Tokoleiri - sunnuntai

Pahoittelen jo heti alkuun että tässäkään postauksessa ei pahemmin kuvia ole. Mukana kun ei ollut ketään joka olisi voinut kuvata.

Lauantain leiripäivältä kotiuduttiin suunnilleen kahdeksan maissa illalla, eli meillä oli aika pitkä päivä. Ei sitä paljoa kotona enää jaksanut, joten kymmenen maissa mentiin jo nukkumaan. Seuraavana aamuna herätyskello oli taas soimassa seitsemän jälkeen.

Sunnuntai alkoi Tiltun luennolla, eli Luna pääsi jatkamaan aamu-uniaan häkkiinsä auton takakonttiin. Luento kesti tunnin, jonka jälkeen siirryimme kentille. Tällä kertaa koulutuksia oli kolme. Meillä oli aamulla taas Sirken koulutus, puolilta päivin oltiin Tiltulla ja iltapäivällä Oili Huotarilla.

Olimme jälleen toisena vuorossa, joten jäätiin Lunan kanssa odottelemaan kehän laidalle. Olin siinä pohtinut mitä liikkeitä ottaisimme. Jotenkin tuntui hölmöltä treenata samoja liikkeitä montaa kertaa, kun en ole kerinnyt edes ensimmäisiä ohjeita kunnolla kokeilemaan. Päätin näyttää myös Sirkelle meidän kaukoja.

Alkuun katsottiin hieman nousemisongelmaa. Tähän Sirke ehdotti tutusta kaavasta poikkeamista. Kuten Jenni jo joskus aikoinaan sanoi, Luna tuntee ja tietää miten liikkeet menevät ja jää helposti hieman omiin ajatuksiinsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että palkkasana ja palkka voi tullakin ensimmäisen käskyn sijasta. Se saa Lunan odottamaan ensimmäistä käskyä eri tavalla, kun se voikin olla palkkasana. Tietysti vaihtelua pitää tässäkin tehdä, ettei sitten käy niin että I tai S käskyä sanotessa neiti olettaakin sen palkkakäskynä ja lähtee etsimään palkkaa.

Sitten itse siirtymisiin. Luna teki vaihteeksi ihan hyvät vaihdot, ainoastaan S-I vaihdossa tule persuunveto kuten tavallisesti. Tähän kouluttaja ehdotti istumisen opettamista eri tavalla. Eli Luna pitäisi saada istumaan taaksepäin. Tähän otettiin avuksi este ilman mitään rimoja (oli vain maassa oleva pohjatanko). Neiti laitettiin seisomaan tanko mahan alla ja siitä Lunan piti ”hypätä” taaksepäin tangon yli istumaan. Tämä oli alkuun todella hankalaa, kun neiti on tottunut siihen että edessä olevan esteen yli ei saa tulla. Eli I-S vaihdossa jouduin oikeasti houkuttelemaan että tuo uskalsi ylittää maassa olevan esteen. Kun Luna uskoi että haluan nyt oikeasti esteen ylitystä, alkoi homma sujua. Ainakin neidistä oli todella kivaa hypätä esteen taakse. Taakse menemistä vielä vahvistettiin kun palkkaus tuli Lunan ollessa pupuasennossa.

Tässä hieman kotivideota meidän treenistä. Nyt kun Luna on alkanut tajuamaan ideaa, alan taas kiinnittämään huomiota paikallapysymiseen. Kunhan löydän sopivan riman vielä, videossa käytin lapiota ja se ei oikein tuntunut sopivalta.

Tähän piti nyt keksiä sitten uusi käsky, jotta Luna ymmärtäisi liikkeen eri istumiseksi. Otimme uudeksi käskyksi ”Sitta” jota monet muutkin ovat käyttäneet. Pitää nyt ottaa tämä tehotreeniin, mutta ainakin näin pienellä harjoittelulla näyttäisi jo olevan jotain kehitystä.

Katsoimme myös tunnaria hieman. Tässähän meillä ei sinällään isompia ongelma ole ollut, mutta kerroin että Luna on kertaalleen treeneissä innoissaan lähtenyt hyppelehtimään kun olin kääntynyt ympäri. Okei kerta nyt ei ole iso ongelma, mutta se häiritsi itseä joten halusin siihen jotain neuvoa. Näytin miten suoritimme liikkeen. Eihän tätä liikkumisongelmaa tietystikään ollut tällä kertaa, mutta Sirkellä oli silti ehdotus sen ehkäisemiseen. Hän sanoi että Lunalla on aika vahva halu pitää kontaktia, tässäkin liikkeessä neiti katsoo laitettavia kapuloita, mutta aina välillä ottaa kontaktin minuun. Tai ainakin yrittää ottaa, minä kun seison niin Lunan takamuksen kohdalla, niin neidin pää ei vaan taivu taaksepäin liikkumatta. Olen minä aikaisemminkin huomannut sivusilmällä että Luna yrittää ottaa kontaktia. Mutta hän sanoi että liikkeessä on sallittua että teenkin täyskäännöksen niin, että seison suunnilleen Lunan etutassujen kohdalla. Tämä antaa Lunalle mahdollisuuden ottaa kontakti halutessaan. Kokeilimme vielä pari tunnaria näin ja paikka näytti sopivan neidille. Nyt näin itsekin kunnolla kuinka Luna aina välillä otti kontaktin hetkeksi ja jäi sitten taas katsomaan kapuloita.

