Paluu treeniarkeen

Nonniin, viimeviikolla palasimme treeniarkeen, eli sekä agility että toko jatkuivat. Molemmille tunneille sai osallistua juoksuisen nartun kanssa, kunhan vain pöksyt olivat jalassa. Luna onneksi ei housujaan vihaa, vaan pikemminkin päinvastoin: neiti jää nätisti odottamaan, että pökät laitetaan jalkaan tai sitten se juoksee housujen perässä, kun menen vaihtamaan siihen sidettä. Joten meillä housut eivät syö treeni-intoa ollenkaan. Juoksut itsessään tekevät tuosta hieman apaattisemman, mutta onneksi ne nyt ovat aikalailla ohi, kun vuoto loppui sunnuntaina. Uroksia vältellään vielä hetken aikaa.

Lola sitten puolestaan päätti aloittaa juoksunsa perjantaina.

Molemmilla pöksyt jalassa.

Luna halusi Lolan viereen. Väliin on päässyt näköjään siskopuolenpojan tiputtama mangopala. :D

Sää on ollut viime aikoina niin kylmä, että Lunan kanssa ei ole pystytty menemään kovinkaan pitkille lenkeille. Harmittaa sinällään, kun ei oikein ole voitu ulkotreenejäkään hyytävän kylmyyden takia tehdä ja kotona puolestaan meillä on tosi pienet tilat.

Kun pakkaset olivat pahimmillaan siellä n. -25’C, Luna ei sietänyt kuin 5, korkeintaan 10 minuuttia ulkona ennen kuin alkoi nostella tassujaan. Meillä oli Lolalle alun perin ostetut Rukan tossut, mutta noilla kahdella on sen verran erikokoiset tassut että ne eivät Lunalle olleet sopivat. Ensin olin hirveä taistelu saada ne jalkaan (taistelu ei ollut siis koiran syy, Luna pysy paikallaan nätisti, mutta ne tossut eivät vaan meinanneet mennä jalkoihin), ja silti, kun ne oli jalassa eivät ne pysyneet kovinkaan hyvin.

Tästä sitten syntyi idea alkaa tutkia netistä ohjeita kotitekoisille tossuille ja lopulta päädyinkin Tassuilla Tanssien blogiin ja tähän ohjeeseen.  Ohje oli yllättävän helppo, eikä tossujen tekoon mennyt varmaan 15 minuuttia enempää, kun idean tajusi. Aikaa ei siis kulunut siihen että koko ajan seurasi ohjeita. :D Alun perin ajattelin, etten käyttäisi ohjeessa olevaa kuminauhaa ollenkaan, vaan vetäisin kiinnityksen kokonaan tarranauhalla, mutta tarranauhaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Ainut kuminauha mitä minulta löytyi oli ohutta valkoista, joka ei tähän tarkoitukseen sopinut, mutta onneksi löysin äidin laatikoista harmaata napinläpi kuminauhaa. Sekään nyt ei ollut ihan sitä mitä hain, mutta ajoi asiansa.

Lunan uudet kotitekoiset tossut

Ennen tossuja tekaisin Lolalle tuplafleeceloimen. Tässä huomasin omien ompelutaitojen kehittyneen; ilman ohjetta tein alusta loppuun (mallina käytin Lunalle tekemää kylpytakkia) ja vain muutama suht näkymätön virhe. Loimi tosin on viikonlopun jälkeen ollut Lunalla käytössä, se kun on paksumpi ja pidempi kuin neidin oma fleece.

Tässä Luna poseeraa Lolalle tehdyn fleecemanttelin kanssa.

Sitten treeneihin.

AGILITY

Agilityssa treenasimme irtoamista sekä pöytää. Ensin irtoamistreeneissä oli kolme tavallista hyppyestettä peräkkäin ja kouluttaja oli esteiden toisella puolella herkkujen kanssa. Meillä on sama harjoitus ollut joskus aikaisemminkin, jolloin Luna hyppäsi ensimmäisen esteen yli ja jäi katsomaan mihin minä jäin. Tällä kertaa ensimmäinen yritys oli hieman kankea, mutta sen jälkeen neiti tuntui ymmärtävän treenin idean. Edes esteiden toisella puolella oleva kouluttaja ei häirinnyt, kun Luna tajusi että sehän laittaa herkkuja maahan tarjolle.

