siedettävä, pysäytyksessä hieman valui eteenpäin, mistä kouluttajakin huomautti. Yllättäen vasen-käskyllä Luna pyörähtikin oikealle, mutta haki kumminkin vasemman kapulan.

Toisella kierroksella otettiin oikea kapula, niin että kapulat oli lapa meidän suuntaan. Tämä ei tuottanut ongelmia, tosin täyskäännös oli paljon huonompi kuin edellisellä kerralla ja pysähtyminen ei edelleenkään ollut napakka. Eli tehtäväksi tarkkuutta pysähdyksiin ja täyskäännökseen.

Otimme loppuun vielä metallinoutoa. Tässä ei itsessään ollut mitään ongelmia. Estekorkeus oli sen 30cm. Kouluttaja totesi että Luna palautti metallikapulan paremmin perusasentoon, kuin mitä se teki ohjatun kapuloiden kanssa. Todennäköisesti siitä syystä että metallinoudossa Luna palauttaa kapulan suorassa linjassa ja ohjatussa se tulee vinosta. Jälkimmäinen tapa on neidille jotenkin hieman hankalampi. Saatiin tässä tehtäväksi ottaa haastetta vinoilla noudoilla (mikä myös tuo apua sitten EVL:n kiertonoutohyppyyn). Luna yleensä kyllä hyppää esteen molempiin suuntiin vaikka kapula lentäisi hieman vinoon, mutta nyt tietenkin kun yritin sitä näyttää niin neitihän nätisti juoksi esteen ohi. :'D Palautti kyllä hypäten. Tietääpähän taas mitä treenata.

"Ai miten niin toi ei arvosta mun lähentelyjä?" - Luna
Ja on taas se aika vuodesta kun Lunalla alkoi juoksut. Tällä kertaa neiti ei yllättänyt pihtaamalla tai aloittamalla aikaisin, vaan juuri näihin aikoihin kun niitä odotin. Ajoitus sinällään on hieman harmitus, kun takkikelit alkoivat melkein samoihin aikoihin. Nyt Lunalla sitten on takkuja housujen takia takamuksessa ja takin takia rinnassa ja kainaloissa. Niitä harjatessa tulee kyllä välillä mietittyä että olisi kiva kun omistaisi lyhyempikarvaisen koiran. Tai sellaisen takkuun menemättömän turkin omaavan ainakin.

Plus todennäköisesti juoksuista johtuen Luna kehitti itselleen taas närästyksen. Neidillä on satunnaisesti tullut noita yöllisiä närästyksiä ehkä kerran kuukaudessa. Tällöin minä herään ja totean toisen lipovan huuliaan ja maiskuttelevan. Varsinkin kun Lunalla on tapana tulla aivan ihoon kiinni kun on huono olo.

No pari yötä sitten heräsin taas vaihteeksi siihen että joku maiskuttelee minun korvan juuressa.  Seurasin tilannetta hetken että pitääkö äkkiä nousta ja hakea jotain mihin Luna voi puklata, mutta onneksi tilanne rauhottui ilman puklua ja saimme jatkaa unia. Ajattelin tämän olleen taas yksi näitä satunnaisia närästyslitä, mutta yllättäen oireet pahenivatkin vasta seuraavana iltana. Minä makasin sohvalla pelaten, kun jossain vaiheessa aloin seuraamaan että Luna taas lipoo huuliaan ja maiskuttelee. Hetken päästä alkoi hirveä venyttely (eli neiti venytteli, otti pari askelta, venytteli, otti taas pari askelta, venytteli...) Ensin ajattelin että pakkaset ovat saaneet tytön selän jumiin, mutta hieman myöhemmin tajusin että sitä taitaa taas närästää (aikaisemmin oireet ovat ollet vain aamuyöllä, nyt ensimmäistä kertaa aivan alkuillasta). Vahingossakaan minulla ei tietenkään ollut mitään närästyslääkettä kotona (onko vähän suutarin lapsilla ei ole kenkiä tyylillä kun farmaseutilla ei ole lääkettä kaapissa?) joten annoin sitten piimää vatsaa rauhoittamaan. Siitä kului taas hieman aikaa, kun lopulta Luna käveli selkä köyryssä ja pää alhaalla näyttäen todella huonovointiselta (jos en olisi jo tajunnut toista närästävän olisin voinut ajatella sillä olevan selkä todella kipeä), jolloin sitten aloin kyselemään tutuilta sattuiko kenelläkään olemaan mitään närästyslääkettä saatavilla. Kello oli siis puoli kymmenen tässä vaiheessa joten apteekit oli jo kiinni. Kun keltään ei löytynyt, jouduin laittamaan Keravan koiralliset fb-ryhmään kyselyä, josta sitten löysimme Pepcidiä ihan parin sadan metrin päästä kotoa.