Viimeisenä otettiin vielä ruutu. Tällä kertaa ilman targettia. No, Lunahan jäi etsimään sitä ruokaa jälleen eikä kuullut sen takia ensimmäistä maahankäskyä. Tähän saimme samanlaisen ohjeistuksen kun kaukoihin. Eli jos ensimmäisen maahan käskyn sijasta sanoisinkin palkkasanan. Se voisi saada neidin paremmin kuulolle, nyt se tässäkin luottaa siihen että sieltä tulee useampi käsky eikä sitä ensimmäistä tarvitse niin kuunnella. Eli palkkasana pitäisi osata ajoittaa siihen kun Luna on noin suunnilleen oikeassa paikassa, ettei se kerkeä lähteä etsimään sitä palkkaa.

Sitten meidän aamun ensimmäinen aika loppui. Saimme taas lisää ideoita meidän liikkeiden eteenpäin vientiin.

Käytiin tässä välissä pienellä lenkillä, meidän seuraava vuoro oli Tiltun opissa pari tunnin päässä.

Ensimmäisenä katsottiin kiertonoutohyppyä ja siinä kapulaan kiinnijäämistä. Lunan vire ei ollut parhaimmillaan ja se näkyi hidasteluna kierrolle mennessä. Tiltu oli tarkka siitä että koiraa ei saanut palkata jos ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseen. Eli tämä oli tätä mustavalkoisuutta missä olen huono. Pariin otteeseen erehdyin palkkaamaan ”väärästä”, jonka jälkeen jäin epävarmaksi ja Lunahan imaisi tämän tunteen itseensä. Neiti nimittäin alkoi pysähtelemään takaisintulossa. Kouluttajasta tuli kuva että hän ajatteli Lunan jäävän kapuloihin kiinni ja siksi pysähtelevän, mutta itse koin että se ei nyt ollut siitä johtuvaa.  Kyllä neiti vilkaisi kapuloita, mutta minusta Luna reagoi ihan pelkästään minun tunnetilaan. Tiltu oli sitä mieltä että Lunalle pitää saada kierto ensin vahvaksi ennen kuin lähtee tekemään sen vaikeampaa.

Seuraavana kanssa katsottiin jääviä. Näissä nyt sinällään ei ollut isoja ongelmia, enemmän minä pelkään sitä että minä nollaan liikkeen kun jännittäessä kävelen tötsien väärältä puolelta. Luna myös hieman ennakoi liikkeelle lähdöissä. Tiltu tähän sanoi ettei minun kannata jättää käskyn sanomista niin myöhäseen vaan sanoisin sen hieman aikaisemmin, tällöin Lunan ennakointi ei näyttäisi niin ennakoivalta. Mielessäni ajattelin että tässäkin näköjään on kouluttajakohtaisia eroja, kun aikaisemmin minulle on sanottu että sitä käskyä ei sanota aikaisemmin. Koira vaan opetetaan siihen että sitä käskyä odotetaan.

Viimeisenä katsottiin ohjattua, jossa Luna vaihteeksi ensinnäkin jätätti täyskäännöksessä ja oli lähdössä oikeanpuolen kapulalle vaikka vasen piti noutaa. Tein liikkeen meidän tavallamme normaalisti, eli en yrittänyt korjata täyskäännöstä eilen opitulla askelluksella.

Tähän Tiltu kommentoi että ongelma voi jo ratketa sillä että seuruu saadaan kuntoon. Hän suositteli perus houkuttelua täyskäännöksessä, mutta palkkaus pitäisi saada ajoitettua heti käännöksen alkuun. Kouluttaja myös totesi, että hän ei lähettäisi koiraa noutoon jos seuruuosio menee pieleen.

Seuraavana olikin ruokatauko ja Luna pääsi tauolle häkkiinsä.

Ruokkiksen jälkeen meillä oli taas muutaman tunnin tauko ennen viimeistä koulutusta Oili Huotarin kouluttamana.

Päätin pysytellä edelleen EVL:n liikkeissä, koska tuntui turhalta hinkata sitä Voi:ta. Otettiin siis tyhjäänlähetystä. Tätähän emme ole oikeastaan Lunan kanssa pahemmin treenanneet, joskus yli vuosi sitten otin huvikseen pari kertaa targetille lähetystä.

Oili kysyi että miten olin ajatellut liikettä harjoitella, kun tapoja on useita. Sanoin ajatelleeni targettia, mutta olin avoin muille ehdotuksille. Kouluttaja sanoi että katsotaan miten targetti Lunalla toimii. Tehtiin niin että targetti vietiin kentän toiseen reunaan ja Oili taputteli sitä ensimmäisellä kerralla, jotta neiti osaisi hieman arvioida suuntaa. Sitten lähetin Lunan eteenpäin. Liike ei ollut kovin suora, neiti pikemminkin kaarsi vasemmalta mutta meni targetille. Teimme pari lähetystä, tosin seuraavat ilman targetin näyttöä. Muutaman kerran Luna teki saman kaarteen. Kouluttaja kysyi että tekeekö Luna yleensä kaarteita targetin kanssa. Totesin ettei minun mielestäni. Hän sanoi että monella koiralla targetti vetää juoksuliikkeen kaarteelle. Mutta minä en uskonut se johtuvan targetista, vaan pikemminkin siitä että Luna ei vielä oikein ymmärtänyt mitä siltä haluttiin.

Otimme sitten hieman hankalamman treenin. Siirrettiin ensimmäisen targetin uuteen paikkaan. Pyysin Lunaa katsomaan oikeaan suuntaan ja kun näytti että, neiti katsoi sinne minne halusin siirryttiinkin toisen targetin luokse. Tämä olikin siinä mielessä haastavampi, että sivussa oli ruutu. Ja sitä ruutua kun on hinkattu niin en ollut kovinkaan yllättynyt että se ruutu sitten kiinnosti. Kouluttaja kumminkin kävi hieman näyttämässä missä targetti oli. Kun Luna katsoi oikeaan suuntaan, palattiin tälle ensimmäiselle targetille. Lähetin Lunan eteen ja nyt mentiin todella nätisti suoraan kohteeseen. Tästä bileet pystyyn ja siirryttiin toiselle targetille. Tämä oli sellainen mistä olin itse epävarma. 