Pian Luna keksikin, että tässähän on kiva leikki, ensin mennään käskystä esteiden yli kouluttajan luo ja sieltä herkun jälkeen tuhatta ja sataa esteiden yli takasin. :D

Seuraavaksi harjoiteltiin pöytää. Meillä ei sinällään siinä ole mitään isoa haastetta, Luna hyppää pöydälle ongelmitta ja käskystä pysyy siinä paikallaan. Me keskityimme harjoituksessa vauhdista pysähtymiseen. Eli otimme yhden esteen ennen pöytää. Ensimmäisellä kahdella kerralla Luna tuli niin lujalla nopeudella, että neidin hypätessä pöydälle vauhtia oli niin paljon, ettei se saanut itseään pysäytettyä, vaan matka jatkui pöydän toiselta reunalta alas. 

Kokeilimme tässä erinäisiä keinoja, esimerkiksi minä hidastin vauhtiani pöydän kohdalla, jolloin Luna taas pysähtyi pöydän eteen. Eli se ei toiminut. Toimivimmaksi tavaksi todettiin se tyyli että heti pöydän kohdalla (tai minä olin jo hieman edempänä) käänsin rintamasuunnan pöytää päin hetkeksi (varmaan max. 1-2 sekuntia) ja ojensin toisen käteni seis-merkiksi. Tällöin Luna pysähtyi pöydälle ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Pystyin sitten itse jatkamaan matkaa seuraavan esteen luokse.

Lolallakin tuntu sujui ihan hyvin, mitä nyt hieman meni sähläämiseksi välillä.

Zzzzz....

Viikonlopuksi lähdettiin taas vaunulle. Lolan ja Lunan yhteiselo on viime aikoina ollut suht rauhallista, mutta se voi osittain olla juoksujen syytä. Luna on juoksujen aikana paljon rauhallisempi ja sallii muilta koirilta paljon enemmän kuin normaalisti. Lolassa taas on juoksun tuoksu johon Luna reagoi, kun neiti halusi olla melkein koko ajan haistelemassa vanhempaa. Yritti Luna saada Lolaa leikkimäänkin tökkimällä tätä tassulla, mutta vanhempi neiti oli kuin ei tökkimistä huomaisikaan.

Mutta on kehitystä tapahtunut myös Lolan puolelta; se ei enää siirry heti Lunan tultua vierelle, eikä välittänyt vaikka Luna käveli sohvalla ohi. Vanhempi neiti myös hyppäsi lattiallekin ihan oma-aloitteisesti kun olin dentastixejä ottamassa. Lola siis jossain vaiheessa ei suostunut olemaan lattiatasossa ollenkaan jos Luna oli lähettyvillä.

Koirillakin varusteet päällä, Lunalla itsetehdyt tossut ja Lolalla itsetehty mantteli.

Vaunulla ollessa pakkanen onneksi laski ja päästiin kunnon lenkille. Lämpötila ei ollut varmaan kuin -8’C, mutta silti molemmat tytöt saivat vaatteet päälle. Lunan uudet tossut joutuivat nyt ensimmäisen kerran kunnon koetukselle, koska eihän tuo neiti malttanut kävellä tiellä, vaan se loikki hangessa ja hyppi ojien yli. Yritin välillä vilkuilla, että näkyykö Lunan tassuissa tossuja, mutta vauhtia oli sen verran ettei siinä mitään erottanut. Eli piti vain toivoa kun vaunulle takaisin päästiin että kaikki neljä tossua olisi tallessa. Ja ylpeänä voin sanoa että ne oli, eli tossut pysyivät todella hyvin jaloissa.

TOKO

Sunnuntaina heitettiin Lola kotiin kun vaunulta tultiin ja Lunan kanssa valmistuttiin illan tokotuntiin. Kyseessä oli siis Koirakeitaan (ensimmäinen?) jatkuva tokokurssi, pääasiassa ALO-AVO tasoinen, mutta ylempien luokkienkin liikkeitä käydään silloin tällöin läpi. Edelliseltä 13 kerran kurssilta tähän jatkoi minä Lunan kanssa sekä räyhäävä bordercollie uros omistajansa kanssa, joka tosin oli poissa tältä ensimmäiseltä tunnilta.