Kävin hakemassa sen, jotta meillä olisi ollut edes mahdollisuus yöuniin. Puoli yhdeltätoista annoin lääkkeen Lunalle ja menimme nukkumaan. Meni kumminkin melkein puoli kahteentoista ennen kuin lääke vaikutti sen verran että neiti oikeasti rauhottui. Pepcid ei kumminkaan ole kovin pitkävaikutteinen, joten siinä kolmen jälkeen heräsin taas maiskutteluun. Luna myös vaihteli paikkaa kymmenen minuutin välein, välillä nukuttiin minun vatsassa kiinni, sitten siirryttiin selkäpuolelle ja siitä jalkoihin ja takaisin vastalle. Tätä jatkui puoli viiteen, kunnes en enää jaksanut ja nousin antamaan Lunalle tilkan piimää, raejuustoa ja maitohappobakteeria. Tämä auttoi taas hieman reilun tunnin ajaksi. Kuuden jälkeen paikan vaihtelu jatkui taas.

Lunan kanssahan olen kertaalleen joutunut käymään lääkärillä närästyksen kanssa (näköjään marraskuussa 2015 omien muistiinpanojen mukaan) jolloin saatiin parin viikon omepratsolikuuri. Silloin tosin oireet oli vain öisiä, Luna siis puklasi joka yö 4-5 välillä kerran-kaksi viikon ajan. Mutta lääkekuuri auttoi silloin todella hyvin, joten ostin nyt taas töistä paketin omepratsolia (20mg kapseleita, jotka jaan kahteen 10mg annokseen eli annan tunti ennen iltaruokaa tuon yhden puolikkaan) sekä varuilta paketin Antepsinia. Heti lääkkeen saannin jälkeen ensimmäinen yö oli jo paljon rauhallisempi, edelleenkin Luna nukkui takiaisena kiinni ja satunnaisesti maiskutteli, mutta saimme sentään nukkua jo suurimman osan yöstä ihan rauhassa. Ajattelin antaa nyt muutaman päivän tai korkeintaan viikon kuurina kun oireet oli sen verran vahvat.


Onks sun ihan pakko harjata?! 

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Tunnaria sekä tuplauinnit

Sitten se luvattu treenipostaus.  

Rally-toko 

Kuten aikaisemminkin, meillä oli kaksi erilaista rataa tälläkin tunnilla. Ja ratoihin liittyen, meidän kouluttaja varmaan osaa asiansa kyllä, mutta mikään radanrakentaja hän ei selvästikään ole. Olen miettinyt sitä näillä muutamilla kerroilla ja nyt viimeisellä teki rehellisesti mieli käydä hakkaamassa päätä seinään. Hänellä on rata valmiina paperilla, mutta silti se ei ota onnistuakseen. Tällä kerralla meitä oli kaksi + kouluttaja paikalla kymmenen minuuttia ennen treenien alkua. Kouluttajan etsiessä oikeita kylttejä, laitoimme minä ja tämä toinen kylttitelineet ja tötteröt valmiiksi annettujen ratapiirrosten mukaisesti. Kun kouluttaja alkoi laittelemaan kylttejä, niistä moni oli väärä ja joitakin oli sitten tuplaten. Hän myös siirteli kylttejä niin että siinä ei olisi mahtunut kuin Luna tekemään vaaditun liikkeen, tai esimerkiksi merkille lähetyksessä olikin merkki yllättäen oikealla puolella. Me sitten kuljimme perässä ja korjailimme kylttipaikkoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Myös kun osoitettiin jonkin kyltin olevan väärä, hän oli sitä mieltä että se on oikea (ei saanut luottaa hänen piirustuksiin), vain todetakseen viiden minuutin päästä sen olevan väärä kyltti. Treenitoveri siinä jo jossain vaiheessa pyöritteli silmiään, kun hän viidennen kerran kävi korjaamassa merkille lähetyksen oikeaan paikkaan.  