Mielessä kävi että Luna saattaa juosta suoraan ruutuun, koska se sitä jälleen katseli. Kun neiti näytti vilkaisevan oikeaan suuntaan, otin riskin ja lähetin. Rehellisesti sanottuna Luna yllätti, vaikka se oli taas katsonut ruutua, niin neiti otti ja meni suoraan targetille. Kouluttajakin totesi että nyt sille kyllä aivot raksutti hienosti.

Tätä treeniä kannattaa kuulemma Lunan kanssa tehdä ja targetti sopii sille todella hyvin tähän liikkeeseen. Luna menee sille niin innoissaan ja kun se on pieni, se ei edes näe sitä ennen kuin se on tarpeeksi lähellä. Mutta kuulemma sitä ei kannata pitää koko aikaa siellä vaan silloin tällöin pysäytetään suunnilleen oikeaan kohtaan. Ihan ettei se jää siihen targettiin kiinni ja jää etsimään sitä. Ja Oili suositteli etten lähettäisi Lunaa, jos näyttää yhtään siltä että se ei tiedä mihin pitää juosta. Kävisin sitten näyttämässä paikan. Eli en päästäisi neitiä epäonnistumaan. Se saattaa tehdä hallaa suoraan juoksemiselle.

Koska minulle oli jäänyt Tiltun kiertonoutohyppyhässäkästä hieman huono kuva, halusin ottaa sen liikkeen uudelleen. Selitin meidän ongelman ja mentiin lähetyspaikalle. Selitin miten olemme liikkeen yleensä tehneet, eli olemme tehneet ensimmäiset lähetykset esteiden toiselta puolelta ja siinä onnistuttua siirrytty hiljalleen taaksepäin esteiden taakse. Kun tämä on lähtenyt sujumaan, on kapulat otettu mukaan. Tätä ollaan tehty parinkin eri kouluttajan kanssa.

Oililla oli yksinkertainen korjausidea tähän, mitä tähän mennessä kukaan ei ole meille ehdottanut; Oili toi merkkitötsän lähemmäs. Eli estehäiriöitä ei ”piilotettu” meidän selän taakse, vaan ne olivat koko ajan siinä näkyvillä. Otimme ensin ilman kapuloita ja niin että olimme selkä menosuuntaan päin kun kouluttaja siirsi tötsän lähelle. Sitten käännyimme ympäri ja ”missä kierrä” kyselyn jälkeen lähetin neidin matkaan ja Luna kiersi tötsän hienosti. Oili puolestaan käski kehua kun neiti palasi takaisin kierrosta. Sitten otimme kapulat mukaan. Nyt lähettäessä Luna kyllä vilkuili kapuloita, mutta siitä huolimatta meni kiertoon.

Tästä sitten joka onnistumisella siirrettiin tötsää hieman kauemmaksi, ja joka kerta Luna kiersi sen nätisti. Oili suositteli tätä jatkamaan, mutta mieluiten niin että seuraavalla kerralla kun aloitetaan niin otetaan tötsää taas hieman lähemmäs ja lähdetään hiljalleen siitä pidentämään matkaa.

Meillä oli vielä hieman aikaa, joten katsottiin Lunan jääviä. Otin neidin sivulle jolloin Oili kysyi että otanko suoraan seuruusta. Kasvoillani loisti varmaan iso kysymysmerkki, kun en ymmärtänyt miten ne sitten olisi pitänyt ottaa, mutta kouluttaja vaan totesi että okei hyvä otetaan niin. Lähdettiin siis tekemään jäävät S-M-I järjestyksessä. Seisominen ei ollut aivan niin nätti stoppi kuin normaalisti, vaan Luna valui muutaman askeleen verran ennen pysähtymistä. Maahanmeno ja istuminen sujuivat hienosti. Oili seisomisesta sanoikin, johon totesin että Luna kyllä osaa sen paremmin. Otimme siis uudelleen ja seuraava stoppi oli paljon nätimpi. Kouluttaja laittoi meidät tekemään sen vielä pariin kertaan ja kysyi sen jälkeen, että onko kukaan koskaan sanonut että Luna ottaa itse asiassa pari sivuaskelta seisomaan pysähtyessään. Kuulemma ne on aika pienet eikä mitenkään pahat, mutta pitäisi kiinnittää huomiota siihen ettei se liike siitä kasva. Tähän kuulemma voisi auttaa se että ottaa niitä seisomisstoppeja Lunan minun edessä jonkin aikaa.

Siihen aikamme loppui. Oili totesi että Luna on hänestä todella pätevä, aivojaan käyttävä spanieli, varsinkin kun hänen tutullaan on kanssa yksi ja se ei kuulemma tee muuta kuin häsellä. :D Neidin seuruu näytti kuulemma myös todella hyvältä.

Se oli sitten siinä, meidän osaltamme leirin koulutukset oli läpikäyty ja saimme monia hyviä neuvoja. Sirken ja Oili Huotarin treenit oli minusta antoisimmat, Tiltun ja Salme Mujusen ehkä taas hieman pettymys, mutta kahden jälkimmäisen kanssa minulla oli tunne ettemme oikein olleet aivan samalla aaltopituudella. Nyt vain pitää saada näitä uusia ideoita harjoiteltua ja hiljalleen tosissaan pitäisi katsoa sitä koettakin.

