Treenejä ja tilannekatsaus

Agilityssa teimme jälleen rataa. Edeltävillä tuntilaisilla oli ollut viimeinen tunti, ja kouluttaja oli ajatellut että vikalla tunnilla on kivempi tehdä rataa kuin treenata jotain tiettyä. Radalla oli uutena esteenä pussi ja opettelimme myös uuden ohjaustekniikan, jonka nimihirmua en saanut mieleen enkä netin syövereistäkään löytänyt sitä.

Pääsenkö mä jo radalle?

Kurssilaisia oli edelleen vähän. Lola tosissaan jätettiin pois yltyneiden merkkailuhalujen takia, ja muista neljästä kurssilaisesta kolme oli kipeänä. Eli paikalla oltiin minä Lunan kanssa sekä rhodesiankoira Tinka. Pidimme kouluttajan pyynnöstä hieman lyhyemmän tunnin, kun hänen piti keretä junaan. Tämä kävi paremmin kuin hyvin, kun vain kahdella kurssilaisella kerkesimme käymään kentällä aivan tarpeeksi. Kolmannella kierroksella huomasi Lunan väsyneen hyvin kun vauhti tippui huomattavasti.

Rata itsessään ei ollut pitkä, esteitä oli 9 kappaletta. Tämä uusi ohjaustekniikka tapahtui estellä 5 ja 8. Eli putkesta koira ohjattiin seuraavan esteen taakse. Lähin interneistä löytämäni liike oli nimeltään twisteri, mutta sinäkin esteen jälkeinen ohjaus erosi tästä meidän harjoittelemasta. Ohjauksen näkee kyllä hyvin videolta (laatu tosin puhelin laatua, koska en muistanut ottaa kameraa mukaan), jos joku osaisi kerta sen oikean nimen. Videon rata oli viimeinen mikä tehtiin, eli neidin vauhti ei enää ollut ihan huipussaan. :)

Agilitytunnin jälkeen uni maittoi.

TOKO

Sunnuntain tokotunti meillä meni vähän niin ja näin. Edelleenkään en saanut Lunaa kiinnostumaan lelusta, tai leluista, koska otin tällä kertaa useamman mukaan. Yritin saada neitiä jahtaamaan lelua ja kun lopulta heitin palkkalelun, niin Luna vaan nouti sen minulle. Tyylillä ”tässä tämä lelu, anna mulle nyt se oikea palkka.”  Huijaamalla sain tytön hetkeksi repimään lelua, kun ängin leluun tulleista rei’istä nameja sisään, mutta tähänkin neiti kyllästy kun ei repimällä saanut niitä herkkuja pihalle. Pohdin kouluttajan kanssa tässä vaihtoehtoja, miksi lelu ei neidille kelpaa. Ensimmäinen ajatus oli se, että jos Lunalla on vaan niin nälkä, että herkut voittavat lelun. Aamuruoka on tarjottu 7-9 välillä riippuen minun työvuorosta ja iltaruoan olen tarjonnut treenien jälkeen. Meidän tunti on siis 20-21. Toinen ajatus oli, että olemme tuolla treenanneet nameilla niin paljon, että se on vain yksinkertaisesti tottunut siihen namipalkkaan.

Kouluttajan mukaan voisi kokeilla myös sitä, että vaihtaisi herkut lennosta kokonaan leluun. Eli herkuilla palkkaamisen lopettaisi tähän ja tästä eteenpäin palkkaisi pelkällä lelulla. Minä taas pohdin kannattaako tätä tehdä näin lähellä koetta, kun luulen että neidin pää on jonkin aikaa sekaisin palkanvaihdosta. Ehkä jatkan nyt kokeeseen asti tutulla namipalkalla. Pitää tosin alkaa ottaa enemmän koemaisia harjoituksia.

Tunnilla treenasimme ensimmäisenä ohjattua noutoa. Noutotreeni lähti ihan hyvin, olemme aloittaneet harjoittelun niin että Luna istuu edessä selkä kapuloita päin ja siitä lähetän sen joko oikealle tai vasemmalle. Koira on siis vajaan metrin päässä minusta.  Sitten kouluttaja kertoi miten se oikeasti tehdään. Olin osittain tietoinen oikeasta tekotavasta, eli koira vierellä ensin kävellään kapuloita kohti, tehdään täyskäännös ja kuljetaan tötsälle. Sitten tulikin se uusi juttu eli koiran kuuluukin seistä eikä istua siinä tötsän luona ja ohjaaja jatkaakin vielä matkaa tötsältä eteenpäin. Ajattelin että no, kokeillaan tällä oikealla tavalla. Eihän siitä sitten meinannut tulla mitään, kun Luna ajatteli kyseessä olevan kaukokäskyt.

Paloittelin treenin sitten osiin, eli otin vain tämän meille uuden seisomiskohdan mukaan. Pysyin itse siis siinä metrin korkeintaan puolentoista päässä Lunasta. Lunalla muutenkin näytti olevan hieman keskittymisvaikeuksia, kun jossain vaiheessa vieressä oleva kouluttaja oli muka aivan liian iso häiriö. Kapulalle ei voinut mennä kun vieras ihminen seisoi siitä muutaman metrin päässä. Kun olen ulkona treenannut tätä liikettä, ei niillä matkoilla ole ollut niin merkitystä, Luna on hakenut kapulan vaikka välimatka oli pidempi.