Sinälläänhän asialle nyt vaan ei voi mitään, mutta pikkasen se ärsyttää kun treeniajasta menee puoli tuntia jo kylttejä vaille valmiiksi rakennetun radan korjaamisen korjaamiseen.  

Mutta sitten itse ratoihin. 



Aloittaen nyt vaikka vasemmanpuolimmaisesta ja ainoasta jonka kouluttaja tällä kertaa kerkesi katsomaan.  
Tällä radalla oli uusia ensi vuonna tulevia kylttejä kolme kappaletta. Heti alussa oli tuo istu-puolenvaihto takaa-istu. Tätä ollaankin treenattu Lunan kanssa ja se sujuu ihan hyvin, silloin kun neiti kuuntelee mitä käsken. Lunasta nimittäin on paljon mukavampi liike se ohjaajan ympäri meneminen ja sitä tarjotaan tässä vielä vähän turhan useasti. : D Heti seuraavana oli toinen uusi kyltti, mikä meillä vielä vaatii hieman harjoittelua. Kyseessä siis istu-askel seiso- 2 askelta istu – 3 askelta maahan. Tuo ensimmäinen seisominen vaatii vielä harjoittelua, kun meinaa se pylly vaan painua maahan. Vasemmalla tämä sujuu ihan ok, mutta oikealla ei.  

Siitä päästiin eteenpäin ja seuraava ongelma olikin merkille lähetys. Luna ei vielä tunne selvästikään meidän “törppö” käskyä, kun se ei oikein hahmottanut mitä piti bongata. Ensimmäisellä kerralla neiti lähtikin suoraan eteenpäin etsimään vierasta kohdetta. Toisella yrityksellä suunta olikin jo oikea ja sain stopattua Lunan oikeaan kohtaan, vaikka neiti selvästikään ei ollut ihan varma mitä halusin. Kolmas yritys sitten onnistui paljon paremmin.  

Koira eteen ja peruutus oli tällä kertaa ihan hyvä, hieman neiti kaarsi (tällä kertaa tosin vasemmalle kun ongelma on ollut oikealle kaartaminen), mutta todella vähän. Loppuradalla ei ollut sitten kummempia ongelmia.  

Toinen rata oli paljon helpompi. Tässä oikeastaan meidän isoin ongelma oli edessä istuminen, kun ollaan sitä peruutusta otettu niin paljon että Luna ennakoi sitä ja lähti peruuttamaan. Jouduin aika vahvasti sanomaan istu-käskyn, että takamus pysyi maassa. Muuta ongelmaa radalla ei ollut. Tätä jälkimmäistä kouluttaja ei kerennyt katsomaan vaan treenailtiin sitä omatoimisesti toisen koirakon ollessa ykkösradalla.  

TOKO 

Tässä välissä kävimme taas Lunan kanssa lenkillä ennen seuraavia treenejä. Tokossa meillä oli tällä kertaa aiheena tunnistusnouto, tosin taisin Lunan kanssa olla ainoa joka teki tunnaria. Kouluttaja on sanonut että saa myös tehdä jotain muuta jos haluaa, mutta minä tykkään tästä tyylistä että meillä on jokin teema. Vaikka uskaltaisin sanoa että tunnistusnouto on varmaan meidän vahvin liike voittajaluokassa, niin silti siinä voi olla jotain mikä tarvitsee hienosäätöä mitä en itse huomaa.  

