Tokoleiri - sunnuntai

Pahoittelen jo heti alkuun että tässäkään postauksessa ei pahemmin kuvia ole. Mukana kun ei ollut ketään joka olisi voinut kuvata.

Lauantain leiripäivältä kotiuduttiin suunnilleen kahdeksan maissa illalla, eli meillä oli aika pitkä päivä. Ei sitä paljoa kotona enää jaksanut, joten kymmenen maissa mentiin jo nukkumaan. Seuraavana aamuna herätyskello oli taas soimassa seitsemän jälkeen.

Sunnuntai alkoi Tiltun luennolla, eli Luna pääsi jatkamaan aamu-uniaan häkkiinsä auton takakonttiin. Luento kesti tunnin, jonka jälkeen siirryimme kentille. Tällä kertaa koulutuksia oli kolme. Meillä oli aamulla taas Sirken koulutus, puolilta päivin oltiin Tiltulla ja iltapäivällä Oili Huotarilla.

Olimme jälleen toisena vuorossa, joten jäätiin Lunan kanssa odottelemaan kehän laidalle. Olin siinä pohtinut mitä liikkeitä ottaisimme. Jotenkin tuntui hölmöltä treenata samoja liikkeitä montaa kertaa, kun en ole kerinnyt edes ensimmäisiä ohjeita kunnolla kokeilemaan. Päätin näyttää myös Sirkelle meidän kaukoja.

Alkuun katsottiin hieman nousemisongelmaa. Tähän Sirke ehdotti tutusta kaavasta poikkeamista. Kuten Jenni jo joskus aikoinaan sanoi, Luna tuntee ja tietää miten liikkeet menevät ja jää helposti hieman omiin ajatuksiinsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että palkkasana ja palkka voi tullakin ensimmäisen käskyn sijasta. Se saa Lunan odottamaan ensimmäistä käskyä eri tavalla, kun se voikin olla palkkasana. Tietysti vaihtelua pitää tässäkin tehdä, ettei sitten käy niin että I tai S käskyä sanotessa neiti olettaakin sen palkkakäskynä ja lähtee etsimään palkkaa.

Sitten itse siirtymisiin. Luna teki vaihteeksi ihan hyvät vaihdot, ainoastaan S-I vaihdossa tule persuunveto kuten tavallisesti. Tähän kouluttaja ehdotti istumisen opettamista eri tavalla. Eli Luna pitäisi saada istumaan taaksepäin. Tähän otettiin avuksi este ilman mitään rimoja (oli vain maassa oleva pohjatanko). Neiti laitettiin seisomaan tanko mahan alla ja siitä Lunan piti ”hypätä” taaksepäin tangon yli istumaan. Tämä oli alkuun todella hankalaa, kun neiti on tottunut siihen että edessä olevan esteen yli ei saa tulla. Eli I-S vaihdossa jouduin oikeasti houkuttelemaan että tuo uskalsi ylittää maassa olevan esteen. Kun Luna uskoi että haluan nyt oikeasti esteen ylitystä, alkoi homma sujua. Ainakin neidistä oli todella kivaa hypätä esteen taakse. Taakse menemistä vielä vahvistettiin kun palkkaus tuli Lunan ollessa pupuasennossa.

Tässä hieman kotivideota meidän treenistä. Nyt kun Luna on alkanut tajuamaan ideaa, alan taas kiinnittämään huomiota paikallapysymiseen. Kunhan löydän sopivan riman vielä, videossa käytin lapiota ja se ei oikein tuntunut sopivalta.

Tähän piti nyt keksiä sitten uusi käsky, jotta Luna ymmärtäisi liikkeen eri istumiseksi. Otimme uudeksi käskyksi ”Sitta” jota monet muutkin ovat käyttäneet. Pitää nyt ottaa tämä tehotreeniin, mutta ainakin näin pienellä harjoittelulla näyttäisi jo olevan jotain kehitystä.