Olin tässä suunnitellut katsovani ensimmäisen Laisin tuomaroiman kokeen ja ilmoittavani Lunan sinne, mutta Laisi taitaakin pitää lomaa näin kesällä koska hänen kokeitaan ei Virkusta pahemmin löytynyt. Yhden löysin heinäkuussa ja sekin oli aivan Suomen itärajalla. Olisin ollut valmis vielä pari tuntia ehkä ajamaan per suunta, mutta yli neljän tunnin ajomatka ei oikein innosta. Lähellä olevissa kokeissa sitten tuomarien nimet oli itselle täysin vieraita, ja google kysely toi hieman eriäviä mielipiteitä kyseisistä tuomareista (tosin niinhän ne aina). Eniten itseä pelottaa että jos joku käyttää kaukoissa jotain lautaa tai putkea, jonka tuo koiran lähelle nähdäkseen tassujen liikkumisen. Muistelen että Jennikin joskus mainitsi että tosissaan osa tuomareista sellaista käyttää ja koira kannattaa siihen totuttaa että vieras tulee jonkin putken kanssa lähelle. Tämä voi Lunalle olla hankala, kun se ei muutenkaan pidä vieraista ja sitten jos se kokee putken yhtään epäilyttävänä niin sehän väistää.

Eli jos joku tuntee tällaisen tuomarin joka tätä tapaa käyttää niin voi ilmiantaa, osaan niitä sitten vältellä.

Tokoleiri - lauantai

Osallistuimme Lunan kanssa ensimmäistä kertaa tokoleirille. HSKH järjesti kaksipäiväisen leirin omilla kentillään. Kouluttajina oli lauantaina Salme Mujunen, Sirke Viitanen ja Angelica Leiman. Sunnuntaina Oili Huotari, Sirke Viitanen, Tiltu Antikainen ja Maarit Hellman. Lauantaina treenien jälkeen Maarit Hellman piti luennon aiheesta Kilpailusuorituksen rakentaminen ja sunnuntaiaamuna kuunneltiin Tiltu Antikaista.

Leiri alkoi lauantaina 8.45 eli herätyskellon joutui laittamaan myös koko viikonlopun. Jos jostain voi marmattaa, niin siitä että aikataulut oli hieman hölmöt omalta ja parin muun osalta. Meillä oli Lunan kanssa heti aamun toinen aika (9.30) ja sitten päivän toisiksi viimeinen aika (16.00), eli odottamaan joutui. Onneksi PK-kentällä oli aamupäivällä paikallaoloja ja kuuntelu-workshop johon sai mennä kun halusi.

Meidän treenit alkoi siis Sirken koulutuksessa. Päätin näyttää meidän seuraamista, ruutua sekä ohjattua noutoa.

Seuraamisessahan meillä on ongelmana Lunan löysyys käännöksissä, eritoten täyskäännöksessä. Näytin pätkän meidän seuruusta ja vaikka neiti ei tällä kertaa vetänyt niin pitkiä kaarroksia kuin normaalisti, sai kouluttaja jo melko hyvän kuvan. Sirke tähän kommentoi, että Luna ei pysty lukemaan minun kropasta minne olen menossa, mikä tekee sen että käännökset eivät ole yhtä tiukkoja. Hän suositteli tähän tietynlaista askellusta käännöksiin, joka pakottaa minut kääntämään kroppani niin että Lunan on helpompi sitä lukea.

Eli normaalisti olen joko ottanut yhden ison askeleen ja kääntynyt nopeasti siinä paikoillani tai sitten sipsutellut muutaman lyhyen askeleen kääntyen. Hän suositteli että veisin vasemman jalan eteen sivuttain ja tasapainoksi oikean jalan vasemman viereen noin 90 asteen kulmaan (tästä havainnollistava piirros koska tuskin osaan selittää kovinkaan ymmärrettävästi). Samalla tyylillä pystyi tekemään myös käännökset vasemmalle ja oikealle. Käännöksistä tulee näin tarkalleen 90 asteen käännöksiä. Sirke sanoi että säännöissä sanotaan että käännösten kuuluu olla luonnollisia, mutta ei hänelle koskaan ole sanottu vaikka hän tekee käännökset tällä tyylillä.

Lunalla tämä tuntui auttavan, kun vain itse osasin askeltaa oikein. Myönnettävä on että mitä enemmän yritin keskittyä sitä todennäköisemmin askeleet meni väärin, eli tällä hetkellä meidän käännökset on kaukana luontevasta. Mutta eiköhän se siitä lähde helpottamaan kun oma kroppa oppii uuden askelkuvion.

Toinen millä vielä parannettiin Lunan keskittymistä käännöksissä oli että sanon palkkasanan juuri ennen käännöksen tekoa. Tällä sain neidin huomion itseeni ja mutkat lyhenivät hienosti.

Seuraavana katsottiin ruutua. Luna on viime aikoina todella hyvin bongannut ruudun vieraassakin paikassa. Nyt tosin ollaan siinä vaiheessa kun pitäisi taas ottaa ruokapalkka hiljalleen pois sieltä. Meillähän on nyt ollut palkka ruudun takana, mutta totesin Sirkellekin että olen pohtinut sen siirtämistä ruudun sisäpuolelle takanauhan lähettyville. Koska nyt neiti jää etsimään sitä ruokaa sieltä ruudusta ja aika usein kulkee nyt takanauhan ulkopuolella. Neiti ei tällöin myöskään reagoi ensimmäiseen käskyyn, mutta viimeksi saatiin tämä korjattua sillä että ruokatargetti vaihdettiin tavalliseen kosketustargettiin.