Uusia kurssilaisia oli siis neljä. Lunan lisäksi joukkoon liittyi toinen cockeri (uros), sitten oli toinen pieni seurakoira jonka rodun muistin vielä siellä tunnilla (nyt jos arvaisin muistelisin sen olleen Shih tzu lyhyessä karvassa). Muut kaksi oli isompia rotuja, toinen oli jonkin terrieriuros (irlanninterrierin tyylinen) ja viimeisenä sakemanniseropin näköinen narttu (joka tosin taitaa olla ihan puhdasrotuinen, kun kokeisiin sen kanssa aikoi).

Saa nyt nähdä miten tämän ryhmän kanssa etenee, kun tämä narttu ja terrieri meinasivat ottaa heti tunnin alussa yhteen, kun kävelivät toistensa ohi. Terrierin omistaja tässä vaiheessa kiljui että ”älä nyt s****na päästä sitä tänne”, aivan kuin tämä nartun omistaja olisi aivan tahallaan löysentänyt remmiä, kun koira nykäisi. En siis usko että toinen tahallaan oli päästämässä koiraansa tappelemaan, mutta olisi tuon asian voinut muutenkin sanoa. Terrieri tuntui ottavan myös todella paljon häiriötä muista koirista (taisin kuulla myös tämän omistajan valittavan kouluttajalle että hänen uroksensa ei voi keskittyä mm. Lunan juoksujen takia). Joo, tiedän että juoksut häiritsee monia uroksia, mutta uskoisi että sellaisessakin häiriössä on hyvä harjoitella. Taisi olla nyt omistajalla pinna kireällä tai jotenkin muuten stressi päällä. Kun tämä narttu ja terrieriuros laitettiin etäälle toisistaan, alkoi terrieri olla yhteistyökykyinen, eikä sitä hirveästi tuntunut häiritsevän että me olimme Lunan kanssa noin 10 metrin päässä. Saa nyt nähdä kun sitten ensikerralla tämä räyhäävä bordercollie tulee, että minkälainen rähinäshow meillä tuolla oikein on.

Lunakin tuntui hieman ottavan häiriötä uusista koirista, kun esimerkiksi seuraamisessa sain olla tarkkana kun neiti jäi katsomaan muita, mitä se ei sitten enää tee kun koirat tulevat tutuksi. Muut aloittivat aikalailla alusta, kun kouluttajan piti nähdä heidän tämän hetkinen tasonsa. Kun muut harjoittelivat suoraan maahanmenoa, otettiin me Lunan kanssa seisomisharjotuksia. Eli siis yritin saada neidin istumasta/makaamasta suoraan seisaalleen. Voin sanoa että meillä meni varmaan 10 minuuttia että Luna edes tajusi mitä yritän siltä saada, mutta lopulta sain kehiteltyä jonkinlaisen käsimerkin jolla neiti nousi seisomaan. Tosin se joka kerta otti pari askelta eteenpäin, joten jos jollakulla on idea tähän treeniksi niin otan mielelläni vastaan.  Pitää myös katsoa tuo Tie tottelevaisuusvalioksi –kirja jos sieltä löytyisi tähän mitään apua. En nyt muista tuliko ko. kaukoliike sääntöjen uudistuessa, jolloin sitä ei tuossa vanhassa painoksessa tietenkään ole.

