Pyörimistä ja kysymysmerkkejä agilityradalla

Petenkoiratarvike paketti tuli nopeasti, sunnuntaina tein tilauksen ja tiistaina paketti odotti Smartpostissa. Paketista tuli siis kaksi naksutinta (hiljaisempi ja tavallinen) sekä kaksi erilaista pupunkarvadummya. Lelut näytin Lunalle nopeasti, jonka jälkeen laitoin ne oikein näyttävästi treenilaukkuun. Yritin siis heti nostaa lelujen arvoa neidin silmissä, ajatuksena ”katso millaset lelut mä ostin, mutta lälläslää säpä et saakkaan leikkiä niillä nyt.”  Idea toimi, koska Luna monta kertaa illan aikana meni tutkimaan treenilaukkua. Se toimi hieman liikaakin, koska laukku kiinnosti myös seuraavana päivänä kun Luna jäi yksin (tämän näki hyvin Elisa Vahdista) ja koska ketään ei ollut kotona, neiti sai rauhassa tapella laukun vetoketjujen kanssa. Lopputuloksena, kun systeri palasi ensimmäisenä kotiin, tuli Luna vastaan kanidummy suussa. :D Onneksi sisko tiesi, että lelu oli tarkoitus ottaa esiin vasta treeneissä ja nosti sen sitten pois neidin ulottuvilta.

Naksuttimet ja kanidummyt

Naksutintreenit aloitimme myös heti. Tällä kertaa Luna ei enää pelännyt naksahtavaa ääntä, joten otin normaaliäänisen naksuttimen käyttöön. Aloitimme ihan kontaktitreenillä, eli Lunan istu ja piti kontaktia, naksaus ja nami perään. Teimme aina muutaman toiston ja sitten pidettiin taukoa ja myöhemmin sama uudestaan.

Minä koen naksuttimen jotenkin hankalaksi, kun olen tottunut käyttämään palkkiosanaa (JES), jossa idea on siis sama kuin naksuttimessa. Palkkiosana on ehdollistunut niin minuun kuin Lunaan ja vaikka naksautan naksuttimella, automaattisesti sanon palkkiosanankin. Enkä nyt siis tiedä reagoiko neiti naksuttimeen vai palkkiosanaan ja onko siitä haittaa että tulee molemmat äänet. Toinen ongelma on se että en pidä naksutinta koko aikaa kotona (tai ulkona) ranteessa mukana, jolloin kun on tilanne missä Luna tekee jotain kehuttavaa, minun on pakko käyttää palkkiosanaa. Turha siinä vaiheessa on lähteä etsimään sitä naksutinta.  Pitää nyt sitten vain pitää näitä erillisharjoituksia tuohon naksuttimen ehdollistamiseen, eli toistoja toistojen perään ja vähintään muutaman kerran päivässä.

AGILITY

Meillä alkaa olla agilityssa olla joka kerta vähemmän porukkaa, viimeksi meitä oli tunnin alussa kolme. Neljäs tuli myöhemmin (on siis kuulemma jollain toisella kurssilla ja on aina tullut paikalle noin 15-20 minuuttia myöhässä). Tällä kertaa tunnin alkaessa meitä ei ollutkaan kuin minä ja systeri. Ihmettelen myös, että kaikki poissaolijat eivät ole mitään ilmoittaneet, kun ohjaajakin siinä kyseli että näkyikö ulkona muita. Muita ei kumminkaan ilmestynyt, joten aloitimme systerin kanssa rataan tutustumisen. Minä aluksi ajattelin että kiva kun ei ole paljoa porukkaa, pääsee radalle useammin.

Ennen tuntia päätin, että tällä kertaa palkkaan pääasiassa lelulla. Agilityssa kun tuo neiti hyväksyy lelun palkaksi todella hyvin. Varmaan, kun kierrokset nousee juostessa niin leikki menee siinä samalla tahdilla. Mutta ajatuksena oli nostaa lelun arvoa, jos se sitten olisi innostava myös tokotunnilla.