Katsoimme myös tunnaria hieman. Tässähän meillä ei sinällään isompia ongelma ole ollut, mutta kerroin että Luna on kertaalleen treeneissä innoissaan lähtenyt hyppelehtimään kun olin kääntynyt ympäri. Okei kerta nyt ei ole iso ongelma, mutta se häiritsi itseä joten halusin siihen jotain neuvoa. Näytin miten suoritimme liikkeen. Eihän tätä liikkumisongelmaa tietystikään ollut tällä kertaa, mutta Sirkellä oli silti ehdotus sen ehkäisemiseen. Hän sanoi että Lunalla on aika vahva halu pitää kontaktia, tässäkin liikkeessä neiti katsoo laitettavia kapuloita, mutta aina välillä ottaa kontaktin minuun. Tai ainakin yrittää ottaa, minä kun seison niin Lunan takamuksen kohdalla, niin neidin pää ei vaan taivu taaksepäin liikkumatta. Olen minä aikaisemminkin huomannut sivusilmällä että Luna yrittää ottaa kontaktia. Mutta hän sanoi että liikkeessä on sallittua että teenkin täyskäännöksen niin, että seison suunnilleen Lunan etutassujen kohdalla. Tämä antaa Lunalle mahdollisuuden ottaa kontakti halutessaan. Kokeilimme vielä pari tunnaria näin ja paikka näytti sopivan neidille. Nyt näin itsekin kunnolla kuinka Luna aina välillä otti kontaktin hetkeksi ja jäi sitten taas katsomaan kapuloita.

Viimeisenä otettiin vielä ruutu. Tällä kertaa ilman targettia. No, Lunahan jäi etsimään sitä ruokaa jälleen eikä kuullut sen takia ensimmäistä maahankäskyä. Tähän saimme samanlaisen ohjeistuksen kun kaukoihin. Eli jos ensimmäisen maahan käskyn sijasta sanoisinkin palkkasanan. Se voisi saada neidin paremmin kuulolle, nyt se tässäkin luottaa siihen että sieltä tulee useampi käsky eikä sitä ensimmäistä tarvitse niin kuunnella. Eli palkkasana pitäisi osata ajoittaa siihen kun Luna on noin suunnilleen oikeassa paikassa, ettei se kerkeä lähteä etsimään sitä palkkaa.

Sitten meidän aamun ensimmäinen aika loppui. Saimme taas lisää ideoita meidän liikkeiden eteenpäin vientiin.

Käytiin tässä välissä pienellä lenkillä, meidän seuraava vuoro oli Tiltun opissa pari tunnin päässä.

Ensimmäisenä katsottiin kiertonoutohyppyä ja siinä kapulaan kiinnijäämistä. Lunan vire ei ollut parhaimmillaan ja se näkyi hidasteluna kierrolle mennessä. Tiltu oli tarkka siitä että koiraa ei saanut palkata jos ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseen. Eli tämä oli tätä mustavalkoisuutta missä olen huono. Pariin otteeseen erehdyin palkkaamaan ”väärästä”, jonka jälkeen jäin epävarmaksi ja Lunahan imaisi tämän tunteen itseensä. Neiti nimittäin alkoi pysähtelemään takaisintulossa. Kouluttajasta tuli kuva että hän ajatteli Lunan jäävän kapuloihin kiinni ja siksi pysähtelevän, mutta itse koin että se ei nyt ollut siitä johtuvaa.  Kyllä neiti vilkaisi kapuloita, mutta minusta Luna reagoi ihan pelkästään minun tunnetilaan. Tiltu oli sitä mieltä että Lunalle pitää saada kierto ensin vahvaksi ennen kuin lähtee tekemään sen vaikeampaa.

Seuraavana kanssa katsottiin jääviä. Näissä nyt sinällään ei ollut isoja ongelmia, enemmän minä pelkään sitä että minä nollaan liikkeen kun jännittäessä kävelen tötsien väärältä puolelta. Luna myös hieman ennakoi liikkeelle lähdöissä. Tiltu tähän sanoi ettei minun kannata jättää käskyn sanomista niin myöhäseen vaan sanoisin sen hieman aikaisemmin, tällöin Lunan ennakointi ei näyttäisi niin ennakoivalta. Mielessäni ajattelin että tässäkin näköjään on kouluttajakohtaisia eroja, kun aikaisemmin minulle on sanottu että sitä käskyä ei sanota aikaisemmin. Koira vaan opetetaan siihen että sitä käskyä odotetaan.

Viimeisenä katsottiin ohjattua, jossa Luna vaihteeksi ensinnäkin jätätti täyskäännöksessä ja oli lähdössä oikeanpuolen kapulalle vaikka vasen piti noutaa. Tein liikkeen meidän tavallamme normaalisti, eli en yrittänyt korjata täyskäännöstä eilen opitulla askelluksella.

Tähän Tiltu kommentoi että ongelma voi jo ratketa sillä että seuruu saadaan kuntoon. Hän suositteli perus houkuttelua täyskäännöksessä, mutta palkkaus pitäisi saada ajoitettua heti käännöksen alkuun. Kouluttaja myös totesi, että hän ei lähettäisi koiraa noutoon jos seuruuosio menee pieleen.

Seuraavana olikin ruokatauko ja Luna pääsi tauolle häkkiinsä.