Hankaluuksia tuotti myös hallin toisessa reunassa treenaava iso terrieri, joka kesken treenin päättikin ottaa hatkat ja tulla tekemään tuttavuutta Lunan kanssa. Minä seisoin selkä heihin päin kun kuulin ohjaajan kutsuvan urostaan ja seuraavaksi tajusinkin terrierin olevan aivan siinä vieressä. Ei Luna siihen ensin mitään reagoinut, mutta varuilta otin neidin pannasta kiinni ja yritin toisella kädellä hätyytellä urosta muualle. Siinä vaiheessa alkoi tyttökin äristä, mutta sen se tekee aina kun tietää itse olevansa kiinni (minä roikun pannassa) ja toinen koira tulee lähelle.

Kouluttaja ja terrierin ohjaaja hakivat urokset aika nopeasti pois, ja minä kiitin mielessäni, ettei omistaja karjunut koiralle siinä Lunan lähettyvillä. Hieman tapahtuma söi neidin jo vähäistä keskittymiskykyä, kun tälle urokselle piti sitten alkaa murista kun se tuli treenatessa lähelle. Kerran jouduin Lunaa kieltämään kovempaa, kun tämä yritti kesken seuraamisen mennä ärähtämään terrierille. Lopputunnin tyttö sitten olikin kuin ei näkisikään ko. urosta. Minä tietysti vahtasin sivusilmällä heitä, kun terrieri vilkuili Lunaa vähän väliä. Varsinkin paikkamakuussa sydän tykytti että tuleeko se uros taas häiritsemään, kun ohjaaja uskalsi jättää sen makaamaan yksin.  Onneksi näin ei kumminkaan käynyt.

Näiden lisäksi otin Lunan kanssa tötsän kiertoa, tämän ihan vain innostaakseni tyttöä hieman. Liike on helppo ja sain neidin ajatuksen takaisin treeneihin häiriöiden jälkeen. Yritin saada liikkeeseen lisää vauhtia jälleen targetin avulla ja tällä kertaa se tuntui jopa onnistuvan. Aikaisemmin Luna on käynyt herkkulautasella ja jäänyt haistelemaan ympäristöä namien toivossa, mutta nyt neiti tajusi melko nopeasti että seuraava nami tuleekin vasta minulta.

Lopussa otimme myös hieman seuraamista. Välillä se sujui todella hyvin ja välillä taas neiti löntysti perässä.

Eli nopea tilannekatsaus tämän hetkiseen:

Paikkamakuu
Tästä olen 99,9% varma että meillä ei ole ongelmia. Luna ei ole viimeiseen ehkä puoleen vuoteen tehnyt treeneissä elettäkään että olisi nousemassa ylös.

Seuraaminen
Meidän murhekryyni. Välillä onnistuu täydellisesti ja välillä ei. Luna kyllä tietää mitä tässä tehdään, mutta vire on mitä on. Yleensä jos harjoittelen ulkona tai isommassa hallissa, niin neiti seuraa ihan hyvin.

Kapulanpito
Tästäkin olen täysin varma että onnistutaan.

Seuruusta maahan
Tässä on neiti mennyt hieman sekaisin kun olemme treenannet seuraa-istu ja seuraa-seisomista välillä. Eli Luna on viimeaikoina tarjonnut seisomista paljon herkemmin ja maahanmeno on vaatinut tuplakäskyn. Pitää siis tätäkin treenata tässä lyhyesti päivittäin, jotta nyt saadaan se maahanmeno sujumaan.

Luoksetulo
Tämä on myös liike missä en usko olevan mitään ongelmia.

Kaukokäskyt
Tämä on sellainen liike missä saatamme epäonnistua minun takia. Luna osaa liikkeen kyllä hyvin, mutta pelkään että jos minä sanon käskyt väärällä painotuksella eikä neiti niitä kokeessa ymmärräkään. Olen myös miettinyt pitäisikö käsimerkkejä vahvistaa tässä liikkeessä. Tällä hetkellä teen istu-käskyn ohella käsimerkin, ja jos sitä vahvistaisin niin että Luna nousee myös pelkällä käsimerkillä. Silloin ei minun äänenpainolla olisi aivan yhtä isoa merkitystä.

Hyppy
Tästä olen täysin varma että meillä ei ole ongelmaa, Luna hyppää mielellään ja on rutinoitunut tulemaan suoraan perusasentoon. En ainakaan keksi syytä miksi tässä epäonnistuttaisiin.

Nyt se on sitten tehty...

... eli ensimmäiseen tokokokeeseen ilmoittautuminen! Pitkään mietin että onko meillä ne liikkeet nyt niin hanskassa, että uskallan oikeasti ilmoittautua, mutta uskalsin lopulta varata paikan. Koe on siis Porvoossa lauantaina 6. helmikuuta.

Jos joku tietää millainen tuomari tuo Harri Laisi on, niin voi hieman kertoa.

Kaikki liikkeethän meillä on kyllä hallinnassa, mutta muutamat vaativat edelleen hienosäätöä.  Tai muutamat ja muutamat, pääasiassa se on se seuraaminen meillä mikä tuottaa ongelmia koirakoululla. Lunan seuraaminen ei siis ole kovinkaan innokasta ja aika helposti se alkaa jätättää. Tätä ongelmaa meillä tosin ei ole kun esimerkiksi ulkona treenataan, joten uskallan hieman laskea sen varaan, että kisakenttä kun ei ole meidän normaalitreenialue, saattaa tytön liikkeet olla hieman vauhdikkaammat. Ja jos ei ole, niin luotan että meillä ei mene muuta liikkeet pieleen joten yhden liikkeen kohdalla matalat pisteet on sallittu.