Sirke ei kumminkaan lähtenyt vielä poistamaan ruokapalkkaa vaan suositteli vaihtamaan sen kippoon mistä Luna ei sitä saa itse. Tällä koiralle opetetaan että se palkka on siellä ruudussa, mutta minä olen kumminkin se joka sen antaa. Eli koira tajuaisi ettei sieltä kannata etsiä mitään. Kaivoimme siten pienen kannellisen kipon noin puolenmetrin päähän takanauhasta ruudun sisäpuolelle. Luna juoksi nätisti kipolle, ensimmäisellä kerralla tutki sitä miettien missä palkka. Minä juoksin perässä päästäkseni avaamaan kipon. Toisella kerralla neiti tiesikin jo jäädä odottamaan minua kipon luokse.

Viimeisenä Sirken kanssa katsottiin ohjattua noutoa. Jostain syystä Luna on alkanut kammoksumaan vasemman kapulan hakemista ja lähtee täten melkein aina oikealle. Niin tälläkin kertaa. Stoppasin neidin lähettäen sen uudelleen vasemmalle, mutta ei, Luna lähti oikealle. Uusi stoppaus ja vasen käsky niin tyttö vaihtoi kapulan vasempaan.

Tässähän meillä on myös ongelmana tuo seuruuosion täyskäännös, mutta sen ongelman pitäisi kadota kunhan saadaan se seuruu kuntoon.

Tästä Sirke kommentoi että vasen voi olla Lunalle hankala, jos se on epäonnistunut siinä nyt viimeaikoina useasti. No niinhän on käynyt, kun omissa treeneissä neiti ei ole meinannut hakea sitä vasenta ollenkaan. Olen sitten ottanut uudestaan ja uudestaan, kunnes Luna on noutanut sen onnistuneesti. Mutta se on välillä vaatinut monta epäonnistumista ensin.

Sirken mukaan koiran olisi myös hyvä jäädä pysähtyessään sellaiseen innostuneeseen tilaan että kumman kapulan hän pääsee noutamaan. Nyt Luna kuulemma jää vähän tylsistyneenä odottelemaan. Tässä tuli mukaan kumpi hakee oikean kapulan nopeammin –leikki. Eli otetaan koira eteen ja heitetään kapulat kummallekin sivulle. Sitten hieman hetsataan ja innostetaan koiraa (esimerkiksi kysyen kummalle mennään?). Sitten lähetetään koira noutamaan jompikumpi kapula ja lähdetään itse perään. Jos koira hakee oikean kapulan niin bileet pystyyn, jos koira lähtee väärälle niin ohjaaja kerkeää hakemaan oikean. Tällöin hieman lällätellään koiralle, yrittäen saada koira ”harmittelemaan” väärälle menoa. Eli koiraa ei ole tässä tarkoitus saada häpeämään eikä ottamaan nokkiinsa. Vaan pikemminkin yrittää saada koira yrittämään kovemmin seuraavalla kerralla onnistuakseen.

Luna innostui tästä harjoituksesta tosissaan, vaikka ei kertaakaan mennyt väärälle kapulalle jotta olisin joutunut lällättelemään sille. :D Mutta hyvin huomasi kuinka Lunan mielentila muuttui. Se jäi seisomaan eteen häntä heiluen innoissaan ja pientä hytkymistä oli näkyvissä kun se odotti käskyä. Luulisin että saadaan tähän liikkeeseen tällä iloisuutta ja varmuutta myös sinne vasemmalle menoon.

Sitten meillä olikin pitkä tauko ennen seuraavaa vuoroa Salme Mujusen opissa.

PK-kentällä oli menossa Angelica Leimanin workshop, jossa oli erilaisia kuuntelutreenejä non-stoppina. Kävimme sielläkin kääntymässä. Kun tulimme, otettiin jäävät liikkeet yhteistreeninä. Meitä oli kolme ja seuruutimme koiria toisten ohi (eli reunimmaiset meni samaan suuntaan ja keskimmäinen meitä vastaan). Kun olimme samalla viivalla, käskimme jokainen koiramme eri asentoihin. Lunalta sujui kaikki muut, mutta istumiseen vaati kaksi käskyä.

Otimme myös hieman kapulanjättötreeniä. Kouluttaja tiputteli kapulaa Lunan edessä ja potki sitä siinä edes takaisin. Neiti joutui siinä treenaamaan helppoa istu-maahan vaihtoa. Kouluttaja kerkesi juuri toteamaan että eihän se välitä kapulasta yhtään, kun Luna sitten syöksähti ohi potkaistun kapulan perään. Otettiin vielä muutama toisto, jolloin Luna ei enää edes katsonut kapulaa.

Otimme perään vielä paikallaolot useammalla koiralla. Ensin otin Lunan kanssa voi-tason paikkiksen, missä ei ollut ongelmaa. Seuraavalla kierroksella otettiin evl-paikkis. Tässä neitiä selvästi hämäsi että meidän molemmilla puolella olevat tekivät avo-paikkista ja menivät maahan. Luna katsoi minua, katsoi vieressä olevaa koiraa joka meni maahan ja katsoin minua uudelleen. Neiti taisi pohtia että häneltä taisi mennä minun käsky ohi ja meni maahan. Nostin sen takaisin ylös, jonka jälkeen jätettiin koirat. Menimme jälleen piiloon ja hetken päästä kouluttaja tuli sanomaan että Luna vinkuu ja oliko se normaalia. Olin ihan ihmeissäni koska Lunahan ei ole koskaan vinkunut paikkiksessa. Käskin tulemaan sanomaan uudestaan jos se vinkuminen jatkui, mutta kuulemma neiti oli sitten hiljentynyt.