Seuraavaksi kun muut treenasivat luoksetuloa, toi kouluttaja meille merkkitötsän ja me harjoittelimme merkinkiertoa. Tämä sujui ihan hyvin alkuun, vaikkakin neiti omaan tapaansa oli hidas menemisessään. Se siis ravaa (välillä löntystää) tötsän luokse, kiertää sen ja ravaa takasin. Olen yrittänyt saada vauhtia nopeammaksi viemällä makupalan tötsän taakse, mutta se tuottaakin sitten seuraavan ongelman kun neiti käy hakemassa namin, se jää haistelemaan namin läheltä pitkäksikin aikaa. Sitten kun Luna lopettaa haistelun (se ei tässä vaiheessa pahemmin kiinnitä huomiota siihen mitä minä huutelen), on se saattanut jo unohtaa minkä takia se sinne tötsän luokse meni ja tulee ihan tyytyväisenä takaisin tötsän väärältä puolelta.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka on meillä se meidän kompastuskivi. Luna kyllä seurasi hienolla kontaktilla, tosin tahti oli hieman hidas ja koko koira kulki sellaisen 30cm jäljessä. Myönnän että osasyy hitaudelle on ehkä omassa vireessä. Meillä on ollut ongelmia tuon seuruun kanssa jo niin pitkään että oma mielipide on siitä huonompi kuin mistään muusta liikkeestä. Kouluttajan ohjeella siirsin palkan oikeaan käteen, koska oikealla kädellä palkattuna tulee palkattua automaattisesti paljon edemmäs. Luna myös joutui hieman hakemaan palkkaa eli käsi oli tavallista ylempänä.

Tämä toi meillä huomattavan parannuksen siinä treenatessa. Luna alkoi kulkea täysin oikeassa kohdassa. Yritän tätä nyt treenata edes lyhyen pätkän joka päivä niin katsotaan lähteekö tuo meidän seuruu siitä parantumaan.

Tunnin jälkeen kouluttaja kyseli että joko olen päättänyt milloin menemme kokeisiin, josko hän tulisi vakoilemaan sinne. Myönsin ajatelleeni helmikuun alkua, johon ilmottautuminen alkaa 19.päivä. Molemmat siinä todettiin että Luna kyllä osaa kaikki alokasluokan liikkeet, että se ei ole estona, mutta vire voisi olla parempi. Kouluttaja käskikin ottamaan seuraavalle tunnille kaikki vähänkään neidille mieluisat lelut, jotta pystyisimme vahvistamaan lelupalkkausta. Tämäkin sinällään on jännä juttu, koska kotikentällä treenatessamme Luna palkkautuu lelulla ihan hyvin. En sitten ymmärrä mikä tuolla on vikana kun lelu kiinnostaa tasan hetken, jonka jälkeen neiti päättä että herkut on parempi palkka kuin lelu. Tilasin nyt vielä Petenkoiratarvikkeesta aitoa kaninkarvaa olevia dummyleluja, kun neiti on innoissaan jäljestyksessä käytetystä kanidummystä, josko ne kelpaisi sitten tuollakin. Lelun kanssa onnistuisi myös ulkona harjoittelu paremmin, kun herkkuja noilla pakkasilla on paha kaivaa tai muuten sormet tippuu hetkessä.

Vireestä vielä sen verran, että se voi olla hyvin niinkin kun koekentälle päästään niin neidillä on vire kunnossa. Ainakin kun mätsäreissä käydään, niin Luna innostuu jo siellä kisapaikalla olosta (paljon koiria ja härdelliä) ja kehään mennään melkein hihnassa vetäen. Sama voi tapahtua myös tokokokeen kanssa, sitä kun ei oikein tiedä ennen kuin käy kokeilemassa.

Tilasin myös pari naksutinta, kun kouluttaja mainitsi että seuraaminen voisi parantua sen avulla. Minä kokeilin Lunan pentuaikana naksutinkoulutusta, mutta se kaatui siihen että Luna suoraan sanottua pelkäsi sitä klik-ääntä. Neiti ei suostunut tekemään yhtään mitään, ei edes ottanut herkkua vaan juoksi karkuun häkkiinsä piiloon.

 Ostin nyt yhden perinteisen naksuttimen ja yhden, missä ääni on hiljaisempi. Josko tuo tyttö olisi kasvanut sen verran, ettei sitä naksutinta enää juosta karkuun. Tai jos juostaan, niin sitten aloitetaan naksuttimeentottumistreenit. Sama tilannehan meillä oli ihan pillillä, minä yritin opettaa Lunaa tulemaan luokse pillinvihellyksestä niin neitipä lähti sitä ääntä karkuun. Meni varmaan vajaa pari kuukautta että sain tuon tottumaan kovaan vihellykseen, mutta nykyään tullaan jo rakettina takaisin.

Mutta nyt vain odotetaan paketin saapumista. :)

Luna on ollut kunnon sylivauva juoksujensa aikana.