Kesäkuu-syyskuu

Heippa taasen, elossa ollaan edelleen!

Meillä treenit edelleen jatkuvat, minkään lajin virallisiin kisoihin ei olla päästy vieläkään. Rally-tokon osalta vuosi alkaa olla siinä vaiheessa, että suuntaan ne kisatavoitteet sinne ensivuoden puolelle, jotta voimme samalla tavoitella vuoden rally-tokokoira kisoja. Olemme olleet nyt kesän Tiina Jankan rally-toko- sekä agilitykurssilla.

Rally-tokossa Geishalla on kesän aikana vahvistunut hyvin oikealla puolella tekeminen ja itseasiassa käännökset ovat siinä paremmat kuin vasemmalla. Tähän osasi Iiris Harju todeta myöhemmin kesällä, kun osallistuin hänen yhden kerran valmennukseen, että tätä näkee usein koirilla, jotka ovat aloittaneet tokosta. Vasemmalla puolella tehdään tehtävät (ehkä liiankin) tiiviisti ja sitten oikealla puolella on hieman väljempää, jolloin käännöksetkin sujuvat helpommin.  Mutta rally-radalla olevista kylteistä Geisha osaa lähes kaikki, isoimmat haasteet ovat tällä hetkellä peruutukset (meinaa mennä vinoon) sekä oikealla puolella askel sivulle. Muuten se meidän päähaaste jatkuu viretilassa. Nyt olen löytänyt sopivan palkan (kaupan lohi/kinkku/maksapasteijatahnat tuubissa), jolla Geishan mielentila pysyy hyvänä. Nyt pitää vaan alkaa taas hiljalleen häivyttää sitä palkkatuubia.

Toinen mitä meidän pitää testata ja opetella on tuo sosiaalinen palkka. Rallyssa olen sen huomannut, että jos kehun Geishaa radalla, se todennäköisemmin aloittaa sen napsimisen. Ja tämä tapahtuu, vaikka yritän kehua erittäin rauhallisestikin. Radan lopussa jos palkkaan innokkaammin kehuilla, roikkuu minulla nopeasti 15 kiloa paimenta takinkauluksessa. Joten olen nyt itsenäisesti treenatessa alkanut harjoittelemaan tätä rauhallista kehumista sekä liikkeissä että ”loppupalkkana”.

Kun vaan tämä palkkaamattomuus/palkkaus/viretila ongelmat saadaan ratkottua, niin sitten voidaankin melkein kisata luokka luokan perään.

Agilityssa edetään hissukseen. Geishalla on vauhtia ihan hirveästi ja kropan hallinta ei vielä aivan hanskassa, niin eritoten kepit on hankalat. Kuusi keppiä menee jo melko isolla onnistumisprosentilla, mutta sen pidemmät ei. Myös sen oikean ensimmäisen välin löytäminen on välillä hieman hankalaa. Keinu ja A-este etenevät kanssa hissukseen. Keinun Geisha uskaltaa suorittaa jo itsenäisesti, mitä nyt jouduimme hieman korjaamaan pysähtymispaikkaa. Ensin neiti jäi suunnilleen puoleenväliin keinua, mitä nyt ollaan lähdetty hivuttamaan eteenpäin. Geisha ehkä enemmän reagoi minun hidasteluun siinä keinulla, jos liikkuisin vauhdikkaasti eteenpäin niin neitikään ei pysähtyisi niin aikaisin, mutta siinä pelottaa sitten suorituksen muuttumisen lentokeinuksi.

Omat ohjaukset vaativat vielä treeniä ja minun edelleen pitää joissakin kohti varmistaa, että mitä käskyä minun pitää tietyissä kohti käyttää.

 Tiia Vitikaisen puomitreeneissä ollaan edistytty reippaasti, Geisha suorittaa jo helposti muutaman esteen ennen puomia ja yhden suoran esteen puomin jälkeen. Nyt pitäisi alkaa ottaa este-erottelua, jotta päästään työstämään puomin-exit treeniä.