Toinen pieni ongelma on kaukokäskyissä, Luna on alkanut nousta seisomaan, kun pyydän sitä maasta-istumaan. Mutta luulen että saan tämän nopeasti korjattua kun päivittäin treenataan muutamaan kertaan. Muutenkin treenataan loppuaika nyt alokasluokan liikkeitä, en halua sekoittaa Lunan pikkusta päänuppia avoimen tai muiden ylempien luokkien liikkeillä.  

Se on sitten toinen juttu jos kisapaikalla sanonkin jännityksissäni käskysanat oudolla painotuksella ja Luna ei niitä ymmärräkään. :D Mutta monesta paikasta olen lukenut että ensimmäinen kerta saattaa mennä pieleen juuri ohjaajan jännityksen takia. Totta kai me lähdetään Lunan kanssa tavoittelemaan ALO1 tulosta, mutta en nyt pahastuisi ALO2:sestakaan… tai kunhan saadaan edes hyväksytty tulos! 

Lopuksi vielä lukijoille kuva Lunasta matkalaukussa.

Pyörimistä ja kysymysmerkkejä agilityradalla

Petenkoiratarvike paketti tuli nopeasti, sunnuntaina tein tilauksen ja tiistaina paketti odotti Smartpostissa. Paketista tuli siis kaksi naksutinta (hiljaisempi ja tavallinen) sekä kaksi erilaista pupunkarvadummya. Lelut näytin Lunalle nopeasti, jonka jälkeen laitoin ne oikein näyttävästi treenilaukkuun. Yritin siis heti nostaa lelujen arvoa neidin silmissä, ajatuksena ”katso millaset lelut mä ostin, mutta lälläslää säpä et saakkaan leikkiä niillä nyt.”  Idea toimi, koska Luna monta kertaa illan aikana meni tutkimaan treenilaukkua. Se toimi hieman liikaakin, koska laukku kiinnosti myös seuraavana päivänä kun Luna jäi yksin (tämän näki hyvin Elisa Vahdista) ja koska ketään ei ollut kotona, neiti sai rauhassa tapella laukun vetoketjujen kanssa. Lopputuloksena, kun systeri palasi ensimmäisenä kotiin, tuli Luna vastaan kanidummy suussa. :D Onneksi sisko tiesi, että lelu oli tarkoitus ottaa esiin vasta treeneissä ja nosti sen sitten pois neidin ulottuvilta.

Naksuttimet ja kanidummyt

Naksutintreenit aloitimme myös heti. Tällä kertaa Luna ei enää pelännyt naksahtavaa ääntä, joten otin normaaliäänisen naksuttimen käyttöön. Aloitimme ihan kontaktitreenillä, eli Lunan istu ja piti kontaktia, naksaus ja nami perään. Teimme aina muutaman toiston ja sitten pidettiin taukoa ja myöhemmin sama uudestaan.

Minä koen naksuttimen jotenkin hankalaksi, kun olen tottunut käyttämään palkkiosanaa (JES), jossa idea on siis sama kuin naksuttimessa. Palkkiosana on ehdollistunut niin minuun kuin Lunaan ja vaikka naksautan naksuttimella, automaattisesti sanon palkkiosanankin. Enkä nyt siis tiedä reagoiko neiti naksuttimeen vai palkkiosanaan ja onko siitä haittaa että tulee molemmat äänet. Toinen ongelma on se että en pidä naksutinta koko aikaa kotona (tai ulkona) ranteessa mukana, jolloin kun on tilanne missä Luna tekee jotain kehuttavaa, minun on pakko käyttää palkkiosanaa. Turha siinä vaiheessa on lähteä etsimään sitä naksutinta.  Pitää nyt sitten vain pitää näitä erillisharjoituksia tuohon naksuttimen ehdollistamiseen, eli toistoja toistojen perään ja vähintään muutaman kerran päivässä.

AGILITY

Meillä alkaa olla agilityssa olla joka kerta vähemmän porukkaa, viimeksi meitä oli tunnin alussa kolme. Neljäs tuli myöhemmin (on siis kuulemma jollain toisella kurssilla ja on aina tullut paikalle noin 15-20 minuuttia myöhässä). Tällä kertaa tunnin alkaessa meitä ei ollutkaan kuin minä ja systeri. Ihmettelen myös, että kaikki poissaolijat eivät ole mitään ilmoittaneet, kun ohjaajakin siinä kyseli että näkyikö ulkona muita. Muita ei kumminkaan ilmestynyt, joten aloitimme systerin kanssa rataan tutustumisen. Minä aluksi ajattelin että kiva kun ei ole paljoa porukkaa, pääsee radalle useammin.

Ennen tuntia päätin, että tällä kertaa palkkaan pääasiassa lelulla. Agilityssa kun tuo neiti hyväksyy lelun palkaksi todella hyvin. Varmaan, kun kierrokset nousee juostessa niin leikki menee siinä samalla tahdilla. Mutta ajatuksena oli nostaa lelun arvoa, jos se sitten olisi innostava myös tokotunnilla.