Palasimme riviin ja kouluttaja käveli koirien takaa. Luna jäi katsomaan tätä, minkä takia meni ensimmäinen maahan käsky ohi. Toisella sitten maaduttiin. Luoksetulo onnistui sitten ensimmäisellä käskyllä. Luna ei ollut ainoa koira, joka jäi liikkuriin kiinni, joten otettiin sitten harjoituksena sitä että koiran istuivat rivissä ja kouluttaja vain käveli koirien takana. Palkka saatiin kun kouluttajaa ei katsottu tai sitä vain vilkaistiin ja sen jälkeen huomio kiinnittyi takaisin ohjaajaan.

Otettiin myös häiriötreeniä niin että kouluttaja huuteli käskyjä meidän ollessa ringissä koirat sivulla. Luna jostain syystä jäi melkein joka kerta kouluttajan maahan-käskyyn. Istumisessa se ei häiriintynyt, että en tiedä mikä siinä maahanmenossa nyt oli. Meillä oli vieressä ohjaaja cavalierin kanssa ja hän selvästi sanoi käskyt samalla tavalla samalla äänenpainolla kuin minä, koska meidän molempien koirat menivät toisen käskystä maahan.

Otimme tätä vielä lisää niin että menimme ympyräksi (koirat selät vastakkain) ja käskyttelimme koiria eriasentoihin. Luna nyt oli oikein tekevällä tuulella ja monta kertaa meni toisen käskyihin.

Sitten tulikin ruokatauko. Olin näitä taukoja miettinyt että mitä teen Lunan kanssa. En voinut jättää sitä takapenkille autoon, koska neiti on oppinut kipuamaan takapenkin selkänojan yli. Ilma oli sen verran lämmin, että takakontin olisi pitänyt jättää auki. Olin pohtinut jonkinlaisen koiraverkon hankkimista, mutta en ollut sellaistakaan kerinnyt hankkimaan. Minulla ei ollut kuin kevythäkki, jonka sitten laitoin avonaiseen takakonttiin. Hieman mietitytti että miten Luna siellä viihtyisi. Kyllähän neiti on häkissä tottunut olemaan, mutta se ei ole joutunut oleskelemaan siellä pidempiä aikoja ilman että olen näkyvissä. Kevythäkkihän ei paljoa koiraa pidättelisi jos se päättäisi sieltä lähteä. Plus meillä oli jo ennestään yksi syöty kevythäkki kotona.

Onneksi sain auton kahvion eteen, joten peruutin sen niin että näin koko ajan Lunan kahvion ikkunasta. Yllättävän hyvin neiti lopulta siellä odotteli. Ensimmäisen 10 minuuttia se katseli perään, jonka jälkeen mentiin maate. Edelleenkin se seuraili kaikkea liikettä mitä ulkona oli, mutta lopulta näin että pääkin laskeutui alas.

Ruokailun jälkeen palattiin kentänreunalle. Tässä vaiheessa minua alkoi väsyttää ihan sikana. Meillä oli vielä viitisen tuntia ennen omaa vuoroa ja minä nuokuin sen koko ajan Salme Mujusen kentän reunalla seuraten muiden treenejä. PK-kentällä oli vielä yhdet paikallaolot sekä hetki workshoppia, mutta myönnettävä on että en vain jaksanut sinne enää mennä. Toisekseen Luna kuorsasi häkissään, joten ehkä oli ihan hyvä että meillä oli taukoa.

Mujusen koulutuksia seuratessa tuli hieman jännästi esille monen eri ohjaajan kanssa, että ohjaajat eivät olleet ihan samaa mieltä kouluttajan kanssa.

Käytin Lunan muutaman kerran lyhyellä kävelyllä, kun ilmakin viileni auringon mennessä lopulta pilvien taakse piiloon. Aika kului ja lopulta tuli meidän vuoro.

Nähtiin tällainen kaveri lenkillä.

Ajattelin näyttää meidän kaukoja ja siinä liikkumista.

Mujunen pyysi ensin näyttämään I-M-I vaihdot ja näissä ei ollut ongelmaa. Tässä myös tuli heti meidän toinen ongelma esille, eli neiti kun ei nouse ensimmäisellä käskyllä. Tähän kouluttajan ohje oli että heittää palkan pään yli koiran noustessa. Eli sitä ensin pitää tehdä sellaisella etäisyydellä että koira varmasti nousee. Ja kun matka kasvaa, niin palkka pitää olla sellainen että sen saa tarvittaessa kauempaakin heitettyä koiran taakse.

 Sitten tuli seisominen mukaan. M-S-M vaihdot olivat ihan hyviä, mitä nyt parin vaihdon jälkeen tassut lähtivät liikkeelle. S-I-S vaihdossa sitten tuli tämä normaali persuunvetoliike, missä koira sitten liikkuikin jo puolimittaa eteenpäin.

Ohje mikä tähän saatiin oli että täytyy aloittaa melkein täysin alusta. Eli namilla aloitetaan asentovaihdot niin että koiran tassut ei liiku ollenkaan (M-S-M). Tämä oli Lunalle ensin todella haastavaa, kun etutassut liikkuivat tai yritti läpsiä namikättä kokoajan. Hiljalleen tassut alkoivat pysyä paikoillaan. Sitten S-I-S vaihdossa piti saada koira tietysti peruuttamaan istumaan.  Tätä sitten piti kuulemma harjoitella paljon.

Kysyin myös Lunan vinkumisesta kentällä. Meillä ei ollut aikaa enää niin paljoa, jotta olisin kerinnyt sitä näyttämään, mutta kouluttaja kysyi miten palkkaan neitiä liikkeiden välissä. Sanoin että kehumalla ja kylkeä taputtamalla. Hän sitten käski kokeilla niin että palkkaan maltillisemmin ja hieman matalammalla äänellä. Ääntely kun yleensä viittaa kiihtymiseen, etten sitten kiihdyttäisi sitä turhaan lisää.