Lähdössä pysymisessä on sitten alkanut olla ongelmaa. Olen tässä ollut ehdottoman mustavalkoinen, eli radalle ei pääse jos takamus nousee ylös. Tästä tuli Tiialta hieman noottia, että sen lähdössä pysymisen pitäisi olla varma, ennen kuin lähtee kunnolla rataa treenaamaan. No, kyllä se alkuun olikin. Onhan Geishan kanssa tehty melkein 1,5 vuotta tottelevaisuuslajeja ennen kunnon agilityn aloittamista, mutta se veto sinne radalle alkaa olla niin kova, ettei se paikallaolo enää vaan meinaa pitää.

Tiian kommentti oli, että toko-tyylillä opetettu paikallapysyminen ei koskaan ole varma agilityssa, hän opettaa klassisella ehdostamisella, jolloin koira ei koskaan karkaa lähdöstä. Vähän aina vierastan kommentteja, joissa sanotaan vain yhden tavan olevan se oikea toimiva (tätä kuulee myös tokopuolella välillä useinkin). Mutta jatketaan tuota paikallaolotreeniä. Tiia kyllä puhui että voisi järjestää verkkokurssin lähdössä pysymisestä, mutta ennen kuin sellainen julkaistaan, mennään tutulla tokotyylillä.

 

Elokuun lopulla meillä oli Magical Joyn kennelpäivä Espoon Marketanpuistossa. Meillä oli Nadja Böckerman kouluttamassa temppuja sekä Nose Workia.

Geisha yllätti hieman näyttäessään pystyvänsä keskittymään temppujen tekoon vaikka vieressä oli Lara-mamman lisäksi yksi kasviksen koirista. Teimme mm. nenäkosketusta, kumartamista, jalkojenväliin peruuttamista, ohjaajan edessä sivuttain liikkumista.

Tauolla tuli tehtyä lenkkiä puistoalueella. Se on varmasti kesämmällä ollut todella loistokas, mutta tässä vaiheessa oli monet kasvit jo nähneet parhaat päivänsä.

Tauon jälkeen siirryimme tekemään Nose Workia. Olin Geishan kanssa sitä jonkin verran kotona treenannut, mutta ulkoilma ja purkit olivat neidille uutta. Yllättävän nopeasti Geisha kumminkin tajusi tehtävän ja alkoi kahdesta purkista löytyä se oikea. Lopuksi meillä oli purkkirivi. Tässä tein itse virheen siinä, että jäin odottamaan Geishan maahanmenoa (=meidän löydän merkkaustapaa). Geisha kyllä pysähtyi oikean purkin kohdalle ja jäi tuijottamaan minua, mutta kun en tästä palkannut vaan jäin odottamaan sitä makuuta, päätteli neiti, että tämä taisi olla väärä ja lopetti hommat siihen. Tai ei suoranaisesti lopettanut, mutta lähti sen jälkeen tarjoamaan minulle purkkirivin vieressä olevia purkinkansia, joita se toi minulle muutaman kappaleen. Mutta tässä vaiheessa Geisha oli jo selkeästi väsynyt. Ensimmäisen nose-vuoron jälkeen neiti oli jo alkamassa nukkumaan autossa odotellessaan, mitä se ei siihen mennessä ollut päivän aikana tehnyt.

Sitten sairastuvalle. Lunalla on reilun viikon ajan ollut nielu punainen, mutta muuta oiretta ei ollut. Eli snaapeli syö ja juo ihan hyvin. Ensimmäisenä tuli mieleen Lunalla oleva närästys, mutta mitään muuta närästykseen viittaavaa ei ollut. Juttelin E:n kanssa, joka käski kokeilla Antepsin kuuria. Vajaan viikon kuurin jälkeen huomasin Lunalla keskellä kieltä pari pientä vesikellomaista pattia. Jälkeenpäin huomasin, että yksi patti oli ollut jo ottaessani Lunan nielusta kuvaa E:lle. Nielun punaisuus oli tässä vaiheessa hieman pienentynyt-.

E. epäili jonkin sortin nielu/suutulehdusta, kun ne kuulemma joskus aiheuttaa myös kieleen muutoksia. Hampaissa ei kumminkaan ole pahemmin hammaskiveä eikä ikenet punoita ollenkaan. Eli nyt sitten kokeillaan hetki klooriheksidiinisuuhuuhteella, että muuttuuko tilanne. Jos ei ole muutosta, niin pitää varmaan alkaa varailemaan eläinlääkäriaikaa.