Radalla oli 13 estettä, uutuutena pöytä. Pöytäähän treenattiin edellisellä tunnilla, mutta tätä ennen se ei ole koskaan radalla ollut. Itse rata ei ollut kovin vaikea, mutta keskellä oli sellainen sumppu, että isoin ongelma oli radan muistaminen. Kolme estettä oli siis aivan vierekkäin ja ensimmäisellä kerralla ne piti mennä kaikki kolme (5, 6 ja 7) ja takaisinpäin mentäessä enää vain muuri (9). Monta kertaa tuli ohjattua koira väärälle esteelle tai sitten jäätiin esteiden väliin ihmettelemään, että mihin sitä nyt pitikään tästä edetä.

Luna onneksi on aika anteeksiantavainen radalla, jos minä sekoan ohjauksessa, neiti ei ryntää ensimmäiselle näkemälleen esteelle, vaan hidastaa ja jää ihmettelemään. Tämä antaa minulle yleensä sen tarvittavan sekunnin, jotta saan ajatukset kasaan ja ohjattua tytön oikealle esteelle.

Alkuun meillä meni mielestäni ihan hyvin, pois lukien tietysti omat sekoilut. Mutta jossain vaiheessa, oliko kyseessä nyt toinen vai kolmas kierros, neiti ei enää suostunut menemään kunnolla putkiin. Minä en mielestäni muuttanut ohjaustani ollenkaan tai en ainakaan tietoisesti myönnä muuttaneeni. 

En tiedä johtuko vastahakoisuus väsymyksestä, kun pääsimme radalla tavallista useammin. Minä huomasin jo puolentunnin jälkeen, että Lunan vauhti tippui melkein puoleen verrattuna ensimmäiseen kierrokseen. Tällöin totesin että kahdella koiralla tunti on aika rankka, kun vuorojen välinen lepotauko jäi lyhyeksi. Kolmas kurssilainen saapui taas sen parikytä minuuttia myöhässä, mutta me olimme jo kerenneet käymään kaksi kierrosta radalla. Sanoisin siis 3-4 koiran olevan hyvä kurssilaismäärä, siinä kerkeää jo hetken aikaa levätä, mutta jokaisella on myös aikaa olla radalla.

Otin sitten hieman putkitreeniä seuraavalla vuorolla, eli lähetin Lunan putkeen ja aloitin heti kehumisen ja lelulla riehumisen. Kun neiti oli mennyt kolme kertaa peräkkäin hyvin, otin koko radan uudelleen. Tällä kertaa saatiin suht puhdas rata, mitä nyt pieni hidastelu tuli keskelle. Tämän kohta kokonaisuudessaan näkyy videolla. Putkia siinä ei näy, mutta ne ovat siis ihan videon oikeassa ja vasemmassa alareunassa.

Lola taas, no, oli perus Lola. Vanhemmalla neidillä on juoksut edenneet siihen vaiheeseen, että tämä kulkee kuono maassa ja merkkailee minkä kerkeää. Se tuotti systerille hieman ongelmia treeneissä, kun Lolaa piti vahtia koko ajan ettei se päässyt sisälle merkkaamaan. Vanhempi neiti oli kyllä valmis yrittämään tilanteen tullessa vaikka tällä oli housut jalassa.

Radalla heillä meni heillä melko hyvin. Systerillä oli sama ongelma kuin minulla, että se rata unohtui kun yritit keskittyä ohjaamaan koiraa oikeaan suuntaan ja Lola taas välillä meni minne itse huvitti. Esimerkiksi putken jälkeen tuli muuri ja systeri oli oikeassa paikassa muurin vieressä, mutta Lola vaan putken jälkeen jatkoi matkaa ja meni pari metriä muurin ohi. Se ei edes pakosti katsonut systeriä päin näin tehdessään. Lola myös välillä hyppi omia esteitä vaikka systeri yritti kutsumalla kutsua tätä oikean esteen luokse. 

Ensi tunnilla ollaankin sitten vain Lunan kanssa, systeri totesi että ensiviikolla Lolan merkkaamishalut on todennäköisesti paljon suuremmat, joten hän mieluummin jättää neidin kotiin.

Mä sain pallon!

Paluu treeniarkeen

Nonniin, viimeviikolla palasimme treeniarkeen, eli sekä agility että toko jatkuivat. Molemmille tunneille sai osallistua juoksuisen nartun kanssa, kunhan vain pöksyt olivat jalassa. Luna onneksi ei housujaan vihaa, vaan pikemminkin päinvastoin: neiti jää nätisti odottamaan, että pökät laitetaan jalkaan tai sitten se juoksee housujen perässä, kun menen vaihtamaan siihen sidettä. Joten meillä housut eivät syö treeni-intoa ollenkaan. Juoksut itsessään tekevät tuosta hieman apaattisemman, mutta onneksi ne nyt ovat aikalailla ohi, kun vuoto loppui sunnuntaina. Uroksia vältellään vielä hetken aikaa.

Lola sitten puolestaan päätti aloittaa juoksunsa perjantaina.

Molemmilla pöksyt jalassa.

Luna halusi Lolan viereen. Väliin on päässyt näköjään siskopuolenpojan tiputtama mangopala. :D

Sää on ollut viime aikoina niin kylmä, että Lunan kanssa ei ole pystytty menemään kovinkaan pitkille lenkeille. Harmittaa sinällään, kun ei oikein ole voitu ulkotreenejäkään hyytävän kylmyyden takia tehdä ja kotona puolestaan meillä on tosi pienet tilat.