Ruokkiksen jälkeen meillä oli taas muutaman tunnin tauko ennen viimeistä koulutusta Oili Huotarin kouluttamana.

Päätin pysytellä edelleen EVL:n liikkeissä, koska tuntui turhalta hinkata sitä Voi:ta. Otettiin siis tyhjäänlähetystä. Tätähän emme ole oikeastaan Lunan kanssa pahemmin treenanneet, joskus yli vuosi sitten otin huvikseen pari kertaa targetille lähetystä.

Oili kysyi että miten olin ajatellut liikettä harjoitella, kun tapoja on useita. Sanoin ajatelleeni targettia, mutta olin avoin muille ehdotuksille. Kouluttaja sanoi että katsotaan miten targetti Lunalla toimii. Tehtiin niin että targetti vietiin kentän toiseen reunaan ja Oili taputteli sitä ensimmäisellä kerralla, jotta neiti osaisi hieman arvioida suuntaa. Sitten lähetin Lunan eteenpäin. Liike ei ollut kovin suora, neiti pikemminkin kaarsi vasemmalta mutta meni targetille. Teimme pari lähetystä, tosin seuraavat ilman targetin näyttöä. Muutaman kerran Luna teki saman kaarteen. Kouluttaja kysyi että tekeekö Luna yleensä kaarteita targetin kanssa. Totesin ettei minun mielestäni. Hän sanoi että monella koiralla targetti vetää juoksuliikkeen kaarteelle. Mutta minä en uskonut se johtuvan targetista, vaan pikemminkin siitä että Luna ei vielä oikein ymmärtänyt mitä siltä haluttiin.

Otimme sitten hieman hankalamman treenin. Siirrettiin ensimmäisen targetin uuteen paikkaan. Pyysin Lunaa katsomaan oikeaan suuntaan ja kun näytti että, neiti katsoi sinne minne halusin siirryttiinkin toisen targetin luokse. Tämä olikin siinä mielessä haastavampi, että sivussa oli ruutu. Ja sitä ruutua kun on hinkattu niin en ollut kovinkaan yllättynyt että se ruutu sitten kiinnosti. Kouluttaja kumminkin kävi hieman näyttämässä missä targetti oli. Kun Luna katsoi oikeaan suuntaan, palattiin tälle ensimmäiselle targetille. Lähetin Lunan eteen ja nyt mentiin todella nätisti suoraan kohteeseen. Tästä bileet pystyyn ja siirryttiin toiselle targetille. Tämä oli sellainen mistä olin itse epävarma. 

Mielessä kävi että Luna saattaa juosta suoraan ruutuun, koska se sitä jälleen katseli. Kun neiti näytti vilkaisevan oikeaan suuntaan, otin riskin ja lähetin. Rehellisesti sanottuna Luna yllätti, vaikka se oli taas katsonut ruutua, niin neiti otti ja meni suoraan targetille. Kouluttajakin totesi että nyt sille kyllä aivot raksutti hienosti.

Tätä treeniä kannattaa kuulemma Lunan kanssa tehdä ja targetti sopii sille todella hyvin tähän liikkeeseen. Luna menee sille niin innoissaan ja kun se on pieni, se ei edes näe sitä ennen kuin se on tarpeeksi lähellä. Mutta kuulemma sitä ei kannata pitää koko aikaa siellä vaan silloin tällöin pysäytetään suunnilleen oikeaan kohtaan. Ihan ettei se jää siihen targettiin kiinni ja jää etsimään sitä. Ja Oili suositteli etten lähettäisi Lunaa, jos näyttää yhtään siltä että se ei tiedä mihin pitää juosta. Kävisin sitten näyttämässä paikan. Eli en päästäisi neitiä epäonnistumaan. Se saattaa tehdä hallaa suoraan juoksemiselle.

Koska minulle oli jäänyt Tiltun kiertonoutohyppyhässäkästä hieman huono kuva, halusin ottaa sen liikkeen uudelleen. Selitin meidän ongelman ja mentiin lähetyspaikalle. Selitin miten olemme liikkeen yleensä tehneet, eli olemme tehneet ensimmäiset lähetykset esteiden toiselta puolelta ja siinä onnistuttua siirrytty hiljalleen taaksepäin esteiden taakse. Kun tämä on lähtenyt sujumaan, on kapulat otettu mukaan. Tätä ollaan tehty parinkin eri kouluttajan kanssa.

