Vuodenvaihde

Hyvää uutta vuotta blogin lukijoille sekä satunnaisille kävijöille. Meillä meni vuodenvaihde ihan rauhallisesti. Minä olin töissä viiteen asti ja kotiin tullessa systeri oli Lunan kanssa vastassa. Kuudelta alkoi rakettien paukkuminen.

Tämä oli minusta todella hyvin onnistunut tilannekuva <3

Lunahan ei ole paukkuarka, eikä se tälläkään kertaa välittänyt raketeista pätkääkään, vaikka systeri avasikin ikkunan jotta pauke kuuluu paremmin. Minä tosin sitten käskin hetken päästä laittamaan ikkunan kiinni, vaikka Luna ei pauketta pelännyt, oli se varmaan ikävän kuulosta sen mielestä. Systeri myös yritti osoitella raketteja ikkunasta, mutta ei meidän neiti ymmärtänyt mitä ulkona olisi pitänyt nähdä. Yhdeksän maissa oli pahin alkupauke loppunut ja kävimme tytön kanssa kävelemässä pienen iltalenkin. Silloinkin raketteja ammuttiin tasaisella tahdilla, mutta edes ulkona Luna ei hetkauttanut korvaansakaan metelille. Myöskään ilmassa ollut ruudin/rakettien haju ei kiinnostanut vaan neidin kuono kulki maassa omilla hajuillaan. Luna torkkui myös kahdentoista aikaan tulleessa kunnon paukkeessa. Periaatteessa vasta kun menimme nukkumaan siinä puoli yhden maissa, jäi neiti ikkunaan katsomaan raketteja. Varmaan 10 minuuttia se istui siinä ikkunan edessä kuunnellen ja minusta jopa satunnaisia raketteja katsoen ennen kuin päätti itsekin ruveta untenmaille.

Saisinko minäkin sitä jäätelöä?

Kun herkkuja ei herunut päätti neiti ottaa rennosti.

Uudenvuodenpäivä valkeni jo hieman valkeana ja kylmänä, joten se oli hyvä päivä mennä pitkästä aikaa metsälenkille, ilman että Luna muutti väritystään punaisesta ruskeaksi. Pidin varuilta neidillä liinan pannassa kiinni, koska ei olisi ensimmäinen kerta kun metsässä juoksee koira vastaan ilman omistajaansa. Saisin liinalla pidettyä tuon juoksuisen neidin sen verran lähellä, että pystyisin häätämään mahdolliset uroskosijat kauemmaksi.

Lenkin jälkeen alkoikin sitten pesu ja puunaaminen. Aluksi nypin Lunan blondin tukan pois, trimmauskiveä apuna käyttäen. Täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa sain omasta mielestäni tukan pois todella hyvin! Harmi kun en tajunnut ottaa mitään ennen jälkeen kuvaa. Siitä sitten matka jatkui pesulle.

Pesun jälkeen alkoikin takkujen selvittäminen. Onneksi neiti on jo jotenkin rutinoitunut siihen että turkki selvitetään pesun jälkeen. Itse olen huomannut että märän turkin selvittää paljon helpommin kuin kuivan, joten pyrin harjaamaan turkin läpi mahdollisimman nopeasti pesun jälkeen. Annan kyllä tietysti pahimpien vesien ensin imeytyä kylpytakkiin.

 Vaikka Luna inhoaa koko toimenpidettä, niin se silti hyppää tyynylleen kyljelleen. Takkuja selvittäessä tuo joko nuokkuu tai jos osun johonkin hieman isompaan takkuun saattaa se irvistellä, mutta koskaan ei ole hampaillaan kiinni ottanut (paitsi harjan se on yrittänyt syödä kesken kaiken).  Harjauksen jälkeen on loppukuivattelun aika.

Kun turkki on suurinpiirtein kuiva alkaa itse trimmaus. Minulla on kolme hankalaa kohtaa cockerin trimmauksessa ja ensimmäinen niistäon tassut. Niistä pitäisi saada pyöreät ”kissankäpälät”, kumminkaan leikkaamatta karvoja varpaiden välistä tai tassun päältä. No minä en noista tähän mennessä ole saanut tasasen pyöreitä käpäliä, mutta kyllä ne sentään on lähtökohtaansa siistimmät. Toinen ongelma on ohennussaksien käyttö kohdissa missä pitäisi saada jälki luonnollisen näköiseksi (eli esimerkiksi siirtyminen korvasta päähän tai rinnasta kylkiin). Eli korvan ja rinnan olen vetänyt trimmauslaitteella lyhyeksi ja sitten ohennussaksilla pitäisi saada se siirtymä lyhyestä hieman pidempään karvaan tasaiseksi. Nämä kohdat ovat jostain kohti kyllä tasaisia, ja jostain se vain muuttuu lyhyestä pitkään selvästi. Pitää harjoitella selvästi lisää. 

Kolmas hankaluus on se pään nyppiminen, joka tosin tällä kertaa onnistui minusta hyvin.

Punainen turkki on siinä mielessä hankala että siinä näkyy kaikki virheet selvästi. Lolan tummavalkoinen turkki antaa paljon enemmän anteeksi epätasaisuutta.

Tässä hommassa kuluikin melkein 2,5 tuntia.

Tästä näkee että ei tuo nyt ihan tasanen ole tuo siirtymä korvan lyhyestä karvasta pään pidempään :D

Itse en välitä talvesta ja pakkaksesta ollenkaan, mutta täytyy myöntää että koiran kannalta sää on hyvä. Turkki pysyy puhtaana paljon pidempään.

Sunnuntaina mentiin taas metsään lenkille ja tällä kertaa otin kamerankin mukaan. Ilma on vaan niin kylmä että kuvaaminen on hankalaa, kun sormet jäätyy hetkessä. Tällä lenkillä vastaan tuli 3 kuukautinen kooikerhondje uros, jonka kanssa neiti sai leikkiä hetken aikaa. Koska oletettin että pentu ei vielä pakosti ymmärrä mitään nartun juoksuista. :D

Siirsin blogin kalenterin vuoteen 2016 ja nyt se näyttää niin hirveän tyhjältä. :( No, eiköhän se tässä ajan kuluessa täyty.

Kuinkas ne koirat hyppikään?

Lunan lepakkokorvat

Kaverin lepakkokorvat

Lunalla lumiparta