Kun pakkaset olivat pahimmillaan siellä n. -25’C, Luna ei sietänyt kuin 5, korkeintaan 10 minuuttia ulkona ennen kuin alkoi nostella tassujaan. Meillä oli Lolalle alun perin ostetut Rukan tossut, mutta noilla kahdella on sen verran erikokoiset tassut että ne eivät Lunalle olleet sopivat. Ensin olin hirveä taistelu saada ne jalkaan (taistelu ei ollut siis koiran syy, Luna pysy paikallaan nätisti, mutta ne tossut eivät vaan meinanneet mennä jalkoihin), ja silti, kun ne oli jalassa eivät ne pysyneet kovinkaan hyvin.

Tästä sitten syntyi idea alkaa tutkia netistä ohjeita kotitekoisille tossuille ja lopulta päädyinkin Tassuilla Tanssien blogiin ja tähän ohjeeseen.  Ohje oli yllättävän helppo, eikä tossujen tekoon mennyt varmaan 15 minuuttia enempää, kun idean tajusi. Aikaa ei siis kulunut siihen että koko ajan seurasi ohjeita. :D Alun perin ajattelin, etten käyttäisi ohjeessa olevaa kuminauhaa ollenkaan, vaan vetäisin kiinnityksen kokonaan tarranauhalla, mutta tarranauhaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Ainut kuminauha mitä minulta löytyi oli ohutta valkoista, joka ei tähän tarkoitukseen sopinut, mutta onneksi löysin äidin laatikoista harmaata napinläpi kuminauhaa. Sekään nyt ei ollut ihan sitä mitä hain, mutta ajoi asiansa.

Lunan uudet kotitekoiset tossut

Ennen tossuja tekaisin Lolalle tuplafleeceloimen. Tässä huomasin omien ompelutaitojen kehittyneen; ilman ohjetta tein alusta loppuun (mallina käytin Lunalle tekemää kylpytakkia) ja vain muutama suht näkymätön virhe. Loimi tosin on viikonlopun jälkeen ollut Lunalla käytössä, se kun on paksumpi ja pidempi kuin neidin oma fleece.

Tässä Luna poseeraa Lolalle tehdyn fleecemanttelin kanssa.

Sitten treeneihin.

AGILITY

Agilityssa treenasimme irtoamista sekä pöytää. Ensin irtoamistreeneissä oli kolme tavallista hyppyestettä peräkkäin ja kouluttaja oli esteiden toisella puolella herkkujen kanssa. Meillä on sama harjoitus ollut joskus aikaisemminkin, jolloin Luna hyppäsi ensimmäisen esteen yli ja jäi katsomaan mihin minä jäin. Tällä kertaa ensimmäinen yritys oli hieman kankea, mutta sen jälkeen neiti tuntui ymmärtävän treenin idean. Edes esteiden toisella puolella oleva kouluttaja ei häirinnyt, kun Luna tajusi että sehän laittaa herkkuja maahan tarjolle.

Pian Luna keksikin, että tässähän on kiva leikki, ensin mennään käskystä esteiden yli kouluttajan luo ja sieltä herkun jälkeen tuhatta ja sataa esteiden yli takasin. :D

Seuraavaksi harjoiteltiin pöytää. Meillä ei sinällään siinä ole mitään isoa haastetta, Luna hyppää pöydälle ongelmitta ja käskystä pysyy siinä paikallaan. Me keskityimme harjoituksessa vauhdista pysähtymiseen. Eli otimme yhden esteen ennen pöytää. Ensimmäisellä kahdella kerralla Luna tuli niin lujalla nopeudella, että neidin hypätessä pöydälle vauhtia oli niin paljon, ettei se saanut itseään pysäytettyä, vaan matka jatkui pöydän toiselta reunalta alas. 

Kokeilimme tässä erinäisiä keinoja, esimerkiksi minä hidastin vauhtiani pöydän kohdalla, jolloin Luna taas pysähtyi pöydän eteen. Eli se ei toiminut. Toimivimmaksi tavaksi todettiin se tyyli että heti pöydän kohdalla (tai minä olin jo hieman edempänä) käänsin rintamasuunnan pöytää päin hetkeksi (varmaan max. 1-2 sekuntia) ja ojensin toisen käteni seis-merkiksi. Tällöin Luna pysähtyi pöydälle ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Pystyin sitten itse jatkamaan matkaa seuraavan esteen luokse.

Lolallakin tuntu sujui ihan hyvin, mitä nyt hieman meni sähläämiseksi välillä.

Zzzzz....

Viikonlopuksi lähdettiin taas vaunulle. Lolan ja Lunan yhteiselo on viime aikoina ollut suht rauhallista, mutta se voi osittain olla juoksujen syytä. Luna on juoksujen aikana paljon rauhallisempi ja sallii muilta koirilta paljon enemmän kuin normaalisti. Lolassa taas on juoksun tuoksu johon Luna reagoi, kun neiti halusi olla melkein koko ajan haistelemassa vanhempaa. Yritti Luna saada Lolaa leikkimäänkin tökkimällä tätä tassulla, mutta vanhempi neiti oli kuin ei tökkimistä huomaisikaan.

Mutta on kehitystä tapahtunut myös Lolan puolelta; se ei enää siirry heti Lunan tultua vierelle, eikä välittänyt vaikka Luna käveli sohvalla ohi. Vanhempi neiti myös hyppäsi lattiallekin ihan oma-aloitteisesti kun olin dentastixejä ottamassa. Lola siis jossain vaiheessa ei suostunut olemaan lattiatasossa ollenkaan jos Luna oli lähettyvillä.