Oililla oli yksinkertainen korjausidea tähän, mitä tähän mennessä kukaan ei ole meille ehdottanut; Oili toi merkkitötsän lähemmäs. Eli estehäiriöitä ei ”piilotettu” meidän selän taakse, vaan ne olivat koko ajan siinä näkyvillä. Otimme ensin ilman kapuloita ja niin että olimme selkä menosuuntaan päin kun kouluttaja siirsi tötsän lähelle. Sitten käännyimme ympäri ja ”missä kierrä” kyselyn jälkeen lähetin neidin matkaan ja Luna kiersi tötsän hienosti. Oili puolestaan käski kehua kun neiti palasi takaisin kierrosta. Sitten otimme kapulat mukaan. Nyt lähettäessä Luna kyllä vilkuili kapuloita, mutta siitä huolimatta meni kiertoon.

Tästä sitten joka onnistumisella siirrettiin tötsää hieman kauemmaksi, ja joka kerta Luna kiersi sen nätisti. Oili suositteli tätä jatkamaan, mutta mieluiten niin että seuraavalla kerralla kun aloitetaan niin otetaan tötsää taas hieman lähemmäs ja lähdetään hiljalleen siitä pidentämään matkaa.

Meillä oli vielä hieman aikaa, joten katsottiin Lunan jääviä. Otin neidin sivulle jolloin Oili kysyi että otanko suoraan seuruusta. Kasvoillani loisti varmaan iso kysymysmerkki, kun en ymmärtänyt miten ne sitten olisi pitänyt ottaa, mutta kouluttaja vaan totesi että okei hyvä otetaan niin. Lähdettiin siis tekemään jäävät S-M-I järjestyksessä. Seisominen ei ollut aivan niin nätti stoppi kuin normaalisti, vaan Luna valui muutaman askeleen verran ennen pysähtymistä. Maahanmeno ja istuminen sujuivat hienosti. Oili seisomisesta sanoikin, johon totesin että Luna kyllä osaa sen paremmin. Otimme siis uudelleen ja seuraava stoppi oli paljon nätimpi. Kouluttaja laittoi meidät tekemään sen vielä pariin kertaan ja kysyi sen jälkeen, että onko kukaan koskaan sanonut että Luna ottaa itse asiassa pari sivuaskelta seisomaan pysähtyessään. Kuulemma ne on aika pienet eikä mitenkään pahat, mutta pitäisi kiinnittää huomiota siihen ettei se liike siitä kasva. Tähän kuulemma voisi auttaa se että ottaa niitä seisomisstoppeja Lunan minun edessä jonkin aikaa.

Siihen aikamme loppui. Oili totesi että Luna on hänestä todella pätevä, aivojaan käyttävä spanieli, varsinkin kun hänen tutullaan on kanssa yksi ja se ei kuulemma tee muuta kuin häsellä. :D Neidin seuruu näytti kuulemma myös todella hyvältä.

Se oli sitten siinä, meidän osaltamme leirin koulutukset oli läpikäyty ja saimme monia hyviä neuvoja. Sirken ja Oili Huotarin treenit oli minusta antoisimmat, Tiltun ja Salme Mujusen ehkä taas hieman pettymys, mutta kahden jälkimmäisen kanssa minulla oli tunne ettemme oikein olleet aivan samalla aaltopituudella. Nyt vain pitää saada näitä uusia ideoita harjoiteltua ja hiljalleen tosissaan pitäisi katsoa sitä koettakin.

Olin tässä suunnitellut katsovani ensimmäisen Laisin tuomaroiman kokeen ja ilmoittavani Lunan sinne, mutta Laisi taitaakin pitää lomaa näin kesällä koska hänen kokeitaan ei Virkusta pahemmin löytynyt. Yhden löysin heinäkuussa ja sekin oli aivan Suomen itärajalla. Olisin ollut valmis vielä pari tuntia ehkä ajamaan per suunta, mutta yli neljän tunnin ajomatka ei oikein innosta. Lähellä olevissa kokeissa sitten tuomarien nimet oli itselle täysin vieraita, ja google kysely toi hieman eriäviä mielipiteitä kyseisistä tuomareista (tosin niinhän ne aina). Eniten itseä pelottaa että jos joku käyttää kaukoissa jotain lautaa tai putkea, jonka tuo koiran lähelle nähdäkseen tassujen liikkumisen. Muistelen että Jennikin joskus mainitsi että tosissaan osa tuomareista sellaista käyttää ja koira kannattaa siihen totuttaa että vieras tulee jonkin putken kanssa lähelle. Tämä voi Lunalle olla hankala, kun se ei muutenkaan pidä vieraista ja sitten jos se kokee putken yhtään epäilyttävänä niin sehän väistää.

Eli jos joku tuntee tällaisen tuomarin joka tätä tapaa käyttää niin voi ilmiantaa, osaan niitä sitten vältellä.