Radalla oli 13 estettä, uutuutena pöytä. Pöytäähän treenattiin edellisellä tunnilla, mutta tätä ennen se ei ole koskaan radalla ollut. Itse rata ei ollut kovin vaikea, mutta keskellä oli sellainen sumppu, että isoin ongelma oli radan muistaminen. Kolme estettä oli siis aivan vierekkäin ja ensimmäisellä kerralla ne piti mennä kaikki kolme (5, 6 ja 7) ja takaisinpäin mentäessä enää vain muuri (9). Monta kertaa tuli ohjattua koira väärälle esteelle tai sitten jäätiin esteiden väliin ihmettelemään, että mihin sitä nyt pitikään tästä edetä.

Luna onneksi on aika anteeksiantavainen radalla, jos minä sekoan ohjauksessa, neiti ei ryntää ensimmäiselle näkemälleen esteelle, vaan hidastaa ja jää ihmettelemään. Tämä antaa minulle yleensä sen tarvittavan sekunnin, jotta saan ajatukset kasaan ja ohjattua tytön oikealle esteelle.

Alkuun meillä meni mielestäni ihan hyvin, pois lukien tietysti omat sekoilut. Mutta jossain vaiheessa, oliko kyseessä nyt toinen vai kolmas kierros, neiti ei enää suostunut menemään kunnolla putkiin. Minä en mielestäni muuttanut ohjaustani ollenkaan tai en ainakaan tietoisesti myönnä muuttaneeni. 

En tiedä johtuko vastahakoisuus väsymyksestä, kun pääsimme radalla tavallista useammin. Minä huomasin jo puolentunnin jälkeen, että Lunan vauhti tippui melkein puoleen verrattuna ensimmäiseen kierrokseen. Tällöin totesin että kahdella koiralla tunti on aika rankka, kun vuorojen välinen lepotauko jäi lyhyeksi. Kolmas kurssilainen saapui taas sen parikytä minuuttia myöhässä, mutta me olimme jo kerenneet käymään kaksi kierrosta radalla. Sanoisin siis 3-4 koiran olevan hyvä kurssilaismäärä, siinä kerkeää jo hetken aikaa levätä, mutta jokaisella on myös aikaa olla radalla.

Otin sitten hieman putkitreeniä seuraavalla vuorolla, eli lähetin Lunan putkeen ja aloitin heti kehumisen ja lelulla riehumisen. Kun neiti oli mennyt kolme kertaa peräkkäin hyvin, otin koko radan uudelleen. Tällä kertaa saatiin suht puhdas rata, mitä nyt pieni hidastelu tuli keskelle. Tämän kohta kokonaisuudessaan näkyy videolla. Putkia siinä ei näy, mutta ne ovat siis ihan videon oikeassa ja vasemmassa alareunassa.

Lola taas, no, oli perus Lola. Vanhemmalla neidillä on juoksut edenneet siihen vaiheeseen, että tämä kulkee kuono maassa ja merkkailee minkä kerkeää. Se tuotti systerille hieman ongelmia treeneissä, kun Lolaa piti vahtia koko ajan ettei se päässyt sisälle merkkaamaan. Vanhempi neiti oli kyllä valmis yrittämään tilanteen tullessa vaikka tällä oli housut jalassa.

Radalla heillä meni heillä melko hyvin. Systerillä oli sama ongelma kuin minulla, että se rata unohtui kun yritit keskittyä ohjaamaan koiraa oikeaan suuntaan ja Lola taas välillä meni minne itse huvitti. Esimerkiksi putken jälkeen tuli muuri ja systeri oli oikeassa paikassa muurin vieressä, mutta Lola vaan putken jälkeen jatkoi matkaa ja meni pari metriä muurin ohi. Se ei edes pakosti katsonut systeriä päin näin tehdessään. Lola myös välillä hyppi omia esteitä vaikka systeri yritti kutsumalla kutsua tätä oikean esteen luokse. 

Ensi tunnilla ollaankin sitten vain Lunan kanssa, systeri totesi että ensiviikolla Lolan merkkaamishalut on todennäköisesti paljon suuremmat, joten hän mieluummin jättää neidin kotiin.

Mä sain pallon!