Koirillakin varusteet päällä, Lunalla itsetehdyt tossut ja Lolalla itsetehty mantteli.

Vaunulla ollessa pakkanen onneksi laski ja päästiin kunnon lenkille. Lämpötila ei ollut varmaan kuin -8’C, mutta silti molemmat tytöt saivat vaatteet päälle. Lunan uudet tossut joutuivat nyt ensimmäisen kerran kunnon koetukselle, koska eihän tuo neiti malttanut kävellä tiellä, vaan se loikki hangessa ja hyppi ojien yli. Yritin välillä vilkuilla, että näkyykö Lunan tassuissa tossuja, mutta vauhtia oli sen verran ettei siinä mitään erottanut. Eli piti vain toivoa kun vaunulle takaisin päästiin että kaikki neljä tossua olisi tallessa. Ja ylpeänä voin sanoa että ne oli, eli tossut pysyivät todella hyvin jaloissa.

TOKO

Sunnuntaina heitettiin Lola kotiin kun vaunulta tultiin ja Lunan kanssa valmistuttiin illan tokotuntiin. Kyseessä oli siis Koirakeitaan (ensimmäinen?) jatkuva tokokurssi, pääasiassa ALO-AVO tasoinen, mutta ylempien luokkienkin liikkeitä käydään silloin tällöin läpi. Edelliseltä 13 kerran kurssilta tähän jatkoi minä Lunan kanssa sekä räyhäävä bordercollie uros omistajansa kanssa, joka tosin oli poissa tältä ensimmäiseltä tunnilta.

Uusia kurssilaisia oli siis neljä. Lunan lisäksi joukkoon liittyi toinen cockeri (uros), sitten oli toinen pieni seurakoira jonka rodun muistin vielä siellä tunnilla (nyt jos arvaisin muistelisin sen olleen Shih tzu lyhyessä karvassa). Muut kaksi oli isompia rotuja, toinen oli jonkin terrieriuros (irlanninterrierin tyylinen) ja viimeisenä sakemanniseropin näköinen narttu (joka tosin taitaa olla ihan puhdasrotuinen, kun kokeisiin sen kanssa aikoi).

Saa nyt nähdä miten tämän ryhmän kanssa etenee, kun tämä narttu ja terrieri meinasivat ottaa heti tunnin alussa yhteen, kun kävelivät toistensa ohi. Terrierin omistaja tässä vaiheessa kiljui että ”älä nyt s****na päästä sitä tänne”, aivan kuin tämä nartun omistaja olisi aivan tahallaan löysentänyt remmiä, kun koira nykäisi. En siis usko että toinen tahallaan oli päästämässä koiraansa tappelemaan, mutta olisi tuon asian voinut muutenkin sanoa. Terrieri tuntui ottavan myös todella paljon häiriötä muista koirista (taisin kuulla myös tämän omistajan valittavan kouluttajalle että hänen uroksensa ei voi keskittyä mm. Lunan juoksujen takia). Joo, tiedän että juoksut häiritsee monia uroksia, mutta uskoisi että sellaisessakin häiriössä on hyvä harjoitella. Taisi olla nyt omistajalla pinna kireällä tai jotenkin muuten stressi päällä. Kun tämä narttu ja terrieriuros laitettiin etäälle toisistaan, alkoi terrieri olla yhteistyökykyinen, eikä sitä hirveästi tuntunut häiritsevän että me olimme Lunan kanssa noin 10 metrin päässä. Saa nyt nähdä kun sitten ensikerralla tämä räyhäävä bordercollie tulee, että minkälainen rähinäshow meillä tuolla oikein on.

Lunakin tuntui hieman ottavan häiriötä uusista koirista, kun esimerkiksi seuraamisessa sain olla tarkkana kun neiti jäi katsomaan muita, mitä se ei sitten enää tee kun koirat tulevat tutuksi. Muut aloittivat aikalailla alusta, kun kouluttajan piti nähdä heidän tämän hetkinen tasonsa. Kun muut harjoittelivat suoraan maahanmenoa, otettiin me Lunan kanssa seisomisharjotuksia. Eli siis yritin saada neidin istumasta/makaamasta suoraan seisaalleen. Voin sanoa että meillä meni varmaan 10 minuuttia että Luna edes tajusi mitä yritän siltä saada, mutta lopulta sain kehiteltyä jonkinlaisen käsimerkin jolla neiti nousi seisomaan. Tosin se joka kerta otti pari askelta eteenpäin, joten jos jollakulla on idea tähän treeniksi niin otan mielelläni vastaan.  Pitää myös katsoa tuo Tie tottelevaisuusvalioksi –kirja jos sieltä löytyisi tähän mitään apua. En nyt muista tuliko ko. kaukoliike sääntöjen uudistuessa, jolloin sitä ei tuossa vanhassa painoksessa tietenkään ole.