Yritimme ottaa myös loppuun hieman luoksetuloja, mutta neiti oli erimieltä. Kyllä siis luoksetuloja tehtiin, mutta Luna ennakoi pysähtymistä koko ajan. Yritimme siis sitten saada Luna tekemään ihan perusluoksetulo, mutta eipä siihen oikein sitä vauhtia löytynyt. Mujunen käski oikein kirkua sen luoksetulokäskyn, mutta totesin siihen itsekseni että minä en lähde kirkumaan. Luna kyllä tulee luokse ihan hyvin normaalisti normaalilla käskyllä, nyt se saattoi olla vaan pitkästä päivästä väsynyt. Kouluttaja vielä päätti näyttää mallia kuinka se käsky pitäisi kiljaista ja ”Luna tänne” kuului niin korkealta että en meinannut itse saada siitä mitään selvää. Kentänlaidalla kuuntelijat nauroivat ja nauroivat sitten kaksi kertaa kovempaa, kun Luna tämän ”käskyn” kuullessaan oli juuri tulossa Mujusen ohi minun luokse. No neitihän stoppasi,  yksi tassu ilmassa se tuijotti kouluttajaa kulmiensa alta suu auki aivan paikallaan varmaan 20 sekuntia ennen kuin päästi erittäin äänekkään tuhahduksen ja tuli minun viereen. :D Lunakaan ei selvästi arvostanut tätä kutsutapaa.

Täytyy sanoa että tästä 30 minuutista en kyllä saanut hirveästi mitään irti. Mujusella tuntui olevan vähän tyyli että hänen tapansa on ainoa oikea – tai ainakin ainoa jolla koiran pystyy opettamaan satavarmasti toimivaksi. Ehkä joo ne monella toimivat, mutta minulle ja minusta tuntuu että ainakin muutamalle muulle jäi hieman epäilevä fiilis.

Päivän treenit olivat siinä ja lopuksi meillä oli vielä 1,5 tunnin luento kahviossa. Tätä olin ”pelännyt” ehkä eniten ennakkoon, että mitä teen Lunan kanssa jos sää on todella kuuma. Mutta onneksi aurinko meni pilveen jonkun aikaa ruokailun jälkeen ja tuuli yltyi eli ilma oli viilennyt huomattavasti. Luna oli ruokailun ollut häkissään nätisti, joten melko hyvillä mielin jätin sen taas samalla tavalla odottelemaan. Auto oli taas kontti ovelle päin ja ovi auki. Itse menin taas istumaan ikkunanviereen, josta pääsin kurkkimaan mitä neiti teki. Luna oli nätisti koko luennon, todennäköisesti nukkuen yli puolet siitä.

Yritän laittaa luennoista erikseen postausta, näistä näköjään tulee jo pitkiä ilman luentojakin. Laitan myös sunnuntain omaan postaukseensa.

Nuuksio - Haukankierros ja Punarinnankierros

Monessa blogissa on näkynyt kansallispuistoissa patikointia ja itseäkin on houkuttanut lähteä. Meillähän on tässä Nuuksio sekä Sipoonkorven kansallispuistot ”lähellä.” Olin vapaalla maanantain, joten aamulla sitten googlailin näitä vaihtoehtoja. Nuuksio houkutti sinällään, kun siellä oli useampia erilaisia reittejä, mutta sinne oli ajomatkaa kumminkin noin tunti.

Sipoonkorvessa taas ei näyttänyt olevan kuin kaksi reittiä. Kartta oli myös hieman epäselvä, mutta kumpikaan reitti ei näyttänyt menevän minkään lammen tai järven ohi, eli koirille ei olisi uimapaikkoja. Päätettiin sitten kumminkin lähteä ajelemaan kohti Nuuksiota.

Ensin ajattelin että menisimme suoraan reitille, jolla oli pituutta noin 7 kilometriä (Korpinkierros), mutta kun kierroksen esittelyssä sanottiin kulkuajaksi noin 4 tuntia (?!) ja tasoksi haastava, alkoi reitti epäilyttämään. Päätimme sitten lähteä kokeilemaan hieman lyhyempää Haukankierrosta. Tälle reitille oli arvioitu matkaa 3,7km ja ajaksi 2 tuntia. Tämäkin oli tasoltaan haastava reitti.

Pakkasimme eväät ja juomat ja lähdimme yhdeltätoista ajelemaan kohti Nuuksiota. Lara vinkui takapenkillä melkein koko matkan, todennäköisesti luullen että olemme menossa uimaan ja kun emme sitten olleetkaan perillä yhtä nopeasti kuin normaalisti, meni pikkuneidiltä hermot. Tosin matkalla luulimme että Laralla on kakkahätä kun autossa alkoi pariin otteeseen haista paukuttelu. Jälkeenpäin todettiin, että hajut lähtivätkin Lunasta.

Pääsimme lopulta perille ja hieman jouduimme kartasta hahmottelemaan että missä me olimme. Lara pääsi pulahtamaan ensimmäiseen lampeen jonka näimme. Sitten lähdimme kävelemään. Täytyy sanoa että melko nopeasti tuli selville miksi reitti oli tasoltaan haastava korkeuserojen takia. Heti ensimmäinen ylämäki oli omalta arviolta yli 45 asteen nousu pari kymmentä metriä. Lara juoksi mäen ylös ja me muut kipusimme perässä.