Joten me otimme tunnaria. Hieman siinä pohdin että mitä vuorollani sanoisin meidän tunnarista ja sen mahdollisista ongelmista. Ainoa oikeastaan mikä tuli mieleen ja mikä ei nyt ihan vielä ole meillä ajankohtainen, on EVL:ssä tulevat muodot. Lunalla on niissä joskus ollut ongelmaa että kaikkia kapuloita ei tutkitakaan, vaan esimerkiksi kapuloiden ollessa T:n muodossa, neiti jättääkin yhden sakaran kokonaan tutkimatta.  

Tähän kouluttaja antoi neuvon, että harjoittelee niin että laittaa kapuloita moneen eri paikkaan, jotta koira oppisi että jos ei löydy niin pitää etsiä muualta. Joten kouluttaja laittoi meille kapulat niin että kolme oli aina yhdessä ryppäässä kolmiona /_ \  - tyylillä ja näitä ryppäitä oli kolme eri paikoissa (noin puolen metrin säteellä toisestaan.) 

Luna ymmärsi idean heti, kun ensimmäisestä kolmikosta ei löytynyt oikeaa, neiti siirtyi seuraavaan kolmioon. Ja siitä seuraavaan kun kapulaa ei löytynyt vieläkään. Lopulta oikea kapula löytyi viimeisestä kolmiosta. Jäimme hetkeksi keskustelemaan kouluttajan kanssa, Lunan odotellessa jaloissa. Jossain vaiheessa neiti kyllästyi ja lähti takaisin kapuloille ja minä yritin sitä kutsua takaisin, mutta Luna oli päättänyt löytää oikean kapulan. Neiti yllätti, koska se kävi kapulat läpi moneen kertaan (juuri kun pääsin sanomasta että se tutkii vain osan ja nostaa sattumalta sitten vaan jonkun), ja kun oikeaa ei löytynyt, jäi Luna kummastuneena katsomaan minua.  

Otimme vielä pitkän 20 kapulan jonon, josta Luna skippasi ensimmäiset viisi ja kävi loput nopeasti läpi nostaen taas ongelmitta oman. Kouluttaja totesi että sinällään ei ole hyvä että Luna jätti ensimmäiset kapulat haistelematta, mutta syy oli nyt todennäköisesti siinä, että käytimme samaa omaa kapulaa koko ajan. Neiti kyllä haistoi että se oikea on jossain kauempana, minkä takia jätti ensimmäiset tutkimatta. Minä totesin että Luna on jättänyt ensimmäiset kapulat aina silloin tällöin haistelematta, mutta yleensä se nuuskuttaa loput kapulat hyvin ja kääntyy ympäri ja palaa haistellen kaikki, jos oma ei ole osunut vielä kohdalle.  

Loppuun otettiin vielä paikkikset, tällä kertaa palkkasin tiheämmin heti alussa (hiljaisuudesta), ettei Luna pääsisi taas vinkumaan. Alku meni hyvin, Luna meni hienosti ensimmäisestä käskystä maahan. Menin piiloon sermin taakse, mistä näin neidin peilin kautta. Luna oli ehkä hieman rauhaton ja katseli ympärilleen tavallista enemmän (verratuna mitä olen siis videolta nähnyt), mutta pysyi paikoillaan. 2 minuutin jälkeen palasin piilosta ja loppu sujui taas hyvin.  

Uinti

Laitetaas nyt vielä tähän samaan postaukseen, käytiin torstaina jälleen uittamassa tyttöjä PetBrosilla. Naureskelin mielessäni, kun olimme päässeet sisälle, yksi työntekijöistä huikkasi moikat ja katosi jonnekin takahuoneeseen. Meille oli jätetty hihnat ja pyyhkeet siihen loossiin jota aina käytetään (missä on korkea kylpyamme). Sen verran tuttua porukkaa näköjään ollaan. : D  

Molemmat uivat taas oikein hyvin, mitä nyt yksi tutuista uimaleluista oli varmaan menettänyt henkensä viimeisen kahden viikon aikana, kun kahdesta punaisesta dummysta oli vain toinen jäljellä. Muut lelut olivat taas muodoltaan sellaisia että niistä oli paha saada kiinni (isommalla koiralla tuskin olisi ollut ongelmaa) tai sen värisiä etteivät ne meinanneet altaassa oikein näkyä. 