Seuraavaksi kun muut treenasivat luoksetuloa, toi kouluttaja meille merkkitötsän ja me harjoittelimme merkinkiertoa. Tämä sujui ihan hyvin alkuun, vaikkakin neiti omaan tapaansa oli hidas menemisessään. Se siis ravaa (välillä löntystää) tötsän luokse, kiertää sen ja ravaa takasin. Olen yrittänyt saada vauhtia nopeammaksi viemällä makupalan tötsän taakse, mutta se tuottaakin sitten seuraavan ongelman kun neiti käy hakemassa namin, se jää haistelemaan namin läheltä pitkäksikin aikaa. Sitten kun Luna lopettaa haistelun (se ei tässä vaiheessa pahemmin kiinnitä huomiota siihen mitä minä huutelen), on se saattanut jo unohtaa minkä takia se sinne tötsän luokse meni ja tulee ihan tyytyväisenä takaisin tötsän väärältä puolelta.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka on meillä se meidän kompastuskivi. Luna kyllä seurasi hienolla kontaktilla, tosin tahti oli hieman hidas ja koko koira kulki sellaisen 30cm jäljessä. Myönnän että osasyy hitaudelle on ehkä omassa vireessä. Meillä on ollut ongelmia tuon seuruun kanssa jo niin pitkään että oma mielipide on siitä huonompi kuin mistään muusta liikkeestä. Kouluttajan ohjeella siirsin palkan oikeaan käteen, koska oikealla kädellä palkattuna tulee palkattua automaattisesti paljon edemmäs. Luna myös joutui hieman hakemaan palkkaa eli käsi oli tavallista ylempänä.

Tämä toi meillä huomattavan parannuksen siinä treenatessa. Luna alkoi kulkea täysin oikeassa kohdassa. Yritän tätä nyt treenata edes lyhyen pätkän joka päivä niin katsotaan lähteekö tuo meidän seuruu siitä parantumaan.

Tunnin jälkeen kouluttaja kyseli että joko olen päättänyt milloin menemme kokeisiin, josko hän tulisi vakoilemaan sinne. Myönsin ajatelleeni helmikuun alkua, johon ilmottautuminen alkaa 19.päivä. Molemmat siinä todettiin että Luna kyllä osaa kaikki alokasluokan liikkeet, että se ei ole estona, mutta vire voisi olla parempi. Kouluttaja käskikin ottamaan seuraavalle tunnille kaikki vähänkään neidille mieluisat lelut, jotta pystyisimme vahvistamaan lelupalkkausta. Tämäkin sinällään on jännä juttu, koska kotikentällä treenatessamme Luna palkkautuu lelulla ihan hyvin. En sitten ymmärrä mikä tuolla on vikana kun lelu kiinnostaa tasan hetken, jonka jälkeen neiti päättä että herkut on parempi palkka kuin lelu. Tilasin nyt vielä Petenkoiratarvikkeesta aitoa kaninkarvaa olevia dummyleluja, kun neiti on innoissaan jäljestyksessä käytetystä kanidummystä, josko ne kelpaisi sitten tuollakin. Lelun kanssa onnistuisi myös ulkona harjoittelu paremmin, kun herkkuja noilla pakkasilla on paha kaivaa tai muuten sormet tippuu hetkessä.

Vireestä vielä sen verran, että se voi olla hyvin niinkin kun koekentälle päästään niin neidillä on vire kunnossa. Ainakin kun mätsäreissä käydään, niin Luna innostuu jo siellä kisapaikalla olosta (paljon koiria ja härdelliä) ja kehään mennään melkein hihnassa vetäen. Sama voi tapahtua myös tokokokeen kanssa, sitä kun ei oikein tiedä ennen kuin käy kokeilemassa.

Tilasin myös pari naksutinta, kun kouluttaja mainitsi että seuraaminen voisi parantua sen avulla. Minä kokeilin Lunan pentuaikana naksutinkoulutusta, mutta se kaatui siihen että Luna suoraan sanottua pelkäsi sitä klik-ääntä. Neiti ei suostunut tekemään yhtään mitään, ei edes ottanut herkkua vaan juoksi karkuun häkkiinsä piiloon.

 Ostin nyt yhden perinteisen naksuttimen ja yhden, missä ääni on hiljaisempi. Josko tuo tyttö olisi kasvanut sen verran, ettei sitä naksutinta enää juosta karkuun. Tai jos juostaan, niin sitten aloitetaan naksuttimeentottumistreenit. Sama tilannehan meillä oli ihan pillillä, minä yritin opettaa Lunaa tulemaan luokse pillinvihellyksestä niin neitipä lähti sitä ääntä karkuun. Meni varmaan vajaa pari kuukautta että sain tuon tottumaan kovaan vihellykseen, mutta nykyään tullaan jo rakettina takaisin.

Mutta nyt vain odotetaan paketin saapumista. :)

Luna on ollut kunnon sylivauva juoksujensa aikana.

Vuodenvaihde

Hyvää uutta vuotta blogin lukijoille sekä satunnaisille kävijöille. Meillä meni vuodenvaihde ihan rauhallisesti. Minä olin töissä viiteen asti ja kotiin tullessa systeri oli Lunan kanssa vastassa. Kuudelta alkoi rakettien paukkuminen.