Toinen sairastupalainen on ollut Kismet. 24.8. Kismetillä todettiin olevan pissatulehdus, koska se oli pissinyt sisälle useamman kerran meidän ollessa töissä ja ulkona pissailli tiheästi. Systeri yritti saada lääkärille aikaa, mutta oikeastaan millään asemalla ei ollut sille illalla enää vapaita aikoja, joten hän jätti vielä kunnalliselle soittopyynnön. Kunnanlääkäri soitti takaisin juuri, kun minä olin takapihalla yrittämässä ottaa Kismetiltä kauhalla pissanäytettä, jonka sitten sain todeta olevan täysin veristä. Yritin siinä sitten huudella talon toiseen päähän, jossa systeri jutteli lääkärin kanssa. Lopulta he sopivat systerin käyvän Kismetin kanssa siellä näytillä sen pienen näytteen kanssa minkä kerkesin neidiltä saamaan.

Meillä on aikaisemmin Lara ja Geisha käynyt pissatulehduksen takia lääkärissä (Laralla tästä aikaa joitakin vuosia ja Geisha puolestaan oli alle luovutusikäinen) ja molemmat saivat suoraan antibioottikuurit. No, tämä kunnanlääkäripä ei sitten antibioottia suorilta käsiltä antanutkaan, vaan otti pissanäytteen viljelyyn ja antoi kipulääkekuurin. Hieman tätä ihmeteltiin, kun oireet ovat selkeät, mutta eihän siinä mitään voinut. Kipulääkekin onneksi helpotti Kismetin oloa sen verran, että sen ei tarvinnut koko yötä pyydellä pissalle.

Seuraavana iltapäivänä lääkäri sitten soitteli, että kyllä näytteessä näkyy bakteerikasvustoa, eli kuuri aloitetaan. Kismet sai Clavaseptin kuurin 1tbl 2 kertaa päivässä 4 päivän ajan. Systeri oli jutellut E:n kanssa, joka pohti kuurin olevan kyllä aika mieto oireiluun nähden. No, kuuri syötettiin, mutta pari päivää kuurin jälkeen oireet uusiutuivat. Systeri soitti taas kunnanlääkärille, josta hoitaja vastasi. Hoitaja sanoi laittavansa lääkärille kyselyä, että tarvitaanko uusi näyte vai voiko lääkäri määrätä uuden kuurin näkemättä. Jos mitään ei kuulu, piti mennä kyselemään apteekista oliko sinne mahdollisesti tullut reseptiä. Tässä vaiheessa oltiin hieman WTF-meiningillä, mutta onneksi lääkäri sitten kumminkin soitteli myöhemmin perään ja totesi itsekin kuurin olleen ehkä turhan lyhyt. Eli Kismetille tuli sama antibiootti, tällä kertaa 1 tabletti 3 kertaa päivässä ja 10 päivän kuuri.

No, kuuria saatiin syötettyä noin 9 päivää, kunnes Kismet alkoi oksentelemaan aina lääkkeen annon jälkeen sen verran, että kuuri jouduttiin keskeyttämään. Mutta tähän todettiin että jos tämä kuuri on toimiakseen, niin 9 päivää pitäisi kyllä olla riittävä.

Taas meni joitakin päiviä kuurin loputtua, niin johan se Kismet taas alkoi pissailemaan tiheästi (jopa parikymmentä kertaa yhden lenkin aikana). Nyt sitten systeri varasi ajan Keravan Evidensialle, josta Kismet sai trimetopriimikuurin (3/4tbl 2 kertaa päivässä toistaiseksi). Virtsanäyte otettiin suoraan rakosta, jossa näkyi jonkin sortin bakteerihippua (tässä toki vaikutti syödyt ab:t). Näyte jäi viljelyyn ja lääkäri sanoi lähettävänsä sen eteenpäin herkkyystutkimuksiin, jos siihen tulee kasvustoa. Sille annettiin aikaa useampi päivä (lääkäri oli torstaina, jossa sanottiin odotettavan ainakin maanantaille asti ellei kasvustoa ole jo aikaisemmin näkyvissä). Perjantaina tuli kumminkin lasku näytteenlähetyksestä ja lääkäriltä myöhemmin viestiä, että näytteessä oli jo selkeästi kasvustoa, joten se lähti eteenpäin tutkimuksiin. Antibioottia syödään siihen asti, kunnes tulokset tulevat ja jatko selviää sitten