Pääsimme kotiin, niin perhetuttu kyseli haluttaisiinko viikonloppuna lähteä uimalaan hänen ja Bemmin kanssa. Hän pohti Hyvinkäälle menoa, mikä oli tässä tapauksessa ehkä se parempi vaihtoehto. Pidän kyllä PetBrosista, mutta Hyvinkäällä on useampi ramppi ja Luna kun on niin herkkä häiriöille että se tarvitsee kyllä oman rampin. Larasta neiti ei enää ota niin isoa häiriötä (varsinkin kun se ei hauku enää koko uintiaikaa), mutta sitten jättisuuri Bemmi joka sählää minkä kerkeää onkin toinen juttu.  

Lauantaina sitten menimme iltapäivällä pulikoimaan. Yksi mistä en niin välitä Hyvinkään uimalassa, on se, että siellä ei anneta itse pestä omaa koiraa (työntekijä pesee). Tulee hieman sellainen kuva ettei luoteta omistajan pesevän koiraa kunnolla. Okei, ymmärrän että idea on tässä saada varmaan vältettyä ne muutamat jotka ei oikeasti pesisi sitä koiraa, mutta kumminkin. Pääsimme sitten allasalueelle. Hieman piti hakea paikkoja kuka ui ja missä, mutta lopulta toimivin ratkaisu oli niin että Luna oli yksin altaan toisella reunalla (missä oli vain yksi ramppi) ja Lara ja Bemmi sitten omilla rampeillaan altaan toisessa päässä. Pientä ongelmaa oli  lelujen kanssa, Lunaa ei kiinnostanut valmiit lelut (palloja ja Joseran vinkukoiria) ja sama juttu oli Laralla. Pikkuneiti sentään nouti muita leluja, mutta kotoa tuotu krokotiili oli silti se paras. Meidän oli tarkoitus ottaa kaksi lelua mukaan, mutta toinen jäi autotalliin.  

Siinä uittaessa tuli hieman kauhisteltua sitä veden laatua, allas oli aivan täynnä karvoja (okei joo koirista irtoaa karvaa, mutta en muista nähneeni missään altaassa noin paljoa), plus siinä oli selvästi jotain rasvaakin lillumassa. Enkä minä ollut ainoa joka huomasi tämän, äiti oli halunnut tulla mukaan ja hänkin tuli jossain vaiheessa sanomaan minulle et huomasinko minkä näköistä vesi oli. Siinä sitten pohdin että ei taida työntekijätkään nyt sitten aivan kunnolla koiria pestä kun allas näyttää tältä.  

Bemmi (c) SS
Luna ui onneksi omaan rauhalliseen tapaansa suu kiinni, mutta Lara joka loikki ja haukkui (samperi sitä haukkumista, minulla oli korvat kipeänä pari päivää uinnin jälkeen) ja välillä juoksi rampista ohi nieli vettä sitten hieman enemmän. Ja arvatkaa kenellä alkoi ripuli seuraavana aamuyönä? Lara the rautavatsalla on nyt sitten ollut vatsa sekaisin nämä pari päivää, eikä näin maanantai-iltana tätä kirjoittaessa ole helpottanut. Tässä hieman laskeskeltiin että 1 + 1, aika iso todennäköisyys että uimalan vesi aiheutti tämän ripulin. Eihän siitä sata varma voi olla, mutta kun kyseessä on Lara, jolla vatsa ei mene kovin heppoisesti sekaisin eikä mitään muuta “outoa” ole suuhun joutunut. Jos se olisi Luna kyseessä, jolla riittää että jokin bakteeri leijailee ohi ja johan on vatsa sekaisin, niin en uskaltaisi allasta epäillä kun sillä syy voi tosissaan olla jokin ihan olematonkin.