Tämä oli minusta todella hyvin onnistunut tilannekuva <3

Lunahan ei ole paukkuarka, eikä se tälläkään kertaa välittänyt raketeista pätkääkään, vaikka systeri avasikin ikkunan jotta pauke kuuluu paremmin. Minä tosin sitten käskin hetken päästä laittamaan ikkunan kiinni, vaikka Luna ei pauketta pelännyt, oli se varmaan ikävän kuulosta sen mielestä. Systeri myös yritti osoitella raketteja ikkunasta, mutta ei meidän neiti ymmärtänyt mitä ulkona olisi pitänyt nähdä. Yhdeksän maissa oli pahin alkupauke loppunut ja kävimme tytön kanssa kävelemässä pienen iltalenkin. Silloinkin raketteja ammuttiin tasaisella tahdilla, mutta edes ulkona Luna ei hetkauttanut korvaansakaan metelille. Myöskään ilmassa ollut ruudin/rakettien haju ei kiinnostanut vaan neidin kuono kulki maassa omilla hajuillaan. Luna torkkui myös kahdentoista aikaan tulleessa kunnon paukkeessa. Periaatteessa vasta kun menimme nukkumaan siinä puoli yhden maissa, jäi neiti ikkunaan katsomaan raketteja. Varmaan 10 minuuttia se istui siinä ikkunan edessä kuunnellen ja minusta jopa satunnaisia raketteja katsoen ennen kuin päätti itsekin ruveta untenmaille.

Saisinko minäkin sitä jäätelöä?

Kun herkkuja ei herunut päätti neiti ottaa rennosti.

Uudenvuodenpäivä valkeni jo hieman valkeana ja kylmänä, joten se oli hyvä päivä mennä pitkästä aikaa metsälenkille, ilman että Luna muutti väritystään punaisesta ruskeaksi. Pidin varuilta neidillä liinan pannassa kiinni, koska ei olisi ensimmäinen kerta kun metsässä juoksee koira vastaan ilman omistajaansa. Saisin liinalla pidettyä tuon juoksuisen neidin sen verran lähellä, että pystyisin häätämään mahdolliset uroskosijat kauemmaksi.

Lenkin jälkeen alkoikin sitten pesu ja puunaaminen. Aluksi nypin Lunan blondin tukan pois, trimmauskiveä apuna käyttäen. Täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa sain omasta mielestäni tukan pois todella hyvin! Harmi kun en tajunnut ottaa mitään ennen jälkeen kuvaa. Siitä sitten matka jatkui pesulle.

Pesun jälkeen alkoikin takkujen selvittäminen. Onneksi neiti on jo jotenkin rutinoitunut siihen että turkki selvitetään pesun jälkeen. Itse olen huomannut että märän turkin selvittää paljon helpommin kuin kuivan, joten pyrin harjaamaan turkin läpi mahdollisimman nopeasti pesun jälkeen. Annan kyllä tietysti pahimpien vesien ensin imeytyä kylpytakkiin.

 Vaikka Luna inhoaa koko toimenpidettä, niin se silti hyppää tyynylleen kyljelleen. Takkuja selvittäessä tuo joko nuokkuu tai jos osun johonkin hieman isompaan takkuun saattaa se irvistellä, mutta koskaan ei ole hampaillaan kiinni ottanut (paitsi harjan se on yrittänyt syödä kesken kaiken).  Harjauksen jälkeen on loppukuivattelun aika.

Kun turkki on suurinpiirtein kuiva alkaa itse trimmaus. Minulla on kolme hankalaa kohtaa cockerin trimmauksessa ja ensimmäinen niistäon tassut. Niistä pitäisi saada pyöreät ”kissankäpälät”, kumminkaan leikkaamatta karvoja varpaiden välistä tai tassun päältä. No minä en noista tähän mennessä ole saanut tasasen pyöreitä käpäliä, mutta kyllä ne sentään on lähtökohtaansa siistimmät. Toinen ongelma on ohennussaksien käyttö kohdissa missä pitäisi saada jälki luonnollisen näköiseksi (eli esimerkiksi siirtyminen korvasta päähän tai rinnasta kylkiin). Eli korvan ja rinnan olen vetänyt trimmauslaitteella lyhyeksi ja sitten ohennussaksilla pitäisi saada se siirtymä lyhyestä hieman pidempään karvaan tasaiseksi. Nämä kohdat ovat jostain kohti kyllä tasaisia, ja jostain se vain muuttuu lyhyestä pitkään selvästi. Pitää harjoitella selvästi lisää. 

Kolmas hankaluus on se pään nyppiminen, joka tosin tällä kertaa onnistui minusta hyvin.

Punainen turkki on siinä mielessä hankala että siinä näkyy kaikki virheet selvästi. Lolan tummavalkoinen turkki antaa paljon enemmän anteeksi epätasaisuutta.

Tässä hommassa kuluikin melkein 2,5 tuntia.

Tästä näkee että ei tuo nyt ihan tasanen ole tuo siirtymä korvan lyhyestä karvasta pään pidempään :D

Itse en välitä talvesta ja pakkaksesta ollenkaan, mutta täytyy myöntää että koiran kannalta sää on hyvä. Turkki pysyy puhtaana paljon pidempään.

Sunnuntaina mentiin taas metsään lenkille ja tällä kertaa otin kamerankin mukaan. Ilma on vaan niin kylmä että kuvaaminen on hankalaa, kun sormet jäätyy hetkessä. Tällä lenkillä vastaan tuli 3 kuukautinen kooikerhondje uros, jonka kanssa neiti sai leikkiä hetken aikaa. Koska oletettin että pentu ei vielä pakosti ymmärrä mitään nartun juoksuista. :D

Siirsin blogin kalenterin vuoteen 2016 ja nyt se näyttää niin hirveän tyhjältä. :( No, eiköhän se tässä ajan kuluessa täyty.

Kuinkas ne koirat hyppikään?

Lunan lepakkokorvat

Kaverin lepakkokorvat

Lunalla lumiparta