Jossain vaiheessa matkaa tajusin, että meidän eväät ja juomat jäivät autoon. Olin laittanut eväskassin systerin jalkotilaan, eikä kumpikaan sitten muistanut sitä lähtiessä. Täytyy sanoa että juomapulloa oli ikävä pariin otteeseen kun hiki virtasi selässä. Vaikka sää oli todella tuulinen, ei se tietenkään metsässä sitten pahemmin tuullut. Ja sitten kun reitillä riitti mäkiä ja paljon kiviä ja juurakoita eli jalkoja joutui nostelemaan niin kuumahan sitä tuli. Onneksi silloin tällin puhaltava tuulenvire teki olon hetkellisesti hieman mukavammaksi.

Mutta kokonaisuudessaan maasto oli mukavaa ja varmasti koirien lihaksille hyväksi kun oli niin epätasaista. Lunan kulkeminen tosin tuotti vähän väliä ongelmia, kun neiti yllättäen alkoi kolmijalkaiseksi ja ontui vasenta etutassuaan moneen otteeseen. Onneksi syy oli yleensä havunneula tai jokin muu roska anturan välissä. Kun tassu saatiin putsattua, jatkui matkakin nelijalkaisena. Välillä sitten irrotettiin oksia takajaloista. On se turkkikoiran kanssa lenkkeily metsässä kivaa, vaikka tuo ei pahimmasta päästä olekaan turkkinsa kanssa. Osa matkasta oli taas päällystetty kivirouheella, joiden kohdalla mietin että näinköhän ne kivet satuttaa koirien tassuja.

Reitillä onneksi oli uimapaikkoja joissa koirat saatiin kasteltua. Lara oli aivan täpinöissään ja juoksi odottamaan lentävää keppiä aina vettä nähdessään. Lunaa joutui puolestaan hieman tuuppaamaan takamuksesta, koska se ei tunnu nykyään pystyvän menemään rauhassa uimaan jos Lara juoksee koko ajan ympärillä.

Matkalla oli myös yhdet pitkät metalliportaat. Menimme portaat alaspäin, mikä oli siinä mielessä hieman hankala että koirien piti kulkea 0,5-1 metrin portaiden sivulla ja mäki alas oli jyrkkä ja kivikkoinen. Siinä kun sitten piti yrittää keskittyä itse kävelemään portaita ja katsoa että hihnassa kulkeva koirakin pääsi alas telomatta itseään. Systerin kannalta hyvä että menimme alaspäin, koska hänen olisi ollut hankala nilkkansa kanssa nousta portaita.

Matkaa on liikkeellä hieman hankala arvioida, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua että reitti olisi kyllä pidempi kuin sanottu 3,7km. Systerikin totesi tämän jonkun aikaa minun jälkeen, jolloin katsottiin puhelimesta että melkein 5 kilometriä oli jo tullut täyteen. Eikä matkaa autolta reitin alkuun ollut kyllä kuin muutama sata metriä. Olimme siinä vaiheessa (onneksi) jo loppupuolella, itse seurasin matkaa puhelimella Pokemon Go:ta pelaten ja näin jo kauempana samat salit jotka olimme ohittaneet.

Näillä kohdilla piti koko ajan katsoa jalkoihin tai sitten oli naamallaan maassa.

Palasimme autolle ja pidimme hetken tauon eväät syöden. Tähän ensimmäiseen reittiin meillä kului aikaa noin 1,5 tuntia. Jos vähennetään siitä kaikki pysähdykset, niin hieman reilu tunti olisi ehkä oikea kierrosaika. Eli reittikuvauksessa arvioitu 2 tuntia oli aika paljon yläkanttiin. Tuskin olisi mennyt siihen pidempääkään reittiin 4 tuntia, mutta koska juomat jäivät autoon oli ehkä ihan hyvä ettemme menneet sitä. :D

Kun olimme syöneet ja meillä oli vielä aikaa, lähdimme lyhyemmälle ja helpommalle Punarinnankierrokselle. Pari jyrkempää nousua tälläkin reitillä oli, mutta maasto oli edellistä helpompi. Tälläkin reitillä oli lampia johon koirat saatiin heitettyä. Reitille oli arvioitu kuluvan aikaa tunti, mutta taisimme talsia sen noin puolessa tunnissa.

Se sai sitten riittää ja palasimme autolle. Kokonaisuudessaan meillä meni 2,5 tuntia reissussa ja koiristakin huomasi että liikuttu on, koska paluumatka oli todella hiljainen.

Todettiin että voidaan joku päivä lähteä kävelemään sitä pidempääkin reittiä, kunhan varustaudutaan hieman paremmin. Ja sää voisi olla ehkä hieman viileämpi. Lunalle tästä päivästä viisastuneena laitoin tilaukseen Janutexin metsähaalarin (ja kurahaalarin samaan konkurssiin).  Olen sitä joka kesä pohtinut, mutta nyt lopulta sain aikaiseksi mitata tytön. Pystyy neitikin kulkemaan hieman vapaammin ettei kaikki oksat ole koko aikaa turkissa riesana. Pitää melkein vielä etsiä jostain jonkinlaiset kumitossut Lunan etutassuihin, etteivät havunneulaset pääse anturoiden väliin.

Reissun jälkeen Lunaa odottikin pesu ja takkujen selvitys. Juoksuhousut oli vetänyt nivuset kunnon huopatakkuun ja nyt ne takut oli vielä täynnä havunneulasia. Kunnon pesu shampoolla ja hoitoaineella onneksi irrotti suurimman osan roskista ja lopuksi vielä selvitettiin karvat kokonaisuudessaan. Hyvin huomasi että käveleminen oli vienyt pahimmat mehut, kun sen isompia vastalauseita ei tullut vaikka availin useamman huopatakun. Nyt on sitten väsynyt ja puhdas, takuton neiti.

Luna kuorsasi sylissäkin osan illasta.